lauantai 6. toukokuuta 2017

Lahjattomat harjottelee vai miten se nyt menikään...


Toukokuu aloitettiin Kostin aamupalan syönnillä jäljeltä. Taas hiekkapohjalla n. 150 askelta ja jokaisella pieni pala kanansydäntä. Jälki vanheni n. 35 min. Kosti lähti hyvin, alussa oli namia vähän enemmän. Seuraavalla kerralla jälki saa olla selkeesti pidempi, sillä nyt alku oli välillä pientä pyörimistä ja tuumailua ja loppua kohden jutun juoni selvis Kostille selkeesti. Jarruttelin vähän menoa, että tulis kaikki namit syötyä, mutta jostain syystä vasemman jalan askeleella olleet namit tuli tarkemmin syötyä kuin oikean, nuuski kuitenkin aika hyvin molemmat askeleet.







Taavin kanssa tehtiin hyvänmielen seuruusulkeiset. Paljon lähtöjä, käännöksiä ja pitkiä suoria ja superpaljon palkkaa, Lärppä oli niin messissä kuin olla ja voi. Yritin olla vähän yllätyksellinen ja ennalta-arvaamaton, mutta tiiä sitten onnistuinko... Käytiin myös esteillä; hyppyä Arin opien 60 - 70 - 60 cm ja monta juoksua loivasta ja keskiloivasta A:sta. Tuolle A:lle Taavi jo hinkus ja juoksi sinne omineen ilman mitään kehotuksia, jei!! Tuo jyrkempi noista harjoitusesteistä oli ihan helppo nakki Tapsalle, ei pienintäkään haparointia tms. Myös alastulot oli hyviä, selkeesti talven harjoittelu tuottanut tulosta ja tuo otus ei enää halua suoraan hypätä sieltä harjalta alas, vaan tulee nätisti. Näitä lisää!


Kostin kanssa käytiin ihmettelemässä mätsäriä. Reippaasti pikkuinen liikkui ihmis- ja koiravilinässä vaikkakin välillä piti hetkeksi istua tuumailemaan. Innokkaiden koirien en antanut tulla lähelle, vaan keskityttiin välinpitämättömään oleiluun toisten seurassa. Parit rapsutukset kuitenkin Kosti otti mielellään vastaan.


Keskiviikkona Tapsa kävi fyssarilla. Rinta- ja lannerangan liitoskohta taas vähän jumissa ja lapojen seutu. Taitaa olla Kostin kanssa peuhaaminen pistänyt paikkoja vähän normia enempi jumiin, mut mitään isompaa ei kuitenkaan onneksi löytynyt. Eläinkaupan äänetkään ei enää jaksaneet Taavia hetkautta, se makas ihan lötkönä koko ajan, mut kipeissä kohdissa piti vähän öristä ja muutaman kerran yrittää pystyyn. Pitäs oikeesti taas yrittää vähän hieroa sitä joskus kotonakin...

Sanni yllätti mut illalla lenkkikutsulla ja koska Taavi oli just fyssattu, lenkille pääsi vaan Kosti. Teki kyllä hyvää yövuorokrapulaan käydä vähän kävelemässä hyvässä seurassa ja Kostinkin on hyvä oppia olemaan välillä ilman Taavin tukea. Reipas pentu se oli ja hyvin meni Sannin tyttöjen kanssa. Kiitos Sanni ja ihanat suipponokat!

Kuvat on huonoja, kun en osaa käyttää uutta puhelinta ollenkaan...

Leikkitäti Sisko ❤









Torstaina Kosti kävi ellillä, ekat rokotukset on nyt saatu. Reipas poika se oli eikä edes huomannut , kun piikki pistettiin niskaan. Molemmat pallit löytyy, sydän kuulostaa hyvältä, purenta on ok ja muutenkin terveen oloinen tapaus.

Loppupäivän suunnitelmat menivätkin uusiksi, kun lähdin kaverin tueksi lopettamaan sen koiraa ja sen jälkeen terapialenkille. Ei ole helppoja juttuja nuo koskaan, mutta välillä päätös on erityisen vaikea. Aina mikään apu ei riitä ja mikään koiran eteen tehty työ ei ole tarpeeksi. Ihminen on loppupelissä aika voimaton ja kykenemätön kun luonto on toista mieltä. Illan nunnuttelin Taavia ja Kostia ja pohdin elämää koirien kanssa. Toivottavasti elämä olisi meille hyvä ja selvittäisimme kaikki tiellemme tulevat vastoinkäymiset ja haasteet. Ja kun aika tulee, toivon olevani tarpeeksi rohkea ja oikeudenmukainen tehdäkseni koiran kannalta oikean päätöksen.


Perjantaina tokotreenit aloitettiin ruudulla. Kokeilin Taaville näyttöruutua, mutta kentällä olleet hajut vei voiton ja Taavi juoksi ruudun yli haistelemaan. Uusinta tehtiin kuitenkin samalla tavalla ja se onnistui huisin hienosti. Koko loppuajan oltiin kaikki koirat yhtä aikaa kentällä ja Taavi oli ihan superhyvin keskittynyt minuun. Tehtiin paikkamakuuta ringissä kaksi toisto. Tapsa oli niin hieno, vaikka molemmin puolin vieressä oli melkoiset inhokkikoirat. Loppuun kaikkia jättäviä useita toistoja höntsäten. Alkaiskohan taas pikkuhiljaa sujua tuo erottelukin! Näiden treenien jälkeen olin taas niin tyytyväinen, Taavi oli vapaana vaikka kentällä oli kolme sen suurta inhokkikoiraa ja niiden lisäksi vielä pari muutakin ja silti se oli todella rento ja keskittyi meidän omaan tekemiseen ja väliajoilla köllötteli rauhassa seläntakana puuhastelevista koirista huolimatta. Ollaan me vaan tultu melkoinen matka niistä pahimmista ajoista!


Lauantaina aamusta tokokokeeseen, jonka meinasin alkuviikolla perua. Ei olla ehitty tehä palkatonta treeniä eikä harjoitella liikeiden välejä ollenkaan. Menin sit kuitenkin vaikka olin superhuonosti valmistautunut ja taas oli maha sekaisin ja oksetti ja hyi hitto miten kamalaa tuo jännittäminen on!! Nyt kuitenkin jännitys oikeastaan loppui kisapaikalla ja koe meni ihan mukavasti. Kapulan pidossa mun kädet kyllä täris sen verran, etten meinnu saada pidettyä kapulaa. Tuomarina mukava Kaarina Pirilä.

Paikkamakuussa vieruskavereina mali ja bc, vähän sellaset Tapsan inhokkirodut, mut rento jätkä oli taas kentällä. Alasmeno vaati kaksi käskyä ja kun odotettiin lopussa lupaa nostaa koira, Taavi vähän vinkui. Mut kesken paikkiksen yks koira läks litomaan, onneksi omistajansa luo.

Seuruussa yhessä käännöksessä olen aivan varma että liikkuri sanoi vasen, mutta voi olla että itekin sekoilin. Joka tapauksessa käännös tuli tosi tyhmään paikkaan ja vähän sekosin jaloissani ja tää näky Taavissa, mut kun taas sain rytmistä kiinni, niin meni hyvin.

Kaket meni huonosti, mut osasyyn laitan kentän vieressä rähinöinneille koirille. Tuomari pyysi liikkuria hetken jopa odottamaan, josko rähinä rauhoittuisi, mutta näin ei käynyt. Epävarmin liike toi on meille joka tapauksessa, mutta ei se nyt välttämättä tota lisähäiriöö olis tarvinnu. Kaksi käskyä alun maahanmenoon ja kaksi vai jopa kolme istumiseen...

Liikkeestä maahan ja hyppy hyvät, luoksetulossa olis saanu olla vähän enempi vauhtia ja siinä annoin yhen turhan lisäkäskyn sivulle. Kapulan Taavi otti tyylilleen uskollisesti aika rauhallisesti, mutta se myös pitää sitä tosi nätisti.

Liikkeiden välit meni hyvin! Taavi oli koko ajan hiljaa! Oli kyllä niin voittajafiilis tän kokeen jälkeen. Tuomarilta saatiin paljon kehuja ja muutama vinkki. Tää oli nyt varmaankin meidän vika koe alossa, ollaan niin tylsistymiseen asti hinkattu noita liikkeitä. Heti on jo enempi intoo panostaa avon liikkeisiin.

Pisteet:
Paikkis 7,5
Seuruu 8,5
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 9,5
Kaket 5
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 169,5 ALO1



Kosti oli kokeessa maskottina ja liikku siellä milloin kenenkin käsipuolessa ja oli niin reipas poika! Tuomarikin kävi sitä moikkaassa ja oli nähnyt siskolikkaa Hyvinkäällä edelisellä viikolla, maailma on pieni.


Kostin unikuvia, melkoinen pallien tuulettelija! Nukkuu jopa autossa selällään =). Tyyppi myös nostaa nykyään tosi reteesti koipee, melkoista Taavin matkimista.






lauantai 29. huhtikuuta 2017

Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 







Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen





Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.



Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.







"Tule jo kesä"


Takatalvi iski





Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.

Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...
 






Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Jälkihommia ja Kostin tutustumista elämään

Mulla työjaksot vie elämästä aina neljästä viiteen päivää, jolloin en käy kotona kuin nukkumassa, tai no ennen ekaa yötä yritän jotain aina puuhastella koirien kanssa, mutta enimmäkseen vaan yritän nukkua kotona. Nämä päivät kaatuvat koiranhoidollisesti Murun niskaan ja yhden päivän joutuvat koirat aina olemaan hoidossakin. Muru on kyllä hyvin ottanut tämän homman haltuun! Tälläkin viikolla Kosti on oppinut uusia temppuja ja päässyt mm. kävelylle Helsingin keskustaan ja yhdeksi illaksi autokorjaamolle maskotiksi! On mulla vaan mahtava kepo!!
Suuren maailman hajuja

Keksiviikkona käytiin Kostin kanssa tutustumassa rauniorataan ja Kosti ajoi myös ekan jälkensä. Jälki oli hiekkatielle tehty n. 150 askelta pitkä namijälki, joka vanheni vain parikymmentä minuuttia. Kyllä se koiran nuuskutus on vaan ihanaa kuunneltavaa! Kaikkia nameja ei Kosti jäljeltä syönyt (oli jo kyllä saanut aamuruuan ja namina oli "vain" pentunappulaa...), vaikka aika tarkasti kävi lähes joka askeleen läpi. Muutaman kerran vähän ajatus katkesi, mutta uudella "lähettämisellä" homma taas jatkui ja lopussa odottanut namikasa meni parempiin suihin. Käytiin myös nuuskimassa taas uutta ihmistä.











Kostin eka jälki




Taavi teki tottista. Liikkeestä seisomaan jääminen on edelleen tosi hankala, tarvii apuja. Mulla varmaan ääni aina siinä jotenkin erilainen, kun on niin hankala. Istu on korkea ja maahan on matala käsky, mutta tuo seiso on sit aina jotain siltä väliltä... Seuruuta myös ja luoksetuloa tehtiin hyvin. Lopuksi eteenmenoa apparin kanssa; viisi toistoa, joista neljäs ilmaa lätkää maahan-käskyllä. Kyllä nyt oli vauhtia, kun oli apuri jelppimässä.


Taavi kävi myös jäljellä, joka oli reilun kolme tuntia vanha ja noin kilometrin mittainen. Kuiva vähätuulinen keli ja maastonvaihteluita kosteasta sammalmetsästä kuivaan heinikkoiseen kankaaseen ja sattui sinne vähän ryteikköäkin. Janalla oli mittaa parikymmentä metriä ja se meni aika hyvin, pieni tarkistuslenkki ja sitten oikeaan suuntaan. Jäljellä oli viisi tien ja kaksi ojan ylitystä sekä kaksi kivimuurin yli menoa, jotka menivät hyvin. Esineet ei tällä kertaa oikein nousseet, vain kolme kuudesta löytyi. Muutenkin tuntui tällainen vanhempi jälki olevan selkeesti vaikeampi jäljestettävä tuoreempiin verrattuna; hitaampi vauhti ja enemmän tarkistuksia. Vähän meinasin taas itsekin ruveta jäljestämään, hyi mua!










Perjantaina Pieta kävi tyttöjen kanssa meillä. Ensin Kosti pääsi tutustumaan rauhalliseen Focaan ja sen jälkeen myös vähän vauhdikkaampaan Femmeen. Käytiin koko sakin kanssa myös lenkillä ja hienosti meni Kosti letkan jatkeena.

Kuvia Pietan kamerasta:



Kosti, Taavi, Foca ja Femme


Ja sit mun kamerasta (jossa vanha sisäkuvauksessa toimiva putki...):

Sainpas kaikki neljä samaan kuvaan! 😀







Lauantaina Kostin ohjelmistossa oli veneilyyn tutustuminen ja Piki-pomeranianin ja tämän perheen kanssa leikkiminen. Reippaasti Kosti kävi tyttöjen kädestä syömässä namia ja alkujännityksen jälkeen rupesi leikkimään melkoisen Pikin kanssa. Piki on kovin suuri koira pienessä paketissa ja aluksi se kävikin melko voimallisesti vaikkakin ystävällisesti Kostiin tutustumassa. Kosti osasi kuitenkin pitää puolensa ja tämä teki hyvää myös Pikille, kun ei voinutkaan mennä naamalla suin päin hyppimään. Samalla reissulla nähtiin myös hevonen ja se oli kyllä aika jännä, kun kapealla hiekkatiellä käveli meistä ohi.














pihavahdit



Rakas ihana murmelini Taavi Tapetsu Lärppä tänään jo neljä vuotta. Onnea karvahirmuni!!! ❤❤
Aika menee hurjaa vauhtia, toivottavasti meillä on vielä monen monta huisia vuotta yhdessä edessä. Taavi on opettanut mulle niin paljon koirista, itsestäni ja ihmisistä, sen kanssa on mahtavaa elää!