Maanataina teimme katastrofaalisen tokoreissun Janakkalan iltakokeeseen. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja alo-luokka oli vajaan tunnin myöhässä, joten lenkkeilyyn ja hengailuun jäi ruhtinaallisesti aikaa. Taavi oli ihanan rennon oloinen, ei juuri välittänyt muista koirista. Välillä odotteli autossa.
Paikkamakuu meni muuten hyvin, mutta istumaan nousu vaati kaksi käskyä. Olin supertyytyväinen kun Tapsa on vähän jäykistellyt noita tilanteita viime viikkoina. Eikä paikkisrivin reunapaikasta ainakaan haittaa ollut, vieressä kultsunarttu. Mutta kovin rento koira siis paikkamakuurivissä, 9 pisettä.
Vähän ennen omaa vuoroani hain Taavi autosta pissalle ja tekemään pari pientä pätkää seuruuta. Taavi teki tosi hyvin. Mutta kun ylitimme kehänauhan, iski se nenän maahan eikä enää nähnyt eikä kuullut muuta. Koiraan kun ei kokeessa saa koskea, niin en saanut millään sen nenää irti maasta. Ei auttanut hyvä eikä paha puhe, ei mun liike eikä käsien taputtelu. Sen pää olis pitäny päästä vähän nostamaan poskikarvoista ylös maasta, jos se sitten vaikka olis nähnyt mutkin. Keskeytin kokeen.
Kehästä autolle mennessämme Taavi teki taas niin kovin pätevää seuruuta. Voi kökkö sen kanssa. Mikä neuvoksi kehäkäytökseen??
Kyllä harmitti ajaa kotiin yömyöhällä monta sataa kilsaa... olin jo valmis luovuttamaan tuon elukan kanssa kisaamisen. Eihän tästä mitään tule, kun kerta kerran jälkeen koesuoritukset on toistaan huonompia. Treenit kuitenkin kulkee niin superhyvin.
Yön yli nukuttuani ja konsultoituani paria kaveria päätin jatkaa vielä. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa vai miten se nyt menee. Sain hyviä neuvoja, kunhan vielä osaan siirtää ne käytäntöön... Taavi parka joutuu mulle taas koekaniiniksi. Onneksi se on niin nopea oppimaan, että ehkä tästä vielä tulee jotain. Alla olevan kuvan mulle lähetti Anne ja se on kyllä niin totta!
Olen jo tähän mennessä oppinut valtavasti sekä koiran koulutuksesta että itsestäni Taavin kanssa, joten kyllä tästä pään seinään lyömisestä jotain hyötyäkin on ollut.
Ja älkää kukaan käsittäkö väärin, kun manaan aina välillä meidän joskus tuskaista taivalta. Taavi on maailman ihanin ja kiltein ja suloisin ja rakkain ja hauskin ja parhain ja kultaisin ja kaunein ja hömelöin ja murmelein ja lutuisin ja tärkein ja helpoin ja humoristisin ja kuuliaisin otus, jonka kanssa ei koskaan ole tylsää hetkeä enkä koskaan ikinä milloinkaan vaihtais sitä pois. Kunhan vain oppisin itse olemaan sille reilumpi ja parempi.
Tiistai ja vähän keskiviikkoaamukin treenittiin sitten maan haistelemattomuutta ja keskiviikkona illalla suunnattiin vieraalle kentälle möllitokoihin. Taas Taavi oli tosi rento muiden koirien luona. Paikkamakuurivissä meillä taas reunapaikka. Vieruskaverina oli lenkkikaveri-Lola. Kamun vieressä olo teki Taavin perusasentoon saamisesta vieläkin hankalampaa kuin se normaalisti koetilanteessa paikkisrivissä on. Onnistuin kuitenkin ja paikkis meni kaikkinensa hyvin, vaikka yksi koira ensin haukkui ja lähti sitten rivistä.
Yksilösuorituksiin mennessä nenä melko tiukasti maassa ja ekan liikkeen aloituspaikalla taas hankaluuksia saada Taavi perusasentoon. Lopulta onnistuin. Liikkeet meni muuten oikein mallikkaasti, mutta kaukoissa kaksi käskyä istumaannousussa ja lopun perusasentoon Tapsu ei meinannut nousta. Hypyssä ja luoksetulossa ei pomppimista mua vasten! Liikkeiden välissä joiduin huomauttelemaan maan haistelusta useaan kertaan, mutta tänään Taavi kuunteli mua ja homma luonnostui melko kivasti.
Pisteet:
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 9,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5
Luoksetulo 10
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8,5
Yhteispisteet 188,5, kunniapalkinto ja luokkavoitto 1/6
 |
| Tässä vielä surkea kuva Taavista palkintoineen, oli muuten hienot palkinnot mölleissä, Taavikin sai vihdoin pehmeän alustan köllöttelypaikalleen! |
