Reissua pukkasi, tällä kertaa oikein pitkän kaavan mukaan. Pääsin aamulla töistä ja siitä aamulenkin, eläinlääkärikäynnin ja viimeisen kauppareissun myötä suoraan matkaan. Ehdittiin Vuosaaren satamaan kohtuullisen hyvissä ajoin ja laivaan pääsimme kahden maissa. Laivan piti lähteä kolmelta, mutta huoltotöiden vuoksi lähtö viivästyi ja lopulta pääsimme matkaan vasta seitsemän jälkeen. Pitkä laivassa olo piteni siis entisestään.
Laivamatka meni koirien osalta hyvin. Etukäteen jännitin pitkää laivassa oloa, mutta tyypit osasivat ottaa rennosti.
Kannen pissatusalue ei koskaan ole kovin houkutteleva, mutta Finnlinesille plussaa siitä, että kansilla oli vesiletkut pissojen huuhteluun ja aulassa siivousvälinekaappi sisälle sattuneiden vahinkojen varalle.
Taavin pissatus ei ole ongelma, mutta Sinnin suoritusta jännitin etukäteen. Ja eihän se kannelle suostunut mitään tekemään. Ekat pissat se teki aamulla viiden jälkeen hissiaulan matolle. Mahtavaa!! Melkein 18 pissaamattoman tunnin jälkeen pissat matolla on parasta!
Sen jälkeen ei sitten enää tullutkaan mitään ennen kuin päästiin reilu tunti aikataulusta myöhässä rantaan ja lenkille.
Keskiviikkoaamuna kunnon lenkki ennen päivän ajorupeamaa, joka oli reilu 500 km ja alkuillasta olimme Antwerpenin kupeessa rauhallisella leirialueella.
Torstain aamulenkillä auringonnousun ihailua.
Aamupäivällä reissukaveri Hilden Belgiassa asuva sisko Medli tuli meitä moikkaamaan ja käytiin tyttöporukalla lenkillä. Hildellä on juoksut, niin Taavi jäi autolle.
Illaksi ajeltiin viinitilavierailun kautta Ranskan puolelle. Pienen leirialueen koira taisi haistaa Hilden juoksut, kun parkkeerasi itsensä illaksi meidän luo...
Perjantaina siirryttiin Normandian rannikolle pieneen Fécampin rantakylään. Täällä oli paljon muitakin ja alunperin suunniteltu yöpaikka oli tupaten täynnä, joten suunnitelmat muuttuivat hieman ja yö vietettiin monen muun kanssa venesataman parkissa. Oli yllättäen tosi rauhallinen paikka.
Koko ekan viikon oli yli 30 astetta lämmintä, joten koirien lenkitykset on ollut hyvin aamu- ja iltapainotteisia. Perjantaina kuitenkin oli yksi lenkki heitettävä alkuillasta kylillä komeita rantoja ihaillen. Teki meidän sesseille tosi hyvää nähdä paaaljon muita koiria.
Lauantaina aamulenkki upeille rantakallioille. Lämpötila tosin oli taas varjossa 32, joten aika limiteillä mentiin koirien kanssa. Mutta ei niitä autoonkaan voinut tienvarteen jättää. Vajaa kahdeksan kilsaa oli rankka rupeama, mutta maisemat oli hienoja ja onneksi loppulenkistä turret pääsi pulahtamaan mereen.
Sinni on reissussa (ja kotonakin jo ennen reissua, mutta täällä tilanteita vaan tulee enempi) ottanut kierroksia muista koirista ainakin hihnassa ollessaan, Taavi on ihan mahtavan ihanan leppoisa.
Täällä mahtuu koirat ja ihmiset samoille rannoille ilman ongelmia. Taas olisi Suomella opittavaa.
Sunnuntaina päivä aloitettiin rannalla riekkuen auringonnousua ihaillen. Leirialueilla on koirien pesupaikat, mikä on mahtavaa, voi huoletta juoksennella hiekkarannalla.
Aamun uintireissun jälkeen löysin Taavin ahterista alkavan hotspotin. Jatkuva kostean tukahduttava helle yhdistettynä uintihommiin ei näköjään ollut hyvä idea. Ei auttanut kuin leikellä karvoja persuksista, hoitaa ihoa laserilla ja hölvätä pihkasalvaa. Onneksi ei kerennyt päästä pahaksi ja hoito tehosi nopsaan.
Maanantaina käytiin tutustumassa Mont Saint-Michelin linnaan. Koirat olisi voinut ottaa mukaan, mutta koska ilma ei ollut kamalan kuuma, niin päädyttiin jättämään ne autoon. Oli ihan hyvä vaihtoehto, sillä linnasaari oli varsin ahdas ja tungoksinen.
Tiistaina ajeltiin lounais-Ranskan dyyneille, jossa vietimme pari päivää. Koirat pääsivät rellestemään vapaana dyyneillä. Hilden juoksut vaan meinasivat ottaa Taaville vähän koville ja se joutui välillä hihnaan...
Leijatyyppien seuraaminen oli tarkkaa puuhaa
Tapsu raukka. Hormonit meinaa viedä, muttei pääse raasu toteuttamaan itseään:
Torstaina ajeltiin Argelés-Gazostiin, majapaikkana tämän viikonlopun toimi Seijan vuokraaman talon piha. Iltalenkki heitettiin Casinon puistossa. Kovasti oli jo porukkaa paikalla Ranskan rotujärjestön 100-vuotisjuhlaviikonloppua varten.
Perjantaina käytiin aamupäivällä eläinlääkärillä hakemassa ekinokokkilääkkeet, niin ei tarvi sitten enää stressata niistä kotimatkalla. Vallan sujuvaa toimintaa oli.
Iltapäivällä Sinnillä oli käyttäytymiskoe, josta 19/20 pistettä. Yks miinus siitä, kun testaaja ei saanut katsoa hampaita. Superhieno Sinni!
Tavattiin myös Sinnin kasvattaja ja äiti Imogine.
Lauantaina oli näyttelypäivä. Taavi vetskuissa ja Sinni avoimessa luokassa. Taavilla tuomarina Michel Thebault. En ole tykänny miehestä ennen, enkä tykkää vieläkään, kovakourainen ja muutenkaan ei kiva. Taavi sai hyvän arvostelun, mutta korvat olivat kuulemma 'very bad'. Tapsu tuli toiseksi.
Sinnillä tuomarina Norbert Gainche ja Sinni oli viides. Ois kuulemma sijoittunu paremmin, jos ei ois niin läski ja runko ois lyhyempi. Hyvä arvostelu Sinnillekin. Jenni vei Sinnin kehään, kun molempien koirien kehät oli samaan aikaan.
Iltapäivällä osallistuttiin Sinnin kanssa ulkomaalaisten näytteilleasettajien paraatiin ja esiinnyttiin myös voitokkaasti kasvattajakesässä.
Illalla paraati kylän läpi ja sinne pääsi Taavi mukaan.
Hirveen rankka, pitkä ja kuuma päivä. Oltiin kaikki ihan poikki illalla.
Sunnuntaina näyteltiin myös. Nyt Taavilla vetskuissa tuomarina Boris Cavillac ja Sinnillä avoimissa Michel Thebault. Jenni vei taas Sinnin, kun kehät oli samaan aikaan.
Tapsu papsu voitti tänään ja sai sertinkin.
Sinni jäi kolmen parhaan ulkopuolelle. Ja jostain syystä se oli mennyt sekaisin kehästä kesken poistuneen koiran kanssa, eikä saanut arvostelua, kun sitä ei muka esitetty. Kyllä esitettiin ja hienosti esitettiinkin, kyllä harmittaa. Sinnin ranskalainen kasvattaja lupasi selvitellä asiaa, katsotaan saadaanko koskaan mitään palautetta tästä kehäkäynnistä. Jennille superisot kiitokset Sinnin mallikkaasta esittämisestä ja onnea Hilden menestyksen johdosta!
Taavi jatkoi vielä kehissä ja sijoittui lopulta rotunsa vastakkaisen sukupuolen parhaaksi koiraksi. Huikeeta!! Pappakoira se vaan jaksaa yllättää. Mahtavaa menestyä rodun kotimaan kaikkien aikojen isoimmassa erikoisnäyttelyssä!!
Tässä vielä muutamia Maria Louise Ramsbacherilta kopioituja upeita kuvia näyttelyn muista koirista:
Argeles-Gazotsista jatkettiin matkaa Andorraan. Matkalla käytiin vähän käppäilemässä vuorilla, upeita maisemia!
Andorra oli hieno paikka, mutta koirien kannalta tosi vaikea. Kaikki paikat oli asfaltoitu, kivetty ja aidattu. Löydettiin pienenpieni nurmialue, johon Sinni sai tehtyä pissat. Haastavaa lenkkeilyä, mutta upeat miasemat.
Pari päivää Andorrassa ja matka jatkui pienen Espanjakoukkauksen kautta takaisin Ranskaan Avignonin viinialueelle. Yövyimme siellä eräällä viinitilalla ja nyt oli hulppeat lenkkimaastot. Oli ihana päästä tekemään koirien kanssa kunnon lenkit parin päivän olemattoman liikkumisen jälkeen. Kelikin suosi ollen vähän viileämpi.
Matka jatkui Cannesiin, jossa puistot tarjosivat mahtavat lenkkimaastot
Koirat pyörähtivät myös Monacossa, joka ei ole hyvä paikka ihmisille eikä koirille. Kiva siellä oli käydä, muttei ole mitään tarvetta mennä uudestaan =)
Italiassa vietimme useamman päivän majoittuen viinitiloilla. Ne olivat ihanan rauhallisia paikkoja, vaikka ensimmäiselle ajaessamme auton piiritti neljä koiraa ja mietimme, että mitähän tästä tulee. Tilan emäntä sanoi, että ystävälliset koirat pidetään vapaana ja kehotti meitäkin pitämään omat koiramme vapaina. Oli kyllä mahtavaa seurata miten koirat kommunikoivat keskenään ja kuinka pian saivat selville kuka väistää ketäkin ilman mitään suurempia pokkurointeja. Sinni kävi välillä hämmentämässä vieraita uroksia ja sitten sille iski pupu pöksyyn, kun pojat siitä kiinnostuivat. Oli kyllä mahtavat päivät tuolla!
omat ja vieraat koirat samalla lenkillä
Yksi kamala kokemus sattui Italiassa, kun olimme Comon pohjoispuolella leirialueen vieressä illalla lenkillä. Kuljimme kävelytietä ja yht'äkkiä Sinni rupeaa huutamaan kuin syötävä. Se huuto oli jotain ihan hirveää ja leirialueellakin oli ihmetelty, että nyt kävi jollekin pahasti. Kävelytien vieressä oli verkko, jossa kulki sähkö ja Sinni oli törmännyt tähän verkkoon. Käytiin seuraava päivänä valoisalla katsomassa, että mitä siellä oikein oli. Huh, kun säikähdin, mutta onneksi ei käynyt sen pahemmin. Sinninkin huudosta suurin osa oli varmaan pelästystä eikä se itse tajunnut hommaa ollenkaan, kun ei seuraavana päivänä väistänyt aluetta ollenkaan. Mut olipa ilkeästi asennettu lampaiden sähköaita ihan kävelytiehen kiinni ilman mitään varoituksia...
Italian jälkeen jatkoimme matkaa Sveitsiin, jossa patikointireittejä olisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Aivan valtavan upea maa upeine maisemineen!
Yksi päivä koukattiin myös Liechtensteiniin. Se kuuluu Monacon kanssa samaan sarjaan; kiva oli käydä, mutta ei tarvi mennä uudestaan.
Pari päivää meni vielä Saksan läpi ajamiseen ja sieltä sitten Travemundesta lautalla kotiin. Tällä lauttamatkalla sitten konkretisoitui se narttukoiran pissittämisen vaikeus. Sinni pissasi perjantaina illalla yhdeksän maissa maihin ja sitten seuraavan kerran sunnuntaina aamupäivällä yhdentoista jälkee, kun pääsimme Suomessa maihin. Ihan käsittämätöntä ja mahdotonta, mutta useamman tunnin kävelytykset kansilla ja aulatilassa eivät tuottaneet mitään tulosta ja Sinni ei vain suostunut pissaamaan laivaan. Pelkäsin jo kaiken maailman pissatulehduksia ja munuaisvaurioita ja muuta, mutta ei sille kai mitään kummempaa tuosta seurannut. Ei silti ollut kivaa. Muuten laivamatka meni oikein hyvin.
Kuukausi vierähti hirmuista vauhtia. Nähtiin ja koettiin paljon, mutta hirveästi olisi maailmassa vielä nähtävää. Koirien kanssa kotiautolla reissaaminen on kohtuullisen vaivatonta ja molemmat on oikein mukavia reissukavereita. Mihinkähän sitä lähtisi seuraavaksi...?
Työt söi taas ison siivun elämästä ja viikon lähes asuin kustannuspaikalla, joten koirat lepäsi kaikesta tekemisestä.
Lauantaina oltiin serkkuni juhlissa ja Sinni pääsi samalla reissulla kokemuslenkille Helsingin ydinkeskustaan. Kaikki muut oli sille ihan ok, mut toiset koirat sai sen kiihtymään ihan hurjasti. Juoksijat, sähköpotkulaudat, ratikat, katusoittajat, hirmuinen määrä ihmisiä ja kaikki muut suuren maailman asiat olivat Sinnille vallan ok, mut toiset koirat ei. Jokaiselle piti sanoa hauhau kovin kiihtyneesti, vaikka muuten kohtuu hyvin päästiinkin kaikista ohi.
Käytiin myös terdellä yksillä ja siellä Sinni osasi olla, vaikka viereisessäkin pöydässä oli koira-asiakas. Tapsu vanhana konkarina ei hetkahtanut omalla lenkillään mistään.
Sunnuntaina ajeltiin Sintturan kanssa Porvooseen rallykisoihin. Tuomarina Tarja Hiissa. Ei ainuitakaan treenejä viime kisojen jälkeen, niin aamulla mietin, että onko edes järkee lähtee. Mut perustekeminen meillä on ok, niin aina kannattaa yrittää.
Oltiin kolmas suorittava koirakko ja jotenkin olin ihan pää jäässä koko radan. Koko ajan semmonen olo, etten ollu varma mitä tehtävää olen tekemässä, onko oikea määrä askelia ja pitääkö tötsät kiertää vai pujotella ja mitä kautta pitää mennä.
Tehtävä nro 4 "vasen täyskäännös" eli saksalainen tuotti meille yhden miinuspisteen epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Mä olin vain tyytyväinen, että meni noin hyvin, yleensä kun Sinni kiertää tällä tehtävällä kovin herkästi myös tehtäväkyltin, vaikka tekisin liikkeen tosi kaukana kyltistä.
Tehtävä nro 9 "istu, eteen istu, vasemmalta sivulle istu" oli meille tällä kertaa mahdoton. Tuomari ja sihteeri seisoivat tässä ihan vieressä ja sekä ekalla yrittämällä että uusinnalla Sinni ajautui kiertämään mut. Veikkaan, että ihmiset seinustalla veti sitä puoleensa. Tästä siis -3 uusinnasta ja - 10 väärästä liikkeestä.
Hypyn kyltti oli hypyn kohdalla eli juoksuaskelia sai ottaa vasta hypyn jälkeen ja siivekkeellinen hyppyeste oli mun makuun tosi kaukana sivulla. Hyppyyn piti siis lähettää hyvissä ajoin, mutta juosta ei saanut vasta kuin hypyn ohitettuaan. Selvittiin tästä kuitenkin hienosti!
Hypyn jälkeisen tehtävän ("istu, seiso, kierrä koira") uusin, kun Sinni ei pysynyt ekalla yrittämällä seistessään paikallaan ja siinä kohtaa en ollut varma, että pitääkö mennä hyppykyltille vai riittääkö että palaa hypyn eteen. En mennyt kyltille, ettei vaan Sinni hyppäisi uudestaan ja onneksi tämä hypyn etupuolelle palaaminen on sallittu tapa. Hetken jo mietin radalla, että tuliko kymppi vai jopa hylsy, mut tuli vaan -3 uusinnasta.
Vikalta kyltiltä "istu, 1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" tuli yksi miinuspiste epätarkasti suoritetusta tehtävästä, kun Sinni ei meinannut lähteä ekasta istumisesta mun mukaan.
Muutamasta miinuksesta huolimatta ihan superkivan tuntuista tekemistä yhdessä, vaikken mä ihan kartalla ollutkaan. Pisteitä 82 tuomarikommentilla "Iloista ja taitavaa yhteistyötä! Hienosti ohjattu koiraa. Hieno hyppy ja pujottelu."
Maanantaina uimavuoro. Pitkiä vetoja taas, Sinnille enemmän kuin Taaville. Suht säännöllinen uimassa käynti on rauhoittanut menoa, Taavi ei enää käy ihan niin kovilla ylikierroksilla ja on enemmän hallittavissa kuin alkukerroilla. Kiihkeä se on edelleen, mutta järkevämpi kuitenkin. Ihan mahtavan kivaa käyttää noita uimalassa!
Tiistaina Sinttura hakutreeneissä kahden ukon jahdissa. Rullaa se kanteli taas jonkin verran, mutta koitin olla häiriintymättä siitä. Selkeä ero kuitenkin siinä, kun ilmaisee verrattuna muuten vain kanteluun. Molemmat maalit löytyi hyvin ja kivan etäältä minusta. Alla videot molemmista, omaan silmään ihan kivanoloista tekemistä. Näytöllä kaivataan vielä vähän itsehillintää maalin rakastamisessa, mut siinäkin pohjat olemassa.
Lauantaina molemmat kävi Suvin fyssaroitavina. Taavin tiesinkin olevan jumissa, sen verran kärttyisä se on viime viikot ollut. Ja niinhän sieltä löytyi jumia lavasta ja selästä ainakin ihan kunnolla. Onneksi saatiin kaikki houdettua kuntoon.
Sillillä oli pientä jumia niskassa ja lonkan seuduilla jaloissa. Hekin jumit saatiin hyvin auki.
Molemmat oli niin hienosti tänään, mitä nyt kumpikin tunki Suvin syliin rakastamaan. Nyt pari päivää pelkkää lepoa.
Edellisenä tiistaina Taavin kanssa hakutreeneissä. Kaksi ukkoa lämpimässä kelissä ja varmaa työskentelyä Tapsukalta ja vähän uhkarohkeita loikkia kalliolta alas maalimiehen luo parempaan paikkaan haukkumaan... Taavi oli hyvä, kuten aina.
Ylhäältä jyrkänteen reunalta Tapsu oli hypännyt "pommilla" alas haukkumaan parempaan paikkaan 🙈. Onneks oli pehmeä maasto.
Keskiviikkona oltiin Sinnin kanssa rallyn iltakisoissa, tuomarina Tarja Hiissa. En taas tiedä miten jäi homma ihan lähestulkoon treenaamatta ja se vähä mitä ehdittiin treenata, ei luvannut kovin hyvää. Mutta jollain ihmeen kaupalla saatiin raavittua kasaan hyväksytty tulos, 73 pistettä. Rataa tehdessäni luulin Sinnin jääneen jollain tavalla houkutukseen kiinni ja sen vaikutteneen sen tekemiseen vielä radan loppupäässäkin, mutta videota katsoessani tulin kyllä siihen tulokseen, että isoin häiriö Sinnille oli tuomari, sihteeri ja ajanottaja. Radalta poistuessammekin se syöksyi suoraan lähetin syliin. Alla ratapiirros.
Kolmannelta tehtävältä -1 epätarkasti suoritettu tehtävä, tämä kuuluu tehtäviin, joita me ei vielä osata kunnolla, mutta yllättävän hyvin se nyt kuitenkin meni. Miinus tuli varmaan sitä, kun Sinni vaihtoi vähän paikkaa ennen seisomaan nousemista. Houkutuksesta - 1 kontrollin puutteesta, mutta tyytyväinen olin siihen, ettei Sinni käynyt haistamassa hieman eltaantuneelle haissutta koiranmakkarapurkkia vaikka se kovasti kiinnostikin. Kuudennella kyltillä käännyin liian laajasti ja tästä -3 pistetteä. Itse tehdessä jäi sellainen olo, että menipä tämä hyvin... 7 kyltiltä taas - 1 epätarkasta suorituksesta, pelkäsin menevän kympiksi, mutten silti uusinut, onneksi. Yhdeksäs tehtävä osoittautui meille tosi vaikeksi. Uusin sen kerran ja toisellakin yrittämällä Sinni teki omiaan ja tästä - 3 uusimisesta ja -10 väärästä tehtävästä. Tässä kohtaa se selvästi keskittyi tuomariin ja sihteeriin enemmän kuin minuun. 10 kyltiltä - 1 ohjaajavirhe, Sinni painoi jalkaa ihan hulluna, kun oli ihan kiinni tuomarissa ja sihteerissä. Täyskäännöksenn uusin, - 3 siitä, kun Sinnin joka rataan kuuluva kylttitelineen kierto osui tällä kertaa tälle kyltille, vaikka kuinka yritin tehdä käännöksen kaukana kyltistä. Kyltiltä kaksitoista tuli - 1 sekä vinoudesta (en tajua) että epätarkasti suoritetusta tehtävästä, koska Sinni jäi istumaan mun lähtiessä liikkeelle. Myös pujottelusta tuli kaksi kertaa miinuspiste ohjaajavirheestä ja epätarkasti suoritetusta tehtävästä. En ole näidenkään syystä ihan varma, että mistä tulivat. Tuomarikommenttina "Iloista ja vauhdikasta yhteistyötä. Hieno askeltehtävä."
Saatiin siis tulos kasaan ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä ennakko-odotukset ei ollu olemattoman treenin perusteella kovinkaan korkealla ja ihmisrakkaalle Sinnille nuo kehässä olevat ihmiset on kyllä todella iso häiriö, jota harvoin pääsemme edes treenaamaan.
Nina Teikari:
Tostaina Sinnille ite talloma jälki. 700 m, 2 h, 7 esinettä namipurkeilla. Jana noin 150 m. Lämmin tuulinen keli.
Sinni nosti jonkun väärän jäljen ennen kuin nosti mun jäljen. Ihan ok nosto sitten omaltakin jäljeltä, mut aika pian oli harhautumassa ihan jonnekin muualle kuin minne mun jälki meni. En tiedä josko siinä oli jonkun muun jälki, kun meidän eka esine oli nostettu hieman jäljestä sivuun kiven päälle ja namipurkki kaivettu esiin sukan sisältä... oli siis ainakin jonkinlaista häiriöta alkujäljellä.
Kun Sinni sitten sai kiinni mun jäljestä, niin mentiin pitkä matka tosin hyvin, kunnes se hukkasi jäljen ihan kokonaan. Näytti kyllä jäjestävän, mut ei ainakaan mun jäljellä ollut. Sain sen kuitenkin uudestaan mun jäljelle ja loppu mentiin taas kohtuullisen hyvin, mitä nyt yks hyvin eltaantunut jäniksenraato vähän haittasi.
Esineet Sinni ilmaisi hyvin, muutamalle kiskoi jopa innoissaan ilmavainulla.
Ihan ulalla olen sen kanssa edelleen, mut joka kerta varmaan jotain oppia tarttuu. Ei auta kuin jäljestää ja uskoa, että kyllä me joskus tää homma opitaan. Sinni on vielä nuori ja kuitenkin olen tehnyt sen kanssa paljon vaikeampia harjoituksia kuin mitä Taavin kanssa tuossa iässä olin tehnyt. Pitää Sintunkin kanssa varmaan ainakin loppusyksyksi palata vähän lyhempiin ja helpompiin jälkiin. Mut ainakin esinemotivaatio on takkuisen alun jälkeen saatu kohdilleen.
Sunnuntaina aamu-uinnilla. Uitiin pidempiä vetoja ja sit kahopäät sai vähän rellestääkin.
Tiistaina lyhyt vajaa 200 metrinen tunnin vanha jälki lämpimässä ja tuulisessa kelissä, kaksi esinettä. Vaikka olin taas itse tallonut jäljen, niin kovin olin epävarma Sinnin nostosta. Jotain se nosti ja alku meni ainakin mun osalta epävarmasti. Esineen etsi jäljen puolivälistä hyvällä motivaatiolla ja siitä sain itsellenikin varmuutta ja loppujälki mentiin todella hyvin. Ihan parasta tekemistä pitkiin aikoihin. Mut alku oli kyllä kaamean vaikea ja olin taas ihan ulalla. Gps-signaalitkin heittää huolella taas, kun yli puolet jäljestä mentiin ihan sata varmasti just jäljellä ja karttaohjelma piirsi mitä sattuu koukeroita.
Keskiviikkona aamupäivällä todella kuumassa ja hautovassa kelissä molemmille esinetreeniä.
Sinnin mielestä esine oli aluksi vähän jännä, mutta kannustuksen myötä sain jopa ilmaisun tynkää aikaiseksi. Täytyy tähän isompien esineiden ilmaisuun rullalla paneutua syksyn mittaan. Kaikkiaan kolme esinettä haettiin.
Taavi oli varma, innokas ja pätevä!
Illalla Sintturan kanssa tokoilemassa ja voi miten innokas ja pätevä treenikamu mulla oli! Paikkis meni hyvin ja kapulan pitoa Sinni on selkeesti treenannu omineen, koska se onnistui mainiosti!
Tehtiin juttuja myös ihmishäiriössä ja oli kyllä vaikeaa. Keikkuperse ois niin mielellään ollu menossa vähän joka välissä rakastamaan ihmisiä.
Perjantaina ajeltiin Murun kanssa Lappeenrantaan kokeilemaan Sinnin kanssa jäljen peruskoetta. Kesäkuussa meni muutama jälkitreeni sen verran hyvin, että sain jonkun yltiöpositiivisuuspuuskan ja ilmosin meidät kokeeseen. Sen jälkeen onkin treenit mennyt lähinnä alamäkeä... Noh, joskus se on kuitenkin aloitettava ja aina oppii jotain, ehkä. Jos ei muuta niin sen, ettei kannata ottaa Murua kartturiksi. Ei vais, hyvin se veti, vaikkei harjoittelusta huolimatta karttaohjelman käyttö ihan nappiin mennytkään.
Koe alkaa aina sosiaalisuuden testauksella ja Sinni läpäisi sen hyvin, vaikka häiriökoira saikin sen vähän kiihtymään. Naistestaajan syliin se syöksyi rapsuteltavaksi ilman minkäänlaista epäilystä.
Sitten odoteltiin reilu tunti ennen hallintaosuuden alkua, joka meni hyvin. Sinni seurasi tosi hyvin ja istua napotti kolme minuuttia paikallaan, vaikka nenä vähän kävikin. Hallinta siis hienosti läpi ja päästiin janalle.
Peruskokeessa jana kulkee tien tai polun suuntaisesti ja on 100 - 200 metriä pitkä ja jälki lähtee tieltä metsään. Sinni lähti janalle rauhallisesti, mutta kulki kuitenkin eteenpäin. Noin 70 metrin kohdalta se nosti jäljen ja lähdettiin matkaan. Heti alussa päästin sen vapaaksi, mikä oli kyllä hyvä ratkaisu.
Peruskokeen jälki on 2 - 3 tuntia vanha, noin 700 metriä pitkä ja sillä on kolme pientä esinettä ja yksi isompi loppuesine.
Sinni jäljesti varmasti, pari pientä riistahajua sai sen huomion, mutta niiltä nopeasti käskyllä takaisin jäljelle. Kaikki esineet hienosti ylös ja aikaa meni vain vartin verran!
Peruskoe siis huikean hienosti läpi!! Olin ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka hyvin meni ja kuinka hyvin osasin Sinniä lukea.
Taavin pentu (ja pennun pentu) on pärjännyt Ruotsissa hyvin monissa paimennuskokeissa ja nyt he olivat käyneet Ahvenanmaallakin kisaamassa. Niin ylpeä heistä! Arvostan todella paljon sitä, kun koirien kanssa harrastetaan lajeja, joihin ne on jalostettu/jalostuneet. Onnea vielä Gith ja Ella ❤️
Viime viikolla pari lyhyttä jäljennostotreeniä, toinen Murun tekemä ja toinen oma. Molemmat meni reisille. Sinni oli jotenkin ihan ulalla, riistakin häiritsi.
Yks rallyrata käytiin myös yrittämässä ja siinäkin Sinni oli kuin etana piimässä. Ei tullu mitään. Onko joku juoksun jälkeinen vaihe menossa vai onko Sinni kipeä, vaivaako lonkat? Vai onko treenattu liikaa?
Pari päivää Sinttu veti lonkkaa ja perjantaina illalla saatiin oikein rusinainen jälki Tiinan tekemänä. Ikää jäljellä oli pari tuntia, pituutta nelisensataa metriä, esineitä kolme ja nostomatkaa reilu 50 metriä. Kova tuuli ja sadekuuroinen lämmin päivä.
Lonkanvetoa
Sinni oli tapansa mukaan rauhallinen, mutta nosto oli selkeä. Jäljesti hyvin ekalle esineelle, mutta sen jälkeinen paluuperä oli meille vielä liian vaikea. Päästiin kuitenkin jatkamaan ja kohta riista vei Sinnin mennessään. Sain sen kuitenkin etsimään jäljen uudestaan ja loppu mentiinkin ihan hyvin. Kerran Sinni hukkasi vielä jäljen, mutta etsi sen omatoimisesti uudestaan. Hyvät esineilmaisut. Tiinankin mielestä se on vaikea lukea, mut pikku hiljaa me opitaan molemmat Sintun kanssa toisiamme paremmin.
Jäljen jälkeen lyhyt kimppalenkki Tare Karvasen kanssa.
Lauantaina ajeltiin Kouvolaan helteiselle pelastuskoirien hakuleirille. Kouluttajana Maritta Karvinen-Kivimurto. Sinnin kanssa meillä haasteena eniten mun toiminta, etten uudestaan ainakaan kokeissa sössis. Myös rullan kanteluun halusin kouluttajan kannan ja olikin kiva, kun kouluttajana oli ihminen, joka on kouluttanut useamman rullakoiran ja joka itse harrastaa sekä pelastus- että pk-puolta.
Tehtiin kaksi treenikierrosta. Sinni ei tietenkään kummallakaan kerralla kannellut rullaa aluksi huvikseen. Ekalla kerralla kaksi maalia, jotka molemmat oli aika nappisuorituksia, vaikka toinen tuli todella läheltä, kun käveltiin vahingossa ihan ukkoa päin.
Toisella kiekalla se poimi neljästä ukosta kahdella rullan jo hajusta. Kouluttaja ei tätä pitänyt minään ongelmana, koska Sinni kuitenkin kävi maaleilla ja tuli tuimaan rullan vasta sen jälkeen mulle. Näytöille menot myös hyviä. Rullan mulle tuominen voisi olla vauhdikkaampi.
Tuosta rullan jo hajusta poimimisesta oltiin kouluttajan kanssa samaa mieltä, että siihen puuttuminen voisi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Se kun on vain kauneusvirhe, niin parempi olla sotkematta.
Sunnuntaina toivoin pahaa maastoa, mutta kovin pahaa ei ollut saatavilla. Peitteisyyttä ja ojia kuitenkin, joten vähän edes jotain. Keli täysin tuuleton painostava helle.
Sinnille ekalla kiekalla kolme ukkoa, jotka se löysi ihan hyvin. Yksi löytö tuli tosi läheltä, silti siitä hyvä ilmaisu. Toisella Sinni kanteli rullaa jo hajusta, mutta teki hyvin töitä kuten aina. Kolmas ukko kivellä, jolta myös hyvä ilmaisu.
Toisella kiekalla vaan yksi näkyvällä paikalla seisova maali. Ei ollut tämäkään joskus koirille ongelmia tuottava maalimiesversio Sinnille hankala, vaan hyvä ilmaisu tältäkin.
Yhteenvetona koulutusviikonlopusta jäi mieleen seuraavat asiat:
kokeessa suu kiinni Sinnin ilmaistessa, koska Sinni tuo rullan vaikken sille mitään sanokaan. Treeneissä vaihdellen hiljaisuutta ja kannustusta.
Rullan tuonti Sinnillä vähän hidas. Kokeiluun mun kylkisuuntaus siihen päin, kyykkyyn meno ja iso palkkaus rullan tuonnista.
Rullan kanteluun ei kannata puuttua. Turhaa konfliktia meidän välille ei kannata luoda, koska rullan kantelu ei haittaa, kunhan erotan oikean ilmaisun.
Leirillä Sinni ei kertaakaan ottanut rullaa etsinnän aluksi suuhun, joten muukin turha rullan kantelu voi ajan myötä vähentyä.
Pelastuspuolella suhtautuminen rullailmaisuun nihkeämpää kuin haukkuilmaisuun ja tarkastajien linjoissa vaihtelua (kuten kaikissa arvostelulajeissa...)
Sain hyvää vahvistusta sille, että olen osannu kouluttaa Sinniä oikein ja varmistusta ja ohjeita siihen, miten itse kannattaa toimia koetilanteessa.
Taaville tein aamulla ennen treenien alkua lyhyen jäljen ja iltapäivällä käytiin se ajamassa. 300 m kaksi esinettä, ikää reilu 5 tuntia.
Hyvä nosto tien varresta ja varma ja hyvävauhtinen jäljestys. Innokas pieni jäljestäjä.
.jpg)
-01.jpeg)
