Rallya ja metsähommia

Toissa sunnuntaina ajeltiin mökille. Sunnuntai ja maanantai meni Taavin osalta lenkkeillen ja puuhommia vahtien.

Tiistaina tehtiin pitkä etsintätreeni. Eka tunti tyhjää sisältäen sekä tienvarsietsintää että ihan metsässä rämpimistä. Reilun tunnin päästä törmättiin yli vuorokauden vanhaan jälkeen, jonka Taavi nosti vähän haparoiden. Paljon oli kyllä hirvenjälkiäkin. Jäljestettiin noin puoli kilometriä, Taavi vapaana. Tämän jälkeen otin Taavin pois jäljeltä ja pienen tauon jälkeen jatkoimme partiointietsintää törmäten myöhemmin jälkeen uudestaan. Tuntui kuin jälki olisi ollut nyt todella paljon helpompi Taaville ja se suorastaan juoksi loppujäljen loppuesineelle asti. Pienen lenkin se oikaisi, mutta oli kyllä koko ajan kovin määrätietoinen mennessään ja tuuli kävi niin, että sillä oli mahdollisuus saada haju jäljestä lenkin toiselta puolelta avoimessa maastossa.

Esineen ilmaisun jälkeen jatkettiin taas partiointia ja jonkin ajan kuluttua Taavi sai hajun noin 170 metrin päästä ja pinkoi haukkumaan maalimiehen. Ei painanut vanhuksen jalka yhtään vaativassa maastossa suoritetun noin kahden ja puolen tunnin ja yli kuuden kilometrin etsinnän jälkeen.

Sinni on ollut Seijalla juoksuhoidossa. Aunen lisäksi myös Elli sekä Nuppu ovat olleet Sinnin seurana ja nuoriso onkin ollut ilmeisesti aivan mahtavia kaveruksia keskenään.

Kuvat Seija

Sinni ja Elli

Sinni, Aune ja Elli

Edellisen viikon perjantai iltana hain Sinnin kotiin eli se oli ollut viikon hoidossa ja juoksujen alusta oli kulunut kaksi viikkoa. VIRHE! Taavi kävi ihan kierroksilla ja Sinni ei halunnut sitä ollenkaan lähelleen, joten lauantaina vein Sinnin takaisin hoitoon. Matkalla käytiin vähän treenailemassa raunioilla,. Sinni haki raunioilta kaksi ukkoa ja oli kyllä reipas ja taitava, toiseen piiloon tunki itsensä ihan sisään maalimiehen seuraksi =). 

Tiistaina aamupäivällä Strömforsissä treenaamassa Tapsan kanssa rallya. Tyyppi keuli ihan huolella. Pihalla jo sinkoili minne sattuu ja hallissa sama meno jatkui. Tein kaksi rataa ja samalla myös harjoiteltiin hieman odottamista.

Molemmat radat oli Anna Klingenbergin käsialaa.

Ekaka tämä:

Yritin mennä rauhallisesti, mutta kyllä oli pyrrissä virtaa vaikka muille jakaa ja kaiken maailman omia kiekuroita tuli taas vaikka kuin paljon. Ja sitä haukkua myös... mut houkutuksen superherkku ei kiinnostanut yhtään! 

Tokana ratana tämä ja ei kyllä ollu ainakaan yhtään vähempää häröilyä. Mistä se taas keksii noita ylimääräisiä kiekuroita, kun pitkään meni hyvin ilman niitä?!

Illalla oltiin hakuilemassa. Taavi näki, kun maalimiehet katosi alueelle ja ne vielä mennessään vähän huuteli Taavia. Todella hankala maasto tuotti vähän vaikeuksia liikkua. Taavi jäi pari kertaa vähän kiinni raivattuihin sikin sokin oleviin rankoihin, mut ei se sitä haitannu yhtään, kunnon riuhtasulla matka taas jatkui, mut hidasta oli. Kaks ukkoa nousi hyvin.

Mietittiin taas, että oikea etsintä tuollaisella alueella varsinkin näin pimeään aikaan olisi kyllä todella haastava. Pysykäähän ihmiset tallessa!

Keskiviikkona Taavi paikkas Sinniä tokotreeneissä. Harjoiteltiin odottelua ja liikkeellelähtöjä sekä jättäviä ja kaikenmoisia rallyn liikkeitä.

Torstaina käytiin taas Strömforsin hallilla treenaamassa. Täytyy kyllä vähän kritisoida paikkaa, tosi sekaista ja likaista ja kentän matto täys tahroja ja roskaa. Eikä ole kiva aloittaa omaa vuoroaan agiradan purkamisella, että saa oman treenin mahtumaan... mut valitus sikseen, saatiin hyvä treeni kuitenkin tehtyä.

Vähän samalla ajatuksella kuin edellisellä kerralla, mut nyt ei jääny aikaa odottelun treenaamiseen, kun ekan radan aikaansaanti vei sen verran aikaa. Radan kuva alla. Joku haju kiusasi Taavia ja pari kertaa piti käskeä vähän kovemmin, kun nenä pitkällään oli nuuskimassa jonnekin hallin takaosan suuntaan. 

Toisena ratana tämä:

Ihan ok meni meikäläisiksi...

Lauantaina oltiin Taavin kanssa Stömforsissa rallykisoissa, tuomarina Anna Klingerberg. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä meidän inhokki edessä peruutus olikin mukana. 

Tuomarin erikoisena tällä radalla houkutus aivan lähdön vieressä. Jos koira olisi radalle mennessään tai lähtöön valmistautuessaan haistanut houkutusta, olisi koko rata hylätty radalle karkaamisena.

Kuudes tehtävä eli nurkassa ollut valkovuokko ei meiltä onnistunut, vaikka on yleensä aika varma. Uusin sen ja silti eriaikaisuudesta vielä - 10 pistettä. Jotain erikoista tuolla oli, koska ehdin seurata kymmenkunta koiraa ja kukaan ei suorittanut tuota puhtaasti. Häiritsikö kyltin takana ollut aksaputki, oliko nurkassa jotain muuta ahdistavaa tai mielenkiintoista, en tiedä, mutta vaikeaa tuntui olevan siellä kaikilla.

Kauimmaisena näkyvä käännöskyltti oli lähes kaikille hankala tässä kisassa. Mikä lie syynä...?

Ja sitten tuo edessä peruutus... se ei tietenkään onnistunut ja vaikka olin muka kuinka tarpeeksi kaukana kyltistä, niin Taavi vielä kaiken lisäksi osui kylttitelineeseen siirtyessään oikealta sivulta eteeni. Tältä tehtävältä myös yhteensä -13 pistettä uusimisesta ja kylttiin osumisesta. Parilta alun kyltiltä -1 nuuskimisesta ja tehtävältä 14 eli tuplasaksalainen vasemmalta -1 tehtävävirhe eli jotain epätarkkuutta siinä on ollut. Haukkumisesta vielä -3 kokonaisvaikutuksesta ja kasaan jäi 65 pistettä. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, tehtiin lähes omalla tasolla. Onnetar ei tällä kertaa kuitenkaan suosinut, kun oli tuo edessä peruutus ja siitä aina varma -10 radalla. Täytyy ens kerralla muistaa olla yrittämättä uusia sitä, niin ei tule uusimisen -3 pistettä tuon kympin lisäksi, joka siitä varmasti aina tulee. Harmittavan vähän hyväksyttyjä tuloksia tästäkin kisasta osallistujille, joten on tuo MES kyllä niin uskomattoman haastava.

Kotimatkalla haettiin Sinni kotiin ja nyt se oli kuin ei olisi pois ollutkaan. Kyllä ehti tulla kamala ikävä pikku riiviötä 💓💓

Sunnuntaina Sinni kävi aamulla harjoittelemassa irtorullan hakua vierailta ihmisiltä ja yllätti positiivisesti. Aiemmin ollaan muutaman kerran kokeilta Murun kanssa kotipihassa. Ei tehty kovin pitkältä matkalta. Eka yritys epäonnistui, kun piti vaan pussailla maalimiestä, mutta kolme seuraavaa meni oikein hyvin näin ekaksi yritykseksi. Vähän se pussailu olis kiinnostanut jokaisella ukolla, mutta hienosti toi kuitenkin rullan. Ihan käteen asti ei kaikilla tuonut, vaan pudotti metri ennen mua, mutta ei nillitetä vielä näin alkuvaideessa.

Ilmaisutreenin jälkeen kaksi ukkoa muistikuvina ja ne meni tietenkin hyvin!

Illalla Sinni harjoitteli hallitreeneissä hallintaa ja oli ihan superhyvä! Hallissa oli meidän lisäksi kaksi muuta koiraa ja viisi ihmistä ja Sinni ei mennyt muiden luokse vaan teki hommia mun kanssa. Oli aika mahtifiilis ja motivaatio tottishommiin taas kasvoi. Miten tottikseen onkin aina niin vaikea kaivaa innostusta 😅. Kaveria lainatakseni Sinnillä oli kokovartaloiloista menoa.

Videot Tiina Suuronen

Maanantaina aamusta Sinnille jäljen kulmaharjoitus. Viimeks meni kulmat vähän laajoilla kaarilla, niin keskityttiin nyt niihin. Tuulta oli taas paljon ja jälki vanheni vain vajaan tunnin. Esineitä oli kolme ja kulmia seitsemän, kulmat olin merkannut. Merkkauksesta huolimatta yhden kulman kohdalla sössin, mutta Sinnipä hoiti homman kotiin! Muutenkin meni varsin mallikkaasti kaikki lyhyestä jäljen nostosta esineisiin ja niihin kulmiin. Hyvä Hinttu!

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä etsimässä kaksi ukkoa melkein myrkytuulisesta metsästä. Alue on nelisen hehtaaria ja maalimiehet menivät hyvin piiloon. Meren rannassa kun oltiin, niin tuulta riitti ja ukot nousikin melko nopeasti. Teemana oli pitkät ilmaisut ja niissä ei kyllä ole mitään vikaa.

Hakua ja rallya

Edellisen viikon keskiviikkona ennen yövuoron päiväunia aamusella hallilla molempien kanssa. Taavi teki alla olevan rallyradan. Tykkäsin siitä, että ekalla yrittämällä saatiin suoritus, johon kisoissa olisin ihan tyytyväinen. Toki kaksi uusintaa, mutta ne menee kyllä ainakin osittain mun piikkiin ja tuo edessä peruuttaminen on meille mahdoton liike. Hyväksytty tulos tällä suorituksella voisi olla tiukassa, mutta ei mahdoton. Ääntelyä toki liikaa, mut sille nyt ei mahda mitään, kun toinen on niin intopiukassa ja sit mun epämääräiset käskyt ottaa myös selkeesti päähän. Mut rauhallisuutta tekemiseen, niin ehkä siitä hyvä tulee.

Sinnin kanssa ollaan rallyn alkeisnettikurssilla ja tehtiin siihen liittyviä juttuja; liikkeestä seisomista, peruuttamista, ohjaajan ympäri kiertämistä ja sit leikittiin. Kivasti Sinttu on messissä ja ahneutta on tullut hurjasti lisää, mut mitään liikkeitä me ei vielä osata.

Perjantaina Sinnillä hakutreenit, viisi ukkoa. Eka oli muistikuva, toinen taputus ja kolmas valmis. Neljäs taas muistikuva ja viides peräänajo. Vauhtia ja intoa on ihan hirveästi.

Lauantaina molemmat oli raunioilla. Ensin Taaville kaksi ukkoa. Taas yritettiin vaikeita piiloja, mut ei sillä kauaa menny, kun oli molemmat nostettu. 

Sinnille kolme valmista, mut ei vielä mitään umppareita tms.. Roskiksissa olijat piti kantta reilusti rakosellaan. Kaikki maalimiehet oli miehiä. 

Sinni käytti nenäänsä hyvin ja löysi ekan ukon betoniputkesta. Vähän jänskätti, mut meni kuitenkin hyvin putkeen ja häntä ruoes vatkaamaan, kun se tajus siellä olevan ihmisen ja namit. 

Toinen löytyi roskiksesta ja se oli vallan ihana. Kolmannella kävi jotain, mitä Sinni pelästyi ja vaikka se kävi syömässä namit, niin tää kolmas ukko jäi sille vähän pelottavaksi vaikka se sitä kävi vielä uudestaankin haistelemassa. Toivottavasti ei jää nyt mitään kammoa päälle.

Hengattiin sit vielä hetki treenin päätteeksi ihmisten kanssa ja vähän Sinni vielä arasteli tätä vikaa maalimiestä, vaikka muut ihmiset oli ihan jees...

Sunnuntaina oltiin Taavin kanssa taajamaetsintätreenissä. Kyllä on haastavaa hommaa niin ihmisosapuolelle kuin koirallekin. Taavi löysi hiekkapohjalta hyvin jäljen ja se johdatti esineelle ja siitä vielä saatiin jatkettua matkaa, mutta sitten muuttui hankalaksi. Kahden talorivistön välinen tiheikkö ja ilmeisesti tuuli vei hajun maalista sivuun, kun Taavi reagoi vahvasti tiheikön toisella puolelle varastorakennusten ja päiväkodin seinää kohden, mutta hajun alkulähteen löytäminen oli vaikea. Selkeästi kyllä näki, että jotain täällä on, mutta tarkennus oli vaikea. Löytyi kuitenkin lopulta.

Kiitos alueen asukkaille, jotka tarjosivat pihansa meidän maalimiehille!!

Kuvat Heli Roimola

Illalla Sinnin tottistreenit taas startanneessa sunnuntautottisporukassa. Ollaan uudessa hallissa, jossa puitteet aika lailla kohdallaan! On tilaa ja valoa.

Sinni teki ekaks toisen koiran kanssa samaa aikaan ja pystyi keskittymään aika kivasti. Vapaaksi en kuitenkaan uskaltanut laskea. Tehtiin sivulle tuloja ja jotain muuta pientä.

Toisella setillä Sinni oli ainut koira ja hallissa kaksi muuta ihmistä. Se ei kertaakaan mennyt niiden luo ennen kuin sai luvan! Luulen, että se tekee juoksuja, kun on muuttunut tuollaiseksi musta kiinnostuneeksi...

Lopuksi vielä pari luoksetuloa toisen kiinni pidosta. Niissäkin jätti matkan varrella olleen ihmisen moikkaamatta ja tuli suoraan mun luo.

Maanantaina kävin kentällä rallyilemassa Taavin kanssa alla olevaa rataa.

Ei menny kovin hyvin tällä kertaa. Ulkona varmaan vaikeampaa, kun kaikenlaisia hajuja tuli nenään... mut oli kyllä muutenkin huonoa tekemistä tällä kertaa. Jostain kumman syystä Taavi halusi kiertää kylttejä väärältä puolen, vaikka jätin kyllä riittävästi tilaa sille. Merkki ei sitten taas meinannut löytyä millään. 

Tiistaina Tapsan kanssa hakuilemassa Pyhtään todella kivikkoisissa metsissä iltapimeällä vesisateessa, on tää mahtava harrastus 😄😄

Alue ei ollut kovin suuri, mutta sitäkin haastavampi. Oli enemmän ja vähemmän kivikkoa, kaikkea isoista siirtolohkareista pieniin kivirykelmiin, joiden koloihin jalat upposi kuin huomaamatta. Myös kaatuneita puita ja muuta pientä riitti. Lisäksi tuuleton sadekeli painoi hajut vahvasti maahan, joten Taavi sai ihan oikeasti tehdä töitä palkkansa eteen. Kaksi kadonnutta, jotka molemmat löytyivät, kummaltakin pitkät ilmaisut. 

Keskiviikkona käytiin päivällä hallilla. Sinni kävi leikkimässä ja tutustui putkeen ja pussiin. Yksin oli vähän hankalaa, kun Sinni ei osaa vielä olla yhtään paikallaan, mut sain sen kuitenkin kerran menemään pussin läpi. Putki oli sitten helpompi. 

Taavi teki rallyn tekniikkaharjoituksia. Treenattiin lähtöjä ja käännöksiä, joissa istutaan. Myös peruutusta ja erilaisia puolta vaihtavia käännöksiä treenattiin. Aika kivasti meni.

Illalla oli Sinnin tokotreenit ja pakko sen on kyllä olla tekemässä juoksuja, kun halusi vain tehdä mun kanssa eikä ollu juuri ollenkaan menossa katsomaan ketään, ei edes toista koiraa!

Tehtiin seuruuta, maahan menoja, jotka on tosi hitaita sekä käsikosketuksia, joihin en millään saa tehtyä kestoa. Seuratessa kysyin treenikamuilta, että auraako Sinni pahasti. Ei kuulemma pysty sanomaan, kun heiluva häntä keikuttaa koko koiraa...

Sit hengattiin ihmisten ja toisen koiran seassa ja Sinni halus vaan tehä mun kanssa. Luvalla kävi sitten moikkaamassa ihmiset.

Taas on ahkeroitu

Havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että koiranäyttelyt ovat taas alkaneet koronan jälkeen. Tai eihän korona vielä ole mihinkään hävinnyt ja kohta taas varmaan loppuu kaikki, mut toistaiseksi ainakin näyttelyitäkin on. En ole mikään näyttelyharrastaja, niin ei ole asiaa varsinaisesti tullut seurattua... Mutta kai se tuo Sinnikin pitäisi asian saloihin opettaa. 

Edellisenä tiistaina oltiinkin sitten aamupäivällä näyttelykoulutuksessa. Kouluttajana toimi Juulia Salonen, todella mahtava näyttelykouluttaja jota voin suositella lämpimästi kaikille.

Mulla oli molemmat koirat mukana ja töiden haitatessa harrastusta ehdin olla mukana vain pari ekaa tuntia, mutta saatiin kyllä jo tosi hyvä oppi siinä ajassa.

Mut luoja noi koirat on erilaisia. Sinni vaan rakastais kaikkia ja paikallaan oleminen on mahdotonta ja heti kun joku tuli lähemmäs, niin liuruperse keikkui niin, ettei meinannut pysyä pystyssä. Taavi sit taas enempi ahistu muista. Ei ollu kivoja muut koirat eikä ihmiset. Taavin kanssa saatiin kuitenkin ihan onnistuneitakin ryhmäjuoksuja ja kopelointeja, vaikka aluks tuntu ettei hommasta tule mitään. Korona ei todellakaan ole tehnyt hyvää. Sinni meni hyvin ja liuruilut nyt vaan kuuluu vielä pennulle ja ne annetaan anteeksi. 

Torstaina makuupäivää uhmaten menin naapurikaupungin näyttelytreeneihin, koska Taavin tiistaisesta käytöksestä jäi vähän paha maku suuhun. Sinnikin oli mukana. 

Taavilla meni tällä kertaa aika hyvin. Kyllä se ryhmäjuoksussa haukkui, muttei läheskään niin pahasti kuin tiistaina. Ja kopelointikin onnistui oikein hyvin. Yksinjuoksuosuudet meni sitten vanhalta konkarilta ihan täydellisesti. Teki kyllä hyvää Tahvolle nää treenit.

Sinnikin pääsi juoksemaan ja kopeloitavaksi. Pentumaista touhua ja kaikki oli ihania.

Perjantaina iltapäivästä Sinni kävi jäljellä, kolmisensataa askelta ja muutama kulma. Namia siellä täällä enempi ja vähempi. Pellolla oli aika paljon niittotähdettä ja jälkeä tehdessäni mietin, että kuin paljon se haittaa. Ja tuulikin oli aika kova. 

Ei haitannu tuuli tai kuiva niitetty heinä. Ohikulkevia autoja piti pari kertaa istua ihmettelemään. Kulmista selvittiin, toisista paremmin, toisista vähän vähemmän paremmin, mut selvittiin kuitenkin. Pitäis ehkä uskaltaa ja osata kohta vaikeuttaa tai muuttaa jälkeä jotenkin vähän, samanlaista on nyt tahkottu taas aika pitkään. Miks se on niin vaikeeta poistua mukavuusalueelta...?

Taavi kävi vähän tottelemassa. Alkukesän kokeessa kipeä kyynärpää oli todennäköisesti syynä paikkamakuun epäonnistumiseen ja Taavin epänormaaliin reaktioon häiriöihmisen kulkiessa ohi. Nyt oli sama mies sadetakissaan häiriköimässä, eikä Taavi häiriintynyt yhtään. Takki tosin oli eri... Vanha kunnon Tapsu on taas oma itsensä. En tiedä miks, mut jännitti jotenkin tosi paljon tää treeni, vaikka luotto Taavin osaamisen oli korkealla. Seuruutkin onnistui alun pienen laamailun jälkeen hyvin, meni jopa vähän keulimiseksi.

Lauantaina raunioilla, kova tuuli ja vähän sadetta. Sinni kokeili ekaa kertaa löytää valmiita maalimiehiä. Kolme ukkoa alueelle helppoihin piiloihin ja Sinni vapaana partioimaan aluetta. Hyvin käytti nenää ja löysi kaikki kolme sukkelaan. Tällä kertaa palkkanamitkin kelpas...

Taaville pyysin kaksi vaikeaa ukkoa ja molemmat olivat löytäneet tiensä syvälle. Mut ei ne Taaville olleet vaikeita vaan molemmat löytyivät nopeasti vaikka olivat ihan eri puolilla aluetta. Haasteiden keksiminen Taaville on välillä vähän vaikeaa, mut ehkä se on positiivinen ongelma. Kuvia en saanut, kun maalit oli maan alla niin, että Taavikin sinne onkaloihin katosi.

Sunnuntaina oltiin aamusta Taavin kanssa Virve Hepoahon rallyvalkussa. Meillä oli niin kivaa ja Tapsu oli niin hyvä. Tai kyllähän me virheitä tehtiin, mut fiilis oli kyl mahtava tehä kimpassa. 

Taas todettiin, että teen liikkeet liian lähellä kylttiä. Miten se voi olla niin vaikeaa vaikka tiedän tekeväni sen virheen?? Puolenvaihto jalkojen välistä -tehtävässä mun pitää antaa käsky Taaville aiemmin. Seuruun puolta vaihtavat täyskäännöksen onnistuivat hyvin. Tosi kiva treeni.

Sinnillä oli rallyvalkun jälkeen hakutreenit. Tehtiin eläinkoe eli ekaa kertaa pieni partiointiharjoitus metsässä. Meinasin kuolla nauruun, kun Sinnillä oli selvästi ajatus, että ukkoja täältä pitäisi löytyä, mutta ei tietenkään mitään tolkkua tai taitoa vielä niiden etsimiseen. Hirveellä innolla ja vimmalla se meni kuin vieterijänis pitkin metsää, dojojoing. 

Kyllä siitä kuitenkin huomasi, kun se sai hajun ja lähti innoissaan maalille syömään herkkuja. Viimeisenä löytyi vaikea ukko tiheästä kuusikosta ja se olikin ekaks vähän jännä. Varovaisesti Sinni uskalsin kuitenkin mennä maalimiehen luo, kun se vähän jutteli ja näytti nameja. Sitten Sinniä ei ois meinannut saada sieltä pois. Hassu pieni.

Maanantaina jälkeiltiin. Sinnille tein pellolle keppitreenin, kuusi lyhyttä jälkeä, jotka loppuivat keppiin. Ehkä pientä ajatuksen heräämistä keppiä kohtaan oli havaittavissa.

Taavin kanssa mentiin epämukavuusalueelle teemalla alustanvaihdot. Jäljen nosto oli metsän puolelta juuri ennen hakkuun alkua, jonka jälkeen suopohjainen tiheä taimikko, siitä taas hakkuuaukealle, josta metsän kautta risukkoon ja kalliolle ja taas takaisin metsään. Jälki oli aika tuore, noin neljä tuntia, maasto kostea, lämmintä parikymppiä ja vähän tuulta. Pituutta jäljellä oli reilu kilometri, esineitä neljä.

Taavi nosti jäljen pienen tarkistelun jälkeen oikeaan suuntaan, nostomatka oli viitisenkymmentä metriä. Nopea vaihdos hakkuulle oli selvästi vaikea, mutta siitä selvittiin. Jokainen vaihdos vaikutti selvästi ja teetti vähän töitä, mutta seuraava vaikea paikka oli vasta kallion jälkeen siirtyminen takaisin metsään. Tässä tosin jo varmasti vaikutti sekin, että huono koiranohjaaja oli unohtanut vesipullon ja Tapsu ois tarvinnut vettä. Onneksi matkalla oli pari kosteaa painaumaa, josta se sai vähän juotua. Hyi mua! Tapsu jäljesti hyvin ja kaikki esineetkin löytyi matkalta.

Tiistaina päivällä hallilla Taavin kanssa rallyilemassa. Tehtiin rataa ekaks kahdessa pätkässä ja sitten koko rata. Meni kyllä superhyvin. Peruutus on vaikea, muuten meni oikeastaan kaikki tosi hyvin. Ja niin mukava tunnetila Taavilla.

Sinnikin kävi hallissa vähän tottelemassa. Seuruuta tehtiin pieniä pätkiä ja jättäviä. Maahan menokin rupeaa onnistumaan. Leikittiinkin hyvä tovi. Hallissa Taavin treenin jäljiltä ollut putki oli myös kiva juttu Sinnin mielestä

Illalla oli Sinnin varsinaiset tokotreenit ja yritettiin vähän saada kontaktia häiriössä. Ihan hirveesti häiritsi hihna ja panta. Ja ihan kamalasti Sinni ois vaan halunnu mennä muiden luo. Saatiin kuitenkin pieni pätkä leikkiä aikaiseksi ja muutama käsikosketus ja istuminen. Ahneus auttais, mut minkäs teet. Pikku hiljaa ehkä tämäkin rupeaa luonnistumaan...

Pitkästä aikaa vähän touhukkaampi viikko

Maanantaina Femme kävi kylässä. Taas oli kamalan kuumaa, mutta tehtiin silti pieni metsälenkki.

Tiistaina aamusta Taaville esineruutua ja Sinnille jälki.

Taavi haki ekan esineen tosi hyvin. Sitten tuli useampi tyhjä pisto ja into vähän hiipui.

Sinnillä oli vajaa 300 askeleen jälki, jossa harvakseltaan namia. En tiedä mikä oli, kun rynni ja poukkoili ihan hulluna. Sain jarruttaa tosissani ja kulmat meinas mennä pitkiksi, namitkaan ei oikein maistunut. Pohja oli todella kuiva, oisko se syynä tai sit joku ihan muu... 

Keskiviikkona taas aamusta jälkeä Sinnille, nyt lyhyellä nurmella. Namia oli enempi kuin edellisenä päivänä, mut jotenkin musta tuntuu ettei se nyt ollut se varsinainen syy. Joka tapauksessa jälki meni hyvin, huomattavan paljon rauhallisemmin ja keskittyneemmin kuin edellinen.

Tällä kertaa perässä oli myös kävelemässä pari tyyppiä ja aluksi ne vähän häiritsi Sinnin keskittymistä, mut kun jälki löytyi niin vain kerran jäljen aikana Sinnin keskittyminen herpaantui ja perässäkulkijoita piti käydä vähän rakastamasta. Kokonaisuutena hyvä jälki, viidestä kulmasta yhdessä pieni pyörähdys, muut kohtuullisen hyvin. Nyt oli talkkitäppä mulle merkkinä kulmasta ja aioin kokeilla samaa ensi kerrallakin.

Taavi teki tottista. Keskityttiin seuraamiseen ja tehtiin pitkiä suoria. Suurimman osan ajasta Taavi oli kivan keskittynyt ja seurasi hyvin. Joku haju vei sen kerran mennessään, muuten kyllä oli kivaa tekemistä. 

Illalla Taavi kävi hakuilemassa. Kolmisen hehtaaria oli alue ja tuulta ei nimeksikään. Sateen jäljiltä metsä oli märkä, mutta ilma ukkosta enteilevän painostava. Kolme maalimiestä.

Lähdettiin kulkemaan alueen rajannutta tietä pitkin ja Taavi reagoi nyppylän kohdalla, muttei kuitenkaan irronnut juurikaan. Jatkettiin matkaa ja alueen toiseen päähän päästyämme Taavi sai hajun ja painui toiselle puolelle aluetta haukkumaan. Pitkä hyvä ilmaisu.

Palattiin alueen rajaa pitkin takaisin sinne mistä lähdettiin ja halusin palata lähelle nyppylää, johon Taavi oli reagoinut. En juuri ehtinyt edetä, kun Taavi nosti sieltä toisen maalimiehen. Kolmaskin löytyi pian ja melko pitkästä matkasta, n. 140 m, kiven päältä. Kuvassa maalimies näkyy hyvin, mutta Taavin löytäessä sen, hän oli maannut kiven railossa. Hyvä tukalan kelin treeni vähän vieraammilla maalimiehillä, tykkäsin!

Torstaina käytiin Sinni kanssa mätsäreissä. Ihan kamalasti oli koiria, pelkästään pentuja viisikymmentä! Sinni oli reipas tyttö ihmis- ja koiravilinässä. Toiset koirat kiinnosti, mutta vähän myös jännittävät, ihmiset oli ihania. Saatiin myös taas muutama loistava lapsikokemus! 

Sinni oli heti alussa toisessa parissa saaden sinisen nauhan. Sitten joutikin ottamaan parin tunnin päikkärit autossa ennen sinisten kehää. Koska koiria oli niin paljon, niin koko porukalla ei juostu vaan tuomari poimi neljä suosikkiaan. Sinni oli näiden neljän joukossa ja sitten päästiin vielä juoksemaan. Sinni sijoittui neljänneksi. Hienosti meni, vaikkei oltu juurikaan harjoiteltu. Juoksu pysyi ravina ilman turhia loikkia. Pidempään seisominen ei vielä ihan onnistu, kun ympärillä on niin paljon kaikkea kivaa. Hampaatkin onnistuttiin katsomaan, vaikka ehkä vähän ärsytti. Kaikkinensa oikein onnistunut ilta ja loistavaa harjoitusta kaikkinensa koronapentu-Sinnille!

Kuvat Mira Timperi

Perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville tottista. Sinnin jälki oli 300 askelta ja siinä oli viisi kulmaa. Namia oli kohtalaisen paljon, mutta mahtui sinne useampi 10 - 15 askeleen tyhjä pätkäkin ja sitten myös lyhyempiä tyhjiä. 

Tehtiin pieni jäljen nosto ja ekaa kertaa se oli tosi hyvä. Tuuli oli aika kova, mutta se ei jäljestystä haitannut. Perässäkävelijää piti pari kertaa käydä moikkaamassa, muuten koko jälki hyvin keskittynyttä tekemistä. Kolme ekaa kulmaa meni hyvin, osa jopa loistavasti, pari viimeistä vähän haparoivammin, mutta ihan ok nekin. 

Taavi totteli ihan tosi ihanalla asenteella! Paljon seuruuta ja rallyn juttuja, oikealla seuruu meni myös hyvin. Loppuun vielä neljän minuutin paikkamakuu ilman mitään huomautettavaa.

Iltapäivällä Sinnillä oli tottisyksäri. Voi vitsi mä olen kyllä avuton ton tottiksen opettamisen suhteen. Meillä vielä homman tekee jotenkin tosi hankalaksi se, kun Sinni ei ole ahne ja sen mielestä mä olen vähän paska, kun otan sen joskus kiinni yms.. Ei ole helppoa tuommoisen kovin itsenäisen tyypin kanssa. Leikkimään me sentään on vähän opittu.

Illalla Taaville hakutreenit. Aloitettiin kuitenkin hallinnalla; vähän seuruuta ja häirittynä parin minuutin paikkis. Ne meni hyvin.

Maalimiehet oli tällä kertaa vähän erilaisia. Yksi käveli ympyrää, toinenkin seisoi avoimella paikalla ja sillä soi puhelin ja kädessä oli kilisevät avaimet ja kolmas istui kannon nokassa ja puhui Taaville sen tullessa paikalle. Ei hämänneet nämä Taavia vaan kaikilta ukoilta hyvä ilmaisu. Hyvä Tapsu!

Kuvat Heli Roimola 

Lauantaina raunioilla. Sinnille neljä haamua. Meni tosi innokkaasti ihmisten luo, mutta jostain syystä namit ei tällä kertaa maistuneet kuin vasta viimeisellä ukolla... Taaville kolme maalia valmiina. Rauhallisen varmasti Taavi löysi kaikki ja ilmaisut oli hienoja. Yksi oli maan alla kaivossa, toinen pitkän putken perällä ja kolmas alueen laidalla vanhan talon perustusten kellarissa.

Illalla Taaville vielä 11 tuntia vanha jälki. Metsä oli sen verran kostea, että koko kesän jatkunut metsäpalovaroitus poistui ja hellekin väistyi jotan ajattelin viimein olevan hyvä aika kunnon jäljelle. Jälki oli reilun kilometrin ja sillä oli neljä esinettä. Lisäksi se oli mulle todella epämukavuusalueella, kun tuo metsä on ihan hanurista, kamalaa ryteikköä ja hankalakulkuista muutenkin. Jälkikäteen ajateltuna jälki olisi pitänyt tehdä toisin päin, kun nyt tuossa jäljen alussa oli varmasti paljon häiriöjälkiä alueen ollessa jonkinmoisessa lenkkikäytössä. Lisäksi voimakas tuuli teki jäljestämisestä hieman hankalampaa kuin mitä se tyynellä olisi ollut.

Alku oli siis vaikea ja Taavi nostikin pari selvästi tuoreempaa jälkeä ennen kuin pääsimme ensimmäiselle esineelle. Siitä eteenpäin jäljestys onnistui paremmin, vaikkei se ihan superhyvin mennytkään. Mutta mitä pidemmälle päästiin, niin sen paremmin meni. Ollu vissiin vähän liian pitkä tauko jälkihommissa ja ei nää vanhat jäljet koskaan ole helppoja. Kaikki esineet löytyi ja muutama tieuran ja yhden isomman ojan ylitys meni hyvin.

Mökkeilyä ja treenailua

Lomareissun jälkeen viime lauantaina kukonlaulun aikaan nurmelle jälkeilemään. Sinnille oli 250 askeleen ja neljän kulman jälki. Hyvin se jäljestää, mut pitäis keksiä joku juttu millä saisin merkattua kulmat nurmelle, kun haluisin tietää tarkasti missä ne on... taitaa olla mahdoton tehtävä tai sitten kokeilen talkkia.

Taaville 150 metrin suora peltojälki, kun pidempää ei mahtunut, kahdella kepillä. Ajettiin puolituntisena. Alku oli vähän hapuileva, mutta kun sai jäljestä kunnolla kiinni, niin puksutti hienosti ja nosti molemmat kepit.

Puolilta päivin rauniotreeneihin ja koska oli tosi kuuma taas, niin tehtiin vain pienet treenit. Aluksi sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreeni, jossa mukana oli Sinni. Se ois vaan halunnu kaikkien muiden koirien kanssa leikkimään ja kaikki ihmisetkin oli vaan tosi ihania. Kopeloinut iso mies oli ihana, vaikka sitä piti vähän jännittääkin.

Sinnille kolme haamua, jotka kaikki sille ennalta vieraita ihmisiä. Hienosti meni.

Taaville suunniteltiin yhden ukon treeni, jossa ensin vähän tyhjää ja sit löytö. Mut Taavipa sai hajun melkein heti ja paineli betonikasan alle haukkumaan. Tehokasta!

Illaksi ajeltiin loppulomaksi mökille ja uimaan. Sinni on semmoinen läträ, että sille kasvaa kohta varmaan kidukset. Onneksi se ei ihan koko aikaa ollut järvessä vaikka usein kävikin ihan omineen uimassa. Harjoiteltiin myös uimaan kaikki kolme yhdessä ja alun kaoottisuuden jälkeen kimppauinnitkin rupesivat onnistumaan.

Sunnuntaina Taaville 3,5 h vanhan vieraan jäljen nosto. Ihan todella loistava nosto! Pieni tarkistelu suunnasta ja sitten varmasti jäljelle. Koska jälki ei ollut siellä, missä sen oletin olevan, kutsuin Taavin pois, jotta jatkettaisiin eteenpäin. Taavipa ei tullut pois ja minäkin onneksi uskoin sitä. Hanska löytyi lyhyen jäljestyksen jälkeen.

Keskiviikkona aamulla Sinni kävi hallilla tottelemassa. Alun juoksentelun jälkeen se pystyi jo vähän keskittymään tekemiseen. Harjoiteltiin seuruuta. Miten ihmeessä sen opettaminen voi olla niin vaikeaa? Leikittiin myös kahden lelun leikkiä ja se rupeaa jo onnistumaan. Noutokapulallakin vähän leikittiin.

Illalla oltiin Taavin kanssa rallyn ylituomari Hannele Pirttimaan rallyvalkussa. Ei olla tehty oikein mitään tottelemisjuttuja tosi pitkään aikaan ja kun oli vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin hommasta ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi laamaili ja haukkui, mutta kaikki tehtävät kyllä onnistui. Jostain ois nyt kaivettava taas motivaatio tähänkin hommaan, jotta saatais ittemme talveksi kisakuntoon...

Kuvat Mari Alajääski:

Tää kuva jotenkin tiivistää illan fiiliksen hyvin =D

Lauantaina aamusta vähän hakuilua. Taaville kaksi ukkoa kolmen hehtaarin alueella. Eka löytyi juoksuhaudasta nopeasti. Hetki tästä, niin kovasti teetti joku haju töitä ja lopulta maasta löytyi kompassi! Ihan superia, kun esinejutut ei ole olleet meidän vahvin ala. Olin tosi tyytyväinen! Toinen ukko löytyi myös, mutta jotenkin Tapsun tekeminen oli vähän laiskan puoleista loppua kohden, vaikka ei ollut edes mitenkään erityisen lämmin. 

Sinnille neljä ukkoa haamuina tai peräänajoina. Vauhtia ja intoa riitti ja maalimiesten naamat piti noilla kunnolla. Jossain vaiheessa mulla on edessä melkoinen savotta tuon maalimieskäytöksen kanssa, mutta nyt saa vielä rakastaa kaikkia sydämensä pohjasta.

Lopuksi pienet pentutreffit. Pieni Eevi ei uskaltanut vielä oikein mukaan, kun isommat riekkui.