Oppia ikä kaikki!

Viikko aloitettiin koirallisen henkilöryhmän treenaamisella. Taavin kanssa siis kentällä ja aiheena yllättäen tuo henkilöryhmä. Tällä kertaa häirikkömä beuceronuros. Meni aika hienosti! Taavi vähän jännitti aluksi, mutta seuras kuitenkin koko ajan hienosti. Sai palkkaa paljon ja rentoutui koko ajan enempi ja enempi.

Tehtiin myös esteitä, hyppyä 70 - 80 - 70 cm ja A:ta. Mentiin kerran jopa se ihan oikea kisa-A:kin!!! Jatketaan kyllä treenejä loivemmalla, mutta Taavi menee aika kevyesti tuon ihan oikeankin, jei!

Kosti kävi tekemässä kontaktitreeniä ja oli vieraiden ihmisten rapsuteltavana, reipas pentu oli.


Illalla pk-hakutreeneissä Taaville tyhjä, piilo, tyhjä, tyhjä, valmis, tyhjä, haamu. Eka tyhjä oli myötätuuleen ja se oli niin hieno!! Myös piilo meni hienosti. Molemmille seuraaville tyhjille jouduin vähän ajamaan Taavia. Olen ollut ihan liian lepsu näissä tyhjissä (ihan niin kuin kaikessa muussakin) ja nyt päätin viimein tehdä asialle jotain. Taavi siis jatkossa ajetaan tyhjillä suoralla pistolla viiteenkymmeneen metriin. Jos se kääntyy liian aikaisin, kutsutaan se takaisin ja tehdään uusi lähetys siitä, mistä se on kääntynyt. Toivottavasti lamppu syttyy pian. Valmis meni hyvin ja sen jälkeinen tyhjäkin ihan kohtuullisesti. Haamu loppuun oli tietty hyvä ja vauhdikas.

Ihanat treenikamut järkkäsivät mulle treenien loputtua vielä häiriökoirahenkilöryhmän. Koirana tällä kertaa nahkacollienarttu. Tää oli kaikin puolin ihan superhyvä, Taavi seuras tosi nätisti ja tehtiin sitten useita kiemuroita ympäri ämpäri ryhmää. Jäi hyvä mieli ja luotto koiraan.


Tiistaina uuden päiväryhmäporukan kanssa treeneissä. Kosti teki kolme hienoa peräänajoa ja oli ahne pikku possu. Hienosti juoksi vähän vaikeassa maastossa ihan vieraiden luokse herkuttelemaan.

Taavi teki esineruutua. Kolme esinettä vietiin näyttäen molempiin takakulmiin ja keskelle lähemmäs. Eka lähetys ekaksi näytetyn esineen kohdalta. Taavi haki kuitenkin tällä lähetyksellä sen viimeiseksi näytetyn. Toisella lähetyksellä hienosti lähiesine. En lähettänyt enää kolmatta kertaa, vaan olin tyytyväinen tähän suoritukseen. Tapsa on aika rauhallinen ruudussa, mutta kyllä se hyvin tekee töitä ja tietää mikä on jutun juoni. Olemme siis tässäkin edistyneet.

Kosti kävi hakemassa toiset rokotukset ja oli taas reipas poika. Sirun luennassa meinas Kostin hermo mennä, kun eka lukija ei toiminut ja homma kesti tosi kauan ja niskasta kuuluva piippailu oli selkeesti häiritsevä. Mut lopulta löyty sirukin. Kosti ei reagoinut tähän eikä edelliseen rokotteeseen millään tavalla. Painoa pikkupojalla on jo lähes kymmenen kiloa!

Illan tiistaitokot oli meille henkilöryhmätreeniä. Häiriökoiraksi saatiin bouviernarttu. Taavi suoriutui aika hienosti, vaikka selkeesti tommonen iso karvaturjake oli jännä. Kierrettiin ryhmää taas monen monta kertaa ja Taavi oli koko ajan vaan hyvä ja paransi loppua kohden.

Ihan lopuksi paikkamakuu, jossa Tapsa meni hienosti ekalla alas. Vieruskavereiden liikehdintä sai korvat heilumaan ropelin lailla, mutta muuten hyvä. Lopussa Taavi aina vinkuu, kun odotetaan omaa vuoroa nousta ylös...


Keskiviikko vietettiin Helsingissä. Molemmat pojat pääsivät omalle sivistyslenkille keskustaan ja Töölönlahden rantaan. Hienosti meni molemmilla, ei näkynyt metsäläisenä eläminen kummankaan käytöksessä, vaan kaikki vastaantulevat jutut raitiovaunusta, Koffin hevosista ja aivan liian lujaa läheltä ajavista polkupyöristä kerjäläisiin, tietyömaahan koneineen ja parkkihalliin kumisevine rautalevylattioineen ja hisseineen olivat ihan peruskauraa. Hyvähän tuolla isossa maailmassa on välillä käydä, mutta kyllä olen niin kovin tyytyväinen tähän metsässä elämiseen! Käytiin myös koirapuistossa ja tuli tosi surku olo keskustakoiria kohtaan. Toivottavasti nekin pääsevät edes joskus vapaaksi myös jonnekin muualle kuin tuollaiselle onnettomalle hiekkapläntille...

"mikä tää nakuttava juttu tässä tolpassa on?"

Hissimatkalla

Käytiin koirapuistossakin. Ei ollu meidän paikka.

Torstaina Kosti kävi melkein tunnin vanhalla jäljellä, joka oli tehty juuri sateen kastelemaan hiekkamaahan ja jossa oli pääosin nami joka kolmannella ja keskellä pätkä, jossa namit harvemmassa. Keppejä oli kuusi, pituutta jäljellä kuutisenkymmentä metriä.

Alku oli jotenkin tosi vaikea ja ekat parikymmentä metriä oli aikamoista hapuilua. Kun jutun juoni taas löytyi, loppumatka oli oikein mallikasta toimintaa. Tällä kertaa vain viimeinen keppi sai huomiota Kostilta ja siitä olikin hyvä palkata ruhtinaallisen paljon.

Illalla Tapsa kävi vähän tottistelemassa jättäviä, seuruuta, käyttöesineen noutoa ja eteenmenoa. Juuri loppunut sade ja nurmikenttä oli vähän huono yhdistelmä ja selkeesti hajuja olis ollu kiva haistella hirveesti. Saatiin kuitenkin tehtyä hyvä treeni, vaikka tässä viime aikoina ollut superhyvä fiilis jäikin nyt saavuttamatta. Eteenmeno purkille, jonka olemassa olosta Tapsa ei tiennyt ja eihän se ihan hirveän hyvin lähtenyt... Lisää siis pitää tätä(kin) treenata vielä ihan hirmu paljon.

Kosti kävi moikkaamassa uusia ihmisiä ja puolivuotiasta puolanpaimenkoiran pentua. Se ei kyllä aristele vieraita ihmisä yhtään, (vielä)!


Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Mikkeliin pelastusjälkikokeeseen. Sairaan kylmä keli, kova tuuli ja välillä vähän vettäkin oli ilmassa sekä rakeita. Ilmoittauduin kokeeseen pehan jälkeisenä maanantaina ajatuksella, että on oltava jokin tavoitepäivä. Voin kyllä sanoa jännityksen vallanneen mut kokonaan. Tällainen kokovartalojäykkäpaskajännitys mulla on viimeksi ollut bh-kokeessa, eikä sekään ehkä ollut näin paha. Ei tietoakaan rennosta suorituksesta ja yrjö lensi taas aamulla useaan kertaan. Mutta uskalsin kuitenkin mennä ja luottaa koiraan!

Tuomarina kokeessa oli Jouko Peuhkuri. Meidän tottis alkoi paikkamakuulla, jonka Taavi suoritti arvosanalla erinomainen,vaikka ohi ajaneet hälytysajoneuvot ja kaikenlainen muu häiriö saikin pään ja korvat vähän pyörimään. Sitten odotimme yhden tottiksen ajan ja sen jälkeen oli meidän vuoro suorittaa. Voi luoja kun olin jännittynyt. Useaan kertaan huomasin hartijoiden olevan korvissa ja höpöttelin Taaville ihan omiani. Oltiin todella kaukana mukavuusalueelta, mutta me suoriuduttiin siitä! Ei ylletty lähellekään omaa tasoamme, mutta hyväksytty tulos riittää näissä karkeloissa. Liikkeestä istuminen meni puutteelliseksi Taavin noustessa haistelemaan maata. Noudossa ja luoksetuloissa Taavin olis pitänyt olla ripeämpi ja noudossa se jäi myös aika kauas. Osa seuruista oli tosi hyvää ja osa laamailua, henkilöryhmässä se ei kyennyt istumaan, mutta muuten selvitettiin sekin kohtalaisesti. Liikkeestä maahan tais olla erittäin hyvä ja loput vissiin hyvää. Eteenmeno saattoi myös mennä puutteelliseksi, kun Taavi oli vähän epävarma. Laitan kaiken Taavin laamailun ja mun karttamisen oman jännittämiseni ja jäykkäilyni piikkiin.

Tälle kokeelle asetettu tavoite oli siis saavutettu, kunnes tajusin maaston olevan vielä edessä. Olisin ollut ihan valmis lähtemään jo kotiin. Varsinkin siinä vaiheessa kun mulle selvisi jäljen noston tapahtuvan ruudusta, olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Ruutu on asia, josta olen kuullut vain kauhutarinoita, eikä kukaan ole osannut sen suoritusta oikein selittää. Koepaikalla selvisi, että ruutulähetys oli muillekin kokeeseen osallistujille melko epäselvä käsite. No mentiin Tapsan kanssa ruutuun, joka oli kyllä melkoisen hankalassa maastossa, kaaduin jopa kaksi kertaa jyrkässä ylämäessä ja liina oli useampaan kertaan sotkeutuneena ryteikköön. Mä hoidin homman ryssimisen siis mallikkaasti, mutta mitäpä sitä voi muuta olettaa, kun ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Tuomaripalautteessa sanottiin hienosti, että nelijalkainen osallistuja olisi homman selvittänyt, mutta kaksijalkainen sössi sen. Ei siis päästy jäljelle, mutta hylsyn jälkeen sain tuomarilta ruutuohjeita ja nyt ehkä tiedän mistä on kyse ja miten toimia. Ei siis hukkareissu maastonkaan suhteen.

Nyt Tapsalla alkaa viikon loma!

Jäljen nosto ruudusta - näin se kai menee teoriassa

Kokeen jälkeen sain pikaoppitunnin tuomari Jouko Peuhkurilta ja tässä tiivistelmä aiheesta, toivottavasti en nyt kirjoita ihan puuta heinä =).


Jäljen nosto tapahtuu 50 m x 50 m ruudusta, joka on kuvitteellisesti jaettu neljään osaan ja jäljen on kuljettava vähintään kahden neljänneksen kautta. Lähetyssivu osoitetaan kokeeseen osallistujalle ja jälki ei voi kulkea tämän sivun kautta. Jälki ei myöskään voi tulla ja poistua ruudusta saman sivun kautta.

Eli jäljet vois mennä vaikka jotenkin näin ja sitten vielä hirveän monella muullakin tapaa...

Koira kannattaisi lähettää lähetyssivun jommasta kummasta laidasta ja jos jälki ei ole noussut takarajalle saavuttaessa, käännytään kohti toista sivurajaa ja toivotaan jäljen nousevan sieltä. Jos tälläkään lähetyksellä ei jälki nouse, on mahdollista lähettää vielä kolmannen kerran toista sivurajaa pitkin kohti lähetyssivua. Ruudussa voi ilmeisesti kulkea myös vapaammin, mutta tämä Peuhkurin mukaan järkevin ja tuloksellisin tapa.

Eli nyt vaan treenaamaan vaikeampia jäljennostoja hyvinkin erilaisista kulmista ja eri etäisyyksiltä (Hormila painotti tätä samaa!). Taavi ainakin häiriintyy kovasti, jos rupean sen kulkusuuntaa muuttamaan, joten siihenkin pitäisi se jollain totuttaa...












Tuleva pelastuskoira?

Hyvä fiilis palaa

Sunnuntaina kokeessa Kosti kävi sulattamassa kaikkien sydämet, kerjäämässä rapsutuksia, tutustumassa iiiisooon lempeään valkkariurokseen ja melkein syömässä buffan sämpylät. Kotiin ajelin Hyvinkään kautta. Kosti pääsi tutustumaan Nuttuun ja Taavi tietysti moikkaamaan rakasta tätiään. Nuttu ei hirveesti lämmennyt Kostille, mutta lenkillä käydessämme kävi kuitenkin nuuskimassa pentua. Kosti osasi käyttäytyä hienosti.


Maanantaina Kosti kävi kaupunkilenkillä katselemassa kaivinkoneita, niitä oli tällä kertaa kaksi eikä ne olleet enää yhtään jänniä. Tainnu pienessä päässä taas loksahtaa jotain kohdalleen ja viimeksi jännä juttu ei enää ollut mitään. Kaupungissa oli rauhallisempaa kuin viimeksi, mutta hyviä häiriöitä saatiin silti. Kotiin ajettiin kentän kautta, vähän perusasennon alkeita ja leikkiä.

Taavin kanssa otettiin heti härkää sarvista ja käytiin illalla kentällä. Alkuun estetreeniä loivalla A:lla ja hyppyä 70 - 80 -70 cm. Molemmat meni hyvin. Seuruuta, joka sekin oli taas ihan kivan oloista, paljon palkkaa ja käännöksiä. Sain avukseni kahden hengen henkilöryhmän ja leonbergiuroksen. Oli muuten aika karmee Taavin mielestä ja ohi seuratessamme se taas väisti paljon ja jäykisteli, mutta oli kuitenkin ihan hiljaa. Otin namit avuksi ja sitten mentiinkin tosi hienosti. Kuljin henkilöparin läpi useaan kertaan ja välillä pysähdyin istumaan. Kun mulla oli nami kädessä, ei ollut mitään ongelmaa.

Kosti kävi illalla vielä jäljellä. N. 150 askelta metsätiellä ja nami joka kolmannella. Laitoin jäljelle myös kuusi keppiä, ensimmaisen alkuun. Kosti on hirmu innokas jäljestäjä ja kahteen keppiin se reagoi, vahingossa varmaan. Hormilan oppien mukaan koitan nyt edetä, vaikken vierasta jäljentekijää saakaan. Mutta mennään nää alkujäljet nyt kovalla alustalla ja vähennetään nameja nopeaan tahtiin ja pidetään esineet/kepit mukana alusta asti.

Kosti muuten kävi tekemässä viime perjantaina asfaltilla Murun tekemän hajuvedellä tehostetun jäljen. Tai oikeastaan kolme jälkeä, jotka kaikki olivat noin 20 m pitkiä. Jokaisella jäljellä oli kolme rikkaa, alussa, keskellä ja lopussa. Kostilla ei ollut aluksi hajuakaan mistä on kyse, mutta viimeisen jäljen viimeinen pätkä näytti ihan jäljestykseltä.




Tässä näkyy yksi hajuvedellä tehostettu jälki. Jäljestettiin vasta kun vesi oli haihtunut. Mylpyröissä rikat. (Koiran kehittyessä hajuveden käyttöä vähennetään asteittain.

Keskiviikkona Tiina uhrautui mulle ihanasti koiratreenikamuksi ja saatiin illalla töiden jälkeen vielä Tapsan kanssa koirahäiriötreeniä Kuisma-parsonista. Kentälle mennessä Taavi haukkui kovasti ja selkeesti otti Kuismasta painetta. Seurattiin sitten moneen kertaan ees taas ja ympäri Kuidea sen välillä kävellen ja välillä istuen. Kokonaisuutena meni tosi hyvin ja Taavi teki heinosti töitä. Kerran se pääs vähän rähähtämään, mutta sekin oli sekunnissa ohi ja taas homma jatkui, täytyy ite pysyä skarppina! Kiitos Tiina!!

Kostikin pääsi kentälle Kuismaa kattomaan ja leikkimään. Kuisma oli ekaks vähän jännä, mutta kyllä sieltä leikkiä olis irronnu lopulta enempikin. Leikittiin Kostin kanssa myös ja taas on kädet verillä. Kovin ovat teräviä nuo naskalihampaat kun osuvat välillä vahingossa lelun ohi käteen...

Mun ei ehkä kannata enää koskaan sanoa, etten enää tee jotain. Joudun kuitenkin syömään sanani. Torstaina oltiin Taavin kanssa tokokokeessa Elimäella, tuomarina Kaarina Pirilä, hän oli yhtä mukava kuin edellisessäkin kokeessa. Jännityksen kanssa edistytään edelleen; mä nukuin yön, enkä oksentanut kertaakaan! Viime sunnuntain jälkeen vähän kyllä hirvitti, mutta päätin etten voi laittaa päätä pensaaseen. Koe alkoi pari tuntia myöhässä yksilöliikkeillä. Liikkurina oli mies, joka oli useaan kertaan aika lähellä ja tuuli heilutteli kehänauhoja melkoisesti, hyppy aivan toimitsijateltan edessä, joten kaikenlaisia häiriintymismahdollisuuksia oli tarjolla.

Seuraaminen oli todella pitkä, hidasta kävelyäkin oli varmaan kolmekymmentä askelta... Lähdössä Taavilla pieni vinkaisu, muuten se oli ihan hiljaa. Yhdessä pysähdyksessä Tapsa keksi kiertää mut ympäri ennen istumista. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä muuten hyvä, mutta pieni vinkaisu siinäkin liikkeelle lähdössä. Luoksetulo oli super! Saatiin palautteessa kehuja suorasta eteentulosta ja näyttävästä sivulletulosta. Noutoesineen pidossa Taavi hyppäs mua vasten sen jälkeen, kun oli luovuttanut kapulan (olen palkannu sitä liian nopeasti kapulan luovutuksen jälkeen). Kaket vaati ekassa maahanmenossa kaksi käskyä, mutta istumaan Taavi nousi ekalla!!! Estehypyssä Taavi tuli suoraan sivulle, mutta tuomarihan ei tiedä, että sen olis pitänyt tulla ekaks eteen. Viimeisenä liikkeenä paikkamakuu, joka harmittavasti nollattiin kolmella käskyllä... se siitä ykköstuloksesta, mutta mikä fiilis meillä oli kehässä!! Wuhuu!! Tätä lisää, me oltiin niin kimpassa kehänauhojen sisällä, ettei ole tosikaan. Makee fiilis, josta vois vaikka ruveta tykkäämään.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min  0

Seuraaminen  9

Maahan meno seuraamisen yhteydessä  9,5

Luoksetulo  10

Noutoesineen pitäminen  8

Kauko-ohjaus  8

Estehyppy  10

Kokonaisvaikutus  9

146 pistettä ja kakkostulos. Päästiin palkinnoille, oltiin kolmansia.

Kosti toimitti taas maskotin virkaa ollen reipas rapsuteltava. Vieraat koiratkin kiinnosti kovasti, mutta ei menty katsomaan kuin yhtä kilttiä tervua. Kovasti sitten piti mielistellä ja kellistellä, kun jännitti vaikka kiinnosti.

Lauantaina samaan aikaan kun mä nukuin yövuoroväsymystäni pois, oli Taavi päiväretkellä Viipurissa Oskun kanssa. Tuliaisina tältä reissulta Venäjän muotovalion titteli. Kiitos Osku!! Vaikka tällaiset näyttelyreissut on huippuhelppoja, kun ei itse tarvi olla mukana, niin kyllä silti mieluusti olisin ollut.

Tuomatina Evgeny Kuplyauskas ja tässä arvostelu, jos siitä joku saa jotain selvää:

Kosti oli pari päivää Haru-siskon painikaverina, kiitosta vaan Seijalle!

Sunnuntaina aamusella Kosti kävi jäljellä. Kuusi keppiä, nami joka viidennellä, jälki vanheni 35 min ja pituutta oli n 40 metriä. Ens kerralla saa namit olla kyllä taas joka kolmannella, mut ompahan kokeiltu. Neljään keppiin Kosti reagoi ja muutenkin oli taas innokasta menoa.

Taavin sunnuntai kului luonnetestissä ja kotimatkalla pojat pääsivät pitkälle metsälenkille Pihkan kanssa.

Ongelmien paluu

Maanantai-ilta vietettiin pk-hakutreeneissä. Kosti oli tallomassa rataa ja oli jo ihan sinut muiden metsässäliikkujien kanssa. Kosti teki myös yhden peräänajon ja yhden ukkelin, joka oli 'valmiina' n. 20 m päässä ja huuteli sieltä Kostia. Hirmu reipas se oli taas.

Taaville tyhjä, piilo, kaksi tyhjää, valmis, kaksi tyhjää ja valmis. Rata meni ihan kohtuullisen hyvin, mutta kyllä useampi tyhjä selkeesti vähän hyydyttää. Ilmaisut tosi hyviä ja yhdellä ukolla otin hallintaan. Taavi oli tosi hienosti kuulolla ukkojen välit ja muutenkin.


Tiistaina saatiin kaveriporukalla kivat aamupäivätreenit aikaiseksi, kiitos mukana olleille! Kosti kävi tutustumassa ihmisiin ja sitten tehtiin kontaktiharjoituksia ja luoksetulo! Kosti myös leikki, jopa vieraan kanssa. Nami oli tällä kertaa kuitenkin selkeesti kovempi juttu kuin lelu.

Taaville paikkamakuu toisen koiran treenatessa, hyvin meni. Henkilöryhmää koiralla, vähän se taas aiheutti väistämistä, mutta noin niin kuin muuten seuras aikas kivasti. Käyttöesineen noutoa tein kerran vauhtinoutotyyppisesti ja taas onnistuttiin noukkimaan esine hienosti hiekalta, jee! Paikkamakuussa kaksi laukausta 9 mm startilla ja seuruussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Eka 6 mm laikaus aiheutti säpsähdyksen, toiseen ei Taavi enää reagoinut mitenkään. Loppuun eteenmeni palkkapurkille. Taavi ei ollut nähnyt palkan vientiä, joten lähetys oli ns. tyhjään. Taavi lähti hyvin, mutta vähän vauhti hyytyi matkan edetessä. Kyllä se silti purkille asti kentän toiseen laitaan juoksi. Olin tyytyväinen, että ylipäätään lähti noinkin hyvin. Täytyy vaan treenata lisää ja luoda uskoa palkkapurkin löytymiseen aina sieltä, minne se lähetetään.


Keskiviikkona Tapsa kävi vähän kentällä kiertämässä seuruun merkeissä Runtu-sakemannia, tekemässä onnistuneet jättävät, luoksetulon maasta ja lopuksi juoksemassa eteenmenopurkille. Tosi hyvällä fiiliksellä oltiin taas. Tuntuu, kuin oltais molemmat ruvettu tykkäämään tottiksesta ihan tosissaan. Ainut miinus on perusasennosta maahan meno, jostain syystä vaatii nykyään aina useamman käskyn...

Kentällä pyörimisen jäljeen käytiin vielä Runtun kanssa kaupunkilenkillä. Edellisestä sivistyslenkistä olikin jo ihan liian kauan.

Kosti harjoitteli tän aikaa kotona yksin oloa ja palatessani ikkunasta vaklatessani totesin pennun nukkuvan. Lähtiessäkin se jäi tyytyväisenä syömään herkkuja.

Kosti pääsi myös omalle kaupunkilenkille. Pitäis oikeesti käydä enempi, eihän sillä raasulla ole ollu edes pantaa kaulassa pitkiin aikoihin ja muutenkin on pyöritty vaan metsissä. Kosti on olevinaan niin kovin reipas ja hötkymätön, että senkään takia en ole viitsinyt raahautua ihmisten ilmoille ja treeneissä se on kuitenkin nähnyt vieraita. Pitää nyt vähän yrittää ryhdistäytyä tän suhteen.

Lenkki meni muuten tosi hyvin ja kaikki mitä vastaan tuli, oli Kostista ihan jees paitsi torilla hyörivä kaivinkone. Traktori, pari rakennustyömaata, autot, pyörät, lapset, koira, rapsuttelijat, lastenvaunut, puistotyöntekijät haravoineen ja lapioineen, tuulessa lepattavat huomionauhat, kuorma-auto yms. ei mitään, mut kaivinkone oli kaamee (namit kyllä kelpas, vaikka hirvitti). Kierrettiin sitten tori ja hetki istuskeltiin ihmetelemään kaivuria. Vähän se jäi jännäksi vielä, pitää mennä ens viikolla uudestaan.


Torstaina olin kuuntelemassa Hormilaa käytännön jäljestyksestä kovalla alustalla. Tähän liityvöt muistiinpanot päivitän Hormilan luennon jatkoksi, kunhan kerkiän.

Perjantain tokoiluissa Taavi oli taas vallan ihana ja pätevä. Se on selkeesti löytänyt rentouden muiden koirien läsnä ollessa. Tehtiin kaukoja ja jättäviä. Loppuun paikkista pari toistoa ja tokalla häiriökoira teki luoksetulon paikkiksessa olevien edestä. Hienosti meni meiltä koko treeni.

Lauantaina oltiin Konttisen Antin hakuopissa. Taavi teki haamun, kaksi valmista ja metsään jäävän riekun. Hyvin meni kaikki ukot. Tyhjien opetusta käytiin teoriassa. Taavilta on vaadittava tarpeeksi syvät tyhjät pistot uusilla lähetyksillä. Aluksi palkka yliheitolla lähellä olevalta maalimieheltä.

Kosti teki neljä hienoa haamua noin 25 - 35 metriin. Jatkossa tehdään paljon näitä suoria pistoja ja pidennetään matkaan. Mm haamuilee pitkään ja kun Kosti on jo tulossa, putoaa piiloon.

Lauantaina ajelin illalla Lohjalle sunnuntaista pehakoetta varten. Jännitti taas kovasti. Tottiksen suhteen olin luottavainen, mutta maasto olisi varmasti meille haastava, kun ei olla paljoa nyt treenattu ja potkiä rtoja varsinkin on alla aika vähän.

Mutta niinhän vain kävi, ettei päästy edes sinne metsään testaamaan osaamista. Tottis meni meiltä tosi hyvin, kunnes tokavikana liikkeenä oli seuruu. Sekin meni hyvin henkilöryhmään asti, mutta henkilöryhmän koira oli Taaville liikaa ja se nosti karvat pystyyn ja alkoi haukkua eikä kyennyt enää seuraamaan. Se oli sitten siinä...

Näin niinkuin omasta mielestä leikkaamaton bortsu-utos ei ehkä täytä niitä kaikista neutraaleimman koiran vaatimuksia, mutta minkäs teet...

Taavin käytös tuli kyllä isona yllätyksenä, kun se viime aikoina on ollut niin rentoreiska muiden seurassa ja lenkeillä ohitukset on onnistuneet hyvin. Mut niin vain on Taavin traumat niin syvällä, ettei niistä taideta päästä koskaan eroon. Nyt mietin jätänkö pelastuskoirahaaveet täjän, vaihdanko pelastuskoiraliiton puolelle vai odotanko sääntömuutosta ja tottiksen poistumista myös palveluskoiraliiton pelastuskokeista... mut oli päätös mikä tahansa, räyhänhallintatreenit on taas aloitettava aktiivisesti. Mistähän sais uroskoiria treenikamuiksi??

Aika lunkisti on otettu pari viime viikkoa

Viime viikon tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa lenkillä. Kolmikko leikki enempi tai vähempi koko lenkin. Yritettiin etsiä semmoisia reittejä, missä ei olisi ollut kovin liukasta, kun vauhti oli välillä melkoisen kovaa.

Perjantain tokotreenit aloitettiin kokeenomaisella paikkaistumisella. Meni hienosti, Taavi istui rauhallisesti ja oli hiljaa. En ollut täyden matkan päässä, ehkä noin viidessätoista metrissä.

Häiriöpönötystä useampi setti. Muuten oli Tahvo oikein mallikelpoinen, mutta maassa kierivä ihminen on vain liikaa sen keskittymiskyvylle.

Tunnin varsinainen aihe oli kaukot. Meillä on ollu vaikeuksia istumaannousun kanssa, vaatii melkein aina kaksi käskyä vaikka olisin lähelläkin. Jostain kumman syystä, ehkä kovasta koirahäiriöstä ja pitkästä tauosta kaukoissa johtuen Taaville olikin tällä kertaa vaikeeta mennä maahan!? Istumaannousut onnistuivat poikkeuksetta pitkästäkin matkasta, mutta sen jälkeinen maahanmeno olikin sitten vaikea. Taavi nousi seisomaan, tuli mun luo, kävi maassa ja pomppas saman tien ylös yms. varsin outoa! Helpotettiin sit hurjasti ja sen jälkeen rupes onnistumaan taas normaalistikin. 

Lopuks jumpattiin vielä vähän istu-seiso-istu -vaihtoja. Niitä ei ollakaan juuri tehty ja sen kyllä huomas. Jos vaikka ensi talveksi ottais tavoitteeksi kaikkien kaukojen opettamisen...

Tän viikon tiistaina käytiin kaupungilla lenkillä Runtun kanssa, mä niin tykkään tuon nuoren sakemannin olemuksesta. 

Illalla tokotreeneissä oltiin alkuun kaikki kolme koiraa hallissa ja aloitettiin ryhmäliikkeellä. Tein paikkamakuun. Meni muuten hienosti, mutta kun palasin Taavin luo ja odotettiin meidän vuoroa nostaa koira, alkoi Tapsa vinkua... vinkuvana en sitä vapauta, joten lähdin kävelemään ja palasin uudestaan. Kolmannella kerralla se tajus olla hiljaa. 

Odotellessa meidän vuoroa, tein vähän rallyjuttuja. Mein vuorolla sitten ryhmäkaukot parsonin kanssa. Meni superhienosti, kun Taavi joutui keskittymään kovin siihen omaan tekemiseen toisen koiran ollessa siinä vieressä, vautsi! Jättäviä tehtiin myös, niissä istuminen meni pari kertaa maaksi, muuten nekin kovin pätevästi suoritettuja. Sitten taas vähän hengattiin ja hengaillessa sattui se tän treenin suurin ylpeydenaiheeni; Taavi oli köllöttelemässä ja pieni pyrriohjus Qumma juoksi lelu suussa suoraan Taavia kohti ja tuli aivan muutaman metrin päähän, josta kääntyi sitten takaisin ohjaajansa luo. Ja Taavi vaan olla möllötti. Voi kun olin onnellinen! Toisen kerran Qumma vielä härnäsi Taavi juoksemalla sen ohi täysiä, kun olimme tekemässä jotain omaa juttua. Taavi vain seurasi katseella pikkutyypin menoa ja jatkoi sitten meidän omia juttuja. 

Taavi kävi autossa vähän tauolla ja tokalla setillä tehtiin ruutua, merkin kiertoa ja hyppynoutoa. Merkin kierrossa en vielä arvannut lisätä matkaa, vaikka nyt kyllä homma näyttää selkeesti paremmalta kun ollaan aloitettu se alusta uusiksi. Joka toistolla sekä meno että paluu laukalla! Ruudussa ohjaaja vei Taavin nähden namikupin ruutuun ja Tapsan lähetin perään. Ois pitänyt muistaa, ettei mitään nameja sinne odottamaan, hirveeksi nuuskimiseksi vain meni koko homma. Loput toistot sitten pelkälle lätkälle ja namit vasta multa. Ja nää loput meni hyvin, vaikka ruutuun piti ensin juosta hyppyesteen ohi ja sitten siten, että ruudun takana oli ihmisiä.

Hyppynouto tuottikin sitten päänvaivaa tällä kertaa. Eka oli hyvä ja siihenhän se olis varmaan pitänyt jättää, mutta... seuraavilla toistoilla Taavi joko karkas kapulalle tai palautti se ohi esteen. Menin sit ihan esteelle vastaan ja ehkä tätä joutuu vähän korjaileen tässä lähitulevaisuudessa. Mut hienoo oli, ettei vieras kapula tuottanut hankaluuksia. Muutenkin Taavi teki hyvin, eikä aksaporukan huudot, haukut ja muu mekastus haitanneet sen keskittymistä, vaikka korvat oli kyllä melkein koko ajan kääntyneenä äänien suuntaan.

Keskiviikkona kävin hallilla omineen rallittelemassa. Otin Taavin autosta suoraan tekemään rataa, kun sunnuntainen koe tulisi olemaan hallissa, jonne ei pääse etukäteen koiran kanssa. Tietty nyt tuttu halli, mut kuitenkin vähän normista poikkeava treenin aloitus. Alla video suorituksesta, meni musta ihan kivasti,vaikka kehuinkin liian aikaisin maalissa. Radan jälkeen tehtiin vielä muutaman liikkeen pätkissä muutamia meille haastellisimpia liikkeitä. Tapsa oli hyvin kuulolla ja mikään ei menny ihan mönkään. Ehkä pieniä rinramasuuntaongelmia muutamassa kohtaa perfektionistin silmiin, mut ei mitään isoa, josta tulis edes pistevähennyksiä.

Vähän seurattiinkin, loppu vaan muistikortista tila kesken...

Illalla ajelin pikkupiraijoiden syötäväksi. Pennut on kasvaneet kovasti ja ovat kovin touhukkaita ja terävähampaisia. Tasaista porukkaa ovat ja syötävän suloisia kaikki. Pennut on pentutestattu viikonloppuna ja hyvinhän tuo näytti kaikilta menneen, ei hetkauttanu äänet eikä möröt!

Kuvat viime viikkojen varrelta, Tanja Salomies:



Sunnuntaina käytiin rallykokeissa keskeyttämässä rata. Kävi paska tuuri, oltiin ekana suoritusvuorossa eli ei juuri ollut aikaa tutustua halliin. Lisäksi halliin sisään mennessämme jouduimme kotikulmilta tutun ärhäkän uroksen hyökkäysyrityksen kohteeksi. Taavin mielentila ei todellakaan tämän jälkeen ollut sopiva koesuoritukseen, joten muutaman kyltin jälkeen keskeytin radan ennen kuin tuomari olisi sen jatkuvan haukkumisen takia tehnyt.

Täällä metsässä vallitsevan kelirikon ja kamalan liukkauden siivittämänä päätin viimein opettaa Taavin kulkemaan hihnassa nätisti. Kai sitä voi kohta neljä vuotiaalta koiralta jo vaatia 😂😂. Olemme nyt kolmisen viikkoa käyneet melkein kaikki lenkit ihmisten ilmoilla hihnassa. Äkkiähän tuo oppi kulkemaan vetämättä ja poukkoilematta, kun vaan itse jaksoi olla täysin mustavalkoinen. Nyt kun vielä jaksaisi ylläpitää tätä uutta taitoa...

Se mikä tässä hommassa on turhauttanut, on vastaantulijoiden puute. Koiraohitukset on meille olleet haastavia ja päätin nyt samalla pistää ne kuntoon. Mutta mitenkäs pistät, kun juuri ketään ei tule koskaan vastaan. Eräänäkin päivänä käveltiin 14 kilometriä ympäri kaupunkia ja eri asuinalueita ja meitä vastaan tuli vain kolme koiraa, niistäkin yksi ilman omistajaa...! Eikö ihmiset käy koiriensa kanssa lenkillä? Ja jos käyvät, niin missä? Suurimmalla osalla lenkeistä emme ole nähneet yhtään toista koiraa. Koko tämän kolmen viikon aikana olemme päässeet kohtaamaan vastaantulijan vain kymmenisen kertaa. Se ei vaan riitä ja metsien sulaessa palaamme varmasti pääosin takaisin sinne lenkkeilemään.

✰Taavi palkittiin Kaakon Käyttökoirien vuoden 2016 tulokkaana BH ja PEHA-A tuloksilla.