Tottelemisjuttuja ja Sinnin jälkileirillä

Työt on taas viime aikoina haitannu harrastamista ihan urakalla, mutta yövuoroputken päälle mut saatiin houkuteltua jälkihommiin. Sinnille kolmisataametrinen jälki noin puolentoista tunnin vanhana. Kulmia kolme ja esineitä viisi. Namia ihan parilla askeleella, mutta ne voi kyllä jatkossa jättää pois ellei ole jotain erityistä mitä haluaisi vahvistaa.

Ennen jälkeä käytiin tunnin riekkumislenkillä Ainon kanssa.

Ullan ottama kuva

Pieni nostomatka ja kyllä se jälki nousi vaikkakin vähän huolettomasti. Kaikki kaksi aiempaa jälkeä metsässä on jäljestetty melko tuoreeltaan ja ne on olleet hieman epätarkempia kuin jäljet pellolla. Nyt vähän vanhempi jälki oli selkeästi parempi. Jopa esineisiin pieni merkkaus ja siitä sitten tietysti iso palkka.

Reilu 300 metrinen jälki meni kokonaisuutena hyvin, jäljestys oli tarkkaa ja kulmat onnistuivat kohtuullisen hyvin. Ja mun yövuorojen jälkeinen kireys ei selkeästikään haittaa Sinniä sillä tavalla kuin Taavia. Tästä on kyllä hyvä jatkaa rakentelua.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Meillä pääteema oli kontakti. Hallissa oli meidän lisäksi kolme ihmistä ja yksi pentukoira. Sinnillä oli kyllä vaikeeta, mut hetkittäin kykeni myös kontaktiin. Eihän se meinannut edes pysyä pystyssä, kun häntä heilutti koko koiraa niin kovin. Mut ollaan kuulemma silti kehitytty =).

Taavikin pääsi tekemään tottisjuttuja, kun meitä oli treeneissä niin vähän tällä kertaa. Meinas vähän keulia, kun ei olla aikoihin tehty mitään. 

Lopuksi vielä paikkis ja siinä oltiin Sinnin kanssa rivin reunassa perusasennossa. Aina hetken kerrallaan Hinni kykeni istumaan pikallaan ja sit ois taas pitäny päästä kattomaan vieruskaveria. 

Torstaina hakuiltiin Sinnin kanssa. Kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa yhtä aikaa muistikuvina, sitten valmis, taputus, valmis ja haamu. Kaikille Sinni lähti vauhdilla, avuille vielä tietysti astetta vauhdikkaammin, mutta valmiillekin se meni hyvää vauhtia. 

Perjantaina Taaville rallya ja Sinnille tottisjuttuja. Taavin kanssa tehtiin alla oleva rata. Eihän se puhtaasti mennyt, mutta eipä olla juuri harjoiteltukaan. Ihan kivaa tekemistä kuitenkin.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen järjestämälle jälkileirille. Taavi oli mukanan turistina ja Sinni treenasi. Aloittelevien ryhmän koutsina toimi Pelastuskoiraliiton jälkikouluttaja- ja -tarkastaja Hermanni Koli.

Perjantaina oli teorialuento ja varsinaiset harjoitukset alkoivat lauantaina. Sukellettiin Sinnin kanssa aika lailla syvään päätyyn koko viikonloppu. Ensimmäisenä jälkenä oli kolme tuntia vanha vieraan tekemä suora noin kaksisataa metriä pitkä jälki, jossa ei ollut esineitä. Tällä jäljellä Hermanni vähän katsoi, että missä koirakko menee ja mehän mentiin.

Sinni jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, varmasti jäljen ikä vaikutti vauhtia hidastavasti koska ei olla noin vanhoja jälkiä ajettu ja tämä oli kuitenkin vasta Sinnin neljäs metsäjälki. Sinnihän ei mikään rynnijä ole muutenkaan. Lopussa jäljen yli meni myös kohtalaisen tuoreen näköiset hirven jäljet, jotka kiinnostivat Sinniä kovasti. Kun Sinni jatkoi omalla jäljellään, niin jälki lopetettiin ja palkkasin Sinnin jäljen päältä. 

Vauhtia tulee kyllä varmasti lisää ajan saatossa ja itse ainakin tykkään ennemmin rauhallisesta ja tarkasta jäljestyksestä kuin kamalasta kaahottamisesti. Vaikka alun teoriaosuuden jälkeen mulle jäi vähän kuva, että koutsilla oli pieni asenne meitä kaikkia kohtaan, mutta kyllä se päivän mittaan karisi. Itse ainakin kyseenalaistin osan koutsin teorioista olemalla muun muassa sitä mieltä, että ohjaajan omatekemillä jäljillä voi kouluttaa vallan mainion jälkikoiran. Toki niitä vieraita jälkiä on ajettava jossain vaiheessa, mutta perus- ja ylläpitokoulutuksen voi ohjaaja vallan mainiosti tehdä ihan omineen. Ja itselläni tämä ainakin on jo ihan pakon sanelema juttu, kun ei mun aikatauluilla ole mahdollista kovinkaan usein treenailla kuin yksikseen.

Alku jäljestä puuttuu videolta, kun kamera oli suunnattu vähän vääriin ja se kuvasi vain metsää...

Päivän toisena treeninä oli jäljennostotreeni, jossa jäljen nostomatka oli noin 30 metriä ja vieraan tekemä 1,5 tuntia vanha lyhyt jälki, joka päättyi esineeseen. Ei olla tehty noin pitkiä nostomatkoja, mutta kyllä Sinni jäljen nosti hienosti ja merkkasi esineenkin. 

Video Lotta Lassas-Tukiainen:

Kolmantena treeninä lauantaina oli harhajälkiharjoitus. Harhojen ja jäljen ikäero oli puoli tuntia, harhat vanhempia. Jälki noin parituntinen. Ekalla yrittämällä jälki ei noussut, mutta uudella yrittämällä onnistui. Jäljestys taas hyvää ja ekaan harhaan Sinni ei reagoinut mitenkään, mutta toinen kiinnosti. Hetken tutkittuaan harhaa Sinni kuitenkin jatkoi omaa jälkeään ja siitä palkkaus ja jäljen lopetus.

Sunnuntaina aloitettiin vanhojen jälkien nostolla ja Sinnille oli tarjolla noin 18 tuntia vanha jälki. Ei ollut yllätys, että jälki ei noussut.

Toisena harjoituksena oli Sinnille pitkä eli puolen kilometrin pituinen vieraan tekemä jälki, jossa kolme esinettä ja jäljen päässä maalimies. Jälki oli noin pari tuntia vanha ja kohtalaisen suora. Pieni jäljennosto ja jälki nousi hienosti. Myös esineet löytyivät ja jäljestys oli kaikkinensa hyvää, varsinkin kun huomioi että pentu oli jo varmasti väsynyt viikonlopun leireilystä. Loppujäljellä Sinni vaihtoi hetkeksi ilmavainulle, mutta palasi takaisin jälkeen ja ihan viimeiset kymmenen metriä meni taas ilmavainulla. Kovin se ilahtui maalimiehestä jäljen päässä.

Leiri oli rankka ja harjoitukset Sinnille tosi vaativia, mutta hyvin se veti ja saatiin molemmat kehuja. Olen osannut hyvin opettaa Sinnille rauhallisen mielentilan jäljestykseen ja olen siitä kyllä tosi tyytyväinen, kun useammalla leiriläisellä oli ongelmia juuri tuon vauhdin ja koheltamisen kanssa. Ohjaajana sain kehuja rauhallisuudesta ja oikea-aikaisesta kehumisesta sekä tilan antamisesta koiralle sekä sen lukemisesta. Mutta olisihan se ihme, jos näillä metsäkilometreillä ei olisi jotain itsekin oppinut =). Itse en vielä luota Sinnin lukutaitooni, mutta oli kyllä kiva huomata, että luen sitä paremmin kuin mitä oletin lukevani. Harjoitukset oli monipuolisia ja keskenään erilaisia ja uskon monen saaneen leiristä paljon irti. Oli myös mukava kokeilla Sinnin kanssa treenejä, joita en omineen olisi vielä pitkään aikaan kokeillut. Rohkeammin vain pitäisi mennä pois omalta mukavuusalueelta!

Sinni pääsi myös leikkimään Bamsen kanssa. Kyllä oli kaksikolla kivaa. Bamse tarjosi myös autokyydit Sinnille leirin aikana, kiitos siitä! 

Kotipihalla on treenailtu silloin tällöin vähän tottisjuttuja molempien kanssa. Taavilla ei kyllä mitenkään onnistu, että odottaisi omaa vuoroaan. Sen on ihan pakko tunkea mukaan koko ajan. Ehkä siks onkin tullu Sinnin kanssa tehtyä hirveen vähän mitään tottisjuttuja, kun ohimennen tai lenkillä et voi tehdä mitään, kun toinen on heti änkemässä siihen väliin...

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä! 

Jälkikoulutuksessa

Sunnuntain tottistreeneissä me keskityttiin rallyyn ja oikean puolen seuruuseen. Tehtiin myös tokon hyppyä ja muistaakseni myös luoksetuloa pysätyksellä ja ilman. Taavi oli oikein mukava ja treenit oli hyvät.

Treenien jälkeen ajeltiin vielä illalla mökille, jossa oltiin pari päivää. Siellä hiekkakuopalla jäljen nostoa parin jäljen verran ja tälläkin kertaa molemmat jäljet nousi oikeaan suuntaan pienen tarkistelun jälkeen. Pitäisi vissiin tehdä joku vähän pidempikin kovan maan jälki, kun tykkään ihan hirveesti siitä imusta, kun Taavi lähtee jäljelle. Nythän esine on tullut vastaan melkoisen pian, kun pääpaino on ollut tuossa nostossa.

Keskiviikkona tokotreeneissä häiriötreeniä. Halliin oli viljelty paljon kaikkea häiriökamaa ja siellä seassa oli hyppy ja ruutu ja kartiorypäs. Seuruu oli aluksi vähän vaikea, kun Taavia kiinnosti yllättävän paljon lattialla olleet lelut. Muutaman huomautuksen jälkeen ne onneksi unohtuivat ja seuruu oli hyvää. 

Ensimmäistä kertaa kokeiltiin myös tulevien uusien tokosääntöjen mukaista kartiorypästä neljällä kartiolla ja siinä kävi kuten olin arvellutkin eli Taavi meni kartioiden välistä. Mutta jo heti toisella yrittämällä onnistui koko ryppään kiertäminen ja mikä parasta, Taavi oli mennessään hiljaa. Ruutukin onnistui pienellä avustuksella ja hypyssä lelut ei häirinneet yhtään. Lopuksi oltiin vielä kaikki koirat yhdessä hallissa ja siinä häiriötä toisista ja kuuntelua omien käskyjen kuuntelusta. Oli kyllä yhdet parhaista treeneistä pitkiin aikoihin, Taavi oli niin loistavassa vireessa ja koko ajan hiljaa.

Torstaina hakuiltiin pimeässä ja maalimiehille tuotti pientä haastetta mun toivomus liikkuvista maaleista. Illallahan on jo ihan pilkkopimeää ja metsässä ei näe mitään. Maalimiehet pitikin otsalampuissaan punaisen valon päällä, jotta näkivät edes vähän liikkua. Tuulta ei ollut yhtään ja tuntui, että raskas sumu painoi hajun ihan maihin. Liikkuvista maaleista jää myös huomattavasti vähemmän hajua kuin kauemmin paikallaan olevista. Taavia veti myös voimakkaasti alueelta ulos jokin haju, mutta kyllä maalitkin löytyi. Molemmilta vielä ihan hyvät ilmaisutkin, erityisesti toiselta, jolla ilmaisu alkoi heti. Maalimiehen liikkuminen ei vaikuttanut yhtään.

Lauantaina osallistuin Jarkko Eteläpään jälkikoulutukseen, Jarkko on toiminut Rajavartiolaitoksella koiranohjaajana kolmisenkymmentä vuotta. Koulutus olisi ollut kaksipäiväinen, mutta mulla oli sunnuntaina työpäivä, niin osaltani koulutus typistyi yhteen päivään. 

Oltiin pellolla ja ensin Taaville jäljen nostoa neljän noston verran. Jäljet vanheni noin tunnin ja melkoisella innolla Taavi niitä lähti nostamaan, mutta ensimmäinen ja viimeinen oli oikein hyviä. Kahdella keskimmäisellä vauhtia oli vähän liikaa, mutta silti Taavi tarkisteli suuntia, mutta keskittymistä olisi saanut olla enempi. Toisena treeninä tehtiin kolmensadan metrin jälki kolmella kepillä (neljäs varakeppinä) ja tämä jälki vanheni puolisentoista tuntia. Aamupäivän treenien jälkeen Jarkko sanoi, ettei hänellä ole meille mitään annettavaa, koska koiran motivaatio, tekninen osaaminen ja esineilmaisu ovat kunnossa. Ette tiedäkään miten hyvältä tuntuu kuulla ammattimiehen suusta tuollaista! Ollaan me kyllä jäljen kanssa puurrettukin, että ihme jos ei jossain näkyisi =). Eikä enää edes harmittanut niin paljoa, etten päässyt kuin yhteen päivään. Ja vaikka hänellä ei teknisessä mielessä ollut meidän tekemisessä mitään korjattavaa, niin sain kyllä paljon vinkkejä jäljen monipuolistamiseen ja koiran haastamiseen.

Kuvat Niina Mykkänen

Ryhmässä oli muutama pentu ja aloittelevia koirakoita, joten kokosin tähän myös Jarkon vinkit pennun jälkikoulutuksen aloitukseen.

- Koulutus aloitetaan ruutuharjoituksilla nurmikolla. Tallataan tiuhaan noin 1 m2 ruutu ja sinne kylvetään namia. Pentu nostetaan ruutuun ja se saa nuuskutella nameja sieltä. Pentu saa poistua ruudusta, kunhan se palaa sinne itsenäisesti. Liinalla voi estää pennun liian kauaksi menon, mutta sillä ei saa ohjata tai vetää pentua. Ruutuun heitellään lisää namia pennun huomaamatta. Yksi ruutuharjoitus kestää muutaman minuutin ja kun ruudussa on vielä namia ja pennulla intoa, nostetaan se pois.

- Ruutuharjoituksia alkuun useita ja nameja voi jossain vaiheessa vähentää. Ruutua voi nurmen hyvin onnistuessa tehdä myös hiekalle tai puoliski nurmelle ja puoliksi hiekalle. 

- Homman osaavalla pennulla ruutu voi olla myös aluksi namiton ja hetken nuuskuttelun jälkeen sinne heitetään pennun huomaamatta vähän nameja. 

-Ruutua ruvetaan muokkaamaan kolmioksi ja suorakaiteeksi ja tiheään tampatun jäljen yhdistäviksi ruuduiksi ja kolmioiksi pennun kehittyessä. 

- Kulmien harjoittelua imitoidaan tamppauksen aloituksella ruudun kulmasta.

- Namitetuilla jäljillä koiran taaksepäin kuljeminen ei ole ongelma. Ruutu opettaa pennun pyörimään ja aluksi tampatuilla jäljilläkin pentu helposti pyörii ja kulkee takajäljeäkin. Tämä jää pois namien poisjätön yhteydessä.

- Esineilmaisu opetetaan ruutuharjoitusten rinnalla erikseen.

- Namit voi jättää pois, kun esineilmaisu kunnossa ja palkan voi antaa esineiden kautta.

- Osaavallekin koiralle namit silloin tällöin osalla jälkeä on kiva vaihtelu

- Muurahaiset haittaa namihommia, mutta tätä riessa voi hieman vähentää käyttämällä jäisiä nameja. Kylmä karkoittaa muurahaisia.

Pelastuskoiraliitto antoi kaikille hälykoirille uudet työvaatteet ja Taavikin sai omansa, kiitos! (Valot ja kellot omasta takaa)

Pelastuskoiraleiri Loimaalla

Edellisen sunnuntaina pimeä kimppalenkki Runtun ja Neiti-K:n kanssa. 

Tiistaina hakuiltiin vanhan vanhainkodin pihapiirissä. Taas saatiin ihan kivasti haastetta aikaiseksi. Ukot olivat pihan laidalla ison kuusen alla, hiekka-lootassa (video) ja katolla. Tää katolla ollut maali oli huikea, kun eihän koiralla ole mitään mahdollisuutta päästä maalin luokse. Taavi teki sisäpihalla kovasti töitä ja kävi välillä rakennuksen toisellakin puolen. Lopulta ite tajusin, että maalin on pakko olla katolla. Taavi ilmaisi ukon lähimmästä kohdasta, johon pääsi. 

Keskiviikkona tokotreeneissä kokeenomainen treeni eli palkatta ja liikkuroituna mentiin. Paikkis meni meiltä vähän rapsutteluksi, kun Taavi oli ihan täys takiaisia treenejä edeltäneen lenkin jäljiltä, enkä saanut niitä pois ilman apuvälineitä. Muuten hyvä paikkis, hiljainen ja rauhallinen koira vieraista vieruskavereista huolimatta.

Liikkeinä meillä oli kierto, hyppy, nouto, liikkeestä istuminen ja kaukot. Nouto ja kierto aiheuttivat menosuunnassa pari haukkua molemmat ja kaukoissa ilmeisesti korkea viretila sai Taavi hieman pomppaamaan eteenpäin istumaannousuissa. Muuten liikkeet puhtaasti suoritettuja.  

Perjantaina ajeltiin Loimaalle Pohjan tilalle Keski-Uudenmaan Hälytyskoirien järjestämälle pelastuskoiraleirille. Tän leirin piti olla jo huhtikuussa, mutta korona esti silloin leirin järjestämisen ja leiri siirrettiin syksylle. Kuin ihmeen kaupalla mulla sattui olemaan vapaa viikonloppu myös leirin uutena ajankohtana! Osallistujamäärä oli pieni, vain kymmenen leiriläistä, koska koronan vuoksi kaikki ilmoittautuneet eivät kuitenkaan halunneet osallistua. Joka tapauksessa oli mukava ja toimiva porukka. Leiriläisiä oli useammasta seurasta eri puolilta Suomea, suurin osa tietenkin pääkaupunkiseudun eri yhdistyksistä.

Perjantaina ei vielä ollut mitään treenejä, kun kaikki saapuivat paikalle kuitenkin aika myöhään. Ilta keskusteltiin koiraharrastuksesta ja hieman tutustuttiin toisiimme. Lauantaina sitten aamupäivä vietettiin taajamaetsinnän merkeissä. Meillä ei juurikaan ole kokemusta taajamaetsinnästä ja olikin kiva päästä sitä kokeilemaan. Harjoituspaikkana toimi koulukeskuksen pihapiiri, jossa tietysti oli myös muita kuin meitä harjoitukseen osallistuvia henkilöitä. 

Taaville oli kolme maalimiestä piilossa ja täytyy todeta, että taajamahaku on huomattaavasti haastavampaa kuin maastoetsintä. Koira väsyy paljon nopeammin ja hajuja on niin paljon, että löydöt tulevat huomattavasti lähempää kuin maastossa. Tietysti myös työskentely liinassa vaikuttaa asiaan.

Kuvat Krista Heinilä:

Tarvitsisin paljon harjoitusta oman toiminnan suunnitteluun taajamaympäristössä. Siellä etsittävät alueet ovat huomattavasti pienempiä kuin maastossa ja silti ne vievät paljon aikaa. Myös hajut käyttäytyvät eri tavalla kuin maastossa ja hajujen paljous hidastaa koiran toimintaa. Ihan tosi mielenkiintoista ja opettavaista! Taavi löysi maalit hyvin ja alueella liikkuneet ulkopuoliset ihmiset ei sitä häirinneet, mutta keskusteltiin kyllä siitä, kuinka paljon koiran toimintaan pitkällä ajalla vaikuttaa se, että sitä ei voi päästää kaikkien ihmisten luo. Erityisen tyytyväinen olin Taavin esineilmaisuun sen tuodessa mulle pihalta löytyneen hatun, vaikkei se varsinaisesti harjoitukseen kuulunutkaan.

Iltapäivällä ensin kartturoin yhden koirakon pitkän etsintätreenin ja sitten oli meidän pitkä maastoetsintä noin 24 hehtaarin alueella. Suunnitelma oli, että ensimmäinen löytö olisi noin tunnin etsinnän jälkeen, mutta pienen kartturointiepäselvyyden vuoksi Taavi löysikin maalin jo noin kahdenkymmenen minuutin jälkeen. Laitettiin alueelle vielä toinen maalimies ja se olikin oikein oivallinen ja sopivan haastava Taaville. Reilu tunti etsinnän aloitukseksesta sai Taavi hajun ojitetun kosteikkoalueen reunalla. Teki ihan hurjasti töitä, mutta hajun lähteen tarkentaminen oli vaikeaa. Tehtiin sitten pieni lenkki ja palattiin uudelleen alueelle, jossa Taavi oli reagoinut. Taas voimakkaat reaktiot ja kovasti teki Tapsu töitä ja lopulta sai kunnolla kiinni hajusta ja maali löytyi. Kokonaisuudessaan aikaa meni vähän vajaa puolitoista tuntia. Olin tosi tyytyväinen Taavin suoritukseen syyskuun kuumassa kelissä (+21 C). 

Kuvat Silja Töyrälä:

Lopuksi vielä olin maalissa parille koirakolle. Illalla vielä vähän tottista kentällä ja olipa kiva saada vieraita koiria häiriöksi ja todeta taas, että Taavi ei enää juurikaan välitä muista. Kyllä se on koko ajan tietoinen missä muut liikkuvat, mutta se ei häiritse sen omaa tekemistä. Rankka, mutta tosi kiva päivä. 

Sunnuntaina oli mahdollisuus tehdä joko jälkeä tai hakua ja me valittiin Taavin kanssa haku, koska mulla on oma suunnitelma jäljen suhteen takajälkihaasteen purkamiseksi ja sen toteuttaminen ei tuolla ollut nyt mahdollista. 

Tehtiin kokeenomainen treeni sillä erotuksella että maalimiehet palkkasivat Taavin noin 15 haukun jälkeen. Alue siis kolme hehtaaria ja kolme maalimiestä. Taavi löysi ensimmäisen maalimiehen aika nopeasti ja toinen löytyi siten, että ei Taavin sitä olisi edes pitänyt löytää. Oltiin ihan aluksi kävelty kohtuullisen läheltä tätä maalia, mutta Taavi ei sitä silloin nostanut. Nyt oltiin pienen rinteen laella maalimieheen nähden tuulen väärällä puolen eli Taavilla ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuuksia saada hajua. Mutta niin vain se jostain syystä löysi tämänkin. Olisikohan sillä kuitenkin joku ajatus jäänyt kytemään siitä ensimmäisestä ohituksesta? Ei voi tietää, mutta hyvä ettei maali jäänyt löytymättä. Kolmas mm löytyi ojasta alueen toiselta laidalta. 

Pelastuskoiraleiri Tikkakoskella ja paljon muuta

Viikko sitten sunnuntaina oltiin raunioilla vähän treenailemassa. Taavin kanssa nää hakuhommat on kyllä niin, en tiedä mitä. Se on niin itsenäinen ja varma siitä mitä tekee, että riittää kun mä vaan kuskaan sen paikalle ja se hoitaa loput.

Tällä kertaa oli kolme maalimiestä siten, että kaksi niistä oli melko lähekkäin toisiaan. Tällä yritin vähän luoda haastetta, mutta ei mennyt Taavi tähän lankaan. Hienosti löytyi kaikki maalit.

Jussi Ö:n video Taavista. Ilmaisu näyttää vähän loppuvan kesken, mutta tuossa kohtaa pyydän Jussia palkkaamaan Taavin...

Täällä kannen alla on joku!

Tiistaina iltalenkin yhteydessä tein esineruututreenin. En kyllä jaksanut talloa ruutua, mutta kävin heittelemässä kolme esinettä pitkin metsää. Uskaltaisinkohan jo sanoa, että Taavi on viimein ymmärtänyt tämän asian. Se haki mulle kaikki kolme esinettä!

Keskiviikkona Taavi kävi testaamassa uuden koirauimalan, joka on huomattavasti mukavamman matkan päässä, kuin Kouvolan uimala. Tykättiin ja tullaan varmasti käymään talvella useampi kerta. 

Illalla oli syksyn parhaat tokotreenit, Taavi oli niin hyvä! Ekaks tehtiin hallissa yksin luoksetulon pysäytyksiä. Taavi pysähtyi hyvin sekä seisomaan että maahan, kunhan ensin löysin oikean käskysanan. Seisominen vois olla aavistuksen nopeampi, mutta kun Taavin luoksetulo on semmoista loikkimispomppimista, niin ei siitä niin helppo ole pysähtyä =).

Seurattiin liikkuroituna pitkät pätkät ja Taavi oli hiljaa. Se oli koko tän illan hiljaa. Vähän kauneusvirheitä seuruussa, mut ei mitään isompaa, tykkäsin kovasti.

Paikkiksessa Taavi painui kaks kertaa maahan. En keksi muuta kuin, että se on Taaville turvallisempi asento. Millä istumisesta saisi vähemmän ahdistavan, niin sitä en tiedä.

Lopuks kaikki koirat hallissa. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin hyppynoutoa. Olipa superkivat treenit!

Torstaina oltiin metsätreeneissä. Ekaksi Taaville oli tarjolla oudosti käyttäytyviä maalimiehiä. Ensimmäinen katteli jotain Samu Haberin musavideota kannon nokassa. Se ei Taavia hämännyt ja ilmaisu oli hyvä. Seuraavaksi oli juoksuisen nartun kävelevä omistaja, joka sai Taavissa aikaan valtavan halun vain haistella henkilön housuja... Saatiin siitä irti pari haukkuakin, mutta kyllä juiksuhajut vei voiton tällä kertaa.

Muutama lisää käveleviä maalimiehiä ja kyllä pyrriäinen rupes hokaamaan, että nekin pitää haukkua.

Tehtiin myös esineruutua ja nytkin juoksuisen nartun hajut kiinnosti Taavia alueella kovasti, mutta niistä huolimatta haki kaksi esinettä, voi kun olin tyytyväinen!


Perjantaina ajelin Tikkakoskelle ilmasotakouluun Pelastuskoiraliiton leirille. Illalla oli pimeä harjoitus, jossa sain kartan ja tehtävän etsiä tienvarresta jälki. Jos jälkeä ei löydy, oli varasuunnitelmana karttaan merkitty etsintäalue, jolta löytyy iso esine. Jälki oli 6 - 7 h vanha, tuulta reilusti (syysmursky tuloillaan) ja vettä satoi.

Tien alkupäässä oli aidattu alue, joten ei päästy lähtemään ihan tien vierestä. Voin sanoa, että vieras pimeä metsä ilman kartturia oli melkoinen kokemus ja muutamaan kertaan olin niin hukassa kuin olla ja voin =D. Suuntavaisto menee kyllä totaalisen sekaisin ja kun ei voi karttaakaan koko aikaa tuojottaa...

Taavi nosti jäljen, mutta jonkin matkaa jäljestettyään hukkasi sen. Epäilen, että hirven jäljet olivat niin tuoreet, että se sotki Taavia. Osa koukeroista on mun vika suuntaan kävelyä... tiepohjalta jota kuljettiin pohjoiseen, Taavi nosti jäljen ja siitä esineelle jäljestys oli todella hyvää. Ison ojan luona oli hieman hankalaa, mutta hetken pyörittyään Taavi kyllä ratkaisi pulman ja löysi jäljen ojan toiselta puolen.

Lauantaina Taaville oli ekaksi alue-etsintä parilla muuttujalla. Ensin alueelle mentäessä vastassa oli sotilas, joka ilmoitti, ettei meillä ole mitään asiaa sinne, koska he rupeavat kohta räjäyttelemään pommeja... en halunnut tulla räjäytetyksi, joten sovimme, että alueen eteläosa rajataan pois meidän alueesta ja näin olemme turvassa. Kuvaan sinisellä merkatulla kohdalla oli noin 40 sotilasta lähdössä suorittamaan jotain etsintätehtävää juuri siihen mulle suunnitellulle alueelle. Noh, tälle emme voineet mitään, täytyi vain toivoa parasta. 

Koska leirin aikana oli tullut hyvin selväksi, että Virta-tarkastus on käytännössä jälkikoe (testi hylätään, jos koira ylittää jäljen), niin ajattelin lähteä alueelle sulkuperiaatteella. Kierrämme siis alueen pohjois- ja itärajaa pitkin ja katsomme lähteekö alueelle jälki jostain. Jälkihän ei siis missään nimessä ole meidän vahvoin osa-alue, ei varsinkan se jäljen nosto.

Puolessa välissä pohjoista rajaa kulkiessamme Taavi lähti kohti alueen keskiosaa (taimikko, jossa ei juuri näkyvyyttä, mutta kello kertoi koiran sijainnin), mutta kartturin kanssa pohdimme tätä hetken ja tulimme tulokseen, että voimakkaan lounaistuulen johdosta tiellä seisoskelevasta porukasta tulee niin valtava hajumassa, että Taavi on sen perässä. Kutsuin siis koiran pois ja jatkoimme matkaa. 

Seuraavaksi vastaan tuli punaisella alueella merkityssä kohdassa juoksuhautojen kaivuutyömaa, jossa hääri kaivinkone ja useita työmiehiä. Päädyimme kiertämään työmaa-alueen ja Taavi nostikin jäljen tästä alueen reunasta ja jäljesti hienosti paskakasalle, jossa oli paperit vieressä. Yök!! Eikö voisi peittää jätöksiään, jos joutuu asioimaan luonnon helmassa!!!!

Jatkettiin taas matkaa ja hetken päästä Taavi lähti ilmavainulla kohti alueen keskiosaa. Sieltä se nappasi jäljen ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Maalimiehellä meille selvisi myös, että se Taavin ensimmäinen lähtö pohjoisrajalla oli mitä ilmeisemmin jäljelle lähtö, koska sieltä maalimies oli tullut. Ja minä menin sen kutsumaan sieltä pois...

Päivän toisena treeninä jäljennosto viisi tuntia vanhasta jäljestä. Alue ei ollut kovin iso ja lähdimme sulkemaan alueen reunaa tien vierestä. Taavi nosti jäljen ja jäljesti hyvin, mutta jälki meni alueen läpi. Ja jälki oli oikeasti jälki, koska minäkin näin askelten painaumat sammaleessa. Mutta se ei ollut meidän jälki... ei auttanut kuin palata tietä pitkin alueen pohjoispäätyyn ja lähteä sieltä uudestaan rajaamaan tien vartta. Taas nousi jälki ja hyvä jäljestys erittäin hankalakulkuisessa maastossa mäennyppylälle, josta löytyi maaliesine.

Sunnuntaina Taaville jäljennostotreeni. Kolme noin kolme tuntia vanhaa jälkeä nostettiin. Kaikissa tajusin, että tässä menee nyt jälki. Toisen jäljen Taavi otti takajälkenä, muuten oikein hyvää jäljestystä. Palautteeksi sain, että koira on liian vauhdikas, pitäisi mennä ihan lyhyellä liinalla. Aiemmin on sanottu, että koira on motivoitunut ja innokas ja pitäisi mennä pitkällä liinalla, jotta koiralla on tilaa työskennellä.

Kovin ristiriitaiset tunnelmat leirin päätteeksi. Tuntuu, että Virran suorittaminen tulisi olemaan meille täysin mahdotonta tuon jäljen takia. Ja kun tarkastajilla ei myöskään tunnu leirillä käytyjen keskustelujen perusteella olevan minkäänlaista yhtenäistä linjaa, niin mistä sitä voi tietää mitä kukakin painottaa ja haluaa koiran tekevän. Toinen hylkää testin yhdestä jäljen ylityksestä ja toiselle riittää, kunhan jälki jossain vaiheessa nousee. Kolmas haluaa sitten taas jo jotain ihan muuta... ja jotkut jopa määrittelevät alueen, jolta jälki tulee nostaa. Maalimiesten löytyminen ei kuitenkaan tunnu olevan se päätarkoitus, vaan tapa millä ne löytyvät. Joka tapauksessa hakukoiralla tuossa testissä ei tunnu tekevän mitään ja niin kuin tämä testi on ollut se meidän tavoite. Ehkä me jatketaan vain puhtaasti harrastuspohjalta ilman mitään erityisiä tavoitteita ajatuksena pitää koiran mieli virkeänä.