Treenivuosi käyntiin

Vuoden treenit aloitetiin omatoimiaamutreenillä hallilla. Sinnille hyppytekniikkaa ja tottista ja Taaville tottista.

Sinni teki ekaksi hyppytekniikan perussarjaa ja set pointia aina noin 55 cm asti. Meni musta ihan kivasti.

Tottisteltiin seuruun ja luoksetulon loppuasennon sekä paikkamakuun merkeissä. Yritin tehdä seuruusta jotain muuta kuin tylsää ja monotonista, mutta en kyllä tiiä miten osaankin olla niin epävirikkeellinen. Sinni seuraa ihan ok, mut jotenkin haluaisin siihen jotain lisää. Mut en osaa sitä tehdä. Paikkakin on vähän takana...

Luoksetulon loppuasennot on vaikeita, kuten kaikki missä Sinnin pitäisi tulla mun lähelle. Jää aina aika kauas ja sen lisäksi vielä vinoon. Paikkamakuuta tein niin, että heittelin namipalloja häiriöksi. Kerran lähti pallon perään, josta kielsin. Uudet toistot meni hyvin.

Taavi teki saman lailla häirittyä paikkaistumista ja oli varma. Eteenlähetyksiä tehtiin pallolle niin, että koitin ajoittaa lähetyksen mahdollisimman nättiin seuraamiseen, kun into pallolle on aika kova.

Tiistaina yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa. Ihan liian vähän on nähty koirakavereita! Teki hyvää tämä lenkki ihmisten ilmoilla, Sinnille monta hienoa ohitusta ja oma pöhnäolokin haihtui.

Keskiviikkona molemmille fyssari ja olihan siellä vähän jumeja molemmilla. Taavilla toinen etureisi erityisesti juntturissa ja vähän se selän kohta joka on aina vähän jumissa. Sinnillä selän keskikohta oli vähän enemmänkin jumissa. Molempien kaikki jumit kuitenkin saatiin hyvin auki ja Sinnin käsittelykin rupeaa jo sujumaan, vaikka välillä piti vähän vängätä. Sinni sai kehuja hyvästä lihaksistosta!

Illalla käytiin Sintun kanssa kevyesti tokoilemassa. Liikkuroituna kapulan pitoa ja paikkista.

Kapulan pito meni yllättävän hyvin, mut mun tarvii olla tosi tarkka, etten kapulan irrotuksessa noja yhtään eteenpäin, mieluusti vähän taaksepäin, jottei Sinni pakita.

Paikkiksissa harjoiteltiin lähinnä maahan menoa, joka on Sinnille vaikea. Jos liikkuri oli lähellä, niin homma ei onnistunut ollenkaan. Liikkurin ollessa kauempana sujui paremmin.

Torstaina mentiin mökille pitkäksi viikonlopuksi, oli ihanan rento viikonloppu ja kiva kun jää kantoi, niin lenkkeiltiin lähinnä jäällä.  

Sunnuntain hallivuorolla Sinnin kanssa henkilöryhmää ja paikkista toisen koiran treenatessa. En tiedä miten, mut Sinni oli käsittämättömän hyvä. Mentiin halliin niin, ettei se päässyt tervehtimään ihmisiä, joten ne oli henkilöryhmässä ns. uusia. Kovasti ois mieli tehnyt mennä tutustumaan, mutta hyvin hillitsi itsensä ja teki ehkä parhaan seuruun ikinä. 

Myös paikkis meni hyvin. En ollu kovin kaukana ja palkkasin aina välillä, mutta kaikkinensa aika pitkä paikkis ja ei elettäkään nousemisesta. 

Maanantain uintukerta sattui kyllä enemmän kuin nappiin. Ulkona oli kamala lumimyräkkä, niin oli ihan parasta väsyttää koirat uittamalla. 

Taavi kävi tuttuun tapaan hieman kierroksilla ja kerran mulla jäi sormet väliin, kun se tavoitteli innoissaan patukkaa, auts! Lopuksi patukat laitettiin seinälle telineeseen roikkumaan ja siellä roikkui sitten Taavikin joukon jatkona. Tästä ois pitänyt saada kuva tai video 🤣🤣🤣

Sinni ui tosi hyvin, ekaa kertaa meni uimaan täysin omaehtoisesti. Uusi rampin matto on kyllä hyvä ja varmasti helpotti Sinniä. Puoli tuntia meni taas hujauksessa ja koirilla oli hauskaa.

Tiistaina Sinni täytti kaksi vuotta. On se melkoinen pakkaus, ihana hassunhauska pikkuneiti ❤️

"Synttärilahjana" alkoi rally-kurssi. Meitä on kurssilla neljä koirakkoa ja ainakin nyt ekalla kerralla oltiin kaksi koiraa yhtä aikaa koulutustilassa, joka ei ole suuren suuri, mutta jossa mahtuu ainakin jonkinlaisia rataharjoituksia tekemään. 

Tehtiin kaksi kierrosta ja ekalla kierroksella me tehtiin Sinnin kanssa erilaisia eteentulemisia ja siitä sivulle tuloja oikean ja vasemman kautta istumisella ja ilman. 

Toisella kiekalla oli kolme erilaista täyskäännöstä ja askeltehtävät.

Käännökset oikealle ja vasemmalle menee hyvin ja saksalaisessa käännöksessä Sinni ehkä hokas jotain. Se kun aluksu yritti vähän joka kyltillä kiertää kynttiä ja joihonkin tarjos tassutargettiakin innokkaasti. Hihnan kanssa olin ite koko ajan solmussa.

Kiva päästä pitkästä aikaa johonkin ohjaattuun juttuun, kun kaikki meidän treenit on enemmän tai vähemmän omatoimisia, eikä missään ole valmentajaa tai kouluttajaa.

Keskiviikkona tokoiltiin jättävien ja hypyn tiimoilta. Jättävissä keskityttiin erotteluun ja ihan kamalan hankalaa oli, mut loppua kohti Sinni paransi. Seisomista pitää harjoitella vielä tosi paljon.

Hyppyä tehtiin umpiesteellä ja se olikin vaikeampi kuin mitä avoeste on ollut. Hyvin meni kuitenkin tämä liikkeenä.

Tehtiin myös pari kiertoa ja paikkis. Paikkiksessa Sinni meni vieruskaverin käskystä maahan. Pysyi hyvin paikallaan siihen asti, kunnes huomautin nuuskimisesta. Silloin hipsi mun luo. Lyhyt uusinta meni hyvin.

Torstaina molempien kanssa itekseen hallilla. Sinni teki rallyrataa vapaana ja hyppytekniikkaa. Rataa kokeilin ihan mielenkiinnosta ja se meni paremmin kuin osasin odottaa. Täytyy kaivella rallyjutut esiin ja käydä aloluoka liikkeet Sinnin kanssa läpi ihan ajatuksella, aika paljon se jo osaakin. Ja se hihna pitäisi ottaa mukaan tekemiseen...

Hyppytekniikassa perussarjaa, etäisyyden arviointia ja kasvavaa sarjaa.

Taavi teki myös tuon rallyradan ja lisäksi pitkän seuruun ja pitkän paikkaistumisen mun korjaillessa rataa ja hyppyjä pois. 

Hinnustiina 2 vuotta!

Tokottelua ja pimeyttä

Viime viikon keskiviikkotokossa aloitettiin treenit kahden minuutin paikkiksella. Sinni vähän ennakoi maahan menoa ja sitten lopuksi istumaan nousua, mutta varsinainen paikallaolo meni kyllä hyvin. Vähän se vilkuili välillä sivuilleen ja häntä huisputti hirveesti piilosta tulijoiden palatessa näkyviin, mutta hienosti pysyi paikallaan.

Tehtiin luoksetuloja niin, että mulla oli tassutargetti jalkojen edessä. Saatiin hyviä onnistumisia, mutta Sinnin lähelle tulo näissä mun edessä oloissa vaatii kyllä varmasti vielä paljon toistoja. Mut tää targetti on varmasti hyvä apu siihen. Seuruut pääsääntöisesti hyviä, nyt ei edes tötsärypäs imaissut Sinniä, vaikka houkutus oli kyllä suuri. Muutama hyppy liikkuroituna ja kaukojen tekniikkajumppaa, jossa pientä edistymistä. Huisin hauskaa oli taas!

Torstaina kimppalenkki meidän koirien ja Ainon kanssa lämpimässä, mutta niin pimeässä marraskuussa. Kuvia ei nyt ole, mutta vauhtia riitti kolmikolla!

Perjantaina oli pelastuskoiratreeniryhmän pikkujoulutreenit. Huikeen hienoja koirakoita, seitsemän koirakkoa suihki pienessä hallissa ees taas ja kaikilla oli kivaa. Pari lapsivierasta sai Sinniltä isoa rakkautta. Kaikin puolin mahtavat treenit. Samalla käytiin läpi mennyttä vuotta ja suunniteltiin vähän tulevaa. Hienosti oli moni päässyt tavoitteisiin tai ainakin hyvin lähelle niitä ja ensi vuodelle asetettiin taas uusia päämääriä.

Sunnuntaina käytiin Sinnin kanssa hyppytekniikkakoulutuksessa, kouluttajana Marika Turkia.

Sinni teki kaikki tehtävät hyvin, mutta aika rauhallinen se oli. Saisi olla vähän enemmän rönttiä, vaikka 55 cm estekin meni tosi hienosti. Tarvitsee varmasti vähän vain varmuutta siihen, mitä siltä halutaan, kun kouluttajan mukaan vaikutti kovin kympin tytöltä ja varoi epäonnistumisia.

Illalla hallivuorolla tehtiin pientä rallyradan pätkää. Sinnillä on kamala vimma kiertää kaikkea ja useampaan kertaan se kiersi myös tehtäväkylttejä. Noin niin kuin muuten meni ihan hyvin siihen nähden, ettei olla rallya tehty Sintun kanssa ollenkaan. Ja sit pitäis joskus harjoitella hihnassa tekemistä... Mut kivaa vaihtelua ja varmaan pitäis oikeesti ruveta vähän treenaamaan noita alon liikkeitä.

Tehtiin myös seuruujuttuja ja luoksetuloa sekä kimppapaikkis. Paikkiksessa Sinniä vähän tais jännittää, mut pysyi kyllä rauhallisesti paikallaan vaikka vähän haisteli ja kuikuili välillä.

Maanantaina pimeitä hakujuttuja. Taavi teki peko-t hallintaa ja yllättävän hyvin onnistui löytämään eteenmenojen namipallot pimeässäkin, meni varmaan nenällä. Paikkis tehtiin istuen ja se meni hyvin. Seuruut keuli.

Sinnille neljä maalimiestä, koska kolmen jälkeen se on valmis lopettamaan hommat. Kiintorullalla mentiin ja aluksi se on niin innoissaan, että juoksentelee rulla suussaan. Juoksi siis nytkin kuin viitapiru ja kävi välillä aika kaukanakin. Tuli sieltä kaukaa sitten mun luokse rulla suussa ja oli ihan sen oloinen, että lähdetään näytölle. En ollut saanut maalimieheltä kuittausta rullan hausta, mutta ajatelin kuitenkin lähteä katsomaan mihin Sinni mut vie. Koska jos on virheilmaisu, niin joidenkin mukaan niihin voi auttaa se, kun näytöltä ei sitten löydykään ketään tai että koira ei ylipäätään osaa lähteä näytölle, kun ei ole mitään näytettävää. Sinni kuitenkin lähti hyvin määrätietoisesti vetämään mua kohti alueen tosta laitaa ja kyllä siellä maalimies oli. Maalimies kertoi sitten, että Sinni oli vain juossut ihan hurjaa vauhtia sen ohi, eikä hän ollut ajatellut tulleensa löydetyksi =). Hyvä näin ja jatkossakin täytyy luottaa Sinniin ja jos tulee virheilmaisuja, niin korjaillaan niitä sitten.

Toinen ukko löytyi myös aika kaukaa ja sieltä hyvä ilmaisu ja näyttö. Sinniltä on nyt vaadittu istumista maalimiehen viereen ennen palkan saantia ja se sujuu jo kohtalaisen hyvin.

Kolmas maali löytyi hyvin ja näyttö oli hyvä, mutta sen jälkeen Sinni oli ihan sitä mieltä että hommat loppui nyt tähän. Mutta kun jatkettiin kuitenkin partiointia, niin alun jaloissa pyörimisen jälkeen se vähän piristyi ja sitten kun sai hajun neljännestä maalista, niin ei ollut epäilystäkään etteikö menisi. Neljäskin ukko löytyi siis hyvin ja näyttö oli hyvä. 

Täytyy nyt tehdä muutamat seuraavat treenit pienellä alueella ja usealla ukolla tai sitten pistottamalla monelle ukolle vaikka avuilla. Täytyy saada rikottua kaava, vaikka en omasta mielestäni ole opettanut Sinniä laskemaan kolmeen.

Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä Wimman kanssa. Wimma oli meille uusi lenkkituttavuus, aussinarttu. Alun vähän jäykän toisiinsa tutustumisen jälkeen lenkki sujui oikein hyvin. Teki taas kaikille varmasti hyvää! Kuvia ei ole, kun oli pimeää kuin mörön pyllyssä.

Keskiviikkona lounastunnilla Sinnin uimareissu uittajalla höystettynä. Sinttura on ilman Taavia niin kovin varovainen ja harkitsevainen, että tarvitsee pienen tuuppauksen rampilta uimaan. Namin perässä menee melkein uimaan ilman apua, mutta se viimeinen silaus puuttuu. En tiedä johtuuko siitä, että rampin musta liukuestematto loppuu juuri siihen kohtaan, missä pitäisi ottaa vielä yksi askel uidakseen vai onko käkäily vaan muuta. Joka tapauksessa pienellä avulla Sinni pääsee uimaan ja sitten se uikin rauhallisesti ja tyynesti uittajan mukana pitkin poikin allasta.

Illalla käytiin ensin ennen omia tokotreenejä vierailemassa toisen treeniporukan paikkiksissa. Vieraat koirat ja vähän vieraampi ihminen liikkuroimassa, niin Sinni jäi ihan kiinni siihen. Meni maahan vasta kolmannella käskyllä ja ylösnoustessakin oli haasteita. Mutta varsinainen paikkis meni hyvin. Vieruskaveri nousi ylös ja sitä käytiin korjaamassa ja Sinni kesti tän kaiken hyvin paikallaan,vaikka kuikuili kyllä kovasti ja korvat kävi kuin ropelit.

Omissa treeneissä tehtiin sitten liikkuroitua maahan menoa perusasennosta ja aluksi se oli tosi vaikea, mutta kun saatiin homma paremmin sujumaan, niin onnistumisia tuli paljon. Tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja kun treenikaverin noutokapula oli jäänyt halliin lähelle meidän lähetyslinjaa, niin sehän oli ihan mahdoton paikka. Sinni tykkää noutaa ja kapula vei voiton tötsistä monta kertaa. Näki oikein kun pienessä päässä aivosolut sauhusi ja lopulta Sinni pystyi kiertämään tötsät kapulasta huolimatta, vaikka oli kyllä aika vaikeaa.

Jääviä tehtiin myös ja niissä sitten taas maahan meno on kovin vahva ja mun tarvii miettiä mun käskysanoja, jos niillä saisin hommasta Sinnille jotenkin helpomman. Ja seisomista pitäisi myös harjoitella eikä vaan noita helpompia istumisia ja maahan menoja. 

Taavikin pääsi tällä kertaa tokoilemaan ja kierto sekä ruutu onnistuivat hyvin, seuruussa se keuli vähän. Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan ihan mahtavat ja jäävät myös superit. Hitto se on kyllä taitava, harmi kun se haluaa kokeissa äännellä sen verran, ettei niihin viitti mennä. 

Perjantaina oli taas Taavin fyssari. Meillä on kyllä paras fyssari-Suvi, joka haki meidät ja vei kotiin auton hajotessa mennessä matkan varrelle.

Jumia oli vasemman lavan seutuvilla ja lanteissa ja liikaa liikkuva lumpio liikkui edelleen, mut saatiin silti lupa mennä taas uimaan. Nyt sit pohdin, että vienkö polven ultrattavaksi tai jotai, vaikka mitään oireita ei ole...

Lammashommia ja koejuttuja

Ennen ekaa yövuoroa tehtiin Taavin kanssa aamulenkillä vähän tottisjuttuja. Seuruu vähän taas haahuilevaa, mut paikkis hyvä ja eteenmenot ilman etupalkkaa loistavat. Pysäytykset ja kaikki toimi, vaikka oltiin kapealla metsäpolulla.

Ekstemporee käytiin myös pikaisesti Masan luona tottistelemassa. Nyt oli etupalkka eteenmenoihin ja seuruussa Taavi keuli sen takia. Paikkis hyvä Masan häiriköidessä ja eteenmenot hyvät. Luoksetulossa Taavi vähän himmaili, ehkei ois halunnu tulla niin vauhdilla luokse, kun Masa oli vieressä. Mut hyvin meni tämäkin ylläritreeni.

Koska Tapsa on uintikiellossa, niin uimavuorolle joutui Sinni yksin. Yllättäen se ei yksin ollutkaan mikään himouimari. Ilman Taavin esimerkkiä uimaan meneminen oli vaikeampaa ja Sinni uikin vain muutamia kertoja altaan päästä päähän. Joitain kertoja teki pienen lenkin rampin luona. Aika iso ero luonnonvesiin, joissa Sinni puljaisi lähes tauotta. 

Perjantaina illalla hakutreenit kovin tuulisessa kelissä. Taavi teki hallintaa ja kaikki osiot meni hyvin monenlaisista häiriöistä huolimatta. Sinni teki etsinnän kolmella maalimiehellä.

Eka ukko kaikkinensa hyvä, rullan Sinni kyllä pudottaa edelleen vähän liian aikaisin mun makuun, vaikka rullan tuontia loppuun asti on kotona treenattu irtorullilla ihan vaan tekniikkatreeninä ja silloin se onnistuu paremmin. Tämä ilmaisu tuli noin 80 metristä.

Toiselta ukolta tullessaan Sinni pudotti rullan jossain matkan varrella. Löytö oli yli 100 metrin päässä. Pitkät ja hankalat rullantuontimatkat on vielä vähän vaikeita.

Jatkettiin matkaa ja seuraava löytö meni ilmaisuineen hyvin. Viimeiseksi sitten löytyi uudestaan toka ukko ja nyt hyvä ilmaisu sieltä. 

Mulla on kyllä tekemistä noilla näyttömatkoilla, Sinnillä on niin kiire näytölle. Onneksi sitä ei mun liinassa roikkuminen tunnu haittaavan, en kyllä kaikille ukoille juoksekaan sen perässä loppuun asti. 

Lauantaina ajeltiin kaatosateessa Sinnin kanssa Somerolle Woollandiaan paimentamaan Suomen Pyreneläisten vuoden viimeiseen paimennuspäivän. Kaksi kierrosta tehtiin isolla pellolla ja Sinni oli niin hyvä! Koko ajan kiinnostunut lampaista, haki hyvin tasapainoon ja piti huolta, että kaikki lampaat pysyvät koossa. Muutaman kerran Sinni pyörähti vauhdikkaasti lammaslauman ympäri kasaten ne tiiviimmin yhteen, mutta teki senkin tosi nätisti.

Sinni kuunteli käskyjä hidastamisesta ja pysähtymisistä hyvin, mutta sauvapaineeseen se ei reagoinut mitenkään. Sitä olisi pystynyt vaikka koskemaan sauvalla ja silti se vain seisoi tyynesti paikallaan. Sauvapaine olis kiva apu mulle käännöksissä ja muissa, mut onneksi Sinni vaikuttaa aika fiksulta paimenelta ilman sitäkin tämmöisiin tavoitteettomiin paimenteluihin. 

Pellolta pois lähtiessä Sinni ei olisi halunnut tulla. Se jäi vain seisomaan puoleenväliin porttia, jossa mä olin, ja lampaita. Se näytti niin huolestuneelta siitä, että eihän noita lampaita nyt tuonne voi yksin jättää. Voi suloisuus ja miten hyvä reaktio koiralta!

Kuvat Teija:

Kotiin ehdittiin nippa nappa valoisan aikaan ja ehdin käydä tekemässä Taavin kanssa tottisjuttuja. Seuruuta, paikkista ja eteenlähetyksiä. Ei nää mikskään muutu, vaikka kuin treenaa. Seuruu kohtalaista, vähän haahuilevaa. Paikkis oli hyvä ja eteenlähetyksissä Taavi kävi kerran kusella. En pysäyttänyt, vaan sai juosta suoraan pallolle. 

Sunnuntaina aamusta osallistuttiin Taavin kanssa Kaakkien peko-t -kokeeseen, tuomarina Sari Hänninen. Sää suosi meitä, vaikka tuulta olisi hakua ajatellen saanut olla hieman enemmän. Kyllä taas mietin aamulla oksentaessani, että miks? Mut miksei 🤣 Ja kokeessa yks talkoolainen luuli mun olevan krapulassa, kun kävin vielä ennen omaa vuoroani kakomassa ojan pohjalla. Onneksi tää tuli puheeksi ja sain oikaistua asian. En ihan niin välinpitämättämästi suhtaudu kokeisiin osallistumisiin, että pämppäisin edellisenä iltana itseni huonoon kuntoon.

Kokeen aluksi luoksepäästävyyden tarkistus ja sirun luku. Tapsu on ehkä vanhemmiten muuttunu jotenkin rennommaksi, kun sillä oli ihan kivaa, kävi nuuhkimassa ihmisiä ja sirunlukukaan ei ottanut yhtään päähän. 

Hallintaosuudessa on n. 200 askelta seuruuta tuomarin ohjeiden mukaan kääntyillen ja pysähdellen. Aina kun mä jännitän, niin seuruu on huonoa ja Taavi haukkuu. Niin haukkui nytkin, mutta onneksi kuitenkin aika vähän ja seuruukin oli lähes kohtuullista.

Seuruusta paikkikseen, jossa astuin perusasennossa Taavin takatassun päälle, vähän se kiroili siitä. En tiedä johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta kun olin päässyt koiran jätettyäni tuomarin luo, Taavi seisoi. Onneksi se seisoi kuin suolapatsas koko kolme minuuttia eikä hievahtanutkaan häiriöäänistä tai ohikulkevasta häiriöihmisestä huolimatta. Huh, kun jännitti, vaikka alun kauhistuksen jälkeen luotin Taavin pysyvän loppuun asti paikallaan. 

Hallinnan viimeinen osuus on 'hallittu irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa, sisältäen myös pysähtymisen ja luoksetulon' eli eteenlähetykset tai tuttavallisemmin jolkotteluosuus. Tätä liikettä ei taida kukaan lajin harrastaja ymmärtää, mutta jos kokeessa tämmöinen vaaditaan, niin onhan se tehtävä.  Suoritusohjeessa liikkeessä mainitaan seuraavaa:

Tuomarin kehotuksesta ohjaaja kävelee vapaana seuraavan koiran kanssa osoitettuun suuntaan metsäpolkua, sähkölinjaa tai muuta selkeää uraa pitkin. Noin 10–15 askeleen jälkeen koiran tulee käskyn saatuaan irtaantua ohjaajasta suoraan eteen riittävästi (n. 15-30 askelta) ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 30 - 50 askeleen verran. Ohjaaja huolehtii näköyhteyden säilymisestä koiraan. Irtaantuminen ei tarkoita koiralle vapaata juoksemista, vaan hallittua etenemistä ohjaajan kanssa.

Tuomarin merkistä ohjaaja pysäyttää koiran (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa) ja jatkaa nopeuttaan muuttamatta kulkuaan koiran luokse. Tämän jälkeen tuomari antaa ohjaajalle luvan jatkaa matkaa samaan kulkusuuntaan. Koiran tulee jälleen n. 10-15 askeleen jälkeen käskystä irtaantua ohjaajasta suoraan eteen n. 15-30 askelta ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 20-30 askeleen verran. Tuomarin merkistä ohjaaja pysähtyy ja pysäyttää koiran käskyllä (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa). Tämän jälkeen, kun koira on selvästi pysähtynyt, ohjaaja kutsuu tuomarin luvalla koiran luokseen.

Tätä on treenattu nyt paljon ja se kyllä näkyi! Saatiin oikein erityismaininta siitä, miten tehtiin liike juuri niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi! Taavi kyllä tykkää tästä liikkeestä tosi paljon ja ollaan saatu homma aika kivasti toimimaan, vaikka se välillä näkyy seuruussa Taavin liiallisena eteenlähetyskäskyn odotuksena. Mutta nyt meni kaikki kyllä niin nappiin tämän osalta, ettei ois paremmin voinu mennä. Pysäytyksetkin oli huikeita, heti käskystä Taavi pysähtyi kuin seinään ja luoksetulokin oli vauhdikas. 

Pisteitä hallintaosuudesta 44/50. Vähennykset seuruusta ja varmaankin siitä asennonvaihdosta paikkiksessa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Lähdössä seuruuseen

Paikkiksen valmistelu

Ootellaan jotain

Onnistuneen hallinnan jälkeen siirryimme jäljelle, joka alkaa tietysti jäljen nostolla. Meillä helpompi eli A jälki. Maastoon on merkitty 50 m × 50 m ruutu, jonka kahden neljänneksen läpi jälki kulkee. Kivana lisämausteena oli tällä kertaa hirvien nuolikivi keskellä ruutua. A jälki on 600 metriä pitkä ja noin tunnin vanha, aikaa jäljestämiseen on puoli tuntia. Tuomari antoi nostosivun ja me lähdettiin nostamaan jälkeä ruudun toista laitaa pitkin. Taavi lähti määrätietoisesti ruutuun ja ei mennyt kauaa, kun se nosti jäljen pienen suunnan tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti etenemään. Hyvin meni koko jälki, kaikki

viisi esinettä ylös ja aikaa meni 13 minuuttia.

 

Pisteitä tästä osuudesta 99/100, yksi piste meni, kun Taavi nosti ruudussa koipeaan ennen jäljen nousua... mua ei haittaa noi sen kuseskelut, kun ne ei mitenkään vaikuta sen työskentelyyn.

Onnistunut jälki oikeuttaa siirtymään viimeiseen osioon eli henkilöetsintään. Tein etsintäsuunnitelman, jonka tiesin olevan tuomarin mielestä huono, mutta halusin pelata varman päälle ja kulkea sivutuulessa.

Etsintäsuunnitelman tekoa

Hakumetsään lähdössä.

Meillä taisi mennä noin kymmenen minuuttia, kun molemmat kolmen hehtaarin alueella olleet maalimiehet oli löydetty. En kyllä käsitä miten Taavi tuon tekee, kun molemmat löytyi aika kaukaa myötätuulen puolelta. Mut pääasia että löytyi. Eka ilmaisu hyvä ja hallintaan otto ja yhdessä kulkeminen takaisin kartturin luo loistavat. Toiselta maalilta pari miinuspistettä, kun Taavi vähän ennakoi sivulle tulemista. Lisäksi miinuksia siitä, että Taavi on liian itsenäinen ja sit miinuksia tuli myös siitä mun etsintäsuunnitelmasta ja siitä, etten kuulemma luottanut kartturiin, kun pari kertaa kysyin siltä, että onko hyvä suunta ja kerran katsoin itse karttaa. Pyh, sanon minä, mun on vaan pakko tietää, missä päin aluetta mennään, en voi itselleni minkään ja Tapsa on just hyvä itsenäisen varma työskentelijä. Mut ymmärrän kyllä vähennykset. Pisteitä jäi lopulta tästä osiosta kasaan 139/150.

Kokonaispisteet siis 282/300! On se Tapsuli vaan huikee otus ❤️❤️❤️

Illalla käytiin vielä Sinnin kanssa avaamassa talven sunnuntaihallikausi. Oma takki oli kyllä kokeen jäljiltä sen verran tyhjä, ettei kummosiin sankarisuorituksiin kyetty. Mut alun haistelun jälkeen Sinnistä irtos ihan kivoja pätkiä seuraamista. Tehtiin myös paikkis ja luoksetulo sekä kokeiltiin henkilöryhmää. Paikkis ja luoksetulo hyvät, henkilöryhmä oli Sinnille vaikea, mut saatiin kuitenkin onnistumisia siinäkin. Illan kohokohtana liikkeestä maahan meno onnistui useamman kerran sangen hyvin.

Maanantaina aamusta Taaville pieni palauttava treeni. Tehtiin vähän seuruuta isolla palkalla ja lyhyt paikkis, jossa se jostain syystä nousi taas seisomaan... pitkät eteenmenot pallolle. Hallinnan jälkeen pari helppoa ukkoa lyhyillä haukuilla.

Treenin jälkeen käytin Taavin taas fyssarilla. Vasemman jalan lumpio sillä pääsee siis vähän liikkumaan ulospäin enemmän kuin toisessa jalassa ja enemmän kuin ennen, mutta ei toivottavasti ole vaaraa luksoitumiseen. Yleensähän lumpio luksoi sisäänpäin ja siihen ei nyt ole mitään viitteitä, mutta jos lumpio luksoisi ulospäin, niin se olisi koiralle kivuliasta. Reidet sillä oli edelleen jumissa myös. Taavin takajalathan on aina olleet tosi ulkokierteiset, mikä varmasti altistaa hieman tällaisille vaivoille. Siihen vielä päälle Sinnin jaloista repiminen, niin ei varmasti tee hyvää. Saatiin jumppaohjeita ja suosituksen käydä vesikävelymatolla. Sitten pitäisi vielä pystyä kokonaan estämään Sinnin pääsy pureskelemaan Taavin kintereitä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tähänkin asti olen yrittänyt aina tuon estää. Taavi kun ei itse sano Sinnille mitään, yrittää vain vetää takapuolta alleen ja mennä karkuun.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit ekaa kertaa tänä syksynä hallilla. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli hyvä. Ennakoi kyllä perusasennossa maahan menoa.

Pito ja seuruu oli tän päivän aiheet. Pidossa Sinni ei halua olla mun lähellä ja kun ottaa kapulan suuhun, niin pomppaa aina vähän taaksepäin. Kokeiltiin niin, että olen polvillani ja niin, että olen vähän takakenossa. Takakeno tuntui toimivan.

Seuruut ihan ok. Käännöksiä pitäis treenata paljon ja ihmisiä myös, kun Sinni ei aina vaan pysty olla menemättä moikkaamaan ihmisiä. Toisten koirien häiriön kestää kohtuullisen hyvin.

Torstaina Taavi kävi kokeilemassa vesijuoksumattoa, mutta yritti vaan koko ajan uida. Laskettiin vettä useampaan kertaan, mut sinnikkäästi yritti vaan kellutella itseään ja uida.

Illalla ennen hakutreenejä Sinni kävi pienellä pyrähdyksellä Ainon kanssa.

Sinnin hakutreeni tehtiin pimeässä, kun epäilin, ettei se pimeässä uskalla olla niin reipas, kuin valoisalla. Mut mitä vielä, sehän painoi menemään ihan yhtä innolla kuin päivänvalollakin.

Tehtiin neljä pistoa avuilla, vaikka kolmannelle ukolle Sinni kyllä karkasi, kun taisi tulla aika hyvät tuuliavut. Viimeiselle Sinni ei aluksi meinannut lähteä, vaan poimi rullaa suuhunsa. Lähti sit uudella lähetyksellä hyvin, oli poiminut rullan maalimiehelle mennessään ja käynyt rulla suussa nuuskimassa maalimiehen nenää. Kaikilta ukoilta Sinni toi rullan hyvin.

Pitkästä aikaa koirakavereita

Viime viikolla oli ihan kamala työviikko, mutta kerkesin käyttää koirat torstaina kuitenkin uimassa. Taavin pesu ja altaalle meno kuulosti ihan kuin ois sikaa tapettu. On ihan parasta hommaa Taavin mielestä ja malttia ei ole kyllä yhtään. Ihan vähän kokeiltiin rauhoittumista ennen allashuoneen oven avaamista, mut melko toivotonta oli, istui hiljaa ehkä sekunnin.

Sinnille laitoin tällä kertaa liivit ja niihin liinan kiinni, jotta sain estettyä sen hullun riekkumisen. Viimeksi en uittanut sitä koko puolituntista, vaan tauotin uintia enemmän kuin Taavilla ja väliajat Sinni riekkui ihan holtittomasti juosten ja loikkien ajoittain jo vaarallisen näköisestikin altaan korotetuilla reunoilla Taavin uidessa. Nyt siis liinalla estin tuon riekkumisen ja uinti onnistui Sinniltä huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Liivit päällä myös uskalsin uittaa sitä viime kertaa enemmän, mutta Sinni ui silti vielä vähemmän kuin Taavi, jonka mielestä tuo puoli tuntia on ihan liian lyhyt aika.

Tällä viikolla käytiin maanantaina Ainon kanssa lenkillä. Tytöt juoksivat kuin hullut, Tapsu on jo selkeästi rauhallisempi lenkkikaveri.

Ullalla oli supeehyvät namit

Ota näistä nyt kuva...

Tiistaina Tapsan kanssa hakutreeneissä. Kolmen hehtarin alue, kolme maalia, keskimmäiseltä ei palkaa. Itätuulta oli pari metriä sekunnissa ja metsässä tuntui, ettei ilma liiku mihinkään. 

Kokeilin etsintätaktiikkaa, jossa kierrän alueen reunoja pitkin. Taavi teki ihan mahtavan hyvin töitä ja eka maalimies löytyi sadan metrin päästä maanalaisesta punkkerista. Haukku kuului maan uumenista tosi vaisusti noin kauas.

Toisen ukon Taavi nosti 120 metrin päästä. Maali oli ison kiven päällä ja Taavin ilmaisu katkesi muutaman kerran sen hakiessa parempaa paikkaa ilmaisulle, mutta kun se oli todennut ettei sellaista löydy, niin paukutti sitten loppuajan hyvin.

Kolmas haetutti itseään vähän kauemmin, mutta lopulta sekin löytyi. Ilmaisu oli loistava. Aikaa meni 25 minuuttia ja pimeä ehti tulla tässä välissä. Syksy on siis jo pitkällä. Maalimiehiltä palattiin ns. hallinnassa siihen, mistä olin lähtenyt löydön tultua ja Taavi meni nämä osuudet tosi nätisti, mut hitto niihin menee aikaa!

Siellä se pimeässä puskassa haukkuu.

Keskiviikkona aamusta Sinnille 280 metrinen parituntinen jälki. Kolme esinettä, muutama kulma. Lämpötila 11 °C ja tuulta 4 m/s, kosteus 71 %.

Ei otettu varsinaista nostoa, mutta uudet hienot Seiffit koiravarusteet -valjaat päälle saatuaan Sinnillä oli heti selvää, että jälkeä ollaan menossa ajamaan ja vähän kuin vahingissa sen nosti ojan pohjalta.

Jälki oli merkattu ja Sinni ajoi sen kohtalaisen hyvin. Kaikki esineet nosti hyvin ja kulmatkin meni melko hyvin. Kahdessa kohtaa epäilen riistan hajun aiheuttaneen pienen hairahduksen jäljeltä, mutta kun en päästänyt jatkamaan väärille reiteille, niin oma jälki jatkui hyvin.

Iltapäivällä Taavin kanssa vähän tottista. Seuruu taas mitä sattuu, paikkis hyvä ja eteenmenot ihan superit...

Illalla Sinnin tokotreenit aloitettiin paikkamakuulla. Muuten hyvä, mutta palatessa ennakoi ylös nousemista.

Seuruu ja liikkeestä maahan meno oli illan aiheet. Seuruu on parantunut, vaikka tuona iltana joku haju kentällä meinasikin viedä välillä mennessään. Pitäis ottaa video, että näkisin onko seuruun paikka vähän liian takana vai tuntuuko se vain siltä.

Liikkeestä maahan menosta ei aluksi meinannut tulla mitään. Ihan kuin Sinni ei ois koskaan kuullutkaan maahan käskyä. Mut tarpeeksi kun hinkkasi, niin rupes onnistumaan. Ei vielä olla kuitenkaan yhdistetty tätä seuruuseen.

Tehtiin myös pari luoksetuloa, joissa Sinnillä on haasteena saada peppu irti maasta. Se vain istuisi paikallaan hamaan tappiin asti, vaikka kuin huutelen sitä tulemaan...

Loppuun vielä toinen paikkis. Sinni jäi hirveän vinoon.

Torstaina vietettiin Taavin kanssa sateinen päivä missäs muualla kuin metsässä. Ensin hallintaa, joka meni aikas hienosti. Vain seuruun kanssa ongelmia ja siinäkin nyt enempi keulimista kuin laamailua...

Ja sitten meillä oli vieraan tekemä jälki. Nosto meni hyvin, samoin kuin koko jälki. Taavin vauhti oli ihan hirmuinen ja liukkaassa märässä metsässä meinas olla vaikeuksia pysyä sen perässä. Mut selvisin.  

Treenin jälkeen Tapsu pääsi vielä pienelle kävelylle uuden tuttavuuden, Dellan kanssa.

Perjantaina aamusta molempien fyssari. Taavi oli aika jumissa, kuten epäilinkin. Sinni on niin raju leikeissään, että Taavi saa aina vähän osumaa päin juoksevasta ja jaloissa roikkuvasta Sinnistä, joten ei mikään ihme, että kroppa jumittaa.

Selkä, lantio ja reidet kaikki vähän juntturissa, muttei mitään vakavampaa ja ne saatiin hyvin auki. Vasen polvi taasen aiheutti hieman mietintää lumpion liikkeen ollessa aiempaa isompi ja tämän jalan reisikin oli oikeesti kipeän oloinen. Vähän laserhoitoa tälle jalalle ja uintikielto toistaiseksi. Muuten ei tarvi liikkumista tai muita tulevia suunnitelmia rajoittaa ellei rupea jotenkin oireilemaan jalkaa. Katotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Valmiina!

Taavi nauttii!

Sinni oli tällä kertaa melkoinen venkula ja rentoutui täysin vasta ihan lopuksi. Meinas pariin otteeseen jopa syödä fyssarin korvikset rakkaudenpuuskissaan. Onneksi siitä ei löytynyt mitään isompaa, pientä jumia rangassa vain. Ja Sinnin lihaksista on hävinny kaikki pentulöysyys ja tilalla on napakka ja vahva lihaksisto! (Myös eläinlääkäri mainitsi taannoisten verikokeiden yhteydessä Sinnin timmistä kunnosta 👍) Liikkuvuus molemmilla koirilla on huippuluokkaa.