Vuosi polkaistu käyntiin

Vähän huijasin taannoin, ei ollu vuoden vikat treenit silloin, vaan käytiin 28.12. Kouvolassa KoPeKon vieraina treenaamassa rakennusetsintää. Ei olla Taavin kanssa päästy kuin muutaman kerran kokeilemaan rakennushommia ja kyllähän ne on kovin erilaisia kuin metsä tai rauniot.

Ihan eri laji periaatteessa tuo rakennusetsintä kuin maasto. Hajujen kulku, säilyminen ja kerääntyminen eivät noudata ollenkaan samoja sääntöjä kuin maastossa ja Taavista huomasi, kuinka paljon rankempaa tämä homma oli sille. Taaville oli kyllä selvää mitä oltiin tekemässä, mutta selkeästi se oli ymmällään siitä, mistä hajut tulee. Muutama edelliselle koiralle käytetty kuuma piilo sai sen myös hämilleen ja hieman epävarmaksi. Ihan mahtavan hienosti sen motivaatio kuitenkin kesti ja sinnikkäästi se etsi, vaikka olikin vaikeaa ja lopulta löytyi kaikki kadonneet.

Kuvat Niina Soisalo ja Suvi Lahtinen:

Uusi vuosi aloitettiin uimareissulla. Taavi vaan niin rakastaa uimista! Harmi, että tämä lähiuimala lopettaa keväällä liian vähäisen kävijämäärän vuoksi =( =( =(

Hakutreeneissä oltiin viime lauantaina ja Taavilla oli pintahakutreeni viiden hehtaarin alueella. Tuuli oli aika kova. Taavi irtoaa kyllä niin hyvin, että mun on jo ruvettava miettimään, että josko sitä pitäisi vähän rajoittaa. Taavi etsii todella itsenäisesti ja hajun saatuaan se kaikkoaa oikeasti ihan hirmu kauaskin ja kun näkyvyys ei aina ole kovin hyvä, niin voisi olla joskus parempi edetä vähän lyhyemmällä etäisyydellä. Kellotkaan ei sen valjaista kuulu kovalla tuulella hirmu kauas... Eli ehkä treenataan ainakin pari seuraavaa kertaa vähän hallitumpaa liikkumista. Etsimisessä ja löytämisessä kun ei ole mitään ongelmia.



Sunnuntaina käytiin hallilla tottelemassa. Alku oli taas vähän äänekäs, intoa on liikaa. Tehtiin henkilöryhmää, äänihäirittyä paikkista ja eteenmenoa palkalle. Kaikki meni hyvin. Seuruussa Taavi edistää ja on vähän liian innoissaan, muuten aika mahtavaa. Kerran meinas lähdeä toiselle koiralle heitetyn lelun perään, mut kielto ja pysähty heti. Pakko kehua myös tässä parin viikon sisällä tapahtuneita näkölähtöjä jänikseen perään. Napakka ei ja matka tyssää siihen, ihan mahtavaa.

Loppiaismaanantaina käytiin Jaana Pohjolan aito motivaatio koulutuksessa. En oikein osannut odottaa tuolta koulutukselta mitään ihmeempiä ja siksi varmaan en myöskään saanut mitään kovin paljoa. Aihe kuitenkin kiinnosti ja halusin siksi mennä kuuntelemaan. Seurasin muutaman muunkin koirakon koulutusta

Yhden koiran kanssa Jaana teki 'kysytään koiralta' harjoitusta siitä, mikä palkka on koiran mielestä paras. Ihan mielenkiintoista vaikka jotenkin suhtaudun vähän skeptisesti näihin koiran omavalintajuttuihin. Yksi esimerkki oli, että esim. treeneihin mennessä koira saisi päättä milloin se on valmis aloittamaan treenamisen. Ei ehkä tulis treeneistä ja kisoista ja kokeista mitään, jos osallistujat aina odottelis, että koskahan mun koira olis halukas tekemään jotain.... Arkisissa jutuissa ja esim. hoitotoimenpiteissä mä ymmärrän noi paremmin. Meilläkin on vähän saman tyylinen juttu Taavin kanssa käytössä hammaskiven rapsutuksen yhteydessä. Silloin kun Taavi laskee kyljellään maaten pään lattiaan, saan raapia hammaskiveä pois. Raavin hetken ja vapautan ja taas jatkan, kun Taavi laskee päänsä. Tässä ainakin toiminut meillä hyvin, kun on kuitenkin hieman ehkä epämukava toimenpide ja näin toimien ei tarvi yhtään tehdä mitään väkisin.

Meidän aiheiksi ilmoitin haisteluongelman ja ääntelyn. Taavi tietysti oli hiiren hiljaa koko puolituntisen ja teki hommia intensiivisesti käskyn alla ollessaan. Heti vapautuksen jälkeen vieraan hallin keinonurmi houkutti tietysti paljon haistelemaan ja Jaana ehdotti, josko haistelusta tekisi Taaville palkan. Hankalaa tästä tietysti tekee se, etten mä tiedä missä haisee Taavin mielestä parhaalle ja mihin mun se pitäisi vapauttaa. Noh, ehkä me mennään vanhoilla jutuilla ja jätetään nää ajatukset hautumaan ja katsotaan saisiko niistä joskus jalostettua jotain käyttökelpoista.

Perjantaina aamusella tein omineni esineruututreenin. Ei ollut ihan kisakokoinen ruutu, mutta semmonen puolikas kaistale ehkä. Taavi oli mukana tallomassa, mutta muuten mentiin valmiilla ruudulla. Se ei siis nähnyt kun vein esineet, vaan oli sen aikaa paikkaistumisessa alueen ulkopuolella. Vein neljä esinettä ja niistä Taavi haki mulle kolme. Aikaa meni ehkä nelisen minuuttia eli ei mikään nopee suoritus, mutta ei mitään laamailuakaan. Nyt vaan tarvittais vieraiden tekemiä esineruutuja, jotta päästäis testaamaan onnistuuko silloin ollenkaan.

Kotipihassa on vähän treenattu rallyn mes-luokan liikkeitä. Osa sujuu, osa ei. Edessä peruuttaminen on yksi hankalimmista. 

Lenkillä käytiin Oton ja Taren sekä Ninnin kanssa.

Ninni ja Taavi

Menolippu messiin

Maanantaina makuupäivän tokkura karistettiin jäljennostotreeniin sateen jäljiltä märässä ja viileässä metsässä. Vieraan tekemä jälki, jossa jäljennostomatkaa tuli n.70 m ja jälki oli parisataa metriä ja ikää sillä oli noin tunti. Taavi lähti töihin vapaana ja mä osasin lukea sitä niin hyvin, että tajusin sen lähtevän jäljelle. Pienen matkaa sai mennä vapaana ja sitten kutsuin sen liinaan laitettavaksi. Ei häirinnyt sitä ja sai hyvin kiinni uudestaan jäljestä ja jäljesti esineelle tuon parisataa metriä todella hyvin.

On se vaan loistava jäljestäjä, hitto kun itse oppis luottaman omaan koiranlukutaitoon vielä enemmän...


Tiistaina aamulenkin yhteydessä käytiin hakemassa edellisen päivän treeneissä tekemäni käyttämättä jääneen jäljennostoharkan esine. Vein kokeeksi Taavin jäljenpätkän päähän ja sehän jäljesti noin 15 h vanhan lyhyen jäljen esineelle. Täytyy joskus kokeilla ihan kunnon jälkeä tuollai vähän vanhempana...


Illalla tokotreenit aloitettiin paikka-istumisella. Taavi osasi. Omalla vuorolla tehtiin ruutua, kiertoa ja hyppy, tokalla setillä seuruuta ja luoksetuloa. Kaikki liikkeet oli oikeastaan hirmu hyviä ja vauhtia oli ihan hirmuisesti. Välillä vähän hajut vei, mutta kokonaisuutena tykkäsin. Seuruussa käännökset aiheutti ääntä, mutta muuten Taavi oli oikein hiljainen kaveri.


Keskiviikkona aamupäivällä Taavi kävi jäljestämässä vieraan tekemän jäljen kosteassa ja hieman tuulisessa metsässä. Jälki oli kolme tuntia vanha ja maasto kovin erilainen kuin mihin ollaan totuttu kotimetsissä, kalliota oli paljon ja muutenkin maasto todella vaihtelevaa, hyvä niin.

Jäljen nostoon Taavi lähti vapaana ja nostomatkaa kertyi noin 200 metriä. Jälki kulki suopursuisen suon poikki ja siinä oli hiukan haastetta Taaville. Siitä näki hyvin, että tässä nyt on jotain, mutta tarkennus oli vähän vaikea. Lopulta Taavi sai kuitenkin varmuuden jäljen suunnasta ja lähti ajamaan sitä vauhdilla. Hetken annoin mennä ja otin sitten liinaan.

Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja pääsääntöisesti Taavi jäljesti oikein hyvin. Reitille osuneen laavun pihapiiri oli hankala ja siinä etsi jälkeä jonkin aikaa, kun pihassa olleessa kulmassa sen hukkasi. Kalliot oli selvästi myös vähän hankalampia, mutta kyllä Taavi ne hienosti selvitti. Ja minä osasin aika hyvin lukea sitä!! Esineet löytyi myös ja metsässä liikkunut vieras ihminen ei Taavia haitannut, liekö edes huomasi sitä.

Illalla tokotreenit, jossa Taavi teki hommia taas hyvin. Tykkäsin kovasti sen vireestä. Voiko meidän uusi namipallopalkkahomma oikeesti vaikuttaa näin paljon?

Ekaks tehtiin merkin kierto ja ruutu liikkeenomaisesti ja molemmat oli kyl hyvät, alla videot.

Sitten paikkis, jossa riviin mennessä Taavin takana kulkenut porouros alkoi rähistä ja Taavi ei tietänkään tässä tilanteessa halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi ja yhtyi ärinään. Rivissä vielä pientä kyräilyä ja epäluuloisuutta ja kun jätin Taavin istumaan, niin se oli sitä mieltä että tästä rivisti olis parempi häipyä takaisin autoon. Uudella käskyllä pylly painui maahan ja paikkis meni hyvin, tosin Taavi näytti kyllä aika ahdistuneelta taas. Hyvä kuitenkin, että rähäkästä huolimatta meni noinkin hyvin.

Tokalla setillä jäävät liikkuroituna ja ne meni kaikki tosi hyvin. Muutaman ohjausvirheen tein ite, mut kun tein kuten olen opettanut, osasi Taavikin hienosti.


Perjantaina käytiin kentällä puuhaamassa Anna Pekkalan rallyn voi-rataa. Rata näytti piirroksena ihan helpolta, mutta olihan siellä ne haastavat kohdatkin.

Taavi oli kivan keskittynyt ja ennakkoon vaikeaksi epäilemäni houkutus (herkkuruokaa kupeissa) meni mallikkaasti. Pyörähdyksen jälkeinen molemmat täyskäännös vasempaan, jossa seuraamispuoli vaihtuu, olikin hankala. Luulen tuon edeltäneen pyörähdyksen vaikuttaneen niin, että Taavi pyrki pyörimään enemmänkin ja päätyi lopulta mun vasemmalle puolelle oikean sijaan viimeistään tuossa 360 vasemmalle käännöksessä. Uusittiin tämä ja selkeä oikealle käsky käännöksen jälkeen auttoi.

Hyppy muodostui toiseksi kompastuskiveksi, koska se tehtiin houkutusta kohti. Taavi oli hypyn jälkeen rynnistämässä suoraan syömään herkkuja, mutta palasi käskystä sivulle. Tästä tosin olisi tullut -10 rintamasuunnasta, kun Taavi kääntyi mua kohti palatessaan. Pari uusintaa tästäkin ja kovalla käskyllä sain Tahvon palaamaan sivulle hypyn jälkeen. Mutta muuten oikein onnistunut tekemistä.


Illalla takametsässä treenattiin vielä vähän esineruutua. Tein melkeimpä 50 x 50 ruudun ja sinne takalaitaan valmiiksi neljä esinettä. Taavi toi mulle viidessä minuutissa kolme esinettä eli hidasta, mutta kuitenkin ihan hyvää tekemistä Taaviksi, joka ei ole koskaan oikein innostunut tästä lajista ja yleensä ollut tuomatta mitään sieltä ruudusta.

Tapsu ja Tapsu löydöt

Lauantaina ajelin Vantaalle Taru Leskisen tuomaroimiin rallykisoihin. Kiva, kun koiria oli vähän ja halli iso, Taavikin oli superrento odotellessamme, vaikka mua vähän jännitti.

Sykkeet kisaa odotellessa...

Lähtöluvan saatuamme Taavi laamaili vähän spiraalin ekaan kierrokseen asti, sen jälkeen oli koko loppuradan aika skarppi. Ääntäkin tuli vain haukku peruutuksessa ja pari röhkimistä jossain muualla. Niistä lähti kokonaisvaikutelmasta - 2 pistettä.

Peruutus on mulle jotenkin tosi hankala liike; jos keskitys täysillä Taaviin, kuten tarvisi, en osaa laskea askelia ja menee väärin ja jos lasken askelia, niin Taavi ei ole hyvä. Jouduin uusimaan peruutuksen, koska laskin askeleita ja Taavi oli hirmu vino. En tiedä oliko liian vino, mut mun silmään kamala. Uusinnassa keskityin enempi koiraan ja meni vähän paremmin. Tästä siis -3 uusinnasta ja -1 uusinnankin pienestä vinoudesta. Parempi kuitenkin kuin -10 ihan liian vinosta tai väärästä askelmäärästä...

Pyörähdyksessä -3 ohjaajavirhe. Ehkä liian iso käsiapu tai sitten mun oma kulkulinja ei pysy suorana... tai jotain muuta.

Molemmat täyskäännös oikeaan -10 epätarkasti suoritetusta tehtävästä, jota oli selvennetty tekstillä eriaikainen. Mä olin vaan ihan tyytyväinen, että Taavi päätyi käännöksessä oikealle, kun yleensä ei onnistu puolenvaihto tällä käännöksellä. Enkä kyllä nää itse tuon liikkeen eriaikaisuutta, kun Taavi jää käännöksessä mun taakse. Mut tietääpähän mitä treenata.

Muuten ihan kiva rata, oikealla seuruu edelleen vähän haparoivampaa kuin vasen. Tuomarinkommenttina kuitenkin osaava koira. Sijoituimme neljänsiksi pistein 81 ja saimme lisäksi tuomaripalkinnon iloisesta ja taitavasta tekemisestä. Että ei se sit niin huonoa ollu kuin miltä itestä välillä tuntui =). Hyvä Tapsu, vire oli kyllä melko kohdillaan tällä kertaa.


Sunnuntaina heti perään toiset rallykisat samaisessa paikassa, tällä kertaa Anna Pekkalan tuomaroimana. Ratapiirrosta katsellessani totesin, että nyt on kyllä pistetty kaikenlaista ja tarpeeksi. Hyvä jos en eksyisi radalle.

Houkutuksessa toisena houkutteena hyppy, en ollut tämmöiseen ennen törmännyt. 

Oltiin tää viikonloppu kotiautoreissussa ja kyllä Taavista aamulla huomasi, että vähän olu suuri maailma väsyttävä maalaispojalle ja hajuja niin paljon, ettei kaikkia millään ehtinyt haistella. Taavin pienen väsymyksen ja oman ratapiirrosjärkytyksen jälkeen saatiin kuitenkin ihan ok suoritus.

Ensimmäisenä tehtävänä olleesta seisovan koiran kiertämisestä -1 puutteellisesta yhteistyöstä. Taavi taisi vähän nuuhkaista mattoa. Molemmat täyskäännös vasempaan, jossa vaihtuu seuraamispuoli, jouduin uusimaan. Tää on aina onnistunu hyvin, paitsi perjantain treenissä ja nyt Taavi oli ihan kuutamolla. Uusinnasta siis -3. Peruutuksessa ja kyltillä 15, jossa koira tulee eteen istumaan, oli Taavi molemmissa vähän vino,  näistä kummastakin -1. Ekasta hypystä -1 puutteellisesta yhteistyöstä, en tiedä mistä tuli. Ja sitten kaikkiaan viideltä tehtävältä -3 hau. Hau määritellään "liioiteltu tai jatkuva haukkuminen". Taavi haukahti radalla ehkä kaksi kertaa, mutta piti kyllä paljon sille tyypillistä "röhkimistä". Ehkä se sitten tulkittiin haukkumiseksi, vaikkei sitä ole. Toki kyllä kovin ärsyttävää ääntä. Kokonaisvaikutelmasta vielä -3 ääntelystä. Tuomarin kommenttina kuitenkin kannustava 'Tarkka ohjaus, hyvät liikesuoritukset.'

Pisteitä jäi jäljelle kaiken röhkimisen jälkeen 75 eli hyväksytty tulos, koulutustunnus RTK3 ja menolippu mestariluokkaan! Täytyy kyllä sanoa, että heinäkuussa ekaan voittajan kisaan mennessäni en olisi mitenkään voinut uskoa, että saadaan tämä luokka näin hienosti läpi!

Kolmas lk pyrri Suomessa, joka on saavuttanut RTK3 koularin. (Korjatkaa, jos tämä tieto on väärä)

Vanhoihin juttuihin vähän uusia haasteita

Maanataina aamupäivällä kokeiltiin kovassa tuulessa taajamaetsintää liinassa. Alueena oli pururataverkoston halkoma metsikkö, jossa kulkee myös frisbeegolf-rata.

Lähdin sivutuuleen liikkeelle ajatuksena risteillä alue pituussuunnassa. Aluksi yritin kulkea rajana olevaa pururataa pitkin, mutta siinä Taavi oli ihan lenkkimoodissa haistellen vain pissoja. Siirryttiin siitä sitten aika pian kulkemaan metsän puolelle puruskin viereen. Ja siinä haasteena oli se, että Taavi pyrki kovasti sinne pururadalle...

Löydettiin kuitenkin yhteinen sävel ja pariin kertaan Taavi lähti vähän kuin jäljelle poispäin pururadasta, mutta veto loppui näillä aika lyhyeen. Nämä kohdat olivat polkuja tms. ja niissä varmasti oli paljon hajuja.

Treenimielessä vähän liian äkkiä tultiin kohtaan, jossa Taavi lähti vetämään oikein kunnolla ja sieltähän se ukko löytyi, noin kolmenkymmenen metrin päästä hajun saannista. Taaville on vielä haastavaa ilmaista maalimies liinassa ollessaan. Toisaalta en kyllä tiedä, miksi sen edes pitäisi haukkua maali, kun itse olen kuitenkin muutaman metrin päässä.

Alueen rajat vihreällä, meidän kulkema reitti keltaisella. Tuuli luoteesta.

Positiivisia havaintoja treenistä oli Taavin välinpitämättömyys lenkkeilijöitä kohtaan, miinuksena taas kusien lussutus pururadan reunoilla.


Tiistaina käytiin Focan ja Femmen kanssa pitkästä aikaa vauhdikkaalla lenkillä, kiva oli nähdä!

Kuvat Pieta Luukkonen:

Ja keskiviikkona lenkkiseurana oli Otto ja Tare, mentiin vähän rauhallisemmin.

Keskiviikkona treenailin omineen myös esineruutua. Tein 50 x 50 ruudun ja sinne neljä esinettä valmiiksi. Taavi toi kaksi esinettä ja lopetin siihen. Ollaan tässä hommassa edistytty huimasti, kun tämmöinen valmis ruutu onnistuu, vaikkakin ihan auttamattoman hidashan Taavi on... ei taitais kokeessa riittää aika kahden esineen tuomiseen.

Mun suureksi yllätykseksi tämä esineistä piittaamaton otus halusi kantaa lenkkarin metsästä kotiin!

Torstaina aamusta pieni ilmaisuharkka liinassa. Kaksi ukko siten, että ekalle mentiin ilmavainulla ja tokalle jälkeä pitkin. Ekalla ukolla Taavi tarvi vähän apua haukun aloitukseen, mutta tokalla sillä oli jo ihan selvä haju siitä, että myös liinassa ollessaan pitäisi löydetty tyyppi haukkua. Tokalle ukolle mennessä myös hyvä jäljen nosto ja parinsadan metrin jäljestys.

Jälkien vanhetessa tehtiin vähän tottista ja kovasti olis Taavia kiinnostanu seurana ollut narttukoira...


Sunnuntaina toivoin jälkitreeneissä Taaville haastavaa jälkeä ja sellainen saatiin. Jäljen pituutta en osaa sanoa, mutta arvioisin sen olleen noin 700 - 800 m. Haastetta tuli lenkkipolkujen vieressä kulkevasta jäljestä, jossa hajuja oli tarjolla reilusti. Taavi ei keskittynyt jälkeen 100 %, mutta pystyi kuitenkin jäljestämään vieraista hajuista ja useista merkkailuista huolimatta. Kun jälki siirtyi puhtaampaan metsään, parani jäljestyskin huomattavasti. Jäljellä oli myös harha, joka vei Taavin kyllä mukanaan. Ei ollakaan tänä kesänä treenattu harhoja ollenkaan... Plussana Taaville harhan toisenkin suunnan tarkistus, josta itsenäinen paluu alkuperäiselle jäljelle. Paluuperä löytyi myös ja sen Taavi ratkaisi kuten aiemminkin eli jäljesti perän loppuun ja lähti sieltä sitten hakemaan jälkeä uudestaan kiertämällä lenkkiä. Esineet nousi hyvin, vaikka nekin oli haastavia tänään.

Kuva ja video Tiina Suuronen

Lisäksi treenattiin vähän sirun lukua ja ihmis/äänihäirittyä paikkamakuuta, molemmat osataan hienosti.

Uimassa on tietenkin käyty useampana päivänä!

Metsän lisäksi on yritetty viihtyä myös kentällä

Edellisen viikon kekiviikkona iltaruoka tienattiin esineruudussa. Tein pienen valmiin ruudun, jonne laitoin neljä esinettä. Lähetin Taavin valmiiseen ruutuun ja sehän toi mulle esineen ja toisenkin, omaan verkkaiseen tahtiin, mutta toi kuitenkin. Näillä molemmilla esineillä se teki hyvin töitä ja etsi ihan ok motivaatiolla. Kolmas oli sitten liikaa, tuli taas ahnehdittua, kun kaksi ekaa oli meidän tasoon nähden niin hyviä... Toi se sen kolmannenkin, mutta oli tosi huono kahteen ekaan verrattuna. Iso plussa kuitenkin se, että toi ylipäätään mitään valmiista ruudusta ilman mitään hetsauksia ja esineen viennin näkemisiä yms., joten iltaruoka oli kyllä ihan ansaittu.

Maanantaina käytiin taas kentällä rallattelemassa alla olevaa rataa. Jostain syystä saksalainen täyskäännös ei meinannut millään onnistua ja kerran Taavi oli lähdössä eteenmenoon ja oikealla puolella seuratessa jätätti ja oli äänekäs. Paljon hyvää kuitenkin.

Tiistaina aamusta vieraan tekemä vajaa pari tuntia vanha lyhyt jälki. Jäljen nosto vapaana, nostomatka noin 100 metriä. Hienosti Taavi nosti jäljen ja mä sen osasin myös lukea siitä. Annoin aluksi jäljestää vapaana, mutta kun huiteli esineestä ohi, niin otin liinaan. Jäljestää musta paremmin liinassa, tarkemmin. Hiton vaikee mun on kuitenkin luottaa siihen, että osaan lukea sitä, vaikka nytkin meni hyvin. 

Kotimatkalla käytiin pitkästä aikaa uimassa, kun pallit on taas siinä kunnossa, että voi uida. Tuo elukka rakastaa uintia yli kaiken!

Illalla hakuiltiin Pierumäen haastavissa maastoissa. Kovasti kallioita ja onkaloita piiloiksi ja korkeuseroja ohjaajan kuntoa kysymään. 

Taaville kaksi maalimiestä n. 4 ha alueella ja vauhtia oli taas vaikka muille jakaa, motivaatio on kyllä niin kohdallaan tässä hommassa. Eka maalimies löytyi jonkinlaisesta kallionkolosta ja toinen alueen toiselta laidalta ihan mahtavasta piilosta tiheästä kuusikosta kallion reunalta. Ilmaisut taas loistavat ja muutenkin meno kohdallaan!

Keskiviikkona rallateltiin alla olevaa rataa pätkinä ja enemmän oikealla puolella kuin piirroksessa on. Lämmin keli vei taas terävimmän tekemisen kärjen, mutta saatiin ihan hyviäkin onnistumisia. Tuntuu, että homma menee sen huonommin, mitä enempi tehdään 🤣🤣.

Torstaina aamupäivällä vieraan tekemä jälki, jota lähdettiin sokkona nostamaan reilu tunti tallomisesta. Tällä jäljellä lisähaastetta melkoisesti toi tallaajan mukana ollut narttukoira ja pentu. Alku menikin Taavilla ihan tienvarsien haisteluksi ja kusien lussuttamiseksi ja tuo lenkura jäljessä on kohta, jossa mun oli haettava se tieltä pois, kun ei ollu yhtään korvia pissahajuhuumassa. Kohta sen jälkeen kuitenkin Taavi sai kiinni jäljestä, vaikka se kulki kalliolla, jossa vain kuivaa jäkälää vähän. Saatiin jäljestettyä koko jälki melko hyvin koirahajuhaasteista huolimatta. Kovasti erilailla Taavi reagoi koirien hajuun ja pysähteli pitkiksikin ajoiksi nuuskimaan paikkoja. Loppua kohti paransi menoa ja esineet löytyi, vaikkakin vähän haparoiden. Plussaa mulle koiran luvusta, vaikka tuo nosto on kyllä hankala aina mulle. Ekalle esineelle Taavi oli vapaana. 

Jälki

Meidän kulkema reitti.

Jei, meille on treeniryhmäpaikka tokoon ensi talveksi. Ääntelylle on tehtävä jotain, jotta päästään kokeeseen.

Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon

Mulla meni juhannus töissä, joten lähdettiin maanantaina saareen. Tai Taavi ja Muru olivat menneet jo viikonloppuna ja tulivat nyt hakemaan mua.

Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.

Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.

Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi

Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.

Tässä ollaan vielä jäljellä

Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.


Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.

Kuva Tiina Suuronen

Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!

Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen

Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.

Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.


Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.


Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.

Kukkuu!

Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.

Lauantaina rallateltiin vähän kotipihalla alla olevaa rataa. Oikea seuruu onnistuu välillä paremmin, välillä huonommin.. Heti ekana oleva ohjaajan kierto liike, muuttui Taavilla seuraavan kyltin kierroksi. Vissiin vähän vaikuttaa tokon merkin kierron treenit =) =), vaikka käskysana on eri ja rallyssa myös käsimerkki apuna. Oikealla seuratessa Taavi ei myöskään osaa käyttää peräpäätään, käännökset on tosi kankeita. Lisää jumppaa siis!

Mökkilomalla

Hampaan poiston jälkeen pidettiin sairaslomaa, kuten lääkäri kehotti. Onneksi se osui isommalta osin mun työjaksolle, kun ei kuitenkaan oltais päästy mihinkään treeneihin. Käytännössä siis lenkkeiltiin ensimmäiset päivät hihnassa, ettei ihan lähtenyt vauhti lapasesta. Taavi ei kyllä omasta mielestään ollut yhtään kipeä missään vaiheessa ja pientä rauhallista aivojumppaa tehtiin kotona, että edes osan energiasta sai jotenkin järkevästi purettua.

Toipuminen on mennyt muutenkin hyvin ja haava on siisti, eikä tikit tai mikään muukaan ole Taavia vaivannut.

Muutama tikkilanka vielä jäljellä. Kuva kaksi viikkoa hampaan poistosta.

Viikko sitten keskiviikkoiltana käytiin kaupunkilenkillä Runtun kanssa ja torstaina ajeltiin aamusta vajaaksi viikoksi mökille.

Maalaispojat kaupungissa, rauhallista oli.

Tokoiltiinkin vähän:

Muutamalla lenkillä viskoin mennessä esineitä tien varteen ja palatessamme katsoin, miten Taavi niihin reagoi. Hyvin reagoi ja melkein kaikki tavarat löytyi.

Jos ei ihan ylettänyt, niin sitten istuttiin alle haukkumaan. (Joo, meillä päin ei kannata hämmästyä, jos tienvarsilla tai puun oksilta löytyy jotain outoa...)

Pyreneläisen kevyt ja maata voittava askel, energiatehokas tapa liikkua

Iloinen pyrriäinen

Esineruutuakin kokeiltiin parina päivänä ja meni oikein kivasti.

Totta kai myös jälkeiltiin, aika haastavasti tällä kertaa. Tarjolla oli kolmisen tuntia vanha kilometrin lumikenkäjälki. Jäljen nostomatka oli puolisen kilometriä ja tykkäsin kovasti Tapsan työmoodista, vaikka alla oli melkein kaksituntinen metsälenkki. Jälki löytyi siis hienosti, mutta jäljestys oli vaikea. Tuuli oli puuskainen ja todella kova. Etenkin hakkuuaukeilla oli Taavilla vaikeuksia, umpimetsässä meni sitten paremmin. Lisäksi hanki upotti jo paikoin aika kovasti ja selvästi Taavia se ärsytti. Haastava jälki kaikkinensa, mut oli siinä hyviäkin juttuja.

Missä se jälki oikein menee?:

Löytyi!:

Tokoteltiin toisenakin päivänä:

Mökkireissulla oli hirmu rankkaa, kun joutui vahtimaan joko vastaranna jäällä leikkiä lapsia ja koiraa tai muuten vaan tarkkailla mitä tapahtuu...

Ja joka päivä tehtiin niin pitkiä metsälenkkejä, että piti ottaa oikein eväät mukaan!

Taavin pennuista neljäs sai luustokuvatulokset ja ne olivat kauttaaltaan priimaa. Kaikki kuvatut pennut ovat siis luustoltaan ja lonkiltaan terveitä. Viides ja viimeinen pentu jää kuvaamatta, koska omistaja ei pidä sitä tärkeänä, harmi.