Haastavia treenejä

Maanantai aloitettiin jäljellä. Jälki oli noin 12 h vanha, keli märkä ja tuulinen, jana 150 m. Jälki oli 1,2 km pitkä ja sillä oli 4 +1 keppiä.

Taavi oli vapaana ja nosti jäljen hyvin, tarkisti muutaman metrin takajälkeä ja vaihtoi sitten oikeaan suuntaan. Annoin jäljestää hetken ja kytkin sitten liinaan.

Hirmu paljon hankalampaa tämmöisen vanhan jäljen jäljestys kuin tuoreemman. Muutamassa kohdassa Taavi vähän oikoi, mutta vaikutti silti kuitenkin olevan hajulla... hankalaa.  Mietin myös sitä, kuinka paljon jälki oli taas ehtinyt huuhtoutua pois, kun yöllä taisi sataa jonkin verran jo valmiiksi ihan märkään maahan. Edellisenä iltana pimeässä sateessa rämpiessäni jälkeä metsään ajattelin kyllä jo, että ihan hullua hommaa tää on 😂😂.

Tien ylitys meni hienosti ja muutenkin toisin paikoin oikein loistavaa jäljestystä. Toisin paikoin sitten taas selkeästi vaikeampaa. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta ja lopetin jäljen kolmannelle kepille, joka nousi. Ennen kolmatta keppiä jäljestyskin oli hirmu hyvää.

Täytyy vähän pohtia, mikä olisi hyvä tapa jatkaa näiden vanhempien jälkien treenaamista. Pitäisikö tehdä helppoja jälkiä useammilla esineillä tai jotain muuta vastaavaa, ettei vain Taavin motivaatio pääse laskemaan, kun vanhat jäljet on selkeästi vaikeita. Tosin kyllä se nytkin ihan hirmu hyvin teki töitä, vaikka ei helppoa ollutkaan.


Tiistaina käytin Martan kanssa lenkillä. Kaksikolla oli niin kivaa ja vauhdikasta!

Illalla oltiin hakutreeneissä. Taaville kaksi maalimiestä, jotka se löysi melkoisen nopeasti ja haukkui hyvin. Tuuli oli suotuisa, joten toisen maalimiehen Taavi nosti taas aika kaukaa. Pimeä ei koiran toimintaan vaikuta kyllä yhtään, mutta itselle se tuottaa jonkin verran vaikeuksia. Tuttukin metsä muuttuu ihan vieraaksi ja vähän vieraampi metsä ihan oudoksi, joten kartturi oli taas tarpeen.


Lauantainakin treenattiin hakua ja teemana Taaville oli outoja ukkoja. Saatiinkin Taavi isosti pois mukavuusalueelta ja se oli kovasti hämillään mitä pitäisi tehdä. Ukkoina oli sauvakävelijä, marjastaja ämpäreineen ja kovasti puhelimeen puhuva höpöttelijä. Taavin oli tosi vaikea tajuta, että nämä niin selkeästi itsensä julki tuovat tyypit oli niitä, ketä ois pitänyt haukkua. Tietysti Taavi näki ja kuuli nämä tyypit, mutta se vain sinnikkäästi yritti etsiä ukkoja jostain muualta. Saatiin kuitenkin kovan yrityksen jälkeen lopulta Taavi haukkumaan myös näitä outoja tyyppejä. Syksyllä on viimeksi ollut käveleviä maaleja, mutta silloin ei kyllä ollut näin hankalaa. Nyt tietysti oli tuota rekvisiittaakin mukana ja kun eihän lenkillä saa mennä sauvakävelijöiden tai marjastajien luokse... Mutta tietääpähän mitä treenata =)


Taavin ja Eccon pennut kolmiviikkoisina, kuvat Gith Jakobsson:

Talvireissun aikana Taavista tuli toistamiseen isukki

Viime viikon perjantaina syntyivät Taavin pennut. Yksi narttu ja neljä urosta, joilla yhdellä on töpöhäntä. Ihana viisikko voi hyvin ja Ecco hoitaa emon hommat hienosti. Lisätietoja pennuista kennel Solarwesilta

Kuvat Gith Jakobsson

Oltiin viikko pohjoisessa, tarkoitus oli testata kotiauton talviominaisuuksia ja niitä todella oli tarjolla, kun parhaimmillaan tai pahimmillaan lämpötila Utsjoella ollessamme laski lähes neljäänkymmeneen pakkasasteeseen! Autossa tarkeni, mutta pihalla ei oikein meinannut tareta. Taavi rupesi nostelemaan tassujaan heti, onneksi oli töppöset mukana. Ja toppaloimikin oli puettava, jos vähääkään pidempää meinasi olla pihalla.

Käytiin kiipeämässä Kiilopäälle ja Kaunispäälle ja Norjan puolellakin käytiin Tanassa. Utsjoella oltiin pari yötä, mutta siellä oli niin kylmä, ettei juuri päästy ulkoilemaan, vaikka suunnitelmissa olikin ollut Ailigaksen valloitus. Ehkä sitten ensi kerralla...

Menneitä viikkoja

Tikkakosken leiriltä ajeltiin mökille pariksi päiväksi. Metsäilyä paljon ja maanantaina jäljennostotreeniä ja vähän rallyn tekniikkaa.

Rallyssa puolenvaihto edestä rupeaa sujumaan, mutta edessä peruuttaminen on tosi hankala. Olen saanut Taavin opetettua peruuttamaan ehkä puolitousta omaa mittaa, mutta se toinen puolitoista mittaa puuttuu.

Jäljen nostoja tehtiin neljä, joista kaksi jälkeä oli kolmisen tuntia vanhoja ja kaksi noin seitsemän tuntia vanhoja. Toisessa tuoreemmassa jäljessä oli tien ylitys ja toisessa vanhemmassa jälki jatkuin metsästä tien reunaa pitkin. Nämä Taavi osas hyvin. Kaksi jälkeä nostettiin vapaana ja kaksi liinassa. Yhden kerran Taavi otti takajäljen.


Tiistaina ajelin kotiin ja kotimatkalla käytiin moikkaamaassa Taavin pentua Heraa ja Heran velipuolta Kajoa. Pari tuntia meni metsässä kuin siivillä.

Hera, Kajo ja Tahvo

Kajo ja Taavi

Taavi ja Hera

Sunnuntaina jäljen nostoa kolmen jäljen verran. Jäljet olivat vajaan kaksi tuntia vanhoja, keli kostea ja tuuleton. 

Kaikki jäljet nousivat, toisella jäljellä Taavi lähti ensin oikeaan suuntaan, mutta vaihtoi sitten takajäljelle, muuten hyvä treeni makuupäivään.

Maanantaina käytiin metsälenkillä nuoren lansutytön, Irmelin kanssa.

Tiistaina meille oli tehty jälki. Se oli tarkoitus ajaa valoisassa, mutta koska työpäivä vähän venähti, niin meni pimeiksi hommiksi. Jälki ehti vanheta reilut kolme tuntia, tuulta oli melko paljon ja pakkasta asteen verran. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometri.

Sain ohjeeksi nostaa jäljen tien varresta ja niinpä lähdimme hommiin. Pimeä tuo aina oman lisänsä näihin hommiin. Aluksi Taavi oli vapaana, mutta pimeästä johtuen otin sen liinaan, jotta näkisin sen paremmin. 

Jälki nousi reilun sadan metrin jälkeen ja jäljestys oli aika vauhdikasta, mutta silti tarkkaa, vaikkakin toinen matkalla ollut esine (nahan pala) jäi nousematta. Jäljen lopussa oli reppu tien ylityksen jälkeen. Kaikkinensa oikein hyvä jälki.

Keskiviikkona oltiin tokotreeneissä. Ja kun en heti kirjannut treenejä ylös, niin en nyt ihan tarkasti muista kaikkea... mutta ruudulla aloitettiin ja eka ruutu valmiina ja sehän oli lähes täydellinen. Sen jälkeen toistot sit enempi tai vähempi sinne päin. Ei pitäis tehä toistoja onnistuneen suorituksen jälkeen! 

Seuruuta tehtiin liikkuroituna ja tykkäsin kyllä. Ääntä vähän, mut ei niin paljoa kuin pahimmillaan on ollut. Myös jättävät oli ihan mahtavat. Luoksetulot pysäytyksellä ja ilman onnistuivat myös, vaikka pysähtyminen vois olla vähän nopeampi. 

Lauantaina raunioilla Taaville oli kolme maalia umpipiiloissa ja kaikki löytyivät hienosti. 

Mökkilomalla

Hampaan poiston jälkeen pidettiin sairaslomaa, kuten lääkäri kehotti. Onneksi se osui isommalta osin mun työjaksolle, kun ei kuitenkaan oltais päästy mihinkään treeneihin. Käytännössä siis lenkkeiltiin ensimmäiset päivät hihnassa, ettei ihan lähtenyt vauhti lapasesta. Taavi ei kyllä omasta mielestään ollut yhtään kipeä missään vaiheessa ja pientä rauhallista aivojumppaa tehtiin kotona, että edes osan energiasta sai jotenkin järkevästi purettua.

Toipuminen on mennyt muutenkin hyvin ja haava on siisti, eikä tikit tai mikään muukaan ole Taavia vaivannut.

Muutama tikkilanka vielä jäljellä. Kuva kaksi viikkoa hampaan poistosta.

Viikko sitten keskiviikkoiltana käytiin kaupunkilenkillä Runtun kanssa ja torstaina ajeltiin aamusta vajaaksi viikoksi mökille.

Maalaispojat kaupungissa, rauhallista oli.

Tokoiltiinkin vähän:

Muutamalla lenkillä viskoin mennessä esineitä tien varteen ja palatessamme katsoin, miten Taavi niihin reagoi. Hyvin reagoi ja melkein kaikki tavarat löytyi.

Jos ei ihan ylettänyt, niin sitten istuttiin alle haukkumaan. (Joo, meillä päin ei kannata hämmästyä, jos tienvarsilla tai puun oksilta löytyy jotain outoa...)

Pyreneläisen kevyt ja maata voittava askel, energiatehokas tapa liikkua

Iloinen pyrriäinen

Esineruutuakin kokeiltiin parina päivänä ja meni oikein kivasti.

Totta kai myös jälkeiltiin, aika haastavasti tällä kertaa. Tarjolla oli kolmisen tuntia vanha kilometrin lumikenkäjälki. Jäljen nostomatka oli puolisen kilometriä ja tykkäsin kovasti Tapsan työmoodista, vaikka alla oli melkein kaksituntinen metsälenkki. Jälki löytyi siis hienosti, mutta jäljestys oli vaikea. Tuuli oli puuskainen ja todella kova. Etenkin hakkuuaukeilla oli Taavilla vaikeuksia, umpimetsässä meni sitten paremmin. Lisäksi hanki upotti jo paikoin aika kovasti ja selvästi Taavia se ärsytti. Haastava jälki kaikkinensa, mut oli siinä hyviäkin juttuja.

Missä se jälki oikein menee?:

Löytyi!:

Tokoteltiin toisenakin päivänä:

Mökkireissulla oli hirmu rankkaa, kun joutui vahtimaan joko vastaranna jäällä leikkiä lapsia ja koiraa tai muuten vaan tarkkailla mitä tapahtuu...

Ja joka päivä tehtiin niin pitkiä metsälenkkejä, että piti ottaa oikein eväät mukaan!

Taavin pennuista neljäs sai luustokuvatulokset ja ne olivat kauttaaltaan priimaa. Kaikki kuvatut pennut ovat siis luustoltaan ja lonkiltaan terveitä. Viides ja viimeinen pentu jää kuvaamatta, koska omistaja ei pidä sitä tärkeänä, harmi.