Tottisjuttuja ja opettelua kahden koiran kanssa elämiseen

Maanantaina Tapsan kanssa hallilla tokoilemassa ja vähän hyppimässä. Hallilla en saa tehtyä turvallista hyppyä kuin 93 cm korkuisena, metrinen este siellä on, mutta se on kiinteä lautaeste ja siitä en Taavia hyppyytä. Tuo 93 cm menee hyvin, täytyy kesän tullessa kokeilla pihalla joskus turvallista metristäkin... Mitään noutojuttuja en näihin korkeisiin hyppyihin vielä ole yhdistänyt ja useimmiten hypätään vasta vain yhteen suuntaa, joten tekemistä tällä saralla vielä on.

Ohjattu nouto onnistui hyvin ja ruutu siten, että kävin ennen lähetystä näyttämässä ruudun. Vähän etsi lätkää, mutta napakalla käskyllä seisahtui. Jättävät meni tänään hyvin, kuten myös seuruu. Käyttöesineen noudossa ei mitään ongelmaa, kun pohjana ei ole hiekka. Luoksetulot oli kivan vauhdikkaita ja tokohyppykin onnistui hienosti. Kaukoissa matkaa oli kolme metriä ja maahan meno vaati muutaman kerran kaksi käskyä.

Kosti kävi minikävelyllä kuuntelemassa kattorempan kolinoita ja se olis väkisin halunnu kauppaan tavaraa purkavan rekan kyytiin. Kosti kävi myös tutustumassa halliin ja vähän leikkimässä siellä. Kumpa osaisin ylläpitää sillä tuon leikin! Kotimatkalla käytiin myös eläinkaupassa rapsuteltavana ja maistelemassa herkkuja. Autoilukin onnistui tänään jo hiljaisemmin. Illan edellä Tiina, Jouni ja Tuukka kävivät pikaisesti katsomassa Kostia. Tyypilliseen pyrritapaan Kostin mielestä vieraat oli niin nähty, kun niitä oli kerran käynyt haistamassa. Ensi kerralla jos joutaisivat vaikka sisällekin vähän leikkimään pennun kanssa, vaikka mulle kyllä kelpais mainiosti koira, joka ei ole vieraista ylenpalttisen kiinnostunut.


Tiistaina korkattiin aamulla jälkikausi. Jälki oli noin 400 m pitkä ja tunnin vanha, jana oli viitisentoista metriä. Jana meni hyvin ja kaikki neljä keppiä löytyivät hienosti, vaikka viimeinen olikin melkein keskellä hirvenkakkakasaa. Muutaman kerran Taavi palkkas itsensä kauriiden papanoilla ja kerran meinas kauriiden polku vähän sotkea suuntaa, mutta hyvin Tahvo selvitti tämän vuoden ensimmäisen jäljen, ei ole taidot talven aikana kadonneet minnekään.

Löysin tämmösen!

Tiistaitokossa Taavi teki hyvän paikkaistumisen, mutta olin edelleen vajaassa matkassa. Sitten tehtiin ryhmäseuruuta. Ai vitsi mä tykkään näistä ryhmässä tehtävistä jutuista! Taavi oli hieno, keskittyi sika hyvin ja oli hiljaa.

Omalla vuorolla tehtiin merkin kiertoa ja siinä edelleen on vauhti pysynyt myös menosuuntaan. Tällä kertaa tehtiin jo pidempää matkaakin ja muutamassa paluussa lähdin karkuun. Liikkuroitua seuruuta tehtiin pitkä pätkä ja olin kovin tyytyväinen Taavin tekemiseen. Tämmöistä menoa kun saataisiin aikaiseksi myös kokeissa, niin ei olisi mitään hätää...

Tokalla setillä Taavi teki pari ruutua lätkälle, ekalla meni vähän pitkäks ja pylly meni nauhan päälle. Ei ole tollasta ennen sattunutkaan. Sain sitten ohjeeksi kutsua koiran pois ja tehdä vaan jutun uudestaan. Tehtiin myös yksi toisto taas siten, että lähetys oli ihmisiä päin, hyvin meni. Hyppyä kanssa tehtiin ja siinä myös paikallaan pysymistä. Loppuun vielä tunnari, jossa yhden väähän vähäisen maistelun jälkeen löytyi oma. Olin ihan tyytyväinen, kun ollaan kuitenkin treenattu tota niin vähän ja vain kotona. Mut miks tuon tunnarikapulan poimiminen hiekalta ei ole yhtään hankalaa ja noutokapun on??

Kosti kävi aamulla kaupunkikävelyllä ja mummelit rapsutteli sitä innoissaan. Kosti kävi myös illalla tutustumassa halliin ja treenikamuihin, niihin ihmisversioihin. Kotimatkalla poikettiin vielä paloasemalla, sielläkin sai rapsutuksia. Paloasemalla oli myös erilaisia ääniä, jotka aiheuttivat varovaista kiinnostusta, esimerkiksi renkaanvaihtoa ja pulttipyssyä piti mennä tutkimaan vähän lähempää... Ihmisiin Kosti tuntuu suhtautuvan varovaisen kiinnostuneesti, hetken katselee mun läheltä ja sitten vipeltää siliteltäväksi. Liikaa ei tarvi ruveta ihmisistä pitämään, mutta tää olis just hyvä!! Luonnetta Kostissa tuntuu ainakin näin alkututustumisen perusteella olevan melkoisesti, ruualle se on ahne ja lelutkin kiinnostaa. Tietyissä asioissa sen kanssa on oltava tosi tiukkana, mutta onhan se ihan mahdottoman suloinen pallero, jota tekis vain mieli nunnutella.

Murun kanssa Kosti kävi torstaina kaupungilla ja oli se myös päässyt muutaman tyypin rapsuteltavaksi taas. Oli kuulemma ollut tosi reipas poika.

Perjantaina käytiin Taavin kanssa pikatreenaamassa kentällä. Ei ollu jotenkin vire tällä kertaa kohillaan. Kaikki jutut Tapsu kyllä teki, mutta jotenkin vain tuntui vähän tahmealta koko homma. Seuruuta, jättäviä, luoksetuloa ja paikkamakuuta 9 mm ammunnalla tehtiin.

Kosti kävi eri eläinkaupassa kuin viimeksi herkkuostoksilla ja rapsuteltavana. Kaupungillakin vähän käveltiin ja tänään olis kaikkia pitäny päästä moikkaamaan.

Poikien meno on näyttänyt tältä:

Olen ollu hirmu tyytyväinen, miten hienosti Taavi on Kostin ottanut vastaan. Tietty sitä välillä vähän ärsyttää ja pinna palaa pennun kanssa, mutta silloinkin se osaa toimia hienosti. Komentaa Kostia sopivalla otteella ja pihalla jo leikitään yhdessä. Sisällä en varmaan anna niiden juuri leikkiä, ettei vaan satu mitään. Kissaakin Taavi puolustaa tarvittaessa, vaikka Waltsu kyllä pitää aika hyvin itse itsestään huolen. Sitä ei juuri koirat hetkauta suuntaan tai toiseen ja Kosti on vielä kuitenkin aika paljon pienempi kuin Waltsu. 

Pari kolme viikkoa on taas väännetty tämän kesäkauden treenipäiviä. Suurin osa on mennyt hyvin, mutta sitten on aina joku ryhmä, jossa sovitaan jotain ja sitten sen perusteella yritän järkätä muita menoja ja sitten tuleekin ilmoitus, ettei sovittu asia pidäkään. Plaah! Näin vuorotyöläisenä kun jää paljon treenejä väliin muutenkin, niin harmittaa kun taas jo kertaalleen sovitut asiat menee enempi tai vähempi mönkään. Ja miksi ihmeessä meillä ja naapurikaupungissa pentukoulun pitää olla samana päivänä samaan aikaan...? Tietty mä myös harrastan useampaa lajia kuin ehkä useimmat tai ainakin useammassa porukassa ja nyt kohta vielä kahden kanssa... Mutta tähänkin on syynä nää vuorotyöt; kun on useampi treenipaikka, niin ainakin johonkin treeneihin on mahdollisuus päästä joka viikko. Rally-toko piti jo jättää valikoimasta pois. Sitä on onneksi ainakin alaluokissa helppo treenata itekseen ja toisaalta se olis kyllä hyvä eläkelaji, joten jos sen vaikka säästäis sinne... tai ainakin talvilajiksi.

Uusia tuulia ja paljon pentukuvia

Tiistaina pihasta löytyi sen verran sulaa metsämaata, että päätin kokeilla tarkkuusruutua. Ei ihan täysimittainen ruutu, mutta isompi kuitenkin kuin mitä viime vuonna tehtiin. Taavi etsi kaksi esinettä ja hienosti sen tekikin. Molemmat metalliesineet se toi mulle nätisti käteen. Enää ei noiden metallijuttujen noukkiminenkaan tunnu olevan Taaville mitenkään hankalaa.

Keskiviikkona lenkkeiltiin kentälle korkkaamaan ulkotreenikausi tottiksen merkeissä. Aluksi vietiin yhdessä namipurkki kentän perälle. Sitten seurattiin, tehtiin jättävät ja käyttöesineen noutoa sekä luoksetulo. Kaikki onnistui melkoisen hienosti, vaikka namipurkki vähän kutkuttukin pojan takaraivossa. Tämä näkyi erityisesti seuruun käännöksissä, joissa Tapsa oli vähän lähdössä purkille.

Käyttöesineen nouto oli märältä hiekkakentältä selkeesti vastenmielistä, mut kyllä se mulle silti tuotiin. Mikähän olis oikeesti toimiva käyttöesine tuohon noutoon? Paikkamakuussa kaksi laukausta 6 mm startilla. Loppuun sitten se eteenmeno, vauhti oli hirmuinen!


Torstaina Taavin maailma mullistui, kun pyrripoika Tottakai Ihan Oon Oikee Huijari aka Kosti muutti meille. Tai oikeastaan Kosti tuli ensin parina päivänä käymään kylässä ja muutti meille sitten oikeasti lauantaina. Poikien ensikohtaaminen oli rauhallinen, vaikka Taavin mielestä pentu taisi olla vähän ällö. Taavi on suhtautunut pentuun aika välinpitämättömästi ja pyrkinyt karttamaan sitä, vaikka välillä on pitänyt käydä vähän haistelemassa kummajaista ja ulkona melkein on tehnyt mieli vähän yrittää leikkiä. Kosti on ollut reipas niin sisällä kuin ulkonakin, eikä Taavi, Waltsu-kissa tai kanat ole sitä hetkauttaneet ollenkaan. Toivottavasti Tapsan sydän sulaisi pian!

Lauantaina käytiin Taavin kanssa kentällä vähän treenimässä seuruun, jättävien, kapulan yms. merkeissä. Kovin kivaa oli tehdä hommia ja jättävienkin erottelu sujui. Kapula vaan oli ällöttävä nostaa hiekkamaasta... loppuun eteenmeno yhdessä viedylle purkille, vauhtia riitti.

Kostin päivän 'treenit' oli hihnassa kävelyä torilla vaalikojujen seassa rapsuteltavana, parkkihallissa ostoskärryjen palautus, sielläkin sai rapsutuksia ja käytiin me vielä pankkiautomaatillakin. Hirmu reipas tyyppi. Autoilu vielä vähän huudatuttaa.


Sunnuntaina kävin Taavin pentusia katsomassa vielä kun oli koko sakki koossa. Hurjan energistä porukkaa!! Ihan mahtavan ihanaisia tyttäriä on Taavi saanut Iitan kanssa aikaiseksi ❤❤❤❤❤❤

Kostin päivään kuului kauppakeskuksen liukuovien ja hissin ihmettely sekä ensimmäinen yksinolo kotona. Kaikki nämä Kosti suorittu hirmu hienosti.

Taustaa

Vähän taustoja:

Edellinen koirani Leevi oli sekarotuinen (suomenajokoira-whippet-collie-saksanpaimenkoira) hurmuri, joka oppi kaiken aivan liian helposti ja oli muutenkin todella helppo ja ihana tapaus. Mieheni ei kuitenkaan ole kovin eläinrakas ja siitä syystä sain pehmittää häntä lähes kuusi vuotta ennen kuin lupa uuden koiran hankinnalle heltisi. Suuri kiitos tästä kuuluu Nuttu -pyrrille, joka sulatti mieheni sydämen! Kiitos siis Nuttuselle ja omistajilleen!!

Kun mieheni oli vahingossa lipsauttanut, että koiran voisi hankkia, jos se olisi samanlainen kuin Nuttu, ei mennyt kauaakaan kun jo selvittelin millaisesta rodusta on kyse. Suurin osa rodun ominaisuuksista kohtasi omat toiveeni ja niinpä rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä kasvattajaan. Siitä se yhdeksän kuukauden odotus sitten alkoi ja lopulta saimme varmistuksen sille, että pieni pyrripoika muuttaa kesällä 2013 meille <3

Kasvattaja asuu kohtalaisen lähellä meitä, joten kävimme tutustumassa jo edelliseen pentueeseen ja Taavin pentuetta kävimme katsomassa lähes viikoittain. Taavi muutti meille juhannusviikolla ja kotiutui erinomaisesti kolmen kissamme ja kanojemme sekaan. Yksi kissoista tosin ei niinkään ihastunut Taaviin ja lähemmän tuttavuuden tekoon menikin aikaa useampi kuukausi. Lopulta kaikki kuitenkin tottuivat toisiinsa ja yhteiselo sujuu hyvin.

Taavin kanssa mentiin koko kesä paljon. Kierrettiin markkinat, pesispelit, kesäreissut, kyläilyt ja veneilyt, yritimme muutoinkin hyödyntää kesän vilkkautta koiran sosiaalistamisessa ja ilmeisesti olemme onnistuneet kohtalaisesti, sillä Taavi vaikuttaa ainakin vielä puolivuotiaana kovin avoimelta vieraita ihmisiä kohtaan. Muiden koirien kanssa ei sitten ihan niin avoimia ollakaan, mutta sen selittää ehkä se, että meitä on kohdannut useampi ikävä koirakontakti. 

Taavi elää leppoisaa perhekoiran elämää, jonka kanssa harrastetaan tokoilun alkeita ja jälkeä. Hakukin kiinnostaisi...

Ensin en lämmennyt ajatukselle blogin pitämisestä, mutta kun muisti on niin huono, voisi tämä ehkä toimia muistikirjana Taavin elämästä ja kehityksestä. Katsotaan kuinka jaksan tätä kirjoittaan?!