Harhailua ja paimennusta

Tiistaiaamuna oltiin jälkitreeneissä ja Taaville oli tarkoitus tehdä harhajälkiharjoitus. Jälki vanheni reilun tunnin ja harha vähemmän. Keli oli melkoisen tuulinen ja aika lämmin. Taavin jälki meni kuitenkin aika lailla pilalle, kun harhan tekijä, joka kulki meidän mukana, ei tiennyt mistä oli kulkenut ja varsinainenkin jälki oli merkattu melko harvakseltaan. Mitä todennäköisimmin Taavi lähti harhalle ja sen jälkeen hommasta ei tietenkään oikein tullut mitään. Lopun pelin löydettiin kuitenkin jäljen päässä odottanut maalimies. Esineistä kaksi jäi jäljelle, kun ei edes menty sieltä mistä olis pitänyt.

Seuraava harhatreeni on sitten kyllä suunniteltava ja merkittävä todella hyvin, että Tapsa oppisi pois tuolta harhalle siirtymiseltä. Nythän takana on kuitenkin vasta muutama harhajälkitreeni, joten ehkä vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut...


Illalla oltiin pelastushakutreeneissä kallioisella jyrkänneradalla ja Tapsa ajoi rataa kolmella maalimiehellä. Eka löytyi hienosti kaukaa etukulmasta. Sitten tulikon tyhjiä viisi tai kuusi ja radan lopusta löytö. Yksi ukko jäi nousematta, mikä oli kyllä aika lailla mun vika. Ukko oli lähellä keskilinjaa kalliorailossa hyvin alkupäässä rataa samalla puolella kuin ensimmäinen ukko. Ekalta ukolta palatessa kuljettiin Taavin kanssa aika läheltä siitä, mutta haju ei varmaankaan sieltä montusta noussut Tapsan nenään ja seuraavan lähetyksen sille puolelle tein aika paljon edempää rataa, koska en halunnut lähettää Taavia kalliolta alas...

Otettiin loppuun vielä yksi yksittäinen lähetys tuohon paikkaan ja lähetyspaikka oli sama kuin etukulman ukolle lähetettäessä. Nyt Taavi sen kyllä nappasi. On kyllä hankalaa tuo lähetyspaikkojen suunnittelu noin vaikeassa maastossa.


Lola-collien oli meillä hoidossa tiistain ja keskiviikon. Kaksikolla oli kivaa yhdessä ja oli kiva huomata taas kerran miten herrasmies Tapsa osaa olla ainakin naisvierailleen, vaikka onkin hieman mustasukkainen toisen saamasta huomiosta. Pihalla leikkivät hillitysti ja sisällä osasivat olla kovin rauhallisesti. Tämä vieras saa mieluusti tulla meille uudestaankin.


Huonoja kännykkäkuvia kaksikosta:

kaksikko mustikkametsässä

Uni maistui aina välillä

Keskiviikkona aamulenkillä tein molemmille koirille pikkuisen esineruudun. Koirat saivat vuorotellen käydä hakemassa kaksi esinettä kumpainenkin. Hienosti toimivat molemmat, Taavi ehkä sai vähän intoa, kun näki toisen tekevän hommia ja itse joutui odottamaan.

Illalla meillä oli pk-hakutreenit. Taavi oli selkeesti vähän väsy, varmaan Lolan meillä olo oli kuitenkin pikkumiehen pääkopalle väsyttävää, poikkesihan se kovasti meidän tavallisesta tylsästä kotielämästä. Suunnitelmana oli kuuden löydön rata, mutta tulihan sinne muutama tyhjäkin vahingossa väliin. Olin kyllä tosi tyytyväinen Taavin jaksamiseen. Lämmin keli ja pitkä rata veivät mehuja jo valmiiksi väsystä pojasta ja silti vielä viimeiselläkin ukolla irtosi hyvä haukku. Selkeesti oli havaittavissa ylämäkeen lähettämisen aiheuttavan vähän liian lyhyitä pistoja. Meillä on täällä päin ihan liian tasaiset maastot ja liian vähän mahdollisuuksia treenata maastossa, jossa koiran tulisi ylittää kumpare ja jatkaa siitä vielä mahdollisesti toiseen nousuun.


Torstaina aamulla käytiin vähän tottistelemassa. Tein Tapsun kanssa enempi hömppäjuttuja, kun ei se ollut selkeestikään ehtinyt palautua alkuviikosta. Kengän kanssa hömpöteltiin ja todettiin, ettei sekään ehkä ole se meille optimaalisin käyttöesine. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä, jossa häiriönä sakemanninarttu. Loppuun vielä paikkis toisen tehdessä. Paikkamakuun ajaksi menin henkilöryhmään ja kun Taavi menetti näköyhteyden minuun, nousi se seisomaan. Uudesta käskystä painui takas maihin ja pötkötteli hienosti loppuun asti.


Torstaina ajeltiin Kuopioon Suomen Pyreneläisten paimennuspäiville Koiranotkon lammastilalle. Matkaseurana Pieta Focan kanssa ja Seija. Paimennukset alkoivat perjantaina, leiriin osallistui Taavin lisäksi seitsemän muuta pyrriä, sekä pitkä- että lyhytkarvoja. Aina on vaan niin mukava nähdä toisia ja uusia pyrri-ihmisiä! Päivän aikana käytiin lampailla kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla Taavi kävi aholla tutustumassa lampaisiin ja siellä laumaa kuljetettiin pieni matka ja kierrettiin sen kanssa pieni tönnäs.

Toisella kerralla oltiin pienemmässä suorakaideaitauksessa, jossa kuljeteltiin ja käänneltiin laumaa. Mähän jo vähän meinasin tajuta mihin suuntaan mun pitää liikkua ja miten sauvaa käytetään!! Kolmannella kerralla oltiin isolla pellolla, jonka päästä kuljetimme lauman toisessa päässä olevalle ladolle. Lampaat paimennettiin sisälle latoon ja sieltä takaisin ulos, jonka jälkeen veimme ne vielä juomaan. Latotyöskentely ei sovi ihan joka koiralle sen ahtauden vuoksi, mutta Taavi pääsi sitä kokeilemaan, koska on jo vähän vanhempi ja käyttäytyi niin rauhallisesti lampaiden kanssa.

Olin ihan supertyytyväinen Taaviin. Se oli niin rento ja rauhallinen ja selkeesti jyvällä hommasta. Itekin osasin huomattavasti paremmin kuin edellisillä kerroilla, enkä sotkeutunut koko ajan jalkoihini ja sauvakin oli useimmiten oikeassa kädessä, ehkä...


Toisen päivän eka kerta lampailla alkoi meillä vähän huonosti, Taavi rapsutti itseään ja sen varvas jäi kiinni kaulapannan renkaaseen. Huutoahan siitä tuli ja vähän huono mielentila tietysti koiralle :/
Itsekään en jotenkin osannut olla niin rento kuin edellisenä päivänä. Mikään katastrofi tilanne ei kuitenkaan onneksi ollut, Taavi vaan haukkui vähän ja ei ollut niin rento kuin edellisenä päivänä.

Toisella kerralla Taavi kävi hakemassa lammaslauman aholta, toi sen portista isolle pellolle, jonka päässä lauma käytiin kääntämässä ja vietiin takaisin aholle. Vielä tälläkin kerralla Tapsa oli vähän levoton ja haukkui. Olisi pitänyt pitää pellolla pieni tauko portista viennin jälkeen ja jatkaa kuljetusta vasta hetken hengähdystauon jälkeen. Nyt meni kuitenkin näin.

Viimeinen kerta lampailla olikin sitten vähän erilainen. Koiranotkon isäntäpari Hannu ja Terhi olivat keksineet meille melkoisen treenin! Lampaat olivat ison pellon nurkassa ja pellolle oli aseteltu kolme kiintopistettä kolmion muotoon ja meidän tehtävänä oli kuljettaa lampaat tuo kolmioreitti. Ja tämä niin, että Hannu ja Terhi vain katselivat aidan takaa suoritustamme. Huh, kyllä jännitti, varsinkin kun Tapsan paimennukset eivät aikaisemmin päivällä olleet menneet ihan niin hyvin. Kävin Taavin kanssa tauolla kävelemässä vähän pidemmän lenkin, jossa se sai jolkotella vapaana. Ajattelin sen vähän rentouttavan ja ei siitä ainakaan haittaa ollut! Taavi teki hienosti hommia ja muutama virhe mulle sattui, mutta nekin Taavi yritti korjata, mä en vaan tajunnut sitä ja vähän estin sen oikeaa toimintaa. Saatiin hyvää palautetta ja Taavi kovasti kehuja. Kiva, että tuo viimeinen harjoitus meni noin hyvin, jäi hyvä mieli leirin lopetuksesta.

Kiitos kaikille mukana olleille hienoista paimennuspäivistä ja erityiskiitos aina niin mahtavalle Koiranotkon väelle! Teette hienoa työtä lampaiden parissa ja teidän koirien työskentelyä on ilo päästä seuraamaan!


Kiitos kuvaamisesta Pieta Luukkonen ja Raimo Holopainen:

Tilan oma koira koolie Li

Tilan oma pyrri, olisko ollut Tuiske

Hommat tehty, riemua riittää

Reissun aikana Taavi pääsi leikkimään myös Aidan ja Sammyn kanssa.

Hakuviikonloppu ja kisaviikonloppu

Viime viikonloppu hakuleirillä Lintukodossa, kouluttajana hakutuomari Antti Konttinen. Ekan päivän eka treeni oli meidän itse suunnittelema tyypillinen treeni, jossa yritettiin kaivaa kunkin koirakon ongelma(t) esiin ja seuraava treeni Antin ohjeiden mukaan korjausta asioihin. Meillä ei hakumetsässä suuria ongelmia ole, tyhjiä pitäisi opetella ja edelleen varmistaa pistojen suoruutta jaTaavin kusemattomuutta, vaikkei se sitä nyt kyllä juurikaan ole tehnyt.

Eka treeni samalla kaavalla kuin mitä nyt on tehty: eka ukko muistikuvana etukulmaan, toiseen etukulmaan valmis, tyhjä ja taputus. Taavi toimi hienosti ja Antti päättikin meille toiseksi harjoitukseksi ykkösluokan kokeenomaisen treenin. On kuulemma uskallettava antaa Taaville enemmän haasteita. Myönnän kyllä jääväni helposti jankkaamaan samoja onnistuvia asioita uskaltamatta/osaamatta vaatia osaavalta koiralta enempää. Toinen huomautus tuli mun tyhjän jälkeisestä palkkauksesta. Todella hienosta tyhjästä kuuluisi kuulemma saada kunnon bileet, "Jurkkaa peliin", pelkkä namipala ja pieni kehu ei riitä. Eipä taas tullut yllätyksenä, että mun pitäis olla riehakkaampi.

Päivän toinen harjoitus siis kokeenomaisesti, mutta palkka tietysti tuli löydöistä ja yritin olla riehakkaampi tyhjienkin jälkeen. Eka ukko maalilla ilman palkkaa, mä vein sen mukanani, koska Antti halusi nähdä meneekö Taavi pelkän ruuanhajun perässä. No eipä se mene, ihan samanlainen suoritus oli kuin palkkaa mukanaan pitävälläkin maalilla.

Rata meni kutakuinkin näin; etukulmasta löytö, toiselle puolelle tyhjä, perään toinen tyhjä, löytö ja löytö. Antti olisi kuulemma meidän suorituksesta kokeessa antanut pisteitä 162 - 163, mikä on vissiin ihan hyvin. Olin itse kyllä tosi iloinen kahdesta hyvin menneestä perättäisestä tyhjästä pistosta ja vielä niidenkin jälkeen Taavilla oli intoa lähteä uudelle pistolle ilman mitään apuja. Ja ne ilmaisut, Taavilla taitaa ihan oikeasti olla tosi hyvät ilmaisut ja maalimieskäytös Antinkin niitä kehuessa.

Jatkossa vaan lisää haasteita ja jos tulee tilanne, että Tapsa ei tyhjän jälkeen lähdekään, niin sitten vaan mennään muutama metri lähemmäs lähettämään ja tämä toistetaan, kunnes koira lähtee. En kyllä nää, että meille ihan heti tulis tuota ongelmaa eteen, mut eihän sitä tiedä.

Kiva kun oli sama kouluttaja kuin viime vuonna, niin sai palautetta siitä miten on kehittynyt. Omalle edistymiselle kun on vaan niin sokea.

Ekan päivän hommat tehty!

Sunnuntaina tehtiin yksi harjoitus, suunnitelmana etukulmaan tyhjä, jonka jälkeen pistolta paluusta yliheitto peräänajona. Seuraavaksi valmis ja viimeisena laatikkoharjoitus, jossa lähetys valmille 20 m ukkoa aikaisemmin, Taavin ollessa 50 metrissä pieni kolaus maalimieheltä ja multa kehu oikeaan suuntaan kääntymisestä.

Toteutuksessa tyhjä ei ollut hyvä, Taavi palasi liikaa omia jälkiään takaisin, joten palkkaus tästä peräänajolla ei ollut hyvä juttu. Otin koiran hanskaan ja se laitettiin istumaan kymmenen metrin päähän keskilinjasta sille puolelle mistä se oli tulossa ja minä keskilinjalle. Kutsuin Taavin luokse ja keskilinjalla yliheittona peräänajo. Näin muutettiin suunnitelmaa vastaamaan toteutunutta harjoitusta, koska huonosta tyhjästä ei olisi ollut järkeä palkata yliheittoperäänajolla.

Valmis ukko meni hyvin ja laatikkoharjoitus oli kuin oppikirjasta. Laatikkoharjoituksen ukko oli pressuun kääriytyneenä piilossa, ei vaikuttanut Taaviin mitenkään.


Kokonaisuutena viikonloppu oli aivan mahtava! Tajusin jotenkin kuinka hyvä Taavi oikeesti on. Mun on vaan ruvettava vaatimaan siltä vaikeampia juttuja, kun se kerran osaa. Välillä tietysti helppojakin treenejä tai helppoja ukkoja, mutta koira tarvitsee haasteita! Treenisuunnitelmaa on myös osattava muuttaa hetkessä, jos tapahtuu jotain suunnittelematonta. Mutta osaavan koiran kanssa helpottamaan ei pidä mennä, vaikka koira ei heti tekisikään oikein.

Siellä se kiitää

Viikonloppu majoituttiin asuntovaunussa ja Taavi karkasi sieltä lukitun oven takaa vain kerran, sen jälkeen virittelin aina pöydän pystyyn oven eteen estämään tassujen ylettämistä ovenkahvaan. On se vaan semmonen epeli, mitä sitä nyt yksin kökkiä vaunussa, kun voi lähteä etsimään mammaa.



Keskiviikkoaamuna omineen kentällä alo-luokan liikkeet läpi. Taavi osaa ne kaikki, vaikka kaikessa olisi kyllä tietysti parantamisenkin varaa... Perusasentokuuri me tarvitaan ainakin.

Perjantaina ajeltiin hyvinkäälle Nutun luo kylään uimahallin kautta.

Mikä rimpula se onkaan kaiken turkin alla!

Nuttu ja Taavi, kuva Teemu Heikkilä

Lauantaina osallistuttiin kolmen Tottakai-joukkueen voimin RotuRace juoksukilpailuun, jossa leikkimielisesti neljästä samanrotuisesta koirasta muodostuvat joukkueet kilpailevat keskenään kokoluokittain. Juostava matka oli 80 m ja juoksu tapahtui vinttikoiraradalla vieheen perässä.

Meidän joukkue oli Tottakai Varaslähtö ja Taavin lisäksi siinä juoksivat Nuttu, Mortti ja Windy. Taavin aika oli 8,38s. Tällä ajalla Tapsa oli kaikista midisarjassa juosseista 144 koirasta 82. nopein. Joukkueemme sijoittus oli 18..

Oli tosi hauska tapahtuma ja niin kiva oli nähdä muita tottakailaisia! Tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne.


Kuvat Teemu Heikkilä

Tottakai Varaslähtö: Nuttu, Taavi, Windy ja Mortti

Tottakai Taas Mentiin: Karma, Pyry, Aune ja Kelmi

Tottakai Ekana Buffassa: Etku, Jade, Happy ja Dio

Lähtökuopissa, tämä kuva Anne Saaren kamerasta

Sunnuntaina ajeltiin Imatralle  tokokokeeseen. Tuomarina Pirkko Bellaoui, tosi kiva tuomari. Meillä oli tavoitteena onnistunut paikkamakuu ja kisakokemuksen hankkiminen ja näissä onnistuimme. Alo-luokassa kisasi neljä koiraa, Taavin lisäksi kelpie, labbis ja kultsu. Ennen kehään menoa kultsu-uros tunki vähän liian lähelle ja Tapsu ei siitä tykänny. Riviin järjestyminen meni kuitenkin hyvin, mutta sitten Tapsu alkoi vain tuijotella vieressä ollutta labbista. Mietin jo, että jätänkö homman siihen ja lähen häntä koipien välissä kotiin. Sain kuitenkin Taavin kontaktiin ja päätin yrittää, jos näyttäis huonolta, karjuisin Tapsa takas maahan. Paikkis meni kuitenkin tosi hyvin, pisteitä saatiin 9, yksi miinusta mun vartaloavusta. Tän oisin halunnu nähä videolta, kun en ymmärrä millasen avun olen antanut. Mut Tapsa siis teki oman osansa superisti, ei vinkumista, ei vieruskaverin käskyjen tottelua, ei nuusaamista, loistava paikkis siis ja päivän suurin tavoite saavutettu! Tuli kyllä taas hurjasti luottoa itelle, vieras paikka ja vieraat vieruskaverit ja homma toimi.

Ennen meidän vuoroa tein parkkiksella vähän seuruuta, liikkeestä maahan ja kaukot. Taavi oli superloistava, mutta kehässä ei sitten niinkään. Kai sitä vaan jännitin niin kovin, että olin jotenkin tosi outo. Suurin piirtein joka liikkeessä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Seuruussa Tapsa tuli aika lailla mun perässä, hidas osuus oli tosi hyvä. Liikkeestä maahan vaati kaksi käskyä, luoksetulossa Taavi törmäs, noutoesineen pitämisessä työnsin kuulemma kapulan miinuspisteiden veroisesti Tapsan suuhun, kaukoissa liikkuri oli tosi lähellä Taavia ja istumaan nousu vaati kaksi käskyä Tapsan kuikuillessa liikkuria ja estehypyssä Taavi ei tullu edestä sivulle vaan jäi poikittain eteen.

Noutoesine, kaukot ja hyppy oli muutaman metrin päässä toimitsijateltasta ja sen vieressä olleesta buffasta. Ne vei vähän Taavin huomiota ja osa virheistä tuli varmasti siitä syystä. Lisää häiriötreeniä siis! Seuruuta tuomari kommentoi, että positiivista siinä oli Taavin tekemisen tason pysyminen tai jopa nousu loppua kohden. Yleensä koirat tuppaavat kuulemma hiipumaan seuruun edetessä.

Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 6,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Noutoesineen pitäminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Yhteispisteet 155,5, alo2-tulos ja kisan kolmas sija. Pienestä jäi loppupelissä ykköstulos kiinni, joten tästä on hyvä jatkaa kisakokemuksen kartuttamista. Mikä tärkeintä, päivän tavoite saavutettiin hienosti ja fiilis oli korkealla. Superplussaa oli myös se, että Taavi oli hiljaa koko kokeen ajan.

Mitalikolmikko, kuva Marjo Oinonen-Kuolimo

Illalla käytiin kaverin kanssa pikkusella superpalkkatreenillä. Paikkis malin kanssa, kaukot, luoksetulo ja kapulan pito. Kaket superisti, luoksetuloa ei tehty liikkeenä vaan jätin Taavin höntsäilystä istumaan ja lopussa juoksin karkuun. Kapulan pitoa katottiin sillä silmällä, että se ei näyttäis kapulan suuhun työntämiseltä. Olen aina laittanu kapulan aika alas, Taavin suun korkeudelle ja liike on ehkä ollut aavistuksen eteenpäin suuntautuva,  vaikka kyllä Taavi on sen ihan ite ottanu suuhun. Jatkossa yritän keskittyä pitämään kapulan vähän ylempänä, jotta Tapsu joutuu vähän kurjottamaan kaulaansa ja näin liike ehkä näyttäisi vähän paremmalta.