Koiravuosi 2024

Tämän vuoden tavoitteet oli Taavin osalta pysyä terveenä ja se on aika lailla saavutettu. Sydämen vanheneminen etenee muun koiran mukana, mutta lääkityksen lisäksi se ei vaikuta mitenkään mihinkään. Lihakset on vanhalta mieheltä pikku hiljaa ruvenneet surkastumaan, mutta edelleen kropan hallinta on hyvää ja mitään tekemistä tai menemistä ei ole tarvinnut rajoittaa. Toki treenipuolella ei olla juurikaan tehty mitään raskasta ja vaativaa, mutta normaalin kotikoiran elämästä Taavi selviytyy moitteetta ja intoa ja tarmoa piisaa vaikka muille jakaa. Kotona jumppaillaan ja välillä Paappa pääsee hallille mukaan rallattemaan.

Isoin asia tässä vuodessa oli Taavin jäänti eläkkeelle hälykoiran hommista. Siitä kirjoitin oman jutunkin, mutta tiivistetysti sen myötä motivaatio peko-hommiin on kadonnut lähes kokonaan.

Sinni HintunTintun tavoitteina tälle vuodelle oli BH, toko alo 1. tulos ja tulos rallyn voi-luokasta. Näistä saavutimme kaksi ensimmäistä. Rallyssakin startattiin voissa kerran ilman tulosta.

Maastolajeissa Sinnille oli tavoitteena haun ja jäljen loppukokeet, mutta omaa motivaatiota söi entisestään se, että Pelastuskoiraliiton koeportaalin uudistuksen myötä kokeisiin pääsy tuntui vaikeutuvan entisestään ja kun ei ole koepaikkoja, niin ei tule tuloksiakaan. Meidän osalta pelastuskoirahommat on taputeltu, mitä nyt hömpötellen treenaillaan. Isona plussana kuitenkin se, että Sinni rupesi jäljestämään myös mun omatekemää jälkeä edes kohtuullisesti, joten jälkihommia voidaan jatkossa toivottavasti tehdä omatoimisesti.

Näyttelytavoitteina oli muotovalion arvo, mutta ei käyty yhdessäkään näyttelyssä eikä tulla jatkossakaan käymään. Erkkarissa ehkä kannatuksen vuoksi.

Mutta entäpä tuleva vuosi, mitähän sinne suunnittelisi... Taaville hyvää eläkeläisen elämää ja Sinnille tokoa ja rallya. Esineruutukin vähän kiinnostaisi ja jälkijutut, mutta niiden osalta  mitään kokeisiin viittaavaa en uskalla sen suuremmin miettiä, vielä ainakaan. Isoimpana asiana kuitenkin terveys. Tehdään kaikkemme, että lonkat eivät tulevanakaan vuonna vaivaisi.

Myös uuden uimalan pystyssä pysyminen olisi hienoa, mutta siihen pelkästään me ei voida vaikutta, vaikka ahkerasti koitetaankin käydä polskimassa. Käykäähän te muutkin pulikoimassa aina kun mahdollista.

Vähän myös reissattiin loppuvana vuonna ja toivottavasti reissataan alkavanakin vuonna.

 

Joulua odotellessa

Viikko sitten tiistaina pikainen pyörähdys hallilla ruudun merkeissä. Ja sehän meni hyvin. Ekat pari targetille ja sitten tehtiin kahdesta suunnasta ilman targettia ja meni hyvin.

Tehtiin myös hyppynoutoa ja siinä palautus on edelleen vaikea ja vaatii vahvistusta. Muutoin oikein hyvällä mallilla, kunhan saa tuon kapulan tulemaan sivulle asti, eikä sylkäistynä jalkoihin.

Keskiviikon tokotreeneissä korjailtiin edelleen ruutua, kun toisen koiran ollessa hallissa ei Sinni taas uskaltanut lähteä mihinkään. Targetilla ja hetsaukslla ja ruudun vieressä olevalla ihmisellä saatiin Sinnille rohkeutta ja onnistumisia, vaikka aina toisen koiran ohi mennessään se luimisteli ja kyyristeli. Mut jäi kuitenkin enemmän plussalle tämä.

Merkkejä kierrettiin myös ja se meni aika hyvin, vaikka pieni jännitys näkyi siinäkin. Paikkiksessa Sinniä sitten taas hirvitti vieruskaverit ja pari kertaa se sieltä hiippaili mun perään. Paljolla palkalla ja kehuilla valettiin uskoa. Ihan lopuksi vielä kaikki hillui hallissa ja tein Sinnin kanssa pieniä paikkiksia ja lopulta sillä jo heilui häntä ja korvat ei ollu päätä myöten. Voi mun pieni Hinnustiina, joka välillä on niin hurja omasta mielestään, mutta sitten kuitenkin aika herkkä.

Torstaina omineen hallilla kahden rallyradan verran. Paappa kävi näyttämässä mallia ja sitten Sinnin kanssa tahkottiin niitä vaihtelevalla menestyksellä. Mä luulen, että Sinnin kanssa suurin haaste on mun epäselvä ohjaus. Vaikka kuinka yritän olla selkeä ja vatkata käsiä mahdollisimman vähän, niin aina Sinni jää kiinni johonkin väärään käden liikkeeseen ja homma leviää. Mut eipähän ole tylsää... 

Perjantaina käytiin taas polskimassa. On se vaan hienoa, että on taas uimala, mihin pääsee tappoliukkaita pakoon ja kaikin puolin muutenkin koirille ihan parasta liikuntaa.

Sunnuntain hallivuorolla korjailtiin taas ruutua pariin otteeseen. Toiset koirat aiheuttaa epävarmuutta, mutta vähemmällä hetsauksella nyt onnistuttiin. Lisää vaan näitä, niin toisten pelko varmaan häviää. Paikkista pitäis vielä päästä treenimään enempi.

Meillä oli myös pikkujouluskabarata, hauskaa hupailua, kiitos vaan järjestelyistä ja kuvaamisesta Tiinalle.

Maanantain kävin Irman vieraana Kouvolassa treenaamassa rallya. Hieno uusi halli heillä ja kiva oli treenata kimpassa, kiitos!

Sinni ihmetteli, kun jonkun koira oli unohtunut 😅. 

Tiistaina, aattoaamuna, käytiin uimassa. Takaa ajatuksena väsyneet koirat joulunvietossa porukoilla... 

Tokoa ja rallya

Toissa keskiviikkona ruutuiltiin. Ekaks koitin, josko menisi ruutuun ilman targettia. Ei mennyt, meni vasemman etutötsän kiertämiseksi koko homma.

Targetilla homma onnistui hyvin. Tehtiin myöhemmin toinen setti ja silloin ruutuun meno onnistui heti ilman targettia.

Perjantaina kävin hallilla omineen rallyilemassa molempien kanssa. Tehtiin kaksi rataa. Taavi teki molemmat alusta loppuun ja oli hyvä. Sinnin kanssa palkkailin vaikeissa kohdissa ja tehtiin haastavia paikkoja uudestaan pienissä pätkissä. Osataan kyllä jo aika paljon, mutta tekemisen varmuutta tarvitaan lisää.

Lautantaina aamusta hakuiltiin pienellä alueella kolmen ukon verran. Tassuihin tarttuva lumi vähän haittasi, kun en älynnyt laittaa tossuja... Mutta hyvin Sinni teki töitä, oli innokas ja ilmaisut sekä näytöt oli hyviä. Vikalta ukolta rullaa tuodessaan, Sinni pysähtyi kaluamaan lumipaakkua tassustaan. Sen jälkeen se hetken mietti, että mitähän oli tekemässä ja lähti sitten hakemaan rullaa uudestaan. Hyvä ratkaisu, tykkäsin.

Sunnuntaina tehtiin kokeenomainen rallyrata. En päästänyt Sinniä haistelemaan ketään ennen suoritusta ja sehän näkyi heti tekemisessä. Ei meinannut tulla mitään, kun ois pitänyt päästä vähän moikkaamaan porukkaa sinne ja tänne. Videolla meno ei näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui, mut onhan tuossa aika paljon häröilyä.

Video H.Kaipiainen

Tiistaina kävin hallilla omineen molempien kanssa rallittelemassa kaksi rataa. Varmuutta tarvitaan, mut kivaa tekemistä.

Keskiviikkona sianpierun aikaan uittamassa koiria. Ihan mahtavaa puuhaa ja yllättävän hyvin jaksoin ennen työpäivää käydä ne uittamassa. Kivan rauhallisesti olivat loppupäivän.

Illalla tokossa tehtiin alkuun paikkis ja sitten jättäviä ja ruutua. Jäävät on edelleen ihan herran haltuun, mut ehkä joskus... Ruutua tehdessä kävi ikävä juttu, kun nuori aussi karkasi ohjaajaltaan ja tuli meidän luo. Sinni ei tästä tykännyt ja otti jotenkin tosi kovasti itseensä, vaikkei tilanteessa näennäisesti edes käynyt mitään. Tän jälkeen se ei enää suostunut lähtemään ruutuun ja oli muutenkin jotenkin tosi pälyileväinen ja epävarma. Alun loistavasti ilman targettia onnistuneet ruudut meni nyt sit ihan reisille, enkä saanut sitä edes lyhyestä matkasta menemään targetille. Toivotaan, ettei jäänyt nyt ruutua kohtaan mitään pysyvää huonoa.