sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hakuviikonloppu ja kisaviikonloppu

Viime viikonloppu hakuleirillä Lintukodossa, kouluttajana hakutuomari Antti Konttinen. Ekan päivän eka treeni oli meidän itse suunnittelema tyypillinen treeni, jossa yritettiin kaivaa kunkin koirakon ongelma(t) esiin ja seuraava treeni Antin ohjeiden mukaan korjausta asioihin. Meillä ei hakumetsässä suuria ongelmia ole, tyhjiä pitäisi opetella ja edelleen varmistaa pistojen suoruutta jaTaavin kusemattomuutta, vaikkei se sitä nyt kyllä juurikaan ole tehnyt.

Eka treeni samalla kaavalla kuin mitä nyt on tehty: eka ukko muistikuvana etukulmaan, toiseen etukulmaan valmis, tyhjä ja taputus. Taavi toimi hienosti ja Antti päättikin meille toiseksi harjoitukseksi ykkösluokan kokeenomaisen treenin. On kuulemma uskallettava antaa Taaville enemmän haasteita. Myönnän kyllä jääväni helposti jankkaamaan samoja onnistuvia asioita uskaltamatta/osaamatta vaatia osaavalta koiralta enempää. Toinen huomautus tuli mun tyhjän jälkeisestä palkkauksesta. Todella hienosta tyhjästä kuuluisi kuulemma saada kunnon bileet, "Jurkkaa peliin", pelkkä namipala ja pieni kehu ei riitä. Eipä taas tullut yllätyksenä, että mun pitäis olla riehakkaampi.

Päivän toinen harjoitus siis kokeenomaisesti, mutta palkka tietysti tuli löydöistä ja yritin olla riehakkaampi tyhjienkin jälkeen. Eka ukko maalilla ilman palkkaa, mä vein sen mukanani, koska Antti halusi nähdä meneekö Taavi pelkän ruuanhajun perässä. No eipä se mene, ihan samanlainen suoritus oli kuin palkkaa mukanaan pitävälläkin maalilla.

Rata meni kutakuinkin näin; etukulmasta löytö, toiselle puolelle tyhjä, perään toinen tyhjä, löytö ja löytö. Antti olisi kuulemma meidän suorituksesta kokeessa antanut pisteitä 162 - 163, mikä on vissiin ihan hyvin. Olin itse kyllä tosi iloinen kahdesta hyvin menneestä perättäisestä tyhjästä pistosta ja vielä niidenkin jälkeen Taavilla oli intoa lähteä uudelle pistolle ilman mitään apuja. Ja ne ilmaisut, Taavilla taitaa ihan oikeasti olla tosi hyvät ilmaisut ja maalimieskäytös Antinkin niitä kehuessa.

Jatkossa vaan lisää haasteita ja jos tulee tilanne, että Tapsa ei tyhjän jälkeen lähdekään, niin sitten vaan mennään muutama metri lähemmäs lähettämään ja tämä toistetaan, kunnes koira lähtee. En kyllä nää, että meille ihan heti tulis tuota ongelmaa eteen, mut eihän sitä tiedä.

Kiva kun oli sama kouluttaja kuin viime vuonna, niin sai palautetta siitä miten on kehittynyt. Omalle edistymiselle kun on vaan niin sokea.












Ekan päivän hommat tehty!






Sunnuntaina tehtiin yksi harjoitus, suunnitelmana etukulmaan tyhjä, jonka jälkeen pistolta paluusta yliheitto peräänajona. Seuraavaksi valmis ja viimeisena laatikkoharjoitus, jossa lähetys valmille 20 m ukkoa aikaisemmin, Taavin ollessa 50 metrissä pieni kolaus maalimieheltä ja multa kehu oikeaan suuntaan kääntymisestä.

Toteutuksessa tyhjä ei ollut hyvä, Taavi palasi liikaa omia jälkiään takaisin, joten palkkaus tästä peräänajolla ei ollut hyvä juttu. Otin koiran hanskaan ja se laitettiin istumaan kymmenen metrin päähän keskilinjasta sille puolelle mistä se oli tulossa ja minä keskilinjalle. Kutsuin Taavin luokse ja keskilinjalla yliheittona peräänajo. Näin muutettiin suunnitelmaa vastaamaan toteutunutta harjoitusta, koska huonosta tyhjästä ei olisi ollut järkeä palkata yliheittoperäänajolla.

Valmis ukko meni hyvin ja laatikkoharjoitus oli kuin oppikirjasta. Laatikkoharjoituksen ukko oli pressuun kääriytyneenä piilossa, ei vaikuttanut Taaviin mitenkään.


Kokonaisuutena viikonloppu oli aivan mahtava! Tajusin jotenkin kuinka hyvä Taavi oikeesti on. Mun on vaan ruvettava vaatimaan siltä vaikeampia juttuja, kun se kerran osaa. Välillä tietysti helppojakin treenejä tai helppoja ukkoja, mutta koira tarvitsee haasteita! Treenisuunnitelmaa on myös osattava muuttaa hetkessä, jos tapahtuu jotain suunnittelematonta. Mutta osaavan koiran kanssa helpottamaan ei pidä mennä, vaikka koira ei heti tekisikään oikein.




Siellä se kiitää




Viikonloppu majoituttiin asuntovaunussa ja Taavi karkasi sieltä lukitun oven takaa vain kerran, sen jälkeen virittelin aina pöydän pystyyn oven eteen estämään tassujen ylettämistä ovenkahvaan. On se vaan semmonen epeli, mitä sitä nyt yksin kökkiä vaunussa, kun voi lähteä etsimään mammaa.



Keskiviikkoaamuna omineen kentällä alo-luokan liikkeet läpi. Taavi osaa ne kaikki, vaikka kaikessa olisi kyllä tietysti parantamisenkin varaa... Perusasentokuuri me tarvitaan ainakin.

Perjantaina ajeltiin hyvinkäälle Nutun luo kylään uimahallin kautta.









Mikä rimpula se onkaan kaiken turkin alla!



Nuttu ja Taavi, kuva Teemu Heikkilä


Lauantaina osallistuttiin kolmen Tottakai-joukkueen voimin RotuRace juoksukilpailuun, jossa leikkimielisesti neljästä samanrotuisesta koirasta muodostuvat joukkueet kilpailevat keskenään kokoluokittain. Juostava matka oli 80 m ja juoksu tapahtui vinttikoiraradalla vieheen perässä.

Meidän joukkue oli Tottakai Varaslähtö ja Taavin lisäksi siinä juoksivat Nuttu, Mortti ja Windy. Taavin aika oli 8,38s. Tällä ajalla Tapsa oli kaikista midisarjassa juosseista 144 koirasta 82. nopein. Joukkueemme sijoittus oli 18..

Oli tosi hauska tapahtuma ja niin kiva oli nähdä muita tottakailaisia! Tästä pitää ehdottomasti tehdä perinne.


Kuvat Teemu Heikkilä

Tottakai Varaslähtö: Nuttu, Taavi, Windy ja Mortti

Tottakai Taas Mentiin: Karma, Pyry, Aune ja Kelmi

Tottakai Ekana Buffassa: Etku, Jade, Happy ja Dio


Lähtökuopissa, tämä kuva Anne Saaren kamerasta











Sunnuntaina ajeltiin Imatralle  tokokokeeseen. Tuomarina Pirkko Bellaoui, tosi kiva tuomari. Meillä oli tavoitteena onnistunut paikkamakuu ja kisakokemuksen hankkiminen ja näissä onnistuimme. Alo-luokassa kisasi neljä koiraa, Taavin lisäksi kelpie, labbis ja kultsu. Ennen kehään menoa kultsu-uros tunki vähän liian lähelle ja Tapsu ei siitä tykänny. Riviin järjestyminen meni kuitenkin hyvin, mutta sitten Tapsu alkoi vain tuijotella vieressä ollutta labbista. Mietin jo, että jätänkö homman siihen ja lähen häntä koipien välissä kotiin. Sain kuitenkin Taavin kontaktiin ja päätin yrittää, jos näyttäis huonolta, karjuisin Tapsa takas maahan. Paikkis meni kuitenkin tosi hyvin, pisteitä saatiin 9, yksi miinusta mun vartaloavusta. Tän oisin halunnu nähä videolta, kun en ymmärrä millasen avun olen antanut. Mut Tapsa siis teki oman osansa superisti, ei vinkumista, ei vieruskaverin käskyjen tottelua, ei nuusaamista, loistava paikkis siis ja päivän suurin tavoite saavutettu! Tuli kyllä taas hurjasti luottoa itelle, vieras paikka ja vieraat vieruskaverit ja homma toimi.

Ennen meidän vuoroa tein parkkiksella vähän seuruuta, liikkeestä maahan ja kaukot. Taavi oli superloistava, mutta kehässä ei sitten niinkään. Kai sitä vaan jännitin niin kovin, että olin jotenkin tosi outo. Suurin piirtein joka liikkeessä tapahtui jotain aivan käsittämätöntä. Seuruussa Tapsa tuli aika lailla mun perässä, hidas osuus oli tosi hyvä. Liikkeestä maahan vaati kaksi käskyä, luoksetulossa Taavi törmäs, noutoesineen pitämisessä työnsin kuulemma kapulan miinuspisteiden veroisesti Tapsan suuhun, kaukoissa liikkuri oli tosi lähellä Taavia ja istumaan nousu vaati kaksi käskyä Tapsan kuikuillessa liikkuria ja estehypyssä Taavi ei tullu edestä sivulle vaan jäi poikittain eteen.

Noutoesine, kaukot ja hyppy oli muutaman metrin päässä toimitsijateltasta ja sen vieressä olleesta buffasta. Ne vei vähän Taavin huomiota ja osa virheistä tuli varmasti siitä syystä. Lisää häiriötreeniä siis! Seuruuta tuomari kommentoi, että positiivista siinä oli Taavin tekemisen tason pysyminen tai jopa nousu loppua kohden. Yleensä koirat tuppaavat kuulemma hiipumaan seuruun edetessä.

Tässä pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 9
Seuraaminen 6,5
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 8
Noutoesineen pitäminen 7
Kauko-ohjaus 8
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8

Yhteispisteet 155,5, alo2-tulos ja kisan kolmas sija. Pienestä jäi loppupelissä ykköstulos kiinni, joten tästä on hyvä jatkaa kisakokemuksen kartuttamista. Mikä tärkeintä, päivän tavoite saavutettiin hienosti ja fiilis oli korkealla. Superplussaa oli myös se, että Taavi oli hiljaa koko kokeen ajan.

Mitalikolmikko, kuva Marjo Oinonen-Kuolimo



Illalla käytiin kaverin kanssa pikkusella superpalkkatreenillä. Paikkis malin kanssa, kaukot, luoksetulo ja kapulan pito. Kaket superisti, luoksetuloa ei tehty liikkeenä vaan jätin Taavin höntsäilystä istumaan ja lopussa juoksin karkuun. Kapulan pitoa katottiin sillä silmällä, että se ei näyttäis kapulan suuhun työntämiseltä. Olen aina laittanu kapulan aika alas, Taavin suun korkeudelle ja liike on ehkä ollut aavistuksen eteenpäin suuntautuva,  vaikka kyllä Taavi on sen ihan ite ottanu suuhun. Jatkossa yritän keskittyä pitämään kapulan vähän ylempänä, jotta Tapsu joutuu vähän kurjottamaan kaulaansa ja näin liike ehkä näyttäisi vähän paremmalta.

torstai 12. toukokuuta 2016

Kesä tuli!

Uusi viikko aloitettiin hellekelissä Lolan ja Siskon kanssa kimppalenkillä ja uinnilla. Taavi ehkä aavistuksen rasittavan innoissaan naisvieraistaan. Uimahomma ei tyttöjä innostanut niin paljoa kuin Tahvoa, mutta saatiin tytötkin kasteltua. Ihana kolmikko!























Illalla talven yli kestäneen tokokurssin viimeinen kerta. Oltiin kolmen uroskoiran voimin meille uudella ulkokentällä. En vaan ymmärrä, miten ollaan tällä kurssilla oltu jotenkin tosi paskoja. Taavi osaa hommat ja yleensä tekee ihan kivasti, mutta tuolla aina laamaillaan ja koomaillaan ihan kympillä.

Aloitettiin paikkamakuulla, se meni hienosti. Seuruuta käskytetysti vaihtelevalla menestyksellä, kuten myös jättäviä. Kaukoja myös kokeenomaisesti ja tiukassa oli maasta istumaan nouseminen. Luoksetulotkaan ei ollu ihan kamalan vauhdikkaita. Merkkiäkin kierrettiin, siinäkin melkoisen rauhalliseen tahtiin. Pistän laamailun helteen ja rankan aamun piikkiin ;P.


Keskiviikkona aamulenkin yhteydessä tehtiin esineruutua. Tein ruudun, 50 m x 10 m, ja vein esineet (7 kpl) Taavin nähden, sitten käytiin pienellä lenkillä, jonka jälkeen ruutuun. Haetutin kolme esinettä. Homma oli kuin hidastetusta filmistä. Taavi menee ruutuu hyvin rauhallisesti kävellen ja tuumaillen, mutta esineen löydettyään se palauttaa sen nopesti. Jatkossa siis ruutuja edelleen Taavia vähän hetsaten tms..

Kotipihalla tarkkusruudusta metsäpohjalla kaksi esinettä. Selkeesti vaikeempi tuo metsä kuin nurmi. Minitottikset otettiin myös; seuruuta, luoksetulo, liikkeestä maahan ja hyppyä. Seuruu vähän alavireistä, muuten jees-meininki.

Tiistaitoko on siirtynyt keskiviikolle ja ulos, joten ilta vietettiin kentällä. Alkuun paikkamakuu kokeen omaisesti. Muuten meni hyvin, mutta vähän Taavi pälyili ympärilleen pötkötellessään ja kun palasin sen vierelle ja odotettiin istumaan nostamista, vinkui se vähän. Päivän liikkeenä oli liikkeestä seisominen. Pientä hiomista kaipaa tuokin liike, vaikka perusajatus on hyvin Tahvon päässä. Mun palatessa saattaa vähän steppailla ja tähän saatiin neuvoksi ankkuroida koira namialustalla paikalleen. Koiran eteen muutaman metrin päähän namialusta ja niimpä vain pysyi Taavi paikallaan, vaikka kiersin sen takakautta. Tää otetaan ehottomasti mukaan silloin tällöin meidän treeneihin.

Tehtiin paikkis vielä toiseenkin kertaan ja se meni samoin kuin ekakin. Loppuun hengattiin kaikki seitsemän koiraa kentän toisessa päädyssä tekemässä kimpassa omiamme. Seuruutin Taavia ja aluksi sen oli vähän vaikea keskittyä, muita piti tsekkailla. Pian kuitenkin tuli luotto siihen, ettei kukaan ole hyökkäämässä kimppuun ja seuruukin onnistui loistavasti muita koiria pujotellen.


Torstaina aamusella käytiin kentällä vähän tottistelemassa. Seuruuta käskytetysti, meni hyvin. Kaukojen nousuongelmaa ratkottiin ja yllättäen saatiin treenikamulta vinkiksi lisätä yllätyksellisyyttä. Miten se voi olla niin vaikeeta olla yllätyksellinen! Pari toistoa ensin peruutellen hetsaten ja siitä maahan - istu vaihto ja kas, sehän meni hienosti. Pitäis myös varmaan jättää kakeista jättökäsky pois. Perusasennosta vaan maahan ja seuraava käsky oliskin sitten istumaan nousu. Paikkiksessa kun olen käyttäny myös jättökäskyä, ettei sekoittais siihen...?

Tehtiin seuruuta myös häiriönä hilluvan sakemanniuroksen ohi useampaan kertaan, kyllä oli tiivis kontakti. Pari jättävää seisomista ja maahan menoa, ei ongelmia tällä kertaa. Loppuun vielä paikkis maliuroksen kanssa. Tapsa ei vinkunu eikä haistellu ollenkaan treenin aikana!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tää viikko oltiin kyllä ihan metsässä

Vappupäivän iltana käytiin ekaa kertaa tänä vuonna pk-hakutreeneissä metsässä mukavalla monimuotoisella radalla. Auringonpaisteinen lämmin keli oli korvannut eilisen sateen, tuuli radan etenemissuuntaisesti.

Taaville etukulmissa haamu ja umppari, sitten valmis, valmis, tyhjä ja taputus. Radalle tultaessa ja ekan ukon aikana Taavi puhkui intoa niin, että ainakaan eilisen läpi menneen bh:n jälkeisessä euforiatilassa en saanut sitä minkäänlaiseen hallintaa, mutta en kyllä jurikaan edes jaksanut yrittää.

Eka ukko siis haamuna, jotta saadaan edelleen keskittyminen ukkoihin eikä siihen koiven nostoon. Haamu eteni Taavilta piilossa n. 15 m rataa eteenpäin. Lähetys oli hyvä, mutta vähän Taavi oikaisi lopussa. Umpparille jouduin ottamaan lähetyksen pari kertaa uudestaan Taavin kaartaessa melko pian lähtyksen jälkeen radan suuntaisesti. Hyvin Tahvo kuitenkin kuunteli ja kolmannella homma onnistui. Ilmaisussa umpparin ympärillä häärineet muurahaiset aiheuttivat Taavin siirtymisen hieman sivummalle haukkumaan. Muurahaiset on meille aiemminkin tuottaneet päänvaivaa...

Kaksi seuraavaa valmista olivat tosi hyvät ja tyhjään pistoon olen erityisen tyytyväinen. Siinä Taavi upposi todella suoraan ihan takaralle asti. En kutsu Taavia pois tyhjältä vaan se saa tulla sieltä omineen. Kehun vaan kovasti sen palatessa ja palkaan namilla. Viimeisenä taputus tyhjän jälkeen innostusta nostamassa, ei ongelmia.

Umpparin ilmaisua lukuun ottamatta kaikki ilmaisut olivat tosi hyviä, ei mitään nuuskimista missään vaiheessa, vaan ilmaisu alkoi suoraan Tahvon saapuessa maalimiehelle ja jatkui hyvin palkkaukseen asti. Myös hallinta ekan ukon jälkeen hyvää, ei ollenkaan kusikeikkoja. Jonkun verran jouduin käskyttämään mukana pysymisestä ja palkkasinkin siitä aika paljon. Oikein loistavat treenit haastavassa maastossa pitkän tauon jälkeen!


Maanantaina käytiin tutustumassa EK:n meille vielä tuntemattomiin lajeihin eli tarkkuusruutuun ja pudotetun esineen noutoon. Taavista ei ole tarkoutus tehdä mitään ek-koiraa, mutta mua nyt vaan kiinnostaa kaikki nenänkäyttöhommat ja tämän tyyliset jutut ja kun tilaisuus tuli, niin toki kävin asiaa opiskelemassa.

Tarkkuusruudun opettaminen kannattaa aloitaaa pienten esineiden noston harjoittelulla, kolikoiden, avainten, nappien, kankaanpalojen yms..  Esineitä voi nostattaa sisällä lankamatolta, ulkona sitten melkein mistä vaan. Koiran voisi opettaa myös menemään esineelle maahan, mutta Taavi nostaa jäljelläkin esineet, niin ajattelin sen olevan sille luontaisemoi tapa.

Tarkkuusruudun opettamisessa monta kertaa on haastavaa saada koirat tekemään töitä rauhallisesti pienellä alalla, kun ne yleensä metsälajeissa juoksee hulluna. Aloitetaan siis pienellä, esim. 1 x 1 m hyvin tallotulla ruudulla. Ruutua kannattaa myös käydä sieltä täältä kädellä läpi, koska muuten koira oppii pian etsimään sen kohdan, missä käsi on käynyt maassa, vaikka tarkoitus olisi kuitenkin etsiä sitä esinettä. Aluksi esinettä ei peitetä mitenkään ja sen laittamisenkin voi näyttää koiralle. Siitä sitten ruvetaan pikku hiljaa peittämään esinettä lehdillä tai havuilla. Myös äänenkäytön kanssa kannattaa olla tarkka, ettei tarkoituksettomasti nostata koiraa liikaa.

Tarkkuusruudusta Taavi teki ensin pelkkiä esineen nostoharjoituksia muutaman. Nopeasti hoksas mitä siltä halutaan. Kokometallisen esineen nostaminen oli selkeästi kuitenkin vaikeinta. Sitten tehtiin pari miniruutua siten, että Tapsu näki kun esine laitettiin ruutuun. Tähän pitäis sitten vielä keksiä oma käskysanansa...

Pudotettu aloitetaan jollain koiralle mieluisalla esineellä ensin vähän hetsaten sillä ja sitten seuruutetaan koiraa pieni matka, pudotetaan esine koiran nähden ja jatketaan seuruuta vielä vähän matkaa, käännytään ja pyydetään koiraa hakemaan esine. Matkoissa ei kannata ahnehtia alussa. Seuruun ei tarvitse olla tottisseuruuta, koska maasto voi olla sen verran haastava, että koiran on vain pakko katsoa välillä mihin se menee. Meillä on ollut käytössä 'tässä'- käsky, mutta se taitaa olla tähän vähän suurpiirteinen ja 'seuraa'-käskyä en halua missään  nimessä käyttää, koska vaatimustaso on eri kuin kentällä. Uusi käsky vai tässän tiivistäminen?? Pudotetun esineen haasteena usein koiran irtoaminen, matkat ovat kuitenkin luokasta riippuen 50, 100 tai 150 m. Harjoittelu kannattaa aloittaa metsäteillä tai muilla selkeillä 'baanoilla', pellon reunakin varmaan olis hyvä. Tää on varmaan ihan kiva lenkkien yhteydessä tehtävä pikkuharjoitus.

Taavi teki muutaman lyhyen matkan harjoituksen villasukkakääröllä. Palautus on Taavilla vaiheessa, kun en esineruudussa ole siltä uskaltanut vaatia loppuasentoa, kun se koko esineruutu on ollut sille niin vaikea. Tähänkin pitäis käsky keksiä, aluksi voi kuitenkin käyttää noudossa käytettyä käskyä, että saadaan koira tajuamaan mistä on kyse.


Tiistaina pelastushakutreeneissä mentiin kolmella valmiilla ukolla. Toin Taavin radalle hallinnassa sen äänekkäistä protesteista huolimatta. Joku viisaampi sanoi joskus, että tuo hallinnassa radalle tulo voisi auttaa siihen, ettei Taavi olis koko ajan kuseksimassa, kun joutuu vähän patoamaan itseään. Ensimmäinen vastatuuleen pienessä maakuopassa n. 70 m syvyydellä. Lähetys meni sikäli hyvin, että Taavista näki selvästi sen ajattelevan ekaa mäntyä kusitolppana, mutta meni siitä kuitenkin ohi aina ukolle asti. Hyvät haukut ja otin ukolla hallitaan. Palkan jälkeen tosin ehti ruikata vähän yhden männyn kupeeseen, mutta sai siitä kyllä huomautuksen. Loppu treeni menikin sitten kusematta.

Toisena oli pientä ympyrää kävelevä maalimies. Taaville ei näitä käveleviä ole juuri ollut ja taisi viime vuonna tuottaa vähän päänvaivaakin tämmöiset. Lähetyksen jouduin ottamaan kerran uusiksi, kun Taavi varasti, mutta loistavasti se oli kuulolla ja palasi nätisti sivulle. Ukon löydyttyä alkoi ilmaisu hienosti heti ukolla ja Taavi pysyi kivasti ilmaistessaan myös paikallaan. Kolmaskin ukko oli kävelevä, sekin meni hienosti, palkka haukun aloituksesta. Hallinta oli koko radan ajan kohtuullisen hyvää.


Perjantaina tein Tahvolle 1,1 km pitkän jäljen, jolla oli seitsemän esinettä. Sillä välin kun olin tekemässä jälkeä, oli sisälle kotiin kiltisti odottamaan jätetty Houdini-Taavi ulkoistanut itsensä ja päässyt vielä jotenkin takapihan portistakin ulos ja sinne se ilmestyi mun luokse loppujälkeä tekemään...

Jäljen vanhetessa tein esineruudun, syvyyttä 50 m, leveyttä n. 10 m. Ripottelin ruudun takaosaan seitsemän esinettä. Ekan Taavi haki tosi vauhdikkaasti ja kaikin puolin hienosti, en kuitenkaan edelleenkään vaadi luovutusta. Kaksi seuraavaakin tuli huomattavasti paremmin kuin viime kesänä, vaikka silloin jo vähän oli havaittavissa esineinnon nousemista. Enempää en haetuttuanut, mutta ruutuun jääneet esineet Taavi kävi mun kanssa sieltä sienestämässä. Rupeiskohan tääkin homma sujumaan meiltä vähitellen... Ja jos parin onnistuneen ruututreenin jälkeen uskaltautuisin vaikka sitä luovutusasentoakin treenimään.

Jälki ehti vanheta tunnin verran, keli oli tuuleton, lämmin loppukeväinen aamuilma. Janalla oli mittaa kymmenisen metriä ja se meni hyvin. Ensimmäinen reilu puolikilometriä meni tosi hyvin ja kaikki esineet löytyivät. Sitten taisi vähän väsy ja kuuma keli (+ 20 'C) ruveta vaivaamaan ja keskittyminen herpaantui muutamaan otteeseen. Tässä tosin tultiin myös siihen osaan jälkeä, jossa Taavi oli mukana sitä tallaamassa. Päästiin kuitenkin hienosti pitkän jäljen loppuun.





Jäljen jälkeen Taavi oli kovin kuumissaan olevan oloinen ja lähdettiinkin sitten käymään ekaa kertaa tänä vuonna luonnonvesissä uimassa. Merivesi oli ainakin eilen kymmenasteista, joten ihan kamalan montaa kertaa en arvannut keppiä veteen heittää. Taavi olisi kyllä uinut enemmänkin, kovin innokas vesipeto siitä on kasvanut!






Viikko päätettiin sunnuntaina hyviin pk-hakutreeneihin. Vaikka treenattiin illalla, oli keli vielä kovin lämmin. Tuuli tuli radan oikealta puolelta, jonka poikki oli myös vedetty verijälki... Taavin treeni tänään: haamu oikeaan etukulmaan, vasempaan tyhjä, sitten taputus, valmis, tyhjä ja taputus. Ekaa kertaa kaksi tyhjää.

Haamu meni hyvin, mitä nyt palkan jälkeen meinas taas kusta, palautetta tästä. Etukulman tyhjälle Tahvo upposi hyvin ja teki pusikossa aikansa töitä. Taputus hyvä, kuten myös valmis. Vastatuulen tyhjää vähän epäilin etukäteen, varsinkin kun siinä piti ylittää vielä se verijälkikin. Taavipa kuitenkin yllätti ja upposi hienosti. Viimeinen taputus oli myös kaikin puolin hyvä. Ei kuseskeluakaan ekan ukon jälkeen ja hallinta ukkojen välillä hyvää. Verijälkikin sai huomiota vasta liivien riisuHieno päätös metsäviikolle.


Metsäilyn lisäksi keskityttiin kesäkeleistä nauttimiseen:






lauantai 30. huhtikuuta 2016

BH:ta ja BH:ta

Taavi täytti viikko sitten perjantaina jo kolme vuotta. Mihin tää aika oikein menee?? On kyllä kiva, kun se on ihan selkeesti aikuistunut ja sen kanssa eläminen ja oleminen on niin helppoa <3 Ihan pelottaa miten paljon tuollaiseen karvahirmuun voi kiintyä ja rakastua.


Sunnuntaina oltiin heti aamusta epävirallisissa mölli-BH -kokeissa. Ei kyllä ollut kaunista katseltavaa meidän tekeminen. Taavi laamaili ihan kunnolla, vaikka kuinka yritin olla rento ja reipas. Ei sille jännitykselle vaan voi mitään... Aloitettiin paikkamakuulla ja siinä Taavi nousi lähestulkoon heti haistelemaan maata. Maahan palautuksen jälkeen pysyi siellä, tosin vinkui.

Seuruut meni miten meni ja jättävissä istumisessa Taavi meni maahan. Nostin sen sieltä sit istumaan. Maahan meno vinoutta lukuun ottamatta ja luoksetulo sekä edestä sivulle siirtyminen olivat ainoat, mihin itse olin tyytyväinen. Jostain syystä Taavi myös väisti mun mielestä aika voimakkaasti paikkamakuussa ollutta flättinarttua koko seuruun ajan. Voi meitä ja tätä mun jännittämistä!

Tässäpä tuomarin arvostelua:
Kytkettynä seuraaminen: Koira höpisee aavistuksen, reipasta nättiä seuraamista, nuuskii ryhmässä
Vapaana seuraaminen: Pitkällä sivulla aloitus ok, loppu pätkä nuuskii, täyskäännöksen jälkeen mukaan ok
Istuminen: Tarvitsee lisäkäskyjä, istuu ja odottaa hyvin.
Maahan meno: Valmisteleva osa ok, koira jää hieman vinoon. Menee maahan heti. Luoksetulo ja sivulle siirtyminen ok
Paikkamakuu: Nousee liki heti, uuden käskyn jälkeen makaa hyvin.

Ei kuulemma muuta kuin kokeeseen, vaikka omasta mielestä tekemisen taso oli jokseenkin surkeaa...


Suoraan möllin jälkeen ajettiin kotiin jäljelle. Jälki oli ehtinyt vanheta kolmisen tuntia, se oli reilu 600 m pitkä suora, jolla seitsemän keppiä. Viime syksynä jälkikauden päättäjäisissä saatiin neuvoksi tehdä myös ihan vain suoria jälkiä koiranlukutaidon oppimiseksi. Voi vitsi oli insinöörille vaikeaa, kun tuohon kovinkin monimuotoiseen maastoon ihan viivasuoran jäljen tekeminen oli mahdottomuus. Nielin kuitenkin tässä(kin) onnistumattomuuteni ja hyväksuin aavistuksen kiemurtelevan suoran jäljen.

Lähtö ihan ilman mitään janoja ja reippaasti lähti Tahvo hommiin. Jotain sen työmotivaatiosta kertoo se, että melko jäljen alussa se väänsi paskat ja jatkoi heti suoraan jäljestämistä ilman eri käskyjä... (kiva jos sillä oli koko möllin ajan kaamee pasahätä, vaikka oli kyllä aamulenkillä hoitanu hommat ihan normisti...) Kepit löytyivät kaikki, vaikka ne oli vasta illalla katkottu ja ehtineet aamulla hajustua mun käsissä kymmenisen minuuttia.

Täytyy kyllä sanoa, että kahden käden taktiikka liinasta kiinni pitämisessä ja tuo ihan vaan suoran jäljestäminen auttavat varmasti mua oppimaan lukemaan Taavia paremmin. Jäljellä sen lukeminen on aina ollut mulle jotenkin tosi vaikeaa ja kimppatreeneissä tuntuu aina, että muut lukevat sitä paremmin kuin minä. Hakumetsässä taas osaan lukea sitä ihan toisella tavalla.


Keskiviikkona oli viimeinen kerta bh-kurssia. Ensin tehtiin kentällä puolikas kaavio ja jättävät. Valitsin meille hihnassa seuruun, se on jotenkin olevinaan hankalampi. Taavi seuras kohtalaisesti, pientä jupinaa se piti pitkin matkaa ja kontakti tippui ajoittain, mutta mölliin verrattuna hurjasti paljon parempi suoritus, vaikka itse olinkin vähän takakireä. Henkilöryhmä meni hienosti ja jättävät oli myös oikein hyvät. Paikkamakuussakaan ei huomautettavaa, edes vinkumista ei tainnut juuri olla.

Käytiin harjoittelemassa myös kaupunkiosuutta. Yksin jätettynä Taavi on oikein kiltti poika, ohi saa mennä lenkkeilijät ja koirat, ainut reaktio on itsensä rauhoittelu huulia nuolemalla. Kaupunkiosuus meni muutenkin ihan kivasti, mutta häiriökoira ( nuori picardiuros ei ole meille mitenkään neutraali häiriö) aiheutti muutamia haukahduksia vastaan tullessaan.


Mitäpä sitä ihmisen muuta kaatosateisena vappuaattona tekee, kuin menee Tiina Puustisen tuomaroimaan BH-kokeeseen. Olen nyt päättänyt, että kisoja ruvetaan koluamaan jännityksen harjoittelemiseksi. Muutenhan siinäkään hommassa ei pääse eteenpäin. Sunnuntaisen möllin jälkeen olin kyllä vähän kahden vaiheilla kehtaanko mennä vai en, mutta hirvittävän itsepieksennän jälkeen päätin osallistua, joskushan se on aloitettava! Olen hirveän itsekriittinen mikä ei todellakaan helpota kovaa jännittämistäni sekä lisäksi vielä ne negatiiviset ajatukset meinaavat aina vallata mielen niiltä positiivisilta. Jollain kummalla sain kuitenkin edeltävän illan aikana käännettyä ajatukseni siihen moodiin, että mennään nyt vain harjoittelemaan jännitystä ja Taavi kuitenkin oikeasti osaa niin hyvin, että vähän huonommallakin suorituksella meillä on mahdollisuus onnistua. Tämä ajattelu hieman hälvensi myös jännitysta ja sain jopa nukutuksi muutaman tunnin enkä aamulla edes oksentanut.

Toiveeni koetta varten olivat kiva keli, alkupään koirakko ja pariksi joku tuttu neutraali koira. Vettä satoi kaatamalla, oltiin viimeinen suorittava koirakko ja parina nollakoirana toiminut briarduros, joka todellakaan ei ole neutraali, mutta jonka kanssa olemme kuitenkin treenanneet.

Hihnaseuruuosuus oli ihan kamala, aluksi unohdin hengittää ja hartiat oli jäykkänä korvissa. Kun ekan pitkän suoran päässä älysin vetää henkeä ja rentouttaa hartiat, rupesi homma vähän paremmin kulkemaan. Juoksun jälkeisen hitaan kävelyn kuitenkin unohdin ja ehdin otaa pari normaalia askelta ennen hitaaseen havahtumistani. Henkilöryhmä meni kivasti molemmilla kerroilla, vaikka siellä olikin sadeviittaporukkaa. Irti seuraamisesta tuomarikin sanoi, että oli kuin eri koira. Jotenkin toi hihnassa meno on aina ollu vaikeampaa vaikka sitä on tässä viime aikoina treenittykin. Irti seuruu siis meni hyvin, vaikka kyllä siinäkin tietysti olisi sitä parantamisen varaa ollut. Voi luoja nuo seuruukaaviot on muuten pitkät!! Niin paljon jännitti, etten millään pysynyt askelten laskemisessa mukana, mutta ei ne askelmäärät varmaankaan ainakaan pahasti vajaiksi jääneet, kun ei siitä huomautettu.

Jättävät oli muuten erittäin hyvät, mutta maahan menon valmistelevalla osuudella seuruu olis saanut olla parempaa taisi tuomari kommentoida. Täytyy kyllä sanoa, että kentän koskeustilanne ei yhtään auttanut noissa jäävissä ja paikkamakuussa, mutta onneksi on jokasään koira!

Jos seuruukaaviot tuntuivat pitkiltä niin voi luoja sitä paikkamakuuta! Nollakoirakko oli kyllä reipas, mutta silti aika tuntui matelevan ja olin koko ajan ihan varma, että siellä se Taavi vaan pyörii ja hyörii nuuskimassa seitsemän muun uroksen paikalle jättämiä hajuja. Mutta eihän meidän hyvin harjoiteltu paikkamakuu kärsinyt ollenkaan mun jännityksestä, märästä maasta, sateesta, pitkästä ajasta eikä toisen koiran tottiksesta. Paikalla makaaminen häiriön alaisena erinomainen! Mä vaan unohdin taas hengittää ja silmissä vähän sumeni pari kertaa siellä seisoessa ja tuomiota kuulemaan mennessä meinasin pyörtyä, sitä ei olekaan vielä koskaan tapahtunut...

Tottisosuus siis läpi tuomarin lisäkommentilla 'mielenkiintoinen koira'. Arvosteluista en juuri muista, hihnaseuruu oli puutteellinen, paikkamakuu erinomainen ja ne muut kai jotain muuta, ehkä erittäin hyvää tai hyvää?? Edit: vähemmän jännittäneet paikallaolijat muistavat peremmin, arvostelu meni näin; kytjettynä seuraaminen puutteellinen, vapaana seuraaminen hyvä, istumisliike erinomainen, maahanmeno ja luoksetulo erinomainen, paikalla olo häiriön alaisena erinomainen.

Kaupunkiosuus suoritettiin vilkkaan ostoskeskuksen parkkipaikalla, jossa vappujuoman hakijoita riitti. Tuomari peräänkuulutti hallintaa tässäkin osuudessa. Juttelemaan tullut ihmisryhmä, juoksijat, pirikellopyöräilijä ja häiriökoira olivat helppoja nakkeja. Juttelemaan pysähtynyt autoilijakin meni loistavasti siihen asti, kun Tapsa hokas auton paksissa sen einiinsenlempparikoiran ja haukahti pari kertaa. Tää oli ihan mun moka, mun olis pitänyt käskyttää se istumaan tai jotain siinä kun juteltiin sen autoilijan kanssa. Yksin jättäminenkin meni hienosti. Arvosteluissa tuomari sanoi, että tuo autolle haukkuminen voidaan tulkita agressiivisuudeksi, mutta se oli niin vähäistä ja muuten meni loistavasti, niin homma oli läpi!

Lopputuloksena siis hyväksytysti suoritettu BH-koe kaikista ennakko-odotuksista huolimatta! Ei se kaunista katseltavaa ollut, mutta ihan sika hyvä silti. Virheet oli mun, Taavi teki oman osansa hienosti!! Tämä tulos ei ole tullut helpolla, se on vaatinut aikakin hikeä ja kyyneliä, ehkä vähän vertakin. Mutta se osittaa sen, että harjoittelu tuo tuloksia ja kaikilla on mahdollisuus onnistua. Jos mulle olis vuosi sitten sanottu, että tämä päivä tulee, en olisi sitä ikimaailmassa uskonut. Ei meidän jatkokaan tule varma olemaan helppo, mutta periksi ei anneta, vaan jatketaan sitkeästi kohti uusia tavoitteita!



Kenttä näytti tältä =/

Kuvat Sari Nieminen:

Hartiat korvissa hengittämättä ei toimi koirakaan

Lenkillä ollaan...

Vähän kun sain rentouduttua, niin löytyi parempi vaihde



Ilman hihnaa homma toimii




Makaisitko ite pallit märkänä kymmenen minuttia sateessa??


Tässä vielä suurta onnistumisen riemua =P

Totta se on!