Ikävät koirakokemukset

Ensimmäinen ikävä kohtaaminen oli jo muutama päivä sen jälkeen kun Taavi oli tullut meille. Olimme pihalla, kun lenkkeilijän vapaana ollut tanskandoggi-venäjänajokoirasekoitus karkasi pihallemme: Taavi säikähti todella paljon isoa kohti juoksevaa koiraa ja täyttä kurkkua kiljuen katosi iso koira perässään talon taakse. Onneksi karkuri oli ystävällinen ja omistajan avustuksella saimme sen kiinni ja makuulleen maahan ja sitten Taavin kanssa pääsimme haistelemaan vähän rauhallisemmissa merkeissä. Tästä tapauksesta en huomannut Taaville jääneen mitään traumoja.

Sisareni sekarotuinen isohko koira on kaksi kertaa kurittanut ehkä aavistuksen liian kovin ottein Taavia, mutta näissä taitaa melkein aina ääni olla pahempi kuin todellisuus. Taavi kuitenkin alistuu täysin sisareni koiralle ja pihalla tulevat hyvin toimeen. Sisällä eivät voi olla yhdessä tai minä en ainakaan voi olla silloin rennosti.

Pahin ja traumaattisin kokemus on kuukauden takaa (Taavi 5 kk). Olimme ensimmäistä kertaa jälkiryhmämme tokotreeneissä, kun 2,5 v landseeruros tuli tutustumaan pentuun vähän turhan kovin ottein. Koira pääsi omistajaltaan irti ja siinä sitten yhtenä huutavana karvakasana vyöryivät Taavi ja lantikka läpi kentän porttien parkkipaikelle ennen kuin saimme koirat erotettua toisistaan. Minä säikähdin aivan kamalasti ja niin teki Taavikin. Fyysisiä vammoja emme onneksi löytäneet, mutta Taavi otti tilanteen niin raskaasti, että oli neljä päivää syömättä, ripulilla ja muutaman kerran oksensi. Muutenkin oli kovin alakuloinen ja vaisu. Tästä jäi kammo vaaleita isoja koiria kohtaan, jota yritämme pikkuhiljaa työstää.

Viime viikolla samaisissa treeneissä beauceronuros tuli Taavin päälle. Olimme jo poistumassa kentältä kun tämä kaveri tuli läpi portin suoraan Taavin päälle. Tästä selvisimme ilman suurempia henkisiä oireiluja ja fyysisellä puolellakin tuli vain pieni pintanaarmu toiseen takareiteen. Nyt sitten ilmeisesti pelkäämme myös tummia koiria...

Nämä kaikki ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että Taavi suhtautuu hyvin varauksellisesti vieraisiin koiriin. Tämän kanssa meidän on opittava elämään ja tehtävä pikkuhiljaa töitä epäluulojen voittamiseksi. Ylintä ystävää ei kaikkien kanssa tarvitsekaan olla, mutta toivon, ettei Taavi kokisi turhaa pelkoa muita kohtaan ja oppisi olemaan välittämättä muista. 

Onneksi meillä on niitä hyviäkin koirakavereita ja niihin nyt yritämme panostaa jatkossa enemmän!

Taustaa

Vähän taustoja:

Edellinen koirani Leevi oli sekarotuinen (suomenajokoira-whippet-collie-saksanpaimenkoira) hurmuri, joka oppi kaiken aivan liian helposti ja oli muutenkin todella helppo ja ihana tapaus. Mieheni ei kuitenkaan ole kovin eläinrakas ja siitä syystä sain pehmittää häntä lähes kuusi vuotta ennen kuin lupa uuden koiran hankinnalle heltisi. Suuri kiitos tästä kuuluu Nuttu -pyrrille, joka sulatti mieheni sydämen! Kiitos siis Nuttuselle ja omistajilleen!!

Kun mieheni oli vahingossa lipsauttanut, että koiran voisi hankkia, jos se olisi samanlainen kuin Nuttu, ei mennyt kauaakaan kun jo selvittelin millaisesta rodusta on kyse. Suurin osa rodun ominaisuuksista kohtasi omat toiveeni ja niinpä rohkaisin mieleni ja otin yhteyttä kasvattajaan. Siitä se yhdeksän kuukauden odotus sitten alkoi ja lopulta saimme varmistuksen sille, että pieni pyrripoika muuttaa kesällä 2013 meille <3

Kasvattaja asuu kohtalaisen lähellä meitä, joten kävimme tutustumassa jo edelliseen pentueeseen ja Taavin pentuetta kävimme katsomassa lähes viikoittain. Taavi muutti meille juhannusviikolla ja kotiutui erinomaisesti kolmen kissamme ja kanojemme sekaan. Yksi kissoista tosin ei niinkään ihastunut Taaviin ja lähemmän tuttavuuden tekoon menikin aikaa useampi kuukausi. Lopulta kaikki kuitenkin tottuivat toisiinsa ja yhteiselo sujuu hyvin.

Taavin kanssa mentiin koko kesä paljon. Kierrettiin markkinat, pesispelit, kesäreissut, kyläilyt ja veneilyt, yritimme muutoinkin hyödyntää kesän vilkkautta koiran sosiaalistamisessa ja ilmeisesti olemme onnistuneet kohtalaisesti, sillä Taavi vaikuttaa ainakin vielä puolivuotiaana kovin avoimelta vieraita ihmisiä kohtaan. Muiden koirien kanssa ei sitten ihan niin avoimia ollakaan, mutta sen selittää ehkä se, että meitä on kohdannut useampi ikävä koirakontakti. 

Taavi elää leppoisaa perhekoiran elämää, jonka kanssa harrastetaan tokoilun alkeita ja jälkeä. Hakukin kiinnostaisi...

Ensin en lämmennyt ajatukselle blogin pitämisestä, mutta kun muisti on niin huono, voisi tämä ehkä toimia muistikirjana Taavin elämästä ja kehityksestä. Katsotaan kuinka jaksan tätä kirjoittaan?!