Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon

Mulla meni juhannus töissä, joten lähdettiin maanantaina saareen. Tai Taavi ja Muru olivat menneet jo viikonloppuna ja tulivat nyt hakemaan mua.

Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.

Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.

Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi

Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.

Tässä ollaan vielä jäljellä

Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.


Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.

Kuva Tiina Suuronen

Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!

Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen

Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.

Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.


Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.


Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.

Kukkuu!

Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.

Lauantaina rallateltiin vähän kotipihalla alla olevaa rataa. Oikea seuruu onnistuu välillä paremmin, välillä huonommin.. Heti ekana oleva ohjaajan kierto liike, muuttui Taavilla seuraavan kyltin kierroksi. Vissiin vähän vaikuttaa tokon merkin kierron treenit =) =), vaikka käskysana on eri ja rallyssa myös käsimerkki apuna. Oikealla seuratessa Taavi ei myöskään osaa käyttää peräpäätään, käännökset on tosi kankeita. Lisää jumppaa siis!

Mökkeilyä

Perjantaina ajeltiin illaksi mökille ja tietenkin uimaan.

Lauantain mä tein polttopuita ja Taavi vaan ui. Lauantaina olisi ollu pyrrierkkari ja olin ilmoittanut Taavin, mutta en pystynyt menemään, kun Kosti oli siellä. Olisin varmaan romahtanut ihan totaalisesti sinne. Haluaisin kyllä nähdä Kostia, mutta en tuollaisessa paikassa ja ehkä en vielä muutenkaan ole valmis siihen. Kosti kuitenkin hienosti rotunsa paras ja samalla siitä tuli Suomen muotovalio sekä Norjan muotovalio, onnea rakas!


Sunnuntaina uinnin ja pitkän lenkin lisäksi tehtiin tarkkuusruutua heinikossa (ja polttopuita). Taavi oli mahtava ja toi niin nätisti mulle pienen kankaanpalan, pikkuruisen muovioravan ja nepparin.

Maanantaina sain polttopuiden teon lisäksi vieraan tekemään Taaville jäljen. Suunnitelma oli lyhyehkö suora jälki, jossa pääsisin harjoittelemaan jäljen nostoa. Mutta kun metsään laittaa ihmisen, joka ei lue karttaa ja jolla ei ole suuntavaistoa, niin saa oikein hyvän ja todenmukaisen jäljen =D.

Lähdettiin Taavin kanssa nostamaan kolme tuntia vanhaa jälkeä kovin tuuliseen metsään. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Taavi nosti taas takajäljen. Perse, mitä tolle voi tehdä?

Oikean suunnan löydyttyä annoin Taavin jäljestää vapaana, mutta kun tulimme ihan hirveeseen pöpelikköön, niin hukkasin Taavin. Ei auttanut kuin kutsua se takaisin ja laittaa liinaan. Onneksi ei haitannut Taavin työskentelyä, jatkoi hienosti jälkeä.

Jäljen edetessä meinasi tulla epäusko, kun jäljen tekijän kanssa oli ollut puhe suorasta jäljestä tieltä toiselle. Mutta ei auttanut kuin mennä koiran perässä, kun se niin vakaasti jäljesti. Lopulta löytyi hanska sovitusti ennen tielle tuloa. Esineiden väli oli tiellä jäljestämistä ja se oli aika haparointia, mutta halusin sitäkin kokeilla, kun tiellä jäljestämistä on tehty niin onnettoman vähän. Esine löytyi kyllä pienestä jäljestyksen hapuilusta huolimatta.

Jäljennostomatka oli 180 m, eka esine 1,2 km (!) ja jäljen koko pituus 1,5 km. Kyllä se on työkoira, ei siitä mihinkään pääse!

Taavin kulkema jälki

Punainen viiva on suunniteltu jälki, vihreä todellinen jälki

Palkaksi Taavi pääsi taas uimaan, videosta saa vähän osviittaa tuulesta, jota oli ihan tarpeeksi.

Tiistaina tietenkin uitiin, tehtiin polttopuita ja lenkkeiltiin. Lenkin lomassa löytyi taas tien varresta tavaroita. Illalla ajeltiin kotiin.

Menossa mukana oli myös 18 v. Waltsu <3

Esinejuttuja ja uimahommia

Kostin kanssa treenattiin ilmaisua. Vähän häiritsee, kun sisältä kuuluu Taavin haukku. Aika hyvällä mallilla silti tähän treenimäärään nähden ja kiva kun se haluaa itse mennä maate. Nyt pitäis vaan saada vieraita haukuttavaksi.

Torstaina oltiin jälkiryhmän treeneissä melkoisen kovassa sateessa. Mä halusin treenata koiranlukua ja sain vieraan tekemän 700 m jäljen, joka ehti vanheta reilun tunnin. Maasto oli monipuolinen metsämaasto kallioineen ja suopursuisine kosteine alueineen.

Tämmönen oi meidän jälki tuota viimeistä piikkia lukuun ottamatta, joka taitaa olla jonkinlainen gps-virhe.

Jana meni hyvin ja ilman mitään tarkisteluja Taavi lähti oikeaan suuntaan hyvin määrätietoisesti. Kulmat ja piikin Taavi suoritti todella hyvin, rauhalliset tarkistusringit tarvittaessa ja osa tais mennä ilman tarkistuksiakin. Yksi keppi jäi matkalle ja muutamassa kohdassa juuri kypsymässä olevat mustikat maistuivat Taaville.

Mä osasin lukea koiraani, vaikka tuo mustikointi hieman häiritsi sitä. Ens kerralla kokeilen, josko lyhyemmällä liinalla jäljestys auttais noissa kohdissa. Treenistä jäi tosi hyvä fiilis!

Kostikin sai oman reilun tunnin vanhan sadejälkensä, jolle tiputtelin kuusi hanskaa. Alusta oli kova sammal, joka osoittautui vähän vaikeaksi. Myös tuuli nousi jonkin verran ja tuntuikin, että Kosti sai esineistä hajun jo kaukaa tuulen mukana ja jäljestys tästä vähän kärsi. Positiivista oli Kostin reagointi esineisiin ja kyllä se on jo ihan hyvin hajulla siitä, mitä jäljestys on.


Perjantaina pienet tokoilut kentällä molemmille. Taavi teki loistavat kaukot, hyvää seuruuta, hyvän, mutta hitaan noudon ja jättävien erottelua.

Kosti osas seurata hyvin ja kapulan pitokin onnistui hyvin. Kaukot toimi ihan läheltä ja luoksetulo oli vauhdikas, vaikkakin loppuasento kovin vino.


Lauantaina tarkkuusruutua kotipihalla. Taaville ihan oikee ruutu ja hyvin se etsi pienen mutterin varvikosta. Mutterin poimiminen suuhun oli selkeesti ärsyttävää ja pienen jurputuksen säestämänä mutteri tuotiin hienosti mulle käteen.

Kostin kanssa treenattiin mutterin nostoa ja luovutusta käteen nurmikolla. Edistystä on tapahtunut, sillä Kosti ei syönyt mutteria, vaan toi sen hienosti mulle käteen. Mitään muovisia esineitä en kyllä sen kanssa uskalla vielä koittaa :).


Sunnuntaista eteenpäin oltiin kolme päivää mökillä. Ihmisosapuolet keskittyivät lähinnä polttopuiden tekoon, mutta ehdittiin vähän touhuta koirienkin kanssa. Molemmille esineruutua, Taavi haki tasoonsa nähden hyvin kaksi esinettä. Sehän ei ole koskaan oikein innostunut tästä hommasta, mutta nyt näytti ihan ok toiminnalta. Kostille kolme esinettä yksi esine kerrallaan näyttämällä ja sehän haki ne vallan mainiosti! Jos ei heti löytänyt, niin teki uutterasti töitä esineen löytämiseksi. Mikään supernopea sekään ei ole, mutta selkeästi innokkaampi kuin Taavi. Luovutuksia pitäisi Kostin kanssa treenata...

Lähetys

Luovutus

Vauhdilla tulee

Kostikin osaa

Vähän myös ammuskeltiin sekä 6 mm että 9 mm startilla, kumpaankaan ei kumpikaan juuri reagoinut. Taavi malttoi hienosti olla paikkamakuussa laukauksista huolimatta ja Kosti seurasi niin keskittyneenä namiin, ettei varmaan edes kuullut laukauksia. Ja sit koirat ui ja ui ja vielä vähän ui.

Kosti myös avusti puuntekohommissa parhaan kykynsä mukaan.

Välillä piti ottaa lepiä =)

Eka Taavin pennuista on kuvattu luustoltaan terveeksi, Salokannel Hermera 'Hilla' polvet 0/0, lonkat A/A, kyynärät 0/0, LTV0 ja VA1 (sama kylkiluupuutos kuin Taavilla).



OstinSporttiRakilta kolmen kuukauden "kesäjäsenyyden" ja olen hyödyntänyt heidän luentoarkistoaan kuuntelemalla kaksi Johanna Frantsénin luentoa jäljestämisestä. Yhteensä viisi tuntia asiaa tuosta mielenkiintoisesta aiheesta, josta ei koskaan voi oppia liikaa. Luennot tarjosivat paljon uutta ja nostivat taas motivaatiota harjoitella.

Myös koiran kehonhuollosta kuuntelin loistavan Lotta Lehtisen luennon ja seuraavaksi tarkoitus olisi perehtyä koiran hormonitoimintaan ja sen vaikutuksista koiran käytökseen ja terveyteen. Myös pari luentoa hakukoiran koulutuksesta ja rallyluento olisi tarkoitus kuunnella, jos vain aika riittää.

Mökkiviikollakin oltiin ahkeria

Sunnuntai vietettiin tiiviisti tien päällä, mutta mahtui päivään muutakin. Taavi treenasi ek-porukan kanssa esineruutua ja tarkkuusruutua. Esineruutu ei tällä kertaa maaston puolesta ollut mitenkään helppo. Oli vähän kumperetta ja muutenkin monipuolisempi maasto kuin mitä ollaan tehty. Taaville näytettiin taas kolme esinettä ja lähetys ekaksi näytetyltä. Mä vähän hätäilin lähetyksen kanssa ja esineiden näyttäjä oli vielä matkalla ruudusta pois kun lähetin. Taavi vähän sitä katseli, mutta painui sitten kuitenkin hakemaan hanskan. Toisella lähetyksellä tultiin maastoltaan vaikeampaan kohtaan ja Tapsa tekikin kaksi tyhjää reissua ja kolmannella löytyi vasta kenkä. Uusintalähetykset tehtiin samasta kohtaa, mutta muutaman metrin syvempää. Kolmatta en enää haetuttanut, kun työskentely tokalla esineellä oli kuitenkin hyvää.

Taaville on varmaan tullut aina helpotettua liikaa treenejä, jos se ei ole heti hakenut esinettä. Jatkossa se ei saa uusia apuja, vaan vain lähetyksiä syvemmältä.


Tarkkuusruutu oli meidän eka täysimittainen 3 m × 3 m ruutu! Esineenä oli hylsy. Taavi pysyi aika hyvin ruudussa ja nuuski tyypilliseen tapaan aika rauhallisesti. Muutaman uuden käskyn annoin kannustukseksi. Hylsy löytyi ja tuotiin mulle, vähän oli ällö esine Taavin mielestä. En tiedä olisko aika riittänyt jos kyse olis ollut koesuorituksesta, mutta mä olin tyytyväinen ekaan oikeeseen ruutuun. Tuokin on heti erilaista, kun en ite tiiä missä esine on. Ehdottomasti tarvitaan lisää tarkkuusruutuja, joissa on käynyt muita koiria!


Treeneistä matka jatkui siskon luo, jonne Tapsa jäi vähäksi aikaa hoitoon ja me Kostin kanssa jatkettiin kummipojan 2-vuotissynttäreille. Paikalla ei ollut kuin tuo yksi lapsi, mutta uusia aikuisia sitten senkin edestä. Jännä miten toisten luo Kosti meni heti reippaasti ja joidenkin luo ei sitten halunnut mennä melkein ollenkaan. Kai koirat jotenkin vaistoaa ihmisistä jotain. Mutta kaikkinensa kovin reipas pentu, vain musta iso leluhevonen oli jännä ja sitä piti pariin otteeseen käydä vähän haukkumassa.

Synttäreiden jälkeen haettiin Taavi ja hurautettiin etelämmäksi muuttaneen Pihkan luo. Hassua, miten Taavi tunnisti Pihkan jo ikkunan takaa vaikka ne on nähny vain kaksi kertaa aiemmin. Tai mä luulen sen tunnistaneen, kun paksista alkoi kuulua kovin innostunut vinkuna Pihkan ilmestyessä näköpiiriin. Käytiin ihanalla metsälenkillä koirien kanssa. Aivan mahtavat maastot on Pihkalla lenkkeillä. Ja miten mukavaa oli taas jutella Anun kanssa, meillä riittäisi juttua vaikka kuinka paljon!!

Tyypit ei ehkä olleet tällä kertaa kaikista kuvauksellisempia, mutta tässä kuvia lenkiltä: 

Salokannel Chaos & Tottakai Uskoman Olen

Päivän aikana mittariin kertyi reilu viitisensataa kilsaa ja yöksi päädyttiin mökille. Mahtavia autoilijoita molemmat koirat, kun vetävät vaan sikeitä kaiket matkat.


Maanantaina Taaville jälki, joka vanheni nelisenkymmentä minuuttia, pituutta 550m, kuusi keppiä, jana n. kaksikymmentä metriä, yksi tien ylitys. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ei mikään mahdoton ryteikkökään. Keli kuiva ja kylmä, tuuleton kevätsää.

Taavi lähti janalle hurjan innokkaasti, löysi jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen noin sata metriä oli jotenkin tosi vaikeaa ja katkonaista työskentelyä. Oltiinko liian lähellä mökkiä vai jotain muuta? Kuitenkin tien ylitys meni hienosti ja loppujälki hyvällä draivilla. Kepeistä kaksi jäi metsää...


Jäljen jälkeen äiti teki Taaville täysimittaisen tarkkuusruudun, esineenä pieni hiuslenkki. Rauhalliseen tyyliin Tapsa nuuski ruutua ja oikealle kohdalle tuulen alle päästyään Taavi eteni ruudu  toiseen laitaan noukkimaan lenksukan. Hyvin tuli esine käteen asti. Työskentely on kyllä kovin rauhallista, millähän siihen saisi vähän vauhtia?


Illalla Kosti lähti mukaan sukulaisiin. Käytiin serkun perheen luona ja kummitädillä. Serkun perheessä on kolme pientä lasta, jotka ovat tottuneet eläimiin. Kaksivuotiaan touhut olivat Kostista vähän pelottavia, mutta viisi ja seitsemän vuotiaat olivat ihan jees. Ei paljon lasten mekastus hetkauttanut, vaan Kosti otti tirsat ja leikki talon koiran leluilla vieraiden kanssa ja nuuski paikat läpi. Pihalla tarhassa haukkuvat isot koirat vaativat pienen tarkastelu- ja tuumaushetken, pylly maahan ja vakava katselu koirien suuntaan.

Kummilassa Kosti oli sisällä ennen kuin mä edes ehdin autolta lähteä kävelemään ovelle ja kummin tarjoamat makkaraviipaleet viimeistelivät Kostin rakkauden tätä kohtaan. Rankka reissu pienelle kaikkinensa, mutta hyvin se jaksoi ja otti tirsat aina välillä paikasta riippumatta.


Tiistaina Tapsan kanssa pihatokoa seuruun, jättävien, luoksetulon, kaukojen ja tötsän kierron merkeissä. Seuruussa Taavi oli ihanan intensiivinen, keskityttiin vasemmalle käännöksiin ja täyskäännöksiin. Kaukot meni loistavasti kolmesta metristä, luoksetulossa olis saanut olla enempi vauhtia. Merkin kiertoa tein olemalla itse Taavin ja tötsän välissä. Vauhti molempii  suuntiin pysyi laukalla. Jättävät onnistui tällä kertaa hyvin, tein yhden kutakin asentoa.

Aamun treeni päätettiin pudotetun noudon harjoitteluun metsätiellä. Näytän vielä pudotuksen. Kaksi toistoa, eka noin 50 metristä ja toka noi  30 metristä. Molemmat tosi hyviä palautusta myöten, jei. Loppupäivä lenkkeiltiin ja nukuttiin.

"Tule jo kesä"

Takatalvi iski

Torstaina huristeltiin kotiin soutuveneeseen totuttelun jälkeen. Taavi olis ihan hirveesti halunnu mennä uimaan.

Kotimatkalla poikettiin kentälle tokoilemaan omineen. Taavi teki alon liikkeet ja samalla harjoiteltiin vähän palkattomuutta. Kolme liikettä ja palkka. Ei vaikuttanu palkattomuus ainakaan huonosti ja kaikki liikkeet meni meidän mittapuulla hyvin, seuruu olis saanut olla intensiivisempi. Kostikin kävi kentällä vähän leikkimässä ja syömässä namia.

Kentältä jatkettiin matkaa Kotkan keskustaan, jossa Kosti kävi käppäilemässä. Vähän aluksi jänskätti juuri linja-autosta purkautunut ihmispaljous ja isot autot, mutta pian jo mentiin reippaasti. Pari tyyppiä kävi rapsuttelemassa.


Panta on kyllä ihan tosi ärsyttävä, varsinkin kun omistaja ei sitä koskaan muista pennulle laittaa kaulaan...

 

Illalla pelastushakutreeneissä Taaville haamu ja kaksi muistikuvaa. Armeija pisti parastaan Taavin treenin aikana, pommit paukkui oikein antaumuksella. Taavi teki omat hommansa hyvin ja erittäin innokkaasti, kuten oletettavaa oli. Näitä helppoja innostustreenejä pitäis nyt päästä vaan tekemään.

Kosti kävi syömässä nameja treenikamuilta ja oli superreipas (ja ahne). Pommituksen vaikutusta Kostiin en tiedä, kun se oli autossa silloin kun pahin pommitus oli käynnissä. Kun vein Taavia autolle, se ainakin oli ihan normaali. Nämä olikin sitten tällä erää viimeiset pehatreenit tässä porukassa, katotaan miten treenit lähtee uudessa porukassa liikkeelle ja kuinka hyvin pääsen siellä osallistumaan treeneihin, niiden kuitenkin olisi kai tarkoitus olla enemmän vaihtelevaan aikaan... Tässäkin porukassa kyllä tulen varmasti tilaisuuden salliessa vierailemassa. Kotimatkalla käytiin vielä paloasemalla rapsuteltavana.




Perjantaina aamupäivä meni Askolassa Ari Koskelan esteopissa. Taavin kanssa olen nyt päättänyt ainakin yrittään harjoitella pk-esteet ja varsinkin A-este on ollu sellainen, jota en ole omineni uskaltanut ruveta yrittämään. Tehtiin kaksi settiä, joista molemmilla sekä hyppyä että aata.


Hypyssä Ari ei näe mitään estettä metriselle (treenin korkein hyppy n. 90 cm), mutta Taavin itseluottamuksen kasvattamisen tarpeesta oltiin samaa mieltä. Sitä nyt treenataan tekemällä tarpeeksi matalia hyppyjä ja meidän on ehdottomasti opetelta myös se paluuhyppy!! Vapun oppien mukaan ollaan koko talvi treenattu tekniikkaa ja siinä hypitään pääsääntöisesti vaan yhteen suuntaan. Jatkossa siis aina edestakaisin. Avuksi otetaan myös ponnistusrimat kuuden jalan päähän hypystä molemmille puolille, koska Taavin oli selkeesti vaikea hahmottaa varsinkin sen paluuhypyn ponnistuspaikkaa. Katotaan saadaanko syksyyn mennessä nostettua korkeus lähemmäs metriä.


Aata tehtiin loivalla esteellä ja siihen pitäisi saada Taaville luotua into ja hurmos. A:ta kohtaan olisi saatava niin kova hinku, että Taavi karkaa A:lle sen nähdessään. Eli juostaan nyt vaan aluksi loivaa aata eestaas hirveellä innolla ja paljolla palkalla.


Arin kanssa juteltiin paljon myös koirankouluksesta yleensäkin, tykkäsin tyypistä ja hänen tyylistään. Taas sain kyllä todeta, että olen ihan liian lepsu ja tylsä ja yksitoikkoinen ja epäselvä ja kaikin puolin vajavainen koiranohjaaja. Koiran kouluttaminen on vain niin vaikeaa ja varsinkin kun on eka koira eikä ole mitään kokemusta ja kaikki täytyy opetella enemmän tai vähemmän kantapään kautta. Fiilis kuitenkin positiivinen ja Arin oppiin varmasti palaamme vielä.




Kosti oli mukana turistina ja kävi pariin otteeseen nuolemassa Arin naaman ja hengas tauoilla tutkien ympäristöä. Kotimatkalla poikettiin vielä Porvoossa eläinkaupassa ja siellä Kosti kävi kaupan takahuoneessa viihdyttämässä kahvitauolla olleita työntekijöitä ja söi kaikki herkut, mitä sille tarjoiltiin.




Illalla käytiin Taavin kanssa vielä tokotreeneissä, merkin kierto ja nouto olivat illan aiheet. Merkin kierrossa mun pitäis nyt pikkuhiljaa uskaltaa kasvattaa välimatkaa. Laukka menosuuntaan ei pitkästä matkasta edelleenkään onnistu, mutta en voi jäädä loputtomiin siihen lähelle. Noudossa oli positiivista, kun Taavi noukki kapulan hiekalta melko reippaasti. Odotteluajat tehtiin omineen vähän seuruuta, jättäviä höntsäten, kaukoja ja köllimistä.