Tottelemisjuttuja ja Sinnin jälkileirillä

Työt on taas viime aikoina haitannu harrastamista ihan urakalla, mutta yövuoroputken päälle mut saatiin houkuteltua jälkihommiin. Sinnille kolmisataametrinen jälki noin puolentoista tunnin vanhana. Kulmia kolme ja esineitä viisi. Namia ihan parilla askeleella, mutta ne voi kyllä jatkossa jättää pois ellei ole jotain erityistä mitä haluaisi vahvistaa.

Ennen jälkeä käytiin tunnin riekkumislenkillä Ainon kanssa.

Ullan ottama kuva

Pieni nostomatka ja kyllä se jälki nousi vaikkakin vähän huolettomasti. Kaikki kaksi aiempaa jälkeä metsässä on jäljestetty melko tuoreeltaan ja ne on olleet hieman epätarkempia kuin jäljet pellolla. Nyt vähän vanhempi jälki oli selkeästi parempi. Jopa esineisiin pieni merkkaus ja siitä sitten tietysti iso palkka.

Reilu 300 metrinen jälki meni kokonaisuutena hyvin, jäljestys oli tarkkaa ja kulmat onnistuivat kohtuullisen hyvin. Ja mun yövuorojen jälkeinen kireys ei selkeästikään haittaa Sinniä sillä tavalla kuin Taavia. Tästä on kyllä hyvä jatkaa rakentelua.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit. Meillä pääteema oli kontakti. Hallissa oli meidän lisäksi kolme ihmistä ja yksi pentukoira. Sinnillä oli kyllä vaikeeta, mut hetkittäin kykeni myös kontaktiin. Eihän se meinannut edes pysyä pystyssä, kun häntä heilutti koko koiraa niin kovin. Mut ollaan kuulemma silti kehitytty =).

Taavikin pääsi tekemään tottisjuttuja, kun meitä oli treeneissä niin vähän tällä kertaa. Meinas vähän keulia, kun ei olla aikoihin tehty mitään. 

Lopuksi vielä paikkis ja siinä oltiin Sinnin kanssa rivin reunassa perusasennossa. Aina hetken kerrallaan Hinni kykeni istumaan pikallaan ja sit ois taas pitäny päästä kattomaan vieruskaveria. 

Torstaina hakuiltiin Sinnin kanssa. Kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa yhtä aikaa muistikuvina, sitten valmis, taputus, valmis ja haamu. Kaikille Sinni lähti vauhdilla, avuille vielä tietysti astetta vauhdikkaammin, mutta valmiillekin se meni hyvää vauhtia. 

Perjantaina Taaville rallya ja Sinnille tottisjuttuja. Taavin kanssa tehtiin alla oleva rata. Eihän se puhtaasti mennyt, mutta eipä olla juuri harjoiteltukaan. Ihan kivaa tekemistä kuitenkin.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Kotkan Pelastuskoirayhdistyksen järjestämälle jälkileirille. Taavi oli mukanan turistina ja Sinni treenasi. Aloittelevien ryhmän koutsina toimi Pelastuskoiraliiton jälkikouluttaja- ja -tarkastaja Hermanni Koli.

Perjantaina oli teorialuento ja varsinaiset harjoitukset alkoivat lauantaina. Sukellettiin Sinnin kanssa aika lailla syvään päätyyn koko viikonloppu. Ensimmäisenä jälkenä oli kolme tuntia vanha vieraan tekemä suora noin kaksisataa metriä pitkä jälki, jossa ei ollut esineitä. Tällä jäljellä Hermanni vähän katsoi, että missä koirakko menee ja mehän mentiin.

Sinni jäljesti rauhallisesti ja tarkasti, varmasti jäljen ikä vaikutti vauhtia hidastavasti koska ei olla noin vanhoja jälkiä ajettu ja tämä oli kuitenkin vasta Sinnin neljäs metsäjälki. Sinnihän ei mikään rynnijä ole muutenkaan. Lopussa jäljen yli meni myös kohtalaisen tuoreen näköiset hirven jäljet, jotka kiinnostivat Sinniä kovasti. Kun Sinni jatkoi omalla jäljellään, niin jälki lopetettiin ja palkkasin Sinnin jäljen päältä. 

Vauhtia tulee kyllä varmasti lisää ajan saatossa ja itse ainakin tykkään ennemmin rauhallisesta ja tarkasta jäljestyksestä kuin kamalasta kaahottamisesti. Vaikka alun teoriaosuuden jälkeen mulle jäi vähän kuva, että koutsilla oli pieni asenne meitä kaikkia kohtaan, mutta kyllä se päivän mittaan karisi. Itse ainakin kyseenalaistin osan koutsin teorioista olemalla muun muassa sitä mieltä, että ohjaajan omatekemillä jäljillä voi kouluttaa vallan mainion jälkikoiran. Toki niitä vieraita jälkiä on ajettava jossain vaiheessa, mutta perus- ja ylläpitokoulutuksen voi ohjaaja vallan mainiosti tehdä ihan omineen. Ja itselläni tämä ainakin on jo ihan pakon sanelema juttu, kun ei mun aikatauluilla ole mahdollista kovinkaan usein treenailla kuin yksikseen.

Alku jäljestä puuttuu videolta, kun kamera oli suunnattu vähän vääriin ja se kuvasi vain metsää...

Päivän toisena treeninä oli jäljennostotreeni, jossa jäljen nostomatka oli noin 30 metriä ja vieraan tekemä 1,5 tuntia vanha lyhyt jälki, joka päättyi esineeseen. Ei olla tehty noin pitkiä nostomatkoja, mutta kyllä Sinni jäljen nosti hienosti ja merkkasi esineenkin. 

Video Lotta Lassas-Tukiainen:

Kolmantena treeninä lauantaina oli harhajälkiharjoitus. Harhojen ja jäljen ikäero oli puoli tuntia, harhat vanhempia. Jälki noin parituntinen. Ekalla yrittämällä jälki ei noussut, mutta uudella yrittämällä onnistui. Jäljestys taas hyvää ja ekaan harhaan Sinni ei reagoinut mitenkään, mutta toinen kiinnosti. Hetken tutkittuaan harhaa Sinni kuitenkin jatkoi omaa jälkeään ja siitä palkkaus ja jäljen lopetus.

Sunnuntaina aloitettiin vanhojen jälkien nostolla ja Sinnille oli tarjolla noin 18 tuntia vanha jälki. Ei ollut yllätys, että jälki ei noussut.

Toisena harjoituksena oli Sinnille pitkä eli puolen kilometrin pituinen vieraan tekemä jälki, jossa kolme esinettä ja jäljen päässä maalimies. Jälki oli noin pari tuntia vanha ja kohtalaisen suora. Pieni jäljennosto ja jälki nousi hienosti. Myös esineet löytyivät ja jäljestys oli kaikkinensa hyvää, varsinkin kun huomioi että pentu oli jo varmasti väsynyt viikonlopun leireilystä. Loppujäljellä Sinni vaihtoi hetkeksi ilmavainulle, mutta palasi takaisin jälkeen ja ihan viimeiset kymmenen metriä meni taas ilmavainulla. Kovin se ilahtui maalimiehestä jäljen päässä.

Leiri oli rankka ja harjoitukset Sinnille tosi vaativia, mutta hyvin se veti ja saatiin molemmat kehuja. Olen osannut hyvin opettaa Sinnille rauhallisen mielentilan jäljestykseen ja olen siitä kyllä tosi tyytyväinen, kun useammalla leiriläisellä oli ongelmia juuri tuon vauhdin ja koheltamisen kanssa. Ohjaajana sain kehuja rauhallisuudesta ja oikea-aikaisesta kehumisesta sekä tilan antamisesta koiralle sekä sen lukemisesta. Mutta olisihan se ihme, jos näillä metsäkilometreillä ei olisi jotain itsekin oppinut =). Itse en vielä luota Sinnin lukutaitooni, mutta oli kyllä kiva huomata, että luen sitä paremmin kuin mitä oletin lukevani. Harjoitukset oli monipuolisia ja keskenään erilaisia ja uskon monen saaneen leiristä paljon irti. Oli myös mukava kokeilla Sinnin kanssa treenejä, joita en omineen olisi vielä pitkään aikaan kokeillut. Rohkeammin vain pitäisi mennä pois omalta mukavuusalueelta!

Sinni pääsi myös leikkimään Bamsen kanssa. Kyllä oli kaksikolla kivaa. Bamse tarjosi myös autokyydit Sinnille leirin aikana, kiitos siitä! 

Kotipihalla on treenailtu silloin tällöin vähän tottisjuttuja molempien kanssa. Taavilla ei kyllä mitenkään onnistu, että odottaisi omaa vuoroaan. Sen on ihan pakko tunkea mukaan koko ajan. Ehkä siks onkin tullu Sinnin kanssa tehtyä hirveen vähän mitään tottisjuttuja, kun ohimennen tai lenkillä et voi tehdä mitään, kun toinen on heti änkemässä siihen väliin...

Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Pitkästä aikaa vähän touhukkaampi viikko

Maanantaina Femme kävi kylässä. Taas oli kamalan kuumaa, mutta tehtiin silti pieni metsälenkki.

Tiistaina aamusta Taaville esineruutua ja Sinnille jälki.

Taavi haki ekan esineen tosi hyvin. Sitten tuli useampi tyhjä pisto ja into vähän hiipui.

Sinnillä oli vajaa 300 askeleen jälki, jossa harvakseltaan namia. En tiedä mikä oli, kun rynni ja poukkoili ihan hulluna. Sain jarruttaa tosissani ja kulmat meinas mennä pitkiksi, namitkaan ei oikein maistunut. Pohja oli todella kuiva, oisko se syynä tai sit joku ihan muu... 

Keskiviikkona taas aamusta jälkeä Sinnille, nyt lyhyellä nurmella. Namia oli enempi kuin edellisenä päivänä, mut jotenkin musta tuntuu ettei se nyt ollut se varsinainen syy. Joka tapauksessa jälki meni hyvin, huomattavan paljon rauhallisemmin ja keskittyneemmin kuin edellinen.

Tällä kertaa perässä oli myös kävelemässä pari tyyppiä ja aluksi ne vähän häiritsi Sinnin keskittymistä, mut kun jälki löytyi niin vain kerran jäljen aikana Sinnin keskittyminen herpaantui ja perässäkulkijoita piti käydä vähän rakastamasta. Kokonaisuutena hyvä jälki, viidestä kulmasta yhdessä pieni pyörähdys, muut kohtuullisen hyvin. Nyt oli talkkitäppä mulle merkkinä kulmasta ja aioin kokeilla samaa ensi kerrallakin.

Taavi teki tottista. Keskityttiin seuraamiseen ja tehtiin pitkiä suoria. Suurimman osan ajasta Taavi oli kivan keskittynyt ja seurasi hyvin. Joku haju vei sen kerran mennessään, muuten kyllä oli kivaa tekemistä. 

Illalla Taavi kävi hakuilemassa. Kolmisen hehtaaria oli alue ja tuulta ei nimeksikään. Sateen jäljiltä metsä oli märkä, mutta ilma ukkosta enteilevän painostava. Kolme maalimiestä.

Lähdettiin kulkemaan alueen rajannutta tietä pitkin ja Taavi reagoi nyppylän kohdalla, muttei kuitenkaan irronnut juurikaan. Jatkettiin matkaa ja alueen toiseen päähän päästyämme Taavi sai hajun ja painui toiselle puolelle aluetta haukkumaan. Pitkä hyvä ilmaisu.

Palattiin alueen rajaa pitkin takaisin sinne mistä lähdettiin ja halusin palata lähelle nyppylää, johon Taavi oli reagoinut. En juuri ehtinyt edetä, kun Taavi nosti sieltä toisen maalimiehen. Kolmaskin löytyi pian ja melko pitkästä matkasta, n. 140 m, kiven päältä. Kuvassa maalimies näkyy hyvin, mutta Taavin löytäessä sen, hän oli maannut kiven railossa. Hyvä tukalan kelin treeni vähän vieraammilla maalimiehillä, tykkäsin!

Torstaina käytiin Sinni kanssa mätsäreissä. Ihan kamalasti oli koiria, pelkästään pentuja viisikymmentä! Sinni oli reipas tyttö ihmis- ja koiravilinässä. Toiset koirat kiinnosti, mutta vähän myös jännittävät, ihmiset oli ihania. Saatiin myös taas muutama loistava lapsikokemus! 

Sinni oli heti alussa toisessa parissa saaden sinisen nauhan. Sitten joutikin ottamaan parin tunnin päikkärit autossa ennen sinisten kehää. Koska koiria oli niin paljon, niin koko porukalla ei juostu vaan tuomari poimi neljä suosikkiaan. Sinni oli näiden neljän joukossa ja sitten päästiin vielä juoksemaan. Sinni sijoittui neljänneksi. Hienosti meni, vaikkei oltu juurikaan harjoiteltu. Juoksu pysyi ravina ilman turhia loikkia. Pidempään seisominen ei vielä ihan onnistu, kun ympärillä on niin paljon kaikkea kivaa. Hampaatkin onnistuttiin katsomaan, vaikka ehkä vähän ärsytti. Kaikkinensa oikein onnistunut ilta ja loistavaa harjoitusta kaikkinensa koronapentu-Sinnille!

Kuvat Mira Timperi

Perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville tottista. Sinnin jälki oli 300 askelta ja siinä oli viisi kulmaa. Namia oli kohtalaisen paljon, mutta mahtui sinne useampi 10 - 15 askeleen tyhjä pätkäkin ja sitten myös lyhyempiä tyhjiä. 

Tehtiin pieni jäljen nosto ja ekaa kertaa se oli tosi hyvä. Tuuli oli aika kova, mutta se ei jäljestystä haitannut. Perässäkävelijää piti pari kertaa käydä moikkaamassa, muuten koko jälki hyvin keskittynyttä tekemistä. Kolme ekaa kulmaa meni hyvin, osa jopa loistavasti, pari viimeistä vähän haparoivammin, mutta ihan ok nekin. 

Taavi totteli ihan tosi ihanalla asenteella! Paljon seuruuta ja rallyn juttuja, oikealla seuruu meni myös hyvin. Loppuun vielä neljän minuutin paikkamakuu ilman mitään huomautettavaa.

Iltapäivällä Sinnillä oli tottisyksäri. Voi vitsi mä olen kyllä avuton ton tottiksen opettamisen suhteen. Meillä vielä homman tekee jotenkin tosi hankalaksi se, kun Sinni ei ole ahne ja sen mielestä mä olen vähän paska, kun otan sen joskus kiinni yms.. Ei ole helppoa tuommoisen kovin itsenäisen tyypin kanssa. Leikkimään me sentään on vähän opittu.

Illalla Taaville hakutreenit. Aloitettiin kuitenkin hallinnalla; vähän seuruuta ja häirittynä parin minuutin paikkis. Ne meni hyvin.

Maalimiehet oli tällä kertaa vähän erilaisia. Yksi käveli ympyrää, toinenkin seisoi avoimella paikalla ja sillä soi puhelin ja kädessä oli kilisevät avaimet ja kolmas istui kannon nokassa ja puhui Taaville sen tullessa paikalle. Ei hämänneet nämä Taavia vaan kaikilta ukoilta hyvä ilmaisu. Hyvä Tapsu!

Kuvat Heli Roimola 

Lauantaina raunioilla. Sinnille neljä haamua. Meni tosi innokkaasti ihmisten luo, mutta jostain syystä namit ei tällä kertaa maistuneet kuin vasta viimeisellä ukolla... Taaville kolme maalia valmiina. Rauhallisen varmasti Taavi löysi kaikki ja ilmaisut oli hienoja. Yksi oli maan alla kaivossa, toinen pitkän putken perällä ja kolmas alueen laidalla vanhan talon perustusten kellarissa.

Illalla Taaville vielä 11 tuntia vanha jälki. Metsä oli sen verran kostea, että koko kesän jatkunut metsäpalovaroitus poistui ja hellekin väistyi jotan ajattelin viimein olevan hyvä aika kunnon jäljelle. Jälki oli reilun kilometrin ja sillä oli neljä esinettä. Lisäksi se oli mulle todella epämukavuusalueella, kun tuo metsä on ihan hanurista, kamalaa ryteikköä ja hankalakulkuista muutenkin. Jälkikäteen ajateltuna jälki olisi pitänyt tehdä toisin päin, kun nyt tuossa jäljen alussa oli varmasti paljon häiriöjälkiä alueen ollessa jonkinmoisessa lenkkikäytössä. Lisäksi voimakas tuuli teki jäljestämisestä hieman hankalampaa kuin mitä se tyynellä olisi ollut.

Alku oli siis vaikea ja Taavi nostikin pari selvästi tuoreempaa jälkeä ennen kuin pääsimme ensimmäiselle esineelle. Siitä eteenpäin jäljestys onnistui paremmin, vaikkei se ihan superhyvin mennytkään. Mutta mitä pidemmälle päästiin, niin sen paremmin meni. Ollu vissiin vähän liian pitkä tauko jälkihommissa ja ei nää vanhat jäljet koskaan ole helppoja. Kaikki esineet löytyi ja muutama tieuran ja yhden isomman ojan ylitys meni hyvin.