Lammashommia ja koejuttuja

Ennen ekaa yövuoroa tehtiin Taavin kanssa aamulenkillä vähän tottisjuttuja. Seuruu vähän taas haahuilevaa, mut paikkis hyvä ja eteenmenot ilman etupalkkaa loistavat. Pysäytykset ja kaikki toimi, vaikka oltiin kapealla metsäpolulla.

Ekstemporee käytiin myös pikaisesti Masan luona tottistelemassa. Nyt oli etupalkka eteenmenoihin ja seuruussa Taavi keuli sen takia. Paikkis hyvä Masan häiriköidessä ja eteenmenot hyvät. Luoksetulossa Taavi vähän himmaili, ehkei ois halunnu tulla niin vauhdilla luokse, kun Masa oli vieressä. Mut hyvin meni tämäkin ylläritreeni.

Koska Tapsa on uintikiellossa, niin uimavuorolle joutui Sinni yksin. Yllättäen se ei yksin ollutkaan mikään himouimari. Ilman Taavin esimerkkiä uimaan meneminen oli vaikeampaa ja Sinni uikin vain muutamia kertoja altaan päästä päähän. Joitain kertoja teki pienen lenkin rampin luona. Aika iso ero luonnonvesiin, joissa Sinni puljaisi lähes tauotta. 

Perjantaina illalla hakutreenit kovin tuulisessa kelissä. Taavi teki hallintaa ja kaikki osiot meni hyvin monenlaisista häiriöistä huolimatta. Sinni teki etsinnän kolmella maalimiehellä.

Eka ukko kaikkinensa hyvä, rullan Sinni kyllä pudottaa edelleen vähän liian aikaisin mun makuun, vaikka rullan tuontia loppuun asti on kotona treenattu irtorullilla ihan vaan tekniikkatreeninä ja silloin se onnistuu paremmin. Tämä ilmaisu tuli noin 80 metristä.

Toiselta ukolta tullessaan Sinni pudotti rullan jossain matkan varrella. Löytö oli yli 100 metrin päässä. Pitkät ja hankalat rullantuontimatkat on vielä vähän vaikeita.

Jatkettiin matkaa ja seuraava löytö meni ilmaisuineen hyvin. Viimeiseksi sitten löytyi uudestaan toka ukko ja nyt hyvä ilmaisu sieltä. 

Mulla on kyllä tekemistä noilla näyttömatkoilla, Sinnillä on niin kiire näytölle. Onneksi sitä ei mun liinassa roikkuminen tunnu haittaavan, en kyllä kaikille ukoille juoksekaan sen perässä loppuun asti. 

Lauantaina ajeltiin kaatosateessa Sinnin kanssa Somerolle Woollandiaan paimentamaan Suomen Pyreneläisten vuoden viimeiseen paimennuspäivän. Kaksi kierrosta tehtiin isolla pellolla ja Sinni oli niin hyvä! Koko ajan kiinnostunut lampaista, haki hyvin tasapainoon ja piti huolta, että kaikki lampaat pysyvät koossa. Muutaman kerran Sinni pyörähti vauhdikkaasti lammaslauman ympäri kasaten ne tiiviimmin yhteen, mutta teki senkin tosi nätisti.

Sinni kuunteli käskyjä hidastamisesta ja pysähtymisistä hyvin, mutta sauvapaineeseen se ei reagoinut mitenkään. Sitä olisi pystynyt vaikka koskemaan sauvalla ja silti se vain seisoi tyynesti paikallaan. Sauvapaine olis kiva apu mulle käännöksissä ja muissa, mut onneksi Sinni vaikuttaa aika fiksulta paimenelta ilman sitäkin tämmöisiin tavoitteettomiin paimenteluihin. 

Pellolta pois lähtiessä Sinni ei olisi halunnut tulla. Se jäi vain seisomaan puoleenväliin porttia, jossa mä olin, ja lampaita. Se näytti niin huolestuneelta siitä, että eihän noita lampaita nyt tuonne voi yksin jättää. Voi suloisuus ja miten hyvä reaktio koiralta!

Kuvat Teija:

Kotiin ehdittiin nippa nappa valoisan aikaan ja ehdin käydä tekemässä Taavin kanssa tottisjuttuja. Seuruuta, paikkista ja eteenlähetyksiä. Ei nää mikskään muutu, vaikka kuin treenaa. Seuruu kohtalaista, vähän haahuilevaa. Paikkis oli hyvä ja eteenlähetyksissä Taavi kävi kerran kusella. En pysäyttänyt, vaan sai juosta suoraan pallolle. 

Sunnuntaina aamusta osallistuttiin Taavin kanssa Kaakkien peko-t -kokeeseen, tuomarina Sari Hänninen. Sää suosi meitä, vaikka tuulta olisi hakua ajatellen saanut olla hieman enemmän. Kyllä taas mietin aamulla oksentaessani, että miks? Mut miksei 🤣 Ja kokeessa yks talkoolainen luuli mun olevan krapulassa, kun kävin vielä ennen omaa vuoroani kakomassa ojan pohjalla. Onneksi tää tuli puheeksi ja sain oikaistua asian. En ihan niin välinpitämättämästi suhtaudu kokeisiin osallistumisiin, että pämppäisin edellisenä iltana itseni huonoon kuntoon.

Kokeen aluksi luoksepäästävyyden tarkistus ja sirun luku. Tapsu on ehkä vanhemmiten muuttunu jotenkin rennommaksi, kun sillä oli ihan kivaa, kävi nuuhkimassa ihmisiä ja sirunlukukaan ei ottanut yhtään päähän. 

Hallintaosuudessa on n. 200 askelta seuruuta tuomarin ohjeiden mukaan kääntyillen ja pysähdellen. Aina kun mä jännitän, niin seuruu on huonoa ja Taavi haukkuu. Niin haukkui nytkin, mutta onneksi kuitenkin aika vähän ja seuruukin oli lähes kohtuullista.

Seuruusta paikkikseen, jossa astuin perusasennossa Taavin takatassun päälle, vähän se kiroili siitä. En tiedä johtuiko tästä vai jostain muusta, mutta kun olin päässyt koiran jätettyäni tuomarin luo, Taavi seisoi. Onneksi se seisoi kuin suolapatsas koko kolme minuuttia eikä hievahtanutkaan häiriöäänistä tai ohikulkevasta häiriöihmisestä huolimatta. Huh, kun jännitti, vaikka alun kauhistuksen jälkeen luotin Taavin pysyvän loppuun asti paikallaan. 

Hallinnan viimeinen osuus on 'hallittu irtaantuminen ja kulkeminen annetussa suunnassa, sisältäen myös pysähtymisen ja luoksetulon' eli eteenlähetykset tai tuttavallisemmin jolkotteluosuus. Tätä liikettä ei taida kukaan lajin harrastaja ymmärtää, mutta jos kokeessa tämmöinen vaaditaan, niin onhan se tehtävä.  Suoritusohjeessa liikkeessä mainitaan seuraavaa:

Tuomarin kehotuksesta ohjaaja kävelee vapaana seuraavan koiran kanssa osoitettuun suuntaan metsäpolkua, sähkölinjaa tai muuta selkeää uraa pitkin. Noin 10–15 askeleen jälkeen koiran tulee käskyn saatuaan irtaantua ohjaajasta suoraan eteen riittävästi (n. 15-30 askelta) ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 30 - 50 askeleen verran. Ohjaaja huolehtii näköyhteyden säilymisestä koiraan. Irtaantuminen ei tarkoita koiralle vapaata juoksemista, vaan hallittua etenemistä ohjaajan kanssa.

Tuomarin merkistä ohjaaja pysäyttää koiran (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa) ja jatkaa nopeuttaan muuttamatta kulkuaan koiran luokse. Tämän jälkeen tuomari antaa ohjaajalle luvan jatkaa matkaa samaan kulkusuuntaan. Koiran tulee jälleen n. 10-15 askeleen jälkeen käskystä irtaantua ohjaajasta suoraan eteen n. 15-30 askelta ja jatkaa kulkua ohjaajan kanssa samalla nopeudella ja samansuuntaisesti n. 20-30 askeleen verran. Tuomarin merkistä ohjaaja pysähtyy ja pysäyttää koiran käskyllä (koiran asento pysähdyskäskyn jälkeen on vapaa). Tämän jälkeen, kun koira on selvästi pysähtynyt, ohjaaja kutsuu tuomarin luvalla koiran luokseen.

Tätä on treenattu nyt paljon ja se kyllä näkyi! Saatiin oikein erityismaininta siitä, miten tehtiin liike juuri niin kuin se on tarkoitettu tehtäväksi! Taavi kyllä tykkää tästä liikkeestä tosi paljon ja ollaan saatu homma aika kivasti toimimaan, vaikka se välillä näkyy seuruussa Taavin liiallisena eteenlähetyskäskyn odotuksena. Mutta nyt meni kaikki kyllä niin nappiin tämän osalta, ettei ois paremmin voinu mennä. Pysäytyksetkin oli huikeita, heti käskystä Taavi pysähtyi kuin seinään ja luoksetulokin oli vauhdikas. 

Pisteitä hallintaosuudesta 44/50. Vähennykset seuruusta ja varmaankin siitä asennonvaihdosta paikkiksessa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Lähdössä seuruuseen

Paikkiksen valmistelu

Ootellaan jotain

Onnistuneen hallinnan jälkeen siirryimme jäljelle, joka alkaa tietysti jäljen nostolla. Meillä helpompi eli A jälki. Maastoon on merkitty 50 m × 50 m ruutu, jonka kahden neljänneksen läpi jälki kulkee. Kivana lisämausteena oli tällä kertaa hirvien nuolikivi keskellä ruutua. A jälki on 600 metriä pitkä ja noin tunnin vanha, aikaa jäljestämiseen on puoli tuntia. Tuomari antoi nostosivun ja me lähdettiin nostamaan jälkeä ruudun toista laitaa pitkin. Taavi lähti määrätietoisesti ruutuun ja ei mennyt kauaa, kun se nosti jäljen pienen suunnan tarkistuksen jälkeen oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti etenemään. Hyvin meni koko jälki, kaikki

viisi esinettä ylös ja aikaa meni 13 minuuttia.

 

Pisteitä tästä osuudesta 99/100, yksi piste meni, kun Taavi nosti ruudussa koipeaan ennen jäljen nousua... mua ei haittaa noi sen kuseskelut, kun ne ei mitenkään vaikuta sen työskentelyyn.

Onnistunut jälki oikeuttaa siirtymään viimeiseen osioon eli henkilöetsintään. Tein etsintäsuunnitelman, jonka tiesin olevan tuomarin mielestä huono, mutta halusin pelata varman päälle ja kulkea sivutuulessa.

Etsintäsuunnitelman tekoa

Hakumetsään lähdössä.

Meillä taisi mennä noin kymmenen minuuttia, kun molemmat kolmen hehtaarin alueella olleet maalimiehet oli löydetty. En kyllä käsitä miten Taavi tuon tekee, kun molemmat löytyi aika kaukaa myötätuulen puolelta. Mut pääasia että löytyi. Eka ilmaisu hyvä ja hallintaan otto ja yhdessä kulkeminen takaisin kartturin luo loistavat. Toiselta maalilta pari miinuspistettä, kun Taavi vähän ennakoi sivulle tulemista. Lisäksi miinuksia siitä, että Taavi on liian itsenäinen ja sit miinuksia tuli myös siitä mun etsintäsuunnitelmasta ja siitä, etten kuulemma luottanut kartturiin, kun pari kertaa kysyin siltä, että onko hyvä suunta ja kerran katsoin itse karttaa. Pyh, sanon minä, mun on vaan pakko tietää, missä päin aluetta mennään, en voi itselleni minkään ja Tapsa on just hyvä itsenäisen varma työskentelijä. Mut ymmärrän kyllä vähennykset. Pisteitä jäi lopulta tästä osiosta kasaan 139/150.

Kokonaispisteet siis 282/300! On se Tapsuli vaan huikee otus ❤️❤️❤️

Illalla käytiin vielä Sinnin kanssa avaamassa talven sunnuntaihallikausi. Oma takki oli kyllä kokeen jäljiltä sen verran tyhjä, ettei kummosiin sankarisuorituksiin kyetty. Mut alun haistelun jälkeen Sinnistä irtos ihan kivoja pätkiä seuraamista. Tehtiin myös paikkis ja luoksetulo sekä kokeiltiin henkilöryhmää. Paikkis ja luoksetulo hyvät, henkilöryhmä oli Sinnille vaikea, mut saatiin kuitenkin onnistumisia siinäkin. Illan kohokohtana liikkeestä maahan meno onnistui useamman kerran sangen hyvin.

Maanantaina aamusta Taaville pieni palauttava treeni. Tehtiin vähän seuruuta isolla palkalla ja lyhyt paikkis, jossa se jostain syystä nousi taas seisomaan... pitkät eteenmenot pallolle. Hallinnan jälkeen pari helppoa ukkoa lyhyillä haukuilla.

Treenin jälkeen käytin Taavin taas fyssarilla. Vasemman jalan lumpio sillä pääsee siis vähän liikkumaan ulospäin enemmän kuin toisessa jalassa ja enemmän kuin ennen, mutta ei toivottavasti ole vaaraa luksoitumiseen. Yleensähän lumpio luksoi sisäänpäin ja siihen ei nyt ole mitään viitteitä, mutta jos lumpio luksoisi ulospäin, niin se olisi koiralle kivuliasta. Reidet sillä oli edelleen jumissa myös. Taavin takajalathan on aina olleet tosi ulkokierteiset, mikä varmasti altistaa hieman tällaisille vaivoille. Siihen vielä päälle Sinnin jaloista repiminen, niin ei varmasti tee hyvää. Saatiin jumppaohjeita ja suosituksen käydä vesikävelymatolla. Sitten pitäisi vielä pystyä kokonaan estämään Sinnin pääsy pureskelemaan Taavin kintereitä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, koska tähänkin asti olen yrittänyt aina tuon estää. Taavi kun ei itse sano Sinnille mitään, yrittää vain vetää takapuolta alleen ja mennä karkuun.

Keskiviikkona Sinnin tokotreenit ekaa kertaa tänä syksynä hallilla. Aloitettiin paikkiksella ja Sinni oli hyvä. Ennakoi kyllä perusasennossa maahan menoa.

Pito ja seuruu oli tän päivän aiheet. Pidossa Sinni ei halua olla mun lähellä ja kun ottaa kapulan suuhun, niin pomppaa aina vähän taaksepäin. Kokeiltiin niin, että olen polvillani ja niin, että olen vähän takakenossa. Takakeno tuntui toimivan.

Seuruut ihan ok. Käännöksiä pitäis treenata paljon ja ihmisiä myös, kun Sinni ei aina vaan pysty olla menemättä moikkaamaan ihmisiä. Toisten koirien häiriön kestää kohtuullisen hyvin.

Torstaina Taavi kävi kokeilemassa vesijuoksumattoa, mutta yritti vaan koko ajan uida. Laskettiin vettä useampaan kertaan, mut sinnikkäästi yritti vaan kellutella itseään ja uida.

Illalla ennen hakutreenejä Sinni kävi pienellä pyrähdyksellä Ainon kanssa.

Sinnin hakutreeni tehtiin pimeässä, kun epäilin, ettei se pimeässä uskalla olla niin reipas, kuin valoisalla. Mut mitä vielä, sehän painoi menemään ihan yhtä innolla kuin päivänvalollakin.

Tehtiin neljä pistoa avuilla, vaikka kolmannelle ukolle Sinni kyllä karkasi, kun taisi tulla aika hyvät tuuliavut. Viimeiselle Sinni ei aluksi meinannut lähteä, vaan poimi rullaa suuhunsa. Lähti sit uudella lähetyksellä hyvin, oli poiminut rullan maalimiehelle mennessään ja käynyt rulla suussa nuuskimassa maalimiehen nenää. Kaikilta ukoilta Sinni toi rullan hyvin.

Vuoden viimeisiä treenejä viedään

Edellisen viikon perjantaina otettiin Taavin haavasta kotona itse tikki pois. Hurjan siisti haava. 

Silloin perjantaina kävin myös hallilla molempien kanssa. Taavi teki pitkää seuruuta ja neljän minuutin paikkiksen. Nää meni molemmat tosi hienosti. Lisäksi tehtiin myös merkkiryppään kiertoa ja hyppynoutoa, ei vallittamista niissäkään.

Sinnin kanssa harjoiteltiin perusasentoa, hyppyä ja kapulan pitoa. Muru on opettanut Sinnillekin tassun antamisen ja sitähän se tietysti tarjosi oikein innokkaasti. Uskon kuitenkin loppuvaiheessa jonkin pienen lampun syttyneen korvien välissä.

Jouluviikon maanantaina molemmat turrit fyssarilla. Taavilla vähän jumia lantion seudulla, johtunee hurjasta nujuamisesta Sinnin kanssa. Mutta ei siis mitään isompaa ja kaikki saatiin hoidettua pois. Leikkaushaava oli irtonainen, mutta sitä on hyvä irrotella vielä kotonakin, ettei kiinnikkeistä tule ongelmaa.

Sinnikin käsiteltiin nyt ekaa kertaa sillai oikeesti, vaikka aika kevyesti kuitenkin. Enempi harjoiteltiin kyljellään oloa ja käsiteltävänä oloa. Aina välillä Sinttura meinas kammeta ylös, mutta nätisti sitten kuitenkin pötkötteli ja antoi käsitellä itsensä. Vähän oli takareisissä jumia.

Sinni pääsi myös vähän nuuskuttamaan pikkuruista miniaussinpentua. On tuo neiti vaan mahtava pentujen kanssa! 

Tiistaina hakutreeneissä napakassa pakkasessa Sinnille ilmaisutreeni. Ekaa kertaa otettiin mukaan myös näytölle meno. Eli ekaksi irtorullan haku kuten ennenkin ja sitten liina kiinni ja ukko rupes huutamaan Sinniä luokseen. Parilla ukolla meinas taas rullan haku mennä pussailuksi, mut muuten hyvä treeni. 

Taavi nosetti ja kokeiltiin hajun etsintää huoneesta toista kertaa. Nuuskutus on hirmuinen, mut ehkä homma ei ihan vielä ole täysin selvä Taaville. Ja itse unohdin kyllä antaa alkuhajun. Suurin ongelma kuitenkin nyt on se, että Taavi syö hajulähteen sen löydettyään...

Keskiviikkona kannettiin kortemme kekoon Pohjois-Lapin pelastuskoirien haasteeseen pelastaa joulu etsimällä kadonnut joulupukki.

Olipa kiva päästä testaamaan oma ja Taavin kylmänkestävyys vähän pidemmässä pakkaskelin etsinnässä. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja alueelta toiselle siirtymisen ja pienen huoltotauon kanssa etsintä kesti vajaan pari tuntia. 

Taavilla oli kaksi aluetta. Ensin etsittiin reilu parin hehtaarin teiden halkoma alue liinaetsintänä. Sieltä Taavi nosti jäljen, mutta se meni viereiselle alueelle ja jouduimme jättämään sen kesken. 

Toisena alueena meillä oli kolmen hehtaarin alue, jolla riitti tapahtumia suunnistajan ja alueelle jäljen perässä eksyneen toisen koirakon muodossa. Täytyy myös todeta, että pimeä ja vieras metsä ilman kartturia on melkoisen haastava. Hetken pyörittyään ei kyllä tiedä yhtään missä on. Onneksi on karttaohjelmat... Mutta kaikista haasteista selvittiin hienosti. Erityisen mielissäni olen Taavin käytöksestä toisen koiran kohtaamisessa, jossaTaavi pysyi hienosti mun luona ja antoi vieraan mennä rauhassa ohi ja jatkoi omaa työskentelyään hyvin.

Löysimme myös pukin, joka värjötteli kylmässä hukattuaan kaikki lahjat. Pukki oli kuitenkin liukas liikkeissään ja lopulta johtopaikalle vietäväksi jäi vai hattu!

Sinni pääsi tekemään ilmaisutreenin neljällä ukolla. Eka meni ihan pussailuksi ja otettiin se uudestaan. Rullan tuonti onnistuu jo aika kivasti ja näytölle Sinni menee innoissaan maalimiehen hetsatessa.

Jouluaattona käytiin mun vanhemmilla ja molemmat koirat osasivat käyttäytyä superhienosti.

Tapanina Sinnille neljän ukon ilmaisutreeni. Ekaa kertaa kiintorulla keukkui kaulassa ja aluksi se ehkä vähän häiritsikin. Pitää ehkä etsiä vähän pienempi rulla kaulaan roikkumaan.

Mutta rullan haku ja näytölle meno onnistuivat hyvin. Matkat oli lyhyitä ja vikalle näytölle meni ilman maalimiehen hetsausta. Nyt kun vaan saisi paljon toistoja ja vähitellen haastetta lisää.

Synkkää ja pimeää

Viime viikon maanantaina alkoi noseworkin nettikurssi, jonne osallistun Taavin kanssa. Kurssi kestää viisi viikkoa, mutta onneksi materiaalit ovat käytössä pidempään, koska mun loppuvuos on ihan yhtä kaaosta töiden ja muiden menojen puolesta.. 

Etukäteen olin jo hankkinut hydrolaatin, joten ekana iltana päästiin heti töiden jälkeen kokeilemaan.

Eka harjoituksena oli purkin hausteluharjoitus. Taavi yritti aluksi ottaa purkkia suuhun, koska se on sen esineilmaisu. Pian kuitenkin hokasi, että nenä pitää laittaa purkin suulle. 

Tiistaina aamusta hallilla. Taavi teki alla olevan radan ja Sinni perusasentotreeniä. Taavi teki taas aika kivasti, erityisesti oikean puolen seuruu oli aluksi ainakin ihan superhyvää. Jotenkin noi liikkeet, missä Taavin pitää kiertää mut, on tällä hetkellä sille jotenkin vaikeita. Mut kokonaisuutena musta hirmu kiva rata.

Ihan koko rata ei mahtunut kuvaruutuun, mutta ei siitä paljoa puutu.

Sinni kävi myös hakemassa viisi rullaa. Muutaman kerran meinas vähän jäädä pussailu päälle tai hajut vähän viedä, mut silti rulla pysyi suussa. Ei siis ihan huono. Näytölle menoa pitäis varmaan ruveta kohta tuohon lisäämään...

Perjantaina aamusta hallilla, Sinni teki perusasentotreenin ja Taavi rallya. Sinni keskittyi kohtalaisesti, vaikka joku haju lattiassa kiinnosti kovasti.

Taavi sitten taas teki ihan paskasti. Kaikki liikkeet, joissa koira kiertää ohjaajan, eli tosi moni liike, on jotenkin mennyt rikki. Ei vaan meinaa onnistua millään ja sit Taavia turhauttaa ja haukku lisääntyy. 

Illalla Sinni kävi vielä hakutreeneissä hakemassa pimeästä metsästä kolme ukkoa. Tuuli oli hyvä, joten tehtiin tuuliharjoituksena ja hienosti löytyi ukot ja into niille menemiseen on kyllä kohdillaan. 

Lauantaina käytiin Taavin kanssa haukkumassa taas yksi nollatulos rallysta. Vähän harmittaa, kun rataa katsoneidenkin mielestä tekeminen on varsin sujuvaa ja virheetöntä, mutta haukkumisesta rokotettiin taas rankalla kädellä, joten ei tulosta. 

En tuolle asialle osaa ja jaksa mitään enää tehdä, joten rally saa meidän osalta jäädä ainakin kisamielessä.

Sunnuntaina Sinni kävi tottistelemassa. Oma vire oli ehkä vähän hukassa, mut pari settiä Sinni teki ihan kivasti. Kokeiltiin kapulan pitoa tokaa kertaa ja sit tehtiin perusasentoa sekä luoksetuloa ja paikkista kaverin kanssa.

Maanantaina Sinnin kanssa hakutreeneissä. Tehtiin pk-radan tyylinen harjoitus. Ekalta ja kahdelta vikalta ukolta taputus, kolme keskimmäistä valmiina. Loistavat suorat pistot kaikille! Suorapalkalla mennään vielä.

Kimppalenkeillä on käyty, Ainon, Oton ja Taren sekä Veelan kanssa. Kuvia ei ole, kun koko ajan on sysipimeää.

Koirakavereita ja treenailua

En tiedä mitä Seija on juoksuhoidon aikana syöttäny HintunTintulle, mut se kyllä on muuttunut jotenkin eikä ainakaan huonompaan suuntaan ❤  Onko tää nyt sitä aikuistumista? Voiko se järki muuttaa koiraan jo näin nuorena?! Ja kestääkö tää?

Edellisenä torstaina aamupäivällä käytiin Sinnin kanssa treenaamassa rullan hakua neljän ukon verran. Eka taas epäonnistui ja hajut kiusas muutenkin, mutta neljä ihan hyvää suoritusta saatiin aikaiseksi, olihan tämä kuitenkin vasta toinen kerta vieraan kanssa ja kaikkiaan viides harjoitus rullan hakua.

Sunnuntai oli Sinnin treenipäivä. Aamulla hakutreenit, joissa ekaks Sinni harjoitteli rullan hakua. Eka oli taas hankala, mutta sitten neljä onnistunutta tuontia. 

Lopuksi tehtiin vielä tuuliharjoitus kahdella ukolla ja kun alkuhöyryt oli päästelty, niin aivan loistavat löydöt täysin nenän perässä! Ei epäilystäkään etteikö tuo tirriäinen tietäis mitä sieltä metsästä haetaan. Varokaa vaan kaikki marjastajat ja sienestäjät ja muut, Sinttu kyl tulee nuoleen teidän naamat...

Treenien jäljeen käytiin Ainon kanssa lenkillä, Taavikin oli mukana ja oli jotenkin ihanan seesteinen tunnelma metsässä.

Isänpäivälounaalla Sinni harjoitteli kylässä olo ja oli tosi kiltti. Vähän kävi kerjäämässä pöydästä, mutta huomasi pian että sieltä ei heru mitään. 

Illalla oli vielä hallitreenit, joissa Sinttu oli selvästi vähän jo väsy. Mut se sopi paikkisten harjoitteluun ja paikkaistuminen ja -makuu onnistui paremmin kuin koskaan. Tämä tosin ei vaatinut ihan hirveitä... Seuruuta tehtiin kanssa ja jotain hömppää. Kivasti pysyi taas mun messissä vaikka hallissa vinkulelun kanssa juokseva lakenoidi vähän ihmetyttikin.

Maanantaina käytiin hallilla. Taavi teki tän rallyradan.

Jos ääntä ei huomioida, niin meni ihan kivasti. Yhellä kyltillä en ite tienny mihin suuntaan oon menossa ja ekalla esteellä lähen juoksemaan liian aikaisin. Edestä vasemman kautta oikeelle oli Taaville hankala. Mut houkutus meni hienosti ja tuplasaksalaisetkin ehkä...

Sinnin kanssa harjoiteltiin vähän perusasentoa ja paikkista. 

Tiistaina aamulla Sinni kävi hakemassa neljä rullaa ja ei kyllä ois voinut mennä paremmin. Kaikilta hieno rullan haku ja palautus käteen asti. Ei tarvinnut kaikilla edes kehottaa tuomaan, Sinni vaan kävi nappaamassa rullan maalimieheltä ja pinkoi takas tuomaan sen mulle.

Iltapäivällä oli vuorossa Sinnin jälki, noin kaksi ja puoli tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä jälki, jossa viisi (osa vaikeita) esinettä. Nostomatka kolmekymmentä metriä.

Ekaa kertaa Sinni nosti takajäljen. Voi apua minkä ongelman saan tästä taas kehitettyä meille! Tuuli kävi voimakkaasti takajäljen suunnalta, muuta syytä en keksi.

Jäljestys oli kauttaaltaan hieman haparoivaa, vaikka kulmat onnistui melko hyvin ja muutenkin Sinni suoritti jäljen kohtuullisesti. Mut joku semmonen varmuus ja veto siitä puuttui. Täytyy pohtia millainen treeni olisi järkevä tehdä seuraavaksi. 

Pienet muoviset esineet jäi nousematta, mutta metallinen solki löytyi ja pienet vauvan sukat. Kiva oli myös huomata, että Sinni jaksaa jäljestää koejäljen pituisen jäljen, vaikkakin seuraavat jäljet tulee kyllä olemaan huomattavasti lyhyempiä. 

Illalla Taavilla oli hakutreenit teemalla aukealla seisovat maalit. Mäkiseen ja kallioiseen metsään katosi kaksi maalimiestä, jotka Taavi sieltä innolla kävi etsimässä. Ei tuottanut mitään ongelmia ilmaista vähän normaalista poikkeavia ukkoja. Tykkään niin kovasti Taavin innosta tehdä töitä!!

Palkka ansaittu!

Keskiviikkona aamulla Taavin kanssa rallateltiin alla olevaa rataa. Yritin tehdä vähän ennalta-arvaamattomuutta tekemällä esim. käännöksiin ylimääräisiä toistoja tai muuta variointia. Tykkäsin kyllä Taavin tekemisestä.

Illalla Sinnin tokotreenit ja en tiedä uskallanko kehua, kuin kiva se oli. Sitä voi jo hyvin pitää hallissa vapaana muiden kanssa ja se keskittyi niin kivasti.

Koska Sinnillä ei ole mitään hajua seuraamisesta ja perusasennosta, niin treenattiin sitä. Taavin seuruu on tehty imuttamalla ja se on huono, Kostin tein perusasennon kautta ja siitä tuli hyvä. Silloin päätin, etten enää ikinä imuta yhtään koiraa, mut silti lähin Sinnin kanssa imutukseen. Miksi?!?! Nyt siis aloitetaan kaikki alusta.

Lopuksi tehtiin myös paikkis ja Sinnikin keikkui rivin jatkeena.

Perjantaina käytiin kertaluontoisesti uudessa paikassa treenaamassa ja voi jehna kun oli mahtavaa! Ei me varsinaisesti tehty mitään, mut mitä parhain treeni muiden kanssa hengaamiseen ja rentoutumiseen.

Lauantaina aamulla kimppalenkki Toton kanssa.

Iltapäivällä rauniotreenit molemmille koirille. Kumpikin kävi etsimässä tasonsa mukaisesti kolme maalimiestä.

Rallya ja metsähommia

Toissa sunnuntaina ajeltiin mökille. Sunnuntai ja maanantai meni Taavin osalta lenkkeillen ja puuhommia vahtien.

Tiistaina tehtiin pitkä etsintätreeni. Eka tunti tyhjää sisältäen sekä tienvarsietsintää että ihan metsässä rämpimistä. Reilun tunnin päästä törmättiin yli vuorokauden vanhaan jälkeen, jonka Taavi nosti vähän haparoiden. Paljon oli kyllä hirvenjälkiäkin. Jäljestettiin noin puoli kilometriä, Taavi vapaana. Tämän jälkeen otin Taavin pois jäljeltä ja pienen tauon jälkeen jatkoimme partiointietsintää törmäten myöhemmin jälkeen uudestaan. Tuntui kuin jälki olisi ollut nyt todella paljon helpompi Taaville ja se suorastaan juoksi loppujäljen loppuesineelle asti. Pienen lenkin se oikaisi, mutta oli kyllä koko ajan kovin määrätietoinen mennessään ja tuuli kävi niin, että sillä oli mahdollisuus saada haju jäljestä lenkin toiselta puolelta avoimessa maastossa.

Esineen ilmaisun jälkeen jatkettiin taas partiointia ja jonkin ajan kuluttua Taavi sai hajun noin 170 metrin päästä ja pinkoi haukkumaan maalimiehen. Ei painanut vanhuksen jalka yhtään vaativassa maastossa suoritetun noin kahden ja puolen tunnin ja yli kuuden kilometrin etsinnän jälkeen.

Sinni on ollut Seijalla juoksuhoidossa. Aunen lisäksi myös Elli sekä Nuppu ovat olleet Sinnin seurana ja nuoriso onkin ollut ilmeisesti aivan mahtavia kaveruksia keskenään.

Kuvat Seija

Sinni ja Elli

Sinni, Aune ja Elli

Edellisen viikon perjantai iltana hain Sinnin kotiin eli se oli ollut viikon hoidossa ja juoksujen alusta oli kulunut kaksi viikkoa. VIRHE! Taavi kävi ihan kierroksilla ja Sinni ei halunnut sitä ollenkaan lähelleen, joten lauantaina vein Sinnin takaisin hoitoon. Matkalla käytiin vähän treenailemassa raunioilla,. Sinni haki raunioilta kaksi ukkoa ja oli kyllä reipas ja taitava, toiseen piiloon tunki itsensä ihan sisään maalimiehen seuraksi =). 

Tiistaina aamupäivällä Strömforsissä treenaamassa Tapsan kanssa rallya. Tyyppi keuli ihan huolella. Pihalla jo sinkoili minne sattuu ja hallissa sama meno jatkui. Tein kaksi rataa ja samalla myös harjoiteltiin hieman odottamista.

Molemmat radat oli Anna Klingenbergin käsialaa.

Ekaka tämä:

Yritin mennä rauhallisesti, mutta kyllä oli pyrrissä virtaa vaikka muille jakaa ja kaiken maailman omia kiekuroita tuli taas vaikka kuin paljon. Ja sitä haukkua myös... mut houkutuksen superherkku ei kiinnostanut yhtään! 

Tokana ratana tämä ja ei kyllä ollu ainakaan yhtään vähempää häröilyä. Mistä se taas keksii noita ylimääräisiä kiekuroita, kun pitkään meni hyvin ilman niitä?!

Illalla oltiin hakuilemassa. Taavi näki, kun maalimiehet katosi alueelle ja ne vielä mennessään vähän huuteli Taavia. Todella hankala maasto tuotti vähän vaikeuksia liikkua. Taavi jäi pari kertaa vähän kiinni raivattuihin sikin sokin oleviin rankoihin, mut ei se sitä haitannu yhtään, kunnon riuhtasulla matka taas jatkui, mut hidasta oli. Kaks ukkoa nousi hyvin.

Mietittiin taas, että oikea etsintä tuollaisella alueella varsinkin näin pimeään aikaan olisi kyllä todella haastava. Pysykäähän ihmiset tallessa!

Keskiviikkona Taavi paikkas Sinniä tokotreeneissä. Harjoiteltiin odottelua ja liikkeellelähtöjä sekä jättäviä ja kaikenmoisia rallyn liikkeitä.

Torstaina käytiin taas Strömforsin hallilla treenaamassa. Täytyy kyllä vähän kritisoida paikkaa, tosi sekaista ja likaista ja kentän matto täys tahroja ja roskaa. Eikä ole kiva aloittaa omaa vuoroaan agiradan purkamisella, että saa oman treenin mahtumaan... mut valitus sikseen, saatiin hyvä treeni kuitenkin tehtyä.

Vähän samalla ajatuksella kuin edellisellä kerralla, mut nyt ei jääny aikaa odottelun treenaamiseen, kun ekan radan aikaansaanti vei sen verran aikaa. Radan kuva alla. Joku haju kiusasi Taavia ja pari kertaa piti käskeä vähän kovemmin, kun nenä pitkällään oli nuuskimassa jonnekin hallin takaosan suuntaan. 

Toisena ratana tämä:

Ihan ok meni meikäläisiksi...

Lauantaina oltiin Taavin kanssa Stömforsissa rallykisoissa, tuomarina Anna Klingerberg. Rata oli ihan kiva, vaikka siellä meidän inhokki edessä peruutus olikin mukana. 

Tuomarin erikoisena tällä radalla houkutus aivan lähdön vieressä. Jos koira olisi radalle mennessään tai lähtöön valmistautuessaan haistanut houkutusta, olisi koko rata hylätty radalle karkaamisena.

Kuudes tehtävä eli nurkassa ollut valkovuokko ei meiltä onnistunut, vaikka on yleensä aika varma. Uusin sen ja silti eriaikaisuudesta vielä - 10 pistettä. Jotain erikoista tuolla oli, koska ehdin seurata kymmenkunta koiraa ja kukaan ei suorittanut tuota puhtaasti. Häiritsikö kyltin takana ollut aksaputki, oliko nurkassa jotain muuta ahdistavaa tai mielenkiintoista, en tiedä, mutta vaikeaa tuntui olevan siellä kaikilla.

Kauimmaisena näkyvä käännöskyltti oli lähes kaikille hankala tässä kisassa. Mikä lie syynä...?

Ja sitten tuo edessä peruutus... se ei tietenkään onnistunut ja vaikka olin muka kuinka tarpeeksi kaukana kyltistä, niin Taavi vielä kaiken lisäksi osui kylttitelineeseen siirtyessään oikealta sivulta eteeni. Tältä tehtävältä myös yhteensä -13 pistettä uusimisesta ja kylttiin osumisesta. Parilta alun kyltiltä -1 nuuskimisesta ja tehtävältä 14 eli tuplasaksalainen vasemmalta -1 tehtävävirhe eli jotain epätarkkuutta siinä on ollut. Haukkumisesta vielä -3 kokonaisvaikutuksesta ja kasaan jäi 65 pistettä. Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, tehtiin lähes omalla tasolla. Onnetar ei tällä kertaa kuitenkaan suosinut, kun oli tuo edessä peruutus ja siitä aina varma -10 radalla. Täytyy ens kerralla muistaa olla yrittämättä uusia sitä, niin ei tule uusimisen -3 pistettä tuon kympin lisäksi, joka siitä varmasti aina tulee. Harmittavan vähän hyväksyttyjä tuloksia tästäkin kisasta osallistujille, joten on tuo MES kyllä niin uskomattoman haastava.

Kotimatkalla haettiin Sinni kotiin ja nyt se oli kuin ei olisi pois ollutkaan. Kyllä ehti tulla kamala ikävä pikku riiviötä 💓💓

Sunnuntaina Sinni kävi aamulla harjoittelemassa irtorullan hakua vierailta ihmisiltä ja yllätti positiivisesti. Aiemmin ollaan muutaman kerran kokeilta Murun kanssa kotipihassa. Ei tehty kovin pitkältä matkalta. Eka yritys epäonnistui, kun piti vaan pussailla maalimiestä, mutta kolme seuraavaa meni oikein hyvin näin ekaksi yritykseksi. Vähän se pussailu olis kiinnostanut jokaisella ukolla, mutta hienosti toi kuitenkin rullan. Ihan käteen asti ei kaikilla tuonut, vaan pudotti metri ennen mua, mutta ei nillitetä vielä näin alkuvaideessa.

Ilmaisutreenin jälkeen kaksi ukkoa muistikuvina ja ne meni tietenkin hyvin!

Illalla Sinni harjoitteli hallitreeneissä hallintaa ja oli ihan superhyvä! Hallissa oli meidän lisäksi kaksi muuta koiraa ja viisi ihmistä ja Sinni ei mennyt muiden luokse vaan teki hommia mun kanssa. Oli aika mahtifiilis ja motivaatio tottishommiin taas kasvoi. Miten tottikseen onkin aina niin vaikea kaivaa innostusta 😅. Kaveria lainatakseni Sinnillä oli kokovartaloiloista menoa.

Videot Tiina Suuronen

Maanantaina aamusta Sinnille jäljen kulmaharjoitus. Viimeks meni kulmat vähän laajoilla kaarilla, niin keskityttiin nyt niihin. Tuulta oli taas paljon ja jälki vanheni vain vajaan tunnin. Esineitä oli kolme ja kulmia seitsemän, kulmat olin merkannut. Merkkauksesta huolimatta yhden kulman kohdalla sössin, mutta Sinnipä hoiti homman kotiin! Muutenkin meni varsin mallikkaasti kaikki lyhyestä jäljen nostosta esineisiin ja niihin kulmiin. Hyvä Hinttu!

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä etsimässä kaksi ukkoa melkein myrkytuulisesta metsästä. Alue on nelisen hehtaaria ja maalimiehet menivät hyvin piiloon. Meren rannassa kun oltiin, niin tuulta riitti ja ukot nousikin melko nopeasti. Teemana oli pitkät ilmaisut ja niissä ei kyllä ole mitään vikaa.