Metsäjuttuja ja paimennusta

Edellisen viikon tiistaina päivällä käytiin kentällä tottistelemassa. Sinni oli ehkä vähän haahuilevalla tuulella, mutta huomattavasti paremmin sen kanssa meni kuin edellisten juoksujen aikaan treenihommat. Jos se nyt siis tekee juoksuja... Mut ei tehty paljon mitään, vähän seuruuta. Enemmänkin oltiin vain tutustumassa uuteen paikkaan.

Taavi oli häiriönä Tarelle ja Tapsun kanssa tehtiin seuruuta ja vitsi kun se meni kivasti! Ei ääntä ja oli muutenkin kivassa mielentilassa. Muutama luoksetulo myös ja paikkis. Kuten kuvasta näkyy, niin palokunta oli meille häiriönä.

Illalla Sinni kävi taas treenailemassa kiintorullan tuontia ja kyllä se on sen vaan hokannut. Maalimiehillä oli käsi alhaalla kuten aiemminkin, mutta sen voi kyllä jatkossa jättää pois. Taaskaan ei Sinni varsinaisesti etsinyt ketään, vaan maalit oli näkyvillä metsässä vajaan viidenkymmenen metrin päässä. Puhtaasti tekniikkatreeni siis.

Ekalle reipas meno, rullan itsenäinen poiminta ja tuonti mulle. Edelleenkään Sinni ei osaa tuoda käteen asti mitään, joten ei voi rullaakaan vaatia. Mutta pudottaa sen onneksi vasta melko lähellä, metrin päässä ehkä. Näytölle meno innokas.

Toisella ukolla Sinnin suuhun olikin tullut keppi rullan sijaan. Juoksi siis keppi suussa melkein mun luokse, kunnes pudotti kepin ja palasi maalille. Oli vähän sen oloinen, että palkkaa pitäis saada, mutta kun sitä ei kuulunut, niin otti rullan ja toi sen mulle. Näyttö hyvä. Jos ois kepin tuonut mulle asti, niin olisin sen hyväksynyt tietenkin, mutta kun pudotti sen kaukana, niin eihän sitä voinut hyväksyä. Tosi tyytyväinen olen kyllä tuohon, että jos ei palkkaa heru, niin ottaa rullani itsenäisesti uudestaan. Vois kuvitella, että jos sitten joskus pudottaa rullan vaikka vaikean maaston takia tai muuten, niin se ei muodostu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi...

Kaksi viimeistä ukkoa meni myös hyvin. Tosi tyytyväinen olen Sinnin toimintaan. Jokohan sitä uskaltaisi kokeilla rullanilmaisua ihan pikkuruisella etsinnällä?

Keskiviikkona ajeltiin yhden yön reissulle Tampereelle. Kyllä oli maalaiskoirien päät pyörällä ison kaupungin meiningistä, mutta voi miten hienosti ne osasi siellä kulkea. Nähtiin yhden lenkin aikana enemmän koiria kuin kotona koko vuonna ja lisäksi ohitettaviin lukeutuivat myös pyöräilijät, lastenvaunut, sähköpotkulaudat, puliukko, oravat ja jänikset. Erilaisia työkoneita oli myös paljon ja kaikistä tää kaksikko meni ohi kuin olisivat tottuneet kaikenlaisiin outouksiin, paitsi Sinni oraviin. Tais emäntä olla enemmän huolissaan oudoista asioista kuin koirat =)

Kotimatkalla koukattiin tervehtimään Kostia. On se vaan komea ja rakastettava poika, eikä se ole onneksi meitä unohtanut <3

Sinni ja Kosti kävivät lenkillä ja niillä oli oikein hauskaa keskenään.

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa paimennuspäivällä Woollandiassa. Päästiin kaksi kertaa lamapaille ja Sinttura oli aikasta kiva. Eka kierros mentiin liinassa lampaiden perässä ja hyvin Sinni fokusoi lampaisiin. Pari kertaa meinas vähän ryntäillä, mutta oli aika kivasti kuitenkin kuulolla.

Toisella kierroksella Sinni oli jo vapaana ja minä lampaiden edessä. Vähän Sinni oli hämillään jutusta, mutta hyvin kuljetti lampaita takana ja oli ihan äärimmäisen hyvin kuulolla. Totteli hidastamiskäskyä (mitä ei ole edes opetettu) tosi hyvin. Muutaman kerran kun en pysynyt lampaiden tahdissa, laitoin Sinnin istumaan ja palasin itse lampaiden eteen. Näistä tilanteista Sinnin oli vaikea lähteä uudestaan liikkeelle. Ihan kuin se ei olisi ollut varma, että saako nyt liikkua vai ei. Oli tosi kiva päivä! Toivottavasti päästään vielä tänä kesänä uudestaan.

Kuvia otti Teija Sonni:

Omat kuvat

Oman vuoron odottelua

lambakset

Toffe ja Sinni

Sunnuntai-iltana Sinni kävi hakemassa neljä kiintorullaa maalimiehiltä. Alkaneista juoksuista huolimatta se pystyi aika kivasti tekemään hommia. Eka maalimies meni tosin ihan plörinäksi, mutta toiselta se vähän autettuna haki rullan ja kolme vikaa meni sitten jo oikein tyylikkäästi. Nyt oli vähän pidempi matka kuin viimeksi.

Helatorstaina pidettiin pitkien etsintöjen treeni perinteisesti huonossa kelissä. Taavi teki vajaan kolmenkymmenen hehtaarin etsinnän, josta aika alkuvaiheessa nousi jälki ja löytyi reppu. Jälki meni kuitenkin meidän alueen ulkopuolelle, joten sitä emme voineet jatkaa. Jatkoimme siis partiointia ja kun etsintää oli takana vajaa puolitoista tuntia, nosti Taavi jäljen ihan superupeasti. Se sai jäljestä hajun ja hienosti ilmavainulla jäljen luokse ja siitä nenä maahan ja varmasti maalille. Loistava harjoitus!

Etsintäreitti

Jäljellä

Lopuksi vielä tottista

Perjantaina yritettiin Sinnin kanssa jälkeä, mutta se meni ihan haahuiluksi. Illalla Taren kanssa lenkillä.

Lauantaina Hyvinkäällä pyrritapaamisessa RotuRacessa. Kiva ja vauhdikas päivä!

Kimppakuvan otti Maria Runonen

Vähän harmittaa, kun ei saatu Taavin kanssa jälkikoepaikkaa. Tosi huonosti sattuu kokeet taas mun työvuoroihin ja näillä polttoaineen hinnoilla ei viitti ihan hirveen montaa sataa kilsaa ajella kokeeseen, niin meillä menee hälyluvat vanhaksi syksyllä ennen kuin on kohtuullisen matkan päässä koe, johon edes voisi yrittää saada paikkaa. Viime vuonnakaan ei saatu yhtään koepaikkaa tai sitten kokeet peruttiin, joihin meillä oli paikka... Olin jo aiemmin miettinyt Taavin mahdollista eläköitymistä, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että pakko sanelee eläkkeelle jäännin syksyllä. 

Ahkera viikko

Taavin kanssa puuhattiin pitkästä aikaa nosejuttuja maanantaina ja olipa tauko tehnyt hyvää! Se ei enää yrittänyt syödä hajua, vaan osasi ilmaista hajun painamalla nenän siihen. Voimaa se kyllä käyttää painamiseen niin, että vähempikin riittäisi. Hieno edistyminen kuitenkin ja olin niin iloinen, että jaksoin askarrella meille hienon purkkiradan ja kaivaa taas nosejutut esiin. Super-Tapsu!

Purkkien kanssa homma sujuu hyvin. Huoneesta etsittäessä vaati pari lisäkehoitusta, kun usko meinas loppua kesken tai sit oli vaan liian malttamaton saamaan namia. Mut tosi tyytyväinen olen kyllä näihin treeneihin!

Tiistaina Sinni kävi rokotuksilla ja olipa mukava käynti. Sai rapsutuksia monelta ihmiseltä ja namejakin. Piikin pistoa Sinni ei edes huomannut, mutta taisi vähän kirvellä jälkikäteen. Onneksi eläinlääkäri oli tosi kova rapsuttelemaan! Rokotteesta ei tullut mitään sivuvaikutuksia.

Illalla Taavi kävi hakutreeneissä ja miten mahtavaa päästä pitkästä aikaa metsään tekemään ihan oikea etsintätreeni! Taavikaan ei meinannut pysyä nahoissaan, kun tajus mitä ollaan menossa tekemään. Aloitettiin kuitenkin pienen hepuloinnin jälkeen seuruulla ja paikkiksella, meni hyvin. 

Maasto on haastavan kallioinen ja mulla oli toiveena, että toinen maalimiehistä olisi sellaisessa paikassa, ettei Taavi pääse luokse. Mut eihän vuoristokoiralle ole homma eikä mikään kiivetä kallionkielekkeille, joille ihmisen on vaikea päästä =).

Varmaa työskentelyä ja loistavat ilmaisut.

Paikkis meni hyvin.

Tää ei kuvassa näytä miltään, mut olipahan hankalasti saavutettava paikka ainakin ihmisille.

Keskiviikkotokossa aiheena oli kaukot, mutta ne on meillä niin vaiheessa, ettei hallilla voi niitä treenata. Tarvitaan vielä paljon rauhallisempi paikka ja mielentila.

Tehtiin perusasentoon tuloa ja voisin väittää, että jotain syttyi Sinnin päässä.

Myös seuruut oli kohtalaisia ja pari hyppyäkin tehtiin. Hyppy onnistuu jo tosi hyvin, nyt pitäisi otettaa vaan se eteen suoraan tuleminen ja siitä perusasentoon siirtyminen...

Lopuksi tehtiin vielä paikkista ringissä pariin kertaan ja Sinni oli hyvä. Se ei menny maahan toisten käskyistä ja tällä kertaa viereen seisomaan tulleet ihmiset ei aiheuttaneet hepulointia. Olin tosin ihan lähellä. Kaiken viimetteeks tehtiin hurja treeni. Koirat riviin ja siitä jokainen kutsui omansa vuorotellen luokse! Sinni Sinttura HintunTinttu ei tietenkään ole koskaan tehnyt mitään tuollaista, kun ihan vaan normi paikkiskin on vielä pitkän työn takana, mutta niin se vain makasi tyynen rauhallisena paikallaan, vaikka vuoron perään molemmilta puolin kutsuttiin kaksi koiraa. Omalla vuorollaan Sinni tuli hienosti mun eteen. Olin tietysti lähellä, vain muutaman metrin päässä, mutta silti oli kyllä iso onnistuminen meille.

Torstaina mätsärihommia lumisateessa. Sinni oli taas mahtava, ei häirinny kehää odotellessa rähisevät koirat tai ihmispaljous. Valitettavasti taas oli yksi lapsi, joka juoksi jostain suoraan lääppimään, mutta vaikka Sinniä selvästi ärsytti, niin se käyttäytyi hienosti ja nyt osasin itsekin ehkä pelastaa sen tilanteesta nopeammin. Mut ei siitä kyllä mitään lastenrakastajaa tule, vaikka aikuisista se tykkää välillä liikaakin. Pääsipä Sinni vauvavahdiksikin ja se oli kiva puuha, kun vauva vaan nukkui hiljaa kopassaan. 

Kehät meni hyvin, mutta kyllä taas ryhmäkehässä vähän piti vilkuilla taakse, kun ihan perässä juoksi iso musta koira. Jäi varmaan edellisistä mätsäreistä Sinnille pieni ahdistus perässäjuoksijasta. Mutta ravi pysyi koko ajan ja seisotuksissa ei sinänsä ongelmaa, mitä nyt jalat harittaa milloin mihinkin.

Kuvat Minna Halonen

Perjantaina ajeltiin Porvoon Emäsaloon pienelle kotiautoretkelle. 

Sunnuntaina Sinni treenas hakua ja siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Taitaa olla juoksut taas tulossa, kun likka oli ihan omissa maailmoissaan koko ajan. Innolla meni kyllä maalille, mutta rullan tuonnista ei ollu mitään hajua ja hajut vei enempi tai vähempi mennessään.

Treenien jälkeen tarvottiin useampi tunti metsässä koemaastoja kartoittamassa ja Sinni sai seuraa Kössi-tollerista. Oikein sujuva pari.

Vuosi pakettiin

Jos edellinen vuosi oli koronan kurittama, niin ei tämä sen suhteen juuri ollut parempi, vaikka harrastusrajoitukset eivät olleet ihan niin rajuja. 

Tavoitteita tälle vuodelle oli rallyn MES-luokan korkkaus ja se tehtiin yli kahden vuoden kisatauon jälkeen. Harmittavasti Taavin ääntely on sen verran voimakasta ja tuomarilinja tiukentunut sen suhteen, että teknisesti taitava koira ei kuitenkaan saa hyväksyttyjä tuloksia haukkumisen takia. Joten tämän vuoden puolella myös lopetimme rallyn harrastamisen kisamielessä. Ehkä virkistys- ja jumppamielessä sitä voi silloin tällöin puuhastella.

Pelastuskoirajutut ovat pysyneet ykkösenä, mutta kokeita ei tänä vuonna suoritettu kuin haun taidontarkastus. Kaikki jälkikokeet, joihin olisin päässyt, peruttiin ja peko-t kokeen jouduin keskeyttämään, syyksi epäonnistumiselle selvisi kyynärän hermopinne. Uutta mahdollisuutta yrittää tuota koetta ei tullut, koska kokeita ei ollut. 

Viime vuonna oli myös ajatuksissa käydä Taavin kanssa muutama vetskukehä, mutta korona vei keväältä ne suunnitelmat ja sitten ei enää oikein näyttelyhommat jaksaneet kiinnostaa. Taavi ei kyllä näyttelyistä edes tykkää, joten en sitä kehiin taida enää viedä.

Taavi on ollut edelleen tosi terve, alkukesän kyynärän hermopinteen lisäksi keväällä vaivasi todennäköisesti liukastumisen aiheuttama jalkavaiva muutaman päivän ja joulukuussa hammaskivenpoiston yhteydessä poistettiin kyljestä pieni rasvapatti. Syksyllä otettiin myös laajat verikokeet, jotka lääkärin  mukaan oli tämän ikäiselle koiralle uskomattoman hyvät.

Kostista luopumisen jälkeen pelotti ihan kamalasti ajatus toisesta koirasta. Pitkään pohdittuani päädyin ratkaisuun, että otetaan lempeä labbis sitten joskus, kun Taavi on jo eläköitynyt vanhus. Mutta kuinkas kävi! Maaliskuussa meille muutti yllätyspentu Ranskasta ja mikäs muu se olisi voinut olla kuin pyrri. Korona-aika ei todellakaan ole ollut helppo koiranpennun sosiaalistamisen kannalta, mutta onneksi Sinni on ainakin toistaseksi ollut tosi sosiaalinen sekä ihmisiä että toisia koiria kohtaan. Huomattavasti paljon vaikeampaa olisi ollut jos tämä olisi ollut mun ensimmäinen koira ja mulla ei olisi ollut tätä kokemusta ja näitä kontakteja, mitä mulla nyt on. Myös Seijalla vietetyt hoitopäivät ovat varmasti olleet Sinnille mahtavia. 

Sinniin kiintyminen on sen valloittavasta persoonasta huolimatta ollut vaikeaa, mutta loppuvuotta kohden olen alkanut uskaltaa uskoa siihen, että kyllä ne Taavin kanssa pärjäävät. Tämänkin asian tiimoilta olen niin paljon kokeneempi, että uskon pystyväni puuttumaan mahdollisiin kahnauksiin paremmin kuin poikien kohdalla osasin tehdä. Ensi vuosi varmasti näyttää mihin kaksikon suhde kehittyy. Sinni on alitajunnan vastustelusta huolimatta kaivautunut syvälle sydämeen.

Ja vaikka Taavi ei vielä olekaan eläköitynyt, niin Sinni otti sen paikan harrastusrintamalla monella tapaa. Taavin tokopaikka vaihtui Sinnille ja tämän vuoden leirit leireilin Sinnin kanssa. Osa leireistä tosin vaihtui vain koulutuspäiviksi koronan vuoksi, mutta oli hienoa että oli edes ne. Kävimme peltojälkikoulutuspäivillä, paimentamassa sekä pelastuskoirien jälkileirillä. Pelastuskoirajuttujen perusteet kaikkinensa on Sinnillä jo hallussa. Tottakai-päivillä tietysti molemmat olivat mukana. Taavin kanssa käytiin muutamassa rallyvalkussa alkukesästä.

Sinni opetettiin myös heti pienestä pitäen reissujuttuihin, kun toukokuun alussa käytiin kotiautoilemassa länsirannikolla ja Ahvenanmaalla. Kesällä rajojen taas avauduttua käytiin Ruotsissa ja Tanskassa ja syksyllä Norjassa. Sinni oli alusta asti reipas matkustaja niin autossa kuin laivoissakin. Alkuvuonna ennen Sinnin tuloa Taavi reissasi pohjoisessa kaamosreissulla.

Näyttelyjuttuja oli tälle vuodelle sen verran, että yksissä treeneissä käytiin ja Sinni kävi mätsärissä ja pentunäyttelyssä.

Taavin kanssa aloitettiin vuoden viime metreillä nose work nettikurssin muodossa, kun livekursseille ei ole paikkoja (eikä mulla aikaa). Luulen, että ainakin lajin alkeet on myös helppo opettaa itse, kunhan pääsen vähän jyvälle mistä kaikesta nosessa on kyse. Hommasin lisäksi tämän uutukaisen kirjan aiheesta, niin ei voi ainakaan tiedon puutetta syyttää jos homma ei etene =).

Koirakavereita ollaan nähty, vaikka näitä kohtaamisia olisin toivonut enemmänkin. 

Kostia käytiin katsomassa keväällä ja Kosti kävi meillä syksyllä kylässä. Niin ikävä tuota otusta, mutta kaikille parasta näin. Kosti pääsi keväällä palleistaan ja on ollut sen jälkeen huomattavasti seesteisempi. En silti usko, että pallien poisto olisi riittänyt ratkaisemaan meidän ongelmia tai se ainakin olisi pitänyt tehdä jo Kostin ollessa tosi nuori. 

Mutta mitäpä ensi vuonna, uskaltaako koronan taas kiihtyessä edes suunnitella mitään suurempia, kun pari edellistä vuotta on jo mennyt niin epävarmalla pohjalla ja nyt on taas jo peruttu tai siirretty alkuvuoden juttuja...

Kotiautoilua kotimaassa ja mahdollisesti ulkomaillakin olisi tietysti toiveissa ja paljon pitkiä metsälenkkejä ja koirakaverikohtaamisia. Sekä tietysti kaikille terveyttä! Ja Sinnille vähän enempi hallintaa metsälenkeillä...

Mutta jos jotain kuitenkin tavoittelis harrasterintamallakin:

Taavin kanssa todennäköisesti yritän suorittaa haun ja jäljen taidontarkastukset, jos ei tule mitään terveysongelmia. Sääntöihin tulee ensi vuonna muutoksia, mutta mitä olen alustavia uusia sääntöjä nähnyt, niin muutokset eivät ole isoja; haun loppukokeen alue voi olla nykyistä isompi ja rajoja ei tarvitse merkitä maastoon, jäljellä janat pitenevät 50 metristä muutamiin satoihin metreihin. Jatkossa painotetaan yhä enemmän myös ohjaajan osaamista, mutta luotan kykyihini suunnistaa, perustella valitsemani etsintätaktiikan ja toivottavasti osaan myös raportoida kokeen tapahtumat, koiran reaktioit, maalimiesten/esineiden sijainnit ym. mitä jatkossa vaaditaan. Mutta jos jälkikoe ehtii mennä vanhaksi, niin Virtaa en lähde enää uudestaan suorittamaan. 

Nosehommat yritetään myös saada edistymään ja olisi vaikka kiva päästä katsomaan lajin kokeita tai osallistumaan johonkin koulutukseen.

Sinnillä on tavoitteena oppia haun rullailmaisu ensi vuoden aikana ja saada tottelemisjutut siihen malliin, että vuodelle 2023 voisi jo haaveilla jotain suoritteita. Jälkeen varmuutta ja haastavuutta pikku hiljaa. Näyttelyissä voisi käydä pari kertaa. Ja paimennustaippariin pitäisi päästä osallistumaan ja muutenkin lampailla olis kiva käydä.