Syysretki ja Sinnin pentunäyttely

Tiistaina pienet hakutreenit. Sinnille neljä ukkoa. Kaks ekaa muistikuvina, kolmannelta taputus ja vika valmiina. Hienosti meni kaikki. 

Taaville kaksi ukkoa parin hehtaarin alueelta. Ei sillä kauaa nokka tuhissut, vaikka meinasi käydä ajamassa myös kaverin jäljen siinä sivussa.

Keskiviikkona aamusta Taavin fyssari. Nyt oli hoidettavana rento ja rauhallinen koira ilman sen kummempia jumeja. 

Fyssarin jälkeen ajeltiin Turkuun ja siitä yölaivalla Tukholmaan.

Aamulla lenkki Tukholmassa sataman läheisessä isossa puistossa. Satuttiin just koirien aamulenkitysaikaan paikalle ja puistossa oli paljon koiria, paikalliseen tapaan vapaana. Taavikin oli vapaana, koska on silloin paljon rennompi kuin hihnassa. Sinniä en uskaltanut laskea irti, kun se ei välttämättä anna aina kiinni... ja niinhän siinä kävi, että neljän koiran laumasta kaksi juoksi meidän luokse, dalmis ja joku iso karvaturri. Mulla oli täysi luotto Taaviin ja niin se vain hoiti homman hienosti. Asettui kohti tulevien koirien ja Sinnin väliin ja antoi luokse tulleiden haistaa itseään ja haisteli itse niitä nätisti. Sanoi kerran wuff ja oli koko ajan rauhallinen. Vieraat lähtivät pois.

Hyvä kokemus vieraista koirista niin Tapsulle ja Sinnille kuin koiria pelkäävälle Murullekin. Harmi kun en älynnyt siinä tilanteessa kaivaa puhelinta esiin ja kuvata tuota kohtaamista.

Ollaan aina Tukholmassa käydessä käyty tuolla lenkillä ja on ihana seurata vapaana juoksentelevia koiria. Taavikin on siellä rento, kun kukaan ei räyhää missään ja se saa omaan tahtiin haistella puskia just niin kauan kuin tahtoo. Ihana paikka!

Torataina ajeltiin hissukseen Slottsbroniin yöksi. Matkalla käytiin käpsyttelemässä Örebron keskustassa ja Sinni pääsi mukaan sivistymään.

Perjantaina aamusta pitkä lenkki jo edellisiltä reissuilta tutuilla mahtavilla poluilla. Hauska, kun kaikki kanssakulkijat toivottavat hyvää huomenta.

Perjantaina ajeltiin Osloon ja käytiin Holmenkollenilla ja Rosesslottissa, yöksi leirialueelle.

Lauantaina rauhallisen aamun jälkeen ajeltiin Oslon eteläpuolelle Norjan pyrriyhdistyksen 30 vuotis juhlaerikoisnäyttelyyn. Tuomarina oli Maija Heinilä. Kehät oli ihan älyttömästi myöhässä ja koirat jo ihan väsyjä odottamiseen. Kolme tuntia ilmoitetun alkamisajan jälkeen Sinni pääsi vihdoin pentukehään depytoimaan näyttelyuransa. 

Koska myös näyttelypanta on Sinnin mielestä karmee, niin piti vähän väliä ravistella ja juostessa ois ollu kiva haistella maata. Seisotukset meni pääsääntöisesti ok ja kopelointi pöydällä(!) meni hyvin. Lyhytkarvojahan ei nosteta pöydälle, mut tää tuomari nostatti aikuisetkin sinne...

Arvostelu

8 mnd valp, litt lang i prop, snutepartiet kunne vært kortere, bra hals, velvinklet, tilstrekkelig benstamme, rasetyp poter, enda noe uferdig i lendepartiet som må stabilisere seg, beveger seg med litt for lange steg for rasen, fortsatt i valpepels, vennlig og tilgjengelig temp

Suomeksi jotakuinkin näin

8 kuukauden ikäinen pentu, hieman pitkä, kuono olisi voinut olla lyhyempi, hyvä kaula, hyvin kulmautunut, riittävä luusto, rotutyypilliset tassut, vielä hieman keskeneräinen lannerangan alueelta, jonka on stabiloiduttava, hieman liian pitkä liike tälle rodulle, edelleen pentuturkissa, ystävällinen ja avoin luonne.

Taavikin oli imoitettu mukaan, mutta syksyn näyttelytreenit osoitti sen, että Taavi ei näyttelyhommista juurikaan tykkää, enkä sitä siksi halunnut viedä kehään kiusattavaksi.

Olipa kiva nähdä norjalaisia tuttuja pitkästä aikaa ja pääsinpä tutustumaan myös Kostin poikaan Louieen (Boreas Mu Olmmái), joka vaikutti vallan mahtavalta tapaukselta!

Louie ja Sinni, kuva Joakim Goa

Taavi pääsi nauttimaan veteraaniseurasta, Gnizt on jo 10,5 vuotias!

 

Sunnuntaina käytiin Oslon keskustassa ja vierailimme mm. Viking Planetissa. Iltapäivällä kotimatkalle ja yöksi Ruotsin puolelle.

Maanantaina ajoissa Tukholmaan ja siellä käytiin Sinnin kanssa keskustassa käppäilemässä. Se menee tosi nätisti ihmisvilinässä, eikä mikään pelota sitä. Perässä vedettävät matkalaukut on vähän jänniä, mut muuten kaikki junista, rekoista, katusoittajista, työmaista, muista koirista ja kaikesta muusta vaikuttaa sen mielestä olevan ihan ok. 

Molempien kanssa käytiin Skanssenilla tai oltais menty, jos se ois ollu auki... mut käveltiin sit pitkin poikin siellä minne pääsi menemään. Taavia vanhana konkarina ei jaksanut mikään hetkauttaa, mutta Sinni jaksoi tutkia kaikki patsaat ja muut ja jahdata pikkulintuja...

Illalla laivaan ja yötä myöten kotiin. Kiva reissu taas kerran! On mulla mahtavat reissukoirat, joiden kanssa on helppo mennä minne vaan.

Hyttiin pääsyn odottelua.

Iltaherkut

Taavin kilpparikokeidenkin tulokset tuli, eikä Taavilla todettu edelleenkään kilpirauhasen vajaatoimintaa. Joten supermahtavat verikoetulokset kaiken kaikkiaan! Toivottavasti terveyttä jatkuu vielä pitkälle tulevaan.

Tottakai-päivät

Keskiviikkona Sinnin hallintaa metsässä. Vain kolme kertaa piti karata häiriöihmisen luo ennen kuin kykeni keskittymään omaan tekemiseen.

Torstaina molemmat hallilla, Sinni oli hyvä, tällä kertaa antoi jopa kiinni. Kokeiltiin merkin kiertoa tarjoamisen kautta. Saatiin muutama onnistuminut yritys ja sit paljon hampaita ja tassuja tötsään. Seurattiin myös ja tehtiin muutama toisto kaukojen liikeratoja. Kivalla fiiliksellä koko treeni.

Taaville rallyjuttuja, sekin oli hyvä. Tehtiin sivuaskelia ja peruutuksia. Sivuaskeleet onnistuu hyvin paikaltaan, mutta liikkeeseen yhdistettynä ne on kovin vaikeita. Miten saada omat askeleet osumaan kylttiin nähden niin, että homma onnistuu. Vaikea juttu, mut hinkataan. 

Peruutuksista yllättäen vasemmalla peruuttaminen oli hankalampaa kuin oikealla. Edessä peruutus jää vajaaksi, mut nyt Taavi ei juurikaan haukkunut. Edessä peruutuksesta oikealle palatessa Taavi kiertää herkästi kylttitelineen. En tiedä kuin iso virhe se on, vai -10... Pitää itse jäädä vaan huomattavan paljon kauemmaksi kyltistä, että Taavilla on paremmin tilaa palata sivulle.

Illalla Taavin näyttelytreenit, kovasti huutoa, mut pallien tarkastus meni hyvin.

Sinnille jälki vielä Taavin näyttelytreenien jälkeen. Vähän reilu 100 metriä, kolme kulmaa, neljä esinettä. Nameja vain vähän, ei vanhentunut juuri lainkaan, tuuli oli aika kova.

Nosto meni hyvin, vauhtia oli kyllä tosi paljon ja sain jarrutella kovasti. Kulmat meni ihan hyvin, mutta esineet jäi. Esineet meni kyllä mun piikkiin, olivat liian vaikeita. 

Perjantaina aamusta Taaville Murun tekemä jälki. Pituutta oli kuutisensataa metriä, kolme esinettä, ikää reilu pari tuntia, nostomatka sata metriä.

Nostossa Taavi tarkisteli hetken ja lähti sitten oikeaan suuntaan. Mustikat maistui Taaville varsinkin alkumatkasta mun makuun vähän liikaa, mutta silti jälki sujui ihan hyvin vaikkakin aika hitaasti, aikaa meni vartti. Kaikki esineet löytyivät.

Iltapäivällä ajeltiin Lintukotoon Tottakai-päiville. Miten mahtavan ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia tuttuja! Sinni oli koko viikonlopun kuin elo pellossa ja se sai puuhata muiden koirien kanssa just sitä mitä halusi. Uimassa se kävi ainakin sata kertaa. Nose workkia käytiin vähän sen kanssa kokeilemassa ja sillä oli hyvä tyyli työntää melkein koko naama sinne alkuhajupurkkiin. 

Taavi oli vähän valikoidummin muiden kanssa ja se kävi narttukoirien kanssa omilla kimppalenkeillään. Kyllä sekin olis varmaan menny tuossa koiralaumassa, mutta en halunnu sitä stressata hirveesti ja se sai nukkua rauhassa kotiautossa.

Taavin viikonlopun aktiviteetteihin kuului paikkamakuutreeni häirittynä, BH-harjoituksissa mallikoirana toimiminen ja pyrrirotumestiksiin osallistuminen. 

Sisarusparvea; Cina, Siru, Kosti ja Piko

Kiitos taas Seija kaikista järjestelyistä, oli mahtava viikonloppu!! 

Tiina ja Kosti tuli meille vielä kylään yhdeksi yöksi. Kosti on nykyään palliton ja oli kyllä ilo nähdä miten paljon se on rentouttanut sitä! 

Kevään koronaretki läntiseen Suomeen

Viime viikon keskiviikkona loppui työkierto ja lähdettiin kevätretkelle länsirannikolle, Sinnin eka kotiautoreissu. Ensin ajettiin Porin Reposaareen. Oikein kiva paikka, keli vaan ei suosinut.

Seuraavana päivänä käytiin Kaskisissa ja Närpiössä, yöksi Suomen läntisimpään autolla saavutettavaan kohtaan Vaasan Mustasaaressa. Edelleen keli oli melko kurja, nollan tietämillä ja räntää todella kovan tuulen saattelemana. 

Henkilöautossa matkustaessa Sinnillä on ollut toisinaan pientä pahoinvointia, mutta kotiautossa matkustaminen sujui rentoakin rennommin.

Perjantaina aamulla Sinnille jälki parkkiksella, 70 askelta. Namit edelleen jokaisella askeleella. Melkein loppuun asti meni hyvin, mutta lopussa lokit vei Sinnin huomion. Myös edelleen kovin voimakas tuuli teki hommasta varmasti kovalla alustalla aika vaikean.

Taavi teki vähän tottista työvaatteet päällä. Nyt meni aika hyvin, seuruussa huomattavasti vähemmän herpaantumisia kuin yleensä ja paikkis oli hyvä ja rauhallinen. 

Lauantaina oltiin Uusikaarlepyyssä ja Sinnille aamulla jälki, n. 70 askelta loivasti siksakaten, namit joka askeleella. Ihana nuuskutus sillä käy, mutta osa nameista jää. Ohjeen mukaan koiran olisi syötävä joka nami, mut mä jotenkin en osaa/pysty pakottamaan siihen. Musta se innokas nuuskutus ja eteneminen on tärkeämpää. Ehkä tästä just sit tulee se epätarkkuus, mut en halua konflikteja jäljelle näin alkuvaiheessa. Ekat 60 askelta meni hyvin, viimeisten askelten kohdalla Sinni vähän herpaantui ja rupesi kuuntelemaan lokkeja tai jotain muuta. Pienen tuumaustauon jälkeen päästiin  jälki loppuun. Lopulla aamuruualla vielä vähän tottiksen alkeita.

Taavi teki peko-t tottiksen ja heti perään Murun tekemän jäljen. Tottis meni seuruuta lukuun ottamatta hyvin. Eteenlähetyksissä ei ollut namipalloa ja vauhti oli nyt kohtalainen. Pysähtymisen vaativat pari käskyä. 

Jälki oli n. tunnin vanha ja kuutisensataa metriä pitkä. Nostomatka viitisenkymmentä metriä pitkä. Nosto oli kyllä luokattoman huono, mutta silti jälki nousi oikeaan suuntaan. Jäljen kolmesta esineestä nousi kaksi ensimmäistä. Kolmas esine jäi jostain syystä, vaikka ihan jälkeä pitkin mentiin. Koska vimpo esine ei noussut ja mä en sitä edes nähnyt, niin mehän jatkettiin vielä. Kokonaisuuten jälki meni hyvin ja lopetin sen, ku tajusin, että meidän on ollut pakko ohittaa viimeinen esine. 

Uusikaarlepyyn rannat olivat kyllä mahtavan hienot ja kelikin rupesi suosimaan!

täysii on parasta!

💓💓

Laama vai koira?

On se komee!

rento karavaanari

Me

Maanantaina Sinnin tähänastisista jäljiltä paras Ähtärin leirialueen nurtsilla. 65 askelta, joista kolme yksittäistä askelta ilman kannan namia. Kivan keskittynyt jälki ja ohiajavat traktorit ja muut saivat vain hetken katseen ja sitten nuuskuttelu jatkui.

Eläinpuistossakin käytiin

Maanantaina käytiin katsomassa myös Kostia. Siirsin sen Tiinan nimiin, kun siellähän sen koti nyt on. En voi sille mitään, että edelleen tule itku vähintään viikoittain Kostia miettiessä. Olen niin onnellinen sen nykyisistä oloista, ikävä on vain niin kova ❤

Kosti ja Iisi

Sinni pääsi vähän leikkimään Kostin Iisin kanssa. Sinni niin polleana otti mallia Iisistä.

Oli tarkoitus ajaa kotiin tiistaina, mutta saatiinkin päähänpisto ajaa vielä maanantaina illalla Turkuun ja siitä aamulla Ahvenanmaalle. Sinnille uusia kokemuksia laivamatkan muodossa. Laivalla ei hetkauttanut mikään, mutta ihmiset ovat pikkuhiljaa muuttumassa vähän jänniksi. Häntä heiluen se katselee vieraiden perään, mutta aina ei kuitenkaan uskalla mennä haistelemaan. Parhaita on ihmiset, jotka ei kiinnitä siihen huomiota ja ne jännittää, jotka yrittävät kovasti houkutella sitä luokseen. Ja kai niissä ihmisissäkin on eroja, kun toisten luo se menee ihan innoissaan ja toisten luo ei millään.

Kokolattiamatto lemmikkihytissä on vähän erikoinen ratkaisu

Mitäs täältä näkyy?

Reippaasti mentiin joka paikassa

Matkustaminen on rankkaa

Taavista oli parasta, kun löytyi vielä jostain luntakin

Sinni Crazylandin Eiffel-tornilla

Kivoja lenkkimaastoja oli paljon

Tätä videota on katseltu julkaisun ensimmäisenä päivänä melkein 800 kertaa, en tiedä mihin se on jaettu, kun tuollaisiin lukemiin on yltänyt...? Ja joku on kommentoinut videota itkumeemein, joka on kyllä aika erikoista, kun itse olen iloinen näin sopuisasta nujuamisesta 😊

Lempparipeti piti tietenkin saada mukaan