lauantai 16. kesäkuuta 2018

Aikalisä ja paluu arkeen

Mä olen ollut työmatkoilla ja tehnyt muutenkin pitkää päivää töissä, joten koirat on olleet ihan hunningolla, treenejä ei ole ehtinyt edes miettiä. Oliko tämä sitten syynä vai mikä, mutta pojat ottivat tosissaan yhteen mun palatessa reissusta kotiin. Taisi olla vähän liian kiihtynyt mielentila molemmilla ja oma toimintani tilanteessa ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut ehkä se paras tapa toimia... Mut nyt kävi näin ja Kosti sai etujalkaansa Taavin kulmahampaiden jäljet ja Taavi korvaansa pienen vekin. Koirien keskinäinen suhtautuminen toisiinsa muuttui myös tämän jälkeen radikaalisti joksikin aikaa. Kosti lakkasi alistumasta Taaville ja Taavi oli sitä mieltä, että nulikka on laitettava kuriin kovin ottein. Ihan liian helppoahan noiden kanssa oli tähän asti ollutkin, mutta nyt mentiin sitten ihan äärestä laitaan.

Suurin osa ajasta oli ihan ok yhdessä oloa, mutta sitten jokin pieni juttu, mitä en edes itse tajunnut, laukaisi rähinän päälle. Ehdin nämä rähinät onneksi estämään ja lisävahingoilta toistaiseksi vältyttiin. Mutta miten jatkaa tästä? Millä saadaan taas rauha maahan?

Pari päivää pohdittiin ja rauhoitettiin tilannetta. Mulla jatkui pitkät päivät töissä ja sitä myöten ihan luonnostaankin koirat oli pakostakin paljon vähemmälle huomiolla ja tämä selkeästi rentoutti tilannetta. Mun töistä tulo aiheutti aina totaalisen ilorepeämisen ja näistä tilanteista saattaisi helposti laueta uusi rähäkkä, mutta kun en ollut huomaavinanikaan koiria ennen kuin ne rauhoittuivat täysin, tuntui ilmapiiri rentoutuvan selkeästi.

Tähän asti olen ollut ihan liian lepsu ja koirat ovat saaneet aika vapaasti toteuttaa itseään ja mä olen nunnuttelen niitä ihan liikaa, mut nyt kokeillaan pientä ryhtiliikettä. Monessa useamman koiran taloudessa tuntuu olevan toimivana ratkaisuna eräänlainen koirien huomioimattomuus. Olen nyt kokeillut tätä ja se on selkeästi toiminut. Koirat ovat rentoja ja rauhallisia ja yhteiselo toimii taas hyvin.


Vihdoin lauantaina ehdin tehdä jäljen ja Taavi sai aamupäivästä reilun kaksi tuntia vanhan 700 m pitkän jäljen ajettavakseen. Metsä oli kuiva ja ilma kuuma. Teemana tien ylitykset ja olihan siellä muutakin.

Janalta taas takajälki, mutta kun en antanut mennä liinanmittaa pidemmälle, niin lähti puksuttamaan oikeaan suuntaan. Eka tien ylitys oli vaikea. Ehkä suositun lenkkireitin tienvarsi oli niin täynnä kivoja hajuja, että meinas Tahvo vähän harhautua. Oikea suunta löytyi lopulta ja heti perään toinen ylitys meni hienosti, kuten myös jälken osuus, joka kulki tien reunaa. Oikeastaan koko jälki meni loppuun asti todella hienosti. Kulmissa ei ollut ongelmia ja muutenkin varman oloista menoa pienistä maastonvaihteluista ja eläinten hajuista huolimatta. Yksi esine jäi matkan varrelle. Hyvä Taavi ja hyvä minä, kun luotin koiraan vaikken ihan muistanutkaan mistä olin kävellyt...

Tämä söpöläinen toi oman hajunsa Taavin jäljelle


Päivä oltiin Kostin kanssa Kotkassa Kotkan Ruusu 2018 nord-näyttelyssä junnuluokassa. Kosti rotunsa ainoana edustajana, tuomarina Leni Finne. Päivä oli todella kuuma ja ja kehä myöhässä, joten Kosti oli vähän tylsistynyt ja laiskan oloinen kehään mennessämme. Tuomari tuli jotenkin tosi lähelle koiraa ja Kosti oikein painautui häntä vasten tuomarin kehuessa kuinka luottavainen Kosti oli. Hampaat ja muu kopelointi meni hyvin, juostessa Kosti oli mun makuun vähän laiskan tuntuinen ja seisotus oli vähän hankala, kun kehän ulkopuolen tapahtumat ja lokit kiinnosti vähän liikaa.

Arvostelu kuului näin:

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Ei tarvitse kasvaa enempää. Erinomainen sukupuolileima. Hyvät silmät, korvat, kaula ja ylälinja. Ikäisekseen erinomainen eturinta ja rintakehä. Takakulmaukset saisivat olla paremmat. Kaunis kiiltävä karva. Oikea askelpituus. Hieman ahdas edestä.

ROP, SERT, NORD-SERT

Video ja kuvat Osku Vikman:





Arvostelun jälkeen tuomari tuli vielä sanomaan, miten hienoa on nähdä lyhytkarva, joka on näin rodunomainen. Kiitos vaan Seijalle upeasta kasvatustyöstä, ilo näitä hienoja poikia on esitellä!




Kehän jälkeen käytin Kostin uimassa ja sitten lähdettiin kylille syömään. Oltiin hellettä paossa mahdollisimman kauan, mutta tietty ryhmäkehät oli myöhässä ja jouduttiin niitä odottelemaan paikan päällä pitkään. Ekaksi meillä oli rop-junior kehä ja sit heti kohta rop-kehä. Kosti jaksoi hienosti molemmat, vaikkei kummassakaan pärjätty.

Alla video ryhmäkehistä. Rop-junior kehä 7 min kohdalla ja ykkösryhmän kehä 34 min kohdalla.



Autolle kävellessä Kosti kävi puiston jokaisessa lammessa uimassa ja sitten hiekassa kieriskelemässä, turkin hoito kohdallaan!

Loppukevennyksenä video Kostin uudesta aluevaltauksesta. Munavaras käy kanalassa jo kovin tottuneesti.


tiistai 29. toukokuuta 2018

Hellettä ja jälkileiri

Viime maanantaina tokoiltiin melkoisen lämpimässä kesäkelissä. Taavi oli taas kerran ihan superkiva treenikamu. Alun paikkaistumisessa huomautin kerran, kun melkein alkoi nuuskia, mutta muuten istui kuin tatti paikoillaan. Avo- ja umpieste meni useamman toiston ihan täydellisesti ja kaukotkin pelas pitkästä matkasta, istumaannousut olivat jopa melkein liian terhakoita. Seuruukin onnistui ihan kohtalaisen hienosti, vaikka vasen käännös tuottaa aina vaan hankaluuksia.

Kosti olikin sitten ihan koomassa. Tietty lomareissu ja Taavin tokotreenien ajan odottelu kuumassa autossa eivät varmasti ainakaan parantaneet sen virettä, mutta jotenkin oli tosi tahmeaa menoa... Jotkut pörriäisetkin kiusas niin kovasti, ettei Kosti meinannut millään voida keskittyä tekemiseen. Paikkaistumista tehtiin ringissä, jäin ihan Kostin eteen ja keskityttiin kontaktiin, joka oli hieman hapuilevaa. Myös jättäviä tehtiin ja pirun hidas se on ja seisominen on hankala. Mun pitäis nyt jostain kaivaa tottismotivaatiota Kostin kanssa, kun tuolla tokotreeneissä se tuntuu aina niin kamalan hankalalta.


Keskiviikkona metsäjälkeä molemmille ja näistä jäljistä ei juuri ole kerrottavaa. Kosti ei omaa jälkeään juuri päässyt alkua pidemmälle, kun ratsujoukko saapui häiritsemään pienen miehen hommia. Ei siitä sitten enää mitään tullut.

Taavi nosti jäljen hyvin noin 100 m janalta ja alku näytti ihan hyvältä, mutta sitten Taavi hukkasi jäljen, varmaan sekaantui hirven jälkiin tai jotain, ja uudestaan jälkeä ei sitten löytynyt millään.

Jäljet oli yli kolme tuntia vanhoja ja keli oli helteinen, maastona kuiva kangasmetsä.


Illalla Taavi kävi fyssattavana ja sai lähes puhtaat paperit. Selän jumit ovat poissa (näkyy myös koiran käytöksessä, ei olle niin ärrimurri enää) ja Taavi taisi taas nauttia käsittelystä, kun ihan taisi torkahtaa jossain välissä. Toinen takareisi ja pohje olivat hieman jumissa, ehkä Norjan reissun kiipeilyjen johdosta, mutta ei onneksi mitään pahempaa.


Iltalenkillä oltiin Kostin kanssa kahdestaan ja kokeiltiin vähän esineruudun alkeita ja vein sen nähden neljä esinettä metsään noin 30 m päähän. Kaksi se mulle haki hienosti ja toi jopa käteen asti. Kahta viimeistä en edes pyytänyt tuomaan, mutta niitä pois hakiessa Kosti toi vielä toisen niistä.


Torstaina Muru lähti Taavin kanssa saareen ja Kosti jäi mun kanssa kotiin.








Käytiin Kostin kanssa illalla vähän tottistelemassa ja tehtiin A-estettä loivalla harjoitusesteellä. Tyypillä ei ole mitään estoja tuon suhteen ja täytyykin vähän varmistella, että tulisi edes jotenkin järkevästi alas. Seuruuta tehtiin myös ja se on erityisen kiva liike Kostin kanssa, jotain olen osannu opettaa. Käännöksiä tarvii tietty hioa vielä paljon ja kestoa muutenkin, mutta sen tapa seurata on jotenkin tosi mieluinen mulle. Jättäviä vähän tehtiin ja luoksetuloa myös. Luoksetulossa sillä on loistava vauhti, mutta jättävät on melkoisen hitaita. Pitäis tehä ihan joku suunnitelma ja treenata kunnolla vähän aikaa Kostin kanssa tottisjuttuja, niin saatais varmaan niitä menemään vähän eteenpäin. Nyt vaan vähän vasurilla tehty näitä hommia ja eihän ne näin etene mihinkään...


Viikonloppu hujahti Kostin kanssa metsäjälkileirillä, oppejaan meille jakoi Ari Koskela. Kostin kohdalla viikonlopun agendana oli jäljestämisen aloitus metsässä. Olemme siis jäljestäneet oikeastaan vain kovilla alustoilla ja nyt olisi tarkoitus aloittaa myös metsässä jäljestys. Arin ajatukset metsään siirtymisestä oli hyvin samanlaiset kuin itsellänikin eli namijälkiä alkuun ja melko nopealla aikataululla lisätään jäljille namittämia pätkiä. Namittomia pätkiä voidaan lisätä niin kauan kuin nenä pysyy tarpeeksi alhaalla. Mikäli jäljestys huononee, lisätään nameja taas jäljelle. Kun nameista päästään eroon, tulee jäljelle kepit/esineet.

Muutamia perusasioita jäljestä:

  • jäljestys aloitetaan namijäljillä. Kun jäljellä on namia, ei siellä ole esineitä
  • namijälki päättyy namirasiaan, jossa samaa namia kuin jäljellä
  • jäljeltä vähennetään nameja asteittain; alkuun 15 namiaskelta - 5 namitonta - 15 namilla jne. koirakohtainen juttu ja selviää vain kokeilemalla.
  • Namituksen määrä määräytyy koiran jäljestyksestä; liian kova vauhti/pää liian ylhäällä -> lisää namia, rauhallinen vauhti ja pää alhaalla -> vähemmän namia. (pää alhaalle ei tarkoita nenä maassa menoa, vaan kullekin koiralle sopivaa luontaista jäljenajotapaa, ei kuitenkaan ilmavainulla etenemistä)
  • Jäljen alussa voidaan pitää namit mukana pitkäänkin, vaikka sinne lisättäisiin esineetkin. Alun namit vain vahvistavat koiran oikeaa mielentilaa jäljellä
  • Kepeillä/esineillä vietetään aikaa ja palkataan paljon. Ilman hyvää esinemotivaatiota ei koira jaksa jäljestää. On toki koiria, jotka palkkaantuvat itse jäljestämisestä, mutta suurimmalle osalle koirista on motivaatiota rakennettava esineiden kautta.
  • Namijälki ajetaan melko tuoreeltaan. Muurahaiset usein haittana namijäljillä. 
  • ohjaaja määrittää jäljestysnopeuden. Tarvittaessa koiraa jarrutetaan, jottei se pääse rynnimään.
  • Jälkien pituus on pidettävä tarpeeksi kauan tarpeeksi lyhyenä, ettei syödä koiran motivaatiota
  • janaa ja jäljen nostoa on harjoiteltava erikseen. 
  • Lähetyksen jäljelle on oltava rauhallinen, odotetaan koiran rauhoittuminen ja oikeaan suuntaan fokusoituminen
  • Jäljellä koiralle annetaan rauha työskennellä, ei neuvota. Nuorta/aloittelevaa koiraa voidaan ohjata kiinnostumaan jäljestä näyttämällä maata, mikäli keskittyminen jostain syystä herpaantuu.
  • Esineeltä koira jatkaa jälkeä itsenäisesti, käsky annetaan vasta kun nenä on jo maassa. Myös esineiltä lähdön on oltava rauhallinen.
  • Jälkikovuutta treenataan pitkillä jäljillä. Näitä treenejä vasta osaavalle ja motivoituneelle koiralle.
  • Motivaatiota treenataan useilla esineillä (paljon palkkaa jäljeltä)
  • Jokaisessa treenissä olisi oltava jokin pääasiallinen harjoituksen kohde (jana, kulmat, harhat, esineet...)
  • Harhat otetaan harjoittelussa mukaan heti nuorella/aloittelevalla koiralla, näin niistä ei tule myöhemmin ongelmaa.
  • Osaavakin koira tarvitseen välillä helppoja jälkiä
  • Motivaatiosta pidettävä huoli!! Loppuunajettu koira on lähes mahdoton saada uudestaan jäljestämään hyvällä motivaatiolla.
  • Mielikuvitusta jäljille: ketunlenkkejä, paluuperiä, erilaisia maastoja, eri-ikäisiä jälkiä, koiraa on haastettava!
  • Janaharjoitus:
    •  voidaan tehdä tallatulla, jopa namitetulla uralla namipurkille.
    • Kun eteneminen purkille on määrätietoista, ruvetaan purkkia siirtämään jäljen suuntaan
    • janan tallauksen ikää vanhennetaan, lopulta jana tallataan edellisenä päivänä ja jälki seuraavana
    • lopputuloksena määrätietoisesti nenä maassa etenevä koira, joka nostaa jäljen itsevarmasti

Lauantaina Kostille tehtiin kaksi jälkeä. Ensimmäisellä jäljellä oli nami jokaisella askeleella ja pituutta jäljellä oli 120 m. Keli oli todella haastava, kuuma, kuiva maa, paljon siitepölyä ja sitten oli vielä ne muurahaiset, joiden mielestä Kostin namit oli tosi hyviä.

Päivän toinen jälki oli namitettu miltei kokonaan, välissä muutaman askeleen namittomia pätkiä, pituutta noin 60 m. Molemmat päivän jäljet olivat maastoa myötäileviä pieniä kurveja sisältävät jäljet.

Kosti jäljesti molemmat jäljet hyvin, mutta ikävää oli muurahaiset, jotka hieman häiritsivät hommaa. Ei ole kiva, että koira saa suuhunsa murkkuja, kun pitäisi saada herkkuja. Mutta ei nyt voinut mitään, murkut ehti iskeä, vaikka jälki ajettiin heti sen tekemisen jälkeen...

Sunnuntaina eka jälki oli noin 160 m namirytmillä 15 namia - 5 tyhjää - 15 namia... Murkkuja oli onneksi vähän edellistä päivää vähemmän, mutta kyllä ne silti kiusasivat tälläkin jäljellä.

Vika jälki oli lyhyt kokonaan namitettu ns. palauttava jälki.

Kosti ajoi kaikki jäljet hyvin. Pysyi jäljellä hienosti, vaikka suurin osa nameista jäikin syömättä. Syömättömiin namiehin ei tarvitse kiinnittää huomiota, koska ei koiraa voi niitä pakottaa syömään.  Namitetut osuudet kuitenkin oli etenemiseltään rauhallisempia kuin namittomat. Namittomat pätkät Kosti eteni huomattavasti nopeammin kuin namilliset ja niissä mun tarvitsee jarruttaa sen vauhtia.

Jatkossa jatketaan sitten eläinkokeita erimittaisilla namijäljillä ja vaihdellaan namittomien pätkien pituuksia. Edellinen treeni määrittää aina seuraavan.


Lisäksi Kosti ui ekaa kertaa luonnonvesissä ihan ite ja sai osakseen jälkiryhmän rapsutukset ja halailut, joista se näytti nauttivan suuresti.


Kuvat ja video Tuija Kajasranta:











Illalla Taavi sai vielä oman jälkensä kotona. Jälki oli noin kaksi tuntia vanha, jana oli vain parikymmentä metriä, pituutta jäljellä oli vajaa 400 m ja jäljen lopussa oli tien ja ojan ylitys ja maasto vaihtui metsästä nurmipeltoon.






Janan Taavi hoiti mallikkaasti (leirillä opittu janaharjoitus otetaan kyllä Taavillekin käyttöön määrätietoisemman jäljennoston aikaansaamiseksi) ja jäljesti koko jäljen hyvin. Kaksi ekaa keppiä jäi nousematta, mutta loput kolme löytyivät hyvin. Tien jälkeen piti hetki hakea jäljen suuntaa ja nurmelle vaihto oli haastava, mutta siitäkin Taavi suoriutui. Kuiva maasto on vaikea, mutta nyt jäljestys oli varman oloista keksiviikkoon verrattuna.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Loma Senjalla

Taas hurahti puolitoista viikkoa upeissa Norjan maisemissa! Tällä kertaa kohteena oli upeaakin upeampi Senjan saari. Matkan aikana Kostistakin kuoriutui oiva reissukoira, joka ei tuhonnut autoa ja oli muutenkin ihan kiltisti.

Tässä kuvia reissulta. Ei näytä maisemat kuvissa ollenkaan niin hienoilta kuin paikan päällä...

Tarkka autovahti


Lenkillä autiolla tiellä




Kerrossänkymeininki








Ranta pelkkää simpukkaa











Taavi Seglan huipulla







u




keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kevättä

Viime torstaina pojat saivat kraniosakraalikäsittelyt. Kosti yllätti täysin alkuvilleyden jälkeen rauhoittumalla kyljelleen silmät kiinni saamaan hoitoa. Vasemman puolen SI-nivel oli todella jumissa ja on mahdollisesti aiheuttanut Kostin röntgenkuvissa näkyneen pienen lantion vinouden ja epäpuhtaudet sen takaliikkeisiin. Ihanaa, kun Kosti tykkäsi hoidosta ja saatiin jumeja vähän auki.

Taavin selkä oli edelleen jumissa, siis tosi jumissa, eikä se oikein antanut edes käsitellä itseään. Täytyy varata sille aika fyssarille, kun se saa kuitenkin tai ainakin viimeksi sai, selän käsiteltyä tosi hyvin. Ja itse on nyt ruvettava hieromaan sitä säännöllisemmin.

Illan pojat olivat bot-loimet päällä ja en tiedä johtuiko loimista en kyllä tiedä onko noi loimet oikeesti toimivat vai ihan vaan rahastusta vai käsittelystä, mutta molemmat oli tosi rauhattomia, joivat paljon ja läähättelivät ja ramppasivat ulkona.


Lauantaina mentiin Kostin kanssa viikonlopun hakuleirille Elina Niemen oppiin. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ollaan Kostin kanssa ehkä vähän jumiuduttu apujen käyttöön ja nyt niistä pitäisi pikku hiljaa päästä eroon. Tai ainakin joka treeniin yksi tai kaksi valmista ukkoa. Elinan tapa treenata poikkesi aika paljon siitä, mihin olen omissa treeniporukoissa tottunut, mutta ajatuksia heräsi ja se kai on leirien parasta antia.

Kostilla on hyvät suorat pistot, toki avut vielä mukana. Sen tyyli on aika rauhallinen, mutta Elinan mukaan oikein hyvä hakuun. Valmiskin pisto kokeiltiin ja se onnistui hyvin. Muutamalla pistolla Kosti ei juossut suoraan ukon syliin, vaan joutui tekemään töitä maalimiehen löytymiseksi. Näissä oli ilo huomata, että se ei antanut periksi, vaan etsi sitkeästi kunnes maalimies löytyi. Vieraille maalimiehille se oli kuulemma mennyt hieman varovasti, mutta namit maistuivat kuitenkin loistavasti ja muutama maalimies taisi saada pusunkin. Namien loputtua Kostilla ei tosin ole mitään mielenkiintoa jäädä maalimiehen luokse... Ilmaisua mun pitää vielä miettiä, josko sittenkin se rulla...?


Sunnuntai-iltana kävin vielä Taavin kanssa jäljellä. Jälki oli kaksi tuntia vanha ja pituutta sillä oli 500 m. Keli oli lämmin ja tuulinen ja jäljellä oli maastonvaihdoksia metsästä kalliolle ja takaisin metsään ja sieltä hakkuuaukolle ja takaisin. Haastetta siis oli.

Taavi nosti jäljen ihan ok, vähän olisi voinut ollu varmempi, mutta suunta oli kuitenkin heti oikea. Jäljestys meni hyvin siihen asti, kunnes tultiin kalliolle. Kalliolla oli keppi ja luulen tuulen vieneen hajua niin paljon mukanaa, että Taavi pyöri ja hyöri jonkun tovin melkoisen isoa lenkkiä ennen kuin löysi kepin ja jäljen taas uudestaan. Tässä kohtaa olisin kyllä pari kertaa harhautunut luulemaan Taavin olemaan jäljellä, vaikkei se ollut lähelläkään. Tai toisaalta, kyllähän se haju saattoi hyvinkin olla useamman metrin sivussa jäljestä ja varsinkin kun kepistä varmaan lähti tuulen mukana voimakas haju... Joka tapauksessa homma jatkui hyvin kepin löytymisen jälkeen, paitsi hakkuuaukealla piti hieman huomauttaa tuoreen heinän syönnistä. Vaikea jälki, jonka Taavi taas selvitti. Mun pitää vaan oppia antamaan sille rauha työskennellä.






Maanantaina tokoilemaan pääsi vain Taavi, kun Kosti huilasi leirin jälkeen. Perjantaitokot ovat siis siirtyneet maanantaille ja ulos. Ryhmän kokoonpano myös muuttui samalla hiukan ja meille ainakin tuli haastetta roppakaupalla lisää mukaan tulleen bortsun myötä. Koira tuli kentälle muristen ja jatkoi samaa murinaa ja tuijottelua koko paikkisriviin järjestäytymisen ajan. Taaviahan tuo ahdisti ihan hirmuisesti ja jäinkin ihan sen eteen. Toivottavasti tulokas tottuu porukkaan, ettei joka kerta tarvi murista ja äristä muille.

Liikkeinä oli ruutu, joka meni ekaks hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa, niin Taavi jäikin ihan etunauhalle juuri ja juuri ruudun puolelle. Korjausyrityksistä se tuntui vaan hermostuvan, mutta saatiin onnistuminen loppuun. Tehtiin myös kaukoja ja ne meni lähes loistavasti.



Kevättalven ajan olin mukana kuunteluoppilaana SporttiRakin alo/avo-nettitokokurssilla. Voin kyllä sanoa rahojen menneen lähes täysin hukkaan. Kurssi sisälsi luokkien liikkeistä opetusvideot, joiden pituudet olivat noin 1 - 3 minuuttia per liike sekä muutaman keskustelutunnin kuunteluoikeuden. Keskustelutunneista olisi saanut kovin paljon enemmän irti, jos olisi nähnyt kurssilaisten videot ja niihin annetut kommentit/ohjeet/neuvot. Olisin siis kovasti kaivannut koirakoiden videoiden katseluoikeutta ja mahdollisuutta päästä näkemään valmentajien videoiden perusteella antamat vinkit ja kommentit. Tämä mahdollisuus on ilmeisesti kuitenkin tulossa jatkossa kyseisen firman järjestämiin nettikurssien kuuntelupaikkoihin.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Hyviä ja parempia onnistumisia treenirintamalla

Toissa maanantaina ihan super treenipäivä. Hakutreeneihin osallistui vain Kosti, koska koiria oli niin paljon, niin ajattelin jättää Taavin pois, ettei mene ihan yömyöhään. Ennen hakutreenejä kävin tallaamassa Taaville kuitenkin jäljen, jotta sekin pääsee hommiin.

Kosti haukutettiin ensin hakuradan ulkopuolella. Nyt ei ollut mitään ongelmia vieraan kanssa leikkimisessä ja Kosti haukkuikin aivan älyttömän hyvin. Pikkuisen mua vaivaa se, missä mielentilassa se leikkii. Menee mun makuun jotenkin vähän yli... Ehkä me jatketaan vaan namihaukutuksilla, kun nekin kuitenkin toimii.

Hakutreeni toteutettiin sitten haamuileville maalimiehille suorapalkoilla. Kyllä pinkoi pikkumies intoa puhkuen metsään hakemaan herkkuja.

Treenien jälkeen penskat pääsivät taas juoksemaan keskenään ja voi sitä vauhdin hurmaa, kun neljä suht saman ikäistä ja kokoista karvakamua pistää metsässä menemään sata lasissa. Ja vielä toistaiseksi tulee kaikki tytöt ja pojat hyvin toimeen keskenään.


Kotimatkalla kurvattiin vielä Taavin jäljelle, joka oli ehtinyt vanheta melko tarkalleen kolme ja puoli tuntia ja pituutta sillä oli 450 m. Jäljen nostomatka ei nyt ollut kovinkaan pitkä ja melko kohtuullisesti Taavi nosti jäljen oikeaan suuntaan. Aika alussa jälkeä oli joko ollut armeijan harjoitukset tai joku hirvien peuhuupaikka, niin myllätty ja tallottu oli sammalikko... Annoin Taavin kuitenkin tehdä töitä rauhassa ja kyllä se tämän vaikean paikan selvitti monen tarkistuksen jälkeen. Tästä hankaluudesta kun päästiin, niin loppu jälki oli todella hieno. Kyllä tuo koira jäljestää osaa! Ja mä ehkä koin pienen valaistumisen koiran lukemisessa!! Katotaan seuraavissa treeneissä älysinkö jotain vai en. Kepit nousi hienosti ja lopun tien ylityskin oli hyvä, ainoastaan pienessä kosteikossa suopursujen seassa ollut keppi jäi matkalle. Jäljen nosto kun saadaan vielä varmemmaksi, niin tää homma pelittää loistavasti!



Tiistaina oli Kostin junnukurssin viimeinen kerta ja aiheena oli eteenmeno. Vietiin kentän laidalle yhdessä namipurkki ja vähän matkan päästä sitten päästettiin Kosti juoksemaan purkille. Tätä toistettiin pari kertaa ja vähän Kostia häiritsi kentällä olevat muut ihmiset. Juoksi kuitenkin joka kerta purkille, vaikka vauhtia olis saanut olla vähän enemmän.


Torstaina oltiin kaveriporukalla kentällä ja Kosti sai sakemanniuroksesta häiriötä. Ihan tosi hienosti se teki töitä mun kanssa. Tehtiin ihan vaan kontaktia ja vähän seuruuta ja jättäviä. Lähinnä siis taas treenattiin vaan tuota häiriötä.

Taavin oli tarkoitus tehdä ruutu ja merkin kierto ja vähän jotain muuta, mutta sen treenivire ei ollu ihan paras mahdollinen. Kai sitä löllömärkä hiekkakenttä ja pitkästä aikaa toisten koirapuistona käyttämällä kentällä treenaaminen vähän häiritsi. Seuruun peruutuksia käännöksellä teki ihan hienosti, mutta ruutu ja merkin kierto oli vähän hakusessa. 


Perjantain tokoissa Taavin porukkat treenas ringissä kontaktia ja paikkista. Taavi oli hyvä. Sitten vähän laajennettiin rinkiä ja keskelle laitettiin tötsä. Merkin kiertoa siis lisähaasteella. Tehtiin kolme kierrosta, kukin vuorollaan lähetti koiran kiertämään tötsää. Taavi osas hyvin.

Myös seuruuta tehtiin kaikki koirat kerrallaan. Haastavaa, mutta loistava treeni. Tehtiin myös kaukoja ja noutoa, jotka molemmat onnistuivat hyvin.


Kostin porukalla oli tehtävänä pieni rata, jossa harjoiteltiin liikkeiden välisiä siirtymiä. Hallissa oli tötsiä, joiden kohdalla tehtiin jokin liike ja tötsältä toiselle siirryttiin yhdessä, mutta ei seuraten.

Kosti kulki hienosti mukana ja kaikki liikkeet onnistui hyvin. Kivan rento harjoitus, tykkäsin. Lopuksi vielä paikkamakuu. Edelleen hihnassa ja välipalkaten mennään...


Lauantaina sain Murun tekemään meille asfalttijäljet hajuvedellä. Molemmille kaksi jälkeä, joilla oli neljä rikkaa. Jäljet vanheni 15 min.

Molemmat koirat suoriutuivat ihan kohtuullisen hyvin ja melko samanlailla. Välillä parkkiksella harvakseltaan liikkuvat autot ja ihmiset vähän veivät keskittymisyä, mutta kovin tyytyväinen olin molempien suorituksiin.





Maanantaina jälkiryhmä starttasi kauden ja mulla oli molemmat koirat mukana. Kosti sai kolme lyhyttä asfalttijälkeä hajustettuina. Tällä kertaa ei oikein pieni pystynyt keskittymään, mutta häiriöitäkin oli jonkin verran. Avaimet ja kolikot kyllä löytyivät, mutta muuten meno oli aika haparoivaa.

Video Tiina Suuronen:



Taaville oli tarjolla 1,5 h vanha parisataa metriä pitkä jälki, joka kulki rinteessä. Hyvin nosti Tapsu jäljen heti oikeaan suuntaan ja jäljesti kyllä tosi varmasti nostaen kaikki kepit. Ja kyllä, minä olen jotain hokannut tuon koiran lukemisesta, koska näin milloin Taavi tarkisteli jäljen suuntaa ja milloin se puksutti varmasti jäljen päällä.


Tiistaina oltiin Taavin kanssa möllitokoissa avo-luokassa. Viime tippaan asti mietin mennäkö vai ei, kun ei kuitenkaan olla läheskään koevalmiita avoon. Päätin kuitenkin ilmoittautua ja tein hyvän treenisuunnitelman ulkona treenaamiseksi häiriössä ja palkattomuuden muistelemiseksi. Suunnitelma oli hyvä, mutta se vain jäi kiireiden takia toteuttamatta. Möllit oli siis lähes ensimmäiset ulkotreenit tälle kaudelle, häiriössä ei olla treenattu ulkona ollenkaan ja yhtään palkatonta treeniä en ollut tehnyt alle. Lisämausteen toi vielä ihan viime hetkellä muuttunut luokkajärjestys ja sitä kautta väliin jääneet alkurutiinit. Siihen nähden suoriuduttiin siis vallan mainiosti, vaikka hajut kyllä oli taas suurin kompastuskivi ja kentän laidan äänetkin vähän vei pyrriäisen keskittymistä.

Seuruu oli vähän laamailua, mua jännitti ja mä hiippailin alkuun ja Taavi sitten tietysti reagoi siihen. Homma parani, kun sain jonkinlaisen rytmin päälle, tästä 9 pistettä. (Huvittaa, että moni mölliä seurannut kehui meidän seuruuta niin hienoksi ja omasta mielestä se oli ihan kamalaa siihen nähden, mitä treeneissä osataan...) Liikkeestä seisominen oli mahtava (10 p.) ja liikkeestä istuminenkin olisi ollut, mutta mun piti kattoa taakseni, kun halusin varmistaa oikean asennon. Ei olis tarvinnu varmistella, mutta pistemenetykset mun toiminnasta (8 p.). Kaukoissa maa haisi niin hyvälle, ettei Taavi joutanut muuta kuin nuuskimaan (0 p.). Ruutuun meno oli maailman hitain, mutta kyllä se tiensä lopulta sinne löysi ja loppu meni mallikkaasti (7 p.). Noudossa vieras kapula ja hiekkamaa ja silti Taavi laukkasi ja poimi kapulan hienosti suuhun ja paluumatkakin onnistui hienosti, kunnes vajaa pari metriä mun edessä lensi kapula suusta. Taavi hetken mietti, että mitäs himputtia nyt kävi ja poimi kapulan sitten takaisin suuhunsa ilman lisäkäskyjä ja tuli nätisti sivulle. Myös luovutus onnistui hyvin (8 p.). Luoksetulo oli ok, vähän hidasti ihan lopussa (10 p.) ja hyppy onnistui myös hyvin (9 p.). Merkin kierto oli vika liike ja se meni nollille, kun Taavi ei millään löytänyt merkille asti maan hajujen viedessä mennessään.

Paikkaistuminen oli viimeisenä ja siinä jo paikalle mennessä tuuli toi jonkun hajun Taavin nenään ja nenä korkealla se haisteli huumaavaa hajua. Istumisen loppuvaiheessa se nousi seisomaan ja mun karjaistessa "ei", se lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin sen takaisin istumaan ja suoritimme homman loppuun.

Kuvat Minna Halonen: