sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Askel eteenpäin

Tiistaina meillä oli mahdollisuus päästä Harri Norkon ilmaisuopastukseen hakuryhmän kanssa. Harri on pitkän linjan koira- ja hevosihminen ja aina on hienoa päästä oppimaan uutta ja saamaan ulkopuolisen näkemyksiä. Kun kyseessä oli ilmaisuharjoitus, ei koirien tarvinnut etsiä maalimiehiä, vaan ne menivät pellonlaitaan ja koira lähetettiin perään. Taavista Harrin kommentti oli, että "sehän pelittää". Ja niinhän se pelittää, ilmaisu on aina ollut Taavin vahvin puoli.


Kosti vaatiikin sitten vielä aika paljon hommia. Olen Harrin kanssa samaa mieltä siitä, että Kosti on vielä epävarma siitä, mitä sen halutaan maalimiehellä tekevän. Nyt siis pitää saada ilmaisu vaan paljon vahvemmaksi ja koiralle varma tieto siitä, mitä siltä halutaan. Kosti on saanut palkaksi ruokaa ja palkkautuu sillä ihan hyvin, mutta Harri halusi kokeilla myös leikitystä. Tehtiin sitten lopuksi muutama harjoitus, jossa Harri innosti koiraa kepin ja narun päähän sidotulla rievulla ja mä pidin Kostia hihnassa, jotta se ei heti päässyt kiinni leluun. Kosti syttyi leikkiin ihan hyvin, mutta Harri ei halunnut näin ekalla kerralla viedä sitä ns. loppuun asti, että koira olisi ilmeisesti turhautunut ja alkanut haukkua. Tätä kokeillaan kai ensi kerralla, kun mennään ensi viikolla taas.


Keskiviikkona oli fyssari, uusi paikka, tuttu fyssari. Ihan liian pitkä aika viime kerrasta, mutta en vaan ole ehtinyt viemään koiria hoidettavaksi. Ensin hoidettiin Taavi ja se oli tosi jumissa. Kotona olen sitä muutaman kerran hieroskellut ja todennut sen olevan selästä jumissa ja niin se olikin. Se kun on jo tottunut käsittelyyn ja makailee yleensä rennosti kyljellään hoidon ajan, oli se tällä kertaa selkeästi kipeä. Taavi pomppasi pystyyn useamman kerran kesken kaiken ja kun se on niin nopea ja ketterä, niin ei saatu edes kahelleen pidettyä sitä lattiassa. No pienen fyssarin pussailun jälkeen taas takaisin kyljelleen ja homma jatkui. Jumissa oli siis niska vähäsen, selkä tosi paljo ja etureidetkin jonkin verran. Tuo selkä ei ole ennen ollut noin jumi ja paikkakin oli vähän eri kuin ennen, nyt paljon taaempana. Onneksi jumit saatiin auottua melkoisen hyvin.


Kostikin pääsi taas kopeloitavaksi ja se yllättikin mut ihan täysin. Ei sitä kyljelleen edes yritetty saada, mutta seisten ja istuen sai fyssari aika hyvin käsiteltyä sen selän ja takajalat. Ja jumissahan se on, on ollut koko pienen ikänsä, mutta kun ei se oikein anna edes mun hieroa, enkä halua pakottaa. Ihan vähänhän tuo otus on eloisa ja fyssarikin sanoi Kostin olevan yksi aktiivisimmista ja touhukkaimmista koirista mitä se on koskaan nähnyt. Kosti siis kaiken lomassa yritti syödä fyssarin korvikset useampaan kertaa, tutki tilan joka nurkan ja penkoi pari pahvilaatikkoa ja kävi tarkistamassa mitä pöydiltä löytyy... ja silti se loppuajasta jo vähän rauhoittui seisomaan paikallaan ja rentoutui käsiteltäväksi. Se hetki olisi pitänyt saada videolle, kun fyssari rupesi tutkimaan ja taivuttelemaan ja painelemaan ja mitä se nyt sitten tekeekään Kostin takajalan varpaita. Kosti käänsi päänsä varpaita kohti ja katsoi niin ihmettelevän hölmistynyt ilme naamallaa, että meinattiin molemmat purskahtaa nauruun.


Torstaina Kostin junnutottiskurssi ja tämä kerran aiheena jättävät. Tehtiin petuuttamalla ja namilla ohjattiin koira oikeaan asentoon. Ei olla jotenkin päästy näissä yhtään eteenpäin ja pitäis jo vähän koittaa vaatia koiralta... Yks juttu mitä huomattiin, oli multa puuttuvan vapautussana. Taaville on tehty tosi vahvaksi vapauttava "jes" ja muista kehuista se ei vapaudu, vaan tekeminen jatkuu. Mutta Kostin kohdalla olen käyttänyt paljon naksutinta ja naksu on ollut se vapautus ja mitään sanaa ei ole tullut sitten opetettua. Nyt pitäisi kai vähän ajaa tuota jessiä sisään naksautuksen vaihtoehdoksi, niin voisi hommasta tulla selkeämpää. Ja ihan hirveesti pitää noita jättäviä treenata! Lopuksi luoksetulo ja Kosti jäi hienosti istumaan ja tuli kutsusta kovaa luokse.


Perjantaitokoissa Taavin ryhmä aloitti paikkiksella neliössä selkä keskustaan. Ohjaajat liikkuivat koirien eteen ja taakse koutsin liikkuroidessa. Taavi oli mahtavan hieno! Sitten tehtiin ruutua kolme toistoa, joista keskimmäinen ilman lätkää. Kaikki oli hyviä. Sitten hyppyä ja hyppynoutoa ja nääkin oikein loistavia. Noudon luovutus vaatii vielä hommia. Mut into tehä hommia on mahtava! Välillä treenattiin vähän rentoutumistakin.




Kostin porukka aloitti häiriötreenillä ringissä ja Kosti oli hyvä. Kyllä sen kontakti tippui ainakin aluksi, jos joku haukkui tai kun koutsi kulki ohitse, mut vire oli hyvä. Sit seurattiin tötsien ympäri kasikkoa ja Kosti seuras aika hienosti. Vasemmalle käännöksessä se meinas edistää rajusti, mut muuten mahtimeno.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa kahelleen Kostin kanssa kylillä.



Illalla lähdettiin Taavin kanssa retkelle Sysmään. Retken aiheena oli pelastuskoiraliiton haun loppukoe. Ilma suosi meitä lämpötilan ollessa nollan kieppeissä ja ihan vieno ilmavirta kävi hakualueen rinnettä alas. Lunta tosin oli paikoin vielä aika reilusti, mutta paikoitellen maa oli sula. Koska loppukoe tulee suorittaa pimeässä, alkoi koe yhdeksältä. Aluksi testattiin koirien luoksepäästävyys, jossa asetuimme ensin toisen kokeeseen osallistuvan koirakon kanssa vierekkäin. Ensin olimme ehkä kolmen metrin päässä toisistamme ja kuulin, kuinka toinen koira murisi ja sen ohjaaja joutui huomauttamaan sitä muutaman kerran. Koska kyse oli loppukokeesta, pyysi testaaja meitä siirtymään lähemmäs toisiamme ja lopulta olimme noin metrin pässä toisistamme. Tämä meni hyvin ja Taavi oli koko ajan tosi hienosti. Sitten käytiin vuorotellen kättelemässä testaaja ja se rapsutteli koiraa, tämäkin meni hienosti.

Meille arvottiin tietysti se jälkimmäinem suoritusvuoro ja odottelimme vielä vajaan tunnin verran omaa suoritusvuoroamme. Maasto-osuus alkaa hallittavuudella, jossa ensin kuljetaan noin 50 m koira hallinnassa. Taavi tuli mukana-käskyllä ihan hyvin siinä sivulla, vaikka metsätielle kävellessä se veti ihan hulluna ja lussutteli kusia tien varresta... 50 m jälkeen täyskäännös ja paluu testaajaa kohti. Noin kymmenen metrin päässä testaajasta piti pysähtyä ja jättää koira odottamaan paikalleen. Mä jätin Taavin maahan, koska se on varmin asento meillä pysyä paikallaan. Kolmen minuutin ajan olin selin koiraan ja sain kokeeseen liittyviä ohjeita. Hitsi, että jännitti, mutta aivan erinomaisesti pysyi Taavi paikallaan, tietenkin!!.

Sitten varsinainen hakuosuus. Alueen reunaan tultaessa sain kartan ja mun piti tehdä etsintäsuunnitelma. Alue oli n. kolme hehtaaria ja aikaa sen läpikäymiseen käytettävissä 45 min. Päätin ensin kiertää alueen ja sitten suorittaa haravoinnin vastatuuleen. Alue oli hyvin merkitty, joten mulle riitti kun seurailin reunamerkkejä.

Hyvin alkuvaiheessa Taavi sai hajun ja häipyi kulkusuuntaan nähden vasemmalle. Annoin sen tehdä rauhassa töitä, vaikka aika tuntuikin ihan hirmu pitkältä. Sitten kuului haukku ensimmäiseltä ukolta, joka oli melkoisen kivikon keskellä seisova maalimies. Hyvä ilmaisu ja korrekti käytös. Ja jee, tässä kokeessa sai koiran palkata löydöstä, joten testaajan kehotuksesta kutsuin Taavin pois maalimieheltä ja palkkasin sen.

Palasimme suunnilleen sinne, mistä olimme maalimiehelle lähteneet ja jatkoimme matkaa. Hetken päästä Taavi lähti nousemaan etuviistoon vasemmalle jyrkkää rinnettä. Aina välillä sen valot vilkkuivat kaukana ja joka kerta ne olivat edellistä näköhavaintoa korkeammalla. Annoin sen taas tehdä rauhassa hommia, vaikken nähnytkään sitä kuin ajoittain. Ja sitten alkoi ilmaisu. Ja voi luoja, mikä matka oli maalimiehelle! Melkoisen jyrkkä rinne, jossa oli kaatuneita puita ja kallionkohtia, joista ei päässyt suoraan ylös, vaan oli etsittävä vierestä helpompikulkuinen kohta. Matkaa lähtöpisteestä maalille kertyi n. 100 metriä ja olin kyllä niin hiestä märkä ja puuskuttava perille päästyämme, vaikka kokeessa ei saanut edes juosta. Pelkäsin koko ajan Taavin jättävän maalimiehen, kun meillä oikeesti kesti ihan hirmu kauan päästä sen luokse. Mutta ei se jättänyt, vaikka pari kertaa pitikin pienen tauon.

Tämä maalimies oli verkkopressun alla kokonaan piilossa ja Taavi oli ensin kävellyt sen yli ja nuuhkinut tarkkaan ja pari kertaa kokeillut vähän tassullaan ennen ilmaisun aloitusta. Mutta huh, miten pitkään se ilmaisi! Tässä kohtaa käytin mahdollisuuttani kysyä missä olemme, vaikka mulla oli karttaohkelmakin piirtämässä reittiä. Palasimme lähemmäs sivurajaa, mutta emme ihan sinne asti mistä olimme lähteneet. Ajattelin Taavin jo tsekanneen sen kohdan, koska kulki siinä jonkin vertan meidän etupuolella ennen kuin lähti tälle ukolle.

Matka jatkui, paikoitellen hitaasti jyrkän hankalakulkuisen nousun vuoksi ja alkoi tuntua, että näinköhän se kolmas maali löytyy ja riittääkö aika ja ja ja. Kun olimme lähes alueen kulmassa, alkoi Taavi pyöriä yhden kuusen lähellä noin kymmenen metrin päässä meistä. Annoin sen taas tehdä töitä ja viimein se löysi reitin jyrkänteeltä alas pienelle kallionkielekkeelle kuusen juurelle haukkumaan. Tässä olimme niin lähellä, että kun olimme päässeet itse jyrkänteen alapuolelle, testaaja näki itse Taavin ilmaisun.

Hakualueen rajat merkitty punaisella, mun kulkema reitti keltaisella ja löytyneet ukot rasteilla.



Aikaa kolmen ukon löytämiseen meillä meni 25 min. Lopuksi mun piti kertoa, mikä alue etsintäalueesta on vielä tutkimatta. Palauteosiassa Taavi sai kaikista arvosteltavista osoista kiitettävän (hallittavuus, koiran ohjattavuus alueella ja kaikki kolme ilmaisua). Mä sen sijaan sain sanomista etsintäsuunnitelmasta, joka oli kuulemma liian laskelmoiva ja epätaloudellinen (etsintäsuunnitelma tyydyttävä). No ei sen ollut tarkoitus olla mitenkään laskelmoiva, vaan ajattelin Taavin tällä taktiikalla löytävän ukot helpoiten. Olisi se ne varmasti löytänyt myös toisenlaisella suunnitelmalla. Mun toiminta sai sen verran kehuja (ohjaajan toiminta hyvä), että annoin koiran työskennellä rauhassa ja osasin lukea sitä hyvin. Yleisarvosanaksi jäi siis hyvä. Pääasia, että reissu ei ollut turha ja saimme kokeen hyväksytysti läpi.


Sunnuntaitottikseen pääsi mukaan Kosti ja se yritti hahmottaa, mitä jättävät tarkoittaa, häiriönä meille treenin ajan toimi Pupsan. Maahan meno ehkä rupeaisi noista sujumaan ekana, mutta istuminen ja seisominen on kyllä hankalia. Ahkerasti kun jaksetaan niitä hinkata, niin kai ne sieltä joskus avautuu pikkukoirallekin. Paikkamakuuta myös kokeiltiin ja Pupin treeni näytti Kostista välillä niin kivalta, että olis kovasti halunnut osallistua siihen. Rauhallisesti kyllä makoili, kun palautin sen takaisin paikalleen. Kokeiltiin myös, onko aksaputki hirvityksen kauhistus vai ei ja ei se ollut. Seuruun vasenta kaarrosta labrattiin vähän ja kun kävelin reilusti hitaammin, pysyi Kostin paikka paremmin kohdallaan. Lopuksi vielä otettiin kaikki koirat kimpassa paikkamakuuseen. Kosti nousi pari kertaa ylös, mutta taisin yrittää vaatia siltä vähän liian pitkää aikaa. Pitäis muistaa, ettei toinen vielä osaa ja paikkiksia tehty niin kovin vähän.

Kuva Mira Timperi




Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Oton kanssa ja Otto ei yhtään lämmennyt Kostin leikkiyrityksille, mut kivasti pojat kulkee kimpassa.

Kuvat Tiina Suuronen

Pojilla on selkeesti salaisuuksia (Kivasti osaa Otto laittaa kielen rullalle =))




Taavin tytär Milli (Salokannel Hermione) kävi viikonloppumatkalla Tallinnassa ja kotiintuomisina oli Tallinan juniorivoittajan ja Tallinnan voittajan tittelit! Onnea!

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Tokoiluksi meni viime viikko ja vähän mökkeilyksi

Pitkästä aikaa viime viikolla tiistaitokossa Taavin kanssa. Voi kun meillä oli kivaa taas yhdessä!! Alkuun merkin kierto ja ruutu peräkkäin ilman mitään apuja ja molemmat onnistui, wuhuu! Sit tehtiin ruutua vielä nameilla ruudussa, jotta saatiin oikein kunnon vauhti. Hyppynoutoa kokeiltiin kanssa ja sehän ei menny ihan niin kuin piti. Ekaks Taavi teki hyvän noudon ilman sitä hyppyä. Sitten ei enää oikein ois millään pystynyt noukkimaan kapulaa hiekalta, vaikka olikin korkealaipallinen kapula. Oikein jurputti asetellessaan suuta varovasti ällötyskapulaan. Mutta ei auttanut kuin tuoda se mulle ja hyppykin onnistui molempiin suuntiin. Saatiin nyt kotiläksyksi treenata noutoa ja varsinkin luovutusta. Olen siirtänyt senkin edestä sivulle ja se on vielä vähän epävarmaa, mihin kohtaan Taavi tulee ja viittiikö pitää kapulaa tarpeeksi pitkään. Sitten nostettiin vähän haasteen tasoa ja tehtiin tunnari! Ja Taavi oli niin hyvä ja rauhallinen ja keskittynyt ja haisteli hienosti kaikki kuusi kapulaa läpi ja löysi oman ja sai kuin saikin poimittua sen varovasti etuhampaidensa väliin hiekkaa vältellen. Sitten vähän seurattiin ja peruuteltiin, peruutus hyvä, seuruu edelleen hakee paikkaa. Lopuksi paikkaistuminen kuuden koiran rivissä, joka meni hyvin. Taavi oli hiljaa eikä haistellut maata, vähän katseli välillä huolestuneena ympärilleen ja lipoi, mutta ihan super! Ja koko treenien ajan aksapuoli piti huolen häiriöstä.

Taavin treenien jälkeen Kosti pääsi tekemään vähän tunnetilaa (en siis edelleenkään ole ihan vakuuttunut siitä mitä teen, mutta ei kai siitä haittaakaan voi olla. Koko tunnetila on niin vaikea ja mystinen juttu). Leikittiin siis paljon lelulla ja namilla ja yritin ajaa merkkisanaa läpi samalla, saa nähdä tuleeko tämä tuottamaan tulosta. No leikityksen jälkeen Kosti ainakin oli tosi kivasti messissä ja tehtiin seuruuta ja yksi hyppy. Seuruussa se aluksi keuli ihan huolella, mutta löytyi se hyväkin tekemisen tahti. Hyppy oli hyvä, vaikka edelleen autan käsillä eteen tulon reilusti. Hienosti tehtiin koko treeni kimpassa aksaajista välittämättä.


Keskiviikkona käytiin kimppalenkillä Runtun kanssa. Kyllä kevät jo pikkuisen haisee ilmassa, vaikka lunta onkin edelleen paljon.


Torstaina oli junnutottiksen toinen kerta, aiheena seuruu. Ollaan tässä viikon aikana käyty neljä kertaa tekemässä mielentilatreeniä eri paikoissa ja nyt otin Kostin heti autosta hetsaten ulos. Kosti yllättikin olemalla hirveän vähän kiinnostunut muusta kuin yhdessä tekemisestä. Toki nenä kävi välillä vähän maassa ja pää kääntyili ihmisten puoleen, mutta suurin osa treenistä oli mun mielestä oikein hyvää.

Ensin vähän teoriaa imutuksesta, lelun kanssa seuruutuksesta ja apujen häivytyksestä. Kostin seuruu on rakennettu perusasennon kautta ja meidän ei tarvi häivyttää apuja pois. Perusasennon kautta seuruun harjoittelu on ehkä vähän hitaampaa, mutta uskon sitä kautta tulevan hyvän seuruun. Samalla myös luopumista on harjoiteltu paljon, siitäkin on varmasti hyötyä kontaktin varmuudessa.

Tehtiin siis ihan vaan perusasentoja, kontaktia ja liikkeelle lähtöjä ja olin kyllä tyytyväinen, varsinkin kun viime viikko meni enempi tai vähempi häröillessä. Aavistuksen Kosti on välillä liian edessä, mutta huomattiin, että olen palkannut sen liian edestä. Jatkossa siis kiinnitettävä huomiota palkan paikkaan ja suuntaan. Tehtiin myös käännöksiä paikallaan ja ne meni tosi hyvin. Varsin tyytyväinen sai olla näihin treeneihin!

Ennen Kostin kurssin alkua ehdin treenata Taavin kanssa. Koska hiekkakenttä oli lumesta vapaa, treenattiin kapulan noukkimista. Ällöhän se on, mutta tehtiin monta toistoa. Ihan vaan kapulan nostamista maasta ja siitä palkka. Myös pitoa ja luovutusta tehtiin ja se alkaa suju sivulla. Peruuteltiin myös ja hyvin peruuteltiinkin.


Viikonloppu vietettiin mökillä puuhommissa ja koirat pääsi olemaan metsässä aamusta iltaan. Lunta Keski-Suomessa on vielä ihan hirveän paljon ja aika rankkaa oli pohrata, auringon lämmittämät rinteet olivat sitten taas jo ihan paljaat lumesta. Kiva viikonloppu. Sen verran treenailtiin, että Kostille vähän ammuskeltiin sekä 6 mm että 9 mm startilla. Eipä tuo juurikaan välittänyt, pää kääntyi laukauksen suuntaan, mutta kesken ollut puuhastelu jatkui sitten taas heti.


Toisin paikoin oli vähän vähempi lunta

 
ja toisin paikoin vähän enempi.
 

Väsy iski


Maanataina ehdittiin ihanassa auringonpaisteessa vähän tokoilemaan. Taavi teki noutoja ja kapulan luovutuksia, joissa se hirmu mielellään pudottaa kapulan liian aikaisin. Myös suoraan sivulle tulo on vielä vähän hakusessa, mutta pienenpienellä käsiavulla sekin onnistuu hyvin. Nouto itsessään onnistui todella vauhdikkaasti, alusta tosin ei ollut heikka... Myös kartiota kierrettiin onnistuneesti useamman kerran, mutta kyllä se on edelleen vähän arpapeliä onnistuuko vai ei. Mutta se into mitä Taavilla on tehdä, on ihan mahtavaa!! Ei käynyt nenä maassa ehkä kertaakaan, vaikka oli meille uusi paikka ja ekat kunnon treenit ulkona tänä keväänä.


Kosti harjoitteli jättäviä ja voi että kun ne on vielä vaikeita. Ehkä me ollaan vaan tehty niitä niin hirveän vähän. Seuruuta tehtiin ja Kosti seurasi hyvin, paitsi yhdessä kohtaa kenttää, jossa se väisti jotain, mitä mä en hoksannut että mitä se oli. Ilmeisesti maassa oli joku haju tai jotain, mitä oli ällö, koska siitä kohtaa ei voinut millään kävellä....? Sain riekkumalla aika hyvin pidettyä myös Kostin nenän irti maasta. Kostin treenit tein kahdessa eri osassa ja toisella kertaa pideltiin kapulaa. Se on parantunut hurjasti, mutta vaatii vielä paljon hommia kuitenkin.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Talvi vaan jatkuu ja jatkuu

Toissa viikolla pojat kävi rokotuksissa ja verikokeissa TgAA määritystä varten. Tulos oli molemmilla TgAA:n osalta negatiivinen. Kosti oli oikein reipas poika ja antoi ottaa verikokeen hienosti, rokotukset kyllä tuntuivat kutittavan niskaa melkoisesti. Taavi ei ollut ihan niin yhteistyökykyinen, mutta onneksi lääkäri on ihan mahtavan rauhallinen tyyppi ja niin se Taavinkin verinäyte saatiin hyvin otettua.


Viikko sitten sunnuntaina oltiin tottistelemassa ja Kosti pääsi ensin häiriöOton kanssa tekemään vapaana seuruuta, kapulajuttuja, hyppyä ja luoksetuloja. Se on oppinut jossain välissä seuraamaan! No joo, ihan hirveesti on vielä tehtävää, mut mahtavan hienosti se jaksaa keskittyä. Hyppyä tehtiin yhtä aikaa Oton kanssa ja ekalla kerralla Kosti hyppäs Oton käskystä, tästä palautus lähtöpaikalle ja käsky istua. Tokalla yrityksellä Kosti ei sit meinannu tulla yli omallakaan käskyllä. Tuo elukka ottaa ohjeet usein vähän liian kirjaimellisesti =). Luoksetuloissa mun pitäis ruveta häivyttämään käsiapuja eteen tulemisesta... Kapula pysyi suussa ihan kohtuullisesti ja kontaktiakin treenattiin varsin mallikkaasti.

Taavi pääsi myös treenaamaan ja sen kanssa tehtiin ohjatun noudon suunnan harjoitteluja. Kapulat molemmille puolille koiraa ja käskystä sitten jompi kumpi. Neljä toistoa ja kaikki meni hienosti. Yritettiin myös palauttaa seuruun paikkaa vähän enempi taakse ja pientä edistystä siinäkin, jatketaan harjoituksia. Peruuttelut onnistui ihan kivasti ja seuruuta tehtiin henkilöryhmässäkin.

Lopuksi vielä Kosti ja muut koirat halliin ja vähän perusasentotreeniä ja pientä seuruun pätkää. Nyt ei keskittyminen ollut ihan hirmu hyvää. Loppuun vielä paikkis, Kosti hihna kaulassa, mutta maassa ja mä hihnan mitan päässä. Rauhallinen suoritus. Sivulta istumaan nousuja tarvii kanssa treeniä paljon, kun eihän se sieltä meinaa nousta ilman käsiapua.


Viime keskiviikkona käytiin tällä erää viimeistä kertaa uimassa. Taavi oli ihan yhtä hulluna uintiin kuin aina ennekin ja Kosti ei ollut innostunut yhtään sen enempää kuin ennen. Kosti on kyllä hassu; se menee itse uimarampille veteen istumaan tai seisomaan ja odottaa sitten siinä, että joku tuuppaa sen veteen. Ja sen uimaanlähtötyylikin on sangen mielenkiintoinen. Se ei nimittäin ponnista yhtään, vaan nostaa vaan varovasti jalat irti pohjasta ja jää ekaksi hetkeksi kellumaan ja sitten vasta rupeaa uimaan. Kosti ui kuitenkin ihan hirveän rauhallisesti ja hyvin ja selkeästi haluaa uida, kun siihen rampille menee tyrkylle. Toivotaan lämmintä kesää, että tarkenis itse olla sitä luonnonvesissä uittamassa, koska yksin tai Taavin perässä se ei uimaan mene.








Viime torstaina alkoi viiden kerran junnutottiskurssi. Ekan kerran aiheena oli tunnetila ja sen luominen. Meillä ei kyllä ollut tunnetila ollenkaan kohdallaan. Ekaa kertaa oltiin Kostin kanssa ulkona treenamassa, vieras paikka ja vieraita ihmisiä, niin eihän siitä mitään meinannut tulla. Sain kuitenkin hetsattua sitä ja vähän lopuksi onnistuttiinkin. Ei ole mun vahvinta osaamista nuo tunnejutut, mut yritetään.


Perjantaina aamu aloitettiin aikaisin talvisilla jäljillä. Eilisen lämpöisen päivän ja yön kovan pakkasen jäljiltä ajattelin metsässä olevan hyvän hankikannon. No ei siellä niin hyvä kanto ollut kuin toivoin, mutta koiraa se kantoi ja muakin paikoin.

Taaville kaksi pitkää jäljen nostoa. Jälkien välissä Kosti ajoi oman jälkensä. Eka jana oli noin 50 m ja Taavi otti takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä hyvää jäljestystä pieni pätkä ja pari keppiä. Toinen jana noin 70 metriä ja hieno jäljen nosto, varmaa jäljestystä ja kaksi keppiä satakunta metriä.

Taavin jälkien välillä oli Kostin vuoro. Sille parin metrin verran janaa ja hyvin bongasi jäljen. Kostin jälki oli satakunta metriä ja sillä oli viisi keppiä. Kosti jäljesti hyvin ja nosti kaikki kepit. Sille tuntuu kuitenkin tuo jäljen ajaminen olevan paljon keppejä tärkeämpää ja ne vain ohimennen merkattiin. Jatkossa paljon pidempiä jälkiä ja keppien/esineiden merkityksen kasvatusta. Ehkä odotetaan kuitenkin kevättä ennen seuraavia jälkiä ellei tule oikeesti tosi hyviä hankikantoja.

Aamupäivällä oli myös EK-porukat treenit. Tehtiin ilmaisua ja tottista. Kosti ilmaisi viisi maalimiestä ja oli tällä kertaa varsin loistava jokaisella. Muutamalla ekalla se näki mut haukkuessaan, mutta lopuilla ukko meni aina jonnekin nurkan taakse piiloon. Kosti haukkui melkein paremmin silloin, kun se ei nähnyt mua.

Tottiksessa tehtiin nyt alkuun sitä tunnetilaa ja sitten ihan vaan kontaktia ja perusasentoa sekä tuomarille ilmoittautumista. Kostilla aina kestää hetken päästä vireeseen, mutta sitten ei haitannut toinen samaan aikaan treenannut koira eikä muut ihmiset. Alkuun pääsyn jälkeen se myös aika aktiivisesti tarjoaa kontaktia. Ilmoittautuminen oli ekaks tosi vaikea ja Kosti haukku tuomarin. Kun pääsi haistamaan, niin sen jälkeen ei ollu mitään ongelmia. Lopuksi paikkamakuu, hihna kiinni, mutta maassa, hyvin meni.

Taavikin pääsi tottistelemaan. Vähän henkilöryhmää ja seuruun peruutuksia ja jättäviä. Tyyppi puhkui intoa taas vähän liikaakin.


Lauantaina ajeltiin Kostin, Femmen, Pietan ja Seijan kanssa Imatralle Saimaa Easter Dog Show'hun. Tuomarina meillä oli Maija Lehtonen. Näytelmissä oli myös Taavin tytär Hilla, niin ihanan täpäkkä ja nätti tyttö😍. Kosti esiintyi muuten ihan hienosti, mutta olis halunnut istua koko ajan. Tuomari myös mittasi Kostin ja sai tulokseksi 54 cm. Hyvä niin, mutta en usko Kostin olevan ihan noin korkea, ehkä todellisuus on 52 tai 52,5 cm. Mut pääasia, että oli tuomarin mielestä sallitun rajoissa! Kosti sai toisen sertinsä ja oli myös rop.

Arvostelu kuului näin:

14 kk vahvaluustoinen juniori. Lupaavat rungon mittasuhteet. Miellyttäväilmeinen pää. Keskiruskeat silmät, ilmeikkäät korvat, oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Lupaava rungon tilavuus. Tasapainoiset kulmaukset. Hieman korkea kinner. Kevyet sujuvat liikkeet. Hyvä karva. Reipas miellyttävä käytös.

ROP, SERT

Kuvat Seija ja Pieta:

mittaushommia







Koska kehät oli aamulla ja iso kehä vasta myöhään iltapäivällä, niin käytiin kylässä Tuulan ja Hurman luona. Kiitos Tuula virkistäytymishetkestä ja tarjoiluista!! Ja Hurma oli vallan hurmaava isäntä. Koirille kunnon lenkki ja sitten takaisin näyttepaikalle isoon kehään, jossa tyomarina samainen Maija Lehtonen. Kosti oli jo selkeästi väsynyt, mutta jaksoi silti esiintyä hyvin. Esiarvostelussa seisottiin jonkun aikaa ja varsinaisessa kehässä Kosti juoksi omasta mielestä todella upeasti. Taas se pyrki istumaan rivissä, mut seisoi kuitenkin enimmän aikaa, ei sijoituksia.

Esiarvostelussa
Kosti juoksi niin, etten perässä meinannut pysyä =)




Foca oli päivän Taavin kanssa meillä Murun hellässä huomassa ja niillä oli ollut oikein hauskaa ja leikkisää keskenään. Illalla kotona oli siis väsyneitä koiria.


Sunnuntaina hakuiltiin. Kostille neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuin, kolmas valmiina haamuna ja vika oli valmis lähellä, mut Kosti tais sen hokata jo ennen lähetystä. Kaikki ukot onnistui hyvin ja ilmaisut oli tasoon nähden hyviä.

Taaville kaksi ukkoa ja mentiin pintahaulla. Yritin samalla vähän hallita sen kulkua ja onnistuinkin siinä mielestäni ihan kohtuullisesti, mutta hajun saannin jälkeen en sitä saanut tälläkään kertaa kutsuttua luokseni. Palkkasin molemmilta ukoilta vahteeksi itse. Loisto treeni raskaassa lumikelissä.

Lopuksi vielä nuorison juoksetusta







tiistai 20. maaliskuuta 2018

Talvilomaa

Viime maanantaina ajelin koirien kanssa mökille viettämään talvilomaa. Oltiin vaan ja ulkoiltiin, ladattiin akkuja ja rötvättiin. Ei käyty missään eikä nähty ketään, oltiinhan pari päivää lumen saartamina, eikä oltais päästy mihinkään, vaikka oltais haluttukin, autolla ainakaan. Lunta oli siis tarpeeksi ja alkuviikon harmaan kostean kelin jälkeen ilma muuttui ihanan aurikoiseksi pakkaskeliksi.









Hiihdeltiin

Kosti auttoi saunavesien kanssa




Vauhtia ja vapautta

Kosti mieltyi korkeisiin paikkoihin. Ekaksi se kiipesi kellarin katolle
ja sitten saunan katolle.
Jäljistä päätellen katolla oli viihdytty enempikin


Välillä piti levätä


Lunta oli riittävästi






Perjantaina ajeltiin kotiin ja suoraan tokotreeneihin. Taavin ryhmässä oli paikalla vain kaksi koirakkoa ja yksi vierailija, joten oltiin koko tunti hallissa. Sivistyksestä vieraantunut pyrrikin palautui tottelevan tokonkoiran moodiin muutaman alkuhaukun jälkeen. Aloitettiin paikkaistumisella ja se oli muutoin oikein hyvä, mutta taas piti kerran puuttua haisteluun. Huoh, millä sen saisi loppumaan!?





Tehtiin peruutusta ja se menikin meiltä hyvin. Taavi pysyi aikas hienosti suorassa linjassa, mutta oli vähän liian takana. Kokeiltiin etupalkkaa ja se auttoi vähän.

Seurattiin myös liikkuroituna kaikki kolme yhtä aikaa. Nää on parhaita keskittymistreenejä, kun kaikki lähtee liikkeelle eri kohdista hallia, niin ohituksia tulee kivasti. Jättäviä tehtiin rivissä yhtä aikaa niin, että kaikilla oli eri liike. Me tehtiin ekaks seisominen, sit istuminen ja vikaks maahan. Ja Taavi osas kaikki ja pystyin kiertämään sen myös seisomisessa! Ja merkin kierronkin se osas!! Ja noudon, paitsi luovutusta pitää treenata. Hypyssä se sekoitti liikkeen aluski rallyn hyppyseuruuseen ja oli hienolla loikalla esteen toisella puolella jo ennen mua. Muisteltiin sit vähän miten sinne esteen taa jäädään istumaan ja sit tehtiin koko liike. Koutsin mielestä meidän pitäis mennä jo kokeeseen, mut en kyl ole itse yhtään valmis moiseen ajatukseen. Kovasti tarvitaan varmuutta vielä niin moneen asiaa ennen kuin uskallan koejuttuja edes ajatella.




Omatoimipaikkaistuminen seläntakushäiriöllä. Vähän oli arveluttavaa hommaa Taavin mielstä, mutta hyvin meni.


Kostin treeniporukassa alku oli vähän vaikee, kun nuoret urokset meinas ruveta äijäilemään vähän liiaksi. Mutta kun päästiin alkuun, niin loppuaika meni hyvin ja Kostikin keskittyi pääasiassa vain meidän juttuihin. Tuossa porukassa ei kyllä tulis mieleenkään päästää sitä hihnasta irti, kun joka puolella on rähinävalmiita koiria. Mut ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa...

Aluksi paikkamakuuta kahdessa vastakkain olevassa rivissä. Me tosin tehtiin istumista, kun Kosti ennakoi maahan menoa niin paljon ja tarjoaa sitä vähän joka väliin. Tehtiin myös perusasentoa häirittynä, koutsi vieritteli palloa koirarivin välistä. Kosti oli ihan hyvä, katsoi kyllä palloa, mutta palautti kontaktin ilman huomautusta. Sit seurattiin koutsia ympäri ja tää meni tosi hyvin. Parin kolmen askeleen seiruu ja superpalkka hyvästä kontaktin pysymisestä. Joka välissä tunnin ajan, kun vaan oli mahdollista, palkkasin Kostia muista koirista luopumisesta ja lopputunnin se olikin tosi rento ja keskittynyt.


Lauantaina koirat oli siskollani yöhoidossa Vantaalla. Hyvin oli pojat viihtyneet ja käyttäytyneet.


Sunnuntain tottiksiin pääsi tällä kertaa mukaan Kosti ja treenattiin häiriötä. Ekaks oltiin kaksin sakemannin kanssa, Kosti vapaana ja hienosti meni. Tietty toinen koira kiinnosti, mut sen luo ei menty. Tehtiin seuruuta ja perusasento/kontaktitreeniä. Kosti pääsi tekemään myös elämänsä ensimmäisen henkilöryhmän ja sika hienosti meni meidän osaamistasoon nähden. Ja samaan aikaan sakemanni seuras siinä lähellä ja oli hallissa yks häiriölapsikin. Ihan mahtavat häiriötreenit ja Kosti oli niin hieno. Lopuksi otettiin vielä kaikki kuusi koiraa halliin ja tehtiin ringissä kontaktia, istu - maahan -vaihtoja ja muuta ja tämäkin meni ihan mahtavan hienosti!! Vikaksi vielä paikkamakuu. Jäin hihnanmitan päähän, mut hihna oli maassa. Tämäkin meni hyvin! Oli kyllä ehkä koko kevään parhaimmat treenit!! Kosti oli niin messissä kaikesta hirveestä häiriöstä huolimatta!!

Kuva Sanna Muuri:



Maanataina naapurikylän hallilla Taaville koemainen treeni, mut palkkasin kyllä melkein joka liikkeen jälkeen. Kaikki alon liikkeet tehtiin ja bonukseksi vielä tunnari. Ruutu ja merkin kierto onnistui molemmat vasta toisella yrittämällä, muuten kaikki oli oikeestaan aika hienoja suorituksia, vaikkakin vähän uneliaita. Noutokin onnistui hiekkapohjalta. Ja se seuruu on edelleen vähän lennokas, mutta siihenkin on jo korjaussuunnitelma, kunhan kerkeis joskus toteuttaa.

Kosti oli kyllä niin ulalla, kun sen kanssa yritin tehdä seuruuta. Osasyynä varmaan edellisen päivän mätsäreiden jäljiltä maasta löytyneet namit... Mutta kyllä me saatiin vähän tehtyä muutaman askeleen seuruita ja kapulalla pelailtiin kanssa.

Illalla Kosti oli pk-porukan ilmaisutreeneissä ja kuudesta ukosta kaks vikaa oli onnistuneita. Se kyllä käynnistyy niin hitaasti tuohon hommaan ja joka treensissä ekat ukot tuntuu menevän ihan reisille. Nytkin se vaan haisteli edellisten koirien jälkiä mieluummin kuin meni ukolle ja haukkui sitä, vaikka sitä hetsattiin ja se näki ukon menon.


tiistai 13. maaliskuuta 2018

Toko keulii

Viikko sitten maanantaina oltiin pk-porukalla ilmaisutreeneissä kentällä. Kostille kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa ihan tasamaalla ja neljä vikaa umpipiilon takana. Kaikki ukot huuteli Kostia mennessään ja kehuivat haukuista. Tasamaan ukot meni hienosti ja Kosti aloitti ilmaisun ilman apuja. Piilot oli vähän jänniä ja Kosti tarvi apuja haukun aloitukseen. Tehtiin kaksi samaa piiloa peräkkäin ja tokalla homma toimi jo ilman apuja molemmilla piiloilla.

Lopuksi vähän leikkiä ja siinä tiimellyksessä Kosti kävi varastamassa treenikamun kassista 2 litran pakastepussin, jossa oli lihapullia. Porukka rupes tietty huutamaan ja siitähän Kosti päätteli löytäneensä todellisen aarteen ja hotki pussin sisältöineen mahdollisimman nopeasti kitusiinsa. Se siis käytännössä nielaisi pussin kokonaisena sisuksineen... Ekaks tuli mieleen oksettaa se heti kotiin päästyämme, mutta konsultoitiin kuitenkin eläinlääkäriä. Hän neuvoi antamaan parafiiniöljyä puuroon sekoitettuna ja lisäksi vielä pelkkää öljyä ruiskulla suoraan suuhun, eikä suositellut oksetusta tukehtumisvaaran takia.

Kosti oli melkein vuorokauden parafiinipaastolla, onneksi se latki öljyn hyvällä halulla kupista, niin ei tarvinnu ruveta ruiskulla sohimaan. Koko aikana sillä ei ollut mitään oireita ja se oli oma itsensä, mitä nyt normaalia nälkäisempi. Mä sen sijaan kärsin. Pussi tuli onneksi ulos lopulta yllättävänkin helposti ja ainut Kostia hieman häiritsevä juttu oli öljyinen ahteri.







Tiistaitokossa Tapsa treenas seuruuta, jossa se meinas keulia enemmän kuin tarpeeks. Tehtiin myös kaikki viime aikoina pään vaivaa tuottavat liikkeet eli ruutu, kierto ja nouto. Ja nää kaikki meni hyvin, jokaisella toistolla. Tietty on vielä paljon viilattavaa, mutta Taavin fiilis tehä töitä oli loistava. Meidän kanssa samaan aikaan treenas parsoni ja aksapuolella oli kova meno päällä ja koutsi oikein kehui, kuinka rento Taavi oli.

En osaa yhtään sanoa, mitä on tapahtunut, mutta tuo koira on muuttunut ihan hirmu ihanaksi treenata. Näissäkin treeneissä vain ihan aksapuolen aidan vieressä sitä vähän kismitti. Mut parasta oli ehkä se, kun ruutu oli aksapuolen aidan vieressä ja yks toisto tehtiin aidan suuntaisesti ja toisella puolella oli täys rymy päällä myös siinä aidan vieressä. Taavi teki ihan loistavan ruudun, vaikka matkalla teki yhden sellisen juoksupompun, että ylettyi kurkkaamaan aidan toiselle puolelle. Vauhti ja suunta säilyivät kuitenkin koko ajan, mut pieni tsekkaus oli pakko suorittaa fokuksen säilyessä kuitenkin koko ajan tehtävässä.

Kosti pääsi kanssa treenaamaan Tapsan treenien jälkeen ja sen kanssa tehtii seuruuta, noutoa ja luoksetuloa. Sille ei enää ollut tarjolla niin kovaa häiriötä aksaajista, mutta vähän sekin kerkisi niistä nauttimaan ja hienosti keskittyi.


Keskiviikkona aamulla omineen hallilla. Kostille vähä peräpään käyttötreeniä, seuruuta, kapulan pitoa ja luoksetuloja ja paljon leikkiä.


Videon pätkä seuruusta:





Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän vähemmän keulivaa otetta. Tehtiin paljon vasemmalle kaartuvaa ympyrää ja hidasta seuruuta ja muutaman askeleen etenemiä. Ehkä vähän parani kokonaisuus.

Kierrettiin merkki pari kerta hienosti ja sit kokeiltiin ohjattua noutoa, molemmat suunnat. Ja Taavi osas, paitsi meni paikalleen jäännissä istumaan. Mut noudot oli ihan kelvot. Lopuksi vielä jättävät ja kaikissa koiran kierto ja kaikki onnistui, eikä ollu edes etupalkkaa!

Iltapäivällä pojat kävi uimassa ja Kosti pääs uimaan ilman liivejä. Ei se kyllä sen innokkaampi ollut. Vielä olis uimakortissa yks kerta jäljellä, loppukuusta jos mentäis vielä.

Jostain syystä en saa kuvia ulos kamerasta, mut jos onnistun, niin lisään tähäm kuvat pulikoivista pojista.


Sunnuntaina oltiin koko päivä treenaamassa. Aamulla Kosti hakutreeneissä EK-porukalla. Neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuna ja kaksi vikaa äänellä. Kostille näytti nuo ääniavut pelaavan paremmin. Osalla maalimiehistä se oli nuollu niiden naaman oikein antaumuksella ja osalla se oli alkanut sitten haukkumaan melkein heti. Vähän  on havaittavissa sellaista pientä kuseskelua, mutta se saattaa olla vielä epävarmuudesta johtuvaa sijaistoimintaa ja toistaiseksi siihen ei puututa muuten, kuin maalimies yrittää olla sen verta aktiivinen, ettei kuseminen kerkeä tulla mieleen. Hyvä treeni, erityisen hienoa oli kolmas ukko, josta siis ääniapu ja siellä Kosti joutui oikein tekemään töitä, että maali löytyi ja sehän teki hienosti töitä, jes!

Iltapäivällä molempien kanssa hakutreeneissä. Taaville kokeenomainen pk-rata ja kyllä se tuon pistotuksen hallitsee edelleen, vaikka viime aikoina on keskitytty partiointiin. Ei tehnyt ollenkaan tiukkaa upota 70 metrissä oleville ukoille ja tyhjätkin oli ihan kohtuullisen onnistuneita. Edes syvä upottava hanki ei pyrriäisen menoa hidastanut, vaan Taavi veti koko sadan metrin radan hienolla traivilla.

Kostille kolme ääniavulla olevaa ukkoa ja hienosti veti sekin. Haukkuja tuli jokaiselta ja maalimiehet toivat sen syötellen pois. Yleensä olen mennyt itse maalille haahuilemaan, mutta en ole puuttunut millään tapaa maalimiehen ja Kostin puuhiin, vaan ne on saaneet syödä keskenään rauhassa. Syötellen pois tuomisen silloin tällöin ajattelen vahvistavan maalimiesmotivaatiota, mutta en halua tehdä pelkästään sitä, koska sitten täytyy erikseen myöhemmin opettaa koira kestämään ohjaajan paikalle tulemisen aiheuttama häiriö. Tiedä sitten mikä olis oikea ja paras tapa.

Illalla Taavi kävi vielä hallilla tokoilemassa. Tehtiin alkuun ruutu suoraan halliin tulon jälkeen, Taavi ei ollut nähnyt lätkän vientiä. Kyllä se sinne meni, mutta oli vähän laiskan oloinen ja nuuski liikaa. Kaksi seuraavaa toistoa oli oikein hyviä.

Ohjattua noutoa tehtiin myös ja eka nouto oli oikein hyvä, toisella se ei ihan onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen itse noutoihin, koska ne on nyt selkeesti parantuneet. Tehtiin myös ihan suunnan opettelua siten, että kapulat oli suoraan koiran sivuilla ja siitä sitten käskyllä piti hakea oikea tai vasen kapula. Hyvin meni. Seuruuta kokeiltiin taas saada vähän ruotuun, kun meinaa edistää niin paljon. Se on ehkä nyt jo vähän parantunut, mutta vaatii vielä töitä. Ja vähän väljäkin se on. Täytyy ottaa jotkut nillitystreenit tässä lähiaikoina, jos se vaikka auttais. 


Taavi sai tämmösen pystin viime viikolla
Taavi valittiin Karjalan palveluskoiraharrastajien vuoden 2017 näyttelykoiraksi ja Suomen pyreneläisten toiseksi palhaaksi näyttelykoiraksi lyhytkarvoissa ja koko yhdistyksen toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Vesileikkejä ja RTK2

Eteläistä Suomea on muutaman vuoden tauon jälkeen hellinyt kunnon talvi. Kovan pakkasen takia on osa treeneistä peruttu ja lenkitkin on kauniista auringon paisteesta huolimatta jääneet normaalia vähäisemmiksi ja lyhyemmiksi. Koiria on aktivoitu sisällä erilaisilla jutuilla, kuten naminpiilotusleikeillä ja olohuonetottiksella. Keskiviikkona oli uintipäivä ja Kosti meni muutaman kerran itse uimaan!! Vaikka on se kyllä niin varovainen ja harkitsevainen himouimari-Taaviin verrattuna. Taavi rynnii altaaseen vaikka Kostin yli, eikä millään malta odottaa lelun heittoa ja varastaa Kostinkin lelut.

Järkyttävän monta kuvaa uimareista, kun ne on niiiiiin ihania ja söpöjä ja hassun näköisiä:




















































Torstaina uhmattiin pakkasta ja käytiin Taavin kanssa pienissä hakutreeneissä. Alkuun otettiin luoksepäästävyys ja kevyt tottis. Oltiin Taaville ihan vieraiden koirien kanssa ja vähän sitä arvelutti, mutta hienosti istui rivissä ja antoi kopeloida itsensä kahden eri ihmisen toimesta.

Yritettiin taas saada aikaan haastava treeni ja siinä onnistuttiinkin ihan mukavasti. Alueelle oli heitelty myös muutama hanska ja hattu. Esineilmaisuja haun yhteydessä ei olla oikeestaan treenattu ja niitä on harjoituksissa mukana satunnaisesti. Jos koira reagoi, niin ihan superia, mutta jos esine jää huomaamatta, niin siihen ei kiinnitetä huomiota. Pääasia on kuitenkin ihmisten löytäminen.

Ekalta ukolta Taavi nappasi jäljen ja olikin jo pian haukkumassa maakellarin ovella. Sieltä löytyi kaksi maalimiestä yhdessä. Homma jatkui ja hatun ohi Taavi juoksi vauhdilla, oli kuitenkin hyvin ohjattavissa ja ulkorappusilla olevan hanstaparin luo sain sen menemään. Taavi sai selkeesti hajun, mutta kun ihmistä ei porrastasanteella ollut, haukkui Taavi muutaman epävarman haukun ovea kohti. Itsekin oli selkeästi hämillään ja pienellä avustuksella hokasi hanskat rappusilta. Tästä viisastuneena seuraava reitille osunut hanska tuotiin mulle niin tohkeissaan!!

Ulkovaraston oven alla on sen verran kookas rako, että Taavi mahtuu siitä sisälle ja siellä se oli haukkumassa maalimiestä ennen kuin mä ehdin sisälle rakennukseen. Palkan saatuaan Taavin käytös oli sellaista, että epäilin varastossa olevan vielä toisenkin maalimiehen. Ja niinhän Tapsa kohta haukkui alhaalla ylös parvelle, jonne ei koira pääse. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Kovasti teki pyrri töitä ja kävi haukkumassa parven vielä toisenkin kerran. Maalimies löytyi lopulta palven edessä olevan tavararöykkiön keskeltä. Niin ne vaan sisällä rakennuksessa hajut kuljee erilailla kuin ulkona ja koira saa tehdä tosissaan töitä. Ihan loistavia tällaiset ja näkee, että motivaatio on koiralla kohdallaan.


Perjantain tokoiluissa Taavi loisti! Alun paikkaistumisessa olis kyllä ollu vähän toivomisen varaa, kun haisteluun piti puuttua pari kertaa. Vieruskaverit tosin aiheuttivat häiriötä ihan riittämiin, joten varmaan meni vähän senkin piikkiin tuo sijaistoimintohaistelu.

Omatoimiosiossa tehtiin jättäviä, luoksetuloja ja seuruun askelsiirtymiä. Liikkeestä seisomisessa olen vaihtanut käskysanan, jos se vaikka parantaisi onnistumisprosenttia. Alku on ainakin näyttänyt lupaavalta. Etupalkalla koiran kiertäminenkin onnistuu hyvin. Luoksetulo suoraan sivulle alkaa myös hahmottua niin Taaville kuin mullekin. Askelsiirtymiin ja seuruuseen yleensäkin kaipaisimme hieman rauhallisuutta. Taavilla on intoa vaikka muille jakaa ja keskittyminen vähän kärsii. Peruutukset oli loistavia tällä kertaa.

Ohjattuna ensin ruutua lätkällä ja ilman ja välillä käskettiin maahan ja välillä ei. Joka kerta Taavi laukkasi ruutuun ja sen pysähtyminen on niin hieno! Tehtiin varmaan kuusi tai seitsemän toistoa kahdesta eri suunnasta. Nouto oli myös mahtihieno, laukka pysyi koko ajan useammassa toistossa ja pienellä käsiavulla Taavi tulee sivulle. Kapulan pois ottamista mun pitää vielä harjoitella lisää, etten kumartele liikaa koiran ylle. Koska meille jäi vielä aikaa, koutsi sai houkuteltua meidät tekemään vielä merkin kiertoa ja sekin onnistui.


Kosti treenas omalla tunnillaan maasta perusasentoon nousuja. Tarkoitus oli laittaa koira maahan ja mennä sen sivulle ja joko palkata maahan tai käskeä perusasentoon. Meillä oli vähän haastavaa, kun Kosti hakeutui aina maahan-käskyllä mun sivulle ja meni vasta siinä maahan. On tuo perusasento menny hyvin jakeluun. Istumaan nousuun tarvii käyttää vielä käsiapua, mutta nousu on kyllä nopea hypähdys.

Harjoiteltiin myös hyppyä ja siin kompastuskivenä oli eteen tuleminen perusasennon vetäessä niin kovasti Kostia puoleensa. Hyppy sinänsä onnistuu liikkeenä hyvin, tuota loppuosuutta täytyy tehotreenata.


Lauantaina olin ensin aamusta Kostin kanssa EK-porukan hakutreeneissä. Neljä haamua tehtiin ja pistot oli hyviä ja ilmaisukin onnistui ihan hienosti.

Iltapäivällä oltiin molempien kanssa hakutreeneissä ja Kostille oli kaksi haamua, valmis ja peräänajo. Kaikki onnistuivat hyvin ja ilmaisukin onnistui. Ilmaisussa Kosti vaatii vielä vähän kannustusta, mutta aloittaminen onnistuu pääsääntöisesti ilman apuja.

Taaville pintahakua kahdella maalimiehellä, joista toinen umpparissa. Ensin lähetin sen tyhjälle pistolle, jonka se tekikin hienosti. Sen jälkeen jatkettiin pintahakua ja melko nopeasti löytyi molemmat maalit. Kun maasto oli avointa ja näkyvyys hyvää, annoin Taavi edetä itsenäisesti ja sehän meni mahottomasti. Irtaantuu vähän liikaakin.

Treenien päätteeksi Kosti pääsi taas rallattamaan neljän muun nuoren koiran kanssa ja kyllä oli penskoilla kivaa!




Sunnuntaina käytiin Taavin kanssa Porvoossa rally-tokokisassa metsästämässä RTK2:sta. Tuomarina Kirsi Petäjä, joka on mun kokemuksen mukaan tiukka ja tarkka ja sakottaa erityisen paljon ääntelystä. Tämän ja ahtaan odotustilan takia mietin pari kertaa ilmoittaudunko vaiko enkö, mutta päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, kun ei tuolla kisakalenterissa oikein ollut muita omaan aikatauluun sopivia kisoja tyrkyllä.


Tehtävät, joissa koiran piti tulla sivulta eteen, olivat tällä kertaa vaikeita ja toisen niistä jouduin uusimaan. Saksalainen käännös piti myös uusia, kun Taavi kiersi ekalla kerralla myös kyltin. Taisin olla itse siis liian lähellä. Tältä tehtävältä uusimisen lisäksi myös - 1 ohjaajavirhe ja -3 epätarkasti suoritettu tehtävä. Kummankaan syytä en osaa sen enempää analysoida. Istu-seiso-kierrä koira oli vaikeassa paikassa, kun tuomari ja sihteeri seisoivat ihan siinä vieressä, mutta se meni mun mielestä ihan loistavasti, siitä kuitenkin jostain syystä -1 piste ohjaajavirhe. Kyltin 11, jossa koiran piti tulla eteen, meni uusittavaksi ja siitä lisäksi -10 rintamasuunnasta. Muuten meno oli ihan mallikasta ja mikä parasta, Taavi oli hiljaa! Pari pientä äännähdystä siltä pääsi, mutta yleisvaikutelma oli hiljainen ja se oli muutenkin mahtavasti messissä. Mun pitäis itseni saada paljon lisaa rauhallisuutta tekemiseen, kissassa on jotenkin niin hätä olevinaan. Lopputuloksena 77 pistettä, kun yleisvaikutelmasta nuo pari pientä ääntä veivät vielä kaksi pistettä. Saimme siis koularin RTK2 kommentilla "Taitavaa menoa!". Voittajaluokan korkkaamiseen voikin sitten mennä jokunen vuosi, kun tuo oikealla seuraaminen ja puolen vaihdot on vielä ihan kokonaan harjoittelematta.