sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Voihan vieraat esineet

Tiistaina jälkiporukan treeneissä esineruutua. Kosti teki taas sen mitä aiemminkin eli kun on vieraita ihmisiä ja vieraat esineet, niin ei pysty. Meni ihan sijaisille haisteluksi ja kuseskeluksi. Neljä esinettä haettiin ja viimeinen niistä oli sellainen, että Kosti teki töitä ja toi esineen mulle. Tosin hihkuin niin innokkaasti sen palatessa mun luo, että taisi vähän hölmistyä siitä. Vähemmän kiljumista siis multa ja enempi pitäsi saada vieraita esineitä Kostille.

Kotimatkalla Taavi teki pimeässä jäljen noston. Sillä oli taas hyvä syke päällä ja se eteni mun mielestä ihan kivasti koko reilun 300 m ennen kuin nosti jäljen. Nyt ei ollut ihan maailman paras nosto, mutta veikkaan kovan tuulen vähän vaikuttaneen ja Taavi joutui tarkentamaan aika paljon, missä jälki oikein meni.



Keskiviikkona Kosti kävi junioritreffeillä Huldan ja Miehen kanssa.





Treffiet jälkeen kävin omineen vähän treenailemassa. Taavi teki tokoa ja Kosti esineruutua. Taavi on unohtanut liikkeestä seisomisen, muuten vallan pätevää menoa.

Kostille vein kahdeksan esinettä kerralla alueen laitaan sen nähden ja sitten haettiin niistä viisi. Alla video, toinen esine on edellisenä päivänä ollut toisten koirien suussa ja se olikin sitten jo heti astetta ällömpi ottaa suuhun. Jotenkin huvittavaa, kun muuten Kosti ottaa suuhunsa vähän liiankin innokkaasti kaiken maailman kamaa, mitä milloinkin sattuu eteen tulemaan.



Torstaina hakuiltiin. Kostille neljä ukkoa, josta eka haamuna ja loput valmiin. Kosti lähti kaikille ukoille reippaasti ja eteni melkoisen suoraan. Ensimmäisellä ukolla ilmaisun aloitus vaati Kostilta hieman miettimistä ja lopuilla kolmella ilmaisu alkoi nopeammin, mutta kaikilla kuitenkin ilman apuja. Tosi hyvä treeni ja pikkumies alkaa esittää pikkuhiljaa hakukoiran tekemisen meininkiä.

Taaville pimeässä pintahakua kahdella maalilla, joista toisella oli kaksi maalimiestä. Ilma oli tuuleton kostea syyssää. Taavihan irtoaa ihan reilusti ja hajun saatuaan menee vaikka puoli kilsaa. Tätä pohdittiin, että näyttääkö meno muiden silmään hallitsemattomalta? Itse kuiten väitän tietäväni milloin Taavilla on haju ja milllin ei. Ilman hajua se ei lähde kovin kauas minusta, mutta hajulle lähtee kauaskin.

Ekaksi löytyi tuplamaali ja siellä oli ensin nuuskittu molemmat tarkasti ja sitten hyvä pitkä ilmaisu, kun mulla oli taas aika pitkä matka juosta paikalle... Hetken päästä löytyi myös toinen maali ja siellä hyvä ilmaisu ilman nuuskimisia. Taavillakin varsin pätevät treenit mun mielestä.


Perjantaina ajeltiin mökille ja Nuttu porukoineen liittyi myös seuraan. Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa ja koirien kanssa samoillessa.





Suhina Lempi, Uskomaton Olen ja Ihan Oon Oikee Huijari

Sunnuntaina kerettiin illalla vielä hallille tottistelemaan. Aluksi Kosti kävi esineruututyyliin hakemassa pari vierasta esinettä. Nyt ei tarvinnu haistella niitä niin paljoa kuin alkuviikista metsässä.

Tottista Kosti treenas Otto-labun kanssa ja oli aika pätevä, vain Otolle heitetty noutokapula oli liikaa ja kapulahullu Kosti meinas myös noutaa sen. Seuruussa tykkään Kostista kovasti, juoksu tosin kovin väljää. Liikkeestä maahan rupeaa sujumaan ja liikkeestä istuminenkin oli hyvä. Luoksetuloja myös pari ja paljon seuruuta. Loppuun paikkamakuu, jossa Kostilla hihna maassa. Hyvin malttoi makoilla, mä olin kyllä vain parin metrin päässä.

Toinen Taavin pennuista, Salokannel Hermione aka Milli on kuvattu luustoltaan terveeksi. LTV0, VA0, lonkat B/B, polvet 0/0 ja kyynärät 0/0.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Monen mielen tottelemista ja Taavin jalostustarkastus

Tiistain tokotreenit oli tosi kaksijakoiset; alku ihan hirveä ja loppu aivan mahtava. Aloitettiin paikkamakuulla ja Taavi päätti haukkua koko makuun ajan. Vein sen sitten kesken kaiken ulos hallista, jotta muilla olisi edes jonkinlainen rauha suorituksiinsa.

Tehtiin Taavin kanssa koutsin ehdotuksesta luopumisharjoituksia. Olin kyykyssä namit kädessä Taavin edessä ja sama haukku jatkuin... kunnes tajusin Taavin ilmaisevan mua! Paikkamakuun haukunnan syytä en tiedä, mutta tässä kohtaa Taavi teki niin hyvää ilmaisua kuin pystyi ja me vaan koutksin kanssa odotetaan sen hiljenevän ja kielletään sitä haukkuisesta... Loistavaa, juuri näin toimii hyvää ja selkeä koiranohjaaja, mustavalkoisuutta toimintaan, eikun.... Kun tajusin Taavin tekevän ilmaisua, vaihdoin namin sen eteen alustalle ja jo vain hiljeni otus ja luopui niin mallikkaasti! Taas varsin paska fiilis mulle...

Lopputunti olikin sitten taas Taavin loistoa. Hallissa oli useampi muu koira ja me tehtiin siellä muiden seassa merkin kiertoa, ruutua, noutoa ja seuruuta. Miten tyytyväinen olin, kun Taavi irtosi minusta laukalla niin kiertoon kuin ruutuunkin, vaikka joutui ohittamaan samalla muita koiria! Noudotkin se teki innoissaan hiekkapohjasta huolimatta ja irrotuksetkin onnistui lopulta ihan kivasti. Lisää harjoitusta niihin kuitenkin tarvitaan. Kaukoissa peppu liikkui vähän, joten täytyy ottaa pieni tekniikkakuuri johonkin väliin. Seuruussa meinaa taas keulia ja peruutus kiihdyttää kovasti.


Perjantaina Kostin tottistreeneissä tehtiin kaukoja. Kosti oli niin innokas, että oli aika haastavaa, mutta kyllä me saatiin ihan onnistuneitakin istu-maahan vaihtoja. Paikkamakuuseen en sitä ottanut, kun se oli niin vauhdikkaalla tuulella, ei olis onnistunut kuitenkaan.


Taavi treenas paikkista hienosti ihan hiljaa. Maata piti kyllä vähän haistella ja kerran valui istumasta maahankin. Paikkisosuuden lopuksi Taavi oli paikkaistumisessa ja muut tekivät vuorollaan luoksetulon. Lopuksi mekin tehtiin oikein mallikas luoksetulo. Taavi oli taas niin hyvä!

Tunnin varsinainen aihe oli hyppynouto ja meillä myös noudon loppuasento ja kapulan luovutus. Hyppynouto tehtiin metallisella kapulalla ja sehän oli varsin ällöttävä, mutta muutaman tiputuksen jälkeen Taavi pystyi pitämään metskun suussaan. Näitä pitäis kai aina silloin tällöin muistaa itsekin tehdä. Luovutukset ja sivulle tulot kapulan kanssa olivat parantuneet edellisestä kerrasta.


Lauantaina käytiin Taavin kanssa jalostustarkastuksessa Elina Haapaniemen arvioitavana. Tarkastus sujui muuten hyvin, mutta kun koira piti nostaa pöydälle ja tarkistella hampaita, niin Taavi ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Päästiin sitten onneksi lattialle takaisin ja saatiin hampaatkin katsottua. Mittaus tehtiin myös pöydällä ja en ole ihan varma tuloksen oikeellisuudesta, mutta ei se paljoa pielessä ole, ehkä aavistus alakanttiin?

Tässä jalostustarkastuksen tulokset:
Tyyppi: Erinomainen
Rakenne: Erinomainen, rodunomainen, sopusuhtainen, tasapainoinen, normaaliluustoinen
Sukupuolileima: Erinomainen, selkeä
Kivekset: normaalit
Yleiskunto: Erinomainen, normaalikuntoinen, lihaksikas
Korkeus: Erinomainen, 46,5 cm
Pituus: Erinomainen, lähes neliomäinen
Pään yleisvaikutelma: erinomainen maskuliininen pää
Pigmentti: Erinomainen, silmäluomet mustat, kirsu musta, huulet mustat, kitalaki tumma
Ilme: Erinomainen, ovela ja hymyilevä
Kallo: Erinomainen, lähes tasainen, lähes yhtä leveä kuin pitkä
Otsapenger: Erinomainen, hieman erottuva
Kuono: Erinomainen, suora
Kuonon ja kallon mittasuhde: Hyvä, suhteessa 1:1
Huulet: Erinomainen, tiiviit ja kiinteät
Silmät: Erinomainen, ilmeikkäät. Hyvä, keskiruskeat, pyöreähköt
Korvat: Erinomainen, symmetriset, tyvestä kohtalaisen leveät. Hyvä, hieman raskaat
Hampaat/purenta: Erinomainen, täydellinen hampaisto, tiukka leikkaava purenta
Kommentit:"vaikeasti tarkistettava purenta, joka vaikuttaa hivenen tiukalta."
Kaula: Erinomainen, pitkä, melko lihaksikas, kauniisti lapoihin liittyvä
Ylälinja: Erinomainen, kiinteä
Selkä: Erinomainen, kiinteä, säkä kohtalaisesti erottuva
Lanne: Erinomainen, sopivan lyhyt
Lantio: Erinomainen, lyhyehkö
Häntä: Luonnontöpö
Rintakehä: Erinomainen, kohtalaisen kehittynyt, lähes kyynärpäihin ulottuva, kylkiluut hieman kaartuneet
Lavat: Erinomainen, melko pitkät, kohtalaisen viistot
Olkavarret: Tyydyttävä, hieman lyhyet
Kyynärpäät: Erinomainen, rungon myötäiset
Kyynärvarret: Erinomainen, suorat
Ranteet: Erinomainen, välikämmen hieman viisto
Etukäpälät: Erinomainen, tiiviit, soikeat
Reidet: Erinomainen, lihaksikkaat, kohtalaisen viistot, tarpeeksi pitkät
Polvet: Erinomainen, tyypilliset avoimet kulmaukset
Sääret: Erinomainen, melko pitkät, viistot
Kintereet: Erinomainen, kuivat, korkeat, riittävästi kulmautuneet
Välijalka: Einomainen, pystysuorat, aavistus ulkokiereisyyttä
Takakäpälät: Erinomainen, tiiviit
Kannukset: Erinomainen, kaksoiskannukset
Turkki rungossa: Erinomainen, tuuhea. Hyvä, puolipitkä, hieman pehmeä
Pään karvoitus: Erinomainen, lyhyttä, hienolaatuista
Väri: Erinomainen, brindle, tummat karvankärjet
Liikkeet edestä: Hyvä, hieman leveät
Liikkeet sivusta: Erinomainen, rodulle tyypilliset, ravi vapaata, ravi tehokasta, etu- ja takaliikkeet tasapainossa, sujuvat
Liikkeet takaa: Hyvä kinnerahtaat, hieman ulkokierteiset
Kommentit liikkeistä: "erinomaine tyypillinen sujuva sivuliike. Koira kantaa itsensä ryhdikkäästi."

Jalostustarkastus puoltaa koiran jalostuskäyttöä, lisäkommentti "Erinomainen rotunsa edustaja"










Vallan mahtavan erinomainen koira siis <3


Iltapäivällä Kosti pääsi Fionan kanssa lenkille ja tää kaksikko meni vielä matkan varrella olleeseen jokeen uimaan, hyrr.


Sunnuntaina oltiin Taavin kanssa näyttelyharjoituksissa. Hampaita en halunnut katsottavaksi, kun eilinen oli niin karmee kokemus, mutta muuten kopelointi oli Taavista ihan kivaa. Seisotukset meni hyvin ja juoksutkin muuten, mutta tunnin lopuksi juostiin kaikki isot ja pienet koirat samassa ja me jouduttiin juoksemaan sisäkehälle, niin silloin tuli kyllä haukkua, kun oli juoksevia koiria ihan liikaa joka puolella Taavin mielestä. Kolmion juoksemiseen saatiin uusi hyvä vinkki kääntyä aina oikean kautta, niin vauhti ei pysähdy kulmissä!


Illalla Kostin kanssa korkattiin kaveriporukan talven hallitreenikausi varsin hyvinmielen tottiksella. Kosti vapaana hallissa toisen koiran kanssa koko suorituksensa ajan ja saatiin vielä ihan kunnon häiriötä toisen tehdessä ruutua ja luoksetuloa ja leikkiessä. Muutaman kerran Kosti lähti toista kohti, mutta palasi kuitenkin nätisti mun luo. Ja nämä lähdötkin oli aina meidän liikkeiden välissä, joten hommissa ollessaan Kosti keskittyi huipusti.

Tehtiin kapulan pitoa, jossa ehkä ekat onnistumiset ikinä ilman hirveetä pureskelua. Ruutuakin kokeiltiin namialustalle ja ihan hienosti meni sekin ekakertalaiselta. Seuruupätkiin olen erityisen tyytyväinen, Kostin kontakti on musta niin hieno ja se rupeaa jo kykenemään vähän pidempiinkin pätkiin! Luoksetulo oli myös hieno ja Kosti tuli ehkä ihan vahingossa suoraksi mun eteen. Paikkista ei tehty rivissä, mutta omineen tehtiin toisen häiriköidessä ruutua. Ekan kimpoamisen jälkeen malttoi Kosti maata ihan hienosti. Mun sivulle paluu vaatii lisää treeniä, kun silloin meinaa Kostinen vähän ennakoida ylös nousemista. On se vaan hauska otus kaikessa totisuudessaan.





sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Taavi osaa!

Maanantaina jäljesteltiin viileässä ja kuivassa syyssäässä. Kostille reilu 300 metriä osittain namitettu jälki viidellä esineellä, vanheni reilun puoli tuntia. Heti alussa oli 20 askelta namia ja tuntui toimivan hyvin ja Kosti keskittyi jälkeen heinosti ja namituksen jälkeenkin tuntui olevan tarkempaa työskentelyä kuin edellisellä kerralla. Alun lisäksi jäljellä oli kolme muuta namitettua 10 - 20 askeleen namitettua pätkää. Kaikki esineet nousi hienosti ja muutenkin ihan hyvä jälki.




Taaville himpan yli kilometrin jälki lyhyellä janalla (30 m) hyvin riistarikkaassa ja vaihtelevassa maastossa kuudella pienellä kovalla esineellä ja lyhyellä paluuperällä (ei näy karttapiirroksessa, kun on sen verran epätarkka). Jälki vanheni kaksi tuntia ja loppujälki ajettiin jo melkoisen pimeässä metsässä. Jäljelle lähetyksen jälkeen lähti meidän edestä jänis, mutta se ei Taavia haitannut, vaan jälki nousi varmasti heti oikeaan suuntaan. En tiedä minkä turbovaihteen Taavi oli laittanut päälle, mutta koskaan ei olla jäljestetty noin kovaa. Koko jälkeen meni aikaa 17 minuuttia, vaikka löytyneiltä esineiltä palkkasin reilusti! Kaksi esinettä jäi löytymättä, mutta olivat kyllä vaikeita pieniä metalliesineitä. Maasto oli paikoitellen kovin ryteikköinen ja hankalakulkuinen ja Taavi jäljesti nämä pätkät liina vapaana perässä ja mulla oli tekeminen pysyä sen perässä. Taavi jäljesti vauhdista huolimatta tarkasti, eikä maastonvaihtelut tai hirvien ja kauriiden polut sitä hämänneet. Paluuperälle Taavi ei lähtenyt vaan ajoi sen siistinä kulmana.






Tiistaina hakuiltiin, Taavi pintahakua rakennusympäristössä ja Kostille tehtiin pentutreeni metsässä. Taaville haettiin haastetta korkealla olevalla ukolla ja piharakennuksen sisällä olevalla maalimiehellä. Taavi oli taas niin virtaa täysi, huh mikä meno! Eka ukko löytyi joenrannasta ja toisen lähellä tätä puussa olleen Taavi haistoi, mutta ei ensin osannut tarkentaa ja meni samalla hakualueen rajan yli. Kutsuin sen pois (en siis itse tiennyt missä ukot oli) ja jatkettiin matkaa. Taavi kuitenkin palasi puun luo ja sai nyt varmistuksen hajun lähteestä ja haukkui ukkelin puuhun. Viimeiseksi mentiin kiertämään piharakennuksia ja ketteränä pikkumiehenä Taavi meni oven alaraunan raosta sisälle ja löysi sieltä viimeisen ukon.

Kostille pentutreeni, koska pelkäsin sen saaneen traumat edellisen kerran ampparihyökkäyksestä. Treenikamut kyllä arvioivat mun saaneen suuremmat traumat kuin Kostin =). Joka tapauksessa eka ukko peräänajona ja toinen haamuna. Molemmille Kosti lähti innokkaasti ja aloitti molemmilla myös haukun ja siitä heti palkka. Kolmas ukko vielä valmiina ja sekin meni hyvin. Ei siis tainnu olla traumoja.


Perjantain tokotreeneissä Kostin porukka teki temppurataa ja häiriötreeniä. Temppurataa kiersi yhtä aikaa kaksi koiraa ja liikkeinä oli istuminen, seisomine, maahan meno, hyppy, kaket, merkin kierto ja kapulan pito. Muut meni hienosti, mutta kapula oli puruluu ja seisomista ollaan treenattu ihan liian vähän. Kaukoissa olen vielä ihan edessä.

Häiriöosuudessa seurattiin, oltiin perusasennossa ja maassa erilaisten häiriöiden alla. Kosti oli aika hyvä, mut tarvitaan ihan älyttömän paljon lisää treeniä.


Taavi oli taas ihan super. Se on nyt jostain saanut hurjan vauhtipiikin. Aluksi tehtiin paikkaistumista ja -makuuta ja pientä haistelua oli, mut muuten oikein hyvät paikkikset vierustoverien aiheuttaessa ihan kivasti häiriötä.

Yksilövuorolla aiheena oli nouto. Taavi nouti hienosti oikein iloloikkien kanssa. Tehtiin erilaisia toistoja sekä liikkeen omaisena että erilaisina variaatioina. Myös hyppynoutoa ja siinä oli vauhtia niin paljon, että paluuhyppy ihan hirvitti mua. Kotiläksyksi luovutasentoon tuloja ja luovutuksia.


Lauantaina ihanassa syyssäässä hakua molemmille. Taaville kokeenomainen rata ja siinä kävi juuri niin kuin ounastelinkin; lähetys vasempaan etukulmaan ja maalimies nousee oikeasta takakulmasta. Mut pääasia, että irtoaa ja on innokas! Oikeaan etukulmaan ei mennyt ekalla, mut tokalla sit onnistui ja sieltä löytyi ukko. Kolmas ukko nousi neljännellä lähetyksellä. Vislasin juuri Taavia takaisin, kun oli tehnyt löydön. Maalimies vei voitin mun kutsusta, kuten kuuluukin ja hieno ilmaisu sieltäkin. Tän treenin perusteella täytyy laittaa korvan taakse tarve treenata tien ylityksiä, vievät kaikenlaiset urat niin helposti mennessään...


Kostille vielä ampparien jälkeistä varmistelua, vaikka ei sitä kyllä olis tarvinnu. Kaks ekaa ukkoa etukulmiin yhtä aikaa muistikuvina. Ekalla lähetyksellä Kostinkin vei tieura menneasään. Toinen lähetys toiseen suuntaan ja pienellä avulla hyvä ilmaisu, palkka parin haukun jälkeen.

Toinen etukulma uudestaan ja nyt löytyi ukko ja ilmaisu alkoi ilman apuja. Kaksi seuraavaa haamuina, vikalta pitkä ilmaisu. On sillä vaan hieno haukku!


Sunnuntaina Kosti yritti tottistella ek-porukan treeneissä. Kyllä tuli niin paska koiranomistafiilis. Kun en osaa, niin en osaa... Kosti osaa juttuja, mutta se ei pysty keskittymään häiriössä, vaikka häiriö olisi pienikin ja mä en osaa toimia oikein.

Taavi sen sijaan loisti, kun käytiin jeesimässä kaveria ohitustreeneissä. Nuori italiaano on hieman hankala ja Taavi oli niin hieno kun tehtiin useita ohituksia ja kaverikin sai onnistumisia. Jäi hyvä mieli tästä.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Vähän reissua ja treeniä

Edellinen viikonloppu oltiin Argelès-Gazostissa Ranskassa pyrrierkkarissa. Porukka oli loistava ja sää suosi! Taavin pentu Milli (Salokannel Hermione) osallistui erkkariviikonloppuun ja mä vein sen lauantaina ranskalaiseen käyttäytymis/luonnetestiin, jonka Milli läpäisi hienosti ja sunnuntaina meillä oli vuorossa näyttely. Milli voitti oman luokkansa, mutta jatkossa ei sitten enää pärjätty. Hienosti kuitenkin nuorelta koiralta rodun kotimaassa.

Kuva Tanja Salomies


Kaikenlaisia pyreneesejä pitkin poikin kylää koko viikonlopun!

Tällä herralla oli ikää jo 15 vuotta. Aikaisemmin pyrreiltä typistettiin korvat (kuten kuvasta näkyy) ja häntä.


pyrrikulkue

Kyllä oli nättiä!

Kovin veikeän näköinen otus =)

Mun reissatessa koirat oli hoidossa, Taavi siskollani ja Kosti Pietalla, kiitos! Molemmat oli käyttäytyny ihan hienosti ja saaneet varmaan taas paljon uusia kokemuksia. Ihanaa, että on hyvät hoitopaikat koirille <3.


Keskiviikkona Kosti kävi riekkumassa pentutapaamisessa. Muut tosin olivat vuoden nuorempia, mut ei se menoa haitannut.





Kosti unohti, että sen pitäis olla varautunut pyreneesi









Illalla käytiin vielä omineen tokoilemassa. Kostille kapulan pitoa ja seuruuta sekä merkin kiertoa ihan läheltä ja Taaville merkin kiertoa, ruutua ja tunnaria sekä noutoa. Kosti pureskeli kapulaa hirveesti, mutta pääsin onneksi palkkaamaan hyvistä hetkistä pidossa. Seuruu ihan ok, mutta ulkopuolinen häiriö kyllä vaikutti kovasti. 
Taavi on nyt ruvennut kovin äänekkääksi tokoilijaksi, enkä tiedä millä haukkumisen saisi pois... Merkin kierto oli tällä kertaa tosi hankala, mutta saatiin kuitenkin onnistumisiakin. Ruutua kävin kerran näyttämässä ja Taavi teki kaksi tosi hyvää toistoa. Tunnarissa malttoi tällä kertaa haistella tosi hyvin, mutta nenä ei millään meinannut osua omalle kalikalle. Löytyi se sieltä sitten viimein. Nouto ihan ok hiekkakentällä suoritetuksi.


Torstaina sain Murun houkutelluksi treenaamaan Kostin kanssa hakua. Neljän ukon suunnitelmalla mentiin. Eka oli valmis ja Kosti lähti hienosti ja aloitti haukunkin hyvin, palkka heti parin haukun jälkeen. Toinen lähetys myös valmiina, mutta matkalla ollut polku vei mennessään. Otettiin sitten taputus avuksi ja hienosti meni Kosti maalimiehelle asti ja haukkui hyvin vähän pidemmän sarjan. 

Paskamaisella tuurilla vaan ilmaisun aikana tai heti sen jälkeen Kostin kimppuun hyökkäsi parvi maa-ampiaisia. En huomannut pesää piiloja merkatessani, enkä myöskään löytänyt sitä jälkeenpäin, mutta jostain oli Kostin haaroväliin, reisiin ja selkään ampparit löytäneet. En tiedä kuinka paljon niitä oli, kun osa oli karvojen sisällä, mutta useamman sain kuitenkin pois ja nivusissa näkyi pistojälkiä. Päivystävää elliä konsultoituani annoin kipulääkettä, jota onneksi löytyi pari tablettia kotoa. Yö meni rauhallisesti, mutta aamulla lenkin jälkeen takaliston kuivaaminen ei selvästikään tuntunut kivalta. Nyt peukut ja varpaat ristiin, ettei Kostin hakuinto lopahda tähän ikävään kokemukseen!

Kostin ensiavun jälkeen kävin tekemässä Taavin kanssa jäljennostotreenin. Jälki vanheni tunnin verran ja keli oli todella tuulinen, maa kostea ja lämpötila noin 15 astetta. Nostomatkaa oli kolmisen sataa metriä ja Taavi eteni sen rauhallisesti ja nosti jäljen muuten hyvin, mutta otti ensin takajäljen. En antanut edetä liinanmittaa pidemmälle ja liinan kiristyessä Taavi vaihtoikin suunnan oikeaksi ja puksutti lyhyen jäljen pätkän esineelle. Paras pitkä nostotreeni tähän mennessä.



Jälki

jäljen nosto





Perjantain tokotreenit jäi Kostilta väliin, kun oli vielä kosketusarka nivusista. Taavi sen sijaan treenas ja oli kyllä kivat treenit. Tehtiin peruutusta ja kaukoja ja omatoimisesti tein seuruuta ja luoksetuloja pysäytyksillä.

Peruutuksissa Taavi meinaa vähän kiihtyä, mutta teknisesti se osaa kyllä ihan hyvin jo käännöksetkin takaperin. Kaukot olikin tällä kertaa enempi tai vähempi hukassa, kun Taavi tarjosi seisomista hirmu innokkaasti aina johonkin väliin. En tiedä mistä se sen keksi, kun ei olla sitä nyt vähään aikaan edes harjoiteltu...


lauantai 15. syyskuuta 2018

Vähän jotain menneiltä viikoilta ja Tottakai-päivät

Pari viikkoa sitten tiistaina Taaville pitkä jäjennostotreeni vapaana. Aluksi Taavi oli melkoisen vallaton, mutta rauhoittui sitten tekemään hommia. Ensimmäinen jälki nousi vajaasta 400 metristä ja toinen sata metriä tämän jälkeen. Olin tyytyväinen siihen, että osasin lukea koiraa ja näin sen olevan jäljellä silloin kun se oli jäljellä. Taavi nosti molemmat jäljet hienosti, vaikkakin oli melko vallaton. En tiedä mitä olisi jatkossa järkevintä; tehdä alueen sulkemiset vapaana vai liinassa? Seuraava pitkä jäljennostotreeni tehdään liinassa ja sitten olen taas varmaan hieman viisaampi tämän suhteen, tai sitten en.

Kostille 350 metriä pitkä kaksi tuntia vanha jälki esineillä ja kepeillä. Oltiin maastossa, jossa oli ilmeisen paljon häiriöjälkiä ja vähän mun mokan takia jouduin tekemään jäljen osittain kulkemaan aika lähellä tietä. Joko näistä syistä tai jostain muusta johtuen Kostin jäljestys oli tällä kertaa melko heikko esitys. Kyllä se ajoittain jäljesti ihan kohtuullisesti, mutta paljon vei kaikki muu mennessään. Esineet ja kepit kuitenkin löytyivät.


Torstaina treenattiin Kostin kanssa esineruutua. Tallasin 10 m leveän ja n. 50 m syvän kaistaleen. Kosti oli puussa kiinni, kun vein kaistaleelle viisi esinettä. Kosti haki niistä neljä ilman, että kävin esineiden välissä näyttämässä niitä uudestaan. Mikään supernopea se ei ole, mutta tekee musta kivasti töitä.




Taavin kanssa tehtiin pitkä jäljennostotreeni, mutta se meni ihan reisille. Jäljen nostomatka oli noin 350 metriä ja Taavi oli mulla liinassa. Meni tosi hyvän näköisesti, mutta kun tultiin jäljen kohdille, oli siitä juuri mennyt hirvi ja jättänyt terveiset höyryävän paskakasan muodossa. Taavi vaihtoi hyvissä ajoin ennen paskakasaa ilmavainulle ja oli tosi voimallisesti menossa hirven perään. Ei noussu jälki.


Sunnuntaina aamutuimaan molemmille takapihatottista, kun ei taas päästy perjantaina treeneihin. Kosti teki seuruuta vaihtelevalla menestyksellä, liikkeestä maahan ihan ok. Luoksetulo sillä on vauhdikas, mutta loppuasennon ja edestä sivulle tulon kanssa on vielä paljon tehtävää. Vähän kokeiltiin merkin kiertoakin, eikä se meinannut syödä tötsää ainakaan joka kerta.

Taaville jättäviä, jotka onnistui muuten hienosti, mutta maahan meno on hukkunut jonnekin. Merkin kierto pitskästä matkasta onnistui kohtuullisesti ja seuruu meinas vähän keulia. Luoksetulo pysäytyksellä onnistui hyvin.

Muuten vietinkin koko viikonlopun luonnetestissä talkoilemassa tuomarien sihteerinä. Kovin mielenkiintoinen viikonloppu ja se ainakin kävi selväksi, että luonnetestin loppupisteet yksinään eivät kerro koirasta juuri mitään.


Maanataina yllättäen peruttujen hakutreenien tilalle sain Murun houkuteltua hetkeksi metsään Kostille maalimieheksi. Tehtiin neljä ukkoa, ekan Kosti näki kävelevän metsään, kaksi seuraavaa taputuksella ja viimeinen valmiina. Kosti lähti kaikille vauhdikkaasti ja kohtalaisen suoraan. Kahdella ekalla palkka haukun aloituksesta ja kahdella vikalla muutama haukku enempi. Hyvä pieni pikatreeni!

Tiistaitokossa Taavi oli aluksi kovin äänekkäällä päällä, mutta hiljeni onneksi loppua kohden. Alkuun tehtiin ruutua pitkästä matkasta ja kyllä se sinne loikki ihan hyvin useammankin kerran. Lätkä oli ruudussa odottamassa. Hyppyä tehtiin myös onnistuneesti, mutta tunnari ei sitten ottanut sujuakseen. Taavi ei käyttänyt nenää ollenkaan, vaan kantoi vaan palikoita mulle yks toisensa perään. Pitäis taas kotona vähän treenata tätä(kin)...

Treenien jälkeen Kosti pääsi myös halliin tekemään vähän seuruuta, luoksetuloa ja hyppyä. Seuruu oli taas ajoittain tosi hyvää ja välillä sitten vähän väljää. Luoksetulossa Kosti tulee lujaa, mut ihan suoraan se ei eteen osu, kuten ei myöskään hypyssä. Tuo eteen tuleminen on varmaan meidän iänkaikkinen ongelmä, kun en saa sitä yhtään paranemaan, vaikka treenattaisiin kuinka. En saa edes kunnolla ohjattua sitä suoraksi, kun aina sen peppu on johonkin suuntaa vinossa. Loistava mielentila oli näissä treeneissä!


Perjantain tokotreeneissä Kostin porukka teki omatoimisesti hyppyä ja merkin kiertoa ja ohjatusti luoksetuloa. Aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla, Kosti oli reunimmaisena ja hihna maassa. Hyvin pysyi ja nousi istumaankin vasta käskystä. Kosti jatkoi muutenkin eilistä hyvää fiilistä ja pystyin pitämään sen kentällä irti. Merkin kiertoa tehtiin lyhyeltä matkalta ihan onnistuneesti ja hyppy on aika valmis liike loppuasennon vinoutta lukuun ottamatta.

Ohjatusti katsottiin luoksetuloa ja siinä lähinnä tuota eteen tuloa, kun Kosti hakeutuu tosi mielellään vinoon ja mä en saa sitä korjatuksi suoraksi. Jalat levällää, polvet vähän koukussa saatiin se sitten tulemaan parempaan asentoon. Koutsin mukaan sillä on niin vahva perusasento, että se vetää sitä vasemmalle vinoon. Mitäs menin opettamaan sen sille jo ihan pienenä tosi vahvaksi, nih!


Taavin porukka aloitti paikkiksella, jossa Taavi istui ja ihan hienosti istuikin. Ensin tehtiin minuutin istuminen ja sitten tehtiin lyhyitä pätkiä lähinnä koiran luo paluun harjoittelua. Kyllä Taavilla saattaa etujalat vähän liikkua, kun kierrän sen taa, mutta yleensä vain toinen ihan vähän.

Varsinaisena aiheena oli ruutu ja hajut vei Taavia kuus nolla. Pongasi ruudun hyvin ja lähti ihan hyvin, mutta vähän ennen ruutua painui nenä maahan ja piti tarkkaan haistella, ketä kentällä on käynyt ennen meitä. Uusi lähetys ja homma onnistui hienosti. Tehtiin vielä pari toistoa toisesta suunnasta ja niissäkin toinen oli ensimmäistä parempi. Lopuksi vielä ruudusta sivulle kutsuja molemmille puolille.


Lauantaina ajelin aamusta Lintukotoon Tottakai-päiville. Aamupäivä jäljestettiin ja iltapäivä hakuiltiin. Kostille parisataa metriä kuudella esineellä ja ihan ok se meni. Esineilmaisu on jo melko varmaa, mutta jälki vaatisi vielä paljon varmuutta. Harkitsen nameja takaisin jäljelle joksikin aikaa tai ainakin osaan jäljestä.

Taaville jäljennosto pidemmästä matkasta liinassa. Tarvisin tähän jonkun kokeneemman katsomaan vähän perään, että miten tuota pitkän matkan nostoa olisi hyvä treenata. Täytyy kai vaan tehdä paljon eri mittaisia nostoja?

Haussa Kostille neljä ukkelia ja tais kaikilla tulla pari haukkuakin. Suorat pistotkin onnistui kohtuullisesti ja hajut kiusasi vain vähän ekalla lähetyksellä. Kaksi ekaa oli haamuja ja kaksi vikaa valmiita.

Taaville valmis rata. Ei ollakaan taas toviin tehty ratatyyppistä hakua ja siihen nähden homma sujui kovin hienosti!

Viikonlopun aikana käytiin poikien kanssa lenkillä useammalla eri kokoonpanolla. Voi miten kivaa oli, kun oli paljon kavereita! Uimassakin pojat kävivät pariin otteeseen, kun viikonloppu oli melkoisen lämmin. Pari päivää tuossa porukassa oli aivan liian lyhyt aika, juteltavaa kaikkien kanssa olis ollut niin paljon enemmän!

Kuvat Pieta Luukkonen:

Kostin sisko Piko, Taavi, Kosti, Femme ja Foca



Vähän vauhdikasta jäljen nostoa....

Ehdittiin me vähän tokoillakin jossain välissä

sunnuntai 26. elokuuta 2018

kokeita ja testejä

Menneeksi kesäksi oli kovat suunnitelmat treenata molempien koirien kanssa vaikka ja mitä. Mitä vielä! Helteet pilasivat koko kesän ja treenitaukoa tuli reilusti yli kuukausi ellei jopa melkein kaksi. Onneksi helteet on nyt tältä kesältä ohi ja kesälomakin on lusittu, niin voidaan pikku hiljaa palata takaisin normaaliin arkeen.


Viillo sitten perjantaina kävin Taavin kanssa tekemässä pienen hallintatreenin toisen koiran toimiessa häiriönä. Meni ihan ok, mutta kyllä treenaamattomuus näkyi epätarkkana työskentelynä. Illan tokotreenit jätin molemmilta väliin, kun tuntui reissu painavan vielä molempien jaksamista ja itsekin olin tosi väsynyt.


Saatiin Taavin kanssa paikka sunnuntaiseen pelastusjälkikokeeseen varasijalta, kyseessä meillä jäljen peruskoe. Kesän pari muuta koetta onkin mennyt ohi suun, kun ei olla saatu paikkaa kokeessa, mutta nyt onneksi tärppäsi! Jännitin jostain syystä ihan hirveästi ja iltapäivä meni pönttöä halaillessa, mutta onneksi ihana Liisa lähti mulle kokeeseen kartturiksi ja sai pidettyä jutustelullaan mun hermot jotenkin kasassa. Kartturi on nyt ilmeisesti tulossa pakolliseksi jälkikokeisiin ihan turvallisuussyistä ja samalla sillä halutaan testata koirakon työskentelykykyä ylimääräisen ihmisen kulkiessa perässä. Taavihan ei hetkahda, vaikka perässä seuraisi isompikin lössi, on onneksi tullut treenattua sitä ihan alusta asti.

Kokeen tarkastajana toimi Hanna Hakulinen ja kokeessa oli myös tarkastajaoppilas, joka todellisuudessa hoiti homman, nimeä en nyt muista, mutta oikein miellyttävä naishenkilö oli hän. Koe alkoi luoksepäästävyystestillä ja toisien koirien siedon testaamisella. Olin Taavin kanssa jo ennen tätä vähän käpsytellyt siinä alueella, kun muillakin oli koirat siinä ja Taavi taisi vähän rakastua bc-narttuun. Luoksepäästävyys ja koirien sieto meni hyvin, mitä nyt Taavi vähän piippasi sen nartun perään. Sitten odoteltiin ja lopulta siirryttiin maastoon ja sitten taas odoteltiin. Tässä vaiheessa Taavi nukkui ihan pystyyn auton paksissa ja mä jo ajattelin, että näinköhän se jaksaa mitään enää lähteä tekemään... Onneksi oli Liisa höpöttelykaverina, niin pysyin aika rentona jo tässä vaiheessa.

Luoksepäästävyys ja koiriensieto-osuudesta tämä kuva Liisan kuvaamana


Seuraavaksi hallintaosuus, jossa seuruuta n. 50 m, jonka jälkeen koiran paikallaolo 3 minuuttia mun ollessa noin 10 m päässä saamassa ohjeita kokeeseen. Seuruu meni hyvin ja paikkiskin muuten, muutta ihan lopussa Taavi nousi maasta istumaan ja rapsutteli itseään kaulasta. Oli kyllä paljon jotain ötököitäkin. Istumaan nousu ei haitannut, koska koira ei liikkunut paikaltaan, mutta kyllä se mua silti vähän ärsytti, kun Taavi kuitenkin osaa olla maassa pidempäänkin. Ehkä treenaamattomuus tässäkin nyt näkyi.

Sitten päästiin itse varsinaiselle jäljelle, joka alkoi tietenkin jäljen nostolla noin 100 m janalta. Taavi lähti hyvin ja jälki nousi todella mallikkaasti janan viimeisen kolmanneksen alueelta. Ihan pieni muutaman askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten vahva veto jäljelle. Tässä vaiheessa ilmoitin jäljen löytyneen ja kartturi ja tarkastaja lähtivät matkaan mukaan. Kun jäljestystä oli takana noin 50 m, pyysi tarkastaja pysäyttämään koiran. Tätä mä en oikein ymmärrä, kun koira on kuitenkin liinassa, mutta ei auttanut kuin stopata ja sitten jo melkein heti saatiin lupa jatkaa matkaa. Tarkastaja jäi pois matkasta tässä vaiheessa.

Maasto oli aamun sateen jäljiltä kivan kostea, vaikka lämpötila olikin mun makuun vähän liian lämmin koekeliksi (+ 22 °C). Metsä oli sammalikkoinen ja pientä maastonvaihtelua tuli heinikko/saniasalueista ja pienestä kallion ylityksestä. Taavi jäljesti hyvin ja mä maltoin sen antaa jäljestää hyvin ja lähes koko jäljen ajan osasin myös lukea sitä. Kaikki neljä esinettä nousi hienosti ja muutenkin jäljestys oli varmaa, vain muutamia pieniä tarkistuksia parissa kohtaa. Pituutta jäljellä oli 800 metriä ja se oli pari tuntia vanha ja aikaa meillä meni parikymmentä minuuttia. Taavi suoritti siis pelastuskoirien jäljen peruskokeen hyväksytysti läpi! Oli kyllä huikee tunne! Taavi oli niin hyvä!

Jälki ja esineiden löytöpaikat


Maanataina sateinen kimppalenkki Milli-käppänän kanssa. Aika täpäkkä tyttö!






Tiistaitokossa Taavin kanssa pikkutreeni vain, koska taukoa on ollut niin kauan. Aluksi pari ruutua lätkälle, meni hienosti. Seuruut oli ok, paitsi peruutuksessa Taavi haukkui (taas). Noutoja pari toistoa onnistuneesti ja merkin kiertoa myös muutama toisto vähän laiskasti, mut kuitenkin ihan onnistuneesti. Kokonaisuutena hyvä syyskauden aloitus. Loppuun vielä paikkaistuminen. Jotenkin se on liikkeenä Taaville ahdistava. Lopuksi Taavi painui maahan, tästä palautus istumaan ja sitten vielä treenattiin mun paluuta Taavin viereen.

Iltalenkki Fionan kanssa.




Torstaina oltiin Kostin kanssa hakutreeneissä. Suunnitelmana oli haamu ja kolme valmista ukkoa, mutta kun ekalle mennessä Kosti jäi haistelemaan matkalle hajuja, niin suunnitelmaan tehtiin muutos. Toinenkin ukko otettiin haamuna, mutta sielläkin pientä haistelua. Kolmas valmiina, lähti innoissaan, mutta kaartoi hieman liian aikaisin rataa eteenpäin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin pienen haeskelun jälkeen. Kolmas ukko niin, että lähetin ja saman tien tuli ääniapu.

Hajut tulee kyllä olemaan meille suuri haaste riistan lisäksi. Kosti on todella maavainuinen ja lisäksi ehkä vielä aavistuksen epävarma maalimiehelle menemisestä. Iän ja kokemuksen karttuessa varmasti itsevarmuus kasvaa mennä reippaasi loppuun asti. Siksi ei vielä oteta pitkään aikaan ilmaisuja metsässä ja toisaalta mietin myös, josko se rulla olisi sittenkin enempi Kostin juttu...


Perjantaina pyöräytettiin käyntiin molempien osalta tokotreenit. Muutosta viime vuoteen sen verran, että Kostin tunti on ensin ja Taavin heti perään ja molempien ryhmät vetäjiä myöten on vaihtuneet. Treenikausi alkoi jo pari viikkoa sitten, mutta me päästiin mukaan vasta nyt.

Kostin porukka treenas tunnarin alkeita ja liikkeestä istumista. Tunnarin alkeissa harjoiteltiin tunnarikapulan pitoa (melkoiseksi pureskeluksi meni) ja kapulan etsimistä ruutunauhakasasta. Kyllä Kosti palikan löysi, vaikka kentän muut hajut meinas viedä sen koko treenien ajan enemmän tai vähemmän mennessään.

Liikkeestä istumista tehtiin mulle ihan uudella tavalla "niiamalla". Toimi tosi hyvin niin kauan, kunnes siirryttiin vaiheeseen, jossa mun olis pitänyt pyörähtää Kostin eteen liikettä jatkaen. Kostin seuruun paikka näyttäisi olevan niin vahva, että piti paikkansa koko ajan ja pyörähti mukana. Täytyy hieman pohtia miten jatketaan.

Loppuun vielä paikkamakuu. Kosti makoili ihan rauhassa, mutta oli hihnassa ja minä vain hihnan mitan päässä.


Taavin porukka aloitti paikkaistumisella. Taavi meinaa vähän haistella maata sijaistoimintona, kun se ei tuosta liikkeestä tykkää... Muuten istui nätisti. Tehtiin yksi pidempi ja sen jälkeen muutamia lyhyitä, lähinnä koiran luo palaamisen treeniä.

Aiheena oli merkin kierto, joka meille on ollut enemmän tai vähemmän haastava. Tehtiin samasta lähetyspisteestä kahteen eri suuntaan ensin 10 m ja sitten 25 m matkalta. Molempiin suuntiin ensimmäinen yritys oli Taavilta vähän epävarma ja haparoiva, mutta toinen hyvä. Taavi tarvii vaan lisää itsevarmuutta tuohon, että mitä sen oikeesti halutaan tekevän.

Koska en halunnu hinkata kiertoa enempää, tehtiin seuraavaksi ruudun kävelyt ja luokse kutsuminen. Taavi osas hienosti tulla seuraamaan sivulle kutsuttaessa sitä.


Lauantaina ajeltiin illaksi Kostin kanssa Kuopioon. Oltiin keskustassa hotellissa yötä ja käytiin illalla pitkällä citykävelyllä. On se jännä, kun on vain yksi koira mukana, niin hihnassa ei kiskota ollenkaan, mutta silloin kun mulla on molemmat koirat, niin veto on melkoinen... Mut hei, se osaa kulkea nätisti vetämättä! Sunnuntaina aamusta hurautettiin Vehmersalmelle Kuttukuun tilalle paimennustaipumustestiin Sinikka Kumpusalmen tuomaroitavaksi. Arpaonni ei suosinut ja saatiin Kostin kanssa paikka viimeisestä ryhmästä, jonka testi alkoi puoli kolmen maissa iltapäivällä.

Hissihommia



Testin alussa testataan koiran ihmis- ja koirasosiaalisuus sekä tottelevaisuus. Nämä osiot ovat hyvi läpäistävissä myös koiralla, joka on varautunut ihmisiä tai koiria kohtaan, sillä hyvältä paimenelta ei edellytetä sosiaalisuutta. Aggressio on sitten asia erikseen. Tottelevaisuudessakin riittää, että saa irti päästetyn koiran kutsuttua luokseen ja kytkettyä uudestaan hihnaan. Varsin simppeliä siis.

Kosti oli kovin sosiaalinen kaikkia kohtaan ja irti päästämisenkin jälkeen kulki aika lähellä mua ja tuli kutsusta heti luokse. Lampaille mennessä Kosti oli todella rauhallinen ja jätti hyvän välin lampaisiin. Tuomarin sanoi sen olevan tosi vahva koira eli sen vaikutus lampaisiin oli suuri. Pyörö oli Kostin kaltaiselle koiralle liian pieni, koska se ei päässyt ottamaan tarvittavaa etäisyyttä lampaisiin. Tuomari kertoin Kostin pidättelevän itseään voimakkaasti, ettei aiheuttaisi lampaille pakoreaktiota. Kosti oli todella herkästi ohjattavissa ja siitä saisi helposti koiran, joka ohjautuu hyvin pienin kehonliikkein. Se oli kovin nöyrä ja käännöksissä käänsi päänsä hienosti pois lampaista, jotta pääsi liikkumaan rauhassa. Tuloksena oli suositus testata koira uudestaan, mutta meillä tulee ikä vastaan, joten se jää tekemättä. Paikalla oli myös hollantilainen paimennustuomari, joka kertoi, että heillä tämän kaltainen koira laskettaisiin isompaan tilaan tekemään testi, mutta säännöt on kai Suomessa erilaiset. Joka tapauksessa oli kyllä hieno päivä ja Kosti oli ihan mahtava herrasmies. Huvittavaa, kun kotona se on vähän semmonen kovis olevinaan välillä ja sitten tuolla lampailla se oli niin hienovarainen.

Arvostelu oli seuraavanlainen:

Luontaiset ominaisuudet:
-sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: erittäin hyvä, luoksepäästävä, avoin
-sosiaalisuus muita koiria kohtaan: erittäin hyvä, sosiaalinen
-fyysinen olemus: erittäin hyvä, havainnoiva, valpas
-tottelevaisuus: erittäin hyvä, valpas, tottelevainen
-asenne: erittäin hyvä, rauhallinen, varma
Paimennustaipumukset:
-kiinnostus laumaan: hyvä, hieman kiinnostunut
-lauman lähestyminen: erittäin hyvä, rauhallinen
-lauman kohtaaminen: hyvä, huomioiva
Tyyli
-käyttää silmää lauman hallitsemiseen vähän
-osoittaa pyrkimystä tasapainottaa laumaa ohjaajalleen vähän
-sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan paljon
-työskentelee haukkuen ei lainkaan
-pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena vähän
- työskentelee keskilinjalla paljon
-työskentelee liikkeen kautta paljon/vähän

Tuomarin saatesanat arvostelulomakkeessa kuuluivat seuraavasti: "Erittäin mielenkiintoinen, voimakkaasti itseään herramiehenä pidättelevä, ohjausherkkä uros, jonka tämä testi ounastelee hienoa työpäätä". 


Kamerani takana Jukka Kaijansinkko:








Taavin pentu Milli oli samassa taipparissa ja suoritti testin hyväksytysti läpi =).