lauantai 18. marraskuuta 2017

Kovasti koirakavereita ja kiva tokokupla

Viime viikonloppuna Nuttu tuli ihmistensä kanssa kylään. Pojat oli ihan tohkeissaan! Harmi, kun koko viikonlopun satoi enempi tai vähempi kaatamalla, niin kuvia ei tullut otetuksi vauhdikkailta metsälenkeiltä.

Sunnuntaina kävin iltapäivällä Taavin kanssa näyttelytreeneissä. Tällä kertaa tehtiin tosi monenlaisia juttuja. Oli pujottelua, parijuoksua, erilaisia yksinjuoksuja, ringissä juoksua parilla eri tavalla ja kopelointia. Juoksujutut meni tällä kertaa tosi hyvin, mutta seisottamista oli paljon ja siinä ei Taavilla meinannut maltti kestää, vaan se haukkui. Viimeisen vartin oli kivan rennon oloinen. Treenit on sinänsä haastavat, kun koirat tulee halliin ja heti alkaa juokutukset ja seisotukset, Taavi ei pääse tsekkailemaan tilannetta rauhassa ja siks varmaan rentoutuukin vasta lopputunnista.


Illalla oltiin vielä hallilla; Kostin kanssa yritettiin ratkoa kapulanpito-ongelmaa. Sehän hakee ja tuo kapulan innoissaa, pudottaa vaan ennen mun luo tuloa. En ole vielä vaatinut sitä tuomaankaan lähelle, vaan ajattelin opettaa loppuasennon erikseen. Ongelma on vain ollut se, että perse nousee samalla kun suu aukeaa ottamaan kapulaan... Päädyttiin harjoittelemaan ihan vain rauhallista istumista mun edessa ja sehän onnistuu namista luopumalla varsin mallikkaasti. Pikkuhiljaa pitää lisätä kapula sitten noihin istumistreeneihin.

Perusasentoa kaverit naksutteli meille ja sitten tehtiin loppuun luoksetulo. Hurja kun tuo pentu on vauhdikas ja ehtivä, ihan en kyllä pysy sen vauhdissa mukana.

Taavi kävi istumassa paikkaistumisen ja kovin hienosti istuikin, hiljaa ja rauhallisesti. Tehtiin yks pidemp ja yks lyhyempi toisto. Peruutusjuttuja harjoiteltiin myös, kovasti meinaa mennä vinoon. Hokasin myös miten saan Taavin ehkä paremmin seisomaan paikallaan, kun kierrän sen. Mun täytyy mennä ihan tosi läheltä sitä, niin sille ei tule tarvetta kääntyillä.


Maanantaina kävin tosi pitkästä aikaa illalla kentällä tekemässä tottista. Vähän oli valoista huolimatta pimeää ja sit tietysti hirmu märkää myös... Taaville ruutu, merkin kierto ja peruutusta. Ruutua kävin näyttämässä ja sitten lähetys. Taavi lähti kuin tykin suusta, mutta meni vaan haistelemaan maata ruudun vierestä. Pari tällaista toistoa ja sitten älysin lyhetää matkaa ja homma toimi. Plussana Taavin hyvä vire, joka säily vaikkei palkkaa tullutkaan väärin tehdyistä liikkeistä.

Merkin kävin myös ekalla kerralla näyttämässä ja hyvin meni kaksi toistoa eri suunnista laukalla molempiin suuntiin. Peruutuksessa mulla oli apuna ohjuririma maassa ja jo vain meni pyrriäinen suoraan. Vähän se on liian takana peruutuksessa, mutta jos nyt menis edes suoraan.

Kostin kanssa tehtiin perusasentoa ja liikkeelle lähtöjä. En tiedä oikeesti, onko sillä mitään hajua tuosta paikasta, mutta kai se joskus saa jonkun ahaa-elämyksen asian suhteen. Jättäviä tehtiin myös ja ne onnistui hyvin, paitsi seisominen on vielä tosi vaiheessa ja peruuttamalla siis mennään näiden kanssa. Loppuun vielä paikkamakuu; Kosti kestää hyvin paikallaan, vaikka menisin kauemmaksikin, mutta jos teen jotain häröilyliikkeitä, niin nousee ylös. Hyvä pohja kuitenkin paikkikselle jo olemassa!


Tiistaitokossa tunti aloitettiin paikkaistumisella. Taavi oli niin hyvä!!! Vaikkakin kovin huolestuneelta se näytti, mutta istui niin nätisti ja hiljaa ja rauhallisesti ja vaikka mitä, vaikka taas oli häiriötä riittävästi tarjolla. Ja mä uskaltauduin jo ainakin 15 metrin päähän!

Me treenattiin hyppynoutoa, mikä onnistui tosi heinosti mun vinoista heitoista huolimatta. Hypyn jälkeen tehtiin merkin kiertoa ja siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Taavi meni hypylle, joka oli samalla suunnalla kartion kanssa. Tää oli selkeesti taitekohta meidän tämän kerran treenissä ja tuon hallin huonot fibat tulivat taas esiin. Tän jälkeen Taavi kyllä teki hommia, mutta sillä oli kova tarve komentaa mua; "Ole akka selkeempi! Mähän teen töitä ja sulle ei mikään kelpaa!". Hypylle harhautumisen jälkeen tehtiin kaksi oikein onnistunutta merkin kiertoa. Sitten oli ruudun vuoro ja se meni kyllä huonosti. Taavi juoksi ruutuun, mutta sinne päästyään alkoi haukkua ponnekkaasti. Uusi yritys ja sama homma. Sitten laitettiinkin pyrrin pasmat sekaisin, kun seuraavilla toistoilla juoksin Taavin perässä ruutuun. Kyllä on hiljaista poikaa. Loppuun vielä kaukoja istu-maahan -vaihdoilla, oikein hyvin meni nekin.

Tunnin jälkeen jäin tekemään vielä Kostin kanssa vähän perusasentoa ja seuruun alkeita kunnon ison peilin edessä ja lopuksi vielä pari luoksetuloa. Olen niin tyytyväinen Kostin malttiin, kun se jää hienosti paikalleen istumaan ja mä voin kävellä hallin toiselle puolelle, eikä sillä ole mikään kiire mihinkään. Näkee, että paikkaistumista treenataan aina metsälenkeille teiden ylityksissä. Ihana penneli.


Keskiviikkona kävin omineen hallilla hömpöttelemässä. Kosti harjoitteli noutokapulan pitoa ja siinä saatiin jo pienoista edistymistä aikaiseksi. Kosti pystyi jo pitämään pyllyn maassa hetken aikaa samaan aikaan kun kapula oli suussa. Mälvää kyllä jonkin verran. Seuruussa myös saattoi jokin himmeä lamppu välillä vähän syttyä ja saatiin ihan hienon näköistä seuruuta aikaiseksi useamman askeleen verran ilman, että nami oli ihan nenässä kiinni. Jättäviä kokeiltiin kanssa ja ne menee miten menee. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Jatketaan harjoittelua!

Taavi teki pari upeaa toistoa hyppynoutoa, osaa hienosti hakeutua takaisin tullessa esteelle, vaikka olisinkin heittänyt vinoon. Ruutua kokeiltiin myös ja se meni tosi hienosti ilman mitään apuja! Peruutusta harjoiteltiin apurimojen kanssa ja siinä Taavi meinaa olla liian innokas ja nopea. Peruuttaa kyllä, mutta aika paljon mun takana ja vinoon meinaa myös pyrkiä. Tässä varmasti olisi syytä palata vähän taaksepäin ja treenata ihan vaan liikkeelle lähtöä.

Hallilta suoraan Manu-sakun kanssa lenkille. Keli suosi meitä pitkän sadejakson jälkeen ja nähtiin pilkahdus auringosta!



Illalla oli pimeät hakutreenit. Taavi harjoitteli pintahakua pimeässä ja tarkoituksena oli laittaa maalimiehet aika alueen takalaitaan, jotta saadaan harjoitukselle kestoa. Takatuulesta huolimatta Taavi poimi maalimiehet melko nopeasti ja jaksoi hyvin haukkua, vaikka mun paikalle rämpiminen kestikin tovin. On se vaan niin superhyvä tuossa hommassa!

Kosti sai kaksi pistoa, joissa se näki molempien maalimiesten katoavan pimeyteen. Reippaasti juoksi ukkojen perään ja molemmat löytyivätkin hienosti. Plussana Kosti vielä päätti pienellä avustuksella haukkuakin! Eli me unohdamme rullan ja Kosti saa ruveta treenaamaan maalimiesten haukkumista ihan urakalla.


Torstaina aamutreenit hallilla. Kostin kanssa ihan huippupätkiä seuruuta, kauhulla odotan käden häivytystä! Kapulan pidossa saatiin myös ihan oivia onnistumisia, peppu pysyi maassa vaikka kapula oli suussa ja kerran oli ehkä sekunnin mälväämättäkin. Hyppyä tehtiin pari toistoa ja yksi pitkän matkan luoksetulo. Molemmissa Kosti jäi istumaan tosi hyvin. Jotenkin uskomatonta, miten tuollainen elohiiri jää niin tyynesti paikalleen. Kivat treenit siis.

Taavi aloitti ruudulla ja taas ilman apuja onnistunut suoritus, tosin se meni seis käskyllä maahan. Tokalla yrityksellä jäi sitten seisomaan ja palkka siitä. Heti perään toiseen suuntaan kartion kierto ja taas onnistuminen! Pari hyppynoutoakin saatiin tehtyä ja mä onnistuin heittämään melko suoraan. Lopuksi vielä tunnari. Ekaks toi väärän, mutta toisella yrittämällä pitkän ja tarkan haistelun jälkeen löytyi oma kalikka.


Perjantain tokotunneilla Taavin porukka treenas perusasentoon tuloja ja hyppyä. Oltiin Taavin kanssa niin hyvässä tokokuplassa, että huh kun oli kiva tehdä! Perusasentoon tulot oli aika hyviä, parantuneet selkeesti kesän sinnepäin tekemisestä. Hyppy myös hyvä. Paikkaistumista ja -makuuta tehtiin myös ja niissä molemmissa Taavi oli tosi heino, rauhallinen ja hiljainen. Superplussaa siitä, että treenien jälkeen treenikamu laittoi viestin, että hänen narttunsa onkin juoksuinen. Taavi siis teki töitä ihan superisti juoksuisen nartun ollessa vieressä, wuhuu!







Kostin ryhmässä on niin paljon porukkaa, että halli ei meinaa riittää ja selkeesti häiriötä on välillä vähän liikaa pennulle. Aloitettiin paikkamakuulla. Kosti teki muuten hienosti, mutta se ei kestä maassa, jos välipalkkaan. Makoilee rauhassa ja keskittyneesti, jos en palkkaa välillä. Tehtiin kaksi toistoa.


Loppuaika tehtiin erilaisia häiriötreenejä perusasennossa ja koira edessä istuen. Perusasennot on Kostilla hyvät ja kontakti pysyy ihan kivasti. Yhdessä harjoituksessa oltiin ringissä koirat peppu keskustaa kohti ja se oli liikaa Kostille. Selän takana hääräävät koirat paineistivat Kostin niin paljon, että se rähähti vieruskaverille. Rauhoituttiin sitten hetki, mutta selkeesti sen oli vaikeampi keskittyä omaan tekemiseen loppuaika.




Lauantaina aamusta hakutreenit ja Taavi aloitti pintahaulla. Tuuli oli tosi hyvä ja vastaiseen kun mentiin, niin Taavi sai heti hajun ja pinkoi kauas haukkumaan maalimiehen. Myös toinen maalimies löytyi nopeasti. Tuo pintahaku sopii Taaville paljon paremmin kuin pistotus. Se on paljon innokkaampi ja motivaatio on kova. Töitä Taavi tekee itsenäisesti, mutta on kuitenkin hyvin kuulolla ja hallinnassa, tykkään.






Kostille neljä haamua ja ne meni hienosti, muutama haukkukin irtosi maalimiehillä.


Lola oli meillä kolme päivää hoidossa ja pojat oli tohkeissaan. Kosti varsinkin tykästyi Lolaan ja kaksikko nuhjas keskenään paljon. Kaikin puolin hienosti meni koko aika ja pojat oli kilttejä isäntiä ja Lola pääsi toteuttamaan nahkafetissiään meidän nahkasohvalla.






hienosti odotti koko porukka lupaa tien ylitykseen



kaupalla kaikki odottivat nätisti ostosten ajan

vieraalle maistui uni tyynyllä


 
 







keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Taas on reissattu

Viime viikon lauantaina käytiin hallilla Taavin kanssa kokeilemassa muutamaa rallyn avoimessa luokassa vastaan tulevaa uutta liikettä; hyppyseuruuta, pyörähdystä ja istu-seiso-kierrä koira. Kaksi ekaa onnistui tosi hyvin ekakertalaiseksi, alla videot. Hyppyseuruussa tarvii ottaa juoksuaskelia, kävellessä Taavi ehtii kääntyä poikittain. Pyörähdyksessä Taavi saattaa osua vähän mun jalkaan, enkä tiedä onko se virhe vai ei. Tuo istu-seiso-kierrä koira oli haastavin. En ole opettanut Taaville seisomista muuta kuin liikkeestä. Kaukoja ajatellen ollaan joskus vähän tehty nami nenässä jumppaa, mutta ei juuri sitäkään. Tämä liike täytyy siis aloittaa aika alkeista ja kokeiltiinkin tuota istumisesta seisomaan nousemista ilman perusasennossa oloa. Tämä onnistuu kädellä auttaen ja yllättäen pystyin kuitenkin kiertämään Taavin ilman sen liikkumista!










Näiden liikkeiden lisäksi tulee kymmenkunta uutta käännösjuttua, mutta ne on enempi tai vähempi erilaisia variaatioita jo osaamistamme jutuista enkä usko niiden aiheuttavan hirveitä ongelmia. Koiran täytyy vaan olla tosi kuulolla, että tekee mitä käsketään eikä sitä mitä luulee olevan tulossa. Houkutus myös tulee uutena liikkeenä, mutta luopumista on treenattu, joten tämäkin varmaan tullaan handlaamaan jotenkuten. Treeniä nämä kaikki vaativat ja talven aikana olisi tarkoitus ottaa liikkeet haltuun.


Kostin kanssa treenattiin jättäviä. Hidas se on vielä ja seisominen ei onnistu. Istuminenkin meinaa mennä maahan menoksi. Hyvin se kuitenkin keskittyy ja mun pitäis muistaa, etten voi noi pieneltä vielä vaatia kovin paljoa kun en sille ole vielä juuri mitään opettanut. Hyppyä tehtiin pari kertaa ja nyt ei Kosti yrittänyt kiertää estettä vaan hyppäsi hienosti yli.



Tiistaina päästiin pitkästä aikaa Taavin kanssa tiistaitokoilemaan. Alkuun paikkaistuminen, Taavi reunassa. Se istui ihan hirmuisen hienosti, hiljaa ja keskittyneesti, vaikka hallissa liikkui ihmisiä ja taisi joku koira vähän haukkuakin. Vieruskaverilla oli namipurkki edessään ja kun sen ohjaaja kävi kesken istumisen hakemassa purkin käteensä, luulin Taavin lähtevän purkin perään. Mutta ei se lähtenyt, katsoi vain tarkasti mihin purkki menee. Etäisyyttä mun pitää vielä kasvattaa, mutta tää oli taas superhyvä istuminen.

Merkin kiertoa tehtiin kaksi toistoa, eka vähän lähempää ja toka täydestä matkasta. Molemmissa pysyi laukka koko ajan!! Sitten ruutua, koutsi kävi näyttämässä ruudun ja Taavi meni sinne hienosti. Alkoi kuitenkin haukkua... Toinen ruutu ilman näyttämistä ja kehuin heti ruudun löydyttyä, niin Taavi pysyi hiljaa.

Seuruuta liikkuroituna, askelia eteen, taakse ja sivuille. Peruutus ei oikein onnistunut ja mietittiin sen ehkä toimivan paremmin, jos aloitan oikealla jalalla. Muuten meni hyvin.

Hyppynouto oli vaikea. Taavi periaatteessa teki liikkeen, mutta hirveesti hienosäätöä vaatii vielä. Luoksetulo oli hyvä ja lopuksi vielä kaukot. Kaket tehtiin naama aksakentälle päin ja aksaava koira vei suuren osan Taavin huomiosta, mutta tästä huolimatta se teki kaikki avon vaihdot ekalla käskyllä. Hassun näköistä, kun se seuras tosi tarkasti hallin toisella puolella aksaavaa koiraa ja oli kuin ei olisi nähnytkään mua, mut teki silti mitä käskettiin. Palkkaa olis halunnu enempi ja nopeemmin. Kokonaisuutena mahtitreenit, vaikka vähän haukkumista väliin tulikin. Tuolla hallissa meillä on aina ollu jotenkin vaikeempaa kuin muualla ja nyt oli hyvä fiilis tehdä.


Treenien jälkeen ajettiin Turkuun, jossa yövyttiin ja keskiviikkona matka jatkui laivalla Ruotsiin. Laivamatka meni molempien koirien osalta hyvin, tyypit osas rentoutua hyttiin ja kannen pissireissut meni hyvin. Parin seuraavan päivän aikana ajeltiin Tanskan Herningiin koiranäyttelyyn. Matkan varrella tutustuttiin mm. kuningas Brahen linnan raunioihin Vätternin rannalla, käytiin pienellä patikalla Söderåsen kansallispuistossa ja käppäiltiin pitkin Malmön puistoja.




sekä Ruotsin että Tanskan puolella oli melkoisia ruuhkia


 






Juutinrauman silta


Herningissä leiriydyttiin messukeskuksen pihaan, johon oli karavaanareille järjestetty sähkö ja suihkut, hyvää palvelua Tanskan kennelklubilta! Siihen nähden, että pienelle alueelle oli leiriytynyt useampi sata autokuntaa ja kaikilla tuntui olevan kahdesta kuuteen koiraa mukanaan, oli paikka rauhallinen. Koirat eivät juurikaan haukkuneet ja ainut suurempi häiriö oli "hieman" juhlivat saksalaiset, jotka onneksi olivat aivan alueen toisella laidalla. Taavi ja Kosti olivat yllätyksekseni autossa koko viikonlopun ajan ihan hiljaa, ulkoa kuuluneet ääneet eivät aiheuttaneet vahtihaukkua.

Messukeskusta ympäröivällä alueella pystyi hyvin lenkittämään koirat ja kauemmalla nurmikentällä pojat pääsivät juoksemaan vapaanakin. Kosti näki viikonlopun aikana varmasti enemmän vieraita koiria kuin tähänastisen elämänsä aikana yhteensä. Teki hyvää sille, varsinkin kun Taavi näytti esimerkillisesti mallia, ettei toisista tarvi välittää ollenkaan.

Lauantaina oli eka näyttely ja näihin kinkereihin osallistui vain Taavi, koska Kosti oli harmittavasti pari päivää liian nuori päästäkseen junnuluokkaan. Ja eihän Kosti ollut edes syntynyt silloin kun reissua varasin (meinas muuten unohtua ostaa Kostille oma laivalippu). Messukeskus muodostui useasta hallista ja näyttelyllä oli hyvin tilaa. Kehät olivat isoja ja kehien välillä oli myös kivasti tilaa. Ainoana miinuksena hallissa oli todella kylmä.

Ennen omaa kehää jouduin beuceronkehään kasvattajaluokkaan lainahandleriksi. Oli kiva olla avuksi!



Lauantain kehässä kilpakumppanina Light My Fire Happily ja tuomarina kroatialainen Jadranka Mijatovic. Taavi oli ollu koko reissun ja näyttelyaamun hallissa hirveän rauhallinen ja rennon oloinen, mutta niin vain kehässä pääsi pari haukkua, ei onneksi mitään pahempaa ja suoriuduttiin ihan hienosti . Arvostelu oli nopea ja kuului näin

4,5 years old male, nice type size and bone, exc type of head beautiful eyes and expression, good neck and shoulder, exc top line, short hook and bit close behind.

4,5 vuotias uros, hyvän tyyppi, koko ja luusto, erinomainen pää, kauniit silmät ja ilme, hyvä niska ja hartiat, erinomainen ylälinja, (hook voisi olla ehkä hock tai sitten en tiedä järkevää suomennosta) lyhyt kinner ja hieman ahdas takaa.

Taavi oli ROP ja sitä myöten Taavi sai Tanskan muotovalion ja Pohjoismaiden muotovalion arvot ja reissun tavoite oli täytetty.







Kostikin pääsi hengailemaan messuhalliin ja pojat edustivat rotuaan hienosti ja saivat ihmisiltä paljon kehuja, rapsutuksia ja kyselyjä siitä, mikä ihmeen rotu tämä oikein on.


Illalla oltiin Taavin kanssa isossa kehässä, tuomarina tanskalainen Marie Petersen. Esiarvostelussa meitä seisotettiin tosi pitkään ja tästä huolimatta Taavi jaksoi hienosti, vaikka varmasti oli jo väsynyt. Varsinainen iso kehä oli tosi iso, juostiin varmaan puol kilsaa sitä ympäri ja Taavi oli hieno, vaikka perskarvoissa kiinni juoksi seuraava koira. Taas pitkä seisominen ja siitäkin suoriuduttiin ihan mallikkaasti. Vaikka ei me noissa koskaan menestytä, niin onhan niissä upea käydä juoksemassa!

esiarvostelussa

esiarvostelussa

esiarvostelussa

Kohta tullaan!

isossa kehässä


isossa kehässä

isossa kehässä

Aika tasan neljän tunnin kohdalla alkaa ykkösryhmä ja meidänkin hieno esiintyminen näkyy =)



Sunnuntaina kehässä samat koirat ja tuomarina tanskalainen Freddie Klindrup. Tällä kertaa Taavi haukkui vähän enempi, mutta juoksi kuitenkin melko nätisti ja seisotukset onnistui hyvin. Tuomari oli todella tarkka ja kopeloi koiran kokonaan. Tuomari tykkäsi isompikokoisista koirista ja niinpä Light My Fire Happily oli tällä kertaa ROP. Meille kuitenkin laatuarvosana erinomainen ja hyvä arvostelu. Eihän me voida aina kaikkea voittaa ja hyvä, että molemmat koirat saivat viikonlopulta jotain =).

Taavin arvostelu kuului näin:

Af mindste lag, udmærket hoved og udtryk, godt næseparti, vel placeret øjne, korrekt ansatte øre, udmærket hals, krop, gode benstammer, normal vinklet, bevænger sig godtm god pels, godt temperament.

Hieman matala, erinomainen pää ja ilme, hyvä kuono, hyvät silmät, oikein asettuneet korvat, erinomainen kaula, runko, hyvä luusto, normaalit kulmaukset, liikkuu hyvin, hyvä turkki, hyvä luonne.


Light My Fire Happily



Tuomarin piti tutkia rotumääritelmää arvostellessaan, mut kattokaan miten hienosti Taavi pönöttää!




Kehän jälkeen leiri kasaan, matka kotiin alkoi ja loppupäivä meni melko lailla ajaessa. Malmössä oli Juutinrauman sillan jälkeen passintarkastus, mutta koirista ei siellä oltu kiinnostuneita. Hassu sattuma, että tullimies tai rajavartija tai mikä se nyt olikaan, puhui suomea!

Maanantaina köröteltiin Tukholmaan ja illalla yölaivalla Suomeen. Kiva on reissata, mutta vielä kivempi tulla kotiin!

Mitäs täältä ikkunasta näkyy?

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Ylipitkä kirjoitus puolentoista viikon treeneistä

Sateisena maanantaiaamuna käytiin hiekkakentällä tekemässä minijäljet. Molemmille kolme kentän poikki kulkevaa jälkeä, joilla oli kolme tai neljä rikkaa/avainta. Jäljet ajettiin melkein heti, joten ne ehtivät vanheta vain kymmenisen minuuttia.

Ekaksi oli Taavin vuoro ja Taavihan veti jäljet kuin juna. Ihan superhyvä suoritus Taaville vieraalla pohjalla! Rikat nousi hienosti ja into oli mahtava.







Kostikin suoriutui omista jäljistään mallikkaasti ja rikat nousi myös hyvin. Kosti on kyllä semmoinen vipeltäjä, että huh. Jostain pitäisi saada rauhaa tekemiseen, vaikka hyvin se kuitenkin jäljestää. Ehtii vaan niin paljon lyhyessä ajassa, etten millään meinaa pysyä perässä.


Suoraan jäljiltä hallille tottelemaan. Taavi teki hyppynoutoa vinoilla heitoilla ja kyllä se osaa hypätä takaisinkin päin, vaikka heittäisin minne. Välillä vielä vähän varmistin kuitenkin. Mutta jos heitto on ollut kovasti vinoon, niin Taavi palaa hypylle tietty vinosti ja jos joutuu kovin vinosta hyppäämään, niin tulee myös eteen vinoon.

Perusasentoja tutkiskeltiin peilin edessä ja kyllähän ne ihan vinossa on! Ryhtikuuria kaipaamme siis.

Kostin kanssa yritettiin naksuttimen avulla sheipata seuruuta. Kyllä se mun vasemmalle puolelle hakeutuu, mutta tällä kertaa sillä oli kyllä sellainen vauhti päällä, että hallissa ei tila meinannut sen menolle riittää. Jossain välissä se kaivoin esiin noutokapulan treenikassista ja sittenhän me treenattiin kapulan poimintaa. Innokas penneli, mutta välillä kapula muuttuu puruleluksi ja tyyni ja rauhallinen kapulan käsittely on kyllä kaukana. Kosti on ihan hurja muutenkin käyttämään hampaitaan ja koko ajan se mälvää jotain. Työsarkaa siis riittää. 



Torstaina käytiin pitkästä aikaa Lolan ja Siskon kanssa vähän riekkumassa.








Kostin tyypillinen ilme =P







Lenkin jälkeen oli Kostin pentukurssi, aiheena jättävät. Tajusin, ettei olla tehty niitä ollenkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Peruuttamalla tehtiin ja yllättävän hyvin meni. Seisominen ihan hirmu vaikea, eihän olla sitä vielä koskaan aiemmin treenattu. Lopuksi pari luoksetuloa pitkästä matkasta hirmuisesti vauhdilla. Kivaa oli!

Kamerani takana oli Anni Kaaro:











Perjantain tokotreeneissä Taavin porukka aloitti paikkaistumisella. Mä uskaltauduin viimein jättämään Taavin ilman hihnaa ja menin kymmenen metrin päähän. Rauhallisesti Taavi istui koko pitkältä tuntuvan ajan, vaikka naapurikoiraa piti komentaa useamman kerran tuijottelusta. Vähän Taavi hengitti äänekkäästi, mutta varsinaista vinkumista se ei pitänyt.

Tunnin aiheena oli jättävät ja niitä tehtiin leikkien. Halli jaettiin kolmeen osaan; maahan, mereen ja ilmaan, ja ohjaaja huusi aina jonkin osion ja sitten piti juosta äkkiä sen rajalle ja tehdä kulloisenkin alueen nimikkojättävä. Koira siis ei seurannut vaan tuli vaan mukana höntsäten. Seuraavaksi tehtiin ihan seuruusta ja Taavi oli edellisestä riekkumisesta keränny sen verran kiekkoja tai jotain, että se edisti seuruussa hirveesti ja tuli vähän jopa mun eteen. 

Maahanmeno oli meillä vahvin liike, sen tiesinkin. Istuminen ja seisominen tuottivat taas kerran päänvaivaa. Lisää siis vaan erottelutreeniä ja mulle selkeämmät erot käskyihin. Hirmu ihanalla mielentilalla Taavi teki hommia, oltiin taas omassa kuplassamme ja kahden muun koirakon riekkuminen pitkin hallia ei hetkauttanut meitä ollenkaan!


Kostin tunnilla tehtiin alkuun paikkamakuu. Koska ryhmässä on kahdeksan koirakkoa ja halli on pieni, niin ryhmityimme kaareen. Mehän ei mitään paikkamakuuta vielä osata, joten keskityin hyvään kontaktiin perusasennossa ja maahanmenokin onnistuin sivulta kivasti. En aluksi meinannut päästä siirtymään Kostin eteen, vaan se nousi aina ylös. Parin uusinnan jälkeen pääsin siirtymään Kostin eteen ja sitten se pysyikin nätisti. Hirmu hienosti se keskittyi ja perusasennot oli kyllä mahtavia! Se keskittyminen namista luopumiseen, wuhuu!

Hyppyä tehtiin myös ja koska hallissa hääräsi seitsemän muuta koirakkoa, niin ei tullut mieleenkään laskea Kostia irti. Jätin sen sitten aika lähelle estettä istumaan ja siirryin itse esteen toiselle puolelle. Ohjaaja piti hihnaa ja mä kutsuin Kostin mun luo esteen yli. Pari toistoa tätä meni hyvin.

Luppoajat leikittiin tai tehtiin kontaktiharjoituksia. Muuten toiset koirat ei alun jälkeen Kostia hirveästi kiinnosta, mutta jos joku haukkuu, niin siihen pitää heti vastata ja jos jotain palkataan vinkulelulla, niin korvat höröllä kuunnellan tarkasti.


Lauantaina käytiin EK-porukalla tottistelemassa. Treenasin tällä kertaa vain Kostin kanssa ja kokeiltiin loivaa A-estettä. Kostihan kiipes sen yli jo ennen kuin ehdin sitä edes houkutella. Tehtiin useampi toisto namin perässä esteen yli juosten. 

Kuvat Marika Koski

Lentävä lähtö




Perusasentoa vähän katsottiin myös ja palkan suunnasta tuli hyvä huomio. Olen palkannut Kostia hieman vasemmalta, kun namikäsi on ollut sen pään vasemmalla puolella ja nyt tuli puhetta, että ylhäältä palkkaaminen olisi parempi suunta kontaktin pysymisen kannalta.

Kuvat Marika Koski





Lopuksi vielä kaikki treenikamut kopeloivat Kostin läpi ja Kosti halusi vaan nuolla kaikkien naamat eikä ollut moksiskaan pallien hipelöinnistä. Ei se kyllä koskaan ole ollutkaan.

Marianne saa suukon






Sunnuntaina oli oikein treeniruuhka! Aamusta Kostin kanssa hakutreeneissä. Tehtiin sille kuusi ukkoa, joista kaksi ekaa ja kaksi vikaa oli siten, että ekaksi tuli ääni ekalta ukolta ja sitten tokalta ja sitten lähetettiin ekalle ja sen jälkeen tokalle. Maalimiehet toivat Kostin syötellen pois. Keskimmäiset kaksi ukkoa oli ääni ja lähetys ja taas syötellen pois. Hienosti meni Kosti takarajalle asti vaikeassa maastossa ja hyvin oli ukotkin löytyneet ja heillä syöttelyn jälkeen vielä sormetkin tallella!

Kostin rullailmaisua olen ruvennut tekemään kotona takaperin ketjuttamalla ja nyt on menossa näytön liittäminen ihmiseen ja siinä ajan ja matkan pidennys. Ja ettei kaikki olisi niin helppoa, niin Kostihan haukkui tänään hakutreeneissä... Oltiin tulossa pois radalta, niin treenikamu piti namia kädessä ja pyysi Kostia haukkumaan ja sehän haukkui. Että jos sitten kuitenkin haukkuva hakukoira Kostistakin?!


Hakutreeneistä kurvattiin suoraan näyttelytreeneihin Taavin kanssa. Ensi juostiin kaikki kymmenkunta koiraa ringissä ja yllättävän hyvin meni. Aluksi Taavi tietysti haukkui, mutta sitten juoksi pitkät matkat ihan nätisti. Seuraavaksi koirat jaettiin pöydällä esitettäviin ja maassa esitettäviin ja meitä maassa olijoita oli vain kolme.

Me juostiin rinkiä ja sitten meitä kopeloitiin rivissä. Sen jälkeen oli jokaisen oma vuoro ja juostiin yksin eestaas ja rinkiä ja kopeloitiin. Näitä kierroksia tehtiin useita ja välillä oli nais"tuomari" ja välillä mies"tuomari". Taavi seisoi hienosti ja "tuomarit" kehuivat sen seisomista kauniiksi. Miestuomarin kopelointi oli vähän hankalampi kuin naistuomarin, mutta kyllä Taavi silti antoi katsoa hampaat ja kopeloida itsensä läpi. Se haluaisi vaan aina mennä tuomaria moikkaamaan eikä malttaisi seisoa paikallaan tuomarin tullessa. Tähän sain neuvoksi pitää vähän Taavia kiinni kaulakarvoista, jolloin hampaidenkin näyttäminen onnistui paremmin.

Joustiin vielä pareittainkin ja sehän oli mulle ihan uusi juttu. Siinä pitää koiran juoksupuoltakin vaihtaa käännöksessä ja kaikkea muuta hankalaa. Toivottavasti ei jouduta koskaan oikeasti tuollaiseen parijuoksuun. Se oli myös selkeästi Taaville hankalin rasti. Pariksemme saimme vielä hirmuisen karvaturjakeuroksen (en tiedä rotua, mutta näytti vähän jättimäiseltä pystykorvalta, jolla on valtava turkki), joka oli Taaville vaikea pala. Tästä huolimatta useasta parijuoksusta vain yksi meni plörinäksi haukkumisen takia. Myös tuo puolen vaihto oli vaikea, Taavi haki koko ajan mun vasemmalle puolelle. Karvaturjakkeen omistaja oli ihana ja antoi meille myös hyviä neuvoja, kiitos niistä! 

En vain voi ymmärtää mitä on tapahtunut viime vuoden jä tän vuoden välillä. Viime vuonna näyttelyissä ei ollut ongelmaa ja ryhmäkehät ja kaikki muu hulina meni tosi hyvin ja rauhallisesti. Tänä vuonna erkkarista lähtien on ollut ihan hirveetä. Taavi vaan haukkuu muille juostessa ja seisoessakin haukkuu välillä kuin komentaakseen mua. Onneksi tän kerran treeneissä suurin osa juoksusta onnistui hyvin ja usko korrektin käytöksen paluuseen vähän virisi. Vaatis vaan paljon treeniä...


Illalla vielä hallille jälkiryhmän tottistreeneihin. Kosti treenas vähän sitä sun tätä, enimmäkseen perusasentoa ja seuruuta. Imutanko vai sheippaanko, kas siinä pulma.  Taavi kävi tekemässä paikkaistumisen ja olin kyllä ihan tyytyväinen. Mulla on vielä matkaa täyteen etäisyyteen, mutta kasvatetaan sitä pikkuhiljaa.



Tiistaina aamupäivällä jäljestettiin. Kostille lyhyt kohmeinen nurmijälki, joka vanheni puolisen tuntia. Keppejä laitoin kuusi, mutta ne ei tänään nousseet. Muuten jäljestys oli tosi hyvää, Kosti oli tarkka ja innokas.

Taaville samanmoinen nurmijälki kolmella kepillä, jotka nekin jäi nostamatta. Taavikin jäljesti ihan hurjan tarkasti ja innoissaan, mutta olisko tuo kuurainen pitkähkö heinä jotenkin sellainen, ettei kepit haissu tms.?

Taaville vielä toinenkin lyhyt jälki metsässä, jossa pitkä jäljennostomatka. Tämä menikin sitten vallan hienosti ja jäljen kolme keppiä nousi tarkasti ja varmasti. Myös jäljen nosto oli onnistunut.


Illalla Kostin pentukurssin viimeinen kerta, aiheena luoksetulo. Ekaksi tehtiin sivulla oloja ja sitten edestä sivulle tuloja. Nami nenässä mennään ja pitää muistaa ohjata tarpeeksi kaukaa takaa, jotta Kosti tulee oikealle paikalle suoraksi. Tarkoitus olisi siis opettaa Kosti  Taavin tavoin kiepsahtamaan edestä suoraan sivulle.

Sitten tehtiin eteentuloja muutaman askeleen päästä. Näissä oli aika vaikea saada Kosti suoraksi, aina meinas olla vino johonkin suuntaan. Täytyy vaan omien käsien asennolla yrittää ohjata se suoraan. Loppuun vielä muutama vauhdikas luoksetulo pitkästä matkasta. Kiva kurssi ja paljon taas ajattelemisen aihetta, toivottavasti keväällä tulee jatkokurssi.


Keskiviikkona päivä aloitettiin jälkihommilla. Kostille sinikäyrän muotoinen jälki kovalle hiekalle kuudella avaimella ja Taaville pitkä metsäjälki kuudella kepillä. Taavin jäljessä oli paluuperä (ei olla ennen kokeiltu) ja paljon kulmia sekä yksi tien ylitys. Jäljet vanheni vajaan tunnin.

Ensin jäljesti Kosti. Tuo kova pohja on kyllä vaikea, mutta kohtalaisen hyvin Kosti sen selvitti ja avaimista nousi kaikki paitsi viimeinen. Tämä viimeisen avaimen nousemattomuus ja Kostin määrätietoinen jäljen jatkaminen (olin siis kävellyt suoraan kentältä metsään tekemään Taavin jälkeä) aiheutti sen, että annoin Kostin jatkaa jäljestystä. Ja niin vain tuo rääpäle jäljesti myös Taavin jäljen metsässä paluuperineen ja kulmineen kaikkineen. Paluuperä oli toki vaikea ja tuotti paljon päänvaivaa sekä muutamassa kulmassa jatkosuuntaa haettiin antaumuksella. Mutta töitä tuo otus teki hienosti! Kepit nousi taas sitä viimeistä lukuun ottamatta. Yritin useaan kertaa saada Kostin palaamaan kepille ja näyttämään sen jotta saisin sen palkattua ja jäljen loppumaan, mutta ei millään! Mitäpä siinä muuta kuin jäljestettiin sitten vielä mun reitti takas autolle... Ihan hirmu pitkä (yli kilometri) ja vaikea jälki pennulle ja hyvin se siitä suoriutui. Metsässä jäljestys on todella paljon parempaa kuin kovalla alustalla. Keppi/esineilmaisua pitää varman vähän enempi vielä vahvistaa, vaikka kovasti olen yrittänyt niiltä palkata ja kehua.

Koska Taaville ei nyt sitten ollutkaan jälkeä, muuttui sen treeni tottikseksi. Ja voi miten hienosti se teki! Aluksi hinkutettiin perusasentoa. Vino meinaa olla ja hieman edessä, mutta eiköhän oikea paikka taas löydy, kun pidetään näitä sulkeisia enempi. Seurattiin myös, paljon käännöksiä, nopeuden vaihteluita ja pyörimisiä sekä vähän peruutustakin. Hienosti meni, mitä nyt peruutuksessa Taavi on vähän turhan takana. Jättävät tehtiin myös ja kaikki meni oikein! Pari pitkän matkan luoksetuloa maasta ja nämäkin meni yli odotuste, Taavi laukkasi loppuun asti! Kokeilin myös luoksetulon pysäytystä, seisahtuminen vaati kaksi käskyä, mutta plussaa oli loppumatkan laukkavauhti. Ihana tottiskupla oli näissä treeneissä!






Pojat oottaa lupaa tien ylitykseen