Tälläkin viikolla tehtiin jotain...

Torstaina vähän tottisteltiin, henkilöryhmää ja paikkamakuuta. Makuussa toinen koira (apua, minkä rotunen se oli? Jokin lintukoira...?) teki luoksaria. Tehtiin kolme toistoa. En mennyt kovin kauaksi Taavista ja kahdella ekalla kerralla olin kasvot siihen päin ja kolmannella kerralla sivuttain. Meni ihan superhyvin!

Henkilöryhmäkin meni meidän tekemäksi ihan kivasti, vähän piti Taavia muistutella kontaktista. Ja koska nää meni niin hyvin, niin en viittiny pilata hyvää tunnelmaa, ja niinpä tehtiin vain vähän jättäviä ja sitten kotiin.


Perjantaina jälkeiltiin. Vajaan tunnin vanha jälki, kolme kulmaa, 400 m, kolme keppiä, neljä esinettä. Tuuleton, märkä metsä.Jana n. 8 m.

Taavi lähti hyvin janalle ja suoraan oikeaan suuntaan. Vähän se jäljesti sivussa oikeasta jäljestä, mutta muuten meni hyvin. Toinen keppi jäi nousematta, muuten kaikki tuotiin innolla mulle. Yhdellä kulmalla iso lenkki, muuten kulmat hienosti. Vauhtia oli tänään taas niin paljon, että sai jarrutella ihan tosissaan.

Lauantaina pelastushakuiltiin lumettomassa nollakelin lähes tuulettomassa metsässä. Taaville kolme ukkoa. Eka todella tiheässä kuusikossa hyvin piilossa ja hienosti Tapsu löysi sen. Haukut oli tänään vähän houkuteltava, mutta kun ääni löytyi, niin hyvät haukut tuli. Toinen ukko oli melko syvällä, varmaan noin 80 m. Senkin Taavi löysi hienosti, mutta oli meinannut jättää ja mm:n oli pitänyt muistuttaa mistä hommassa on kyse.

Kolmas ukko olikin sitten todella vaikea, ympyrää kävelevä omineen höpisevä tyyppi. Taavi meni hienosti ukon luokse, mutta sitten se oli kyllä tosi hämillään, eikä yhtään tiennyt mitä olisi tehnyt. Siinä se aikansa juoksenteli eestaas ukkoa ympäri ja tuli lopulta takaisin mun luo. Uusi lähetys ja kävelevältä ukolta sen verran apua, että Taavin sinne tultua ukko pysähtyi. Nyt Taavi haukkui. Ukko jatkoi kävelyään ja Taavi oli taas vähän hämillään, mutta pienellä avustuksella ja välipalkalla haukkuakin alkoi tulla. Oli kyllä pikkumiehelle tosi vaikea! Näitä lisää!

Metsäosuuden jälkeen mentiin vielä kentälle tottistelemaan. Taaville perinteinen paikkamakuu toisen luoksareilla. Tällä kertaa toisena koirana kultsu, eikä mitään ongelmia Taavin paikallaan pysymisessä. Kovasti se seuraa toisen tekemistä ja vähän piippaa. Olin sivuttain Taaviin päin ja kultsu oli kyllä melko laiskalla tuulella. Täytyis saada häiriöksi joku tosi menevä tyyppi, niin näkis pysyykö Tapsu oikeesti vai ei...

Ilmoittautumistakin harjoiteltiin ja siinä ekalla kerralla kättely oli taas Taavin sietokyvyn ylittävä juttu. Toisella yrityksellä onnistuttiin hyvin. Henkilöryhmäkin meni ihan mallikkaasti sekä hihnassa että ilman. Vähän vielä perusasentokäännöksiä ja seuraamista käännöksillä ja jättäviä ja lopuksi luoksetulo. Kyllä me oltiin taas tosi eteviä!

Taas on touhuttu vähäsen

Maanantaina käytiin leikkimässä Napin kanssa. Vaikka Nappi on isompi ja raskaampi, niin leikki on edelleen tasaväkistä. Sen minkä Taavi häviää koossa, voittaa se ketteryydessä.

Keskiviikkoaamuna häiriöpikatottisteltiin pk sakemanniuroksen kanssa. Taavi malttoi keskittyä hyvin ja jäi taas ihan kiva fiilis. Vaikka seuraamisessa on vielä ihan hirveästi tekemistä, niin olen tyytyväinen siihen, miten hyvin Tapsu piti kontaktin, vaikka kierrettiin sakemannia ympäri ämpäri. Myös pakkamakuu meni hyvin, vaikkei sitä luoksetuloa sakemanni tehnytkään. Olin myös kasvot siihen päin...


Perjantaina pitkästä aikaa pääsin ryhmätottikseen. Taavin lisäksi neljä koiraa oli uskaltautunut syksyn ensimmäiseen lumipyrytreeniin. Tänään ei keskittyminen millään meinannut riittää ja muut koirat kiinnostivat kovasti, vaikka Tapsu kyllä yritti ihan hirveesti.

Ensin istuttiin perusasennossa, kun molemmat ohjaajat tulivat vuorotellen luokse. Taavi odotti nätisti ja antoi kopeloida hienosti. Sitten oli vuorossa toisten koirien ohi pujottelu seuraten. Taavi oli aika hyvä, vaikka aina piti vähän vilkuilla muita ja yhtä hoffia olisi pitänyt ihan väkisin päästä haistelemaan.

Sitten tehtiin maahan menoja ja luokse tuloja lyhyestä matkasta ja nehän Tapsu taitaa! Maahan meno on tosi nopea ja luoksetullessakin tulee nätisti lähelle istumaan. Välillä tosin meinaa ennakoida sivulle tuloa, vaikkei sitä olla kauheasti tehtykään, pelkkää perusasentoa hinkattu vaan kovasti...

Sitten taas pujoteltiin samoin kuvioin kuin edellinenkin kerta ja lopuksi luoksetulo pitkästä matkasta. Jätin Taavin paikkamakuuseen niin, että muut koirat olivat rivissä Taavin sivulla. Kävelin jonkin matkaa ja sillä sekunnilla kun käännyin, lähti Taavi mun luo. Tais toiset koirat sen verran hirvittää, ettei malttanut odottaa käskyä. No, koira takaisin ja uusi yritys onnistuneesti. Mutta hei, ei yhtään rähjäystä tai karvojen nostelua tänään!!


Lauataina piiiitkän tauon jälkeen pääsin mukaan myös pelastushakutreeneihin. Ensimmäiset hakutreenit tänä syksynä lumisessa metsässä. Keli hyvin vähätuulinen, - 2 *C. Taaville kolme ukkoa ja taas oli jannu ihan liekeissä! Eka haamuna ja todella loistavat haukut! Toinen ja kolmas ukko valmiina, molemmat meni tosi hyvin. Käytös maalimiehillä oli korrektia ja haukut tuli ilman avustusta. Kyllä meillä oli taas kivaa! <3  Metsäosuuden jälkeen olis ollu tarjolla tottista, mutta mun piti tietysti lähteä töihin... ehkä sitten ensi kerralla.


Sunnuntaina oltiin pk-hakutreeneissä lumisessa metsässä parin pakkasasteen lähes tuulettomassa kelissä. Taaville kuusi ukkoa; valmis, valmis, haamu, valmis, valmis, valmis.

Ekalle lähti tuttuun tyyliin kuin tykin suusta, valitettavasti vain melko vinoon. Kutsuin takaisin, mutta Taavi ehti ennen sitä saada hajun ja silloin se ei kyllä tule. Ja siinä vaiheessa sainkin ohjeen olla kutsumatta enempää, kun koira selvästi on hajulla. Vähän oli pitänyt jelppiä haukun kanssa. Toinen valmis oli sitten hyvä suora pisto ja haukkikin irtosi jo paremmin. Aina toisinaan toi ekan ukon haukku on vähän vaisu, vaikka haukutankin Taavin ennen radalle menoa.

Kolmas oli haamu ja se meni hyvin, aivan kuten olin odottanutkin. Neljäs ukko olikin sitten n. 15 m keskilinjasta. Lähetin Taavin jonkin verran ennen ukkoa ja se meni vauhdilla suoraan takarajalle, jossa kääntyi hienosti rataa eteenpäin ja teki tosi kauniin "laatikon". Takaisin tullessa sai sitten vainun maalimiehestä, joka oli todella hyvin piilossa kaatuneen kuusen alla. Vähän aikaa Taavi seisoi siinä vieressä kuin miettien jotain ja sitten aloitti ilmaisun. Tähän pistoon olin tosi tyytyväinen, vaikka ilmaisun aloitus vähän kestikin.

Viidettä ukkoa en nyt millään muista miten se meni, mut kai se sitten meni ihan hyvin, kun ei siitä mitään erikoista jäänyt mieleen?! Viimenen oli sitten takakulmassa valmiina. Mm oli kahden kivilohkareen välissä ikään kuin olisi ollut osa kiveä. Taavi lähti hyvin ja teki pitkään töitä, jopa niin pitkään, että olin kutsumassa sitä jo taikaisin. Kokeneemmat neuvoivat kuitenkin olemaan kutsumatta, antaa koiran tehdä rauhassa töitä. Piilo oli Taaville ilmeisesti jotenkin vaikea, kun se oli pitkän aikaa istunut siinä kiven päällä ja ihan varmasti tiennyt, että siinä se mm nyt kököttää, mutta ilmaisun aloittamiseen se oli lopulta tarvinnut pienen namipurkin kolisuttamisen avuksi.

Tänään harkoissa hyvää oli erityisesti se, että Taavi ei nuoleskellu kenenkään naamaa ja oli ihan hyvin hallittavissa ilman hihnaa maalimiehiltä keskilinjalle tultaessa. Vähän noi pari mietiskelyä ennen ilmaisua jäi mietityttämään, mutta ehkä Taaville on vaan ruvettava rohkeasti tekemään vaikeampia juttuja, jotta homma edistyy. Nyt alkaa sitten talvitauko, toivottavasti kevät tulee pian!

Lajikirjoa

Sunnuntain kunniaksi tallasin jäljen lähimetsään. Tällä kertaa jälki oli n. 300 m pitkä iso hevosenkenkäjälki, jossa kuusi esinettä. Keli tuuleton ja kostea.

Jäljen vanhetessa treenattiin esineruutua. Esineen hakeminen onnistuu tosi hyvin, jos Taavi näkee, että mä vien alueelle jotain, muuten ei tule mitään... Tehtiin sitten neljä kertaa niin, että vein esineen heilutellen sitä ja Tapsu haki. Toisen esineen jälkeen yritin lähetystä ilman, että Taavi näki esineen vientiä (olin siis jo aikaisemmin vienyt alueelle muutaman esineen), mutta silloin se ei lähde kuin kaksi metriä ja rupeaa sijaistoiminnoille. Ilmeisesti on siis vielä jatkettava sinnikkäästi tuota esineiden vientiä Taavin nähden alueelle. Ja aluehan on meillä siis vasta kaistale.

Jälki ehti vanheta vajaan tunnin. Lähetys onnistui hyvin ja Taavi nappasi jäljen hienosti. Muutama metri takajäljelle ja omatoiminen korjaus siitä oikeaan suuntaan. Esineetkin Taavi ilmaisi tosi hienosti, vaikka muutaman kohdalla kulki hieman jäljestä sivussa, niin silti haistoi esineen hyvin ja koukkasin sen tuomaan mulle. Tokavikan esineen jälkeen tosin jokin muu jälki vei todella voimakkaasti Taavin mukanaan ja se piti sieltä oikein kiskoa takaisin oikealle jäljelle. Tästä kuitenkin loppu jatkui hyvin. Erityisen iloinen olen hyvästä tien ylityksestä ja tien jälkeen metsän vaihtumisesta peltoon, jotka eivät harhauttaneet Taavia, vaan loppupalkka löytyi hienosti!


Maanantaina mentiin iltahämärissä koulun pihaan ajatuksena tehdä pienimuotoinen tottistreeni. Koulun pihalla oli kuitenkin poikajoukko polkupyörineen ja pari tyttöä pelaamassa jalkapalloa. Ensin ajattelin, ettei me tonne voida mennä, mutta sitten rohkaistuin, hyvää häiriötähän tuo vain on! Pihalla olevan nuorison lisäksi armeija antoi häiriötreeniin oman osansa huutamalla kaiken maailman marssihuutoja ja kyllähän siinä koulun ympärillä myös melkoinen autoliikenne on, joten oikein hyvä paikka harjoitella häiriö herkän pyrripojan kanssa.

Siinä sitten treenittiin seuraamista ja jättäviä ja käännöksiä ja paikkamakuuta ja eteenmenoa ja luoksetuloja ja ja ja. Paikkamakuussa aiheutin itse vielä lisähäiriötä heittelemällä palloa Taavin editse ja juoksentelemalla ja pomppimalla sinne sun tänne. Kotimatkalla koukattiin vielä koirakentän kautta tekemässä muutama hyppy. Uskaltauduin hyppyyttämään viiden laudan korkuista estettä ja hyvin hyppi Tapsuli. Kaikki jutut sujui tosi hyvin ja oli kyllä paras treeni taas pitkään aikaan!


Torstaina aamusella käytiin akkain kanssa tottistelemassa. Taavilla aiheena mikäpäs muukaan kuin häiriön alla tehtävät erilaiset jutut. Ennen tätä kuitenkin tein omineen seuraamista, käännöksiä ja jättäviä sekä luoksetuloja, kun olinkin kentälle jo ennen muita.

Ilmoittautumisharjoitus meni tosi hyvin, Taavi ei ollenkaan halunnut mennä hyppimään ja pussailemaan "tuomari", vaan istui nätisti mun vieressä ja vähän kyllä vilkuili "tuomaria" ja kättely oli vähän vaikea, mutta kaikkinensa oikein mallikas suoritus! Ihmisryhmässä seuraaminen ei oikein meinannut onnistua ja jokin ihme juttu häiritsi Taavia ja aina yhden ihmisen kohdalla se rupes hyppimään omituisesti sivuun. Ei keksitty mistä se johtui, aina muuten seurasi hyvin, mutta tässä yhdessä kohtaa pomppi sivuun...

Paikkamakuuta tehtiin sakemanninartun ollessa häiriönä. He treenasivat perusasentoa ja pieniä pätkiä seuraamista. Muutaman kerran myös kävelivät ja hölkkäsivät ees taas Tapsalle häiriöksi. Tällä kertaa ei elettäkään nousemisesta (olin koko ajan kasvot Taaviin päin), mutta veikkaan, että vauhdikas luoksetulo olisi ollut aika haastava.


Sain jostain kuningasidean mennä suoraan yövuorosta hakutreeneihin. Ajattelin, että kun edellisistä treeneistä on kuitenkin jo yli kuukausi, niin olisi kiva mennä. Yllättävän hyvin jaksoin, vaikka kyllä sitä väkisinkin yövuorojen jälkeen käy vähän vajaalla...

Keli oli todella vähätuulinen, poutainen nollakeli. Taaville kuusi ukkoa suunnitelmalla: läpsy, valmis, valmis, haamu, valmis, valmis. Lärppä oli niin intoa piukassa, että meinasi revetä liitoksistaan kun sai hakuliivit päälleen! Ei tietoakaan mistään hyvin hallittavasta koirasta, vaan narun jatkeena oli kieli sinisenä hihnassa vetävä yli-innostunut pyrrinpoikanen, joka ei pystynyt ollenkaan keskittymään haukuttamiseen tai mihinkään muuhunkaan, vaan sinkoili sen minkä kerkesi.

Läpsylle lähetys meni hyvin, Taavi malttoi jopa odottaa käskyä ennen hirvittävää pinkaisu. Maalimiehen piti vähän houkutella Taavia haukkumaan, kun se vaan oli liponut mm:n naamaa ihan hulluna. No, viimenään sieltä vähän haukkuakin saatiin aikaiseksi, aika vaikeaa se kuitenkin oli, ei jotenkin keskittyminen meinannut millään riittää.

Toiselle ukolle Taavi lähti myös erittäin innokkaasti. Tämä olikin seisova maalimies ja pienellä avustuksella irtosi todella hyvä haukku. Kolmas ukko oli valmis sadekaavun alla oleva ukko, jonka naaman Taavi taas nuoli perusteellisesti... Haukkukin kuitenkin irtosi. Tässä vaiheessa oli suurimmat höyryt jo päästelty ja hallinta alkoi onnistua. Haamu meni tosi hyvin, kuten myös sen jälkeinen valmis.

Viimeinen ukko tuotti sitten vaikeuksia ja jouduin lähettämään Taavin sille kolme kertaa. Se oli vakaasti pyrkimässä lähetyksen jälkeen ulos alueelta selvästi kuitenkin jokin haju nenässään... Tänään muutamalla muullakin koirilla oli radan loppupäässä normaalista poikkeavaa käytöstä. Viimein kuitenkin lähti hyvin suoraan ja nosti ukon hyvällä haukulla. Päätettiin tän possuilun johdosta tehdä vielä yksi peräänajo, jotta saadaan pikkupojan päähän iskostettua suoraa vauhdikasta menoa.

Radan merkkejä pois kerätessä huomasimme radan loppupään halki kulkevan jäljen piilomerkit ja makauskin löytyi, joten olisikohan kyseessä ollut sen verran tuore verijälki, jotta se sekoitti koirien toimintaa?


Pääsin männäviikolla myös pitkästä aikaa ohjattuihin jälkitreeneihin =). Siellä Taaville oli tarjolla vieraan tekemä n. 400 m pitkä jälki muutamalla tampatulla kulmalla ja kolmella kepillä ja kahdella esineellä. Keli kostea ja lähes tuuleton nollakeli.

Jäljen vanhetessa teimme esineruutua ja Taavi haki kolme esinettä hienosti, kun näki niiden viennin alueelle. Ohjaaja kyllä näki selvää kehitystä sitten viimekertaisten kimppatreenien, vaikkei se aina itse kyllä siltä tunnu. Mutta kiva jos muut huomaa kehityksen, niin kai sitä on sitten tapahtunut! Kovasti vaan lisää treeniä tähän esineruutuun, niin kai se Tahvokin sen jujun joskus tajuaa.

Jälki meni sitten jo melkein hämärähommiksi. Janan mitta oli vajaa kymmenen metriä ja ensin pieni tarkistus takajäljelle ja sitten löytyi oikea suunta. Hyvin Taavi jäljesti paikoin kovinkin kivikkoisessa maastossa. Kulmat meni oikein näppärästi  ja muutenkin ihan kivasti Taavi keskittyi, vaikka kaksi keppiä sinne matkan varrelle jäikin. Löydettyjen esineiden ja kepin ilmaisut olivat tosi hyvät.

Viikko Vuokatissa

Vietimme lomaviikon Vuokatissa. Tarkoituksena oli lenkkeillä paljon hienoissa maisemissa ja niin me teimmekin. Alkuviikko oli lämmin ja sateinen, loppuviikko kylmä ja luminen. 

Kotimatkalla poikkesimme Kuopiossa siskolikkaa moikkaamassa:

Vuokatista koukkasimme vielä Hyvinkäälle Nuttua moikkaamaan:

Taas on tottisteltu vaihtelevalla menestyksellä

Maanataina oltiin vuoden viimeisessä maanantai-illan ryhmätottiksessa. Käytiinkin sitten läpi lähes kaikki, mitä on syksyn aikana ollut tunnilla ohjelmistossa. Istumiset ja maahanmenot paikaltaan sekä liikkeestä ja luoksetulot Taavi suoritti hienosti. Seuraaminen ei meiltä vielä pitkää matkaa onnistu, mutta alku siihenkin on ihan hyvä. Taavi sieti myös toisten koirien aiheuttamaa häiriötä ihan kiitettävästi, isovillakoira tosin oli tänään sietokyvyn ylärajoilla...


Tiistaina tottisteltiin takapihalla: noutoa, seuraamista, täyskäännöksiä, liikkeestä istumista, seisomista ja maahanmenoa. Kovasti se tuota maahanmenoa aina tarjoaa jokapaikkaan. Sitten tehtiin myös istumista ja maassa oloa häiriön alaisena, hyvin se kesti mun riekkumisen sen ympärillä.

Tottistelun jälkeen laitoin Murun eksymään pimeään metsään kolme kertaa. Ekasta Taavi sai ääniavun, kun vähän huudeltiin ja varmisteltiin paikkoja sysipimeässä metsässä. Hyvin upposi Taavi, ei mitään pimeän aiheuttamaa muutosta käyttäytymiseen huomattavissa. Kaksi seuraavaa oli valmiita ja ihan loistosuoritukset niillekin, tosin haukku olisi kaikilla voinut olla parempi. Täytynee vissiin taas ruveta pelkästään haukuttamaan Tapsua, kun se homma on vähän tässä viime aikoina päässyt unohtumaan.


Torstaina käytiin pitkästä aikaa kimppalenkillä Seijan lauman kanssa. Taavi sai totutusti alkuun Aune-äipältä pientä kurinpalautusta, eikä muidenkaan kanssa leikki oikein irronnut yrityksistä huolimatta. Ihan huippu lenkki kuitenkin kivassa syyssäässä.


Perjantaina harjoiteltiin tottista muutaman kaverin kanssa. Meillä oli tosi huono päivä. Seuraamisharjoituksessa onnistuin hipaisemaan Taavin tassua ja herra herkkätassu reagoi tähän sitten niin, ettei enää tullut lähellekään mua ja aina kun liikahdin, niin pomppas kauemmaksi. Paikkamakuusta nousi kaksi kertaa toisen koiran luoksetulojen aikana :/ Kokeilin olla selin Taaviin, mutta se ei sitä näköjään vielä kestä toisen koiran juostessa, vaikka muuten siellä makaakin ihan nätisti. Kolmannella kerralla olin kasvot Taaviin päin ja näin se meni hyvin. Ei siis pidä tässäkään ahnehtia. Eteenmeno oli tänään oikeastaan ainut, mikä onnistui hyvin.

Tottista ja sorkkahommia

Tiistaiaamuna tottisteltiin Joren ja Lolan kanssa. Ensin Taavi oli Jorelle häiriökoirana; Jore seurasi ja Taavi yritti olla perusasennossa. Vähän se oli vaikeaa, mutta kyllä Taavi siitä ihan hyvin suoriutui. Piti vain vähän muistutella mihin sitä pitikään katsoa...

Taavin kanssa harjoiteltiin tänään ilmoittautumista. Kohti kävelevä ihminen on vaan niin houkutteleva nuuhkimisen kohde, että ekasta yrityksestä ei tullut mitään. Koitettiin vielä kaksi kertaa ja ne meni jo paremmin, se kolmas oli oikeastaan jo aika hyvä. Jättäviä treenasin myös ja käsiavusta huolimatta Tapsu tarjosi ekalla "istu" -käskyllä taas maahan menoa. Lisää "istu" -käskyjä ja nyt onnistuttiin paremmin. Seisomistakin kokeiltiin. Myös perusasento häiriön alaisena oli tänään listalla ja häiriötähän oli taas rutkasti tarjolla kahden naisen riekkuessa =). Vaikeaa se edelleen on Taaville, mutta kyllä se on kehittynyt kovasti!

Viimeiseksi otettiin vielä tokotyyppinen paikkamakuu koirat rinnakkain. En vielä arvannut Taavia jättää ihan omineen, vaan seisoin hihnanmitan päässä, hihna tosin maassa. Hyvin se makoili, vaikka Jore oli vieressä. Ihan lähekkäin ei niitä arvattu kuitenkaan laittaa, mutta mun mielestä kuva valehtelee välimatkan todellisuutta pidemmäksi (eikä Jore edes näytä tuossa kuvassa isolta, painoeroa kavereilla on kuitenkin reilu 50kg...).

Lopuksi vielä leikitin Taavia ja kyllä oli kentällä onnellinen koira, kun sai uusi narupallo suussa juosta mielin määrin <3

Torstaina oli viimeinen kerta junnutottiskurssia. Me tehtiin jotain, mitä en olisi uskonut meidän tekevän vielä pitkään aikaan!!! Taavi oli paikkamakuussa ilman mitään liinoja tai varmistuksia!!! Siis paikkamakuussa koko belgiuroksen treenin ajan eli noin 10 min.!!! JEE!!! Kyllähän mä olen vähän arvellutkin, että suurin ongelma tässä paikkamakuussa on mun korvien välissä, mutta silti! Niin hyvä fiilis! 

Taavi katteli toisen tekemistä ja kelin ollessa aika kylmä, se myös vähän(tosi vähän)vinkui ja korjaili asentoaan muutaman kerran lonkalle ja taas takaisin oikeaan asentoon. Kävin palkkaamassa kun pysyi hyvin myös toisen koiran haukkuessa ja luoksarin ajaksi käännyin kasvot siihen päin. 

Me treenattiin tänään taas kuinka ollakaan perusasentoa ja sitten tehtiin myös täyskäännöksiä. Niissä Taavi tekee sellaisen ihme hypyn käännöksen alussa... Keskusteltiin myös kaikesta siitä, mitä pitäisi nyt sitten taas talven aikana saada omineen aikaiseksi... Kovasti olis tekemistä, jotta oltais bh-valmiita ensi vuonna.

Lauantaina oli pitkästä aikaa verijäljen vuoro. 16 h vanha jälki, joka oli vedetty pikkupakkasessa kohmeiseen maahan ja jonka päälle oli yöllä satanut vähän alijäähtynyttä vettä.

Taavi oli alkumakauksesta todella kiinnostunut ja jäljelle sitä sai vähän houkutella, kun se olis jäänyt siihen makaukselle vaan syömään veristä sammalta. Tänään Taavi jäljesti kaikkinensa aika määrätietoisesti ja paljon vauhdikkaammin, kuin mitä verijäljillä on muistaakseni aikaisemmin tehnyt.

Pituutta jäljellä oli vajaa parisataa metriä ja kulmamakauksia oli kaksi. Ensimmäisen kulman Taavi oikaisi räikeästi ja toistakaa  makausta se ei juurikaan merkannut. Mietin kyllä eilen jälkeä tehdessäni, että olisiko makauksissa pitänyt olla verta vähän laajemmalla alueella kuin ihan vain siinä, missä verta lisäsin sieneen.

Hyvä verijälki pitkästä aikaa ja lopussa uusi tuore sorkka kiinnosti niin kovin, että laskiessani  Taavin irti valjaista, lähti Taavi ja sorkka sellaista vauhtia, etten perässä pysynyt ja niinhän siinä kävi, että Taavi ehti käydä hautaamassa sorkan johonkin. Sinne siis jäi sorkka susien syötäväksi, en löytänyt sitä, vaikka kuinka koitin etsiä...

Sinne se sorkka häipyi...

Omatoimitreeniä ja vähän tottista

Maanantaina raahasin Murun raunioille ja tehtiin pieni omatoimitreeni, kun nuo hakutreenit tuppaa tältä syksyltä muuten jäädä melko vähälle. Keli oli sopivan tuulinen ja vähän kostea syyssää. Ensin Muru piiloon kaatiskukkulalle. Lähetin Taavin ensin tyhjälle puolelle ja eihän se sinne oikein meinannut irrota ja jos lähti, niin meni sitten vinoon. Muutama uusintayritys ja saatiin ihan kunnollinen tyhjä pisto aikaiseksi. Sitten lähetys toiselle puolelle ja taas aika huono irtoaminen. Muutaman yrityksen jälkeen ääniavulla koira hienosti maalille. Haukku ei meinannut millään irrota, häkeltyiköhän liian tutusta maalimiehestä...?

Uusi tyhjä pisto nyt onnistuneemmin ja sillä välin Muru uuteen piiloon. Piilolle lähetys onnistui nyt hyvin ja Taavi sai vainun aika nopeasti. Nyt tuli haukutkin ihan hienosti.

Sitten siirryttiin raunioiden puolelle ja Taavi etsi maalimiehen neljä kertaa ja ihan hyvin etsikin. Ilmaisukin irtosi raunioiden puolella tosi hienosti. Mm oli piilossa erilaisissa betonilohkarekasakoloissa ja roskiksessa sekä kaivonrenkaan sisällä.

Käytiin myös sivistyksen parissa kävelyllä pitkästä aikaa. Muuten meni hyvin, mutta kävelytien alittava motarikanjoni oli aluksi vähän epäilyttävä. Siitäkin selvittiin muutamalla varovaisella askeleella ja korvien höristelyllä. Oikein reippaasti ja rauhallisesti tallusteli Taavi tänään jalankulkijoiden, pyörien, lastenvaunujen ja autojen seassa.


Iltapäivällä innostuin vielä tekemään jäljen. Tein ns. linnanharjajäljen, josta oli joskus treeneissä puhetta. Alla kaaviokuva jäljestä. Maastona istutettu vanha kuusimetsä, jossa ei juurikaan aluskasvillisuutta. Keli tuuleton sadetta enteilevä syyssää.

Janalle lähetys oli tänään tosi vaikea, Taavi ei meinannut ollenkaan lähteä jälkihommiin. Katteli ja kuunteli vain ympärilleen kovin epäluuloisena. Lopulta jälki löytyi, mutta Taavi lähti takajäljelle, jota se ei ole kovin usein tehnyt. Lopulta kun vielä oikea suuntakin löytyi, oli jäljestys sitten mun mielestä tosi hyvää. Nenä oli maassa lähes koko pitkän jäljen ajan. Kepitkin löytyivät hienosti toista keppiä lukuunottamatta. Löydetyt kepit Taavi poimi suuhunsa ja toi mulle. Namin saatuaan jäljestys jatkui ilman eri käskyä. Kulmatkin oli tänään aika hyviä, muutaman Taavi kulki ihan puhtaasti ja lopuissa Tapsulle tyypillinen kulmalenkkikin oli aikas pieni.



Tiistaina vähän tottisteltiin akkain kanssa uudella kentällä. Sellaisen havainnon olen tehnyt, että hiekkakentät on Taaville jotenkin parempia, nurmikentällä nenä ei meinaa sitten millään irrota maasta...

Perusasento- ja seuraamisharjoituksia väännettiin ja hyvin väännettiinkin. Mutta edelleen teen ite aika paljon virheitä. Pikku hiljaa kuitenkin edistymme. Pelastuspuolen kokeiden tottisosuudessa on käyttöesineen nouto ja mä valitsin meille nyt ainakin aluksi esineeksi tiskiharjan, joten sen noutamista harjoiteltiin. Vauhtia on tullut noutoon kovasti lisää, mitään luovuttamista en ole vielä vaatinut, kunhan nyt vain tuo mulle. Edessä istuen harjan/kapulan pitoa harjoitellaan sitten omana juttunaan erikseen ja joskus toivottavasti saadaan yhdistettyä nämä kaksi.

Lopuksi vielä paikkamakuuta sakemanninartun kävellessä Taavin ympärillä. Taavi kyllä seuraa katseellaan toisen koiran menoa ja kun huomautan asiasta, niin katsoo taas hetken mua ja sitten taas toista koiraa. Ei kyllä tehnyt elettäkään noustakseen. En väkipalkannut kertaakaan ja hyvin Tapsu pysyi.

Tänään Tapsu keskittyi jotenkin tosi hyvin ja oli ihan intoa piukassa! Kentän toisessa päässä treenaava toinen koiraporukkakaan ei häirinnyt ollenkaan, vaan Taavi malttoi keskittyä <3 Oisko tunnetilatreenaus tuottamassa pikkuhiljaa tulosta?!


Torstaina aamusta kentällä perusasentotreeniä ja ihmisryhmää. Perusasennossa Taavi on ruvennut itse korjaamaan asentoaa, jos tulee väärään paikkaan. Ihmisryhmässä ensimmäisellä kerralla olis ehdottomasti pitänyt päästä nuuhkimaan, mutta toinen ja kolmas kerta meni jo ihan hyvin, vaikka menin tosi läheltä ihmisiä. Jättävistä treenattiin maahanmeno, joka onkin nyt tosi nopea, jes. Lopuksi otettiin vielä perusasentoa ihmishäiriöllä: kaksi akkaa hyppii haaraperushyppyjä ja huutaa ja kiljuu, aika paljon vaadittu mun ihan pikkuisen häiriöherkältä mussukalta, Taavi kuitenkin  yllättävän hyvin piti kontaktia, vain muutaman kerran piti muistuttaa.

Illalla oli sitten junnukurssi. Tehtiin perusasennossa käännöksiä ja jättäviä. Jättävissä istumisen sijaan Taavi tarjoaa usein maahanmenoa. Yllättäen seisominen onnistui parhaiten, vaikkei sitä olla juurikaan treenattu pitkään aikaan. Käsimerkki on edelleen siinä apuna, pitää ottaa se tohon istumiseen myös mukaan. Myös yksi pitkä luoksetulo tehtiin ja eteenmeno niin, että vietiin ensin yhdessä purkki ja sitten takaisin lähetyspaikalle. Sinne se lähti kuin ohjus ja matkalla se aina tekee niitä ilopomppujaan vai hyppiikö korkeamme sen tähden, jotta näkisi mihin se purkki oikein jätettiinkään...? =)

Sitten oli vuorossa paikkamakuu tervu-uroksen treenatessa seuraamista, noutoa, eteenmenoa ja luoksetuloa. Ei tullut taaskaan katsottua kellosta aikaa, mutta kyllä se ainakin sen kymmenen minuuttia kesti. Välipalkkasin Tapsun kahdesti, kun kesti hyvin toisen koiran haukkuessa ja eteenmenon ja luoksetulon ajaksi menin lähemmäksi ja olin kasvot Taaviin päin. Ihan loistavasti jaksoi, ja vaikka toisen tekeminen kiinnosti, niin ei kyllä missään vaiheessa tullut tunnetta, että se sieltä johonkin lähtisi. Milloinkohan uskaltaisi kokeilla ilman varmistusta? Pitkä paikkamakuu on kyllä aika hyydyttävä ja lopussa Taavi vähän vinkui ja pudotti asennon lonkalle.


Perjantaina intouduin vähän tekemään takapihatottista. Noutoa uudella 650 g kapulalla, jääviä maahanmenoja, istumisia ja seisomisia. Ja sitten tietysti perusasentohinkkausta. Taavi teki tosi hyvin, vaikka jäävissä tarjoaa usein istumisen sijaan maahanmenoa... Koska Tapsa oli niin innoissaan tekemisestä, päätin myös mennä illalla ryhmätottikseen. Aika pienellä porukalla mentiin, meitä oli vain kolme. Aiheina oli tänä iltana istuminen, perusasento, seuraaminen ja luoksetulot.

Tässä video noudosta

Perusasento meni ihan hyvin ja nyt pitäisi kuulemma ruveta harjoittelemaan liikkumista sivuittain. Seuraaminen toisten koirien ympärikin meni ihan hyvin, omalla äänelläni saan aika hyvin pidettyä Taavin kontaktissa. Istuminen meni myös oikein hyvin ja kokeiltiinkin sitten jättävänä. Taas tarjosi muutaman kerran maahanmenoa, kun ohjaaja halusi mun tekevän sen ilman käsiapuja... Luoksetuloja tehtiin kahden koiran välistä. Taavi tuli omat luoksetulonsa oikein hyvin, vähän vilkaisi hoffia ohi kiitäessään, mutta vain vähän ihan pikaisesti. Mutta kun tuli vuoro olla paikallaan ja toinen koira kiiti ohitse, oli se tänään Taaville aivan ylitsepääsemättömän kamalaa ja karvat nousi selässä pystyyn ja äänestä ei jäänyt mitään epäselvää :/

Nyt pidetään ainakin kolme päivää vapaata kaikesta treenaamisesta!