Melkein jo liikaa tekemistä

Edellisviikon keskiviikon aamu-uinti oli taas kiva juttu. Sinnistä on tullut reipas uimari näin allasolosuhteissakin. Luonnonvedethän se puljaa mennen tullen...

Perjantaina hakuiltiin Sinnin kanssa kolmella valmiilla ukolla. Ekalle asti kantoi rullaa, siitä eteenpäin meni oikein hyvin.

Lauantaina oltiin Sinnin kanssa KIKK-koulutuksessa, siitä oma postaus täällä.

Sunnuntaina osallistuttiin hyppytekniikkakoulutukseen. Olin varannut paikan koulutukseen ennen Sinnin lonkkakuvien tulosta ja olen siitä lähtien kipuillut asian kanssa, että onko järkevää hyppyyttää vai ei. Niin monenlaisia kommentteja ja kokemuksia kun olen asian tiimoilta saanut ja kuullut.

Tekniikkatreenit tehdään kuitenkin matalilla hypyillä ja niistä on hyötyä koiralle, vaikkei varsinaisesti mitään hyppylajia harrastaisikaan. Joten taidetaan jatkaa tekniikkatreeniä jos ei muuten, niin koiran kehonhallinnan kannalta.

Sinni teki perusarjaa, kasvavaa sarjaa ja etäisyyden arviointia. Olin talven treeneissä huomannut saman kuin kouluttaja nyt, että kasvava sarja on Sinnille vaikeampi kuin etäisyyden arviointi. 

Mutta noin niin kuin muuten Sinni hyppää hyvin. Alun istuma-asento välillä vähän leviää, johtunee lonkista.

Maanantaina Taaville peko-tottista ja vieraan jälki sokkona.

Tottis ihan ok. Seuruu meillä on mitä on ja paikkiksessa valui taas istumasta maahan. Eteenmenot kohtalaiset, mitä nyt yks kuseminen (oli just narttu kussu siihen) ja pysäytykset vähän hataria. Paljon hyvää kuitenkin.

Jälki oli 600 metriä, esineitä viisi ja lyhyt nostomatka, ikää tunti. Nosto meni hyvin ja aina tienylitykseen asti varmasti ja vauhdikkaasti. Tien jälkeen vähän haparointia ja sitten taas varmaa jäljestystä loppuun asti. Aikaa meni kahdeksan minuuttia, matkaa tosin kertyi vaan 500 metriä ja yksi esine liian vähän. Tiesin, että tien ylityksen jäljeen oli tapahtunut tuo hairahtuminen ja sinne jäi yksi esine. Muuten varsin mallikasta menoa. Vähän vähempi vauhti ei olis kyllä haitannu yhtään.

Tiistaina oltiin Sinnin kanssa Oili Huotarin tokovalkussa ja tutkiskeltiin meidän merkkien kiertoa, kapulan pitoa, eteen tuloa ja ruutua. 

Saatiin paljon hyviä ideoita. Nyt vaan pitäisi kaivaa jostain aikaa ja motivaatiota.

Oili näytti miten koira palkataan

Keskiviikkona tokoiltiin ulkona Oilin oppeja ja vähän rallyn juttuja, loppuun hyvä paikkis. Tarvittais lisää porukkaa meidän tokoryhmään...

Torstaina aamulla Sinttu ja K kimppalenkillä ihanan keväisessä metsässä.

Illalla jälkitreeniä Sinnille, teemana jäljen nostot. Vieraan tekemiä lyhyitä jälkiä oli neljä, jotka nostettiin peräjälkeen. Kaksi ekaa meni hyvin, osasin jopa vähän lukea Sinniä. Kolmas jälki hukkui kesken matkan ja neljäs oli taas muuten hyvä, mutta en osannut lukea nostoa varmasti. 

Nostomatkat oli nyt pidempiä, kuin mitä ollaan omineen tehty. Oli kyllä hyvä ja uskoa luova treeni, vaikka ihan kamalan kaukana ollaan siitä varmuudesta, minkä haluaisin saavuttaa.

Perjantaina Taaville hakua kokeenomaisesti. Hienosti löysi heikossa tuulessa kaksi maalia ja ihan vieras mieskin haukuttiin hienosti. Vähän se taas ennakoi  mun sivulle tuloa, muuten mallikasta menoa.

Lauantaina käytiin Sinnin kanssa kokeilemassa haun peruskoetta. Vähän liian aikaisin tuli tämä koe meille mun makuun, mutta kun vertaa mun työvuorokalenteria ja koekalenteria ja jos ei Inariin tai Ouluun viitsi lähteä, niin eipä tässä inhimillisen matkan päässä ole kokeita... Joten yritettiin.

Sosiaalisuus ja hallinta heittämällä läpi ja hakukin olisi menny, jos en olisi itse sössinyt sitä. Keli oli kuuma, mittari näytti 22 plussaa ja tuulta ilmatieteen laitoksen mukaan 1 m/s ja alueena tosi tiheä kuusikko eli ei juuri henkäystäkään. Hienosti Sinni kuitenkin löysi kaksi ekaa ukkoa nopsaan ja hienot ilmaisut, joista toinen tarkastajankin mielestä ihan oppikirjasuoritus! Eikä edes aluksi kantanut rullaa turhaan. 

Kolmas ukko menikin sitten pipariksi mun toimesta. Maastossa oli paljon isoja kaatuneita kuivia kuusen runkoja ja mä luulen, että Sinni oli jo kerran käynyt hakemassa rullan ukolta ja mun luo tullessaan pudottanut sen joutuessaan luovimaan tietään näiden kuivien kuusenrunkojen yli, kun tuli mun lähelle vähän sen oloisesti että näytölle pitäis mennä. Sai siinä sitten jalkansakin vielä rullan väliin ja kun sain sen auottua siitä, niin lähti kivasti kyllä uudestaan sinne suuntaan, mistä oli tullut ja hetken päästä tuli rulla suussa mua kohti. Tässä kohtaa mä sanoin "hyvä tuo" ja "täällä". En edes itse tajunnu tätä, mutta siihenhän se koe sitten kosahti, kun koiraa ei saa auttaa ilmaisussa. Ihan lievästi harmittaa. Mut Sinni oli hyvä, paljon parempi kuin osasin edes odottaa. Mutta ei maha minkään ja onhan tuossa rullassa omat mulle uudest haasteensa... Ilman ylimääräistä härväystä en varmaan olis menny vahingossakaan huutelemaan mitään.

Kuvat Tarja Lindfors:

Hallinta läpi

Jälkipuintia testaaja Pekka Ulvelinin kanssa

Otsikkoon viitaten on ollut pikkusen ruuhkaa kaiken tekemisen kanssa viime aikoina ja rupeaa olemaan takki aika tyhjä. Kesäkuun alkuun kun jaksais vielä painaa, niin sitten ei olis enää sovittuna mitään suurempia juttuja ja pieni tauko kaikesta voisi tehdä hyvää ja auttaa rakoilevan motivaation kanssa...

Kelit rupeaa lämpenemään ja lenkeillä ojat houkuttaa

Murut

Talvipuuhailuja

Viime viikon perjantaina oltiin tuiskuisessa kelissä pikaisissa taamajatreeneissä. Sinnille teemana oli korkealla olevat ukot. Hyvin hiffasi Sinni jutun juonen. Mentiin liinassa, niin palkka tuli maalimiehen lähelle istumisesta. Viimeinen ukko oli ritiläportaiden yläpäässä ja nuo portaat on Sinnille olleen tosi vaikeat ja nytkään ei ollut kyllä yhtään epäselvää, missä maali oli, mutta ei vain Sinttura pystynyt kiipeämään isoreikäisiä rappuja. Täytyisi etsiä jostain ensialkuun tiheämpi ritilikkö, niin voisi olla helpompi.

Maanantaina aamusella hallilla molempien kanssa. Sinni teki rallyrataa ja hyppytekniikkaa. Taavi saman alo-radan kuin Sinttu ja sitten aika paljon seuraamista, hyvin meni mitä nyt pikkuisen ääntä, mut ei varsinaista haukkumista kuitenkaan.

Ihan ekaksi kuitenkin leikittiin Sinnin kanssa. Koitan taas yrittää vähän herätellä itsessäni tuota leikkihommaa, kun se ois hyvä juttu osata. Yllättävän hyvin Sinni innostuikin, mutta kyllä nami silti on paljon parempi. Yritän jaksaa harjoitella leikkiäkin taas vähän tehokkaammin.

Rallyjutuissa hihna on meille Sinnin kanssa tosi hankala. Toivottavasti päästään joskus alokasluokasta läpi, että voidaan unohtaa koko hihna. Alla vähän nopeutetut videot samasta radasta hihnalla ja ilman. Ilman menee niin paljon paremmin! 

Kaikki  mun kiertämiset on etenkin tuon hihnan kanssa hankalia ja tänään ei meinannut istumasta seisomaan onnistua millään. Sivuaskelia ei olla harjoiteltu vielä ollenkaan...

Hyppytekniikassa tehtiin ensin perussarjaa ja sitten korkeuden arviointia. Etäisyys viimeiseen esteeseen oli kaksitoista jalkaa. Aika kivasti meni mun silmään, korkein hyppy 56 cm.

Torstaina uimahommia.

Perjantaina Sinni treffas Rillan ja Rillan pennun Wandan. Hauskaa oli! Aunekin oli pitämässä jöötä, mutta ei halunnut tulla kuvaan.

Lauantaina mun päivä vierähti hälytreenin järjestely- ja johtohommissa. Rankka päivä noin ilman koiraakin, mut kivaa oli ja taas opittiin uutta.

Johtopaikkahommia

Kiitos Kymenlaakson pelastuslaitoksen ensihoitoyksikölle vierailusta! Tärkeää tietoa etenkin hypotermiapotilaan hoidosta tuli kerrattua ja muutenkin mahtavaa keskustelua.

Illalla vielä Sintturan kanssa näyttelytreeneissä, jotka meni niin hyvin kuin tällaiselta asiaan ei niin vakavasti suhtautuvalta voi mennä. Erityisen tyytyväinen olen Sinnin rauhalliseen käytökseen, kun viimeisien juoksujen jäljeen on ruvennut esiintymään jonkin verran (aiempaan verrattuna paljon) rähjäämistä muille koirille.

Päästiin juoksemisen, tönöttämisen ja kopeloinnin lisäksi testaamaan myös mittaamista ja pöydällä oloa ja siellä kopelointia. Pöytä oli vähän jännä, mut superhienosti Sinni senkin selvitti.

Teki hyvää nää treenit meille!

Sunnuntaina rakennusetsintää ja Sinnille otettiin irtorullilla ilmaisua. Arvasin, että meidän talvitreenit ei ole tehny hyvää ilmaisulle, mutta pienen muistuttelun jälkeen saatiin onnistumisia. Intoa ja rakkautta oli taas ihan ina liikaa, mut sehän on vaan hyvä juttu! Kolme ukkelia löytyi reippaalla menolla.

Taavikin pääsi puuhailemaan pidemmällä etsinnällä, kun silleoli vain yksi maali ihan kaikista kauimmaisessa nurkassa. Hienostihan sekin meni.

 

Raksatreenistä pienen lenkkitauon jälkeen hallille. Sinnin kanssa puuhasteltiin leikkijuttuja aluksi. Hetken se jaksaa olla innokas, mut paloa leikkimiseen ei kyllä ole. 

Tehtiin paljon seuruuta ja sitten pitkä paikkis toisen koiran häiriköidessä. Seuruuseen kaipaisin lisää jotain, mut en osaa sitä rakentaa, paikkis meni hyvin.

Taavi kävi kanssa seurailemassa ja istumassa pitkän paikkiksen sekä teki eteenmenon namipallolle. Oli oma varma itsensä hieman liialla innolla, tykkään.

Maanantaina aamusta hallilla rallattelemassa alla olevaa rataa. Hiton hihna sotkee Sinnin tekemisen. Muuten oltiin melkein hyviä.

Taavi teki saman radan ja sit lisäksi pitkää seuruuta ja oli paikkiksessa sen aikaa, kun siivosin radan pois. Tapsu osaa.

Päivällä käytiin kamalan raskaassa kelissä jäätä myöden saaressa mökillä syömässä eväät. 

Tiistain rallytreeneissä teemana oli vauhdin muutokset. Niissä ehkä vaikeinta on mulle itselleni ajoittaa vaihto oikeaan kohtaan ja hitaassa vauhdissa Sinnin pylly meinaa mennä helposti maahan. Molempia haasteita saatiin työstettyä eteenpäin.

Lopuksi mittailtiin koiria ja se olikin meille menestysjuttu kaikista ennakko-oletuksista huolimatta.

Rallysta suoraan taajamaharkkaan, jossa Sinnille irtorullailmaisutreeni. Pikkusen huolettomat palautukset, muutoin ok suorituksia.

Keskiviikkona Taavi kävi tokotreeneissä hömpöttelemässä. Seuruuta, paikkista, merkkien kiertoa, jättäviä. Vähän oli keulivaa menoa, mutta pääasia, että vanhuksella on hauskaa!

Talvihommia

Perjantaiaamupäiväna koirien väsytys uimahommien merkeissä, jotta itse sai hyvät unet ennen ekaa yövuoroa. Taavi ui yhtä innokkaasti kuin aina ja Sinnikin on pertannut ihan vallan mahdottoman paljon. Ei tarvi liinaa enää ollenkaan ja menee ihan omineen uimaan. Välillä tarvii vähän tuupatakin, mutta se johtuu enempi Taavin suuresta egosta, jota Sinni välillä vähän väistää. Hyviä pitkiä uimapätkiä molemmille, mahtavan kivaa oli. Nyt on kymppikerran kortti käytetty loppuun, mutta varmasti vielä tullaan talven aikana useamman kerran uimaan!

Maanantaina aamupäivällä hallilla Sinnille hyppytekniikkaa perussarjan, set pointin ja etäisyyden arvioinnin merkeissä. Etäisyyden arvioinnissa vimpona umpieste.

Rauhallisesti meni.

Seuruuta tehtiin vähän ja sit yritettiin saada joku tolkku kaukoihin pienen korokkeen avulla. Ei kyl Sinni tajua millään, mitä siltä haluan. 

Taavi teki seuruuta, luoksetuloa ja paikkista. Intoa piisaa ja kaikki meni hyvin.

Tiistaina suoraan töistä rallytreeneihin, Muru toi Sinnin sinne. Aiheena oli pujottelut ja spiraalit sekä kahdeksikko. Sinni oli näissä kaikissa varsin pätevä ja hihna ei tällä kertaa häirinnyt oikeastaan ollenkaan. Parasta seuruuta ikinä! Hyvä treeni!

Rallysta suoraan raksatreeneihin, nyt oli hyvä mesta treenana. Sinnille neljä ukkoa, joista yksi pikkupoika puolapuilla, yksi suihkukomerossa, yksi pressun takana kaapinkolossa ja yks pukukaapissa. 

Alun kaahotuksen jäljeen hommassa oli jopa järkeä. Sinni osasi hienosti kiertää huoneen reunat ja kaikki maaliy löytyi aika nopsaan. 

Ei ollu rullaa, palkka tuli kun kävi istumaan maalin viereen. Puolapuupojan luona kävi hyvin sen alapuolelle istumaan. 

Sinni tietysti rakasti kaikkia maaleja kovasti ja pikkupoikakin sai osansa. Vaikka poikaa jännitti koira kovasti, niin oli kuva, että Sinniä se ei ruvennut epäilyttämään ja osasi olla kiltti.

Keskiviikkona Sinnin kanssa tokotreeneissä. Paikkis menee tällä hetkellä muuten hyvin, mut perusasennossa ei meinais millään malttaa odottaa omaa vuoroaan mennä maahan tai nousta ylös. Mut häntä huisputen pötkötteli paikallaan.

Merkkien kierrot meni tasoon nähden hyvin, ruutua targetille Sinni rakasti ja nyt sain sen jo jäämäänkin ruutuun paikalleen odottamaan mua. 

Liikkeestä maahan oli loistava ja kaukojen hiulausta jatjettiin ja pari onnistunuttakin vaihtoa saatiin. 

Hyvin Sinttura jaksoi ja keskittyi hienosti, vaikka toinen koira touhusi omiaan koko treenin ajan.

Taavi on Suomen Pyreneläisten vuoden 2022 pelastuskoira. Taisi olla seitsemäs vuosi peräkkäin.

Tottelemista rallatellen ja perinteisesti sekä hakujuttuja

Viikko sitten sunnuntaina käytiin aamusta tekemässä pienet raksatreenit tai niin oli suunnitelmissa. Valitettavasti tämä vanha koulu, jonne oli tarkoitus mennä, on tuhottu sisältä sen verran perusteellisesti etten halunnut ottaa tossuista huolimatta riskiä tassuhaavoista, kun lattiat oli aika kattavasti lasinsirujen peitossa.

Koitettiin sitten tehdä ulkona pieni treeni, mutta sielläkin oli lasinsiruja melko paljon, joten nää treenit jäi kyllä tosi tyngiksi. Kelikin oli varsin persiistä ja joka paikassa on niin liukasta, että taajamatreenikään ei oikein turvallisesti onnistu.

Sinnille oli kuitenkin pihassa kolme maalia, joiden luo se meni innolla. Ekalle mennessä otti rullan suuhun hajusta, mutta kävi hyvin maalilla ja toi rullan sieltä mulle. Toinen meni kaikin puolin mallikkaasti ja sitten ennen kolmatta ukkoa se hillui rulla suussa pitkin pihaa ja useamman kerran pyysin irrottamaan rullasta, mutta kohta taas sillä oli rulla suussa. Kolmannelle maalille meni sitten myös niin, että poimi rulla hyvissa ajoin ja jäi sitten rulla suussa istumaan maalin viereen kuin palkkaa odottaen. Uusittiin tää ja meni hyvin. Näytöt kaikilla hyviä.

Sitten joskus kun päästään taas kelien puolesta kunnolla treenaamaan, niin täytyy tehdä muutama irturullatreeni. Vaikka toisaalta eihän se mulle tuo tuota rullaa ennen kuin on käynyt maalilla, mutta silti ois hyvä selkiyttää toimintatapaa.

Tiistain rallytreeneissä aiheena seisomistehtävät ja koiran kierrot. Keskityttiin Sinnin kanssa kyltin 25 ensimmäiseen osaan eli perusasennosta mun aakeleella seisomaan nousua. Tätä tehtiin korokkeen avulla ja Sinni hokas jutun juonen hyvin, vaikka välillä tarjoili vaikka minkälaisia tassukombinaatioita lootalle. Lopputunnista tehtiin liikettä jo vain pienelle tassutargetille.

Koiran kierrot istuen ja maaten meni hyvin, seisten ei vielä kokeiltu, kun seisominen on selkeästi epävarmin liike.

Keskiviikkona tokossa leviteltiin hallinlattialle vähän tötsiä häiriöksi ja tehtiin seuruu, liikkeestä maahan, luoksetulo ja hyppy liikkuroituina. Meni yllättävän hyvin! Eikä tötsät haitanneet yhtään. 

Loppuun paikkis ja jostain syystä Sinni naulitsi kesken liikkeen katseensa vieruskaverin ohjaajaan ja häntä rupes pyörimään kuin helikopterin lapa ja niinhän se vain nousi sieltä. Ei ottanut mun kieltoja kuuleviin korviinsa, kun juoksi rakastamaan viereistä ohjaajaa! Melkoinen epeli! Siitä sit pannasta ohjaten Sinni takaisin paikalleen ja loppu meni hyvin.

Tehtiin sitten vielä paikkis, jossa toinen koira teki luoksetuloja pysäytyksellä. Tää meni hyvin.

Torstain uintivuoro sattui taas nappiin kelien puolesta ja puolituntinen oli varsin hauska koirien mielestä. Sinnikin meni loppupuoliskon jo ilman liinaa ja uskaltautui useamman kerran menemään uimaan ihan ilman apuja.

Perjantaina aamista hallilla. Sintulle hyppytekniikkaa ja Taaville tottista. Teki Sinnikin paikkiksen ja vähän seuruuta.

Sinni on hyppyjutuissa ylen rauhallinen, vähän sais olla draivia enempi, mut ehkä sitä tulee varmuuden kasvaessa. Tänään tehtiin perus- ja kasvavaa sarjaa sekä etäisyyden arviointia. Kasvava sarja näistä ehkä Sinnille vaikein. Perussarjaa tehtiin myös kapula suussa, siinä ei ongelmia.

Paikkis tehtiin mun häiriköiden ja editytään hyvin. Seuruissa Sinni oli reipas.

Taavin kanssa haettiin seuruuseen vähän parempaa mielentilaa, kun tällä kertaa sillä keuli enempi kuin normaalisti. Saatiin ihan ok onnistumisia. Paikkista sillekin kaikenlaisilla häiriöillä ja hyvin Taavi osasi. Lisäksi hömpöteltiin noutoa ja liikkeestä maahan menoa. 

Illalla Sinnin kanssa taajamatreeneissä kolmella ukolla suorapalkalla. Hyvin meni ja mun muistin mukaan ihka eka ukko ylhäältäkin tuli löydettyä, kun puussa oli yksi tyyppi.

Lauantai olikin sitten melkoinen päivä. Ensin aamusta Taavin kanssa Kotkaan hälyharkkaan, jossa testattiin koirajuttujen lisäksi myös ihmisosapuolten ensiaputaitoja. Täytyy myöntää, että aivan yllättäin eteen osuvassa "onnettomuudessa" toimiminen on ihan erilaista kuin luokkahuonekoulutuksissa on opittu.

Ensiavusta selvittyämme etsintään, joka alkoi tuloksettomalla tienvarsipartioinnilla ja siitä maastoon. Melkein 10 pakkasta ja paljon lunta, niin realisoitui hyvin talvietsintöjen haastavuus etenkin maastossa, jossa kulkee jonkin verran polkuja ja lisäksi toisin paikoin hankikanto niin hyvä, ettei siihen jää mitään jälkiä, tuskin juuri hajuakaan ja toisin paikoin taas upotti puoleen reitee. Vaatii hyvää kuntoa myös muilta kuin koiralta... 😅 Myös kartan ja todellisen maaston vastaavuuden erot voivat toisinaan olla suuriakin. 

Kaikkiaan kolmisen tuntia vierähti näissä merkeissä ja kohtuullisen hyvinvoiva maali löytyi lopulta. Paljon tuli hyviä huomioita toiminnasta ja siitä mikä on järkevää ja mikä ei. 

Hälyharkasta nilkka suorana kotiin ja noin 30 sekunnin koiran vaihto ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa hallille möllitokotreeniin. Oman kapulan tosin  unohdin kotiin, mutta onneksi hallilla oli kapuloita lainattavksi.

Sinnin eka palkaton treeni ja meni kyllä siihen nähden hyvin, vaikka ihan aluksi jäikin vähän kiinni johonkin alueen laidassa olleeseen juttuun ja tarvi kaksi käskyä maahan menoon ja seuruut oli vähän laiskoja ja vinoja eteentuloja ja perusasentoja Ja kun mentiin ilman palkkaa, niin keskityin sosiaaliseen palkkaan, kuten videoilta näkyy... Hohhoijaa, että on meikäläiselle vaikea juttu. Kaukot jätettiin tekemättä, koska niitä en ole ollenkaan osannut opettaa Sinnille.

Luoksepäästävyys ja paikkis, video Sari Honkanen:

Möllitreeni, video Heli Kuoppamäki:

Sunnuntain tottiksessa Sinnille seuruuta hlöryhmää, paikkista. Oli oikein iloinen ja reipas seuraaja ja vain kerran piti vähän käydä nuuhkimassa henkilöryhmäläistä. Paikkiksetkin meni hyvin toisen koiran häiriköidessä.

Tiistaina rallyssa tehtiin paria pientä radan pätkää ja harjoitusmääriin nähden Sinni oli varsin pätevä. Kovasti se tarjoaa maahan menemistä monessa paikassa ja kyltti 22 oli  meille kovin haastava. Sinni ei meinannut millään pystyä kiertämään mua. Luulen, että hihna oli yksi iso häiriötekijä ja muutenkin oli aluksi tosi hankala liike, mutta saatiin sekin lopulta onnistumaan.

Illalla käytiin vielä pitkällä lenkillä Viljamin ja Lunan kanssa. Aluksi Viljami oli taas Sinnin mielestä vähän jännä, mutta nopeasti jännä unohtui.

Treenivuosi käyntiin

Vuoden treenit aloitetiin omatoimiaamutreenillä hallilla. Sinnille hyppytekniikkaa ja tottista ja Taaville tottista.

Sinni teki ekaksi hyppytekniikan perussarjaa ja set pointia aina noin 55 cm asti. Meni musta ihan kivasti.

Tottisteltiin seuruun ja luoksetulon loppuasennon sekä paikkamakuun merkeissä. Yritin tehdä seuruusta jotain muuta kuin tylsää ja monotonista, mutta en kyllä tiiä miten osaankin olla niin epävirikkeellinen. Sinni seuraa ihan ok, mut jotenkin haluaisin siihen jotain lisää. Mut en osaa sitä tehdä. Paikkakin on vähän takana...

Luoksetulon loppuasennot on vaikeita, kuten kaikki missä Sinnin pitäisi tulla mun lähelle. Jää aina aika kauas ja sen lisäksi vielä vinoon. Paikkamakuuta tein niin, että heittelin namipalloja häiriöksi. Kerran lähti pallon perään, josta kielsin. Uudet toistot meni hyvin.

Taavi teki saman lailla häirittyä paikkaistumista ja oli varma. Eteenlähetyksiä tehtiin pallolle niin, että koitin ajoittaa lähetyksen mahdollisimman nättiin seuraamiseen, kun into pallolle on aika kova.

Tiistaina yövuorokrapula karistettiin kimppalenkillä Taren kanssa. Ihan liian vähän on nähty koirakavereita! Teki hyvää tämä lenkki ihmisten ilmoilla, Sinnille monta hienoa ohitusta ja oma pöhnäolokin haihtui.

Keskiviikkona molemmille fyssari ja olihan siellä vähän jumeja molemmilla. Taavilla toinen etureisi erityisesti juntturissa ja vähän se selän kohta joka on aina vähän jumissa. Sinnillä selän keskikohta oli vähän enemmänkin jumissa. Molempien kaikki jumit kuitenkin saatiin hyvin auki ja Sinnin käsittelykin rupeaa jo sujumaan, vaikka välillä piti vähän vängätä. Sinni sai kehuja hyvästä lihaksistosta!

Illalla käytiin Sintun kanssa kevyesti tokoilemassa. Liikkuroituna kapulan pitoa ja paikkista.

Kapulan pito meni yllättävän hyvin, mut mun tarvii olla tosi tarkka, etten kapulan irrotuksessa noja yhtään eteenpäin, mieluusti vähän taaksepäin, jottei Sinni pakita.

Paikkiksissa harjoiteltiin lähinnä maahan menoa, joka on Sinnille vaikea. Jos liikkuri oli lähellä, niin homma ei onnistunut ollenkaan. Liikkurin ollessa kauempana sujui paremmin.

Torstaina mentiin mökille pitkäksi viikonlopuksi, oli ihanan rento viikonloppu ja kiva kun jää kantoi, niin lenkkeiltiin lähinnä jäällä.  

Sunnuntain hallivuorolla Sinnin kanssa henkilöryhmää ja paikkista toisen koiran treenatessa. En tiedä miten, mut Sinni oli käsittämättömän hyvä. Mentiin halliin niin, ettei se päässyt tervehtimään ihmisiä, joten ne oli henkilöryhmässä ns. uusia. Kovasti ois mieli tehnyt mennä tutustumaan, mutta hyvin hillitsi itsensä ja teki ehkä parhaan seuruun ikinä. 

Myös paikkis meni hyvin. En ollu kovin kaukana ja palkkasin aina välillä, mutta kaikkinensa aika pitkä paikkis ja ei elettäkään nousemisesta. 

Maanantain uintukerta sattui kyllä enemmän kuin nappiin. Ulkona oli kamala lumimyräkkä, niin oli ihan parasta väsyttää koirat uittamalla. 

Taavi kävi tuttuun tapaan hieman kierroksilla ja kerran mulla jäi sormet väliin, kun se tavoitteli innoissaan patukkaa, auts! Lopuksi patukat laitettiin seinälle telineeseen roikkumaan ja siellä roikkui sitten Taavikin joukon jatkona. Tästä ois pitänyt saada kuva tai video 🤣🤣🤣

Sinni ui tosi hyvin, ekaa kertaa meni uimaan täysin omaehtoisesti. Uusi rampin matto on kyllä hyvä ja varmasti helpotti Sinniä. Puoli tuntia meni taas hujauksessa ja koirilla oli hauskaa.

Tiistaina Sinni täytti kaksi vuotta. On se melkoinen pakkaus, ihana hassunhauska pikkuneiti ❤️

"Synttärilahjana" alkoi rally-kurssi. Meitä on kurssilla neljä koirakkoa ja ainakin nyt ekalla kerralla oltiin kaksi koiraa yhtä aikaa koulutustilassa, joka ei ole suuren suuri, mutta jossa mahtuu ainakin jonkinlaisia rataharjoituksia tekemään. 

Tehtiin kaksi kierrosta ja ekalla kierroksella me tehtiin Sinnin kanssa erilaisia eteentulemisia ja siitä sivulle tuloja oikean ja vasemman kautta istumisella ja ilman. 

Toisella kiekalla oli kolme erilaista täyskäännöstä ja askeltehtävät.

Käännökset oikealle ja vasemmalle menee hyvin ja saksalaisessa käännöksessä Sinni ehkä hokas jotain. Se kun aluksu yritti vähän joka kyltillä kiertää kynttiä ja joihonkin tarjos tassutargettiakin innokkaasti. Hihnan kanssa olin ite koko ajan solmussa.

Kiva päästä pitkästä aikaa johonkin ohjaattuun juttuun, kun kaikki meidän treenit on enemmän tai vähemmän omatoimisia, eikä missään ole valmentajaa tai kouluttajaa.

Keskiviikkona tokoiltiin jättävien ja hypyn tiimoilta. Jättävissä keskityttiin erotteluun ja ihan kamalan hankalaa oli, mut loppua kohti Sinni paransi. Seisomista pitää harjoitella vielä tosi paljon.

Hyppyä tehtiin umpiesteellä ja se olikin vaikeampi kuin mitä avoeste on ollut. Hyvin meni kuitenkin tämä liikkeenä.

Tehtiin myös pari kiertoa ja paikkis. Paikkiksessa Sinni meni vieruskaverin käskystä maahan. Pysyi hyvin paikallaan siihen asti, kunnes huomautin nuuskimisesta. Silloin hipsi mun luo. Lyhyt uusinta meni hyvin.

Torstaina molempien kanssa itekseen hallilla. Sinni teki rallyrataa vapaana ja hyppytekniikkaa. Rataa kokeilin ihan mielenkiinnosta ja se meni paremmin kuin osasin odottaa. Täytyy kaivella rallyjutut esiin ja käydä aloluoka liikkeet Sinnin kanssa läpi ihan ajatuksella, aika paljon se jo osaakin. Ja se hihna pitäisi ottaa mukaan tekemiseen...

Hyppytekniikassa perussarjaa, etäisyyden arviointia ja kasvavaa sarjaa.

Taavi teki myös tuon rallyradan ja lisäksi pitkän seuruun ja pitkän paikkaistumisen mun korjaillessa rataa ja hyppyjä pois. 

Hinnustiina 2 vuotta!

Messariviikonloppu

Heti kun ei kirjoita kaikkea muistiin saman tien, niin muisti rupeaa temppuilemaan, mutta eiköhän tämä suurin piirtein näin ole mennyt...

Torstaina lounastottista Tiinan ja Taren kanssa. Sinnille aluksi hyppytekniikkaa ja taidettiin tehdä vähän seuruutakin ja paikkis Taren kanssa. Myös Taavi kävi treenaamassa seuruuta ja pitkää häirittyä paikkaistumista.

Sinnillä on juoksut tuloillaan ja näissä treeneissä oli selvästi nähtävissä semmoinen vähän haahuileva ja ei niin innolla mukana oleva Sinttunen. Se haisteli aika paljon maata ja oli muutenkin jotenkin vähän turhan rauhallinen. Hyppytekniikkaa saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyvin ja alla Tiinan ottamia videoita. Tarvis vaan miettiä, että miten noita tekniikkaharjoituksia olisi järkevä jatkaa? Tässä lähellä kun ei ole ketään hyppytekniikkakouluttajaa, jonka oppiin ois helppo ja nopsa mennä. Todennäköisesti me vaan hyvipään silloin tällöin omaksi huviksi, kun niin kauan kuin pk-este pysyy metrisenä, en ole viemässä koiriani sen puolen kokeisiin ja muualla ne eivät hyppytekniikka tarvitse kovin kummoisesti.

Taren kanssa yhtä aikaa treenattiin seuruuta ja merkkien kiertoa ja vähän oli Sinni herkillä Tarenkin touhuihin ja vaikka teki ihan hyvin, niin oli aika paljon keskittynyt siihen, missä Tare on. Paikkis meni muuten hyvin, mutta ihan lopuksi Sinni nousi ja hiippaili mua kohti. Kuvastakin näkee, että tällä kertaa Tare oli jotenkin jännä ja piti vähän nojata sivuun. Ei siis tottelemistreenejä meille juuri ennen juoksuja.

Taavin osuus meni hyvin. Se on nykyisin niin innokas seuraaja, että vähän vähempikin riittäisi, mut parempi näin päin. Ääntä siltä tulee vähän, mutta ei tälläkään kertaa mitenkään pahasti ja edistämistä on jonkin verran, mutta se tulee vain siitä innokkuudesta ja se vanhukselle sallittakoon. Täytyy talven aikana kuitenkin vähän yrittää parantaa tuota paikkaa. Lopuksi vielä häiriköity paikkaistumnen, reilu kolme minuuttia meni hyvin, mitä nyt piti jossain välissä vähän nuolla munia, mut sekin voi olla Sinnin tulevien juoksujen syytä, kun sen takapuoli on ollut jo muutaman päivän kovin kiinnostava... Hyvät treenit siis molemmille!

Illalla oltiin hakuilemassa ja Sinnillä oli teemana hommien jatkuminen kolmannenkin ukon jälkeen. Viisi ukkoa siis metsään ja me lähdettiin Sinnin kanssa etsimään ne. Tarkoituksella alue oli aika pieni, jotta toistoja tulisi nopeassa tahdissa. Kolmannen ukon jälkeen ei ollut havaittavissa minkäänlaista hyytymistä vaan ihan yhtä suurella innolla Sinni haki kaikki viisi ukkoa.

Se, mistä sain taas uutta pään vaivaa, niin Sinni noukkii nyt rullan suuhunsa hajun saadessaan. Juoksee sitten kyllä hyvin maalimiehen luokse asti ja tuo sieltä mulle rullan ja sitten mennään hyvin näyttölle. Että kuinka iso virhe tuo rullan hajusta poimiminen nyt sitten on, jos koira kuitenkin käy sen jälkeen myös maalimiehellä...? Sinni jää nyt todennäköisesti ihan pian juoksutauolle, joten ajattelin tauon jälkeen tehdä samantyyppisen treenin kuin nyt ja jos edelleen poimii rullaa jo pelkästä hajusta, niin sitten on kai palattava hetkeksi taas irtorulliin. 

Lauantai ja sunnuntai kului Sinnin kanssa messarissa. Lauantaina meitä oli muitakin, kaikkiaan neljä lyhytkarvaa oli  näytillä ja miten kiva oli nähdä tuttuja. Itse näyttely olikin sitten melkoinen yllätys, kun kukaan ei oikein saanut mitään. Meille oli sattunut harmittava tuomarimuutos rotua vähän paremmin tuntevasta vähemmän tuntevaan tuomariin, mutta näillehän ei voi mitään. Kaikki nämä koirat ovat kuitenkin selvästi erin arvoisia ja erityisesti superhyperupea Riemu, joka ei voisi olla enempää rotumääritelmän mukainen, sai sekin vain EH:n. Ihana Hilde oli ainut tällä kertaa erin arvoinen, mutta sekään ei saanut mitään muuta. Ihan käsittämätöntä näin hienolla koiraporukalla! Ja hassua tässä on se, että Sinnin edellisessä näyttelyssä oli sama tuomari ja silloin Sinni oli ROP... Mut onneksi nää näyttelyhommat ei ole meille kenellekään kovin vakava harrastus ja tällaisella kohtelulla ei kyllä jatkossakaan muuksi muutu. Harvinaisen rodun kanssa on se haittapuoli, että usein tuomareilla ei ole mitään hajua rodusta, osa ei ole edes nähnyt niitä livenä juuri koskaan.

Lauantaina tuomarina oli Maija Mäkinen ja Sinnin arvostelu kuului näin:

Melkein 2 v, feminiininen narttu, joka saisi olla lyhyempi rungoltaan. Hyvä pää, sivulle höröttävät korvat. Hyvä kaula, hyvä pitkä rintakehä, mutta myös lantiossa pituutta. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä ja karva. Hieman painuneet ranteet. Seistessä takakorkea, liikkeessä hyvä ylälinja. Liikkuu hyvin, sivusta kapeasti mennen tullen. Yksinkertaiset kannukset.

Tuloksena siis EH

Videot ja kuvat Teemu Heikkilä

Riemu, Ilo, Sinni ja Hilde

Sunnuntaina olimme Gunnar Nymannin arvioitavana ainoana lyhytkarvana ja hän oli Sinnistä tätä mieltä: 

23 moths. A little heavy in head. Nose to skall is ok lenght. Good pigmentation. Scissors bite. Ok eye shape. Could have better ears. Strong toplines, ok tailset. Normal angulation. ok bone, would like a tighter foot. Correctly coated, a little sort in coat. Too close coming and going, needs a better tail carriage.

Ja sama käännöspalvelun suomentamana:

23 kk. Hieman raskas pää, kuono verrattuna kalloon on ok mittainen. Hyvä pigmentti. Saksipurenta. Silmien muoto ok. Korvat voisi olla paremmat. Vahva ylälinja, hännän kiinnitys ok. Normaalit kulmaukset. Luusto ok. Toivoisin tiiviimmät jalat. Oikea turkki, hieman pehmeä. Ahtaat edestakaisin liikkeet. Hännän kanto saisi olla parempi. 

Tästä myös EH 

Sivuhuomautuksena haluan mainita, että älkää viekö koirianne tälle Gunnarille arvioitavaksi. En tiedä pelkäsikö hän koiria niin kovasti vai mitä oli syynä hänen erikoiseen käytökseensä. Koirien mielestä se oli erittäin epäilyttävää ja pitkäkarvakehää oli lähes tuskaista seurata ennen omaa vuoroamme. Sinnikin meni kehään aluksi iloisesti tuomaria tervehtien, mutta äkkiä Sinninkin käsitys tästä tyypistä muuttui ja Sinni suhtautui häneen lopuksi vähän epäluuloisesti. 

Toinen mitä jäin miettimään, on nuo kapeat/ahtaat liikkeet, että onko ne mainittu hyvällä vai pahalla, kun rotumääritelmä kuitenkin mainitsee ahtaiden liikkeiden olevat rodulle tyypillisiä...

Mutta arvostelusta viis, olen niin tyytyväinen ja iloinen lauantaina juoksunsa aloittaneen Sinnin käytökseen. Juoksut tekee sen selvästi vähän herkemmäksi ja ei niin reippaaksi kuin normaalisti ja silti se meni tuolla kaaoksessa kuin se olisi ihan normaalia sille. Muutama vähän äkäisempikin koira sattui kohdalle, mutta ne ei Sinniä hetkauttaneet suuntaan eikä toiseen.

Lisäksi pääsimme esittelemään rotua muutamalle siitä kiinnostuneelle molempina päivinä. Ihana, kun ihmiset ottavat rodusta selvää ja haluavat tutustua siihen ennen hankintapäätöstä! Sinni ei ainakaan huonontanut rodun mainetta olemalla iloinen rapsuteltava, näyttäen kuitenkin sitä rodulle tyypillistä varautuneempaakin puolta alun rauhallisuudellaan (mikä varmasti johtui pitkälti juoksuista). Se ei siis suoraan tunkenut kenenkään syliin, mutta kun sai ensin vähän haistelle siitä kiinnostuneita, niin pian jo oli sylissä. Myös lapsiin se osasi suhtautua hienosti. Muutama satunnainen vastaantulijakin tuli kyselemään Sinnin rodusta, kun se on niin hirmu kaunis. Ite en vieläkään osaa pitää Sinniä kauniina, mutta ehkä se sitten on, kun niin usein sitä kuulen sanottavan kauniiksi.

Omaa vuoroa odotellessa ehti hyvin leikki Mytyn kanssa.

Myös Koyn kanssa ois ollut kiva painia enemmänkin

 

Muutenkin oli jotenkin köyhät messut. Myyjiä tuntui olevan tosi vähän, eikä mitään kunnollisia messutarjouksia ollut. Alkukankeutta koronan jälkeen vai missä vika?