Flunssa iski lomalla ja siitä toivuttiin hetki. Sunnuntaina jaksoin jo kuitenkin Sinnin iloksi hallille. Illan aiheena oli rallyn voi-liikkeet.
Miten onkaan niin hankalaa tehdä vasemmalla puolella hyvin onnistuvat liikkeet oikealla? Osan joutuu opettamaan ihan alusta asti uudestaan, jotenkin hassua. Mut kai ne sieltä tulee jossain vaiheessa.
Aivohiki tuli
Tiistaina käytiin päivällä hallilla tekemässä molempien kanssa kuvassa olevaa rallyn rataa. Taavilla meni hienosti, vaikka taukoa onkin paljon. Ite sössin vähän, mutta kyllähän se tuon(kin) homman osaa. Ja ääntäkin tuli vain yhdessä kohtaa.
Sinni sitten taas oli lähinnä toivoton. Lähdön jälkeen ekat kolme kylttiä piti ottaa neljä kertaa uudestaan, että saatiin ne onnistumaan jotenkin. Muutenkin oli melkoista haparointia. Ei olla kyllä voittajaluokan ratatreeniä tehty kuin se yksi möllikisaan osallistuminen alkuvuonna. Täytyy ratatreenien osalta nyt aktivoitua. Lisäksi oikean puolen seuruu on edelleen epävarmaa, mut onneksi saa olla käsiapuja mukana. Radan lisäksi tein pieniä pätkiä noita eniten vaikeita kohtia. Radan purun ajan Sinni treenas paikkamakuuta. Kovasti ois haistelututtanut.
Videolla onnistunein yritelmä radasta:
Illalla oltiin kentällä treenaamassa ilmaisua kolmen ukon verran. Irtorullilla mentiin ja pääpointti taas siinä palautuksessa, jossa haluan Sinnin kiertävän mut. Tarvisin ehdottomasti kolmannen käden, kun yhdessä on liina ja toisessa nami ohjaamassa Sinniä oikeaa reittiä ja kolmannen tarvis ihan väkisin sumplimaan liinan kiinni laittoa ja muuhun...
Ekalla ukolla liina on estämässä Sinniä, toka on oikeestaan aika hyvä, mitä nyt en meinaa saada liinaa kiinni, kolmannella Sinni varastaa lähdön ja rulla tippuu turhan aikaisin palautuksessa. Mut just näitä varten haluan tuon kierron, joka varmistaa ilmaisua, vaikka rulla tippuiskin vähän liian aikaisin.
Videot Mia P:
Keskiviikkona tokoa ja aloitettiin paikkiksella. Sinni oli jotenkin jähmeä ja tarvi sekä maahan menoon että istumaan nousuun useampia käskyjä. Tehtiin toinenkin toisto ja siinä meni kaikki hyvin.
Liikkuroituna kaukot, hyppy ja kapulan pito. Kaukoissa Sinni jäi tuijottamaan liikkuria ja tarvi istumaan nousuun kaksi käskyä. Toisella toistolla homma sujui hyvin. Hyppy meni hienosti ja kapulan pitokin muuten, mutta kapulaa antaessa ehkä aavistuksen siirtyi taaksepäin.
Lisäksi tehtiin seuruuta ja liikkeestä maahan menoa, jonka Sinni oli unohtanut ihan totaalisesti. Että kivalla mallilla taas nää tokohommat ja kokeeseen pitäisi tässä keväällä mennä...
Torstaina kävin hallilla tekemässä rallyn ratatreenin molempien kanssa.
Taavi meni taas hiljaa ja melkein kaikki liikkeetkin meni hyvin. Mahtavaa pappajumppailua nämä ja toinen on niin innoissaan.
Sinni jäi jo heti lähdössä tuijottamaan edessä häämöttävää houkutuksessa olevaa laatikkoa ja koko eka suora oli hankala, mut sit ite houkutus meni hyvin. Käännös - askel -tehtävässä Sinnillä oli omanlaisensa versio liikkeestä, mutta muutenhan tuo rata oli monin verroin parempi kuin edellisen kerran yritys. Nyt meni jo heti eka kerralla rata läpi ihan kohtuullisesti ja erityisen mahtavaa oli tuo liikkeestä seisomisen onnistuminen kun koiraa kiertäessä Sinnillä on ihan hirveä halu lähteä pyörimään itse siinä mukana. Peruutuksessa Sinni meinaa joka kerta ehtiä istua ennen kuin lähtee peruuttamaan, että kisoissa toi voi olla se meidän varmin -10 liike.
Radan lisäksi kaikenlaisia rallyliikkeiden yksittäisiä treenejä ja oikean puolen seuruuta tuli myös harjoiteltua.
Illalla BH-treenit, jossa keskityttiin kaupunkiosuuteen. Meni just niin kuin oletinkin eli ihmisiä Sinni olisi halunnu rakastaa ja vastaantuleva koira aiheutti reaktion. Yksin jääminen ei ollut ongelma. Kanssatreenaaja kuvasi suorituksen, kiitos.
Ulko-osuuden jälkeen ehdittiin tekemään vielä paikkis ja irtiseuraamisosuus. Meni hyvin.
Pitkänä perjantaina oli ohitustreenit. Huutelin seuramme sivuilla koiria mukaan ja ihastuttavan paljon tuli osallistujia. Jaettiin porukka kahtia ja kierrettiin korttelia eri suuntiin muutaman kerran. Saatiin monta hyvää ohitusta, mahtavaa! Kiitos osallistujille, toivotaan näille treeneille jatkoa.
Käytiin myös "hölkällä" ja HinnuTinnukka keskittyi lumesta nauttimiseen...
Lauantaina aamusta pieni jäljennostotreeni Sinnille. Tarjolla oli vierasta jälkeä kahden noston verran. Jäljet n. 100 metriä ja lopussa esine. Molemmat pellolla, mut eka jälki jatkui metsään, joten saatiin myös alustanvaihto. Nostomatka muutamia kymmeniä metrejä.
Ekan jäljen Sinni nosti hyvin ja jäljestikin hienosti ja mä osasin sitä lukea. Toinen nosto takajälkenä, en ole varma olisko vaihtanut ite suuntaa, mut en antanut sen mennä liinanmittaa pidemmälle väärään suuntaan ja liinan kiristyessä se kääntyi heti ja kiskoi oikeaan suuntaan. Tällä jäljellä esineestä tuli vahva haju tuulen mukana ja viimeiset kymmenet metrit mentiin ilmavainulla.
Sunnuntaina hallikauden päätös. Sinnille paikkista eri muodoissa ja rallyjuttuja. Taavi teki myös hyvän setin tottista ja rallya. Oli hyvät treenit.
Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.
Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.
Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä
Nukuttiin paljon
Pienenpien lampien jää kesti jo koirat
Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.
Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään.
Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.
Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.
Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.
Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.
Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.
Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...
Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon!
Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.
Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.
Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...
Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!
Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.
Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:
Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!
Joku edellinen tiistaina tässä lähimenneisyydessä molempien kanssa pienet tottistreenit vieraalla kentällä. Sinni teki melko hyvin, vaikka kontakti oli vaikea pitää vieraan koiran treenateasa vähän kauempana.
Taavi vaan hömpötteli pappa-tottista.
Illalla hakutreeneissä mukana Taavi, joka löysi kaksi ensimmäistä ukkoa nopeasti ja kaukaa. Sen jälkeen se löysi maasta jonkun hajun, josta ei meinannut päästä irti. Palasi hajun luo useampaan otteeseen kauempaakin. Olisi ollut mukava saada tietää, mikä oli noin voimakkaat reaktiot aiheittava tuoksu, maassa kun ei ihmissilmin tai -nenin ollut mitään havaittavaa.
Viimeinen ukko oli tiheässä kuusikossa ja se oli kyllä vaikea. Noissa kuusipöheiköissä ei ilma paljon liiku, mutta kun saatiin Taavi irti muista hajuista ja tuulen oikealle puolelle, niin onnistui tämänkin ukon löytäminen. Hyvä, vähän pidempi treeni Tapsulle.
Sinni lähti juoksuhoitoon ja mä jatkoin lomareissaamista. Taavi jäi Murun kanssa kotiin ja ne olikin lähteneet omalle retkelle saaristoon. Pari päivää viettivät poikien laatuaikaa merellä.
Mun palattua omilta reissuiltani lähdettiin yhdessä kotiautoreissuun. Nurmijärvi, Valkeakoski, Tampere, Muurame, Jyväskylä. Kivoja rantoja, luontopolkuja ja maisemia.
Kotona ollessa on käyty Tapsan kanssa juoksentelemassa pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja sitten on yritetty löytää sieniä huonolla menestyksellä.
Loman viimeisinä päivinä hakuiltiin. Yritettiin tehdä oikein vaikea treeni, kun maasto oli haastava kallioalue. Paljon korkeuseroja, koloja, monttuja, railoja ja muita hyviä piiloja. Mut ei Taavia edelleenkään saatu jekutettua, vaan kaikki löytyivät vartissa kolmen hehtaarin alueelta.
Helteet valtasi Suomen ja yksi hellepäivä vietettiin Sintun kanssa merellä, kun vielä ei ole sinilevää. Se on kyllä melkoinen lutra, kun vähän väliä käy pulikoimassa omineen.
Tähystyshommia
Pulipuli
Evästauko
Kotimatkalla tuli väsy
Lauantaina iltasella lyhyt puoli tuntinen jälki Sinnille. Laitoin vähän namiakin sinne tänne ja esineitä oli kuusi.
Nyt oli kova veto jäljelle. Nameja Sinni söi muutaman, mut taisi olla varotoimista huolimatta murkut kerenneet tarttua nappulouhin... Osa esineistä ei kiinnostanut yhtään, osan Sinni ilmaisi hyvin. Mut nyt oli hyvää reipasta jäljestystä. Tehdään siis vähän tuoreempia seuraavaksi, jos sillä sais intoa nostettua.
Hyttysiä oli ihan stanasti
Sunnuntaina uhmattiin hellettä hakutreeneissä, jotka aloitettiin Taavin tarjoamalla kakulla!
Ja ryhmäläiset onnitteli meitä kukin ja skumpin, kiitos!! Ootte parhaita ❤️
Sinnille kaksi kokonaan peitettyä maalimiestä. Molemmilta hyvä rullan tuonti ja muutenkin ilmaisut oli oikein hyvät. Ekaa ukkoa oli vähän tutkinut tarkemmin, tais kuitenkin olla Sinnillä eka kerta kokonaan peitossa olevalla ukolla. Toinen ukko meni tonkimatta Keli vähän hyydytti menoa ja jostain syystä etsinnän aikana Sinni ilmaisi kolme kertaa saman tyhjän paikan. Siinä ei edes ollut ollut ketään muille koirille piilossa. Outo juttu.
Tiistaina aamusta oli jo kuuma, mutta lähdettiin Sintun kanssa silti jäljelle. Vieraan tekemä reilu 300 m, kuudella esineellä, ikää tunnin verran. Rutikuiva maa.
Ei otettu varsinaista nostoa, hyvin lähti jäljelle ja lähes koko jälki hyvin ja innokkaasti liinassa vetäen, joskin rauhallisesti. Yksi esine jäi, muuten häntä heilui esineillä.
Illalla käytiin vielä tottistelemassa bh-juttuja. Koitettiin taas opetella sitä hihnaseuruuta, meni jo aika kivasti. Vähän seuruu on etenkin hihnassa haahuilevaa ja Sinnille entuudestaan vieraat koirat kiinnosti aika paljon.
Henkilöryhmä oli hankala, mut paikkis (4 min) meni hyvin.
Keskiviikko aloitettiin uinnilla. Noi uisi varmaan koko päivän, jos vaan jaksais heittää niille keppiä.
Illalla tokoilua kuumassa kelissä. Sinni ei ole ehkä ihan yhtä kuumanarka kuin Taavi, mutta kyllä silläkin kieli roikkui pitkällä.
Seuruujuttuja, jättäviä, kapulan pitoa ja paikkista. Jättävät sujui, kapulan pito taas ei. Tuputti heti, en tiedä halusko vaan läähättää, vaikkei kyllä niin kuuma ois pitänyt olla. Saatiin kyllä onnistuminenkin.
Paikkis meni tosi hyvin. Riitti yksi käsky maahan menoon ja yksi ylösnousuun, eikä Sinni ennakoinut.
Torstaina hautovassa aamussa jälkeä. Vieraan tekemä nelisensataa metriä, noin tunnin vanha, viisi esinettä, todella kuivassa maastossa. Ei nostoa.
Sinni lähti hyvin jäljestämään, vaikka alku oli vähän hankalaa maastoa. Kaikkinensa meni hyvin tarkasti koko jäljen ja nosti kaikki esineet hyvin. Ihan todella rauhallinen tahti sillä oli, kuumuus ei ainakaan tuonut lisää vauhtia.
Paikoitellen osasin jopa lukea sitä, mutta enempi on vielä mun osalta epävarmaa menoa. Näitä täytyy van saada paaaljon lisää.
Sunnuntaina taas jälkeä aika samalla teemalla kuin edelliselläkin kerralla. Nyt otettiin nosto ja Sinni reagoi hienosti jälkeen. Tarkisteli muutamaan otteeseen ja pienellä avustuksella oikea suunta. Periaatteessa se jäljestää ihan hyvin, mutta todella hitaasti. Kerran vei oja ja kerran hirvenjälki mennessään, mutta näiltä korjasi hyvin itse takaisin jäljelle, kun en antanut jatkaa. Yhdestä esineestä meni ohi, muut merkkas hyvin.
Edellisen viikon lauantaina Taaville vähän seuruuta ja paikkis sekä kaksi vieraan tekemään jäljen nostoa "vaikeista" kulmista. Seuruu on kadonnut jonnekin nyt ihan totaalisesti. Ehkä kolme askelta menee hyvin ja sitten homma herpaantuu... Paikkis meni nyt hyvin. Samoin jäljen nostot, vaikka ite olin niissä vähän epävarma. Onneksi Taavi oli varma. Jälkiosuudessa ei siis valittamista.
Tiistaina Tapsun kanssa uskomaton peko-t -koe. Siitä oma juttu täällä. Nyt sit pidän sanani, eikä me enää mennä kokeisiin Tapsun kanssa.
Keskiviikko meni kokeesta toipuessa ja Sintun toko jäi väliin. Olin jännittänyt koetta niin paljon, että kroppa oli ihan lukossa ja energiatasot nollissa. Ja vielä kokeen jälkeisen yön kävin niin kierroksilla, etten saanut nukutuksi. Pikku hiljaa toivutaan ja sisäistetään sitä, mitä oikein tapahtui.
Torstaina aloitettiin Sinnin rullanillitys. Tein aamupäivällä kotona vähän pohjia, mut hitto kun Sinni näytti tylsistyneeltä ja mielenkiinnottomalta koko juttua kohtaan... Illalla treeneissä sitten oli tosi hyvä tuuli, niin laitettiin kolme maalimiestä valmiiksi ja Sinttu etsimään. Kahdelta ekalta se toi rullan aikas hyvin ja näytöthän on aina toiminut. Kolmannelta sitten otti rullan suuhun varmaan 40 m ennen maalia, jolla kuitenkin kävi, mutta pudotti rullan tosi nopeesti takasinpäin tullessaan. Laitoin hakemaan rullan uudestaan ja hetken Sinni luuli menneensä näytölle, mutta älysi sitten kuitenkin tuoda rullan mulle ja toi sen hyvin.
Ensi kerralla täytyy kokeilla auttaako rullan tuontiin se, että olisin Sinniin sivuttain enkä kohtisuoraan, kun sillä selkeesti on tokonkin puolella hankalaa tulla mun eteen lähelle.
Perjantaina ajeltiin yökylään Hyvinkäälle Hilden vieraaksi. Sinni ja Hilde ei tuu keskenään niin hyvin juttuun, että niitä viittisi laskea pihalle keskenään vapaaksi, niin Taavi sai riekkua rauhassa Hindurin kanssa.
Tottakai Lupaan Olla Sun Sininen Hetki "Hilde" ja Tottakai Uskomaton Olen "Taavi"
Sunnuntaina olin Sinnin kanssa jälkikoulutuksessa. Koulutuksen teema oli motivaatio, toisilla sitä on liikaa, toisilla sitä taas saisi olla enemmän. Sinttu kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään. Päivän aikana tehtii erilaisia lyhyitä treenejä eri koirille. Yksi aivan superhyvä treeni aloitteleville vauhdikkaille koirille oli namiruutu. Tallattu pieni ruutu, jossa namia. Koirat hokaa tän lähes aina ihan älyttömän hyvin ja työskentely muuttuu rauhallisemmaksi ja tarkemmaksi. Tosin me on Sinnin kanssa aloitettu meidän jälkitreenit ekana kesänä tällä metodilla ja meille tuo rauhallisuus vähän niin kuin jäi liikaakin päälle.
Mulle uusia treeni-ideoita oli vauhdikkaan koiran kanssa lyhyt, noin 40 metriä pitkä suora namijälki. Jäljellä namia joka askeleella. Koira lähetetään jäljen päästä ja se saa mennä jäljen vapaana. Vauhdikkaat innokkaat koirat siis vain käytännössä juoksevat tämän läpi. Sitten mennään sama jälki uudestaan vielä kerran tai pari. Ihan huikeita eroja siinä, miten jäljen läpijuossut koira muuttuu keskittyneeksi ja rauhisen tarkasti työskenteleväksi, kun se joutuu tekemään saman jäljen uudestaan.
Esineistä yli rynniville koirille tehtiin muutama lyhyt suora jälki, jossa esine oli aina jossain jäljellä, mutta ei koskaan jäljen lopussa. Näissä myös koira tuotiin jäljen päähän ja se sai jäljestää vapaana. Ensimmäisellä kerralla yleensä hirveällä höngällä koirat juoksivat jäljen päähän ilman minkäänlaista reaktiota esineeseen. Sama jälki uudestaan ja jo vain oli ihan erilainen meno ja esinekin kiinnosti. Näitä pari toistoa, niin muutos oli useassa koirassa tosi iso.
Sinnille tehtiin 300 metriä pitkä suora jälki, josta jäljestimme ekalla kerralla ensimmäiset 100 metriä. Koira palkattiin jäljeltä ja lopetuskohtaan laitetiin merkkipaalu/keppi ja vähän hetsattiin, että tuonne se jälki jatkuu. Tunnin päästä mentiin tähän paalulle ja jatkettiin seuraava sata metriä ja sama merkkipaalun laitto ja pieni hetsaus jäljen jatkumisesta. Kolmannen kerran kun mentiin jäljelle, niin Sinni oli kyllä selkeästi innokkaampi menemään sinne ja kolmas pätkä oli kaikista parasta jäljestystä näistä, vaikka jälki oli jo useamman tunnin vanha ja keli ei ollut helppo, kun maasto oli kuiva ja tuuli aika kovaa.
Sinnille pitää myös saada esineet vielä kiinnostavimmiksi, jotta ne toisivat sille lisää motivaatiota jäljellä.
Video Tiina Tuovonen
Kuva Lotta Lassas-Tukiainen
Aion ehdottomasti tehdä tuon pätkäjälkitreenin uudestaan ja tuota namijälkeäkin haluan kokeilla, koska se tuo myös tarkkuutta, vaikkei vauhti olisikaan ongelma.
Maanantaina oltiin mölli-bh kokeessa, tuomarina Tiina Puustinen. Me aloitettiin paikkiksella. Maahan menoon ja istumaan nousuun Sinni tarvi (taas) useampia käskyjä, mutta itse paikkis meni tosi hyvin.
Suoritusvuorolla hihna aiheutti taas vähän lisähaasteita, kun sitä ei saakaan pitää oikeassa kädessä, kuten olen rallyssa pitänyt. Täytyy siis opetella uusi tapa pitää sitä vasemmassa kädessä jotenkin niin, ettei se ihan kamalasti haittaisi Sinniä. Hihnassa seuruu oli vähän niin ja näin ja henkilöryhmän ihmiset kiinnosti kovasti. Vapaana seuruut meni hyvin, kuten myös jättävät. Kentän kasvillisuus oli melko korkea ja se ei ainakaan auttanut Sintun tekemistä, kun luoksetulossakin piti oikein kierrellä ja kaarrella, että pääsee pujottelemaan viidakon läpi mun luokse. Loppuasento oli vino.
Kaupunkiosuudessa mentiin aika humputellen ja kaikki ois ollu niin kovin ihanaa eli sitä tuomarin toivomaa hallintaa ei ehkä ollut ihan niin kamalan paljoa, mutta haittaako tuo, jos toinen vaan rakastaa. Yksin jättäminen oli erka kerta, kun sitä Sinnin kanssa kokeilin ja se meni oikein hyvin ja rauhallisesti.
sirunluku
ilmoittautuminen
Hihnassa seuruussa oli hyviäkin pätkiä
Vähän ois pitänyt päästä haistamaan
Hienosti Sinttu kokosi itsensä ja keskittyi
Vapaana seuruu oli sit jo parempaa tekemistä
Oltaisiin tällä suorituksella saatu BH-läpi, mutta ehkä me nyt kuitenkin ruvetaan vähän treenaamaan ja katellaan jos sattuu loppukesälle tai syksylle kokeita sopivasti.
Taas kirjoitettiin Taavin kanssa uusi sivu historiankirjoihin.
Tiistaina osallistittiin peko-t kokeeseen. Ei meidän enää pitänyt, mutta kun Tapsu on vielä niin hyvässä kunnossa ja puhkuu tekemisen meininkiä, niin lähdettiin kuitenkin yrittämään.
Koko kevät on treenattu ahkerasti hallintaa ja vähän jälkeä ja hakuakin. Haku on Taavilla niin vahva, että sitä ei enää tarvi kovin usein treenata. Jälkikin on viime vuosina mennyt hyvin ja siinä pitää harkita tarkkaan, kuinka usein on järkevä treenata. Nyt ehkä vähän ylitreenattiin, mut oli pakko pitkän talven jälkeen saada vähän ajoja alle.
Meinasin myöhästyä kokeesta, kun koejännitys yltyi taas ihan omiin sfaareihinsä ja matkalla kokeeseen piti pysähtyä pari kertaa vähän puhaltamaan...
Päästiin kuitenkin paikalle ja kokeen aluksi pääsimme esittelemään hienoa eläinlääkärin todistusta Taavin hyvästä kunnosta. Tämä todistus piti hakea kahteen kertaan, kun ekalla kerralla eläinlääkäri kirjoitti vähän turhan ylimalkaisen todistuksen ja se ei olisi kokeessa kelvannut. Toivottiin, että liitto tekisi yli kymppivuotiailta vaadittavasta todistuksesta jonkinlaisen mallin tai valmiin pohjan, niin säästyttäisiin tällaisilta lisäkiemuroilta ja sydämentykytyksiltä.
Tuomarina oli Maarit Kuntola. Semmoinen hauska yhteensattuma, että meidän ekassa peko-t -kokeessa Maarit valioitui oman koiransa kanssa Suomen ensimmäisenä peko-valiona.
Koe alkaa hallinnalla, joka sisältää seuruun, paikallaolon ja eteenlähetykset. Seuruu meillä on ollut huonoa, mutta kyllä Taavi mukana kulki koko vaaditun noin 200 askelta käännöksineen ja pysähdyksineen.
Kuva Tiina Suuronen
Paikkikselle etsittiin sopivan tuulinen paikka, kun kaikenlaisia pieniä pörriäisiä ja verenimijöitä oli ilma sakeanaan. Vaihdoin viime vuonna Taavin paikkisasennon istumiseen. Hyvin se istua napotti kolme minuuttia ohi kulkevan ihmisen ja torvella töräyteltyjen äänihäiriöiden hetkauttamatta sitä pätkääkään.
Eteenlähetykset on olleet viime aikoina vahvoja ja hyvin ne meni nytkin, vaikken toiseen lähetykseen ihan täysin tyytyväinen ollutkaan. Pysäytykset toimi hyvin ja luoksetulokin oli loppuasennon haparointia lukuun ottamatta varsin hyvä. Tästä osuudesta pisteitä 47/50 ja tuomarilta maininta, että oli yksi tämän kauden parhaista hallinnoista joita hän oli nähnyt.
Hyväksytty hallinta päästi meidät jäljelle, joka nostetaan 50 m x 50 m ruudusta. Olen aina inhonnut ruutua, jana olisi selkeämpi. Lähdettiin ruudun vasenta laitaa nostamaan jälkeä ja varmaankin mun jännityksen johdosta Taavi ei ollut ihan niin innokas kuin normaalisti on. Söi vähän ruohoa ja kerkesi nostaa koipeaankin kerran. Koiven nosti on kyllä vähän sen tavaramerkki... Jälki nousi, mutta takajälkenä. Eipä ole Taavi pitkiin aikoihin nostellut takajälkiä. Alku ekalle esineelle asti oli kyllä kovin epätyypillistä Taavia, vähän haparoivaa. Löydettiin kuitenkin eka esine ja päästiin jatkamaan.
Alkujäljestä oli paljon tuoretta heinää, joka maistui Tapsulle ja meinas jo tulla uskonpuute, ettei tästä mitään tule. Olosuhteet ei muutenkaan olleet jäljelle parhaat mahdolliset, maa oli rutikuiva ja Taavin edetessä sen ympärillä oikein näki siitepölypilven, jonka se nostatti varvikosta kulkiessaan eteenpäin.
Mutta sitten Taavi petrasi ja loppujälki mentiin varmasti puksuttaen, vaikka matkalle jäikin yksi esine. Kova tuuli siirsi jälkeä ilmeisesti sen verran ylärinteeseen, että mentiin ohi vessapaperihylsystä. .Muut esineet nousi ja aikaa meni 16 minuuttia. Kokeen A-jälki (helpompi jälki) on noin 600 metriä pitkä ja tunnin vanha, sitä on 30 minuuttia aikaa etsiä ja jäljestää. Ruudun pööpöilyjen vuoksi ja yhden esineen jääminen matkalle vähensi pisteitä ja lopulta jäljeltä jäi kasaan 81/100 pistettä.
Kuvat mun ihanan rauhoittavan kartturi-Mian puhelimesta:
Hyväksytty jälki antaa oikeuden jatkaa hakuun, meillä siis B- eli vaikeampi vaihtoehto. Alue on kolme hehtaaria, maalimiehiä on 1 - 2 (osallistujat ei tiedä etukäteen montako) ja aikaa suoritukseen on puoli tuntia. Tuulta oli puuskissa paljonkin, mutta tyynemmällä hetkellä vain vähän. Tein etsintäsuunnitelman, jossa kuljimme ensin alueen takarajaa pitkin ja sitten halkaisimme alueen puolesta välistä.
Ekan pitkän sivun puolessa välissä Taavi nosti ekan maalin aika läheltä rajaa. Tämän jälkeen vielä takarajan loppuosaa kulkiessamme Taavi lähti pari kertaa kohti alueen keskiosaa, mutta palasi aina takaisin ilman löytöä, rupesi jo vähän kuumottamaan. Melko pian kun olimme kääntyneet halkaisemaan aluetta, sai Taavi paremman hajun ja löysi toisenkin ukon. Ilmaisut ja käytös maalimiehellä olivat loistavat. Aikaa meni parikymmentä minuuttia. Pistevähennyksiä siitä, etten ohjannut Taavia kummoisestikaan, mut ei sitä tarvi ohjata, se osaa itekin 🙂 ja siitä, kun se kävi kerran alueen ulkopuolella vähän liikaa. Tästä osuudesta pisteitä 146/150.
Loppupisteet 274/300 ja 1-tulos. Kosta tämä oli meidän kolmas ykköstulos (kolmelta eri tuomarilta) tuli Taavista käyttövalio!!!
Uusi titteli on siis FI KVA-PEKO!!
Historiaa tämä on, koska Taavi on seuramme ensimmäinen peko-valio ja kaikkien aikojen ensimmäinen käyttövalio pyreneittenpaimenkoira!!! Uskomatonta mitä kaikkea olen sen kanssa saavuttanut, mutta Virta tarkastuksen ohella tämä on kyllä hienointa!
Helpolla tämä ei ole tullut, eikä pidäkään tulla. Hikeä ja kyyneleitä on valunut moneen otteeseen ja metsässä on vietetty tunti jos toinenkin. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä yksin, vaikka ihan hirmu paljon treenaan myös aivan omineen. Mulla on ihan maailman paras treeniryhmä ja monta superihanaa treenikamua ryhmän ulkopuolelta, joiden kanssa olen saanut oppia ja kulkea tätä matkaa! Kiitos teille kaikille! Ootte parhaita ❤️❤️
-01.jpeg)
