Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.

En malta odottaa kevättä

Viime viikon lauantaina käytin koirat uimassa. Paappaa piti vähän rajoittaa, kun se uisi ihan hulluna, enkä uskalla antaa sen uida ihan niin paljoa kuin se haluaisi.

Sunnuntaina lähdettiin pienelle kotiautoreissulle lännen suuntaan. Oli kiva löytää pikkuruisen sulaa metsää, jotta pääsin tekemään Sinnille jäljen. Ei siihen lämpäreelle mahtunut kuin vajaa 300 m, mutta olipa kiva päästä korkkaamaan jälkikausi.

Nosto oli vähän hapuileva, mut muuten ihan täydellinen jälki. Kaikki neljä keppiä nousi hyvin varmasti ja Sinnillä oli selkeä tekemisen meininki. Tuli tosi hyvä mieli, voi kun kotikulmillakin lumet sulais nopsaan!

Neljän päivän reissun aikana koirille lähinnä lenkkeilyä erilaisissa ympäristöissä. Paappa on niin rento ja helppo, mut Sinni jaksaa yrittää räyhätä vähän mille sattuu.

Omatoimisesti käytiin Sinnin kanssa tekemässä rallya ja siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään. Pitäisi kai ihan ekaks ite opetella noi uudet kyltit kunnolla ja sit ruveta opettamaan ne kyltti kerrallaan Sinnille ilman mitään yritystäkään tehdä rataa. Moni liike vain tuntuu yksinään tehtynä ihan helpolta ja simppeliltä, mut sit radalla ne ei onnistukaan. Multa puuttuu rauhallisuus ja selkeys.

Lauantaina käytiin Lunan kanssa lenkillä, ihan superihana kaksisso.

Sunnuntain tottiksissa jäävät, ohjattu ja tunnari liikkuroituina. Rupee hommat sujumaan. Kaukoissa sit onkin tekemistä ihan helkkaristi ja nyt tuntuu, ettei saada niitä ikuna toimimaan.

Tokoa ja Kosti kylässä

Pari viikkoa sitten keskiviikkona tokotreeneissä meillä oli kokeenomaiset treenit. Videot suorituksista alla, kaukoja ei tehty, kun ne ei ole vielä yhtään siinä jamassa. Näkee hyvin, että ei olla treenattu esim. tunnarissa ohjaajan kääntymistä.  Ohjaaja myös pihalla säännöistä, joten muutama pikku asia menis ehkä paremmin kun ite tietäis mitä tekee. Ruudun ja kierron erottelu on aivan mahdotonta meille. Seuraavaksi varmaan koitan vaihtaa ruudun käskysanan, jos molempien käskyjen (ruutu ja kierrä) ärrät tuottavat vaikeutta erottaa ne toisistaan. Tunnari on edelleen vaikea häiriössä, vaikka kotona ja omineen on todella varma liike. Ei tosin olla treenattu luovutusta, kun on keskitytty vain oman kapulan löytämiseen... Palkattomuus myös teki varmasti oman osansa tuoden hieman epävarmuutta ja sijaistoimintoja Sinnille. Mutta siihen nähden, ettei olla tehty palkatonta varmaan vuoteen ja ohjaaja on aina vähän pihalla, niin meni kuitenkin aika kivasti. Kaukoja lukuun ottamatta kaikki muut liikkeet on edes jollain tasolla kasassa. Seuraaminen ei näyttänyt niin kamalalta kuin miltä se tuntui, hirveetä laamailua. Ja ite muka kävelen tosi reippaasti joka liikkeessä ja videolla näyttää kaameelta matelulta.

Torstaina ajelin aamusta mökille, päivä meni töissä ja illalla Tiina tuli Kostin ja Ainun kanssa. Voi sitä vauhtia ja meininkiä, kun Sinni pääsi näiden kanssa jäälle. Ainulla niin kova vauhti, ettei se juurikaan tarttunut kameraankaan. Sinni ja Kosti on kyllä superhyvä pari ja ne vietti paljon aikaa keskenään kolmen päivän aikana, jotka Tiina mökillä oli. Edelleenkään ei haluttu testata, kuin Taavi ja Kosti ois pärjänny samalla lenkillä...

Me jäätiin vielä etäilemään ja nauttimaan kauniista talvipäivistä. Sinnin kanssa treenattiin tunnaria, joka meni joka kerta hyvin.

Kotiin ajeltiin keskiviikona sen verran myöhään, etten kerennyt tokotreeneihin. Omatoimisesti tehtiin perjantaina, lauantaina ja maanantaina sekä kimpassa sunnuntaina ruudun ja kierron erottelua. En kyllä yhtään tiedä, miten saisin Sinnin tajuamaan noiden eron. Vaihdoin ruudun käskysanankin. Nyt pidetään näistä liikkeistä ainakin pari viikkoa taukoa ja kokeillaan sitten taas uudestaan.

Tällä viikolla keskiviikkona aiheena oli tunnari ja Sinni teki hienosti! Nosti ekaks oman, mut tarkasti sit vielä kuitenkin muut ja päätyi taas omaan. Olin tyytyväinen. Tehtiin myös kapulan palautuksen treeniä ja kimppapaikkis, jossa Sinni oli kaikkinensa tosi rento.

Perjantaina oli mulle tän kevään vika Sirke Viitasen rallyvalkku. Sinni oli hyvä, mä olen tän tiimin heikoin lenkki, mut sehän ei ole yllätys. Mut tehtiin kyl kokonaisuutena hyvin ja kun Sirke vielä sanoi, että kisaradathan on helpompia, kun näille treeniradoille kerätään aina mahollisimman paljon haastetta. Mut summa summarun; mulle rauhallisuutta ja selkeyttä ja sit pitäis muistaa, että nyt saa ja kannattaa auttaa koiraa kropalla.

Tottelemista ja jäärallattelua

Tiistaina koirat kävi pitkästä aikaa fyssarilla. Vähän venähti käyntien väli, mutta Taavin munuaisvaivat on vieny voimavaroja sen verran, ettei ole jaksanu ajatella muuta. Nyt kun sen suhteen pahin on tältä erää ohi, voidaan hetki toivottavasti elää suhteellisen normaalisti.

Sinnillä oli selkä jonkin verran jumissa ja myös ne ainaiset reidet, jotka jumittelee. Mennään reilun kuukauden päästä tsekkaamaan tilanne uusiksi.

Taavi sai enempi semmosen vanhan miehen hemmotteluhoidon, ei ollu isoja jumeja, kun ei enää ole isoja lihaksiakaan. 

Keskiviikon tokossa aluksi kehään menoa ja Sinni oli hyvä. Paikkis tehtiin myös ja se meni hyvin. Oli muuten muistaakseni eka kerta, kun kaikki ohjaajat oli piilossa ja koirat jäi keskenään ilman yhtään ihmistä.

Kuva T. Martinpuro

Treenattiin jäävät, kaikki kerralla oikein. Ohjattua tehtiin useampi toisto ja Sinni kyllä tykkää noutaa. Kerran omi menossa väärälle kapulalle, mutta sain korjattua. Muuten meni oikein kaikki suunnat ja pari kertaa tehriin luovutuskin ja sekin oli hyvä. Vähemmän ollaan treenattu liikkeen alkua ja se näkyy, täytyy ruveta tekemään sitäkin enemmän.

Torstaina pikaisesti hallilla omineen molempien kanssa. Taavi hömpötteli ja Sinnin kanssa koitettiin erotella ruutua ja kiertohyppyhässäkkää. Joskus onnistuu paremmin kuin toiste. Ruutu vetää vahvasti puoleensa. 

Myös perjantaina hallilla omineen. Ensin Sinnille tunnari, joka meni kivasti.

Sitten rakentelin rallyrataa. Nää nykyiset radat on niin hankalia, ettei meinaa edes osata rakentaa niitä 😅

Ensin Taavi teki radan ja aika kivasti tekikin, vaikka siellä oli sille monta ihan uutta ja tuntematonta liikettä. Kiva into oli.

Sinnin kanssa sitten koitettiin rauhallista etenemistä ja aika hyvin meni. Vielä on liikkeitä, joita einosata ja sitten on niotä, jotka toimii yksinään tehtynä, mut radan osana ovat selkeesti hankalia. Mut kai tää edistyy, vaikka kisaamaan ei ole asiaa vielä pitkään aikaan.

Lauantaina käytiin kävellen saaressa kaakaolla ja puruluilla. Matkaa kertyi eestaas reilu 10 km ja ilma oli mitä ihanin aurinkoinen talvinen pakkaspäivä. Paappakin jaksoi hyvin.

Sunnuntaina iltapäivällä jäällä Sinnin, Ainon ja Topin kanssa. Tää on hyvä ja tasapuolinen kolmikko ❤️

Kuvat Ulla R.

Illalla hallilla alkuun paikkis, joka meni superhäiriöistä huolimatta hyvin. Piilossa ollessani kuuntelin, kun treeneissä mukana ollut lapsi laitettiin kävelemään koirien välistä ja toppahousujen kahinasta päätellen siellä myös juostiin, mutta hyvin meni kaikilla koirilla. 

Tehtiin tunnari, jossa oikea kapula löytyi tokalla yrityksellä ja seuruuta liikkuroituna, joka meni aika kivasti. Pari pientä laamailua, mut kokonaisuutena hyvä pitkä seuruu.

Jääviä myös ja nekin aika kivasti. Kaukot ei sitten kyllä tunnu tällä hetkellä edistyvän yhtään. Ilman targettia niistä ei tule mitään ja targetillakin on vähän niin ja näin.

Talvista touhuilua

Edellisen viikon maanantaina kävin iltapäivällä jeesimässä kamua rallytokon saloihin ja samalla molemmat koirat teki alokkaan radan, tosin ilman hihnaa. Taavi oli iloinen päästessään mukaan, vaikkei sitä tekeminen varsinaisesti ihan kamalasti kiinnostanut, kun hajuja oli niin paljon. Mut kyllä se hyvällä rutiinilla veti radan läpi. Sinnille sitten taas olikin ihan supervaikeaa, kun oli uusi ihminen hallissa häiriönä. Sinni pystyi kuitenkin tekemään ihan ehjän suorituksen.

Keskiviikon tokossa häiriötreeniä ja Sinni teki hienosti, vaikka juoksevat koirat ja lähelle tulevat ihmiset ovatkin vähän haastavia. Ruutua, luoksetuloa ja kiertoa pysäytyksillä. 

Sit tulinkin kipeeks ja oltiin viikko aika rauhaksiin. Uimassa käytiin nyt tiistaina ja ennen kipeeksi tuloa ehittiin käydä nauttimassa kauniista ihanasta talvesta jäällä. 

Keskiviikon tokotreeneissä tehtiin kaukoja ja erilaisia häiriötreenejä. Kaukot tehdään edelleen targetilla ja eteneminen on kyllä näiden suhteen ihan todella hidasta. On kuitenkin edetty ja nyt meni jo hallillakin kohtuullisesti, etäisyyttä pystyin ottamaan seitsemisen metriä. Kotona jatketaan jumppaamista ja toivotaan, että homma edistyy.

Häiriöjuttuina tehtiin erilaisia paikkamakuita ja luoksekutsuja sekä seuruuta pujotellen toisia tai tehden jääviä pareittain vastakkain. Sinnillä meni hyvin ja se oli aika rennon oloinen, vaikken itse ehkä ihan rentona pystynytkään koko aikaa olemaan. Näistä treeneistä jäi kyllä taas tosi hyvä mieli.

Torstaina kävin hallilla tekemässä molempien kanssa rallyrataa ja Sinnin kanssa ruutua, kiertohyppyhässäkkää ja tunnaria.

Rata meni Sinnin kanssa oikein hyvin ja rupes jo tuntumaan, että saadaan pikku hiljaa näistä uusista jutuista vähän kiinni. Itse kun oppisi hieman rauhallisemman tavan ohjata, niin menis varmasti paremmin.

Ruutua kokeilin pitkästä aikaa ilman targettia ja Sinnihän oli ihan täydellinen. Myös kiertohyppyhässäkkä onnistui hyvin. Tunnarikin melkein, haisteli tosi hienosti ja rauhallisesti kaikki ja valkkasi oman kapulan, mutta vaihtoi sen kuitenkin vielä väärään jonka toi. Toisella lähetyksellä tuli sitten oma kapula.

Perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallyvalkussa ja kyllä kaikki osaaminen oli niin hukassa kuin vaan olla ja voi. Ei vaan meinattu saada rataa onnistumaan millään. Mun ympäri kiertäminen oli Sinnille ihan mahdotonta ja monta muutakin juttua oli kyllä niin hakusessa, ettei olis uskonut meidän treenanneen mitään. Mut ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Vaikea laji kyllä kerrassaan.

Lauantaina Sinni kävi Hipun kanssa jäällä lenkillä. Hippu ois halunnu kovasti  leikkiä, mutta Sinniä ei nyt leikityttänyt yhtään. Hyvä lenkki silti.

Sunnuntain hallilla jatkettiin hyppyhässäkkää ja ruutua ja ohjattua. Kovasti oli ihmishäiriötä kentällä ja sekös on Sinnille vaikeata. Hässäkkä meni kyllä hyvin ja ruutukin targetilla, mutta ihmiskujan läpi juokseminen ruutuun ilman targettia ei ottanut onnistuakseen. Ohjatussa Sinni oli hyvä. Tosin se olis ollu heti ilman mitään seuruita lähdössä hakemaan kapuloita ja kun jouduin sitä siitä komentamaan, niin sitten vähän kärsi seuruu. Muuten meni kyllä hyvin. Tokalla toistolla sain onnistuneen korjaukesen, kun Sinni oli aluksi menossa väärälle kapulalle.

Video T. Suuronen (ja ohjaaja ei osaa sääntöjä ja joutuu kesken liikkeen kyselemään niitä...)

Uusi vuosi käyntiin

Uudenvuoden aattona käytiin aamulla uimassa ja vielä iltapäivällä pakkasta uhmaten pitkä lenkki. Näiden jälkeen oli hyvä rauhoittua odottamaan vuoden vaihdetta. Tänäkään vuonna koirat ei pelänneet ja mentiin nukkumaan jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. On kyllä kovin turhaa tuo paukuttelu, kumpa raketit kiellettäisiin kokonaan.

Viime vuoden tavoitteet Taaville oli hyvää eläkeläisen elämää. Loppuvuoden lääkevauriota lukuun ottamatta Paapalla menee hyvin. Pissajutut jatkuu edelleen, öisin käydään ulkona. Vielä selvitellään oisko mitään tehtävissä vai onko vain odotettava ja katsottava mihin tilanne etenee. 

Sinnin tavoitteena oli kehittyä rallyssa ja tokossa ja päästä treenaamaan esineruutua ja jälkeä. Kaikkissa positiivista kehitystä, vaikka jälkeä ja esineruutua olisin halunnut tehdä enemmän. Tokossa Sinni yllätti täysin saavuttamalla AVO1 tuloksen jo ekalla yrittämällä ja rallyssakin alkutakkuilun jälkeen saatiin RTK3 kasaan toukokuussa. Terveyspuolella lonkkia on hoidettu parhaan kykymme mukaan ja tilanne on edelleen ihan hyvä.

Tälle vuodelle toivotaan tietty Taaville hyvää vointia, mutta kyllä takaraivossa jo kolkuttaa ajan rajallisuus.

Sinnin kanssa koitetaan saada rallyn uudet kyltit ja säännöt haltuun ja jos kisat pääsis mes-luokassa korkkaamaan, niin ois kiva ja RTK4 jollain aikavälillä, mut tuskin tänä vuonna. Tokossa voittajan liikkeiden suoritusvarmuuden rakentelua ja ehkä joku koe, jos sattuu lähelle sopivasti sitten kun on liikkeet saatu paremmalle tolalle. 

Pk-jälkeäkin olis kiva käydä kokeilemassa, mut koepaikkoja on ilmeisen vähän tarjolla.

Vuoden ekat treenit oli rallyn ratatreeni. Mentiin ihan vaan kokeilemaan ja hakemaan treeni-intoa. Ratana oli edellispäivänä olleiden kisojen rata.

Meillä meni Sinnin kanssa yllättävän hyvin. Tokosta on kyllä tässä lajissa paljon apua (ja tästä haittaa tokoon 😅). Oikean puolen seuruuta pitäisi taas muistutella, mut olin kyl tosi poaitiivisesti yllättynyt, ettei mennyt ihan säätämiseksi vaan näytti aika lailla rallylta. Hirveeati pitäis jaksaa opetella uusia sääntöjä ja onhan noissa paljon uutta opetettavaa Sinnillekin. Täytyy jotain kisoja käydä katelemassa, että pääsee jyvälle uusista jutuista.

Lauantaina talvinen lenkki Taren kanssa.

Sunnuntaina hallivuorolla kiertohyppyhässäkkää, ruutua, ohjattua ja peruutusta. Ruutu oli oikeastaan ainut mikä onnistui ja sielläkin mennään edelleen targetille. Kiertokin onnistuu, kunhan saa Sinnin lähtemään tötsille. Hyppyosuudesta se jotenkin tykkää ihan kamalasti ja tulee ihan täpöllä hypyille. Myös pysäytykset on ruvennu toimimaan hienosti. Ohjattu ei ottanut onnistuakseen sitten millään. En tiedä onko mun kapulat liian vaaleat, ettei ne erotu tarpeeksi, mut oli muutenkin koko liike selkeesti Sinniltä unohtunut. Parin yrityksen jälkeen löytyi kapulakin.

Viime perjantaina oltiin Sirke Viitasen rallykoulutuksessa ja kyllä oli taas hyvä koulutus. Meillä nää uudet jutut on siis vielä ihan alkutekijöissään, mutta tehtiin mes-rataa ja sieltä Sirke sitten aina poimi virheet ja neuvoi miten korjataan. Tiesinkin jo etukäteen, että sivuaskeleet koiraa päin ja edessä otettavat sivuaskeleet on meille vaikeita. Hyviä vinkkejä niihin saatiin. Lisäksi käytiin läpi uusia sääntöjä ja kyllä niiden sisäistämisessä on tekemistä, kun on aika paljon pois oppimista vanhasta.

Sunnuntaina hallilla alkuun voi-paikkis ja kiertohyppyhässäkkää, joka meni edellistä kertaa paremiin, vaikka kyllä Sinni aina jotain omia kuvioitaan saa ujutettua väliin. Myös ohjattua noutoa tehtiin ja se onnistui nyt tosi hyvin. Liikkeestä seisomista ja seuruuta muutenkin. Oikein hyvät treenit taas.

Terveysmurheita ja tokoa

Taavin uudet lääkkeet vaikuttivat niin, että meillä lakattiin nukkumasta yöllisten pissareissujen vuoksi ja työpäivän aikana pissat tulee sisälle. Jompi kumpi uusista lääkkeistä aiheuttaa lisääntynyttä juomista ja siitä seuraa tietysti lisääntynyttä pissaamista. Taavi on kovin hädissää pissajutuista, kun sisälle pissaaminen on sen mielestä ihan maailman pahin asia ja pissahätä on niin kova, että pissa vain valuu. Lisäksi se on tietysti myös kovin väsynyt, kuten minäkin, kun ei saa jatkuvan ulkona ramppaamisen vuokse levättyä kunnolla. Reilun viikon valvomisen jälkeen laitoin yön pimeinä tunteina ellille viestiä, josko jotain olis tehtävissä. Toisen lääkkeen annos puolitettiin, toivotaan tilanteen paranevan. Jos tästäkään ei ole apua, ei kai ole kauheasti vaihtoehtoja jäljellä.

Edellisen viikon sunnuntaina käytiin aamusta Ainon ja Topin kanssa lenkillä. Eka kerta, kun isoksi kasvanut pikku-Topikin oli mukana ja kolmikolla meni oikein kivasti, vauhtia riitti.

Illan treeneissä tehtiin kiertohyppyhässäkkää, jossa isoa edistymistä! Ei yhtään hyppyjen kiertoa ja kaksi kertaa onnistunut seisomaan pydähtyminenkin sekä pelkkiä vauhdikkaita kiertoja!

Ohjattukin meni aivan nappiin. Kapulat mulla on kyllä väärän väriset, vaikka niitä hankkiessa koitin selvitellä mikä väri ois paras. Ne on liian vaalean siniset ja tietyssä valossa häviävät näkyvistä. Pitää vähän tuunata niitä varmaan. Seuruuta vähän myös ja kehään menoa vapaana. Siinä iso musta uros aiheutti hieman kuumumista Sintturassa, mut hienosti meni silti. 

Tiistaina käytiin Sinnin kanssa Talviolla. Mulla oli jotenkin outo tunne ja paha aavistus, joka ei jättänyt mua rauhaan ja oli pakko mennä kontrollikäynnille vähän aiemmin kuin alun perin oltiin suunniteltu. Pahat aavistukset osoittautuivat onneksi turhiksi, Sinnin lonkat olivat ihan yhtä hyvät (tai huonot) kuin vajaa vuosi sitten. Nivelrikko ei ole juurikaan edistynyt viimeisen vajaan kolmen vuoden aikana, joten hoidot taitavat auttaa. Tälläkin kertaa verta otettiin IRAP-hoitoa varten. Täällä lisää tuosta hoidosta. Sinnin ruokavalioon on vuosien saatossa lisätty tuolla aiemmassa tekstissä mainitsemieni lisäksi boswellia serrata sekä kollageeni.

Ootellaan vuoroa

Veren imua. Sinniltä on tosi vaikea saada tarpeeksi verta.

Keskiviikon tokossa tehtiin tunnaria, ohjattua ja hässäkkää.

Tunnarissa Sinni pitkän ja hartaan kaikkien kapuloiden maistelun jälkeen toi mulle oman kapulan.

Ohjattu oli hyvä, nyt ei ollu ylimääräisiä häiriöihmisiä.

Hässäkässä Sinni meinas ekaks kiertää hypyn, mut toka yritys oli pysäytyksineen kaikkineen hyvä.

Torstaina kotona tunnaria ja eihän siinä maiselu tullu ilmi. Onko sitten enempi vielä häuriön aiheuttaman epävarmuuden tuomaa toimintaa, mut en nyt vielä ole siitä huolissani.

Perjantaina tokokurssilla aiheina oli kiertohyppyhässäkkä ja kaukot. Kiertohyppyhässäkässä olen ollut ihan vain tyytyväisen iloinen, jos kiertoa ilman pysäytystä tehtäessä Sinni on tullut takaisin omatoimisesti hypyn kautta. Tuntuu kovasti tykkäävän tuosta hyppyhommasta. Mutta tämä pitää nyt kuulemma lopettaa, ei tuollaista omatoimisuutta jos on käsketty vain kiertää, niin silloin siihen ei kuulu hyppy. Mut kun tehtiin pysäytyksen kanssa, niin kokonaisuutena liike oli ainakin mun kriteereillä oikein kiva. Tässä treenissä tuli kuitenkin parilla yrittämällä myös lähetyksessä noita hypyn kiertämisen yrityksiä, koitetaan karsia ne pois.

Kaukot ei vielä halliolosuhteissa onnistu ja tämän tiesinkin, mutta näytettiin koutsille se mitä osattiin. Sinnillä vasen takajalta kovin usein vähän liikahtaa ja mä olen antanut sen tehdä, kun koira kuitenkin pysyy paikallaa. Mut eipä sais tehdä edes tuota pientä liikettä. On muuten sitten ihan mahdoton saada tuo opetettua pois. Katotaan jaksanko hinkata vai annetaanko olla. Tällä pienellä toisen takajalan steppauksella vaihdot onnistuu lyhyestä matkasta takajalkatargetilla. Kisakuntoon näiden saaminen viekin sitten varmasti vielä paljon aikaa vaikka antaisi tuon toisen takasen vähän liikkuakin.

Sunnuntain tokoissa tehtiin ruutua targetille ja luoksetulon pysäytyksiä. Molemmat meni kivasti, pysäytys erityisesti edistyy.

Tiistaina käytiin hakemassa Sinnille IRAP-piikit lonkkiin. Tällä kertaa verestä oli saatu tehtyä lientä vain tätä yhtä hoitokertaa varten. Vähän harmitti, mut ei voi mitään. Nyt ollaan viikko levossa, sit palataan arkeen ja toivotaan parasta. Seuraava kontrolli, kun mun hermo pettää odottaa tai tulee jotain oireita, viimeistään kuitenkin ensi vuoden lopulla.