Metsään meni vahvasti viime viikot

Maaliskuun lopussa Sinni pääsi vähän leikkimään pariin otteeseen Toton kanssa, kun oli sukujuhlat. Ja tietysti oli myös käytävä järvessä, kun ranta oli jo sula.

 

Sunnuntaina jälkeä vieraan tekemällä jäljellä. Sinni ajoi tulevan kokeen 2-luokan jäljen ja hiton hyvin ajoikin. Nosto oli vähän epävarma, mutta itse jälki meni kokonaisuutena ihan huikeen hyvin. Sinni teki töitä löytääkseen kepit ja kaikki nousi varmoin ottein! Minä yritin kovasti yhdessä kohtaa sabotoida jälkeä, mutta onneksi Sinni piti päänsä ja mä lopulta uskoin sitä, koska sillä nyt kuitenkin on parempi nenä kuin mulla. Yks pien kiersaus tuli jonkun eläimen houkuttavien jäänteiden takia, mutta siitäkin selvittiin hyvin. Kilometrin jälkeen meni aikaa 26 min. Jälki oli parisen tuntia vanha. Mahtavan hyvä suoritus meiltä.

Illalla vielä tottiksia ohjatun (superhyvä), tunnari (rupee toimimaan), kaukojen (ei näistä tuu koskaan mitään) ja jäävien (joskus onnistuu oikee liike, joskus ei) kanssa. Tehtiin myös paikkis kokeenomaisesti ja se oli ihan tosi hyvä.

Maanantaina pikainen esineruututreeni, Sinni haki 30 m leveältä kaistaleelta kaksi esinettä, eka hetsattuna, toka valmiina. Sinnimäisen humputtelevaan tyyliin molemmat nousi, kunhan kerkes muilta hajuilta esinelle. Tästä on hyvä parantaa.

Uskaltauduttiin bc-sakin kanssa lenkillekin ja Sinni meni varsin hyvin joukon jatkona ja taisi sieltä yksi mielitiettykin löytyä.

Tiistaina taas kauhea kooma yöllisen hävittäjärallin takia, mut lupauduin silti pieneen jälkitreeniin. 1 h, 500 m, kuus keppiä, 30 m jana. Sokkona mentiin, tarvin näitä ihan tosi tosi paljon enemmän, kun en luota yhtään meidän jäljestykseen. Tai luotan mä nyt jo enemmän kuin vuosi sitten, mutta pitkä on matka semmoseen hyvään oloon jäljellä.

Sinni nosti takajäljen, mutta lähti sitten hyvin jäljelle. Jäljesti kyllä hyvin, lopussa pieni oikaisu, mutta keppejä ei noussut kuin kaksi. Ei vaan kiinnostellu kepit tällä jäljellä ollenkaan... Mut uskalsin sokkojäljelle ja olin siihen kyllä tyytyväinen ja uskalsin luottaa Sinniin, vaikka riistan jälkiä oli ihan älyttömästi. Mut ihan helkkarin epävarma olo mulla siellä liinan päässä on. Pitäis ehkä ens kerralla antaa Sinnin mennä vapaana, meniskö sit paremmin. Aikaa meni 13 min.

Torstaista sunnuntaihin oltiin saaressa, jossa meillä on melkoinen työleiri mökin omannäköiseksi tekemisessä. Koirat sai puuhastella pihalla omiaan ja muutama lenkki ehdittiin käydä saaressa tarpomassa.

Sunnuntai-iltana hallille tän talvikauden viimeiseen hallitreeniin. Olipa kiva kausi taas ja halli on alustavasti varattu myös ens talveksi. 

Tällä kertaa Hinspanen teki kiertohässäkkää, ruutua ja jääviä, kaikkia aika kivasti. Lopuksi vielä paikkisrivi seitsemällä koiralla.

Maanantaina Sinnille vieraan tekemä alo-jälki ja kohtuullisen noston jälkeen kivavauhtista jäljestystä tällä kertaa pannasta, kun Sinni vihaa kaikkia valjaita ja muita pukineita. Ei ainakaan haitannut jäljestystä valjaiden puuttuminen. Viisi keppiä ylös ja aikaa meni 11 minuuttia. Hyvä me! Tällä jäljellä mun ei tarvinnu yhtään arpoa, että ollaanko jäljellä vai ei. 

Nyt ois kiva tietää, että miks toisen vieraan tekemiä jälkiä ajetaan hyvin ja toisen vieraan ei... tarvitaan selkeesti lisää vieraita tähän vieraiden rinkiin, jotta pääsen jyvälle, miks joskus jälki kulkee ja miks joskus taas ei, vapaaehtoisia?

Illalla vielä esineruutua valmiissa täyskokoisessa ruudussa. Sinni haki HintunTinttu-tyyliin kolme esinettä. Kaks ekaa meidän tasoon nähden hyvin ja kolmannen sitten vähän tuumailevammin. Esineet ei edelleenkään tule käteen asti, mut olen iloinen, kun Sinni niitä halukkaasti etsii ja innolla tuo mun varpaisiin.

Treenilöisii

Viime viikon keskiviikon tokossa meillä oli häiriötreenit. Kolme koiraa treenas kimpassa, me keskityttiin perusasentoihin, seuruun lähtöihin ja tunnarikapulan palautuksiin. Sinni meni joka kerta lankaan vieruskaverin istu-käskyyn maassa ollessaan. Perusasennot ja lähdöt häirittyinä ihan superhienoja! Kapulan palautustakin saatiin ehkä himpan hiottua parempaan suuntaan.

Torstaina kävin jeesimässä kamua rallyjutuissa ja samalla tehtiin Sinnin kanssa sivuaskelharjoituksia, oikean puolen seuruuta ja kaikenlaisia mun kiertämisiä. Meni aika kivasti, mut Sinni ei malttanut olla aina silloin tällöin karkaamatta rakastamaan treenikamua. 

Perjantaina Muru kävi tallomassa Sinnille kaksi lyhytty jälkeä kumpikin yhdellä kepillä nostotreeniksi. Nostot on meidän heikko lenkki jäljillä ja niitä pitäis treenata paljon. Eka nosto näistä meni kohtuullisesti ja keppikin nousi. Mut toisesta nostosta ei tullu mitään. Ikään kuin Sinni ois oikein varonut nostamasta sitä. Jälkikäteen mietin, että jättikö Sinni toisen jäljen nostamatta, kun oli hetki sitten vähän kuin otettu pois saman hajuiselta jäljeltä? Se on niin herkkis tollasista asioista, mitkä saattaa kokea epäonnistumisiksi. Mietintämyssy päähän ja seuraava jälkitreeni suunnitteluun, kunhan metsät sulais sillai, että sais pidempiä kuin 100 m jälkiä.

Lauantaina kävin rallyn ratatreeneissä meille vieraammassa hallissa, jossa oli aksapuolelta kunnon häiriötä tarjolla. Tehtiin rata kahteen kertaan. Eka kerta meni yllättävän hyvin, mut paljon on uusissa kylteissä vielä mulle itelleni vaikeita juttuja. Video tokalta kiekalta, mikä ei sit enää menny niin hyvin 😅

Video Jaana Siltanen

Sunnuntain hallivuorolla aiheena ruutu ja kierto, on niissä tekemistä. Kaukot ei etene, mut luoksetulon pysäytys toimii ja seuruu on melko kivan oloista. Mukana häirikkökoirakin.

Sinni kävi fyssarilla, mitää isompaa sanomista ei löytynyt.

Keskiviikkona iltapäivällä noin 500 metrin jälki kuudella kepillä, ikää puolisentoista tuntia. Keli kolea ja kostea.

Sinni lähti jäljelle hyvin, merkkasi sen ihan tosi nopeasti ja huomaamattomasti ja jatkoi sitten jäljen yli. Uudella kehotuksella palasi ja nosti jäljen. Sitten mentiin enemmän tai väjemmän varmasti koko jälki ja kepitkin nousi, vika keppi tosin tarvi pienen paluun taaksepäin, kun siitä mentiin iloisesti ohi... paaaaljon hyvää tällä jäljellä, mut ihan hirveesti vielä kehitettävää. Aikaa meni vartin verran.

Keskiviikon tokossa olin ihan tööt, kun pari yötä tullut valvottua jäätävän hävittäjärallin takia. Voi kun tuo sota nyt loppuisi pian, mut tuntuu että vyöryy vaan lähemmäs ja lähemmäs...

Jaksettiin kuitenkin tehdä seuruujuttuja. Lähdöt oli hyviä, mutta peruuttaminen vaatii kovasti harjoitusta. Tosin omat tavoitteet ja kriteerit sen osalta ei ole ihan niin justiinsa. Innokas treenaaja tuo Sinni ja sen kanssa on kyllä kiva touhuta.

Taavin vointi on ollut viime aikoina kohtuullisen hyvä. Voisin melkein väittää, että ollaan toivuttu munuaisvauriosta. Öisin tarvii käydä ulkona enää harvoin, mutta aamupissalle pitää päästä tosi aikaisin. Silloin tällöin on huonoja öitä, jolloin Taavi nousee yskäisemään ja mietin, että nytkö neste on vallannut keuhkot. Mutta päivisin Taavi on ihan normaali oma itsensä ja lepohengitystiheys on edelleen reilusti alle 30. Fyysisesti en sitä silti uskalla enää juoksulenkeillä rasittaa, mutta rajoitetusti saa käydä uimassa ja pidemmätkään kävelylenkit ei ole sen oloon vielä vaikuttaneet mitenkään. Ruokahalu on täysin palannut ja paino noussut niin, että nyt pitää jo vähän rajoittaa ruokamääriä. Ehkä se vielä kesän näkee ❤️

En malta odottaa kevättä

Viime viikon lauantaina käytin koirat uimassa. Paappaa piti vähän rajoittaa, kun se uisi ihan hulluna, enkä uskalla antaa sen uida ihan niin paljoa kuin se haluaisi.

Sunnuntaina lähdettiin pienelle kotiautoreissulle lännen suuntaan. Oli kiva löytää pikkuruisen sulaa metsää, jotta pääsin tekemään Sinnille jäljen. Ei siihen lämpäreelle mahtunut kuin vajaa 300 m, mutta olipa kiva päästä korkkaamaan jälkikausi.

Nosto oli vähän hapuileva, mut muuten ihan täydellinen jälki. Kaikki neljä keppiä nousi hyvin varmasti ja Sinnillä oli selkeä tekemisen meininki. Tuli tosi hyvä mieli, voi kun kotikulmillakin lumet sulais nopsaan!

Neljän päivän reissun aikana koirille lähinnä lenkkeilyä erilaisissa ympäristöissä. Paappa on niin rento ja helppo, mut Sinni jaksaa yrittää räyhätä vähän mille sattuu.

Omatoimisesti käytiin Sinnin kanssa tekemässä rallya ja siitä ei taas meinannut tulla yhtään mitään. Pitäisi kai ihan ekaks ite opetella noi uudet kyltit kunnolla ja sit ruveta opettamaan ne kyltti kerrallaan Sinnille ilman mitään yritystäkään tehdä rataa. Moni liike vain tuntuu yksinään tehtynä ihan helpolta ja simppeliltä, mut sit radalla ne ei onnistukaan. Multa puuttuu rauhallisuus ja selkeys.

Lauantaina käytiin Lunan kanssa lenkillä, ihan superihana kaksisso.

Sunnuntain tottiksissa jäävät, ohjattu ja tunnari liikkuroituina. Rupee hommat sujumaan. Kaukoissa sit onkin tekemistä ihan helkkaristi ja nyt tuntuu, ettei saada niitä ikuna toimimaan.

Vuoden viimeiset treenit

Ennen joulua keskiviikon tokossa pidettiin häiriötreenit ja Sinnillä olikin vähän jännää. Ei olla taas pitkään aikaan tehty kovinkaan paljoa muiden koirien kanssa ja sen kyllä huomasi. Mut hienosti Sinni teki ja luotti, vaikka vähän piti välillä tarkistellä että mitä ja missä ne kaverit tekee. 

Tehtiin myös paikkiksesta luoksetuloa ja jos en ihan väärin muista, niin oli eka kerta kun kutsun Sinnin rivistä luokseni. Kovin epäuskoisesti se sieltä toisella käskyllä tuli, kun eihän paikkiksesta nyt sovi mihinkään lähteä. Ihana pieni kiltti koiruli. Hyvin kesti myös paikallaan muiden tullessa luokse.

Torstaina Muru teki Sinnille jäljen. Reilu 400 m ja kuus keppiä, lyhyt jana, ikää reilu tunti. Jälki oli mulle muuten sokko, mut tiesin kumpaan suuntaan se lähtee. 

Sinni nosti jäljen taas niin huolettomasti, etten pysty sanomaan missä vaiheessa sen teki, mut lähti kuitenkin kulkemaan oineaan suuntaan. Meno oli taas koko jäljen HintunTinttumaisen hömpöttelevää ja välillä riista tuntui vievän ja tehtiin pari ketunlenkkiä, mut me selvittiin yhdessä ja huikeen hienosti Sinni etsi kepit! 

Tästä jäljestä jäi tosi hyvä mieli, kun oltiin kahdestaan yhdessä metsässä ratkomassa tätä ja onnistuttiin. Gps-jälki ei kyllä näytä tallotulta jäljeltä, mut kaikki kepit löytyi ja aikaakin meni vain alle vartti, vaikka Sinnin vauhti tuntuu edelleen tosi hitaalta.

Lauantaina käytiin treenaamassa ohituksia. Kun vastaantulijana on toinen terävä paimen, niin vaikeeta oli, mutta useamman yrityksen jälkeen saatiin pari ihan hienoa ohitustakin.

Samalla reissulla tehtiin jälkitreeni. Puolitoistatuntinen vieraan tekemä noin 700 metrinen jälki kuudella kepillä ja lyhyellä nostolla.

Sinni ois kovasti pyrkiny takajäljelle, mut suunnanmuutoksen jälkeen lähdettiin hyvin matkaan. Kaikki kepit nousi ja pari kulmaa oli ihan superhienoja. Mulla vaan on ihan jäätävä epävarmuus siitä, onko Sinni jäljellä vai ei. Se on niin vaikea lukea korkean nenänsä ja muutenkin vähän huolettoman näköisen menon vuoksi, vaikka lähes koko jäljen kulki kyllä niin jäljellä kuin vain voi kulkea. Kaikki kepit nousi myös varmasti ja aikaa meni 18 minuuttia. Pitäis varmaan tehdä noita ihan kokonaan sokkoja jälkiä, jotta oppisin luottamaan.

oranssi on jäljen tekijän suunnitelma jäljestä, turkoosi jälki ja vihreä jäljestetty jälki

Kun muut juhli joulua, mä valvoin töissä. Työjakson jälkeen sit rötväsin pari päivää vaan kotona, lenkkeiltiin pitkästi ja nautittiin harvoista auringonsäteistä.

Vuoden vikassa sunnuntaitreenissä aloitettiin Sinnin kanssa rallyn uusien sääntöjen mukaisten tehtävien harjoittelu. Aika paljon on vielä epäselvää, että miten mikin uusi tehtävä pitää suorittaa, mut eiköhän asiat pikku hiljaa selviä.

Loppuun tehtiin vielä paikkis. Olin piilossa ja häiriökävelijä kävi käpsyttelemässä paikkiksen aikana koirien takana. Hienosti meni. Paikkiskuvat Tiina S. ja Mia S.

Taavin öiset pissareissut on ihan tarpeesta, ei vain tapa... pidemmän yksinolo aikana (työpäivä) pissat tulee sisälle, vaikkakin pissausväli on musta ehkä vähän pidentynyt ja juomismäärä ehkä vähän vähentynyt. Onneks noita pitkiä yksinoloja ei tule kuin kerran, pari kuussa. Päivissä ja öissä on tosin myös eroja, edistyminen ei ole mitenkään suoraviivaista, mut edelleen elättelen toivoa paranemisesta. Aloitettiin munuaisten toimintaa vahvistava lisäravinne, Pronefra, jos siitä vaikka olisi apua.

Jälkee ja tokoo

Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia. 

Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.

Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.

Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia. 

Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.

Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.

Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.

Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.

Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.

Videot Liisa:

Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.

Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.

Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.

Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.

Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi. 

P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä... 

Mökkilomaa ja tokoa

Viime viikon lauantaina kävin ällistelemässä tokokokeen voi-luokkaa. Onhan siinä ihan kamalasti opeteltavaa, mut pikku hiljaa.

Illaksi ajoin vielä mökille, pidettiin koirien kanssa syyslomaviikko. Lenkkeilyn ja samoilun lisäksi treenattiinkin vähän.

Ruutua, tunnaria, jääviä, tarkkuusruutua, jossa Sinni oli yllättäen aika superhyvä, sekä jälkeä.

Ruutu on nyt Sinnin mielestä ihan out. Pidetään siitä varmaan vähän taukoa. Jäävissä seisominen on ainut, mikä onnistuu... Sinnin kyllä pitäis osata nää, mut jostain syystä erottelu on vaikeaa. Lisäksi Sinni keksi maahan mennessä jättää takapuolen pystyyn... 

Tunnari on musta menny eteenpäin, mut Sinni tarvii siinä vielä paljon toistoja ja varmuutta.

Jäljellä keskityttiin keppeihin. Ekaks tehtiin lyhyt, noin 150 m, jälki kymmenellä kepillä. Toka jäi, muut nousi hyvin. Mentiin aika perstuntumaliinanmitalla ja se tuntui nyt toimivan.

Seuraava päivänä 500 metrinen jälki kahdeksalla kepillä. Ikää vajaa pari tuntia. Nosto oli yks Sinnin parhaimpia, tarkisteli ensin molempiin suuntiin ja lähti sitten varmasti oikeaan suuntaan. Mentiin koko jälki perstuntumalla ja vain toinen keppi jäi. Välillä olin varma, ettei olla jäljellä päinkään, mut niin vain Sinni meni koko jäljen hienosti. Aikaa meni 18 minuuttia eli ihan ok vauhti, varsinkin kun palkkasin oikein antaumuksella kaikilta kepeiltä.

Samoilukuvia

Perjantaina tokokurssilla aiheina tunnari ja jäävät.

Tunnari ei hallissa ottanut onnistuakseen, kuten oletinkin. Sinni maisteli kaikkia kapuloita moneen kertaan, mut lopulta valkkas oman ja toi sen. Toisella yrityksellä vähän vähemmän maisteluita, mut edelleen kovin epävarmaa toimintaa. Kolmannella yrityksellä olin kaukana kapuloista ja käännyin takaisin selin heti kun Sinni oli lähtenyt kapuloille. Nyt oli äänistä ja koutsin kehuista päätellen oikein kelpo suoritus.

Olen siis mitä ilmeisimmin jollakin tavalla merkannut Sinnille oikean kapulan, vaikka olen yrityänyt olla reagoimatta mitenkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis ja uus tapa saada toivottavasti liike menemään eteenpäin. Toistojen välissä tein aina jotain muuta, ettei tehty niitä ihan peräjälkeen.

Jäävissä aluksi tuttua hankaluutta, mutta vähän auttaen saatiin Sinni tekemään oikeat liikkeet ja homma rupes toimimaan paremmin. Maahan menoissa peppukin rupes painumaan maahan asti. 

Sunnuntaina ennen hallivuoroa käytiin vähän tekemässä ohitusharjoitusta, joka suuremmaksi osaksi sujui ihan hyvin. Hallissa sitten harjoiteltiin sitä vapaana kävelyä muiden seassa ja mustan sakemannin vähän haastaessa Sinnillä oli vaikeaa ja vähän piti aukoa päätä sille, mutta kuitenkin pysyi mulla hanskassa.

Tehtiin ohjattua, jääviä ja tunnaria. Ohjatussa valo kävi jotenkin niin, että en edes itse nähnyt kapuloita ja Sinni vähän epäröi, mutta lisäkäskyllä haki sitten kuitenkin. Tunnaria tein selkä kapuloihin ja ekan virheyrityksen jälkeen Sinni toi oman kapulan. Tiedä sit kuin paljon käytti nenää vai tuliko tuurilla. Kapuloita se maistelee jonkin verran, mutta vielä tässä vaiheessa saa sen tehdä. Se varmaan jää pois sitten ihan itsestään, kun hommaan tulee varmuutta.

Jäävät vähän sinne päin.