Helteinen juhannusviikko

Viime viikon perjantaina aamusta Sinnille jälki. Oli taas aika kuuma ja kun jälki oli paikassa, jossa sattui taas tällä kertaa olemaan paljon muitakin liikkujia, niin Sinnin keskittyminen oli aika koetuksella ja jäljestä ei toisin paikoin meinannut tulla mitään kun olisi vain pitänyt päästä rakastamaan ihmisiä. Kun keskittyminen riitti, niin jälki meni ihan hyvin. Ruoho oli tosi lyhyttä ja on kyllä itse vaikea olla varma jäljen paikasta, kun ei nää askelia ollenkaan ja kulmissa olin vähän epävarma, kun Sinni ei ollut ihan satasella mukana.

Käytiin myös uimassa ja ekaa kertaa Sinni ui ihan kunnolla. Sillä oli pelastusliivit päällä, niin homma sujui oikein mallikkaasti!

Koska helle vain jatkui ja paheni, niin kaikki treenit oli koko juhannusviikolla peruttu. Uimassa käytiin useampaan kertaan, toivottavasti ei tulisi sinilevää. Kiva kun Sinnikin on innostunut siitä uinnista. Se tosin lotuaa kaikki mahdolliset kuralätäköt lenkeillä ja se ei aina ole niin mukavaa... suihkukeikka melkein joka lenkin jälkeen.

Rapatassu

Hellettä uhmaten käytiin keskiviikkona aamusta Kotkassa viime keväänä avatulla uudella hallilla treenaamassa vähän tottelemisjuttuja. Samalla reissulla kaksi kärpästä, kun hain koirille matokuuria lomareissun varalle samalla tontilla sijaitsevalta eläinlääkäriltä. 

Halli oli pienehkö, ulkoilmaa selvästi viileämpi, mukavan oloinen paikka. Tein molempien kanssa vuorotellen pari settiä. Sinni aloitti ja ekaks meinas mennä maton hausteluksi, mutta aika nopsaan alkoi homma toimia. Hirmu kivalla fiiliksellä tehtiin kaksi noin kymmenen minuutin pätkää, jossa erilaisia hömppäliikkeitä ja seuruun sekä jättävien alkeita ja luoksetuloa. 

Taaville myös pari reilun kymmenennen minuutin pätkää seuruuta, rallyjuttuja, luoksetuola ja ihan lyhyitä paikkiksia muutama. Kivasti teki sekin, vaikka sille tais olla liian lämmin.

Torstaina oli vähän viileämpää ja tein Sinnille n. 150 askeleen jäljen samaan tyyliin kuin aiemminkin. Nyt ei ollut häiriöitä, niin meni tosi hyvin. 

Perjantaina aamuvarhaisella taas jälki ennen kelin lämpenemistä. 160 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia tasaisen epätasaisesti koko matkan. Tykkäsin kyllä, kulmat oli hyvät ja muutenkin pysyi kivasti jäljellä. Yritän myös itse opetella vähän puhumaan ja kehumaan jäljellä, jottei siitä muodostu häiriötä.

Taavi teki tarkkuusruutua kahden esineen, hylsyn ja kolikon, verran. Hienosti meni silläkin, ihana nuuskutus vaan kävi esineitä etsiessä.

Päivällä käytiin Sinnin kanssa juhannusveneilyllä saaressa. Vähän hirvitti laskea se irti, kun molemmin puolin naapurimökeillä oli porukkaa ja luoksetulo ei edelleenkään ole Sinnin vahvimpia puolia. Mutta hienosti pysyi omassa pihassa ja tutki innokkaasti paikkoja. Uimassakin kävi omatoimisesti useampaan kertaan. Samalla reissulla käytiin myös Kotkassa jätskillä. Veneily ja kaikki muukin sujui oikein mallikkaasti. 

Pienet päiväunet kesken reissun.

Kotiin tultuamme oli Taavin vuoro päästä uimaan.

Taavilla on paikat edelleen aika kovasti jumissa ja ihan en taida saada kotihoitoohjeita tehtyä niin kuin pitäisi. En vaan saa jotenkin lapaa liikkumaan niin hienosti, kuin fyssari näytti. Pari kertaa oon hieronu Tahvoa ja jumia kyllä on. Sinnin riekkuminen ei ainakaan auta jumien kanssa, kun välillä se kiusaa Taavia ihan liikaa ja pari kertaa on myös juossut vahingossa täysiä päin.

Koeviikonloppu

Viime viikon tiistaina Taaville peko-hallintaa ja Sinnille lyhyt jälki. Taavin hallinta meni ihan hyvin, mitä nyt eteenmenossa piti taas kerran käydä kusella ja seuruu on väljää. Paikkiskin häiriintyi retkeilijöiden saapuessa paikalle ja jouduin ottamaan Tapsun ylös melkein heti väistääksemme kulkijoita.

Sinnin jälki oli ihan hanurista. En tiedä oliko maassa kusiaisia vai mistä johtui, mutta se jotenkin oudosti rynni ja jälki ei oikein kiinnostanut ollenkaan, vaikka nyt ei ollut edes mitään erityistä häiriötä.

Perjantaina armottomassa helteessä Sinnille jälki. 120 askelta, kaksi kulmaa ja nameja ja namittomia askeleita tasaisen epätasaisesti koko jälki. Jotenkin ei ollu nyt hyvä. Sinni oli jotenkin vaisu, oisko lämpöä ollu liikaa. Kulmatkin meni vähän niin ja näin. Jäljen jälkeen kaupunkilenkillä oli kyllä tosi iloinen ja reipas.

Illalla edelleen hellekeilissä Taaville peko-hallintaosuus ja surku, kun oli taas huono. En ymmärrä miten paikkamakuustakin on tullu noin epävarma, kun ennen pystyin olemaan satavarma ettei nouse. Nyt siis seuruu ihan hanurista, paikkiksesta nousi kerran ja eteenmenoissakin kävi kerran kusella. En kyl tiiä kehtaanko lähtee ton kanssa kokeeseen ollenkaan, ärsyttävää! Miks homma menee koko ajan vaan huonompaan suuntaan, treenaamisesta ei ole mitään apua.

Lauantaina ajeltiin Tahvon kanssa Pyhtään perukoille Pelastuskoiraliiton haun taidontarkastukseen. Koe alkoi 9.30 koirien sosiaalisuuden testauksella. Tapsu oli aika kiva, vaikka vieruskaveri vähän epäilytti. Eipä olla pitkään aikaan nähty ketään vieraita, joten olin tyytyväinen. Sitten odoteltiin hellekelissä vajaa neljä tuntia, kun arpaonni ei meitä suosinut ja oltiin viimeinen suorittava koirakko ja kauhunsekaisin tuntein seurasin kaikkien edeltävien koirakoiden käyttävän täyden ajan, joka sekään ei riittänyt kaikille.

Kuvat KPK:

Joo, joo, ollaan nätisti.

Onks pakko olla sosiaalinen?!

Suoritus alkoi hallinnalla, jossa n. 50 m seuruuta ja kolmen minuutin paikalla olo. Paikka kauhistutti, heinää mua vyötärölle, mut siinä se seuruu piti tehdä. Yllätyksekseni seuruu meni oikeastaan melkoisen hyvin. Paikkiksessa porotti aurinko ja pari pimpiäistäkin pörräsi, niitä Taavi ei voi sietää. Se vaihtoi pari kertaa asentoa maasta seisomaan ja istumaan, mutta ei liikkunut senttiäkään. Yhden lisäkäskyn annoin. Hallinta siis läpi, vaikken siihen niin tyytyväinen ollutkaan. 

Kuva KPK:

Hallinta oli oikeesti tuollaisessa maastossa.

Hakualue on loppukokeessa kolme hehtaaria ja päivällä suoritettavassa kokeessa on aikaa 30 minuuttia. Nyt täytyy sanoa, että maasto oli  t o d e l l a haastava! Korkeuseroa, ryteikköä ja louhikkoa, eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi kuumuus ja tuulen puute tekivät olosuhteet hyvin haastavaksi. Taavi kuitenkin selvitti homman ja kaikki kolme maalimiestä olivat ylhäällä noin parissakymmenessä minuutissa. Ehdottomasti meidän hitain koe koskaan. Ja aluetta jäi vielä melkein puolet käymättä. Iso osa onnistunutta suoritusta oli siis onnistunut etsintäsuunnitelma ja ehkä myös koiranlukutaidosta oli jotain apua, sillä puolessa tunnissa tuota aluetta ei olisi ehtinyt käydä kelin ja alueen ominaisuuksien vaatimalla tavalla läpi.

Kokeen jälkeen oli kiva kuulla eräältä metsässä suoritusta mukana seuranneelta pitkän linjan pelastuskoiraihmiseltä kehuja. Hän sanoi, että harvaa koiraa voi oikeasti sanoa todella hyväksi, mutta Taavia voi. Olen täysin samaa mieltä, Taavi on loistava tuossa hommassa!

Pelastushaun taidontarkastus siis arvosanalla erittäin hyvä hyväksytysti läpi ja sen osalta taas kaksi vuotta työlupaa taskussa. Jäljen taidontarkastus pitäis päästä myös jossain vaiheessa suorittamaan, mutta koekalenteri näyttää tosi huonolta...

Kokeen jälkeen käytiin Veelan kanssa uimassa, jotta koirat vähän saivat viilenneltyä itseään.

Sunnuntaina oli vuorossa peko-t -koe. Koe alkaa hallintaosuudella ja siihen se myös meillä tällä kertaa loppui. Kuten olen kertonut, niin viime aikoina meidän hallintatreenit ei ole olleet ihan priimaa ja siihen päälle vielä mun jännityksestä johtuva Taavin laamailu, niin seuruu oli luokattoman huonoa.

Kuvat Tiina Suuronen:

Mutta se, mihin koe kosahti, oli paikkamakuu. Paikkiksessa koiran ohi kulkee häiriöihminen, tällä kertaa pitkä mies pitkässä sadetakissa hiippailu metsästä koiran luo ja ohi. Taavi taisi sitä vähän pelätä, kun korvat luimussa nousi ensin ylös ja sitten epävarmasti hiippaili mua kohti. Yleensä häiriö nimittäin parantaa Taavin suoritusta, mutta nyt se näytti tosi epävarmalta, eikä se koskaan ole tuollai hiippaillut mun luo, ennemminkin lähtenyt kuselle tai jotain muuta omaa kivaa. Mut oli syy tämä tai joku muu, niin paikkis on ollu tosi huono viime aikoina, joten sinänsä ei ollut yllätys, että osuus ei onnistunut ja tässä kohtaa luovutin, koska pisteet ei olisi enää kuitenkaan riittäneet maastoon pääsyyn.

Ärsyttäähän toi ihan sikana, kun ennen niin varma liike on muuttunut todella epävarmaksi ilman, että tiedän miksi näin on käynyt. 

Nyt pidetään vähän tuumaustaukoa ja katsotaan yritetäänkö syksyllä uudestaan vai annetaanko tämän lajin olla. 

Maanantaina aamupäivällä Sinnille jälki. Heinä oli vähän turhan pitkää, mut ei voi mitään. 150 askelta, J-muoto, nameja siellä täällä, lopussa ekaa kertaa keppi testiksi, että onko keppitreeni kotona tuottanut yhtään tulosta. Liina ekaa kertaa selän päältä.

Lähetys jäljelle viistossa kulmassa ihan läheltä, hienosti nousi. Muutenkin jäljesti kivasti, namittomilla osuuksilla saan kyllä jarruttaa ihan tosissani. Namit poimii melko hyvin. Lopun keppiin vain pieni reaktio ja jo ois ollu kiire jatkamaan. Lisää treeniä siis kepin suhteen. Liina selän päältä toimi hyvin.

Illalla hakutreeneissä Sinnille kolme haamua, joille se juoksi innoissaan häntä heiluen.

Tiistaina aamulla Sinni kävi Aino bortsun kanssa metsäkävelyllä. Oikein kivalta parivaljakolta vaikuttivat.

Taavilla oli fyssari tiistaina ja vasemmasta kyynärästä löytyi jonkinlainen hermopinne ja jännekin muljahteli ilkeästi jonkin luunreunan yli jalkaa taivutellessa jopa niin, että mä kuulin sen. Muutenkin koko vasen puoli oli aivan jumissa. Tuo kyynärän ongelma ei ainakaan ole edesauttanut paikkamakuussa pysymistä, koska on varmasti ollut ilkeän tuntuinen. Saatiin jumeja aika hyvin auki, kyynärä jäi vielä vähän vaivaamaan ja siihen kotihoito-ohjeet sekä muutaman viikon päästä uusi käynti. 

Illalla Sinnin tokotreenit. Tällä kertaa keskittyminen oli tosi vaikeaa. Ois vaan pitänyt päästä toisten luo. Saatiin me muutama onnistunut kontakti perusasennossa ja vähän käsikosketuksi. Aika hankala, kun Sinni ei ole kovin ahne, niin namit ei oikein kelpaa, jos on vähänkään jotain mielenkiintoisempaa. Leikkimään en sitä myöskään ole vielä kentällä saanut, vaikka kotipihassa se jo vähän yrittää.

Sinnin kanssa on harjoiteltu luoksetuloa entistäkin ahkerammin sekä Taavin kanssa kimppalenkeillä että soololenkeillä. Eniten ärsyttää kotona karkuun juokseminen, kun huomaa, että ollaan johonkin lähdössä...

Jälkihommia ja hälytreeni

Edellisen viikon torstaina aamusta Sinnille jälki. Mittaa oli 90 askelta, kulmia kaksi, eka vasemmalle ja toka oikealle, 1 - 4 askeleen namittomia pätkiä pitkin jälkeä. Tällä kertaa tuntui olevan vähän kiire ja jouduin jarruttelemaan paikoin reilummin. Eka kulma meni hyvin, toinenkin meni hyvin, mutta huonommin kuin eka. 

Taaville peko-t tottista ja tällä kertaa meni paremmin kuin viimeksi. Seuruu on väljää ja yhdessä eteenmenossa kävi kusella, mutta muuten ok, vaikka paikkiksessa nenä kävi kyllä vähän liikaa. Tehtiin vielä ylimääräinen paikkamakuu lähellä toisen koiran pissapaikkaa, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa, ehkä tuuli vei hajut muualle...

Tottiksen jälkeen suoraan vieraan tekemälle jäljelle, nosto oli melkein täydellinen ja muutenkin jälki meni hyvin yhtä ihmeellistä oikaisua lukuun ottamatta. Kuvassa sininen viiva kuvaa jäljen lenkkiä, joka jäi jäljestämättä. Taavi painoi vain suoraan rastin kohdalla olleelle esineelle. Tuuli kävi kyllä suoraan etelästä ja matkaa jäljeltä tippumisesta esineelle oli n. 60 m avointa maastoa, joten periaatteessa olis ollu mahdollista, että se ois saanu esineestä niin vahvan hajun, että se ois voinut olla syy...  itsekin kyllä keskityin tuossa kohdin vähän huonosti koiraan, enkä heti reagoinut sen jäljestyksen muutokseen... opin paikka siis! Esineitä jäljellä oli neljä, pituutta kuutisensataa metriä ja ikää puolitoista tuntia.

Sunnuntaina oli pitkien treenien päivä kimpassa naapuriseuran Virtaan valmistautuvien koirien kanssa. Niin vain taas kahdeksan tuntia vierähti metsässä kuin hujauksessa . Keli oli sopivan tuulinen, noin 4 m/s  ja lämmintä oli varjossa viitisentoista astetta, mutta kyllä auringossa tuli ihan hiki. Taavin treenisuunnitelmana oli löytää ensimmäinen ukko noin 15 - 20 min etsinnän jälkeen ja sitten tunti tyhjää ennen toisen löytymistä. Edellisissä pitkissä treeneissä oli havaittavissa Taavin oppiminen siihen, että aina ekaks on pitkä tyhjää etsintä ja sitten vasta tulee löytö ja tämä on näkynyt sen työskentelyssä. Nyt sitten rikottiin tätä kaavaa.

Treeni meni kokonaisuutena todella hyvin ja en voisi olla tyytyväisempi Tapsuun! Alkuun se oli juuri sellainen heinänsyöjä ja jaloissapyörijä kuin mitä se on pitkien treenien aluksi ollut ja tämä mua vähän ärstytti, vaikka tiedän Taavin kyllä aktivoituvan heti, kun tulee jotain hajuja eksyneestä. Eli periaatteessa se ei ole ongelma, mutta silti vähän ärsyttävää. Ekasta ukosta sai hajun reilun parinkymmenen minuutin etsinnän jälkeen ja jäljen kautta maalille. Sitten kuljettiin tunnin verran tyhjää ja tän ekan löydön ansiosta Taavi oli paljon paremmassa moodissa kuin edellisessä pitkässä treenissä.

Toinen ukko nousi myös jäljen kautta ja nosto oli MAHTAVA! Takana oli vähän reilu tunti tyhjää ja Taavi oli selvästi kääntymässä hieman passiivisempaan suuntaan. Mä kävelin jäljen yli ohittaessani Taavin, mutta Taavi nosti jäljen. Ensin tosin takajälkenä, mutta ehkä viiden metrin jälkeen se kääntyi ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Ens kerralla täytyy se kyllä ottaa liinaan nosto jälkeen, koska jos jälki on pitkä, niin se ehtii kyllä karata liian kauas. Niin hyvä fiilis jäi näistä treeneistä, ei ole veteraani-ikä yhtään hidastanut Taavin menoa ja toivottavasti meillä on terveitä työvuosia vielä monta edessä!

Maasto oli haastava suurine korkeuseroineen ja nyt harjoitusteknisistä syistä kuljettiin aluetta harvakseltaan. Oikeassa etsinnässä tuo 30 ha olisi ollut yhdelle koirakolle aivan liian suuri alue vaativan maaston vuoksi. Todellisuudessa olisi pitänyt kaikki louhikot ja jyrkännealueet tarkastaa huomattavasti tarkemmin. Helpossa maastossa 30 ha on yhdelle koirakolle ihan passeli alue.

 

Miks ihmeessä tää video on kyljellään?

Maanantaina aamupäivällä oltiin Sinnin kanssa Kotkassa sivistyskäynnillä. Käytiin terassikahvilla, kauppakeskuksessa, torilla ja puistoissa, tutustuttiin kerrostalon rappukäytävään, hissiin ja liukuoviin. Sinni haluaa jokaisen syliin ja katsomaan kaikkia, ei väliä onko vastaantulija nuori vai vanha, rullatuolissa tai kävelysauvojen kanssa... mä niin odotan sitä varautumisen kehittymistä! Kahvilassa sentään hetkeksi malttoi rauhoittua penkin alle ja iso irlanninsusikoira oli vähän jännä.

Iltapäivällä oli Sinnin tottisyksäri. Katottiin vähän miten kannais lähteä opettamaan seuruuta. Imutuksen tekniikkaa käytiin läpi ja teoriassa sitä, miten oivaltamisen kautta sais hommaa tehtyä. Jäävien tekniikkaa käytiin myös teoriassa läpi, mutta koska Sinni on kropaltaan vielä ihan todella löysä ja kesken, niin ei vielä ruveta niitä treenaamaan. Maahan menokin otetaan ohjelmistoon vasta kropan vähän kehityttyä. Mutta saatiin kehuja, kuinka hyvin Sinni teki mun kanssa hommia ja jaksoi keskittyä parikymmentä minuuttia tosi hyvin!

Vähän liian edessä, mut hyvä kontakti.

Illalla ahkeroitiin vielä hakutreenit. Taaville palauttavaa helppoa ja nopeaa treeniä edellisen päivän pitkän treenin vastapainoksi. Kolme ukkoa ylös muutamassa minuutissa ja Taavi kattoi valjaita riisuttaessa, että ei tää tähän voi loppua! Oli siis hyvä ja tehokas treeni.

Sinni kävi syömässä herkkuja kolmelta haamuilevalta maalimieheltä. Vauhtia oli niin paljon, että alkuun meni aina ohi että heilahti, mutta ajatus oli selkeä, että joku tyyppi täältä pitäisi löytää. On se semmoinen väkkärä, ettei mitään rajaa! 

Tiistaina aamulla Sinnille vajaa 100 askeleen jälki kahdella kulmalla. Tyhjiä askelia välissä siellä täällä eri verran. Meni kivasti.

Samalla reissulla Taavin uittamista. Sinni vaan läträsi, vaikka mieli ois tehny kovasti mennä Taavin perään.

Illalla Sinnin tokotreenit. Oltiin ulkokentällä ja samaan aikaan oli kaksi muuta koiraa treenaamassa. Sinni kävi kentällä kaksi pyörähdystä. Ekalla tehtiin käsikisketusta ja käden läpsimistä tassuissa ja tokalla kerralla vähän seurattiin ja tehtiin kontaktia perusasennossa. Olin yllättynyt miten hyvin Tinniäinen pystyi keskittymään, vaikka kyllä ne toiset kentälläolijat kiinnostikin.

Keskiviikkona aamu aloitettiin uintireissulla ja sen jälkeen käytiin puolipäiväretkellä Helsingissä. Taavi jäi tällä kertaa kotiin ja Sinni joutui sivistymään. Reippaasti se kulki liikenteen seassa ja ihmiset ja toiset koirat kiinnosti. 

Torstaina iltapäivällä molemmille peltojälki. Sinni oli super, Taavi ei. Sinnin jälki oli n. 120 askelta ja namillisia ja namittomia askelia tasaiseen tahtiin pitkin jälkeä enempi tai vähempi. Kaksi kulmaa. Kokonaisuutena jälki meni tosi hyvin, varmaan paras jälki tähän asti. Lisäksi häiriötä oli totuttua enempi ja se ei haitannut yhtään.

Taavi oli vähän tekevinään, mut tällä kertaa koko hommasta ei oikein meinannut tulla mitään. Huomaa, ettei olla sen kanssa oltu pellolla ja kesän ensimmäiset hellepäivät aiheuttavat sen, ettei oikein irtoo.

Perjantaina aamusta Sinnille jälki, joka oli tähänastisista selkeästi vaikein. Häiriötä oli vähän liikaa, ohikulkevista pyöristä ja kävelijöistä vielä selvittiin ihan mallikkaasti muutamalla vilkaisulla, mutta koirakaksikko oli vähän liikaa, eikä Taavin haukkuminen autossa auttanut asiaa yhtään. Sinnin keskittyminen jälkeen herpaantui tässä kohtaa kokonaan. Koirien mentyä homma jatkui kuitenkin hyvin, joten sinänsä voin olla tyytyväinen, ei jää häiriöt päälle. Jäljessä oli myös neljä kulmaa ja pituutta enempi kuin aiemmin, menin itse askelten laskuissa sekaisin. Kulmat meni taas hyvin ja muutenkin homma sujuu edelleen, tykkäsin!

Iltapäivällä Hilde porukoineen tuli yökylävierailulle ja koirat pääsivät leikkimään keskenään. Olipa niillä kivaa! Kuvien ottaminen näistä vauhtihirmuista oli melko mahdotonta...

Perjantaina käytiin Sinnin kanssa myös hakutreeneissä ja tällä kertaa siellä tuli ilmi Sinnin varsin ärsyttävä tapa olla antamatta kiinni. Ollaan luoksetuloja harjoiteltu metsälenkeillä ahkerasti ja yleensä Sinni tulee ihan täysiä luokse, mutta välillä sille iskee päälle vaihde, ettei se halua tulla kiinniottoetäisyydelle. En siis juuri koskaan ota sitä edes kiinni, mutta jostain syystä välillä tämä erittäin ärsyttävä piirre tulee esiin. Niin nytkin treeneissä ja varsinainen treenihän jäi siis kesken, kun toiselta ukolta Sinni lähti luikkimaan omille teilleen. Niin ärsyttävää!!