Talvijälkeä, etsintähommia ja tottista

Maanantaina hyödynsin hankikantoa ja tein molemmille lyhyet jäljet.

Sinnin jälki oli reilun kolmesataa metriä pitkä, esineitä oli neljä ja se ehti vanheta tunnin. Suurimmaksi osaksi jälki kulki myötätuuleen ja kulmia oli muutama. Lumessa näkee myös hyvin kaikki riistan jäljet, joten lumijälki on ohjaajalle kovin opettavainen.

Jäljen nostomatka oli lyhyt, vain parikymmentä metriä. Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti kohtuullisen hyvin koko jäljen. Kulmat vaatii treeniä ja esineilmaisu paljon vahvistusta, vaikka kaikki esineet nousivatkin. Myös se riista kiinnostaa kovasti, mitähän sille keksisi??

Taavin jälki oli vajaan neljasataa metriä, esineitä neljä ja se vanheni puolitoista tuntia. Nostomatka myös Taavilla lyhyt, nosto oli hyvä. Taavin jäljellä oli paljon enemmän häiriöitä kuin Sinnin jäljellä niin ihmisten kuin eläintenkin jäljiltä, mutta ne ei Taavia haitanneet. Ainut vaikea kohta oli kulma, joka oli aivan pellon reunassa metsän laidassa ja siinä kulki todella paljon häiriöjälkiä. Mutta kyllä se omakin jälki sieltä hetken tuumailun jälkeen löytyi. 

Olikin jo ollut ihan ikävä jäljestystä. Toivottavasti näitä pienen pakkasen hankiaisia vielä tulee tälle talvelle, jotta päästää pian uudestaan jälkihommiin. Lunta on niin paljon, että se tuskin sulaa ennen toukokuuta...

Keskiviikkotoko jäi pois yövuorotuurauksen vuoksi, mutta onneksi tällä viikolla oli myös torstaitoko. Tehtiin Sinnin kanssa seuruuta ja siinä käännöksiä. Takapään käyttö on tosi hyvää, mutta ohjaaja on liian jäykkä ja tylsä ja kaavoihin kangistunut, yllätys 😛. 

Pari luoksetuloa tehtiin myös niin, että koutsi piti kiinni ja kutsusta Sinni tuli täääyyysiiii luokse! Miten se pystyykin selinmakuulta tulemaan niin nopsaan??

Pari jättävää tehtiin myös. Käsky, jes ja nami. Toimi hyvin ja pystyin jo ottamaa  muutamia askeli poispäin. Palasin palkkaamaan. Hyvä treeni!

Perjantain hakutreeneissä Sinni teki neljä toistoa kiintorullan hakua. Pari kertaa on kotona sisällä kokeiltu kiintorullan poimimista ja maalimiehen vähän osoittaessa tullaa Sinni otti kiintorullan hyvin suuhun. Ei elettekään, että se pudottaisi sen. Pikku hiljaa edetään.

Sunnuntaina aamusta rakennuetsintää. Olipa kiva, kun poliisin koirapartio oli mukana treeneissä!

Sinni treenasi itsenäistä etsintää ja se oli kyllä varsin mahtava tällä(kin) kertaa. Kohtuullisen rauhallisesti, mutta innokkaasti etsi ja mä alan oppia lukemaan sitä. Tavaraa melko täynnä olevassa isossa liikuntahallissa tarkennus vei hetken, mutta hyvin näki milloin maali on löytynyt. Esiintymuslavalla oli vähän jänniä juttuja, mutta onneksi melko heti niiden perään löytyi maalimies ikään kuin jännästä selviämisen palkaksi. Alakerrassa Sinni sai tutkia käytävältä lähtevät huoneet itsenäisesti ja tykkäsin kovasti miten sille on alkanut muodostua ajatus järjestelmällisestä etenemisestä. Hienosti löytyi maalit pimeistä huoneista. 

Illalla tottisteltiin molempien kanssa. Sinnillä häiriönä pari koirakkoa ja alun häröilyn jälkeen se keskittyi aika kivasti. Seuruuta tehtiin, jättäviä myös ja noutoa. Pari lyhyttä paikkamakuutakin. Meidän tasoon nähden ok menoa.

Taavi ei sit ollut tänään ihan parhaimmillaan  vaan sitä vähän haukututti. Sillekin noutoa, seuruuta, luoksetulo ja jotain rallyjuttuja.

Rakennusetsintää ja tottelemista

Loman jälkeen ihmisosapuolten vapaa-aika menin useamman päivän ajan lumitöissä, mutta keskiviikkona ehdittiin tokotreeneihin Sinnin kanssa. Aiheena seuruu ja jättävät. Seuruussa edelleen vahva käsiapu, mutta kai se joskus onnistuu häivyttää. Erityisen hyvää tällä kertaa oli perusasennot, joihin Sinni tuli suoraan ja nopeasti liikkeen pysähtyessä. Sinnihän ei vielä osaa hakeutua perusasentoon mistään suunnasta tai miltään etäisyydeltä. Se ei vaan jotenkin ole sitä mitenkään tajunnut. Mutta tuo liikkeestä pysähdyttäessä tehtävä perusasento oli todella loistava näissä treeneissä. Henkilöryhmää myös vähän treenattiin ja se on kyllä hieman hankala, kun pitäisi niin kovasti päästä katsomaan niitä ihmisiä. Seuruun paikka ei oikein meinaa pysyä, kun takapuoli heiluu niin kovasti.

Jättävissä harjoiteltiin sitä, että mä voisin ottaa edes yhden askeleen Sinnin jäädessä kulloiseenkin asentoon. Ehkä se sieltä tulee ajan kanssa, Istuminen oli taas hankala, tarjosi useimmin maahan menoa.

Näissäkin treeneissä oli taas tosi kiva, kun toiset koirat ei Sinniä häirinneet. Omalla treenivuorolla flättiuros sai touhuta ihan rauhassa ja Sinni keskittyi vai meidän juttuihin ja lopun paikkistreenissäkin enemmän huomiota Sinniltä sai toiset ohjaajat kuin koirat. Paikkiksessa olin ihan lähellä ja palkkasin tiuhaan, mutta toisten ohjaajien omille koirilleen antamat lisäkäskyt tai kiellot tai muut merkit oli Sinnille tosi vaikeita. Kuitenkin se nousi vain kerran isosta häiriöstä. 

Torstaina kävin ruokiksella hallilla molempien kanssa. Sinni teki ekaksi hyppyä pari kertaa, muutaman merkkiryppään kierron ja sitten seuruuta ja perusasentoon tuloja. Hyppy on tosi hyvällä mallilla, Sinni jää hyvin odottamaan ja tulee hypyn jälkeen eteen. Avustan kyllä vähän tuossa eteen tulemisessa, että tulee varmasti suoraan, kun ollaan tehty sitä niin vähän. Edestä sivulle en ole vielä koskaan Sinniä ottanut liikkeissä. Merkit Sinni kiertää hyvin, kunhan ensin tajuaa, että niitä pitäisi lähteä kiertämään. Perusasennosta ei hievahdakaan mihinkään, mutta kun jätän sen vähän kauemmas istumaan ja menen itse lähemmäs merkkejä, niin kierto onnistuu. Perusasentoon tulossa tapahtui tänään huima parannus, ihan kuin Sinni ois tajunnut jutun juonen. Saa nähdä muistaako sitä enää ensi kerralla... Seuruut oli sitten muuten vähän sinnepäin. Ja tehtiin me paikkamakuukin. Ilman häiriökoiria tai -ihmisiä ei ole mikään ongelma pötkötellä pidempään niin että olen itse lähes täyden alo-matkan päässä. Kyllä se tästä.

Taavi teki noutoa ja merkkien kiertoa ja pitkää seuruuta ja viiden minuutin paikkamakuun. Kaikki meni kyllä hirmu hyvin, Taavilla on kiva into tehdä juttuja ja se oli taas kohtalaisen hiljainen. Paikkamakuussa ei haitannut edes hallin katolta rytinällä alas tulevat lumet, vaan se makasi rauhassa paikallaan koko ajan.

Sinni kävi vielä lopuksi vähän leikkimässä. Sinniä miellyttävällä lelulla leikki onnistuu aika kivasti, mutta en silti vielä usko sen riittävän niin hyväksi palkaksi kuin nami tai varsinkin namipallo.

Perjantaina molempien kanssa rakennusetsintätreenissä. Sinnille teemana pienen tunkeutumksen vaativat maalit. Sinni ei kotona mene ovesta, jos se o  vain vähän rakosellaan, vaan jää raukkana oven taakse. Koska halu maalimiehelle on kova, ajattelin hyödyntää sitä ja kaivella vähän röyhkeyttä esiin. Ei ollut mikään ongelma mennä vessan sermien ali tai tunkea sohvan taa tai mennä oven raosta, kun siellä oli maalimies! Suorapalkalla mentiin kolme ukkoa.

Taavi oli vika koira ja halusin sille ne piilot, mitkä oli osoittautuneet haastaviksi. Taaville ne ei olleet kyllä yhtään vaikeita, mutta pari valeilmaisua tuli piiloihin joissa oli ollut maali juuri äsken tai monta kertaa peräkkäin. 

Sunnuntaina aamusta taas rakennusetsintää molemmille. Taaville yläpiiloja pari ja sitten kylmiössä yksi tyyppi. Etenkin kylmiössä olevan tyypin etsintä oli kiva, kun nuuskutus oli voimakasta ja hajulähteen tarkentamista oli ihana seurata.

Sinnille neljä tyyppiä taas ajatuksella, että joutuu vähän punkeamaan päästäkseen luokse. Ei kyllä tuota mitään ongelmia tuo punkeaminen, kun Sinni on menossa maalimiehelle, vaikka kotioloissa raollaan oleva ovi voikin olla mahdotonta tehtävä avata. Motivaatio siis kunnossa. Vauhtiakin oli vaikka muille jakaa ja selvästi Sinni on tajunnut, että nää hommat pitää hoitaa nenällä.

Illalla molemmat oli mukana tottelemassa. Taavi kahden muun kanssa samaan aikaan ja tehtiin kyllä kaikenlaista; merkkien kiertoa, ruutua, hyppyä, seuruuta, rallyn puolen vaihtoja ja pyöriviä liikkeitä, luoksetuloa, paikkista... Olipa meillä taas mukavaa!

Sinni teki seuruuta, jossa en edelleenkään ole päässyt yhtään eteenpäin. Hyppyä tehtiin myös ja se meni hyvin. Toista koiraa ja ihmisiä oli sen verran mielenkiintoista Sinnin mielestä seurata, että kapulan pito ei oikein meinannut onnistua, vaikka kotona se menee jo tosi hyvin. Merkkejäkin kierrettiin niin, että jätin Sinnin vähän kauemmas ja itse menin lähemmäs merkkejä.

Talviloma

Talviloma vietettiin pohjoisessa ja hyödynsin etätöitä niin, että käytin matkapäivän repsikassa etäilyyn. Oltiin siis vajaa kaksi viikkoa yhteensä tien päällä. Ensiksi muutama päivä Levillä, josta en ihan kamalasti tykännyt ja sitten viikko takuuvarman ihanalla Kiilopäällä.

Täytyy sanoa, että koettiin koirien kanssa melkoinen kulttuurishokki etenkin Levillä, mutta sama tuli vastaan myös Kiilopään maastoissa. Keski-eurooppalaiset turistit kävelevät leveänä lössinä ja he tulevat mitään kyselemättä silittelemään ja halailemaan koiria. Olimme järkyttyneitä! Jopa Sinniä hieman ahdisti, kun isoihin toppahaalareihin sonnustautuneet kovaääniset ihmiset vain tulevat iltähämärässä kohti ja yrittävät kaapata syleilyyn. Ei ole pyrri tehty moista kohtelua varten, mutta selvittiin tilanteista ilman suurempia kolhuja. 

Ja saipa Sinni ensimmäisen irtokoirankin niskaansa. Onneksi hyökkääjä oli joku lattiamoppia muistuttava karvakasa, mutta silti oli epämiellyttävä kokemus. Ei fyysisiä vammoja, henkiset selviää sitten myöhemmin kun taas nähdään lenkillä muita.

Muuten koirien loma oli lumista lenkkeilyä ja poronpapanoiden syöntiä. Taisi olla papanoiden syy, kun molemmat olivat myös päivän ruikulilla. Ei ollut kiva, kun kotiauton matot oli ripulipaskassa, mutta eipä asialle minkään voinut. Onneksi Canikur auttoi nopeasti ja autoon tuli vain yhdet vahingot saunareissun aikana, muuten ehdittiin aina ulos. Reissukaverina matkasi Hilde-pyrri oman isäntäväkensä kanssa ja Hilden kanssa käytiin kimppalenkeillä erinäisillä kokoonpanoilla. Sinni ja Hilde ei oikein olleet tasaväkiset leikkikaverit, vaan Hilde kyykytti Sinniä ihan huolella. Taavin kanssa tilanne oli sitten toisinpäin ja vanha herra oli sitä mieltä, että nuoren Hilden meno on liian vauhdikasta ja Hilde sai Taavilta napakan palautteen riekkumisestaan. Kolmistaan taas oli paras lenkkeillä hihnassa. 

Mahtava reissu taas kerran! Kyllä Lappi on vaan ihana!