Tokotukseksi meni tämä viikko

Tiistaitokon paikkamakuu meni tällä kertaa melko hyvin. Uskalsin jättää Tapsan irti, en tosin mennyt kovin kauas, mutta se vinkui vähän... Päivän ohjelmaan kuului peruuttaminen ja käännökset. Peruutusta tehtiin seinän vieressä ja Tapsa jo vähän hokasi mistä oli kyse. Täyskäännöksessä (mä käännyn vasemmalle ja Taavi pysyy siinä reiden vierellä koko ajan, tälle varmaan on joku virallinen nimikin, mut en tiiä mikä) Taavin kontakti tippuu ja halusin siihen neuvoja. Kontaktin tippuminen ei ole paha, mutta lähdettiin hakemaan siihen korjaukseksi palkan lentoa etuviistoon oikealle heti käännöksen jälkeen. Ihan joka kerralla Tapsa ei palkan lentoa huomannu, kun on niin tottunut kädestä palkkaamiseen, tehtiin sekä namilla että lelulla. Jatkosuunnitelmana tehdä palkkauksesta yllätyksellistä ja vaihtelevaa. Myös mun vasemman käden paikalla oli iso merkitys. Jos käsi oli lähellä vartaloani, oli käännös huomattavasti parempi kuin käden ollessa irti vartalosta. Täyskäännös oikealle oli tosi hyvä ja vasen täyskäännös meni juoksussa paremmin kuin kävellessä.

Paikkaistumista ja hyppyä harjoiteltiin myös. Istumisessa Tapsa painui ekaks muutaman kerran maahan, mutta sen hokattua kyseessä olevan istumisliike, niin homma toimi hyvin. Hyppy muuten huippu, mutta edelleen varmistan käsillä eteen tuloa. Eteen tuloa tehtiin myös ihan omana liikkeenä pienellä matkalla. Kesken näiden harjoitusten tuli nuori hoffiuros tervehtimään Taavia. Mä jouduin tyttömäisen panikoinnin valtaan, vaikka siihen ei tällä kertaa onneksi ollut syytä. Kohtaaminen sujui ystävällisessä hengessä ja siinä vaiheessa kun tokeennuin ja pääsin koirien luo yllätti Tapsa mut kykenemällä tulemaan vierelle ja seuraamalla hyvässä kontaktissa pois paikalta! Tämän jälkeen Tahvon piti kyllä omien harjoitusten tiimellyksessä vähän väliä vilkuilla hoffin suuntaan.


Välikevennyksrnä vähän pönötystä

Torstaina kylmänkosteassa +1 °C ja lähes säkkisumuisessa märässä marraskuun kelissä jäljestettiin  550 m pitkä jälki. Jälki vanheni n. 4 tuntia ja sinne oli ripoteltu hankkimani fh-jälkiesineet.

Juuri kun olin lähettämässä Taavia janalle, tuli puskista setä. Hetken rupattelu ei onneksi vienyt Tapsan keskittymiskykyä, vaan lähetyksen jälkeen jälki löytyi hyvin. Muutaman kerran piti kyllä katsella metsässä kävelevän miehen suuntaan.

Yritin koko jäljen pitää molemmat kädet liinassa, olla melko lähellä Taavia ja pitää vauhdin hitaana ja tasaisena. Esineiltä palkkasin useamman kerran. Esineen jälkeen 'uudelle' jäljelle lähetystä Taavi ei ehtinyt odotella, vaan viimeisen namin syötyään se pinkoi jo menemään. Yritin kuitenkin parhaani mukaan rauhoittaa esineiden jälkeistä jatkamista. Jälki oli kaikkinensa tosi hyvä, kulmat meni hienosti ja kaikki esineet löytyivät, aikaa meni vajaa 20 min. Todennäköisesti tämä oli vuoden viimeinen jälki, ensilumi satoi jo.



Illalla oltiin tokaa kertaa naapurikaupungin hallilla tokokurssilla. Voi että se hiekkapohja on hirveä, näin kosteilla keleillä kantautuu tassuissa ja vaatteissa ihan tolkuton määrä hiekkaa kotiin, vaikka kuin yrittää putsata ulkona.

Meitä oli tällä kertaa vain kolme ja aloitettiin kimppaseuruulla ohjatusti. Tehtii  ihan muutaman askeleen etenemiä ja käännöksiä. Tapsa keskittyi melko hyvin, vaikkakin perusasennot ei olleet ihan priimaa. Jättäviä tehtiin erotteluharjoituksena, Taavi osaa liikkeet, mutta edelleen istuminen saattaa vaihtua maahanmenoksi. Tätä pitää treenata lisää ja mun pitää muistaa keskittyä tosi tarkasti äänensävyjen eroihin eri käskyssä. Vauhtiluoksareita tehtiin useampi ja Taavi tuli kyllä kovaa, mutta vähän piti matkalla vilkaista hallin reunalla vuoroaan odottavia koiria. Lopuksi paikkamakuu ja paikkaistuminen. Molemmat ok, Tapsu irti, mutta en mennyt kauaksi. Olimme koiran naama aksapuolelle päin ja oli kyllä taas hurja häiriö sieltä puolelta. Suurimpien huutojen ja haukkumksien jälkeen kävin välipalkkaamassa. Hyvä suoritus meiltä!


Perjantaina aamulla käytiin ihan vähän omineen hömppätreenaamassa hallilla. Ihan vaan vähän ruutua ja kapulan viskomista ja häirittyä paikkamakuuta ja muutama merkin kierto ja pikkusen peruuttamista.


Sunnuntaina jälkiryhmän tottistreenit alkoi hyvin, Taavi paikkamakuussa picardiuroksen tehdessä omaa treeniään. Pientä vinkumista, mutta muuten jees. Me treenattiin käännöksiä. Oikealle ei ongelmaa, vasen ja täyskäännös tuottavat päänvaivaa, ainakin mulle. Tapsa yritti ihan sikana ja välillä meidän suoritus hipoi täydellisyyttä, mutta sitten oli niitä katastrofikäännöksiäkin. Vasemnalle käännyttäessä Taavi ikään kuin ottaa yhden askeleen taakse ennen kuin jatkaa taas eteenpäin. Yritettiin erilaisilla kävelyrytmeillä ja niillä olikin vaikutusta, kunhan vain oppis mikä se paras rytmi olis!!

Muutama vauhtiluoksari tehtiin myös ja sitten henkilöryhmää. Taavi sitten päätti kesken seuruun mennä moikkaamaan paikkamakuussa ollutta lansunarttua. Voi V ton koiruuden kanssa! Ihan kuin ei olis tarpeeksi vaikeeta ton paikkamakuun kanssa, niin pitää sitten vielä keksiä tommosta! Ja mä en kuulemma osaa olla koiralle tarpeeks vihanen... Joka tapauksessa jatkettiin henkilöryhmää ja se meni tosi loistavasti. Lopuksi vielä eteenmeno purkille. Ei voida jatkossa todellakaan viedä namipurkkia yhdessä eteenmenoon (tai ruutuun), kun tyyppi kiljuu minkä kerkee sen jälkeen. Pysyy kyllä hallinnassa, mutta huutaa kuin hyeena koko ajan. Eli jatkossa namipurkki viedään Tapsan näkemättä.


Tällä viikolla lenkkiseurana on ollut Remu-briard, jolla oli mukanaan ranskanbulldog Siiri. Siirin kanssa Tapsa olis voinut pistää leikiksi. Ja ehkä rankin lenkki ikinä tehtiin Kuisma-parsonin kanssa! Ensin tuli pataljoona sotapoikia kävellen ja pyörällä vastaa. Sen jälkeen jouduttiin keskelle sotatannerta, aika isot oli pommit ja sitten vielä rupes Kuisma vittuilemaan. Tapsa paineistu pommeista ja ammunnasta hieman ja siinä ehkä syy herkempään rähjäämiseen. Jos jotain positiivista yrittää hakea, niin rähjä ei jäänyt päälle ja koirat pystyivät kuitenkin melkein koko pitkän lenkin kulkemaan sivistyneesti.

Kuva Tiina Suuronen

Treeniä ja Nuttu kylässä

Tiistaitokossa ekalla tunnilla ensin paikkamakuu. Oltiin kahdessa rivissä hallin molemmin puolin naamat vastatusten. Taavi oli hihnassa, mutta hihna maassa ja minä parin metrin päässä. Mistä kummasta saisin sitä luottoa tuohon paikkikseen... Taavi pötkötti hienosti, oli ihan hiljaa ja kesti kaikki häiröt, mitä eteen tuli.

Liikkeestä maahan menoa tehtiin ensin peruuttaen ja sitten liikkeenä. Viime aikoina on vähän hinkattu sitä istumista, kun on helposti mennyt siinä maahan. Nyt sitten jäi muutaman kerran istumaan. Mun äänensävy on oltava just oikea, että Tapsa tekee oikean liikkeen. Muutama luoksetulo tehtiin myös, edelleen eteen tuloa vahvistaen. Ja sitten seuruuta käskytettynä. Juoksuosuuksilla kontakti tippuu.

Kapulan pitoa hinkattiin ja tehtiin muutama noutokin. Edelleen sain noottia Taavin paikasta. Tehtiin sellaista harjoitusta, jossa Taavi istuu ja minä menen sen eteen tarpeeksi lähelle. Muutaman kerran Tapsa hivuttautui vähän vaaksepäin. Palkattiin siitä, kun pysyy lähellä mua. Myös kapulan irrotusta treenattiin. Mä olen aikaisemmin tehnyt sen niin, että Taavi ikään kuin pudottaa kapulan mun käteen käskystä. Nyt tehtiin niin, että otan kapulasta kevyesti kiinni ja sitten Taavi saa luvan irroittaa. Selvästi fiksumpi tapa tehdä tuo irroitus, eipä vain ole tullut itselle mieleen.

Lopuksi vielä hyppytekniikkaa. Taaville oli kuusi rimaa maassa ja seitsemäntenä matala rimaeste. Rimojen väli oli neljä jalkaa ja se ei toiminut ollenkaan, Tapsu hyppäsi hyvin kahden ensimmäisen riman yli, mutta sitten loikkasi kaksi rimaa kerrallaan. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen pidennettiin rimojen väli viiteen jalkaan. Tällä rimavälillä homma toimi hienosti ja tehtiin näinkin muutama toisto. Tätä pitäisi kyllä päästä treenimään enemmän.


Tokalla tunnilla Taavin kanssa tehtiin liikkuroitua seuruuta. On kyllä niin siistiä päästä treenimään näin säännöllisesti. Sen lisäksi, että Tapsalle tekee hyvää nämä liikkurin häiriöt niin mun itteni on hyvä saada harjoitusta ohjeiden kuuntelusta, ei nimittäin ole mun vahvin puoli. Taaksepäin kääntymistä harjoiteltiin myös ja tällä kertaa mä pysyin jopa pystyssä.

Pari ruutua tehtiin niin, että Taavi ei nähnyt purkin vientiä. Ekalla lähetyksellä Tapsa harhautui haistelemaan häirönä olleita tötsiä ruudusta sivuun, mutta löysi lopulta ruutuun. Toinen lähetys meni sitten hyvin. Aloitettiin myös ohjatun noudon harjoittelu. Purkit meistä molempiin suuntiin, Taavi selin purkkeihin ja siitä lähetys namipurkille, onnistui. Merkkiäkin kierrettiin muutaman kerran hienosti, vauhti molempiin suuntiin mennessä sama. Lopuksi paikkamakuu, Tapsan vieressa aussinarttu ja voi kun oli hurjan hyvä paikkis. Taavi oli ilman mitään hihnoja ja se oli hiljaa ja rauhallisesti. Oltiin ekalla kerralla minuutti ja sitten tehtiin vielä toinen lyhyempi paikkis. Myös maahan menot ja istumaannousut meni hyvin.


Perjantaina pikaisesti omineen hallilla, tehtiin onnistunut ruutu purkille, hyviä seuruun lähtöjä ja hyppytekniikkaa. Lopuksi kokeilin Sarilta ja Purnulta saamani rohkaisun kannostamana 80 cm korkeaa umpiestettä ja sehän meni loistavan lennokkaasti.

Noutokapulan pitoa treenittiin myös ja miten mulle tuli jotenkin sellainen olo, että Tapsaa ahdistaa ihan oikeesti se mun niin lähellä olo. Kun Taavi istuu ja menen sen eteen lähelle, se siirtyy taaksepäin tai nousee seisomaan. Kapulaa pitäessä Tapsu kääntää päänsä herkästi pois minusta. Eikä tarttuminen ja pitokaan ole musta niin hyviä kuin ne olivat silloin, kun Taavi sai olla hiukan kauempana. Meneekö tää niin, että jos jossain liikkeessä ei ole ollut ongelmaa, niin kyllä se ongelma saadaan tehtyä? Apuva!

Tehtiin päivällä myös  vähän esineruutua: kapea ja syvä kaistale, jonka perälle ripottelin kymmenen esinettä. Taavi haki mulle kuusi, mutta hitaasti. Tein vielä lopuksi niin, että levittelin esineet siihen lähelle ja haetutin ne siitä. Tässä vauhtia ihan kivasti.


Lauantaina Nuttu taustajoukkoineen saapui viihdyttämään meitä viikonlopuksi. Sisällä kaksikko oli hillityn rauhallinen, mutta ulkona vauhtia ja välillä ääntäkin riitti.

Jälkihommia tehtiin janapuu -harjoituksen merkeissä. (Idean olen poiminut joltain keskustelupalstalta tai vastaavalta aikaa sitten, mutta toteutus on jäänyt vaiheeseen). Tapsalle kuvan mukainen treeni, jossa koira lähetetään janalle ja pian oikeaan suuntaan lähdettäessä tulee esine ja palkka. Tämän jälkeen pois jäljeltä ja uusi lähetys seuraavalle janalle.

Tapsa oli vähän hölmistynyt aluksi, kun ei jälkeä esineen jälkeen saanutkaan jatkaa. Pienessä päässä raksutti kovasti, että mikäs tän homman nimi nyt oikein onkaan. Hienosti Taavi kuitenkin keskittyi tekemiseen ja yritti.

Seuraavalla kerralla pitää muistaa tehdä jälkien väli tarpeeksi pitkäksi ja viedä esine aavistuksen kauemmaksi, jotta vähän vino lähtö ei vie suoraan esineelle ja että koiralla on tilaa varmistaa jäljen oikea suunta.


Sunnuntaina hakua raunio-kukkula -yhdistelmänä. Yksi ukko kaatiskukkulalla pintahakutyylillä ja sieltä raunioille kahden ukon verran. Tapsa oli pätevä ja kaikki kadonneet löytyivät. Raunioilla jopa tunki uskomattoman pienestä kolosta itsensä piiloon sisälle haukkumaan.

Nuttukin pääsi näyttämään taitonsa raunioilla ja oikein reipas neito se oli.

Illalla vielä jälkiryhmän tottis. Taavi teki alkuun superhyvän paikkamakuun labbiksen tehdessä omia seuruuharjoituksiaan. Tapsa oli ihan hiljaa ja rauhallisesti koko ajan ja kaiken lisäksi ilman liinaa.

Luoksetulon loppuasentoja tein eri kulmista. Taavi kääntyy oikealta paremmin eteen kuin vasemmalta. Taisi kuitenkin olla vähän liian vaikea harjoirus meille. Seuruuta tehtiin henkilöryhmässä ja ilman, vähän meni laamailun puolelle.

Vauhtiluoksaria muutaman kerran ja sitten höntsäten jättäviä. Jättävät meni paremmin kuin pitkään aikaan. Tehtiin luoksetulon loppuasentoa vielä uudemman kerran ihan suorassa linjassa ja vedin namilla Taavin ihan lähelle.



Tällä viikolla on taas äijälenkkeilty sekä Remun että Oton kanssa. Molempien kanssa kovin rennon oloista menoa aiempaan verrattuna, ei voi olla tekemättä hyvää muista vähän epävarmalle koiranpoikaselle!

Kuva Tiina Suuronen

Jälkikauden päättäjäiset sekä hallihommia

Tiistaitokossa tehtiin ekaksi kaukoja ja luoksetulo. Alon kaukot menee muuten hyvin, mutta Taavi meinaa vähän ennakoida seuraavaa liikettä. Pidän sitä eri asennoissa eri pituisia aikoja ja palkkaan välillä vaihtojen välissä. Ehkä se näillä konsteilla oppisi odottamaan käskyä. Luoksetulo oli hyvän vauhdikas ja loppuasento tuli pienellä avustuksella suoraan eteen. Varmistelen nyt vielä jonkin aikaa tuota eteen tulemista, jotta Tapsu unohtaisi suoraan sivulle tulon ja sivulle siirtymisen ennakoinnin. Pyrri kun vaan välillä ehtii tehdä sata asiaa ennen kuin itse ehtii huomata mitään...

Varsinaisena aiheena oli kapulan pito, nouto ja hyppy. Taavi pitää kapulaa hyvin, mutta mun pitäis kuulemma oikeesti opettaa se lähemmäksi. Jotenkin ajattelen sen tuntuvan Taavista epämiellyttävältä tulla ihan iholle kapulan kanssa, mutta kai sitä nyt pitää kokeilla saada tulemaan vähän lähemmäksi. Eihän se nytkään ole kuin puolen jalanmitan päässä, mutta silti. Kotona siis jumpataan jatkossa niin, että istun tuolilla jalat harallaa ja Tapsun pitää tuoda kapula ihan tosi lähelle. Katotaan mitä tästä tulee...

Noutokin onnistui hienosti. Harjoiteltiin myös niin, että palkattiin pelkästä istumisesta mun vierellä ja appari toi kapulan heiton jälkeen takaisin. Hyvin pysyi Taavi heittojen ajan vieressä. En ole vieläkään löytänyt hyvää kapulaa, aina on joko liian pieni maavara tai liian paksu keskiosa tai muuta vikaa. Täytyy jatkaa hyvän kapulan etsintää, vinkkejä?

Hypyssä harjoiteltiin pelkkää koiran jättämistä ja sitten koko liikettä. Molemmat meni meillä hyvin. Tässäkin varmistelen vielä reilusti sitä eteen tulemista, kun se kesällä opetettiin sivulle. Poisoppiminen vie kuitenkin enemmän aikaa kuin ihan uuden oppiminen, kärsivällisyyttä!

Tapsu keskittyi tänäänkin hyvin meidän tekemiseen, vaikka hallissa hääräsi muitakin koiria, mutta pitihän sitä kerran karata tyttökoiran luo esittäytymään. Kyllä taas vitutti! Just kun olin vähän ruvennut luottamaan Taaviin, niin sit se tekee noin... Ja hallin ovellakin piti toiselle uroskoiralle äristä... Näiden jälkeen en sitten paikkamakuussa arvannut jättää Tapsaa ollenkaan. Seisoin metrin päässä. Hienosti se siitä pysyi ihan hiljaa ja tuijotti mua. Mut ei voi mitään, että jäi tosi paska fiilis näistä treeneistä...


Tokalla tunnilla tehtiin alon kaukoja. Ei tullut ennakointeja kuin ekassa vaihdossa, mutta sitten se maasta istumaan nouseminen ei onnistunutkaan ekalla käskyllä... Jumppaa, jumppaa , jumppaa vaan lisää. Seurattiin myös henkilöryhmässä ja hyvin seurattiinkin, myös meidän seuruun lähdöt oli huippuja!

Ruutua tehtiin vieden purkki yhdessä ruutuun ja se taisi olla vähän liikaa Tapsulle. Seurasi se mua pois ruudusta, mutta teki usean kerran erilaisia kieppejä jahyppyjä, kun olis jo pitänyt päästä purkille. Seurattiin sitten edes takaisin, kunnes Tapsu malttoi keskittyä seuruuseen ja sitten lähetys. Arvaatte varmaan, että vauhtia oli riittävästi purkille =). Toinen toisto tehtiin ilman mitään purkkeja ja oli kyllä ihan täydellinen ruutu! Taavi pinkoi minkä koivistaan pääsi, seisahtui ruutuun (ilman mitään käskyä) ja sitten käskystä maahan, superia!

Mulle yritettiin opettaa myös täyskäännöksen hajoittelua. En meinannut pysyä pystyssä! Jotain valssiaskelia siinä yritettiin tehdä perusasennosta vasemmalle taaksepäin kääntyen. Taavi ainakin käyttää takapäätään hyvin ja rupesi kuulemma tosi nopeasti tarjoamaan oikeaa liikerataa. Katotaan mitä tästä tulee omineen treenatessa =P! Lopuksi vielä vähän hyppyä ja lähinnä sitä eteen tulemista.


Torataina alkoi tokokurssi, jolle olin ilmoittautunut jo ajat sitten ja jonka alkamisenkin olin ehtinyt jo kertaalleen unohtaa. Treenataan siis naapurikaupungissa joka toinen viikko tunnin verran. Halli on iso, hiekkapohjainen, kylmä ja kamalan meluisa, kun hallin toisessa päässä treenataan samaan aikaan aksaa. Kurssilla on kuusi koirakkoa, tänään meitä oli paikalla viisi. Vain yksi narttu, muut uroksia, mutta silti Tapsu pärjäs kivasti. Aluksi vähän levottomuutta ja vinkumista, mutta kun päästiin tekemisen rytmiin, väheni ääntelykin.

Tunti aloitettiin perusasennossa tehdyillä häiriöharjoituksilla. Kurssin vetäjä käveli koiria ympäri ja kahisutteli käsiään, aksapuolelta myös tuli ihan kiitettävä häiriö. Meidän kontakti ei meinannut millään pysyä, vaan vähän väliä piti vilkuilla mitä muualla tapahtui.

Seuraavaksi tehtiin kaukoja. Taavi vinkui tosi paljon, muuten meni kuten aiemminkin. Seuruuta tehtiin ohjatusti askel tai pari kerrallaan käännökset mukaan lukien, nyt oli kontakti kohdallaan. Tehtiin myös luoksetuloja niin, että Taavista pidettiin  kiinni ja menin puoleen matkaan. Kutsun jälkeen lähdin juoksemaan karkuun. Taavin vauhti on ollut viime aikoina hyvä, mutta hyvä näitä vauhtijuttuja on tehdä aika usein.

Lopetettiin uuteen kontaharjoitukseen ja tällä kertaa se onnistui meiltä huomattavasti paremmin. Tehtiin pieniä seuruupätkiä toisien koirien ympäri ja toiset kiersi meitä ja hyvin jaksoi Tapsu tapittaa mua. Kurssin vetäjä myös teki häiriöitä. Ihan vimpoksi vielä vauhtiluoksetulo. Kivat treenit, häiriötä on ainakin tarpeeksi ja silti Taavi pystyi alun jälkeen kerkittymään hienosti.


Perjantaina Taavelo pääsi äijälenkille Otto von Onnellisen kanssa. Aluksi oli pientä jännitystä ilmassa, mutta melko pian se hälveni. Taavi olisi halunnut tehdä ystävällisessä hengessä jopa lähempää tuttavuutta labbisherran kanssa. Päätettiin kuitenkin tyytyä hillittyyn takamuksen nuuhkimiseen. Tällaiset lenkit tekevät varmasti hyvää Taaville, toivottavasti kaverilenkit saavat jatkoa!

Kuvat Tiina Suuronen:

Lauantaina hakuiltiin raunioilla neljän ukon verran. Taavi oli tällä kertaa oikein mukavasti ohjattavissa ja kaikki ukkelit löytyivät näppärästi, paitsi viimeinen, joka haetutti itseään pikkuisen. Viimeinen ukko oli suljetussa kontissa ja siitä paineltiin heti raunioille tullessa ensimmäisen kerran vauhdilla ohi. Lopuksi kun käveltiin siitä uudestaan ohi, hokasi Tapsa siellä olevan maalin.

Yhteen umpipiiloon oli laitettu pelkkaa ruokaa. Taavi kyllä haisteli piiloa todella atrkkaan, mutta ei ilmaissut sitä. Loistavaa, koirani etsii siis ihmistä eikä ruokaa. Taavi ilmaisi myös ohimennen yhden raunioiden reunassa seisseen ihmisen ja palkkahan siitäkin tuli :).

Kuvat Sari Nieminen:

"Anna nyt sitä palkkaa"

Näin haukutaan raunion reunalla seissyt ihminen.

Sunnuntaina meillä oli jälkikauden päättäjäiset. Meille oli tallottu jäljet valmiiksi ja meidän jäljestystä oli katsomassa ja neuvoja antamassa jälkikonkari Minna Muuri. Taavi ei jostain syystä tänään ollut ihan oma itsensä ja jäljestys ei ollut niin varmaa kuin mihin olen tottunut. Janaltakin Taavi lähti väärään suuntaan, mitä ei ole tehnyt pitkiin pitkiin aikoihin ja kerran hukattiin jälki ihan kokonaan. Esineet ja kepit kuitenkin löytyivät. Mutta oli kyllä kiva saada uuden ihmisen näkökulmaa. Sain muunmuassa neuvon pitää liinasta kiinni lähempää Taavia, noin parin - kolmen metrin päästä ja pitää molemmat kädet liinassa. Tämä tuntuikin paljon paremmalta, tatsi koiraan oli jotenkin ihan erilainen. Tämä tapa täytyy ehdottomasti opetella! Mun piti lopettaa tän vuoden jäljestys tähän treeniin, mutta nyt tuli kyllä intoa, että pakko ainakin pari jälkeä on päästä vielä ennen talvea ajamaan.

Tässä listaa neuvoista ja vinkeistä:

• Kostealla kelillä jälki saa vanheta reilusti, useamman tunnin, jopa aamusta iltaan
• Molemmat kädet liinassa ja vauhti pitää pitää tasaisena
• Vähän koirasta riippuen ohjaaja voi olla hyvinkin lähellä koiraa
• Harjoitellessa kulmat merkittävä selvästi ja annettava niissä koiralle tilaa työskennellä (ei tarkoita vallatonta ympyrän juoksemista)
• Janalähtöä voi varmistaa namittamalla oikeaa suuntaa
• Harhan harjoittelussa harha merkittävä hyvin ja sen jälkeen namia tai esine, jotta koira saa palkan oikean jäljen jatkamisesta
• Esineillä hyvä viettää aikaa ja palkata paljon, jotta esineet vahvistuvat
• Esineen jälkeen uusi lähetys jäljelle, ajatuksena jälki onkin viisi jälkeä
• Jäljen lopussa hyvä palkka ja kovat kehut, jälkivermeet pois ja 'vapaana' autolle
• Jos koira vetää kovasti jäljestäessään, on sen vauhti pidettävä tarpeeksi hitaana ja tasaisena, jotta jäljeltys pysyisi tarkkana. Jäljellä ei rynnitä.
• Jälkien on hyvä olla selkeän mallisia 
• On hyvä harjoitella myös pitkiä suoria jälkiä, niissä oppii lukemaan koiraa

Jälkiryhmän vetäjä muisti meitä pienellä paketilla ja jostain kumman syystä mun pussukasta löytyi myös tämmöinen... Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Illalla käytiin vielä hallilla tottistelemassa. Tapsa teki seuraamisen lähtöjä ja kontakti pysyi hyvin. Kierrettiin myös kahden henkilön henkilöryhmää ja se meni muuten hyvin, mutta mun yläkropan asento on tosi tärkeä. Edelleen siis joudun opettelemaan kävelyä... Jos vähänkään käännän hartijalinjaa, on Taavi heti tekemässä täyskäännöstä. Sitten kun kävelin ihan paskajäykkänä, seurasi Taavi kasikkoa hyvin.

Liikkeestä maahan oli mallikas. Kokeiltiin myös loivaa A-estettä. Tapsa kiipeään innokkaasti, mutta en onnistunut saamaan sitä pysähtymään esteen alaosaan. Onneksi se ei kuitenkaan hyppää ennen aikojaan alas.

Paikkamakuuta tehtiin lansunartun häiriköidessä A-estetreenillä ja haukkumalla. Lansu myös teki seuruuta Taavin ympäri. Tapsu pysyi hyvin paikallaan, mutta lopussa vähän vinkui.

Leikittiin myös vähän noutokapulalla. Vieras kapula ei tällä kertaa ollut mikään ongelma ja vauhdikkaasti Tapsu toi kapulan mulle. Tehtiin niin, että kapula oli mun ja Taavin välissä joko suorassa linjassa tai sivussa meistä. Kokeiltiin myös metallikapulaa ja se ei ollut niin helppo. Kyllä Tapsu sen mulle toi, mutta ote oli kyllä luvattoman heikko. Molemmilla kapuloilla muutama toisto.

Nettihajukurssi päättyi tällä viikolla. Ei olla Tapsan kanssa ehditty sitä treenata, mutta alun perinkin sen tarkoitus oli olla enemmänkin aiheen opiskelua tulevaisuuden varalle talven pimeiden iltojen ajanvietteeksi. Kurssi on ollut ihan hyvä, ehkä hieman kotikutoisen oloinen, mutta taatusti hintansa veroinen. 

Hurjan hyvä viikko!

Tiistaitokossa ekalla tunnilla aiheina kaukot, seuraaminen ja paikkis. Alon kaukot on meillä hyvin hallussa, kunhan matka ei ole paria metriä pidempi. Matkaa täytyy nyt ruveta pikku hiljaa pidentämään ja mukaan treeniohjelmaan pitäisi ottaa seisominen. Ensin kokeiltiin istu - seiso vaihtoja ja siitä ei kyllä meinannut tulla mitään. Taavi oli joutunut olemaan päivän yksin ja vaikka kävin melkein tunnin lenkillä sen kanssa ennen treenejä, niin virtaa oli ihan pikkusen liikaa. Ei saatu onnistumaan ehkä yhtään vaihtoa niin, että koira olisi ollut paikallaan. Tassusta ei Taavia voi pitää kiinni ollenkaan, käsi jos menee lähellekään tassua, alkaa sellainen ripaskan tanssiminen ettei mitään rajaa. Maasta seisomaan ja takaisin vaihdot menikin sitten yllättävän hyvin, ihan siis nami kuonossa jumppaa tehtiin ja sillä jatketaan.

Seuraamispätkät meni vaihtelevasti, lähdöt edelleen karmeita ja täyskäännöksessäkin Taavi kuulemma skannaa koko hallin läpi ennen kontaktin palauttamista. Tällä kerralla seuraamisen vire oli kyllä niin kohdillaan, oli kiva tehdä Tapsan kanssa kun se oli niin into piukeena ja suorilla osuuksilla tosi hyvä!

Toisella setillä keskityttiin sitten niihin seuruun lähtöihin lelupalkalla. Välillä lelu kainalossa ja välillä oikeassa kädessä. Taisi se kädessä oleva palkka olla edelleen parempi ja saatiin jopa muutama onnistunut lähtö aikaiseksi. Nyt pitäisi vaan treenata tosi paljon ihan tuota pelkkää lähtöä ilman edes sitä ensimmäistä kokonaista askelta. Eli pieni nojaaminen eteenpäin ja jalalla vähän liikettä ja jos kontakti pysyy, niin heti palkka tästä. Mun pitäis kuulemma myös opetella vähän riehakkuutta, epäilen tätä kaikista vaikeimmaksi jutuksi, möllöttäjä kun olen...

Lopuksi paikkis, Taavi mulla liinassa. Ohjaajan toimesta kovasti häiriötä; kävelyä ja juoksua koiran ympäri, käsien kahistelua ja rykimistä. Viereinen kääpiövilliskin steppaili ihan kiitettävästi. Taavi pitää kyllä vähän ääntä, mutta muuten oikein rauhallista pötköttämistä. Mun pitäisi kuulemma pikku hiljaa ruveta luottamaan siihen ja jättää liina pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Kotiläksyksi kaukojen seisomisjumppaa ja seuruun lähtöjä.


Tokalla tunnilla Taavi teki seuruuta ja henkilöryhmää. Hienosti meni henkilöryhmä! Seuruukin oli lähtöjä lukuun ottamatta kivan intensiivistä. Ruutua tehtiin namipurkille pari toistoa. Ekalla vietiin purkki yhdessä Taavin kanssa ruutuun ja tokalla namipurkin vei kaveri Taavin huomaamatta. Molemmilla kerroilla ihan hirveellä vauhdilla pinkoi pikkuinen raitapaituli namien luo.

Luoksetulon loppuasentoa hiottiin myös. Siitä on nyt pientä vääntöä tuleeko Taavi tarpeeksi lähelle vai ei. Mä olen täysin tyytyväinen siihen, että Taavin etutassut ovat noin puolen jalanmitan päässä mun varpaista. Saisi kuulemma olla vieläkin lähempänä, mutta me kyllä tyydytään tähän. Jäähän Taavi välillä liian kauas ja niitä korjailtiin, mutta ei sen kyllä ihan iholle tarvi tulla. Tällä kertaa ei tullut kertaakaan sivulle, hyvä niin. Yksi pitkä luoksarikin tehtiin ja vauhtia oli ainakin tarpeeksi.

Lopuksi paikkamakuu ja olin nyt rohkea ja oltiin ilman liinaa. Toisella puolen narttuaussi ja toisella urosbelgi. Makuutettiin koiria kaksi minuuttia, olin viiden metrin päässä ja kaikki meni muuten hyvin, mutta Taavi vinkui. Sellainen pieni tasainen piiii kuului melkein koko ajan. Tuijotus minuun oli aika intensiivinen, mutta vaikka kielsin, ei vinkuminen loppunut kuin sekunniksi. Kerran kävin välipalkkaamassa, kun Tapsu oli viisi sekuntia hiljaa. Ensi kerralla kokeillaan sitä, etten kiellä tai reagoi mitenkään sen vinkumiseen. Mutta noin niin kuin muutenhan tuo oli aivan loistava!

Miksi pestä ikkunat, kun ne on heti tän näköset :P

Perjantaina aamusella käytiin hallilla pikaseen. Seuraamisen lähtöjä tehtiin ja ne onnistuivat oikein hyvin. Kontakti ei tippunut kertaakaan. Jättävien liikkeiden erottelua tehtiin, istu ja maahan on vähän vaikeat, Taavi meinaa aina mennä maahan. Yritän erotella ne tosi selkeästi erilaisilla käskyillä ja onnistuttiinkin siinä melko hyvin. Antaako uudet säännöt mahdollisuuden kertoa tuleva liike koiralle ennakoivalla merkillä, kun enää ei kysytä onko ohjaaja valmis? Voiko koiraa rapsuttaa korvasta tai rinnasta yms. ennen liikettä ilman pistemenetyksiä?

Muutama ruutuun lähetys purkille ja maassa oloa häirittynä kuului myös ohjelmistoon.


Paavo kävi perjantaina hieromassa Taavin. Edelleen jaksaa ihmetyttää, kuinka se saa Taavin niin rennoksi. Ensin hierottiin oikea puoli ja Tapsa oli kuin tajuton koko ajan. Vasemmalla puolella pientä jumia lannerangan kohdalla ja Taavi vain puolitajuton. Niin ihmeellistä, kun toinen hieroo ja venyttelee koiraa ja koira on vaan ihan lötkö. Onneksi jumi on vain pieni, eikä kuulemma vaadi mitään erikoisempaa hoitoa.

Hieronnan jälkeen on hyvä ottaa hetki rennosti.

Lauantaina oltiin pehaporukalla aamupäivästä raunioilla. Taaville treeni oli niin pala kakkua, että mun ei olis tarvinnu tulla paikalle ollenkaan, Tapsu olis hoidellu homman kotiin ihan omineenkin. Kun Tahvis sai ekan käskyn ukolle, pinkoi se hirmuista vauhtia hunajakennopiilolle tiilikasan päälle ja ilmaisi ekan ukon. Treenikamut olivat yrittäneet tehdä killerin ja laittaneet toisen ukon viereiseen "kennoon", mutta eihän Taavi tollaseen halpaan mennyt. Kun ekan ukon palkat oli syöty, alkoi se paukuttaa viereisen kennon luukulla ja sieltäkin nousi ukko!

Seuraavaksi Taavi oli jo haukkumassa alueen laidalla ollutta roskista, itse vielä tönötin tiilikasan päällä. Palkan jälkeen pingottiin raunioiden toiseen laitaan betonilohkareiden alle. Siellä oli Tapsa vähän hätkähtänyt, joko lapsimaalimiestä tai sitä että maalissa olikin kaksi henkilöä. Kauaa ei pyrriäinen erilaista maalia kuitenkaan ollut ihmetellyt, vaan haukkui oikein reippaasti molemmat. Ja kaikki edellinen tapahtui noin viidessä minuutissa, ilkkuivat jopa, että kannattiko viiden minuutin takia edes tulla treeneihin. Mut minkä sille mahtaa, jos koira on noin huippu!!

Kuvat Sari Nieminen:

Raunioille tulossa

Vauhtia oli vaikka muille jakaa!

Illan eellä (mikä näin talviaikaan tarkoittaa noin neljää) kävin vielä tallomassa Tapsalle jäljen, kun virtaa tuntui riittävän. Pöllin viime jälkitreeneistä kaverin idean Sveitsi-jäljestä. Jälki vanheni reilun tunnin ja pieni tuulenvire siivitti jäljestystä. Jälki oli puolisen kilometriä pitkä ja jokaisen suoran pätkän keskivaiheilla oli esine.

Janaa oli lähetyksessä kymmenisen metriä ja se meni hyvin, kuten koko muukin jälki. Pari pientä hukkausta, mutta nopeat korjaukset niihin Taavilta. Kaikki esineet löytyivät. Pientä herpaantumista jäljeltä aiheutti jostain melko läheltä kuulunut koiran haukunta niillä pätkillä, joilla haukunta kuului edestämme ja läheltä. Myös tiellä kulkeneet autot ja juoksija saivat hetken huomiota osakseen silloin, kunkuljimme tien suuntaisesti lähellä sitä. Varsinaiseen jäljestykseen nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet ja Taavi jatkoi hetken tilannetta tarkkailtuaa itse hommia ilman kehotusta. Kyllä oli pätevä jälkikoira mulla tänään(kin).

Tällaisen jäljen tein...

...Taavin jäljestys näytti tältä.

Tämmöiset esineet jäljeltä löytyi

Sunnuntaina oltiin jälkiryhmän kanssa ekaa kertaa hallilla treenaamassa. Olemme siis vuokranneet tunnin treenivuoron tottista varten talveksi. Taavi teki kaksi settiä, ekalla tehtiin tokohyppyä ja siinä lähinnä loppuasentoa, kun se on nyt sitten kuitenkin eteenja siitä sivulle, eikä suoraan sivulle. Kolme hyppyä ja käsillä ohjaus eteen. Myös luoksetulon loppuasentoa jankattiin lyhyeltä matkalta, ei sivulle tuloja. Myös muutama seuraamisen lähto hyvällä kontaktilla.

Toisella setillä seuraamista henkilöryhmässä. Ensimmäisellä kerralla ryhmään mennessä eka ihminen vei Taavin mielenkiinnon, muuten meni ihan kivasti. Kierrettiin useampi kasikko pariin otteeseen. Aika tyyyväinen olin. Jättäviä tehtiin myös peruuttaen, muut menee hyvin, mutta istuminen on hankala. Täytyisi siihen keksiä jokin ratkaisu... Ja sitten vielä niitä luoksetuloja läheltä loppuasentoa ja kauempaa vauhtia.

Tällä viikolla Tapsa pääsi myös hihnalenkille Hippu-hoffin kanssa sekä toisena päivänä Remu-briardin kanssa ja yhdellä lenkillä törmättiin kesän tokokurssilta tuttuun Nessa-collieen ja nämä kaverukset pääsivät rallattamaan oikein kunnolla.