Loman jälkeen paluu arkeen

Viime viikolla keskiviikkona tokoiltiin noudon ja ruudun merkeissä. Alkuun paikkis, joka Sinniltä meni oikein hyvin.

Noudossa Sinni ei meinaa malttaa odottaa käskyä, vaan karkaa kapulalle heti heitosta. Toisaalta eipä olla vielä kyllä odottamista juurikaan treenattu. Tällä kertaa treenattiin ja meni ihan hyvin. Luovutukset oli tosi hyviä.

Ruutuun karataan myös, mutta ei haittaa. Into on hyvästä. Kaks ekaa targetille, kaks seuraavaa ilman targettia ja sit vielä targetille. Muutamasta pienestä lipsahduksesta huolimatta meni oikein kivasti.

Lauantaina aamupäivällä pieni kolmen ukon treeni raunioilla. Sinni oli superinnoissaan ja vauhdikkaasti löysi kaikki kolme. Videolla kaks ekaa, kolmannelle en pysynyt perässä.

Perjantaina Sinni kävi Lunan kanssa pitkällä iltakävelyllä.

Pimeetä puuhaa

Sunnuntain hallivuorolla treenattiin rallya. Oikeaa puolta ja käännöksiä. Jos mun kädet vatkais vähemmän, niin ois varmasti Sinnille helpompaa, mutta minkäs teet... Ihan hirveesti Sinni yrittää ja edistystä tulee. Paljon on silti vielä harjoiteltavaa ja hommaan pitää saada paljon enemmän rutiinia.

Pari tynnyrin kiertoa tehtiin myös ja yksi luoksetulo. Ne meni hyvin.

Maanantaina käytiin nopsaan tekemässä pieni esineruutuharjoitus. Sinni istui paikkaistumisessa ja mä vein sen nähden esineen, sitten lähetys. Tehtiin kaksi toistoa. Lopun palautusta ja luovutusta tarvii ruveta treenaamaan...

Keskiviikon tokossa aiheena oli kehään tulot ja liikkeiden välit. Meille tosi haastava aihe, kun Sinnin mielestä kaikkia pitäisi rakastaa. Aluksi mentiin kehään koko porukka jonossa ja kierrettiin halli paikkispaikoille. Halliin tulo on meillä aina ihan kamala, kun en ole siihen jaksanut panostaa. Sinni ryntää sisään ja toivoo, että oven takana odottaa mahdollisimman monta ihmistä rakastettavana. Tuomarin tarkastus lähti myös ihan käsistä, kun rakkautta vaan tulvi yli äyräiden. Jöröjukka-Taavin jälkeen en vain pysty suhtautumaan HintsulanTintsun ylitsevuotaviin rakkaudenosoituksiin kovinkaan vakavasti, vaikka ehkä pitäisi. Lähinnä vaan nauran ja nautin tilanteista...

Paikkiksessa Sinni oli aina vähän pelottavan ison mustan koiran ja uuden tuttavuuden välissä. Vähän taisi jännittää, kun minuutin jälkeen Sinni rupesi vähän haistelemaan. Kun huomautin asiasta, niin varovarovaisesti lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin paikalleen ja loppu meni hyvin.

Liikkeiden välejä treenattiin vähän vieraamman liikkurin kanssa ja kyllä oli Sinnillä itsessään pitelemistä. Kohtuullisen hyvin kuitenkin pysyi nahoissaan ja ihan vaan treenin loppupuolella se mun vähän herpaantuessa karkasi kahdesti liikkurin luo.

Perjana alkoi viiden kerran tokon avovoi-kurssi, josta multa tosin jää vika kerta väliin. Ekan kerran aiheet oli tunnari, ohjattu ja kiero. Näistä tunnari ja ohjattu  eimle semmoisia, ettei olla tehty aiemmin. 

Aloitettiin tunnarilla; Sinni istumaan vähän matkan päähän ruutunauhakasasta ja vein sinne yhden tunnarinapulan ja sit Sinni etsimään. Ekalla yrittämällä etsintä vähän laajeni, mut kyllä se kepukka sieltä löytyi. Tokalla kerralla homma oli selkee ja Sinni etsi kepukan hienosti.

Ohjattua tehtiin suuntien harjoitteluna namilautasille. Vaikeinta oli saada Sinni seisomaan paikallaan ja useampaan otteeseen se kävi omineen tyhjentämässä molemmat lautaset. Joka kerta kun ohjasin, meni hienosti.

Kiertoa useampi toisto hyppy- ja kapulahäiriöllä. Kapula kiinnosti kovasti, kävin taputtamassasen vuoksi tötsiä. Hienoja kiertoja.

Lauantaina aamupäivällä Sinni kävi taas fyssarilla. Pakaroissa/reisissä oli vähän jumia, mut ne aukes hyvin. Muuten ei mitään ihmeempää. Sinni nautti kovasti.

Sunnuntai-illan tottiksissa tehtiin merkin kiertoa, joka onnistui hyvin kunnes laitettiin kapuloita häiriöksi. Sinni haluaa selkeesti olla noutaja, niin hienon palautuksenkin teki. Pienellä avulla onnistui kierto sitten kapuloista huolimatta.

Myös tunnarin alkeet oli ohjelmassa ja hienosti haki ruutunauhan seasta kapulan pariin kertaan. Ekalla pieni aivopieru, kun jäi nauhoille seisomaan, mut tokalla kerralla lähti tuomaan hienosti.

Ruutua kokeiltiin valmiina liikkeenä, mut ei onnistunut, tarvittiin targetti. 

Jäävät ei onnistu sitten millään, maahan meno on niin vahva, että sitä Sinni tarjoaa koko ajan. Nää täytynee aloittaa ihan alusta.

Ja tehtiinhän me paikkiskin, Sinni oli hieno.

Syyslomaa

Pari edellistä kuukautta oli töiden puolesta tosi rankka, ei juuri vapaapäiviä ja melkein kaikki päivät ylipitkiä. Mut se rypistys on nyt ohi ja oltiin koirien kanssa mökillä toipumassa.

Saavuttiin perjantaina illalla. Lauantaina pitkä metsälenkki. Susia on ollut jonkin verran, viime viikollakin vajaan kymmenen kilsan päässä tappoivat lampaita. Mut en valoisaan aikaan osaa niitä pelätä, koirat kuitenkin pysyy lähellä. Pimeällä en koiria laske yksin ulos. 

Sunnuntaina tein molemmille jäljet. Sinnille kilometri, kuusi keppiä/esinettä ja ikää tunnin verran. Nostomatka oli lyhyt ja jälki nousi ensin takajälkenä. Muuten olen todella positiivisesti yllättynyt, vain yksi riistan perään harhautuminen. Toisen ehdin huomata niin nopeasti, ettei eksytty jäljeltä. Sinni onneksi palaa omalle jäljelle aika hyvin käskyllä, jos vaan tajuan asian ajoissa. Edelleen se on vaikea lukea. Aikaa meni 26 minuuttia eli Sinni on saanut tekemiseen selvästi vauhtia ja nyt se jaksoi keskittyä jäljen loppuun asti. Kaikki esineetkin löytyi hyvin. 

Olin tosi taitava, vaikka nenääni haisee hirvi tai joku muu metsän elävä. (Toivottavasti ei susi)

Taavilla oli puolen kilsan jälki, jolla kolme esinettä. Aikaa Taavi käytti alle kymmenen minuuttia eli mentiin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin varmaa tekemistä alusta loppuun. Nosto oli hieno, kuten koko jälki. Pappajälki, paras jälki!

Paras!

Maanantaina samoiltiin useampi tunti metsässä, ihanan rentouttavaa.

Illalla Sinnin kanssa vähän merkkien kiertoa vaihtelevalla menestyksellä.

Keskiviikkona Sinnille jälki kulmateemalla. Ei olla sen kanssa juurikaan treenattu kulmia. Tai eihän me olla Sinnin kanssa jälkeä treenattu ylipäätään. Puoli kilsaa pituutta, kuusi keppiä, lyhyt nosto, kolme tuntia ikää. Nosto oli ihan super! Ensin parin askeleen verran oikeaan suuntaan, sitten parin askeleen tarkistus takajäljen suuntaan ja sitten Sinni valitsi varmasti oikean suunnan. Näin selkeän noston mäkin tajusin.

Kulmat tuotti vähän päänvaivaa, mutta tykkäsin kuinka nopsaan Sinni kuitenkin huomasi jäljen hukkuneen ja hyvällä motivaatiolla etsi jäljen uudestaan omatoimisesti. Vähän taas näkyi mun epävarmuus Sinnin lukemisessa, mutta oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa ja fiilis oli kiva. Jostain syystä kolme keppiä jäi nousematta. Mentiinkö sen verran sivusta vai oliko joku muu syy? 

Tehtiin myös esineruututreeniä, Taaville kokeenomaisesti ja Sinnin kanssa niin, että vietiin esineet yhdessä ja sitten se kävi niitä hakemassa. Osa esineistä sienestettiin.

Taavi teki hyvin. Sinnillä alkaa orastaa pieni esinemotivaatio ja sienestyksessä oli ihana kuunnella sen nuuskutusta. 

Torstaina ja perjantaina samoilua, lauantaina kotiuduttiin. Oli ihanan rauhallinen viikko.

Sunnuntaina olin raunioilla emännöimassä Hepekolaisten vierailua ja molemmat koirat pääsi käymään parin ukon verran raunioilla. Taavi keskittyi lähinnä pissojen lussuttamiseen ja ukkojen etsimiselle lähinnä viittasi kintaalla. 

Sinni etsi kaksi ukkoa hirmuisella innolla ja vauhdilla.

Samalla reissulla koirat pääsi pienelle kimppalenkille Elmo-pennun kanssa.

Sunnuntaina illalla vielä hallilla Sinnin kanssa. Tehtiin tynnyrin kiertoa, oikean puolen seuruuta ja häiritty paikkaistuminen.

Kierrot meni hyvin ja oikea puolikin rupeaa pikku hiljaa luonnistumaan, vaikka vasen meinaa imaista Sinnin aina välillä. Paikkaistuminen oli hyvä, vaikka pää pyörikin.

Syysretki ja jälkipainotteista puuhastelua

Sunnuntaina aamupäivällä Sinnin kanssa raunioilla. Ennen varsinaista treeniä vähän ammuskeltiin. 6 mm startti ei aiheuttanut mitään reaktiota, 9 mm ekalla kerralla leikin loppumisen ja äänen suuntaan katsomisen, mutta saman tien jatkui naminjahtausleikki ja muutamalla seuraavalla laukauksella jokaisella aina pienemmät reaktiot. Ammuttiin aika kaukaa.

Raunioilla oli kolme maalimiestä sellaisissa piiloissa, joihin Sinni pääsi, mut joutui menevään sisään aina johonkin ahtaaseen paikkaan. Suorapalkalla mentiin.

Sinni liikkui kivan järkevästi, ei alusta-arkuuksia eikä ihan kamalasti turhaa kaahotusta. Sinni joutui kaikille ukoille tekemään töitä ja teki kyllä hyvin. Mahtava puuhamaapäivä Sintturalle!

Illalla hallilla molempien kanssa. Sinni treenas malin ja vauhdikkaan lapsen kanssa samaan aikaan ja oli kyllä aika hyvä. Tehtiin lähinnä seuruuta. Henkilöryhmä oli taas vähän vaikea.

Taavi teki vähän seuruuta ja vähän rallyjuttuja. Se oli taas aika äänekkäällä päällä...

Käytiin muutaman päivän syysreissulla Hailuodossa ja Kalajoella. Huikeet ulkoilumaastot molemmissa paikoissa! Kotimatkalla poikettiin katsomaan Kostia. Ne on Sinnin kanssa ihan superhyvä pari, viihtyivät pihalla leikkimässä keskenään vaikka kuinka kauna ja molemmat ovat samalla tavalla aika fyysisiä leikkijöitä, niin meno oli tasaväkistä. Ehkä joskus uskalletaan jollain puolueettomalla maaperällä kokeilla kimppalenkkiä myös niin, että Taavi on mukana... tai sitten ei.

Oulun kauppatorin laidassa Aitta-kahvila oli koiraystävällinen paikka. Jos tää ois tiedetty, ois Hinttu lähteny mukaan.

Sinnin opduktioharjoitukset

Lauantaina aamusta Sinnille lyhyt merkattu jälki kolmella esineellä. Jälki oli vanhenemassa aamulenkin ajan ja koska Sinni reagoi siihen tai johonkin voimakkaasti ohi kulkiessamme, niin päätin ottaa pitkästä aikaa noston mukaan. Jälki oli noin tunnin vanha ja tuulta oli kovasti, nosto vastatuuleen ja Sinni nosti jäljen tosi hyvin. Jäljellä oli pieniä häiriöitä, kuten jonkin eläimen kynintäpaikka ja kakalla merkattu jäniksen jalka... Nämä saivat Sinniltä vähän huomiota, mutta molemmilta se jatkoi matkaa hyvin omalle jäljelle. Kokonaisuutena jälki oli hyvä. Kulmissa pientä hakemista lenkin kautta. Kaikki esineet nousi. Ilmaisu Sinnillä esineille on hyvin rauhallinen. Se jää vaan esineelle paikoilleen ja saattaa sen joskus nostaa suuhunsa, jos mulla kestää liian kauan palkkaamisessa.

Maanantaina Sinnille kaksi tuntia vanha kuusisataa metriä pitkä kuusi kulmaa ja viisi esinettä sisältävä testijälki, jossa vähän kaikkea mahdollista ja sit vielä lisäylläribonus. Nostomatka vähän vajaa viisikymmentä metriä. Omatalloma jälki, mutta en merkannut sitä. Lisäksi vielä riistarikas maasto.

Nosto meni tosi hyvin. Pieni tarkistus takajäljelle ja siitä oikeaan suuntaan varmasti ensimmäiset vajaa sata metriä. Sitten tuli ilmeisesti riistan jälkiä ja eka kulma pitkäksi ja sen jälkeen meinas riista viedä kokonaan. Eka esine jäi nousematta, vaikka Sinni kulki melkein suoraan sen yli. Taisi olla jokin muu haju silloin vahvempana nenässä. Vähän ennen toista kulmaa Sinni sai taas jäljestä kiinni ja jäljestikin tosi hyvin aina neljännelle kulmalle, josta ihan jäljen vierestä lähti jänis. Tämä sai tietenkin aikaan jonkinlaista sinkoilua, mutta olin yllättynyt, ettei kuitenkaan mitään ihan totaalista sekoamista. Hetki hengähdettiin ja seisoin itse vain ihan rauhallisena paikallaan ja lopulta Sinni valitsi itse jatkaa meidän jälkeä. Loppu mentiin enemmän tai vähemmän jäljellä.

Ihan sika vaikeaa on nyt tuo jäljestäminen. Tarvisin selkeesti jotain uutta ideaa tai jotain, kun tuntuu ettei homma etene ollenkaan. Miten ihmeessä opin koskaan lukemaan Sinniä ja miten ihmeessä saan jäljestä sille niin mielenkiintoisen ja kivan, ettei se hairahdu aina riistan jäljille!? 

Puin jälkiahdistusta yhden kaverin kanssa ja päädyin siihen, että teen nyt hetken aikaa vaan pieniä tekniikkatreenejä ja aloitin ne heti tiistaina. Tiistaina aamusta tein kuvan mukaisen harjoituksen, jossa oli lyhyt pätkä jälkeä ja sitten kulmassa niin pitkä hyppy kuin vain haaroistani sain irti eli ei siis kovin pitkä... ja sitten pienen matkan päässä namipurkki.

Vaikka harjoitusta tehdessä välimatkat tuntuivat sopivan pitkiltä, niin sitten ne kuitenkin oli liian lyhyet ja jouduin pitämään Sinnin tosi lyhyellä liinalla ja siten pidätin sitä liikaa. Tästä huolimatta oli ihan hyvä treeni ja Sinni haki heti aktiivisesti jäljen hukkuessa sen jatkumista. 

Jäi kuitenkin lyhyet välit häiritsemään sen verran, että tein iltapäivällä samalla ajatuksella toisen harjoituksen pidemmillä väleillä. Nyt pystyin pitämään Sinniä melko pitkässä liinassa ja homma sujui selkeästi paremmin, kun Sinni sai lähes täysin vapaasti itse päättää kulkunsa ja hyvin haki yhtä lukuun ottamatta kaikki kulmat katkoksen jälkeen. Tuossa yhdessä kulmassa sitä olisi lähtenyt joku muu haju viemään. Veikkaan riistaa.

Oli hyvä pikkutreeni ja jotenkin tykkäisin oppia treenaamaan enemmän näitä pieni täsmätreenejä kuin aina vaan tehdä normeja jälkijälkiä.

Tiistaina illalla vielä Sinnille hakutreenit pimeässä. Tuulta oli hyvin, kaikki neljä maalimiestä olivat sille entuudestaan vieraita. Tämä kerta mentiin irtorullilla, kun halusin varmistaa Sinnin käyneen tarpeeksi lähellä maalimiestä. Alue oli pari hehtaaria ja aikaa meillä meni 16 minuuttia kaikkien nostoon. 

Hirmuisen hyvin Sinni haki kaikilta rullan ja vei mut hyvin näytölle. Rupeaa pikku hiljaa jo onnistumaan näytölle menon jälkeen kohtuullisen rauhallinen maalimiehen kohtaaminenkin. Ja vitsit, että oli vaikea pimeässä sateen liukastamassa metsässä yrittää pysyä liinassa mukana Sinnin menossa.

Nenähommia ja hallintaa

Viime lauantaina käytiin pitkästä aikaa raunioilla Taavin kanssa. Kolme maalimiestä ja vallan iloista, vauhdikasta ja määrätietoista menoa oli taas herralla. 

Tiistaina Sinnille pari tuntia vanha jälki, jolla oli pituutta kolmesataa metriä ja jäljellä oli kaksi esinettä. Jälki oli merkattu. Ei otettu varsinaista nostoa, mutta Sinni kyllä reagoi jälkeen jo tieltä ja lähti hyvin jäljestämään. Koko jälki meni tosi hyvin Sinnin tasoon nähden aina melko lopussa olleelle polulle asti. Polku meinasi ensin viedä mennessään ja sen jälkeen jäljen löytyminen uudestaan olikin aika hankalaa. Onneksi Sinni sen kuitenkin nosti ennen loppuesinettä ja saatiin hyvä lopetus jäljelle. 

Ihan pieniä pilkahduksia siitä, että joissain kohdissa osasin lukea Sinniä vähäsen. Se jäljestää kohtuullisen tarkasti, mutta aika ajoin se hieman hairahtuu jäljestä sivuun, mutta korjaa nopeasti takaisin. Näitä korjauksia olen nyt bongannut jäljestäessämme useamman kerran.

Keskiviikkona käytiin Taavin kanssa vähän tottistelemassa Masan valvovan silmän alla. Olin tilannut häiriöhajuja ja niitä totisesti sain. Seuruu oli Taaville jotenkin tosi vaikea tällä kertaa ja paikkiksesta se nousi heti, mutta se meni mun piikkiin, kun tarkoittamattani vapautin sen. Uusi yritys meni sitten meidän molempien osalta hyvin. Eteenmenoissa Taavi oli jotenkin vähän ulalla ja ekassa jouduin antamaan useampia käskyjä. Toinen lähetys meni sitten varsin mallikkaasti.

Lopuksi tehtiin seuruuta sitten vielä kentällä ja siellähän Taavi oli ihan superhyvä. Kyllä tuo metsätiellä tai polulla seuraaminen on sille jotenkin niin eri asia kuin kentällä...

Illalla Sinnillä oli tokotreenit ja oltiin hyvässä ajoin kentällä, niin tein Taavin kanssa seuruuta ja eteenmenon. Tapsu oli superhyvä, ei mitään hyytymisiä, vaikka seurautin useampaan kertaan kentän päästä päähän. Millä ton saman moodin sais metsään? Toisaalta tarvitaanko me edes sitä...

Sinnin treeniaiheina oli seuruu, kapulan pito ja luoksetulo. Koko ajan kentällä kaksi tai kolme muuta koiraa. Sinni teki kivasti, seuruu on kyllä mennyt eteenpäin, vaikka perusasento on edelleen ajoittain hukassa. Paikkis tehtiin loppuun ja siinä Sinttu oli kahden koiran välissä. Iso musta vieruskaveri taisi vähän hirvittää ja hetken makoiltuaan Sinni lähti hiippailemaan mua kohti. Palautin sen paikalleen ja loppu meni hyvin. 

Torstaina aamusta Taavi kävi kaatosateessa tottistelemassa ja taas oli tarjolla paljon tyttökoirien hajuja. Niinhän se sieltä sitten hajuille nousi paikkiksesta neljän minuutin kohdalla. Ripeä palautus ja vielä minuutti pakuuta, joka meni oikein hyvin. Seuruu oli tällä kertaa tosi huonoa, mutta eteenmenot sitten taas tosi hyviä, jopa pysäytys toimi.

Illalla Taaville hakutreeni kokeenomaisesti viidenkymmenen metrin hakulinjoilla. Keli oli hyvä, mutta ihan alku meni Taavilta kuseskeluun ja puskien haisteluun, kun oli viimeinen suorittava koira ja alue alkoi heti autoilta... Hienosti Taavi poimi kaksi ukkoa pitkien matkojen päästä, ilmaisi upeasti ja pystyi hyvin luopumaan maalimiehestä. Teki töitä mahtavalla draivilla ja on niin ihanaa, kun ikä ei vielä näy sen tekemisessä ollenkaan. Mutta niin siinä kävi, että yksi maali jäi siihen ihan alkuun. Ei tullut yllätyksenä ja oli hyvä muistutus mulle. 

Siellä se puskassa haukkuu

Sinnille muhi merkattu kolmensadan metrin jälki treenien ajan eli ajoin sen noin kolmetuntisena. Jäljellä oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ei otettu nostoa. Metsä on nyt kosteampi kuin koko kesänä syyssateiden ansiosta.

Jäljelle kävellessämme Sinni otti riistan hajun. Riista on ja luultavasti tulee myös olemaan meidän suurin haaste pelastuskoirahommia ajatellen... Yllättävän hyvin se pystyi kuitenkin hommiin, vaikka ihan alku jäljestä meni vähän turhan kovassa vireessä. Nopeasti löytyi kuitenkin hyvä rytmi ja ai vitsi kun tykkäsin määrätietoisesta vedosta liinassa. Sieltä se pikku hiljaa tulee, ei tarvi Sinniä enää työntää jäljellä =). Molemmat kulmat tosi siististi, ylitystä tuli vain metrin verran ja siitä suoraan molemmilla oikeaan suuntaan. Kaikki esineet nousi myös hienosti ja illan jo hämärtyessä en ihan kunnolla nähnyt kaikkia merkkejä ja parissa kohtaa olin omasta mielestäni mennyt eri paikasta, mutta niin vain Sinni määrätietoisesti veti mut perässään oikealle jäljelle ja merkitkin ilmestyivät mun näkyviin. Tää oli varmaankin paras jälki pitkiin aikoihin!

Lauantaina Toto kävi pitkästä aika kylässä ja ensin tehtiin koko porukalla pitkä metsälenkki ja sitten nuoriso-osasto sai vielä riekkua rauhassa pihalla.

Sunnuntaina oli vähän pidempi treenipäivä pelastuskoirapokalla. Oma roolini oli koordinoida harjoitusta, mutta ehdin siinä sivussa treenata Taavin kanssa hallintaa ja Sinni pääsi tekemään ensimmäisen vähän pidemmän etsinnän. 

Taavin hallintatreeni meni oikein hyvin ja Sinnikin yllätti. Ennakkoon olin olettanut Sinnin menevän ns. lenkkimoodiin hyvinkin pian ja sitten kun metsässä olisikin joku vieras ihminen, niin se haukkuisi sen karvat pystyssä. Mutta mitä vielä. Suunnitelman mukaan kävelimme ensin noin parikymmentä minuuttia ennen kuin tulimme alueelle, josta Sinnillä olisi mahdollisuus saada haju. Ei ollut kahta sanaa etteikö Sinnillä olisi ollut selvät sävelet miten toimia ihmishajun yltäessä nenään. Melko tuulettomassa kelissä Sinni lähti 65 metrin päässä olevalle maalimiehelle ja toi sieltä rullan mulle hienosti ja näyttökin oli super. Ainut hankaluus oli maalimiehen mukaan ollut se, kun häntä pyöritti koko takapuolta niin paljo, että rulla keikkui sen takia kaulassa aika paljon ja hankaloitti sen suuhun poimimista. 

Toinen ukko oli sijoitettu tarkoituksella hyvin lähelle, ns. korjaavaksi ukoksi, jos sellaiseen olisi ollut tarvetta. Mutta nyt ei ollut ja etsittiin se ihan normaalisti ja hyvin Sinni hoiti tämänkin noin viidessäkympissä olleen ukon. Rullan poimittuaan jäi hetkeksi miettimään jotain, mutta oma-aloitteisesti toi rullan hyvin mulle ja vei näytölle.

Puolisen tuntia kesti tämä homma kaikkiaan ja voi juku miten tyytyväinen olen Sinniin. Ei pienintäkään merkkiä hyytymisestä ja koko etsinnän ajan se kulki hyvin mun edellä, mutta seurasi kuitenkin mun liikkeitä. 

Sinni HintunTinttu kävi taannoisen pissanväriepisodin jälkitarkissa varmuudeksi pariinkin kertaan ja nyt on veri- ja virtsakokeista puhtaat paperit niin maksan kuin munuaistenkin osalta. Ja kun verta kerran otettiin, niin samalla tsekattiin kilppariarvot, jotka kaikki nekin oli oikein hyvät. Ja hei, Sinni HintunTinttu on merkattu labratuloksiin rodultaan muunrotuiseksi 😂 

Sinni oli tosi kiltti potilas istuen nätisti verikokeen oton ajan ja rakastaen henkilökuntaa ennen ja jälkeen toimenpiteen. Toivottavasti tää pysyy, eikä ellikäynneistä tule jatkossakaan kurjia juttuja.