Tiistaina Sinnillä oli uimapäivä. Taavi ois tietty tahtonu mukaan, mut en arvannu ottaa pissajuttujen takia. Sinni oli vähän vaisu uimari yksinään.
Keskiviikkona tokossa ruvettiin harjoittelemaan kiertohyppyhässäkän pysäytystä maahan. Olin ihan tyytyväinen näin ekaan yritykseen, vaikka maahan meno vaatikin kaksi käskyä. Ei tehty kovin montaa toistoa ja tehtiin kiertoa myös ilman pysäytystä, koska taas Sinni meinas ruveta jumittamaan tötsien taaksi.
Tunnarissa kovasti maistelua, mut lopulta se oma kuitenkin löytyi. Nyt tehdään tätä pari kertaa kotona rauhassa ja sit jätetään vähäksi aikaa hautumaan. Ruutu oli vaikea, kun ketällä oli myös kiertotötsät, ei onnistunut ruudun löytäminen ilman isoja apuja. Mut eipä taas puuttunut vauhtia ja iloa Sinnin menosta.
Torstaina pikainen esineruutuharkka ja nyt ei kyllä ollut meidän päivä. Kaksi esinettä Sinni toi valmiista ruudusta, mutta kovasti oli verkkaista menoa.
Perjantaina oli voi-tokokurssin vika kerta ja me tehtiin seuruuta, joka oli ihan sairaan hienoa, paitsi ehkä peruutus on vähän sinne päin. Sitten haastettiin Sinni HintunTintun aivonystyröitä ruudun ja kierron erottelulla. Ei ollu helppoa, mut hienosti Sinni hoksas jutun juonen. Lopuksi vielä tehtiin kehään meno ja paikkis ja siinä Sinni oli hyvä.
Sunnuntaina jatkettiin hallivuorolla erottelutreeniä ja siitä ei tällä kertaa tullut oikein mitään, ruutu veti nyt niin kovasti Sinniä, että päätyi melkein joka kerta sinne isoista avuista huolimatta. Lisäksi ohjattua, joka onnistui ihan kivasti ja vähän sitä seuruun peruutusta, jossa Sinni kyllä väläytteli tosi hyviä pätkiä vaikka välillä meni pomppimiseksi. Paappakin oli mukana hömppätokoilemassa.
Ihan tolkuttoman pitkän harmaiden ja synkkien kelien jakson katkaisi pari kaunista pakkaspäivää ja me koitettiin ottaa niistä kaikki ilo irti ulkoilemalla paljon ennen kuin synkkyys ja vesisateet valtaa taas säätilan.
Taavin tilanne jatkuu aika lailla samanlaisena. Se on virkeä ja energinen, juo ja pissaa kuitenkin edelleen jonkin verran normaalia enemmän ja juoksuttaa öisin mua ulkona. Välillä kuitenkin tuntuu, että sille on vaan nyt jäänyt tämä yöjuoksu tavaksi ilman sen suurempaa tarvetta. Ruuan suhteen on myös kovin valikoiva ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin jättää syömättä. Hyviä ruokia syö kyllä hirmuisella halulla, kunhan vain tietäis mikä on minäkin päivänä sitä hyvää ruokaa...
Tiistaina tein Sinnille 500 m jäljen yhdeksällä kepillä. Ikää tunti, lyhyt nosto. Nosto meni hyvin ja oikea (vasen) suunta löytyi hienosti. Kepeistä kolmas jäi ja pari muutakin oli vähän niin ja näin, mut jäljellä Sinni pysyi hyvin, vaikka oli pienen tien ja parin polun ylitys sekä ohikulkevia autoja ja lenkkeilijöitä piti välillä vähän katsella. Aikaa meni 17 minuuttia.
Keskiviikon tokossa tehtiin kokeenomaisesti voin kaikki muut liikkeet paitsi kaukot (ei osata) ja seuruu (tylsää). Kiertohyppyhässäkkä, jäävät (seiso, istu) ja luoksetulo aika lailla nappiin. Tunnarissa vähän epävarmuutta, mutta lopulta ilman apuja oikea kapula löytyi. Ohjatussa Sinni lähti ensin meidän vieressä olleeseen ruutuun, mutta ilman apuja vaihtoikin suuntaa vasemmanpuoleiselle kapulalle ja liike oli ihan hieno, hyvä korjaus Sinniltä. Ruutu ei meinannut löytyä millään, kun kartiot imi kiertoon. Pienellä avulla sitten onnistui ruutukin.
Torstaina treenattiin aamusta esineruutua ja jälkeä. Esineruudusta Sinnillä oli jonkinlainen muistikuva, mut paljon tarvitaan treeniä. Pienen muistuttelun jälkeen kaksi esinettä tuli valmiista ruudusta ihan kivasti mulle.
Jälki oli vieraan tekemä 600 metriä pitkä, reilun tunnin vanha lyhyellä janalla.
Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti ekat 400 metriä hyvin, paitsi ekasta kepistä meni yli. Riista vei mennessään, mut osasin epäillä sitä. Loppu jälki meni sit taas hyvin ja tuota ekaa lukuun ottamatta kepit nousi hyvin. Aikaa meni 16 minuuttia.
Ai hitto kun oli vaikeeta mulle, kun oli vieras metsä ja en kattonu karttaa kertaakaan. Oli vaan tunne, että pyöritään ympyrää, mut ajoittain näin kyl Sinnistä missä jälki menee. Miten mun onkaan niin vaikee lukea sitä!? Ilman kartturia oisin kyllä siinä riistavaiheessa varmaan harhautunut kovasti kauemmas.
Taavikin sai oman muutaman sadan metrin neljän kepin jäljen ja oli niin liekeissä tekemisestä! Se vaan on ihan paras jälkikoira.
Iltapäivällä käytiin tottistelemassa meille uudella hallilla. Alkuun paikkis, jossa vieruskaveri tulikin moikkaamaan Sinniä... vähän Sinniä tietty ahisti ja se lähti mun luo ja sai kaverin peräänsä, mut toka toisto meni sit vieruskaverillakin hyvin.
Ruutua tehtiin ja taas sinne oli vaikea löytää. Jäävistä seisominen oli haastava. Seuruuta hinkattiin myös sekä tunnaria, joka oli taas vieraassa paikassa vaikea ja meni ihan arvailuksi. Toinen toisto tunnaria onnistui.
Sunnuntaina käytiin aamusta taas esineruutuilemassa ja meni kyllä ihan kivasti. Sinni suoraan valmiiseen ruutuun, joka ei tosin ollut ihan 50 m leveä. Kolme esinettä oli takalaidassa ja kolme se mulle sieltä toi. Ihan joka lähetyksellä ei noussu esine, mut hyvin kesti uusintalähetyksiä. Tokalla kierroksella haetutin vain yhden esineen.
Videot Liisa:
Illalla hallilla kehään menoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria. Kehäänmenotreeni mua jännittää niin, että mahaan sattuu, mut hienosti Sinni pysyi hanskassa sakemanniurokset provokaatioista huolimatta. Vähän kovempaa käskytystä se kyllä vaati.
Ruutu löytyi nyt hienosti, targetilla mennään ja matkan varrella seisonut uusi häiriöihminenkin aiheutti vain pientä kieroutta menomatkoihin, mutta hyvin Sinni hallitsi itsensä ja päätyi ruutuun vieraan sylin sijasta.
Luoksetulon pysäytys toimii, kunhan mulla ei ole palkkapallo näkyvissä. Tehtiin myös ilman pysäytystä.
Tunnarissa toka toisto onnistui. Ekalla meni vähän häröilyksi, kun oli paljon yleisöä ihan vieressä, mut oli kuitenkin parempi kuin aiemmin häiriölliset tunnarit. Oli taas hyvät treenit ja HintunTinttu intoa piukassa.
Taavin toipuminen lääkeoireista ei mennyt ihan niin helposti kuin ois toivonut ja pissa/juomisvaivat jatkuvat. Ensin epäiltiin pissatulehdusta, mutta kun sitä ei löytynyt, niin lopulta päädyttiin uuden lääkkeen aiheuttamaan akuuttiin munuaisvaurioon. Sille ei ole mitään tehtävissä, mutta hyvällä säkällä siitä voi toipua täysin. Nyt vaan ootellaan kuin käy. Onneks Taavi on hyvinvoiva ja virkeä ja juominen ja pissaaminen vähenee koko ajan pikku hiljaa. Ruokahalu vois olla parempi. Kuukausi on nyt valvottu näiden vaivojen takia, ihan karmeeta. En tiiä kauan tätä jaksaa ja kuin kauan tohon toipumiseen menee, jos nyt ylipäätään toipuu vai missä vaiheessa pitää ruveta tutkimaan lisää? Voihan siellä olla vielä jotain muutakin vaivaa, joka nyt vaan provosoitui tästä kaikesta? En tiiä, eikä järkikään enää juokse valvottujen öiden vuoksi.
P.S. Taavi nukkuu ihan kohtuullisen hyvin, aamuyön pissareissu vaan herättää hetkeksi. Mä sit valvon senkin edestä...
Oltiin kotiautoreissulla reilu viikko. Kelit ei kauheesti suosineet, mut loma on aina lomaa. Kelien lisäks Taavi-paapan pissaongelmat vähän haittas ja tultiin aiottua aiemmin kotiin.
Paapan lääkitystä on tässä männä viikkojen aikana säädetty lisää ja lopulta uusista lääkkeistä luovuttiin vakavien sivuvaikutusten takia kokonaan. Taavi ehti jo lopettaa syömisenkin lähes kokonaan ja oli ihan todella väsynyt ja apaattinen ja jatkuvasti pissaava ja juova. Nyt on taas virkeä vanhus palannut.
Nyt sit mennään vanhalla lääkkeellä niin kauan kuin sydänoireet pysyy kurissa ja kun ne alkavat haitata elämää, on Taavin aika lähteä. Tai sit käydään vielä jollain toisella lääkärillä kysymässä mielipidettä hoitovaihtoehdoista, mut se on sit sen ajan murhe. Lepohengitystiheys on tällä hetkellä 22 - 24 välillä ja > 30 ois raja nesteenpoistolääkityksen aloitukselle. Joten vähän ihmettelen, miksi se jo nyt haluttiin aloittaa. Lisäks ex-ambulanssihoitaja-Muru on kuunnellu Paapan keuhkoja, eikä kuule siellä mitään nesteeseen viittaavaa. (Onneks mun koirien ea-laukussa on myös stetoskooppi 🙈). Monet itkut olen silti jo itkeny, on se Paappanen vaan kaikessa rasittavuudessaan niin tavattoman rakas ja tärkeä.
Tässä Paapan menoa 6,5 km hölkän jälkeen eiliseltä, että ei sydän vielä ihan loppu ole. Tosin mä olen niin rapakuntoinen, ettei vauhdilla pääse kehuskelemaan, mut kovempaa Taavi menee kuin minä.
Loma oli koirille lähinnä lenkkeilyä, uusia hajuja ja maisemia. Sinni treenas vähän tunnaria.
Parilla treenikaverilla on ollut huonoja kokemuksia koirista asuntoautossa. Koirat ovat ruvenneet pelkäämään ihan kaikkea autoilua asuntoautoilun jälkeen. En lähtis tästä syyttämään asuntoautoja, ennemminkin hermorakenteessa tai jossain muussa syy autokammoon. Meillä onneksi kaikki koirat on oppineet matkustamaan rauhassa, vaikka Sinni pentuna inhosikin kaikkea autoilua. Se itse asiassa lakkasi inhoamasta autoilua kotiautoreissulla ekana keväänään. Toivottavasti myös tulevat koirat ottavat reissaamisen yhtä rauhassa.
