Hakua ja rallya

Edellisen viikon keskiviikkona ennen yövuoron päiväunia aamusella hallilla molempien kanssa. Taavi teki alla olevan rallyradan. Tykkäsin siitä, että ekalla yrittämällä saatiin suoritus, johon kisoissa olisin ihan tyytyväinen. Toki kaksi uusintaa, mutta ne menee kyllä ainakin osittain mun piikkiin ja tuo edessä peruuttaminen on meille mahdoton liike. Hyväksytty tulos tällä suorituksella voisi olla tiukassa, mutta ei mahdoton. Ääntelyä toki liikaa, mut sille nyt ei mahda mitään, kun toinen on niin intopiukassa ja sit mun epämääräiset käskyt ottaa myös selkeesti päähän. Mut rauhallisuutta tekemiseen, niin ehkä siitä hyvä tulee.

Sinnin kanssa ollaan rallyn alkeisnettikurssilla ja tehtiin siihen liittyviä juttuja; liikkeestä seisomista, peruuttamista, ohjaajan ympäri kiertämistä ja sit leikittiin. Kivasti Sinttu on messissä ja ahneutta on tullut hurjasti lisää, mut mitään liikkeitä me ei vielä osata.

Perjantaina Sinnillä hakutreenit, viisi ukkoa. Eka oli muistikuva, toinen taputus ja kolmas valmis. Neljäs taas muistikuva ja viides peräänajo. Vauhtia ja intoa on ihan hirveästi.

Lauantaina molemmat oli raunioilla. Ensin Taaville kaksi ukkoa. Taas yritettiin vaikeita piiloja, mut ei sillä kauaa menny, kun oli molemmat nostettu. 

Sinnille kolme valmista, mut ei vielä mitään umppareita tms.. Roskiksissa olijat piti kantta reilusti rakosellaan. Kaikki maalimiehet oli miehiä. 

Sinni käytti nenäänsä hyvin ja löysi ekan ukon betoniputkesta. Vähän jänskätti, mut meni kuitenkin hyvin putkeen ja häntä ruoes vatkaamaan, kun se tajus siellä olevan ihmisen ja namit. 

Toinen löytyi roskiksesta ja se oli vallan ihana. Kolmannella kävi jotain, mitä Sinni pelästyi ja vaikka se kävi syömässä namit, niin tää kolmas ukko jäi sille vähän pelottavaksi vaikka se sitä kävi vielä uudestaankin haistelemassa. Toivottavasti ei jää nyt mitään kammoa päälle.

Hengattiin sit vielä hetki treenin päätteeksi ihmisten kanssa ja vähän Sinni vielä arasteli tätä vikaa maalimiestä, vaikka muut ihmiset oli ihan jees...

Sunnuntaina oltiin Taavin kanssa taajamaetsintätreenissä. Kyllä on haastavaa hommaa niin ihmisosapuolelle kuin koirallekin. Taavi löysi hiekkapohjalta hyvin jäljen ja se johdatti esineelle ja siitä vielä saatiin jatkettua matkaa, mutta sitten muuttui hankalaksi. Kahden talorivistön välinen tiheikkö ja ilmeisesti tuuli vei hajun maalista sivuun, kun Taavi reagoi vahvasti tiheikön toisella puolelle varastorakennusten ja päiväkodin seinää kohden, mutta hajun alkulähteen löytäminen oli vaikea. Selkeästi kyllä näki, että jotain täällä on, mutta tarkennus oli vaikea. Löytyi kuitenkin lopulta.

Kiitos alueen asukkaille, jotka tarjosivat pihansa meidän maalimiehille!!

Kuvat Heli Roimola

Illalla Sinnin tottistreenit taas startanneessa sunnuntautottisporukassa. Ollaan uudessa hallissa, jossa puitteet aika lailla kohdallaan! On tilaa ja valoa.

Sinni teki ekaks toisen koiran kanssa samaa aikaan ja pystyi keskittymään aika kivasti. Vapaaksi en kuitenkaan uskaltanut laskea. Tehtiin sivulle tuloja ja jotain muuta pientä.

Toisella setillä Sinni oli ainut koira ja hallissa kaksi muuta ihmistä. Se ei kertaakaan mennyt niiden luo ennen kuin sai luvan! Luulen, että se tekee juoksuja, kun on muuttunut tuollaiseksi musta kiinnostuneeksi...

Lopuksi vielä pari luoksetuloa toisen kiinni pidosta. Niissäkin jätti matkan varrella olleen ihmisen moikkaamatta ja tuli suoraan mun luo.

Maanantaina kävin kentällä rallyilemassa Taavin kanssa alla olevaa rataa.

Ei menny kovin hyvin tällä kertaa. Ulkona varmaan vaikeampaa, kun kaikenlaisia hajuja tuli nenään... mut oli kyllä muutenkin huonoa tekemistä tällä kertaa. Jostain kumman syystä Taavi halusi kiertää kylttejä väärältä puolen, vaikka jätin kyllä riittävästi tilaa sille. Merkki ei sitten taas meinannut löytyä millään. 

Tiistaina Tapsan kanssa hakuilemassa Pyhtään todella kivikkoisissa metsissä iltapimeällä vesisateessa, on tää mahtava harrastus 😄😄

Alue ei ollut kovin suuri, mutta sitäkin haastavampi. Oli enemmän ja vähemmän kivikkoa, kaikkea isoista siirtolohkareista pieniin kivirykelmiin, joiden koloihin jalat upposi kuin huomaamatta. Myös kaatuneita puita ja muuta pientä riitti. Lisäksi tuuleton sadekeli painoi hajut vahvasti maahan, joten Taavi sai ihan oikeasti tehdä töitä palkkansa eteen. Kaksi kadonnutta, jotka molemmat löytyivät, kummaltakin pitkät ilmaisut. 

Keskiviikkona käytiin päivällä hallilla. Sinni kävi leikkimässä ja tutustui putkeen ja pussiin. Yksin oli vähän hankalaa, kun Sinni ei osaa vielä olla yhtään paikallaan, mut sain sen kuitenkin kerran menemään pussin läpi. Putki oli sitten helpompi. 

Taavi teki rallyn tekniikkaharjoituksia. Treenattiin lähtöjä ja käännöksiä, joissa istutaan. Myös peruutusta ja erilaisia puolta vaihtavia käännöksiä treenattiin. Aika kivasti meni.

Illalla oli Sinnin tokotreenit ja pakko sen on kyllä olla tekemässä juoksuja, kun halusi vain tehdä mun kanssa eikä ollu juuri ollenkaan menossa katsomaan ketään, ei edes toista koiraa!

Tehtiin seuruuta, maahan menoja, jotka on tosi hitaita sekä käsikosketuksia, joihin en millään saa tehtyä kestoa. Seuratessa kysyin treenikamuilta, että auraako Sinni pahasti. Ei kuulemma pysty sanomaan, kun heiluva häntä keikuttaa koko koiraa...

Sit hengattiin ihmisten ja toisen koiran seassa ja Sinni halus vaan tehä mun kanssa. Luvalla kävi sitten moikkaamassa ihmiset.

Rallattelua ja vaihtelua hakuun

Maanantaina käytiin tekemässä rallyn nettikurssin rataharjoitusta. On tuo vaan melko veikeä laji. Me osataan lähes kaikki mes-luokassa vaadittavat liikkeet, mutta kun ne yhdistetään radaksi, niin se ei enää olekaan niin helppoa. Lisäksi Taavin ääntely tuntuu musta lisääntyneen taas tosi paljon. Melkoisen ärsyttävää, mutta en osaa sille tehdä mitään. Kun tehdään rataa useampi kerta peräkkäin, niin Taavi hiljenee. Nyt käytiin reilu tunnin lenkkikin ennen hallille menoa, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään.

Tää rata on muutamaa tehtävää pidempi kuin oikeat kisaradat. Hinkattiin rataa ja Taavi oli kehittänyt ihan oman kiemuran ohjaajan kiertoon, ei meinannut oikealla seuratessa onnistua millään, vaan aina se teki oman piruetin sinne väliin. Tätä hiottiin sitten ihan yksittäisenä liikkeenä ja peruutustakin vähän treenattiin radan ulkopuolisista liikkeistä.

Tiistaina illalla hakua tooosi pitkästä aikaa lumihangessa. Viime talvena ei lunta ollut ja sitä edellisenä sitä oli niin paljon, ettei juuri päässyt mihinkään treenaamaan. Alue ei ollut kovin iso, ehkä noin pari hehtaaria ja siellä oli kaksi maalia, joista toinen seisova ja toinen lakanan alla piilossa.

Lähdettiin kiertämään alue, että päästiin tuulen alapuolelle. Luminen Rinne oli paikoin haastava ainakin ihmisosapuolille ja Taavikin sai hyvän fysiikkatreenin etsinnän lomassa, kun lunta oli sen verran reilusti. 

Ekaksi löytyi seisova maalimies, joka oli mennyt vahingossa jonkin verran alueen ulkopuolelle. Nää on aina hauskoja yllätyksiä, mutta Taavihan ei rajoja tiedä ja hyvin löytyi tämä hienolla ilmaisulla. Eikä se toinenkaan maali tuottanut haasteita, vaan pitkä hyvä ilmaisu sieltäkin.

Keskiviikkona taas hallilla saman rallyradan kimpussa. Nyt saatiin jotain jo viedeollekin koutsille lähetettäväksi. Itseä mietityttää käännösten yhdenaikaisuus ja sitten tuota seisomisen vinouttaa on ruvettava työstämään jotenkin. 

Ja koutsin kommentit olikin, että käännökset on joko -3 tai -10 eriaikaisuudesta johtuen...

Perjantaina tehtiin alla olevaa rataa. Omasta mielestä meni ihan kivasti ja ehkä oivalsin jotain vauhdin rytmityksestä ja se ehkä auttoi Taavia. Oli selvästi rauhallisempi ja hiljaisempi. Vielä kun saisin omat ohjaukseni selkeämmiksi ja yksiselitteisemmiksi.

Illalla käytiin treenaamassa rakennusetsintää. Pitäis ehkä olla siinä jotenkin järjestelmällinen ja koira hallinnassa, mutta kun en jotenkin osaa suhtautua siihen tarpeeksi vakavasti. Rakennusetsintä on hyvää vaihtelua ja tuo treeneihin erilaista haastetta, mutta Tapsu saa mennä aika vapaasti. Ja sehän menee. Yläkerrassa, missä on tilaa, se juoksee jalat sutien ja vetää käännökset sladissa. Ja ukot löytyy nopsaan. Alakerrassa kaiken tavaran keskellä se on aavistuksen rauhallisempi. Täytyy ehkä jatkossa vähän yrittää sitä ohjatakin tuolla sisällä ja vaatia tarkkuutta ilmaisuun. 

Sunnuntaina aamupäivällä taajamaetsintäharjoitus ja Taavi oli kyllä hyvä. Tarkensi kaikki maalimiehet hienosti loppuun asti ja osasi aika kivasti käydä itsenäisesti tarkistamassa kaikki paikat. Ohjaajallehan tuo taajama on ainakin omasta mielestä huomattavasti haastavampaa kuin maasto. Kuvat Suvi Lahtinen:

Illalla hallilla vähän eteenmenoja ja rallyjuttuja. Eteenmenoissa seuruu kärsii aika paljon, kun palkka odottaa, mut onpahan vauhtia eteenmenossa. Rallyn käännöksiä vähän hinkattiin ja kyllä ne aina välilä onnistuu hyvin. Oikealla seuratessa asennonvaihdot onnistuu huomattavasti paremmin kuin vasemmalla. Koska koronarajoitukset peruivat kaikki kisat myös helmikuulta, niin harjoittelu jatkuu ilman sen suurempia kisasuunnitelmia. Kun ja jos kisoja saa joskus vielä tänä vuonna järjestää, niin niihin on varmasti niin järjetön tunku, ettei kisapaikan saanti varmastikaan tule olemaan helppoa...

Avautumista ja metsäpuuhailua myrskyistä huolimatta

Pakko jakaa tämä kirjoitus huomioimisesta. Vaikken agia harrastakaan, niin tähän on tullut törmättyä juurikin tuolla rallyn parissa. Vaikka Taavi pystyy hyvin keskittymään ja se jopa tekee töitä paremmin pienessä häiriössä, niin varmasti sen päällekäyntitaustasta johtuen kohti juoksevat tai lähellä selän takana kovasti touhuavat koirat ovat sen mielestä kovin epäilyttäviä ja niihin suhtaudutaan isolla varauksella ja ensisijaisesti uhkana. Se, että esimerkiksi vapaana olevalle koiralle heitellään palloa rallykehän ulkopuollella vuoroaan odottovien koirien seassa tai lähtökyltillä istuvan koiran takana haukutetaan ja hetsataan koiraan, eivät ole minusta hyvän tavan mukaista käytöstä. Lasken samaan sakkiin lenkillä fleksi pitkänä vastaantulevat koirat, joiden omistajilla ei ole pienintäkään ajatusta ottaa koiraansa edes jonkinlaiseen hallintaan ohitustilanteessa.

Jos katsontakantaa hieman laajentaa, niin koiraharrastuspiireissä tuollainen itsekeskeinen omaan napaan tuijottaminen on varmasti vuosien aikana lisääntynyt. Oma kehittyminen ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tietynlaista itsekkyyttä, mutta ei silti tarvitse olla muita kohtaan välinpitämätön tai piittaamaton. Yleensä ne parhaat tulokset syntyy kuitenkin yhdessä tekemällä hyvässä hengessä, vaikka pitäisikin oman tavoitteen selkeänä ja pitäisi huolen, että saa juuri tarvitsemiaan asioita ja haluamiaan treenejä.

Toisten huomioon ottamisen lisäksi sen oman koiran huomioiminen olisi kovin tärkeää niin treeneissä kuin siellä lenkeilläkin. Ei kännykän somemaailma tai treeneissä kaverit karkaa, vaikka hoitaakin koiransa palkkaamisen suorituksen jälkeen hyvin tai muuten käyttää aikaa koiransa kanssa. Ne on kuitenkin eläviä olentoja, jotka eivät toimi kuin koneet ja joille meidän omistajien huomio on hirvittävän tärkeää.

Lajista riippumatta koiran häiriönsieto- ja keskittymiskyvyn treenaaminen ovat tärkeitä asioita ja niihin tulisi kiinnittää huomiota. Se, että oma koira on kaikkien kaveri, ei tarkoita sitä että kaikki muut olisivat tai jostain muista syystä haluaisivat tehdä tuttavuutta tai muuten olla tekemissä muiden kanssa. Annetaan siis toisille rauha niin kisakentillä kuin lenkkireiteilläkin!

Voisin kai jatkaa tästä aiheesta vielä vaikka kuinka pitkään, mutta riittäköön tämä tällä kertaa...



Alkuviikko oltiin mökillä ja nautittiin keväisen kauniista päivistä metsässä.

Etsi kuvasta koira

Keskiviikkona ajeltiin illaksi kotiin ja tokotreeneihin. Ruutua tehtiin ja se meni ihan hyvin valmiina liikkeenä. Aavistuksen eteen Taavi jää, mutta on kuitenkin ruudussa. Seurattiin liikkuroituna, epätarkkuutta tekemisessä on. Tokalla setillä noutoa, liikkeestä seisomista, kaukoja ja peruutusta. Kaikki tuo elukka osaa, ohjaajan pitäis vaan jaksaa pitää kriteerit aina samoina ja tarpeeksi korkeina.


Torstaina käytiin jäljestämässä viisi tuntia vanha vieraan tekemä jälki. Keli oli mahtava aurinkoinen -1 °C ja lähes tyyntä.

Taavi nosti jäljen kapealta metsäautotieltä tarkistaen ensin takajäljen, mutta vaihtoi itse oikeaan suuntaan. Jälki oli reilut puoli kilsaa ja yhtä hukkaa lukuun ottamatta Taavi jäljesti sen hyvin. Neljästä esineestä nousi tosin vain viimeinen... jäljen tekijä kyllä epäili jonkun vieneen esineet, kun ei hänkään niitä löytänyt etsimisestä huolimatta. Tiedä sitten mikä oli syy, mutta seuraavilla jäljillä panostetaan kyllä esineilmaisuun.


Perjantai-ilta vietettiin sateisessa, melkein myrskytuulisessa ja pimeässä hakumetsässä. Taaville kokeenomainen kolmen hehtaarin treeni. Kartturi välillä vähän hukkasi meidän sijainnin tai tulkitsi karttaa väärin, joten treenistä tuli vähän suunniteltua pidempi. Lisäksi huomasi hyvin, että kun viime aikoina on tehty paljon puhtaan alueen treeniä ja vähän jälkiäkin, niin nyt hyvin tallatulla alueella meinasi jäljet viedä voiton. Mietin myös sitä, kuinka paljon kova puuskittainen tuuli hajottaa hajua ja vaikeuttaa koiran työskentelyä?

Kun saatiin askelmerkit kartturin kanssa kohdalleen, niin löytyi maalimiehetkin. Taas kerran tuli todistetuksi kartturin työn tärkeys ja se, miten vaikea pimeässä metsässä on suunnistaa. Tai ainakin kännykän karttaohjelmien kanssa liikkuminen ei ole aina niin yksiselittäistä...


Lauantaina uhmattiin myrskyä raunioilla. Treenit aloiettiin sosiaalisuus- ja luoksepäästävyystreenillä. Kovasti Taavi olis halunnu vaan haistella maata ja vaikka se on aina ihan hyvin sietänyt kaikki kopeloinnit, niin nyt ihan yllätyin kuinka oikein kiskoi vieraan miehen luo siliteltäväksi. En tiedä mikä mielenhäiriö sillä on nyt muutenkin menossa, kevättä vissiin rinnassa vähän liikaa, kun korvat on hukkunu ja ruoka ei maistu..

Taaville oli kolme ukkoa piilossa. Kaikki löytyi, mutta täytyy jatkossa kiinnittää huomiota tarkempaan tarkennukseen. Nyt tuli yksi virheilmaisu kaivolta, jonka viereisessä piilossa maalimies oikeasti oli.



Sunnuntaina aamusta jälkitreeniä. Tehtiin peko-t-kokeen hallintaosuutta jälkien vanhetessa. Seuruu meni ihan ok ja 3 minuutin paikkis auton torvihäiriöllä meni hyvin, mutta se eteenlähetys... Taavi kyllä lähtee, mut sit aika pian houkuttaa tienvarren puskat kuseskelemaan.


Jälki oli kaksi tuntia vanha ja sillä oli kolme esinettä, pituutta puolisen kilometriä. Jana oli viitisenkymmentä metriä, tuulta vähän liikaa, muuten keli oikein kiva pari astetta plussalla eikä satanut!

Jäljen noston Taavi teki tosi hyvin, mut mä taas epäröin, että ollaanko jo menty yli... on se vaan vaikeeta. Mut kun päästiin alkuun, niin sitten homma sujui. Parissa kohtaa Taavi vähän teki tarkastuslenkkiä, mutta muuten puksutti kuin juna ja nosti kaikki kolme esinettä. Jäi tosi hyvä fiilis.

Illalla vielä hallilla tottista. Tehtiin henkilöryhmää istuvilla henkilöillä ja noutoa. Kiva vire ja Taavi oli hiljaa, tykkäsin.

Tokalla setillä paikkis todella nopean malikan tehdessä A-esteen ylitystä. Kyllä oli Taavi skarppina! Ja pysyi hienosti paikallaan, vaikka palkkapatukan saatuaa mali teki melko laajaa juoksukaarta aika läheltä Taavia.


Taavi valittiin Suomen Pyreneläiset ry:n vuoden 2019 rally-tokokoiraksi ja pelastuskoiraksi sekä Haminan seurakoirakerhon toiseksi parhaaksi rally-tokokoiraksi. Kiitämme ja kumarramme!

Pelastuskoiraleiri Tikkakoskella ja paljon muuta

Viikko sitten sunnuntaina oltiin raunioilla vähän treenailemassa. Taavin kanssa nää hakuhommat on kyllä niin, en tiedä mitä. Se on niin itsenäinen ja varma siitä mitä tekee, että riittää kun mä vaan kuskaan sen paikalle ja se hoitaa loput.

Tällä kertaa oli kolme maalimiestä siten, että kaksi niistä oli melko lähekkäin toisiaan. Tällä yritin vähän luoda haastetta, mutta ei mennyt Taavi tähän lankaan. Hienosti löytyi kaikki maalit.

Jussi Ö:n video Taavista. Ilmaisu näyttää vähän loppuvan kesken, mutta tuossa kohtaa pyydän Jussia palkkaamaan Taavin...

Täällä kannen alla on joku!

Tiistaina iltalenkin yhteydessä tein esineruututreenin. En kyllä jaksanut talloa ruutua, mutta kävin heittelemässä kolme esinettä pitkin metsää. Uskaltaisinkohan jo sanoa, että Taavi on viimein ymmärtänyt tämän asian. Se haki mulle kaikki kolme esinettä!

Keskiviikkona Taavi kävi testaamassa uuden koirauimalan, joka on huomattavasti mukavamman matkan päässä, kuin Kouvolan uimala. Tykättiin ja tullaan varmasti käymään talvella useampi kerta. 

Illalla oli syksyn parhaat tokotreenit, Taavi oli niin hyvä! Ekaks tehtiin hallissa yksin luoksetulon pysäytyksiä. Taavi pysähtyi hyvin sekä seisomaan että maahan, kunhan ensin löysin oikean käskysanan. Seisominen vois olla aavistuksen nopeampi, mutta kun Taavin luoksetulo on semmoista loikkimispomppimista, niin ei siitä niin helppo ole pysähtyä =).

Seurattiin liikkuroituna pitkät pätkät ja Taavi oli hiljaa. Se oli koko tän illan hiljaa. Vähän kauneusvirheitä seuruussa, mut ei mitään isompaa, tykkäsin kovasti.

Paikkiksessa Taavi painui kaks kertaa maahan. En keksi muuta kuin, että se on Taaville turvallisempi asento. Millä istumisesta saisi vähemmän ahdistavan, niin sitä en tiedä.

Lopuks kaikki koirat hallissa. Taavin kanssa seurattiin ja tehtiin hyppynoutoa. Olipa superkivat treenit!

Torstaina oltiin metsätreeneissä. Ekaksi Taaville oli tarjolla oudosti käyttäytyviä maalimiehiä. Ensimmäinen katteli jotain Samu Haberin musavideota kannon nokassa. Se ei Taavia hämännyt ja ilmaisu oli hyvä. Seuraavaksi oli juoksuisen nartun kävelevä omistaja, joka sai Taavissa aikaan valtavan halun vain haistella henkilön housuja... Saatiin siitä irti pari haukkuakin, mutta kyllä juiksuhajut vei voiton tällä kertaa.

Muutama lisää käveleviä maalimiehiä ja kyllä pyrriäinen rupes hokaamaan, että nekin pitää haukkua.

Tehtiin myös esineruutua ja nytkin juoksuisen nartun hajut kiinnosti Taavia alueella kovasti, mutta niistä huolimatta haki kaksi esinettä, voi kun olin tyytyväinen!


Perjantaina ajelin Tikkakoskelle ilmasotakouluun Pelastuskoiraliiton leirille. Illalla oli pimeä harjoitus, jossa sain kartan ja tehtävän etsiä tienvarresta jälki. Jos jälkeä ei löydy, oli varasuunnitelmana karttaan merkitty etsintäalue, jolta löytyy iso esine. Jälki oli 6 - 7 h vanha, tuulta reilusti (syysmursky tuloillaan) ja vettä satoi.

Tien alkupäässä oli aidattu alue, joten ei päästy lähtemään ihan tien vierestä. Voin sanoa, että vieras pimeä metsä ilman kartturia oli melkoinen kokemus ja muutamaan kertaan olin niin hukassa kuin olla ja voin =D. Suuntavaisto menee kyllä totaalisen sekaisin ja kun ei voi karttaakaan koko aikaa tuojottaa...

Taavi nosti jäljen, mutta jonkin matkaa jäljestettyään hukkasi sen. Epäilen, että hirven jäljet olivat niin tuoreet, että se sotki Taavia. Osa koukeroista on mun vika suuntaan kävelyä... tiepohjalta jota kuljettiin pohjoiseen, Taavi nosti jäljen ja siitä esineelle jäljestys oli todella hyvää. Ison ojan luona oli hieman hankalaa, mutta hetken pyörittyään Taavi kyllä ratkaisi pulman ja löysi jäljen ojan toiselta puolen.

Lauantaina Taaville oli ekaksi alue-etsintä parilla muuttujalla. Ensin alueelle mentäessä vastassa oli sotilas, joka ilmoitti, ettei meillä ole mitään asiaa sinne, koska he rupeavat kohta räjäyttelemään pommeja... en halunnut tulla räjäytetyksi, joten sovimme, että alueen eteläosa rajataan pois meidän alueesta ja näin olemme turvassa. Kuvaan sinisellä merkatulla kohdalla oli noin 40 sotilasta lähdössä suorittamaan jotain etsintätehtävää juuri siihen mulle suunnitellulle alueelle. Noh, tälle emme voineet mitään, täytyi vain toivoa parasta. 

Koska leirin aikana oli tullut hyvin selväksi, että Virta-tarkastus on käytännössä jälkikoe (testi hylätään, jos koira ylittää jäljen), niin ajattelin lähteä alueelle sulkuperiaatteella. Kierrämme siis alueen pohjois- ja itärajaa pitkin ja katsomme lähteekö alueelle jälki jostain. Jälkihän ei siis missään nimessä ole meidän vahvoin osa-alue, ei varsinkan se jäljen nosto.

Puolessa välissä pohjoista rajaa kulkiessamme Taavi lähti kohti alueen keskiosaa (taimikko, jossa ei juuri näkyvyyttä, mutta kello kertoi koiran sijainnin), mutta kartturin kanssa pohdimme tätä hetken ja tulimme tulokseen, että voimakkaan lounaistuulen johdosta tiellä seisoskelevasta porukasta tulee niin valtava hajumassa, että Taavi on sen perässä. Kutsuin siis koiran pois ja jatkoimme matkaa. 

Seuraavaksi vastaan tuli punaisella alueella merkityssä kohdassa juoksuhautojen kaivuutyömaa, jossa hääri kaivinkone ja useita työmiehiä. Päädyimme kiertämään työmaa-alueen ja Taavi nostikin jäljen tästä alueen reunasta ja jäljesti hienosti paskakasalle, jossa oli paperit vieressä. Yök!! Eikö voisi peittää jätöksiään, jos joutuu asioimaan luonnon helmassa!!!!

Jatkettiin taas matkaa ja hetken päästä Taavi lähti ilmavainulla kohti alueen keskiosaa. Sieltä se nappasi jäljen ja jäljesti hienosti maalimiehelle. Maalimiehellä meille selvisi myös, että se Taavin ensimmäinen lähtö pohjoisrajalla oli mitä ilmeisemmin jäljelle lähtö, koska sieltä maalimies oli tullut. Ja minä menin sen kutsumaan sieltä pois...

Päivän toisena treeninä jäljennosto viisi tuntia vanhasta jäljestä. Alue ei ollut kovin iso ja lähdimme sulkemaan alueen reunaa tien vierestä. Taavi nosti jäljen ja jäljesti hyvin, mutta jälki meni alueen läpi. Ja jälki oli oikeasti jälki, koska minäkin näin askelten painaumat sammaleessa. Mutta se ei ollut meidän jälki... ei auttanut kuin palata tietä pitkin alueen pohjoispäätyyn ja lähteä sieltä uudestaan rajaamaan tien vartta. Taas nousi jälki ja hyvä jäljestys erittäin hankalakulkuisessa maastossa mäennyppylälle, josta löytyi maaliesine.

Sunnuntaina Taaville jäljennostotreeni. Kolme noin kolme tuntia vanhaa jälkeä nostettiin. Kaikissa tajusin, että tässä menee nyt jälki. Toisen jäljen Taavi otti takajälkenä, muuten oikein hyvää jäljestystä. Palautteeksi sain, että koira on liian vauhdikas, pitäisi mennä ihan lyhyellä liinalla. Aiemmin on sanottu, että koira on motivoitunut ja innokas ja pitäisi mennä pitkällä liinalla, jotta koiralla on tilaa työskennellä.

Kovin ristiriitaiset tunnelmat leirin päätteeksi. Tuntuu, että Virran suorittaminen tulisi olemaan meille täysin mahdotonta tuon jäljen takia. Ja kun tarkastajilla ei myöskään tunnu leirillä käytyjen keskustelujen perusteella olevan minkäänlaista yhtenäistä linjaa, niin mistä sitä voi tietää mitä kukakin painottaa ja haluaa koiran tekevän. Toinen hylkää testin yhdestä jäljen ylityksestä ja toiselle riittää, kunhan jälki jossain vaiheessa nousee. Kolmas haluaa sitten taas jo jotain ihan muuta... ja jotkut jopa määrittelevät alueen, jolta jälki tulee nostaa. Maalimiesten löytyminen ei kuitenkaan tunnu olevan se päätarkoitus, vaan tapa millä ne löytyvät. Joka tapauksessa hakukoiralla tuossa testissä ei tunnu tekevän mitään ja niin kuin tämä testi on ollut se meidän tavoite. Ehkä me jatketaan vain puhtaasti harrastuspohjalta ilman mitään erityisiä tavoitteita ajatuksena pitää koiran mieli virkeänä.

Vieraana raunioilla ja muita juttuja

Mennyttä viikkoa haittasi punkki, joka oli iskenyt kiinni Taavin kiveksiin ihan sinne nivusen ja kivespussin juureen, josta Taavi sitä ehti jonkin aikaa kaluta ja nuoleskella ennen kuin tajusin mistä siellä kiikastaa. Seurauksena ihon lievä ärtyminen/tulehtuminen. Melko V-mäinen paikka, kun hautuu väkisinkin ellei koira makaa selällään ketarat ojossa. Onneksi ei kuitenkaan hirmu pahaksi ehtinyt ja sain aloitettua hoidon ajoissa. Pidettiin saikkua jokunen päivä, mutta perjantaina käytiin jälkitreeneissä kylmässä ja sateisessa säässä nostamassa yks superhieno nosto. Ehkä vaikein mitä ollaan koskaan tehty. Jana kulki hirmuisen polkuverkoston yli armeijan harjoitusalueella ja sieltä se Taavi löysi jäljen ja pienen takajäljen tarkistuksen jälkeen löysi itse oikean suunnan. Siitä sitten pieni matka jälkeä sekin melko haastavassa maastossa esineelle ja mahtipalkka.


Lauantaina käytiin vierailemassa HePeKon raunioilla Helsingissä. Ensimmäinen kierros päästiin tekemään auringon paisteessa, mutta toisella kierroksella satoi kaatamalla. Oli kiva päivä, kiitos kaikille mukana olleille! Taavi oli reipas ja rohkea ja maalitkin löytyi ennemmin tai myöhemmin.

Sunnuntaina talloin Taaville jäljen edellispäivien sateiden jäljiltä kosteaan metsään, jossa ilma seisoi ja oli painostavan tukala vain vajaan 20 asteen lämpötilasta huolimatta. Jälki vanheni kaksi ja puoli tuntia, se oli 1,7 km pitkä ja sillä oli neljä esinettä. Janan pituus noin 70 metriä ja Taavi nosti jäljen vapaana.

En tiedä oliko jäljessä enemmän huonoa vai hyvää, mutta oma koiranluku tuntui olevan taas ihan hukassa. Taavi nosti jäljen hienosti ja lähti saas hurjalla vauhdilla etenemään. Jäin heti jälkeen ja Taavi ei ollut hirmu tarkka, vaikka etenikin kohtuullisen hyvin jäljen mukaisesti. Sen verran oli kuitenkin koheltamista, että eka keppi jäi ja otin Taavin sen jälkeen liinaan, jotta pysyn mukana menossa. 

Ennen toista esinettä Taavi veti väkisin tielle. Sieltä se oli komennettava takaisin metsään hommiin. Jos en olisi tiennyt jäljen paikkaa, niin olisin ollut ihan varma siitä, että Taavi jäljesti hyvin sinne tielle asti... Taavi löysi jäljen melko pian uudestaan ja heti kohta toisen esineen. Tästä ei mennyt kauaa, kun meitä kohti juoksi irrallaan ollut koira, joka onneksi oli sen verran omistajansa hallinnassa ettei ehtinyt ihan iholle tulla. Taavi kuitenkin ehti sille haukkua ja varmasti nosti adrenaliinit vereen. Tän jälkeen yllättävän hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä, vaikkakin hukattiin jälki taas jossain vaiheessa. Liekö tähän vaikuttanut koiran ja sen marjassa olleen omistajan aiheuttamat jäljet, joita oletettavasti oli siinä  alueella enemmän tai vähemmän ristiin rastiin... Tässä kohtaa olin itsekin vähän epävarma jäljen paikasta, mutta Taavi sen kuitenkin löysi uudestaan ja sitten mentiinkin loppumatka tosi hienosti ja molemmat lopun esineet nousi hyvin.  

Maanataina käytiin päivällä ihan kentällä asti rallattelemassa. Tällä kertaa ääntä oli vähän liikaa ja oikeen seuruut laamaili, mutta spiraalissa oikeella seuratessa peräpään käyttö oli huippua ja Taavi kääntyi nätisti, eikä sillai sahapukkina niin kuin tähän asti on tehnyt. Edelleen mun on vaikee sijoittaa itseäni oikeaan paikkaan kyltteihin nähden Taavin ollessa oikealla. Houkutus ei tällä kertaa häirinnyt juurikaan tekemistä. Huh, kyllä osaa olla vaikea laji tuokin.

Illalla hakuiltiin armeijan harjoitusalueella. Taaville kolme ukkoa ja pintahaulla mentiin. Taavi oli treenien viimeinen koira ja huomasi kyllä, että ollaan viime aikoina panostettu jäljennostoihin, kun nenä maassa meni suurimman osan aikaa. Kaikki ukot löytyi kuitenkin hienosti ja päästiin treenaamaan koiran nostamistakin, kun kaksi maalia oli juoksuhaudoissa, jonne Taavi meni, mutta ei päässyt itse pois.

Illalla käytiin vielä Fionan kanssa lenkillä.