Pitkästä aikaa vähän touhukkaampi viikko

Maanantaina Femme kävi kylässä. Taas oli kamalan kuumaa, mutta tehtiin silti pieni metsälenkki.

Tiistaina aamusta Taaville esineruutua ja Sinnille jälki.

Taavi haki ekan esineen tosi hyvin. Sitten tuli useampi tyhjä pisto ja into vähän hiipui.

Sinnillä oli vajaa 300 askeleen jälki, jossa harvakseltaan namia. En tiedä mikä oli, kun rynni ja poukkoili ihan hulluna. Sain jarruttaa tosissani ja kulmat meinas mennä pitkiksi, namitkaan ei oikein maistunut. Pohja oli todella kuiva, oisko se syynä tai sit joku ihan muu... 

Keskiviikkona taas aamusta jälkeä Sinnille, nyt lyhyellä nurmella. Namia oli enempi kuin edellisenä päivänä, mut jotenkin musta tuntuu ettei se nyt ollut se varsinainen syy. Joka tapauksessa jälki meni hyvin, huomattavan paljon rauhallisemmin ja keskittyneemmin kuin edellinen.

Tällä kertaa perässä oli myös kävelemässä pari tyyppiä ja aluksi ne vähän häiritsi Sinnin keskittymistä, mut kun jälki löytyi niin vain kerran jäljen aikana Sinnin keskittyminen herpaantui ja perässäkulkijoita piti käydä vähän rakastamasta. Kokonaisuutena hyvä jälki, viidestä kulmasta yhdessä pieni pyörähdys, muut kohtuullisen hyvin. Nyt oli talkkitäppä mulle merkkinä kulmasta ja aioin kokeilla samaa ensi kerrallakin.

Taavi teki tottista. Keskityttiin seuraamiseen ja tehtiin pitkiä suoria. Suurimman osan ajasta Taavi oli kivan keskittynyt ja seurasi hyvin. Joku haju vei sen kerran mennessään, muuten kyllä oli kivaa tekemistä. 

Illalla Taavi kävi hakuilemassa. Kolmisen hehtaaria oli alue ja tuulta ei nimeksikään. Sateen jäljiltä metsä oli märkä, mutta ilma ukkosta enteilevän painostava. Kolme maalimiestä.

Lähdettiin kulkemaan alueen rajannutta tietä pitkin ja Taavi reagoi nyppylän kohdalla, muttei kuitenkaan irronnut juurikaan. Jatkettiin matkaa ja alueen toiseen päähän päästyämme Taavi sai hajun ja painui toiselle puolelle aluetta haukkumaan. Pitkä hyvä ilmaisu.

Palattiin alueen rajaa pitkin takaisin sinne mistä lähdettiin ja halusin palata lähelle nyppylää, johon Taavi oli reagoinut. En juuri ehtinyt edetä, kun Taavi nosti sieltä toisen maalimiehen. Kolmaskin löytyi pian ja melko pitkästä matkasta, n. 140 m, kiven päältä. Kuvassa maalimies näkyy hyvin, mutta Taavin löytäessä sen, hän oli maannut kiven railossa. Hyvä tukalan kelin treeni vähän vieraammilla maalimiehillä, tykkäsin!

Torstaina käytiin Sinni kanssa mätsäreissä. Ihan kamalasti oli koiria, pelkästään pentuja viisikymmentä! Sinni oli reipas tyttö ihmis- ja koiravilinässä. Toiset koirat kiinnosti, mutta vähän myös jännittävät, ihmiset oli ihania. Saatiin myös taas muutama loistava lapsikokemus! 

Sinni oli heti alussa toisessa parissa saaden sinisen nauhan. Sitten joutikin ottamaan parin tunnin päikkärit autossa ennen sinisten kehää. Koska koiria oli niin paljon, niin koko porukalla ei juostu vaan tuomari poimi neljä suosikkiaan. Sinni oli näiden neljän joukossa ja sitten päästiin vielä juoksemaan. Sinni sijoittui neljänneksi. Hienosti meni, vaikkei oltu juurikaan harjoiteltu. Juoksu pysyi ravina ilman turhia loikkia. Pidempään seisominen ei vielä ihan onnistu, kun ympärillä on niin paljon kaikkea kivaa. Hampaatkin onnistuttiin katsomaan, vaikka ehkä vähän ärsytti. Kaikkinensa oikein onnistunut ilta ja loistavaa harjoitusta kaikkinensa koronapentu-Sinnille!

Kuvat Mira Timperi

Perjantaina aamulla Sinnille jälki ja Taaville tottista. Sinnin jälki oli 300 askelta ja siinä oli viisi kulmaa. Namia oli kohtalaisen paljon, mutta mahtui sinne useampi 10 - 15 askeleen tyhjä pätkäkin ja sitten myös lyhyempiä tyhjiä. 

Tehtiin pieni jäljen nosto ja ekaa kertaa se oli tosi hyvä. Tuuli oli aika kova, mutta se ei jäljestystä haitannut. Perässäkävelijää piti pari kertaa käydä moikkaamassa, muuten koko jälki hyvin keskittynyttä tekemistä. Kolme ekaa kulmaa meni hyvin, osa jopa loistavasti, pari viimeistä vähän haparoivammin, mutta ihan ok nekin. 

Taavi totteli ihan tosi ihanalla asenteella! Paljon seuruuta ja rallyn juttuja, oikealla seuruu meni myös hyvin. Loppuun vielä neljän minuutin paikkamakuu ilman mitään huomautettavaa.

Iltapäivällä Sinnillä oli tottisyksäri. Voi vitsi mä olen kyllä avuton ton tottiksen opettamisen suhteen. Meillä vielä homman tekee jotenkin tosi hankalaksi se, kun Sinni ei ole ahne ja sen mielestä mä olen vähän paska, kun otan sen joskus kiinni yms.. Ei ole helppoa tuommoisen kovin itsenäisen tyypin kanssa. Leikkimään me sentään on vähän opittu.

Illalla Taaville hakutreenit. Aloitettiin kuitenkin hallinnalla; vähän seuruuta ja häirittynä parin minuutin paikkis. Ne meni hyvin.

Maalimiehet oli tällä kertaa vähän erilaisia. Yksi käveli ympyrää, toinenkin seisoi avoimella paikalla ja sillä soi puhelin ja kädessä oli kilisevät avaimet ja kolmas istui kannon nokassa ja puhui Taaville sen tullessa paikalle. Ei hämänneet nämä Taavia vaan kaikilta ukoilta hyvä ilmaisu. Hyvä Tapsu!

Kuvat Heli Roimola 

Lauantaina raunioilla. Sinnille neljä haamua. Meni tosi innokkaasti ihmisten luo, mutta jostain syystä namit ei tällä kertaa maistuneet kuin vasta viimeisellä ukolla... Taaville kolme maalia valmiina. Rauhallisen varmasti Taavi löysi kaikki ja ilmaisut oli hienoja. Yksi oli maan alla kaivossa, toinen pitkän putken perällä ja kolmas alueen laidalla vanhan talon perustusten kellarissa.

Illalla Taaville vielä 11 tuntia vanha jälki. Metsä oli sen verran kostea, että koko kesän jatkunut metsäpalovaroitus poistui ja hellekin väistyi jotan ajattelin viimein olevan hyvä aika kunnon jäljelle. Jälki oli reilun kilometrin ja sillä oli neljä esinettä. Lisäksi se oli mulle todella epämukavuusalueella, kun tuo metsä on ihan hanurista, kamalaa ryteikköä ja hankalakulkuista muutenkin. Jälkikäteen ajateltuna jälki olisi pitänyt tehdä toisin päin, kun nyt tuossa jäljen alussa oli varmasti paljon häiriöjälkiä alueen ollessa jonkinmoisessa lenkkikäytössä. Lisäksi voimakas tuuli teki jäljestämisestä hieman hankalampaa kuin mitä se tyynellä olisi ollut.

Alku oli siis vaikea ja Taavi nostikin pari selvästi tuoreempaa jälkeä ennen kuin pääsimme ensimmäiselle esineelle. Siitä eteenpäin jäljestys onnistui paremmin, vaikkei se ihan superhyvin mennytkään. Mutta mitä pidemmälle päästiin, niin sen paremmin meni. Ollu vissiin vähän liian pitkä tauko jälkihommissa ja ei nää vanhat jäljet koskaan ole helppoja. Kaikki esineet löytyi ja muutama tieuran ja yhden isomman ojan ylitys meni hyvin.

Etsijäkoiraliiton hajuntunnistuskurssi ja alkeiskurssi

Ensimmäinen kerta oli teoriaa, toisella kerralla päästiin jo käytännön hommiin. Silloin koirille tehtiin 50 m suora jälki, jossa etsijäkoira näki maalikoiran lähtevän. Toinen jälki oli 100 m suora jälki ilman näköhavaintoa maalikoiran lähdöstä.  Nämä jäljet Taavi suoritti todella vauhdikkaasti.


Kolmas jälki oli n. 250 m suora jälki. Taavia piti vähän toppuutella sen vauhdin kanssa, mutta muuten oikein mallikas suoritus.


Neljäntenä jälkenä n. 300 m kaareva jälki. Alku meni oikein hyvin, mutta melko alussa Tapsalle tuli hätä ja tortuthan ne oli väännettävä, ennen matkan jatkumista. Taavi osoitti kuitenkin hyvää työkoiran luonnetta ja asiansa hoidettuaan jatkoi jäljestystä ilman eri käskyä. Tässä jäljessä mua kummaksutti hieman se, että noin parinsadan metrin jälkeen Taavi pysähtyi ja alkoi syämään heinää. Se olisi mussutellut varmaan vaikka kuinka kauan herkullisia heiniä, joten tässä sitä oli vähän patistettava takaisin hommiin, mutta kun taas lähdettiin liikkeelle, niin loppu mentiin taas tosi hyvin.


Viides treeni oli n. 300 m jälki, jossa yksi suora kulma. Taavi lähti hienosti, mutta jossain vaiheessa se hairahtui edellisen jäljen tekijöiden paluureitille, joka meni aika läheltä meidän treenijälkeä. Ilmeisesti tuulen mukana sieltä kantautui houkuttelevat hajut. Annettiin uusi haju ja nyt Taavi etsi oikean jäljen ja jäljesti hyvin loppuun asti, myös kulma meni hienosti. Maasto oli paikoin melko haastavaa ja vauhdikkaan koiran lukeminen mielenkiintoista, kun liina oli tuhannen solmussa kamalassa ryteikössä, missä keskittyminen menee lähinnä pystyssä pysymiseen. Onneksi Taavia ei juurikaan haittaa, vaikka jarruttelen sen menoa.


Kuudentena jälkenä olisi ollut tunnin vanhentunut 400 m pitkä jälki kahdella kulmalla. Mutta meillä treenikerta meni maalikoirana kököttäessä. Ajoimpa sitten reilu 150 km istumaan kolmeksi tunniksi metsään. Voin sanoa, että vähän otti päähän! Kun meitä etsineen koiran loppukoe keskeytettiin, oli kello jo yli yhdeksän (= pimeää) ja meidän jälki jäi tekemättä. Taavi sai jäljestää yli kaksi tuntia vanhaa jälkeä muutaman kymmenen metriä, jotta sille saatiin onnistuminen. En sitten tiedä oliko tuo hyvä vai huono juttu, kun minä itse ja varmaan Tapsakin oli aika turhautunut pitkästä paikallaan olemisesta (maalikoirana ollessa ei voi hirveästi hillua, kun pitäisi olla hiljaa...) ja kiinostus tekemiseen ei ollut ihan parhaalla tasolla. Ja seuraavaksi on loppukoe, mitähän siitäkin tulee tällaisen fiaskon jälkeen?


Tänään suoritimme Tahvon kanssa loppukokeen mitä komeimmassa kelissä. Loppukoejälki oli n. 400 m pitkä jälki yhdellä kulmalla. Eroa edellisiin jälkiin oli sen verran, ettei tätä jälkeä ollut merkitty maastoon. Kamala miten paljon hankalampaa on mennä ilman merkkejä ihan vain koiran perässä. Lisähaastetta kokeeseen toivat myös alueella lenkillä olleet muut ihmiset koirineen.

Taavi aloitti hyvin, kulmakin meni kuulemma ihan oikein. Jossain välissä Tapsa vaihtoi etsittävän koiran jälken tuoreisiin hirven jälkiin. Muutaman kerran annoin maalikoiran hajun uudestaan ja oikeakin jälki tuntui löytyvän, mutta takajälkenä... Taavi kyllä ihmeen kaupalla korjasi suunnan jonkin matkaa takajälkeä edettyään ja lopulta pääsimme vajaan sadan metrin päähän maalikoirasta. Siina Tapsa vielä jatkoi matkaansa suoraan suolle, jossa se piti juomatauon. Sieltä palattiin vähän matkaa ja loppu matka maalikoiralle meni todella hyvin.

Kurssin vetäjä sanoi Taavin ilmaisseen maalikoiran jo suolla ensimmäisen kerran (ilmaistessaan Taavi nostaa päätään ja korvat ovat tosi terhakkana ylhäällä), mutta se meni multa kyllä ihan ohi. Muutenkin tuntui,että kiersimme monta ympyrää ja välillä Taavi vaikutti olevan ihan vaan lenkillä, mutta kyllä se töitä taisi tehdä koko ajan... Ihana pieni pyrri <3

Olemme nyt siis suorittaneet etsijäkoiraliiton alkeiskurssin hyväksytysti ja jatkossa meillä olisi oikeus treenata estijäkoiraliiton treeniringeissä ja aikanaa valmistua jatkokurssien myötä etsijäkoiraksi kadonneiden eläinten etsintätöihin. Aika on kuitenkin rajallista, joten katsotaan miten käy...

Taavi maalikoirana

Pyreneläistapaaminen ja hajutunnistuksen teoriaa

Maanantai vierähti koiramaisissa merkeissä. Iltapäivällä kävimme Tapsan kanssa tekemässä tuttavuutta nuoren pyreneittenkoiran, Masin, kanssa ja olihan siellä pyrrityttö Windykin. Kolmikko peuhasi pihalla ja kävimme niiden kanssa pellolla lenkillä. Tai oikeammin Taavi yritti tunkea kuonoaan koko ajan Windyn hanuriin ja Windy ei siitä tykänny ja Tapsa ei taas tajunnu, että toinen ei tykkää... Masi siinä sitten pyöri kolmentena pyöränä. Ensi Taavi vähän arasteli sitä, mutta kun se hokas Masin olevan nuorempi ja kiltimpi, niin siitähän se riemu repes. Taavi teki hyökkäyksiä Masia kohti ja välillä oli suu täynnä valkoista karvaa. Masi vaan katteli hölmistyneenä, että miks hänen kanssa ei leikitä ja otti pari sivuaskelta alta pois. No, hyvä kokemus tämäkin varmasti oli, vaikkei Taavista taida koskaan tulla isompiaan sietävää koiruutta.

Päivi oli tehnyt Taaville peltojäljen, jonka Tapsa ajoi ihan mallikkaasti. Jälki oli muutaman tunnin vanha, nameja melko tiuhaan ja pituutta vajaa 100 m (todella hiha-arvo). Kova tuuli painoi hajua vähän sivuun jäljestä, mutta ei se haitannut. Ensimmäinen suora meni hyvin ja ysikympin kulmassa Tapsa vähän aikaa haisteli ja lähti hyvin oikeaan suuntaan. Seuraavalle ysikympille tultaessa se vähän oikaisi, mikä johtui varmaankin siitä tuulesta. Kokonaisuutena hyvä, rauhallinen suoritus. Hyvä Lärppis! Kiitos Päivi!!

Taisin vähän innostua kuvien kanssa ;)

Leikkien jälkeen matka jatkui ja illan aiheena oli etsijäkoiraliiton järjestämä tutustuminen hajutunnistukseen. Tämä ilta oli pelkkää teoriaa, mutta tästä olisi tarkoitus jatkaa tutustumisella käytäntöön ja mahdollisesti suorittaa etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Lisää aiheesta täältä.

Eniten mua tossa hommassa kiinnostaa tuo hajutunnistus ja sen opettaminen koiralle. Jos saan muut menot järjestettyä niin, että pääsen alkeiskurssille, niin sen aion käydä. Onko meillä aikaa ja intoa jatkaa siitä eteenpäin, aika näyttää. Mutta toivon saavani tuolta eväitä kaikenlaisen hajutunnistuksen hyväksikäyttöön.

Kiitos matkaseurasta Seija!