Näytelmiä

Loppianen vietettiin naapurikaupungin koirahallilla match show'ssa. Taavi on vielä muutaman viikon pentuikäinen, joten 'kisasimme' pentuluokassa. Osallistujia meidän ryhmässä oli 43! Me oltiin Tapsan kanssa melko puolivälissä porukkaa ja odottelu meinasi käydä mukana olleen murun hermoille :) Taavin odottelu sujui vaihtelevasti, välillä se ei meinannut pysyä paikallaan sekuntiakaan ja välillä istui nätisti katselemassa koiravilinää. Muutama jopa mun mielestä pelottavasti käyttäytyvä rotikka hirvitti Tapsaa, mutta muuten meni hyvin muiden koirien osalta.

Kun vihdoin tuli meidän vuoro mennä parikehään, oli Tapsa vähän levoton. Ihan ok se kuitenkin esiintyi... Kehää kierrettäessä ei voinut juosta, kun se rupesi heti loikkimaan, mutta kun kävelin, niin se ravasi lähes nätisti. Tuomarin kopelointi meni paremmin kuin siellä näyttelyharjoituksissa, mutta tuomari oli aika hidas ja Taavi ei olis millään jaksanu olla paikoillaan. Saatiin Taavin kanssa sininen nauha.

Sitten taas odoteltiin, että loput pennut oli katsottu läpi. Vihdoin pääsimme sinisten kehään ja Taavi valittiin neljän parhaan joukkoon! En olis uskonu, kun siellä oli niin monta paljon paremmin käyttäytyvää pikku otusta, vaikka Tapsa kyllä seisoi hienosti paikallaan. Neljän parhaan esittelykierros menikin sitten ihan pomppimiseksi, mutta paikallaan ollessamme Taavi seison pitkään tosi nätisti. Olimme lopulta neljänsiä ja tuomari kommentoi, että Taavi alkoi esiintyä loppua kohden hyvin. Palkinnoksi saatiin tyttömäisen vaaleanpunainen ruusuke ja hieno narulelu. Ei siis ihan turha reissu!

Tässä vähän kuvia:

Vähän väsytti, kun kotiin päästiin.

Tänään sunnuntaina minä kärvistelin töissä aamuvuorossa, kun Seija ja Osku veivät Tapsan Lahden ryhmänäyttelyyn. Tommi oli Tapsalla mukana seurana ja valokuvaajana. Nelikko oli paikalla ajoissa, jotta Taavi ehtisi tottua ison paikan hälinään ja vilinään. Hyvä niin, sillä aluksi Taavia oli kai vähän hirvittänyt. Kehäkin oli tunninverran myöhässä...

Lärppä oli kuulemma käyttäytynyt ihan hyvin, mitä nyt ei ollut hampaita oikein antanut katsoa. Se ei tosin tullut yllätyksenä. Osku esitti Taavin ja se oli kai ihan nätisti ravannut, sen verran kai oli pieni pyrri jo siinä vaiheessa väsy, ettei jaksanut loikkia ihan päättömästi ;) Mä olen mun pienestä niin ylpeä!

Luokkana siis pennut ja tuomarina toimi Elina Haapaniemi. Arvostelu kuului näin:

8 kk vanha brindle. Miellyttäväluonteinen urospentu. Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä purenta. Varsin pentumaiset liikkeet. Hyvät raamit, joihin kasvaa.

 Tuloksena ROP!

 

Mejäilyä

Säätiedotuksia katsellessani totesin, että nyt tai sitten ehkä joskus keväämmällä. Eli nyt vielä ehtii vetää veret metsään ennen toivottavasti tulevaa talvea. Vapaapäivätkin sattuivat sopivasti ja jälki muhi metsässä ~15 h. Veriseos oli suunnileen 1,5 dl verta ja vajaa 1,5 l vettä. Pituutta jäljelle tuli vain parisataa metriä, kun mun uudet hienot heijastavat pyykkipojat loppuivat kesken... Kylvin niitä kyllä melko tiuhaan, kun viimeksi merkit oli liian harvassa. Haastavaa tämäkin homma.

Keli on ollut kovin kosteaa viime aikoina ja viime yönkin satoi vettä. Ja sateessa tarvottiin jälkikin läpi. Armeija tarjosi lisämakua jäljestykseen räjäyttelemällä kunnon pommeja, joihin Taavi reagoi vain vähän säpsähtämällä.

Viime kertaan verrattuna Taavi oli vähintään sata kertaa parempi! Jäljesti hyvin muutamaa harhautumista lukuun ottamatta. Korjasi itsensä itse takaisin jäljelle, kerran piti vähän avittaa. Sorkan taisi havaita melko kaukaa, kun vauhti kiristyi kovasti viimeisillä kymmenillä metreillä. Hyvä, että saatiin onnistunut jälki viimeiseksi ennen talvitaukoa, ei tarvi murehtia koko talvea.

Nuuh nuuh

Vapaapäivän kunniaksi joulunpyhien jälkeen kävin tekemässä jäljen. Janan pituus n. 1 1/2 metriä. Jälki kulki tällä kertaa vaihtelevassa maastossa; ensin pätkä mäntymetsässä, sitten pieni lenkki pellolla ja sieltä heinikkoiseen lehtimetsään, tien ylitys ja paluu mäntymetsään. Nameja tällä jäljellä oli joka kymmenennellä tai joka viidennellätoista askeleella, eli huomattavasti harvemmin kuin tähän mennessä.

Taavi aloitti varmasti kohti jälkeä, joka kulki kohtisuoraan lähetyspaikkaan nähden. Otti aluksi takajäljen, mutta korjasi itse oikean suunnan :) Varmaa etememistä pellolle asti, muutama harhautuminen, mutta hyvä oma korjaus. Pellolle tultaessa maaston vaihdos selvästi oli haastava. Pienen pyöriskelyn jälkeen takaisin jäljelle ja matka jatkui. Pellolta lehtimetsään siirtyminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta tien ylitys oli vaikea. Olimme vielä kulkeneet tietä pitkin vähän ennen jäljen tekoa, joten siinä kulki toinen jälki. Taavi kulki jäljen hyvin tien yli, mutta metsänreunasta ei jälkeä meinannut löytyä millään. Siinä Tapsa sitten pyöri moneen kertaan ja välillä nosti selvästi sen vanhemmankin jäljen. En antanut sen edetä väärää jälkeä ja lopulta se oikeakin löytyi. Loppu taattua Taavi-laatua ja lopusta löytyi kasa herkkuja. Hyvä ja haastava treeni! Jäljen pituus oli ehkä 150 m.

Helpossa maastossa Taaville saa olla selvästi pidempiä jälkiä.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jälki kulki näin haastavan vaihtelevassa maastossa ja se selvästi uuvutti Tapsaa, mutta hyvin se jaksoi yrittää loppuun asti!

Uudenvuoden aaton vietin vetämällä veristä sientä perässäni metsässä. Keli oli kostea ja veriseos oli ~1,5 dl naudanverta /1,5 l vettä. (Aikaisemmin olen verijäljellä käyttänyt seosta 2,5 dl verta/1,5 l vettä) Eihän siihen onneksi koko aattoilta mennyt =). Aatto meni Taavin osalta hyvin, paukut eivät pelottaneet ja iltalenkit hoidettiin muuten normaalisti, mutta Tapsa oli hihnassa.

Uusi vuosi aloitettiin innokkaina verijälkiharjoituksella.Jälki oli ehtinyt vanhentua n. 18 h.  Ja kaikki menikin sitten ihan päin P:tä. Taavi ei malttanut keskittyä yhtään, häröili joka suuntaan miten sattuu. Välillä oli olevinaan kovasti jäljellä, mutta sitten taas ihan hakoteillä. Pari kertaa yritin ottaa lähdön uusiksi, mutta ei siitä mitään tullut. Ei tietoakaan totutusta Taavin -tyylistä... Valjaat pois päältä ja kotiin :(. Itsekseni kävin sitten hakemassa jälkimerkit ja sorkan pois, yritetään uudestaan, toivottovasti ennen ensi vuotta... Voiko tuo vähän laimeampi veriseos muka tehdä noin paljon? En kyllä itse siihen usko, joku muu syy siihen täytyy olla.