Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssari. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. lokakuuta 2024

Talvikausi alkaa

Edellisen viikon keskiviikon tokossa aiheena jäävät. Ne oli levähtänyt ihan kokonaan. Maahan meno onnistui, kun Sinni tarjosi maahan menoa koko ajan. Istuminen ja seisominen olivatkin sitten vaikeita. Istuminen näistä vielä hankalampi. Työsarkaa siis riittää.

Alun paikkis meni tosi hienosti ja seuruu oli aivan mahtavaa.






Lauantaina aamupäivästä hakutreenit. Ennen treenejä ehdittiin pienelle lenkille Ainon kanssa. Sinni tykkää Ainosta tosi paljon.




Treeneissä Sinnille neljä ukkoa, joista yksi kokonaan peitetty, yksi näkyvällä paikalla seisova, yksi ison kiven päällä ja yksi ihan normisti piilossa. Aika paljon Sinni kanteli taas rullaa ja kerran hajusta oli vähän ilmaisevinaan, mutta se oli niin epävarma suoritus, etten mennyt halpaan. 

Näkyvän ukon ilmaisu oli muuten ihan loistava, mutta rullaa hakiessaan Sinni vähän hyppi tyyppiä vasten innoissaan. Peitetty oli hyvä ja korkealla oleva myös. Sinni kiipesi kivelle hakemaan rullaa ja vei näytölle ylös kivelle asti. Viimeisestä ukosta käveltiin ihan vierestä ohi ilman minkäänlaista reaktiota Sinniltä. Jatkettiin matkaa ja hetken päästä Sinni sai hajun, kävi tarkastamassa mun takana kulkeneen porukan ja kun se totesi, ettei haju ollut kenenkään meidän, niin se jatkoi matkaa viimeiselle maalille. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että vaikka kuinka ihminen näkee jotain ja olettaa koirankin sen huomaavan, niin asia ei ole näin. Hajut kulkevat välillä niin, että ihmisten on sitä vaikea arvioida. Ihan mahtia oli myös tuo Sinnin tarkistus, että kenenkäs haju nenään nyt oikein tulikaan. 




Treenien jälkeen kimppalenkki treenikamujen kanssa. Sinni on isossa porukassa kovin varovainen ja kulkee lähinnä mun jaloissa, toisten vauhti taitaa vähän hirvittää sitä. Yhden nartun kanssa meinaa aina välillä tulla vähän sanomista, mutta onneksi homma loppuu komentamalla. Näiden kahden välistä elekieltä on kyllä mielenkiintoista seurata, kun kohdatessaan ne hienovaraisesti kertovat, että mennään nyt vain ohi ilman sen suurempia kyräilyjä.




Illalla vielä kotipihalla vähän esinejuttuja Sinnille. Ihan vaan pientä hetsausta ja heittelyä, jotta into esineisiin syttyisi. 





Sunnuntaina aamusta Sinttura fyssattiin uudestaan, nyt onneksi vähemmän jumia kuin viimeksi. Vasenta puolta käsiteltäessä se kyllä reagoi lanneselän alueelle, muttei läheskään niin vahvasti kuin edellisellä kerralla. Sinnistä tuollaiset käsittelyt on lähtökohtaisestikin vähän epäilyttäviä ja aina sen jäykistelyistä ei voi olla ihan varma, että johtuuko jostain tuntemuksesta vai onko vaan tilanne sellainen, että sitä ärsyttää. Kaikki käsittelytoimet kun on aina olleet sille kovin epämiellyttäviä. Oikean puolen käsittelyn aikana se nukahti, joten ei ollut varmastikaan mitään isompia juttuja siellä. Koitetaan vielä saada kuitenkin yksi käsittely noin kuukauden päähän ihan vaan varmuuden vuoksi.

"Tästähän vois vaikka nauttia!"



Vaikka aamulla oli fyssari, niin en malttanut olla pois sekalaisen treeniporukkamme talvihallikauden aloituksesta ja käytiinkin SintturaTintturan kanssa vähän liuhuttelemassa. Sinni juoksi muutaman kerran ruutuun kamalalla innolla. Targetille menee hyvin, ilman sitä suuntaa vasemman takakartion lähelle ja takajalat jää ruudusta ulos. Mut mikä into sillä on sinkoilla ruutuun joka välissä, saadaan tästä ehkä vielä ongelma =D. Mun työhommienkin pitäisi sopivasti vähän hellittää, niin ihan hirmu innolla kohti talvikautta kamalan pitkän treenilistan kanssa.


Keskiviikon tokon aiheena hyppyhässäkkä. Me tehtiin merkin kiertoa hyppyjen välistä. Sinnillä oli ihan hurja vauhti ja into! Mistä se ne on tähän kehittänyt, kun aiemmin on ollut haasteita tän kanssa?! No mut hyvä näin. Jos lähetin hyppyjen etupuolelta, Sinni kiersi hypyn. Kaveri kävi sitten taputtamassa tötsiä, niin saatiin Sinni kiertämään tötsät. 

Toinen koira teki hallissa omaa treeniään samaan aikaan, ja kun ohjaaja joutui puuttumaan sen tekemiseen, meni Sinnin tekeminen epävarmaksi. Toisen torut siis vaikutti kovasti, mut saatiin vielä kuitenkin onnistumisia. 

Muutenkin tää treeni oli tosi hyvä. Viimeksi täysin hukassa olleet jäävät oli tällä kertaa melko täydelliset. Ei ole päivät veljeksiä, ei edes serkuksia.

Istu - maahan kaukot meni kohtuullisesti. Sinni otti vähän häiriötä muista hallilla olleista ja jäi helposti kuuntelemaan heitä ja vaihdot tarvi välillä useampia käskyja. Mut periaatteessa kuitenkin ihan hyvää tekemistä kaukotkin.

Loppuun vielä pari toistoa paikkista. Ekalla kerralla Sinni meni vähän ennen loppua maahan. Toka toisto oli hyvä.



sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Huh mikä viikko! Ens viikolla otetaan rauhallisemmin.

Maanantaina hakuiltiin molempien kanssa. Sinnille lähiukkoja ja Taaville mielenvirkistystä.

Sinnillä on siis ollut haasteita läheltä löytyvien ukkojen ilmaisun kanssa, mikä on kyllä ilmeisesti kohtuullisen yleistä. Nyt koitettiin treenata sit lähiukkoja, mut haasteet tuli jostain ihan muualta. Rullan lukko hajosi ja se tippui ja aluksi oli kyllä intoakin ihan liikaa, että ois pystynyt mihinkään järkevään. Onneksi oli vararulla taskussa, niin päästiin jatkamaan saman tien. Hienosti Sinni haki rullaa omatoimisesti useamman kerran uudestaan, kunnes se tuli edes kohtuullisesti mulle asti. Vika löytyi kaukaa ja se oli sitten varsin hyvä.

Taavikin pääsi treenaamaan ja oli kyllä vauhdikas oma itsensä. 




Keskiviikkona iltapäivällä Sinnin kanssa käytiin Murun tekemällä 4 tuntia vanhalla kilometrin mittaisella jäljellä. Kuiva ja tuulinen keli, lämpötila reilu 20 astetta. Nostomatkaa oli viitisenkymmentä metriä ja takajäljen tarkistuksen jälkeen Sinni valitsi oikean suunnan.

Jälki meni kohtalaisesti, riista kiinnosti taas, mutta silti saatiin jälki suoritettua. En tiedä kuin olis käyny, jos Muru ei ois ollu kartturoimassa vakkei se kyllä aina tienny itsekään missä jälki meni... Sinni kuitenkin löysi kaikki seitsemän esinettä ja ajoittan jäljestys oli ihan todella hyvää. Tahti oli rauhallinen, saisi olla aavistuksen määrätietoisempaa. Jäljellä oli myös pari ihan kunnon ojan ylitystä, joista Sinni selvisi. Paluuperälle se ei lähtenyt.






Keskiviikkona illalla tokoiltiin ja keskityttiin lähinna merkkien kiertoon. Tällä kertaa meni paljon paremmin kuin viimeksi. Sinni ei tainnut pysähtyä kuin kerran tötsille ja koitin rikkoa palkan ajoitusta ja sillä saatiinkin ihan hyviä tuloksia aikaan. Lisäksi vaihtelin sen lähtöpaikkaa suhteessa mun paikkaan. 

Tehtiin seuruuta myös ja luoksetulo maasta, nää meni oikein hyvin. Jopa seuruussa juosten tehdyt käännökset oikealle onnistuivat ihan yllättävän hyvin näin ensimmäiseksi kerraksi. Loppuun vielä paikkista kaksi settiä, ensin istuen ja sitten maassa. Vähän nenä pitkällään Sinni välillä haisteli suuntaan jos toiseenkin, mutta muuten ei mitään huomautettavaa.




Torstaina tokoiltiin Sinnin kanssa vähän vieraammalla kentällä hellekelissä merkkien kiertoa ja luoksetuloa sekä tehtiin vähän rallyn oikean puolen seuruuta. Merkkien kierto ok, pientä himmailua kyllä siellä tötsillä. Tää liike tulee tarvitsemaan kyllä todella paljon treeniä. Luoksetulo oli hyvä ja oikean puolen seuruuta pitäisi nyt ruveta taas aktiivisemmin harjoittelemaan. Loppuun paikkista istuen, vieraat vieruskaverit kiinnosti, mutta nätisti istui.



Perjantaina oli tokokurssin vika kerta. Tehtiin ruutua, joka on Sinnin mielestä ihan tosi kiva. Tehtiin targetille ja ilman ja maahanmenoakin tehtiin ja kaikki meni hyvin. 

Hyppynoutoa kokeiltiin ihan liikkeenä ja se meni yllättävän hyvin! Mut palasteltuna jatketaan, vaikka onkin yllättävän hyvällä mallilla. Kaukot sit taas ei onnistu kuin ihan läheltä ja siinäkin meinaa ekalla vähän liikkua. Seuruu hyvää, harjoituslistalle saatiin peruutus ja sivuaskeleet.

Loppuun hyvin onnistunutta paikkista ja luokkakuva. Kurssi saa toivottavasti jatkoa syksyllä!

Luokkakuva Tarja Martinpuro:


Lauantaina taas hakuiltiin ja Sinnillä oli testissä uudenlainen rulla, semmonen suora norjalaismalli. Kunhan sen sais säädettyä niin, ettei menis jalkojen alle, niin toimis kyllä paremmin kuin ruotsalainen... testaillaan.

Kolmella ukolla mentiin myötätuuleen ajatuksella saada ukkoja vähän lähempää. Ekan ukon Sinni ilmaisi aika kaukaa ja mietin, että voinko hyväksyä sitä, mutta laitoin kuitenkin liinan kiinni ja hyvin Sinni vei näytölle. 

Toisella Sinni sai rullan etujalkojen alle jumiin, joten se otettiin uusiksi ja uusinta meni hienosti, vaikka olin tosi lähellä. Kolmas kaikin puolin mallikas. Kaikilta rulla hienosti mulle asti ja näytöt totuttuun tapaan loistavia.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä lenkillä porukassa. 



Iltapäivällä vielä Taaville vähän pidempi etsintä. Kuumasta kelistä huolimatta papparainen jaksoi oikein hyvin. Erityisen paljon rakastan Tapsussa sitä, että nytkään meidän editse kulkenut kauris ei saanut aikaan juurikaan mitään reaktiota. Taavi katsoi kaurista ja sit mua kuin kysyen, että huomasinko minäkin. Odotettiin hetki, että kauris ehti mennä ja sit jatkettiin meidän hommia. Mun oma luottopakki ❤️


Onneks oli viilennystä tarjolla kesken etsinnän

Löysin!

Sunnuntaina rentouduttiin fyssarilla. Tapsukalla pientä jumia lannerangassa, muuten hyvä. Nyt otetaan pieni laser-kuuri vielä tuonne jumitusalueelle, niin saadaan varmasti se kuntoon, vaikka nyt jo aukes kipukohdat hyvin.


Sinni-Hinnikällä oli sit aluksi enempi vaan rakastamishalimishommia ennen kuin malttoi antautua käsiteltäväksi. Kireyttä oli etureisien yläosissa ja lapaluiden kohdilla rangassa. Rangan kireä kohta kun saatiin auki, niin Sinnikin malttoi loppuajan oikein nautiskella silmät kiinni rentoutuen. Sen on aina ollu hankala aluksi rentoutua, sen verran on epäileväisyyttä.

Jos vaan kampeen tähän syliin, niin voidaanko vaan rapsutella?


lauantai 10. helmikuuta 2024

Jos ei ole liukasta niin on hirveä pakkanen...

Liukkaudet palasi ja edes omassa pihassa ei meinannut uskaltaa koirien antaa olla. Ehkä olen vähän turhan herkkä, mut en vain halua mitään liukastumisvammoja kummallekaan. Hankikaan kun ei kantanut, niin lekkeily oli taas melko haastavaa, joten tilanne ajoi kokeilemaan koirahiihtoa.

Meillä on ihan valtavan hyvässä kunnossa oleva ihan vain koirahiihtäjille kokonaan tarkoitettu koiralatu kaupungissa ja uskaltauduin sinne. Vaikka joka paikka oli kuin luistinrata, niin ladun pinta oli ilmeisesti rouhittu jotenkin, joska siinä oli hyvä mennä. Onnistuin arpomaan ajan, jolloin ladulla ei ollut muita koirakoita, ihmisiä kylläkin. Ei olla koskaan aiemmin suksittu kimpassa ainakaan niin , että koirat olis kytkettynä, joten vähän jännätti kuin käy. Meni hyvin, molempien kanssa. Muut hiihtäjät ei kiinnostelleet liikaa ja molemmat meni alkuhärväyksen jälkeen oikein nätisti. Kumpikaan ei vedä, mikä on mun kannalta erittäin hyvä juttu, enkä siihen halua kannustaakaan, rauhallinen ravilenkki oli just sitä mitä halusinkin. 



Keskiviikkona tokoiltiin, paikkista, ruutua, luoksetuloa ja perusasentoa. Paikkis oli kohtuullinen, tehtiin useampi toisto ja vain yhdellä Sinni arpoi ollako maassa vai ei. 
Kaverin riekkuminen vieressä ei haitannut



Ruutu oli aika super. Sinni halusi varastaa sinne monta kertaa ja tässä vaiheessa se on ehkä vain hyvä asia. Myöskään suuntien vaihtelu ei haitannut ja vaikka pari kertaa meinasi lähteä kaartamaan edelliseltä sisäänmenosivulta ruutuun, niin ratkaisi kuitenkin tilanteen itse oikein. Liike vaikuttaa sellaiselta, josta Sinttura pitää, mut onhan tuossa vielä miljuuna pikkujuttua, ennen kuin se on ihan oikea kokonainen tokoliike. Mut alkupalikat on jees.

Luoksetuloissa Sinni otti painetta toisesta hallissa olleesta koirasta ja joko ei kutsusta meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan tai sitten lähti heti jätön jälkeen mun perään. Mut kun saatiin nää palikat kohdalleen, niin tehtiin luoksetuloon vauhtia pallolla. Tästä on hyvä jatkaa tämänkin rakentelua vauhdikkaammaksi.

Perusasennoissa sitten ihan semmoinen pieni perusjuttu vähän hukassa kuin palkan suunta. Jotenkin aina vaan palkkaan liian edestä ja Sinni on silloin huonossa ryhdissä ja muutenkin vähän sinne päin. Seuruuta tehtiin kanssa ja se on kyllä Sinnillä ihan hirveen kivan oloista, rentoa ja iloista menoa.


Torstailta peruttiin taajamatreeni, kun en halunnut ottaa liukkauden vuoksi riskiä... käytiin sit taas hiihtämässä, ei ollu muita.


Sunnuntaina osallistuttiin Tiinan ja Taren MM-matkan varainkeruumöllirallyyn. Kaikeksi yllätykseksi meidän VOI-rata meni ihan yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon ettei olla voi juttuja vielä oikeastaan treenattu. Oikean puolen seuruuta tehtiin viikolla useampana päivänä pieniä kotitreenejä ja muutama puolenvaihto kokeiltiin, mutta muuten on voin liikkeet vielä aika pimennossa meille molemmille. Olin oikein positiivisesti yllättynyt. Sekin oli mahtia, että taustalla haukkuva koira ei juurikaan häirinnyt Sinnin tekemistä! Ohjaajalla oli useammassa kohdassa haasteita pysyä pystyssä ja radan loppupäässä Sinnille tuli totaalinen jäätyminen, kun se olisi pitänyt siirtyä mun eteen istumaan. En tiedä mikä tuli, kun ei liikkunut sitten millään. Noh, selvittiin siitäkin. Kiitos videoinnista Katja Peni ja Milla Ristola!








Maanataina oli uintipäivä, aina yhtä hauskaa! Eihän noi malttais lähteä kotiin tuolta pulikoimasta.




Keskiviikkona tokoiltiin ja yhdistettiin paikkistreeni edeltävän ryhmän kanssa. Sinniä kyllä selvästi jännittää ainakin isot mustat koirat ja tuijottavat koirat. Liikkeen ulkopuolella pitää muistutella, että ollaan ihan vaan omassa porukassa eikä huudella vieraisiin pöytiin. Paikkis meni kyllä hyvin tällä kertaa.




Tehtiin taas ruutua ja se meni kivasti ja seuruujuttuja oli myös ohjelmassa ja erityisesti peruutuksen kanssa otettiin isoja askelia eteenpäin (vaikka takaperin mentiinkin). Kapulan pitoa tehtiin kaksi toistoa ja molemmat onnistui.


Tapsu-papsukin pääsi hömpöttelemään ja tehtiin seuruuta.




Lauantaina molemmilla oli fyssari, eikä kummaltakaan löytynyt mitään isompaa sanottavaa. Tapsupapsulla rupee ikä näkymään lihaksistossa, mutta liikkuvuus on hillittömän hyvä edelleen. Pientä jumia siellä täällä molemmilla, mutta ei onneksi mitään kummempia. Hyvä niin.

lauantai 2. joulukuuta 2023

Mökkilomaa ja paluu treeneihin

Sinnin sterkan ja Taavin tassuhaavan vuoksi saikutettiin pari viikkoa. Ihan kamalaa mennä kaikki pienet lenkit hihnassa ja olla tekemättä oikein mitään koirien kanssa. Sinni on toipunut hyvin ja Taavin tassukin on parantunut vallan mainiosti.

Pari viikkoa sitten maanantaina mentiin mökille ja oltiin siellä viisi päivää. Olipa ihanaa päästä taas lenkkeilemään koirat vapaana, kun ihan vähän ennakoitiin saikun loppumista! Keli oli koko viikon harmaa, mutta lumi toi hieman valoa. Oli ihanan rento reissu.


Mökkirannassa ei vielä ollut jäätä

Nukuttiin paljon

Pienenpien lampien jää kesti jo koirat


Toissa perjantaina osallistuttiin Sinnin kanssa rallyn teemapäivään VOI-luokkalaisina. Voi huh, kun pitäisi kamalan monta uutta asiaa saada taas opeteltua. Käytiin läpi voittajaluokan uudet tehtävät ja sitten vähän sitä mitä niiden opetusta kannattaisi lähteä toteuttamaan. Seuruu oikeallahan on ihan alkutekijöissään, mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä mm. yhtäaikaisten samansuuntaisten käännösten harjoitteluun sekä puolenvaihtotehtäviin. Peruutus tulee varmasti tuottamaan haasteita, sillä Sinnin pylly on maassa nopeammin kuin mä ehdin edes ajatella vaihtavani suuntaa.


Sunnuntaina halleiltiin vähän rallyn juttuja ja sitten tehtiin pitkä häiritty paikkamakuu. Paikkis meni vallan hyvin. Henkilöryhmäjutut on vaan ihan kamalan vaikeita, varsinkin kun oli mennyt ihan kamalan monta viikkoa siitä kun Hinnukka oli edellisen kerran nähnyt ihmisiä ja kaikkia ois vaan pitänyt rakastaa eikä seuruuhommiin ois ehtinyt millään. 


Sitten meni taas viikko töissä ja lauantaina koirilla oli fyssari. Molemmilla oli vähän jumeja, Taavilla rangassa vähän jäykkyyttä ja Sinnille selkälihaksissa ja vasemmassa reidessä, mutta ei mitään suurempia kummallakaan. Molempien jumit aukes hyvin. Sinnikin on oppinut makaamaan lötköpötkönä käsittelyn ajan.


Sunnuntaina Sinni kävi harjoittelemassa ilmaisua kuuden ukon verran. Lyhyet matkat ja keskityttiin rullan tuontiin, jonka haluan muuttaa niin, että tuo sen mulle jatkossa mun takaa kiertäen perusasentoon. Paljon tekniikkatreeniä siis tiedossa.

Treenin jälkeen käytiin vielä pienellä kävelyllä Hipun kanssa.


Illalla hallilla hihnaseuruutreeniä ja pitkä paikkis toisen koiran treenatessa. Ainakin lyhyempi hihna pitää olla ja ehkä toi käsi tyhmästi levällään on parempi versio. Erityytyväinen henkilöryhmään, jossa Sinnille vieraita ihmisiä, joita yleensä halutaan rakastaa erityisen paljon. Hidas osuuskin saatiin onnistumaan kohtuullisen hyvin.





Paikkis meni superhyvin. Video 4 x nopeutettu.



Treenin jälkeen vielä hallin pihalla vähän ohitusharjoituksia. Töitä tällä saralla riittää...


Keskiviikon tokotreeneissä Sinni teki kokeenomaisen treenin. Isosti plussalla oli sen kyky tehdä pitkä palkaton treeni, vaikka treenatessa yleensä aina palkkaan sitä ylenpalttisesti. Liikkurina Sinnille uusi ihminen ja sehän olikin vaikea. Liikkeiden väleihin on siis kiinnitettävä huomiota todella paljon! 

Alkuun paikkis ja siinä Sinni tarvitsi taas useamman käskyn. Muuten oikein mallikas suoritus.



Liikkeet meni musta yllättävän hyvin siihen nähden, että toko on ollut jotenkin tosi hankala mulle. Mä en vaan jotenkin ole osannut ajatella, että voitas koskaan mennä tokokokeeseen ja treenaaminen on Sinnin kanssa ollut aina semmosta harrastelua.

Kaukoja ei olla harjoiteltu, joten ne ei onnistuneet kummoisestikaan. Hypyn jälkeen joku haju vei ja liikkeestä maahan menon paluussa taas haistelututti ja siinä puutuin tilanteeseen. Luoksetulon eteentulo oli vino. Muuten meni ihan kohtuullisen hyvin. Pitäis kai ihan oikeesti ruveta jumppaamaan noita kaukoja, jotta voitais ehkä ruveta tavoittelemaan noita tokokokeitakin...



Perjantaina olin kuunteluoppilaana Sirke Viitasen rally-tokokoulutuksessa ja se oli kyllä vallan antoisa koulutus. Kunhan saadaan asioita vähän eteenpäin meidän voi-harjottelussa, niin haluan koirakkopaikalle hänen koulutukseen!

Miten voikaan ihan pienet perusasiat olla niin käänteentekeviä! Selkeät käsimerkit, koiralle hyvin erottuvat käskyt, suoritusten paikat kyltteihin nähden... Oli kyllä mahtava koulutus ja kuunteluoppilaana sain todella paljon irti.

Tässä itselle muistiin, miten ne jalat laitetaan kukkasissa:



Lauantaina käytiin Sinnin kanssa Hyvänmielen Koirakeskuksen pikkujouluissa katsomassa joulupukkia ja jouluponia sekä osallistumassa naminsyöntikisaan. Nähtiin myös Retsa ja yritettiin käyttäytyä jotenkin sivistyneesti muidenkin koirien läheisyydessä. Oli hauskaa!







lauantai 2. syyskuuta 2023

Rallykisa ja kropan hoitoa

Työt söi taas ison siivun elämästä ja viikon lähes asuin kustannuspaikalla, joten koirat lepäsi kaikesta tekemisestä.

Lauantaina oltiin serkkuni juhlissa ja Sinni pääsi samalla reissulla kokemuslenkille Helsingin ydinkeskustaan. Kaikki muut oli sille ihan ok, mut toiset koirat sai sen kiihtymään ihan hurjasti. Juoksijat, sähköpotkulaudat, ratikat, katusoittajat, hirmuinen määrä ihmisiä ja kaikki muut suuren maailman asiat olivat Sinnille vallan ok, mut toiset koirat ei. Jokaiselle piti sanoa hauhau kovin kiihtyneesti, vaikka muuten kohtuu hyvin päästiinkin kaikista ohi. 



Käytiin myös terdellä yksillä ja siellä Sinni osasi olla, vaikka viereisessäkin pöydässä oli koira-asiakas. Tapsu vanhana konkarina ei hetkahtanut omalla lenkillään mistään.



Sunnuntaina ajeltiin Sintturan kanssa Porvooseen rallykisoihin. Tuomarina Tarja Hiissa. Ei ainuitakaan treenejä viime kisojen jälkeen, niin aamulla mietin, että onko edes järkee lähtee. Mut perustekeminen meillä on ok, niin aina kannattaa yrittää.



Oltiin kolmas suorittava koirakko ja jotenkin olin ihan pää jäässä koko radan. Koko ajan semmonen olo, etten ollu varma mitä tehtävää olen tekemässä, onko oikea määrä askelia ja pitääkö tötsät kiertää vai pujotella ja mitä kautta pitää mennä.


Tehtävä nro 4 "vasen täyskäännös" eli saksalainen tuotti meille yhden miinuspisteen epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Mä olin vain tyytyväinen, että meni noin hyvin, yleensä kun Sinni kiertää tällä tehtävällä kovin herkästi myös tehtäväkyltin, vaikka tekisin liikkeen tosi kaukana kyltistä.

Tehtävä nro 9 "istu, eteen istu, vasemmalta sivulle istu" oli meille tällä kertaa mahdoton. Tuomari ja sihteeri seisoivat tässä ihan vieressä ja sekä ekalla yrittämällä että uusinnalla Sinni ajautui kiertämään mut. Veikkaan, että ihmiset seinustalla veti sitä puoleensa. Tästä siis -3 uusinnasta ja - 10 väärästä liikkeestä.



Hypyn kyltti oli hypyn kohdalla eli juoksuaskelia sai ottaa vasta hypyn jälkeen ja siivekkeellinen hyppyeste oli mun makuun tosi kaukana sivulla. Hyppyyn piti siis lähettää hyvissä ajoin, mutta juosta ei saanut vasta kuin hypyn ohitettuaan. Selvittiin tästä kuitenkin hienosti!

Hypyn jälkeisen tehtävän ("istu, seiso, kierrä koira") uusin, kun Sinni ei pysynyt ekalla yrittämällä seistessään paikallaan ja siinä kohtaa en ollut varma, että pitääkö mennä hyppykyltille vai riittääkö että palaa hypyn eteen. En mennyt kyltille, ettei vaan Sinni hyppäisi uudestaan ja onneksi tämä hypyn etupuolelle palaaminen on sallittu tapa. Hetken jo mietin radalla, että tuliko kymppi vai jopa hylsy, mut tuli vaan -3 uusinnasta. 

Vikalta kyltiltä "istu, 1 askel - seiso, 2 askelta - istu, 3 askelta - maahan" tuli yksi miinuspiste epätarkasti suoritetusta tehtävästä, kun Sinni ei meinannut lähteä ekasta istumisesta mun mukaan.

Muutamasta miinuksesta huolimatta ihan superkivan tuntuista tekemistä yhdessä, vaikken mä ihan kartalla ollutkaan. Pisteitä 82 tuomarikommentilla "Iloista ja taitavaa yhteistyötä! Hienosti ohjattu koiraa. Hieno hyppy ja pujottelu."


Maanantaina uimavuoro. Pitkiä vetoja taas, Sinnille enemmän kuin Taaville. Suht säännöllinen uimassa käynti on rauhoittanut menoa, Taavi ei enää käy ihan niin kovilla ylikierroksilla ja on enemmän hallittavissa kuin alkukerroilla. Kiihkeä se on edelleen, mutta järkevämpi kuitenkin. Ihan mahtavan kivaa käyttää noita uimalassa! 




Tiistaina Sinttura hakutreeneissä kahden ukon jahdissa. Rullaa se kanteli taas jonkin  verran, mutta koitin olla häiriintymättä siitä. Selkeä ero kuitenkin siinä, kun ilmaisee verrattuna muuten vain kanteluun. Molemmat maalit löytyi hyvin ja kivan etäältä minusta. Alla videot molemmista, omaan silmään ihan kivanoloista tekemistä. Näytöllä kaivataan vielä vähän itsehillintää maalin rakastamisessa, mut siinäkin pohjat olemassa.




Lauantaina molemmat kävi Suvin fyssaroitavina. Taavin tiesinkin olevan jumissa, sen verran kärttyisä se on viime viikot ollut. Ja niinhän sieltä löytyi jumia lavasta ja selästä ainakin ihan kunnolla. Onneksi saatiin kaikki houdettua kuntoon. 

Sillillä oli pientä jumia niskassa ja lonkan seuduilla jaloissa. Hekin jumit saatiin hyvin auki. 

Molemmat oli niin hienosti tänään, mitä nyt kumpikin tunki Suvin syliin rakastamaan. Nyt pari päivää pelkkää lepoa.

torstai 25. toukokuuta 2023

jälkiä, pitkää treeniä ja tottista

Viime viikon keskiviikkona Sinnille jälki ja BH-treeniä, Taaville tottista.

Sinnin jälki meni periaatteessa ihan hyvin, mut tekeminen oli kuitenkin joten löysää ja huolimatonta. Ajoittain oikein tosi hyvää ja sit välillä taas vähän sinne päin. 

BH-treeni taasen meni oikein mallikkaasti. Mun pitäis ehkä lukea säännöt, että tietäis mitä siinä nykyään pitää oikeesti tehdä.


Iso musta koira vähän hirvitti


Taavin tottis oli varsin mallikas, seuruussa vähän hapuilua.


Torstaina oli pitkien treenien päivä ja Sintturalla pitkä etsintä. Ensin alle tunti tyhjää ja sitten tultiin maalille. Tyhjän aikana meinattiin kävellä hirvenvasan yli ja pari kertaa Sinni otti riistajäljen ja kuppi meinas mennä nurin. Positiivista kyllä, tuli molemmilla kerroilla parin käskyn jälkeen pois riistalta. Ton saman vimman kun sais näihin ihmispuolen juttuihinkin, niin Sinttu ois pitelemätön!

Maalimieheen hajuun reagoi hyvin, ei siis huolta, etteikö pitkänkin tyhjän jälkeen olisi innokas etsijä. Ilmaisussa taas rullan pudotus vähän liian aikaisin, mut en jaksanut nipottaa. 


Se mitä haettiin, eli reagointi pitkän tyhjän jälkeen, saatiin. Mahtitreeni siis. Seuraavaks pitää varmaan siirtyä rullanillityksiin.

Kuvia Helin kamerasta:








Perjantaina käytiin Taavin kanssa moikkaamassa eläinlääkäriä ikätarkastuksessa ja sitten mentiin fyssarille. Lääkäriltä puhtaat paperit. Fyssarilla vasemman takajalan asentotuntorefleksi (vai mikä se nyt on) aavistuksen oikeaa hitaampi, mut kuitenkin edelleen normaali. Oliko jumia vai jotain muuta... saatiin kuitenkin kaikki jumit auki ja asentotuntoa testaillaan taas seuraavalla kerralla.



Lauantaina piti tehdä Taaville tottistreeni ja Sinnille rallya, mut olin aamupäivällä juoksulenkillä vain Sinnin kanssa ja kohdattiin kyy vähän turhan läheltä, niin loppupäivän suunnitelmat meni sit uusiksi. Oltiin neljän kilsan päässä kotoa, kun törmättii kyyhyn, enkä ollut varma osuiko vai ei. Sinni juoksi edellä ja kyy jäi jalkoihin. Sähisi ja kimpoili siinä hetken ja Sinnikin meni sitä vielä uudestaan katsomaan ennen kuin sain hihnan kirittyä tiukalle ja kiskottua Sintun pois käärmeen luota. 

Neljäs kamu, jolle soitin, oli kotosalla ja pääsi kyyditsemään meidät kotiin. Iso kiitos tästä ❤️❤️❤️!!! Oli muuten Sinttu painava kantaa autoa vastaan pinemmältä tieltä kohti isompaa ehkä noin puolisen kilsaa! Pitää opetella hartioilla kantaminen!

Elliltä saatiin ohjeet seurata koiran vointia, kun osuma ei ollut varma. Kotiin päästyämme suihkuttelin Sinnin etujalat ja rinnan, kun sillai näin ihon paremmin, en löytänyt pistojälkeä. Istuin sen kanssa sitten kaksi tuntia kylppärissä seuraamassa tilannetta. Mitään oireita ei ilmaantunut, joten selvittiin säikähdyksellä. Mut olipa epämiellyttävä ja kuumottava tilanne! Nyt tuntuu siltä, etten halua mennä metsään ollenkaan 🙈.


Sunnuntaina sit tottisteltiin Tapsun kanssa. En tiedä mihin meidän seuruu on taas kadonnut... mut noin niin kuin muuten menee hyvin.


Maanantaina vein Sinnin Seijalle. Taavi on pari päivää ollut ylen kiinnostunut Sinnin ahterista ja mahdollisista suvunjatkohommista, vaikkei Sinnillä mun mielestä ole juoksut edes vielä alkaneet. Merkkailee ja ruopii kyllä todella paljon, muttei muuta.

Katotaan nyt rauhoittuuko Tahvo ja alkaako Sintulla juoksut oikeesti vai ei. Kesä - heinäkuun taitteessa niiden vasta pitäis olla, jos väli ois ollu sama kuin viimeksi.


Illalla Tapsulle tottista ja vierasta jälkeä ukkosen säestyksellä hautovassa kelissä. Tottis meni muutamasta kauneusvirheestä huolimatta ihan hyvin. Seuruu ei ole hyvää, muuten ok.

Kuvat Tiina S.




Jälki meni myös hyvin kuumasta (eka hellepäivä) ja kuivasta kelistä huolimatta. Nostossa Taavi sai jo hajun ekasta esineestä ja siksi se oli vähän vaikea lukea, kun pää oli pystyssä. Loppujälki meni hyvin, vaikka olin ennen treeniä jäljestä tietämättäni käynyt siinä vähän kusettamassa Taavia 😆. Tapsu nosti silloin jo jäljen jostain sen puolivälistä ja siinä kohtaa kävi mielessä, että näinköhän olen jäljen luona. Oltiinhan me, kahteen kertaan olin kävellyt sen yli, mut eipä tuo haitannu varsinaista jäljestystä yhtään.



Maanantaina kävin tekemässä vielä Taavin kanssa tottistreeniä ja meni kyllä hyvin. Oltiin myös häiriönä BH-kokeekeen valmistautuvalle koirakolle. Paikkiksessa Taavi ei ois malttanut pysyä yhdessä asennossa, vaan vaihteli asentoa, mutta pysyi kyllä paikallaan. Seuruut ja muut meni ihan ok.