tiistai 30. marraskuuta 2021
Synkkää ja pimeää
sunnuntai 22. marraskuuta 2020
Rallyhommat on taas kaivettu esiin
Tiistaina aamusta käytiin hallilla rallyilemassa vähän MES-rataa. Tehtiin alla olevaa rataa ensin pätkissä ja sitten kokonaisuutena. Yllättäen tuplasaksalainen oli hankala radan osana, mutta ei yksittäisenä liikkeenä. Myös hallin pienuudesta johtuva tehtävien vähän liian lähekkäin asettelu tuotti hankaluuksia esimerkiksi putken jälkeisessä pyörähdyksessä. Jouduin myös vähän soveltamaan rataa juuri tuosta ahtaudesta johtuen ja sarjahypyn jälkeen rata jatkui mulla putken ohi suoraan eli hypyt muodostivat 90 asteen kulman ei 180 astetta.
Epätarkkuutta meillä on tekemisessä paljon ja Taavi pitää ääntä, semmoista raskasta äänekästä hengitystä, joten kisoista ei varmaan mitään huippupisteitä tulla koskaan saamaan, mutta jos nyt taas vähän aktivoiduttaisiin rallynkin saralla.
Treenin jälkeen lähdettiin juoksulenkille, mistä muodostui kyllä semmoinen surkeiden sattumusten summa, ettei tosikaan! Ensialkuun naapurin "kettinkikoira" oli päässyt irti ketjustaan ja tuli meitä vastaan. Se pomppasi metsästä tielle vähän matkan päässä meistä ja pienen hetken mietittyään lähti juoksemaan suoraan meitä kohti. Siinä vaiheessa Taavi alkoi haukkumaan voimakkaasti. Tuo naapurin kohta on jo muutenkin Taavia kiihdyttävä, kun koira siinä aina huutaa suoraa huutoa ketjun päässä yrittäen hyökkiä kaikkea tiellä kulkevaa kohti. Koira juoksi meitä kohti ja minä yritin kiskoa Taavin selkäni taakse ja huutaa ja huitoa kohti juoksevaa koiraa pois. Ihan viime hetkelä se onneksi väisti ja sain Taavin käännettyä taas poispäin siitä. Se ei onneksi lähenyt seuraamaan meitä, vaikka karvat pystyssä jäikin tielle haukkumaan.
Loppulenkistä sitten olin ohittamassa Taavi nätisti sivulla seuraten isojen tuplarattaiden kanssa kulkevaa naista, jolla oli dopperi ja mäyräkoira hihnassa. He huomasivat meidät kyllä hyvissä ajoin ja olin juuri kertomassa heille edessä olevasta irtokoirasta, kun dopperi rimpuili itsensä irti pannasta ja tuli Taavin päälle. Sille varmasti iski joku suojeluvaisto, mutta kyllä hirvitti. Olin vähän aikaisemmin ottanut tienposkesta pitkän kepin mukaani varmistaakseni turvallisen kotiin pääsyn naapurin koiran takia, mutta nyt jouduin käyttämään sitä dopperia vastaan. En tietenkään lyönyt koiraa, mutta yritin lyödä maahan dopperin eteen, jottei se olisi päässyt Taaviin kiinni. Kaikesta huolimatta se ehti käydä pöläyttämässä Taavia, mutta todennäköisesti ei purrut, kun mitään jälkiä ei löytynyt. Koiran omistaja sai sen lopulta käskyttämällä hallintaan.
Jossain välissä oli mäyrökoirakin tullut pyörimään Taavin jalkoihin, mutta se ei Taavia kiinnostanut. Kaikeksi onneksi dopperi oli narttu ja päädyttiin sitten kaikki yhdessä pienelle metsälenkille, jossa koirat saivat juosta vapaana. Taavi jäykisteli ja piti karvat jonkin aikaa pystyssä, mutta uskaltautui lopulta haistamaan nartun hanuria ja rentoutui sitten selvästi. Hetki siinä käveltiin metsässä kaikki yhdessä ja koko lyhyt loppumatka kotiin tultiin kimpassa, joten luulen Taavin päässeen pahimmasta yli saman tien. Toivon ainakin niin, mutta kyllä voi taas seuraavien lenkkien ohitukset olla hieman hankalia...
En voi ymmärtää miten näitä päällekarkauksia sattuu meidän kohdalle aina vaan uudestaan ja uudestaan. Jos tuokin dopperi olisi tullut isommin aggressiivisesti tosissaan päälle, niin en mä olisi siinä mitään kyennyt tekemään, kun kaikki tapahtuu aina niin nopeasti ja rähisivä kieppuva karvakasa on vaikea saada rauhoittumaan. Mä niin toivon, ettei mun enää koskaan tarvis kohdata yhtään päällekäyvää koiraa!
Torstaina päästin onneksi heti siedättämään Taavia muihin, kun käytiin Oton ja Taren kanssa lenkillä. Odotetusti Taavi kävi aluksi vähän kierroksilla, mutta rentoutui pian ja koko lenkki meni hyvässä rennossa tunnelmassa, Oton kanssa jopa pystyi haistelemaan samaa puskaa.
Perjantaina oltiin rally-tokoylituomari Kirsi Petäjän koulutuksessa. Keskityttiin kukkasiin eli käännöksiin, jotka vaihtavat koiran seuraamispuolta. Saatiin hyviä vinkkejä, eikä meillä ollut homma niin pahasti hukassa kuin luulin. Käsimerkkiä olisi hyvä vähän pienentää ja liittää käännöksiin jokin käskysana. Nyt on menty pelkällä käsimerkillä ja jatkossa yritän opettaa Taavin mua päin kääntämisen sanalle in ja musta poispäin jollekin toiselle sanalle.
Edestä peruutuksessa mun täytyy opettaa eteen seisominen ensin omana liikkeenään ja peruuttaminen siitä erillisenä liikkeenä.
Suorituspaikkoihin ja kulkulinjoihin on syytä kiinnittää paljon huomiota. Oikean puolen seuruusta saatiin kehuja hyvästä peräpään käytöstä, vaikka itse perusasentoon oikealle tulo ei vielä ole ihan tarpeeksi vahva.
Lauantaina aamusta pitkästä aikaa hakutreenit valoisaan aikaan. Keli oli lähes tuuleton ja maassa valkoinen huntu lunta, lämpötila oli nollan tienoilla.
Taavi teki pk-hakurataa kuudella ukolla. Pari tyhjää myös väliin ei niin suunnitellusti, mutta hyvin meni nekin ja tyhjien jälkeen lähti uudelle pistolle ihan yhtä innokkaasti kuin muutenkin.
Palkan Taavi sai vaihtelevasti suorapalkasta mun paikalle tuloon ja kaikkea siltä väliltä. Radalle ja ukoilta keskilinjalle hallinnassa. Taas tykkäsin Taavista hirmusti. Pysyy ihan kohtalaisen hyvin hallinnassakin, vaikka into ukoille on kova.
Treenin jälkeen käytiin vielä Ronja rotikan kanssa lenkillä. Aluksi Taavi oli vähän varautunut, mutta pian rentoutui. Kumpikaan koirista ei ole mitenkään leikkisä, mutta pientä kisailua saivat kuitenkin aikaan. Teki taas niin hyvää Taaville.
Sunnuntaina mun päivä meni Lahdessa pk-koetoimitsijakoulutuksessa, mutta ehdin kuin ehdinkin viideksi hallille. Taavi kyl joutui lähes suoraan sohvalta treeneihin, mut siihen nähden meni kivasti.
Ekaks tehtiin paikkamakuuta häirittynä. Ihminen torven kanssa töräyttelemässä ja toinen koira noutohommissa. Hyvin meni.
Tehtiin myös kahteen otteeseen rallyn kukkasia. On ne vaan vaikeita, kun ei itse tiedä mihin suuntaan on kääntymässä ja mihin koiran pitäis mennä. Mut kovasti Taavi yrittää ja muistaa aina kommentoida huonoista ohjauksesta.
keskiviikko 7. lokakuuta 2020
Vuoden tavoitteet saavutettu
Otsikko valehtelee sen verran, että ennen koronaa oli tarkoitus korkata myös rallyn MES-luokka tänä vuonna, mutta kevään kisakiellon vuoksi se siirtyy ainakin ensi vuoteen.
Viime keskiviikkona käytiin lenkillä Femmen kanssa ja perjantaina Viiman. Kelit on olleet ihanan aurinkoisia, joten pitkät metsälenkit kavereiden kanssa on ihan parasta.
Lauantai-iltana osallistuttiin haun taidostarkastuskokeeseen. Koska edellinen taidontarkastus suoritettiin valoisassa, oli nyt vuorossa pimeässä suoritettava koe. Koe vastaa täysin Pelastuskoiraliiton haun loppukoetta, alue on kolme hehtaaria.
Aloitettiin siis sosiaalisuus- ja luoksepäästävyysosuudella. Kokeeseen osallistui viisi koirakkoa, joten rivissä seisottiin hieman pidempään kuin tämän kesän muissa kokeissa. Taavi oli nätisti ja ison tumman miestuomarin kopelointikin meni hyvin, eikä muut koirat kiinnostaneet liikaa. Sitten odoteltiin pimeän tuloa.
Kuvat Kotkan Pelastuskoirayhdistys
Taaville arpoutui neljäs suoritusvuoro, joten pimeän tulon jälkeen odoteltiin kolmen muun koirakon suoritukset, joista kaksi käytti täyden ajan eli 45 minuuttia. Mutta kiva oli odotella mukavassa seurassa ja oma jännityskin vähän hälveni jutustellessä mukavia.
Suoritus alkaa hallintaosuudella ja se oli meiltä kyllä tällä kertaa tosi huono. Seuruu oli väljää ja hajut kiinnosti tienreunoissa. Myös paikkiksesta Taavi nousi ennen vapautusta haistelemaan tienvierustaa. Todella ärsyttävää. Jälkikokeissa hallinta on mennyt tosi hyvin, ilmeisesti siksi kun se tehdään ns. puhtaalla tieosuudella. Nyt tuossa samassa paikassa oli ollut jo kolme peruskokeen koiraa ja kolme loppukokeen koiraa, joista ainakin osa on varmasti kuseksinut puskia ainakin radalta palatessaan. Täytyy siis treenata enemmän kusipuskien luona, kun ei treeneissäkään ole näitä nousemisia tapahtunut.
Päästiin kuitenkin maastoon ja sain alueen kartan. En tiedä mistä se oli tulostettu, mutta maastokarttaan verrattuna siinä oli todella vähän tietoa. Tieura ja pari korkeuskäyrää oli merkitty, ei muuta. Hetken pyöriteltyäni karttaa ja tutkittuani tuulen suuntaa, tein etsintäsuunnitelmani ja sen esiteltyäni tuomarille ja tuomarikokelaalle aloitimme etsinnän. Tuulta oli ihan kivasti yöolosuhteisiin nähden, joten toiveet hyvästä suorituksesta oli korkealla.
Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti, hyvä ilmaisu ja hieno sivulle tulo. Taavilla on välillä ollut vaikeuksia jättää maalimies mun käskiessä sitä pois, mutta se on kyllä saatu tosi hyvin koulutettua nyt pois ja se tulee hyvin sivulle. Kun maalimies oli saanut kerättyä alustansa ja peitteensä mukaan, jatkoimme matkaa ja alueen toiselle raunalle päästyämme sai Taavi hajun toisesta ukosta ja pian se haukkui kallion päällä ison siirtolohkareen alla ollutta maalia. Taas jatkoimme matkaa maalimiehen saatua tavarat mukaansa ja sitten Taavi irtosi pari kertaa kauemmas, mutta tuli kuitenkin aina takaisin. En päässyt etenemään kovinkaan paljoa, kun se taas lähti ja itse yritin malttaa antaa sille aikaa. Tässä vaiheessa oli mennyt vartti ja mietin, että muutanko etsintäsuunnitelmaani ja lähden Taavi pyrkimään suuntaan vai pysynkö suunnitelmassani partioida alue laidasta laitaan. Päätin, että odotan Taavin palaavan ja sitten pysytään suunnitelmassa. Taavi kuitenkin aloitti haukun aika kaukana (130 m) ja sinnehän se oli sitten lähdettävä. Tästä sain palautetta, että etenin liian kovaa koiran luokse, vaikken omasta mielestä mennyt kovaa, vain ripeästi. Joka tapauksessa Taavi joutui ilmaisemaan pitkään, että perässäkulkijatkin ehtivät paikalle ja hyvinhän se ilmaisi tämänkin kivenkolossa olleen maalimiehen. Aikaa meni noin parikymmetä minuuttia, joten ihan kelpo suoritus. Tulos siis hyväksytty ja taas on kaksi vuotta lupa toimia pelastuskoirakkona. Tän vuoden kokeet ja kisat oli tässä, loppuvuosi otetaan vähän rennommin.
Sunnuntaina alkoi taas kaveriporukalla varaamamme hallivuorot. Me tehtiin Taavin kanssa rallya, oikean puolen seuruuta ja eri liikkeitä oikealla.
Treenien jälkeen akeltiin vielä illalla mökille puuhommiin muutamaksi päiväksi.
sunnuntai 30. kesäkuuta 2019
Monenlaista treeniä mahtui viime viikkoon
Taavi on ruvennut omatoimisesti kahlailemaan, kohta se varmaan jo uikin milloin huvittaa. Eihän se näin levättömänä aikana haittaa, mutta sinilevän tultua ei sitä varmaan uskalla saareen viedä ollenkaan.
Kotona kovin reviiritietoinen Tapsu on saaressa aika erilainen. Naapurimökin, joka on mun makuun ihan liian lähellä, elämöinti ja siellä mellastavan kolmen koiran koplan touhut ei Taavia kiinnosta ja molempien mökkien koirat voivat olla vapaana. Aika ihanaa.
Maanataina Muru talloi Taaville pienen jäljen (800 m) saaren ryteiköihin. Lämmin kuiva kesäkeli ja reilu pari tuntia vanha jälki, jossa muutama ei juuri yhtään hajustunut keppi
Me lähdettiin nostamaan jälke sokkona vähän sivusta, kun ei tuolla ole oikein tilaa millekään pitkille janoilla. Taavi nosti jäljen hyvin ja jäljesti vapaana tarkan oloisesti löytäen kepinkin. Kalliolle tullessamme hukkui jälki ja kallion halki metsään kulkeva polku vei mennessään. Tajusin Taavin kuitenkin pudonneen jäljeltä, joten pyysin sen takaisin kalliolle etsimään jälkeä ja sieltä se löytyi ja loppumatka meni hienosti, tosin keppejä ei löytynyt. Otin Taavin myös liinaan loppumatkaksi. Ihan lopussa, missä varmaan oli vika keppikin, jälki meni aika lähellä naapurimökkejä, joissa oli porukkaa, joten sieltä varmaan tuli vahvat hajut ja ne veti vähän Taavia puoleensa. Hyvä pikkutreeni makuupäivän treeniksi.
Tässä ollaan vielä jäljellä |
Tiistain tokotreeneihinkin päästiin pitkästä aikaa ja Taavi oli oikein kiva siihen asti, kun treenikamu otti kentän laidalla oman koiransa autosta ja sen toinen koira jäi paksiin haukkumaan. Taavi ei sen jälkeen pystyny keskittymään yhtään ja se pääsikin sitten takaisin autoon. Uusi yritys myöhemmin ja se meni hyvin. Lopuksi vielä seuruuta koko porukka kerralla kentällä ja paikkaistuminen. Hienosti meni, vaikkakin jonossa seuratessa Taaville oli vähän vaikeaa mennä jonon viimeisenä.
Keskiviikkona aamusta extemporee jälki- ja esineruututreenit. Taavi jäljesti hyvin ja kaikki kepit nousi, mutta otti taas takajäljen. Oli vapaana ekalle kepille ja vauhtia oli niin paljon, etten pysyny perässä, joten siitä liinaan ja loppu liinassa hienosti.
Kuva Tiina Suuronen |
Esineruudussa Taavi sitten yllätti hakemalla kaksi esinettä oikein mallikkaasti. Se näki kolmen esineen viennin ja eka ja kolmas lähetys olivat hyviä. Toisella lähetyksellä se ampaisi ihan jonnekin muualle jonkin hajun perässä, eikä edes meinannut tulla takaisin... mut hyvin palautui työmoodiin kolmannelle lähetykselle. Ja oli vieraat esineetkin!
Hyvin lähtee! Kuva Tiina Suuronen |
Illalla osallistuin möllitokokokeeseen. Mennessä oli kyllä semmonen fiilis, että jätänkö väliin, mut menin kuitenkin. Paikkiksen jätin kuitenkin väliin, kun olin jotenkin niin ahdistunut, enkä halunnu siirtää sitä tunnetta Tapsaan, kun paikkaistuminen ei ole sen lemppariliike.
Liikkeet oli jaettu kahteen osaan, kun kenttä on niin pieni, ettei kaikki härpäkkeet mahtunu sinne kerralla. Taavi haukkuin taas aika paljon ja ruutu ja nouto meni nollille, kun se ei niitä suorittanut. Parissa kohtaa vähän hajut haittasi, mutta muuten jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Ei olla tehty palkattomia treenejä ja nyt oltiin kuitenkin yhdessä kentällä tekemässä hommia. Meille vaikeat liikkeiden välit onnistuivat myös hyvin. Kaukot ja hyppy ihan täydellisiä ja muutkin onnistuneet liikkeet pientä hienosäätöä vaille aikas hyvät. Mut niin kauan kuin Taavi haukkuu, ei ole mitään asiaa kokeeseen. Oltiin tuomarin suosikki Taavin täpäköiden liikkeiden ja ääntä lukuun ottamatta kivan yhdessä tekemisen vuoksi.
Torstai-ilta vietettiin hakutreeneissä itikoiden syöttinä. Taaville kaksi maalimiestä radalla. Jostain syystä nyt lyö niin tyhjää, etten ihan tarkkaan muista miten ukot oli, mut muistaakseni eka lähetys oli tyhjä, toisesta etukulmasta ukko, sit en muista oliko toinen tyhjä vai suoraan toinen ukko, joka oli aika lähellä keskilinjaa. Joka tapauksessa Taavi työskenteli taas hienosti. Nää mettähommat on niin meidän juttuja, kun koiran on itse ratkottava tilanteita.
Perjantaina oltiin raunioilla ja Taavi löysi kolme maalimiestä. Kahden ekan osalta se ei ollut mitenkään kehuttavasti ohjattavissa, vaan ukko-käskyn saatuaan lähti kuin Naton ohjus. Intoa siis ainakin oli. Kolmannella jo kuunteli vähän muakin.
Kukkuu! |
Kotona iltaruoka tienattiin vielä tarkkuusruudusta mutterin ja kolikon etsimisellä. Hienosti pysyi ruudussa ja löysi esineet. Vähän ällötti ottaa niitä suuhun, mutta urheasti Taavi ne toi mulle.
keskiviikko 19. kesäkuuta 2019
Koirakavereita ja monenlaista treenailua
Torstaina Martta tuli viihdyttämään Taavia iltapäivälenkille. Taavi on niin rakastunu Marttaan 😍😍
Perjantaina lenkkiseurana oli Lola ja Sisko.
Illan jälkitreenissä pohdittiin takajälkiongelmaa ja päädyttiin tekemään kaksi nostoharjoitusta, joissa toin Taavi jäljelle viistossa kulmassa jälkeen nähden. Tapsu nosti molemmat jäljet hyvin, toisen erityisesti. Näitä treenejä pari lisää ja sit katotaan onko ollu apua.
Ennen jälkitreenia pienet tokosulkeiset ruudun, kierron ja noudon merkeissä. Nouto ok, merkin kiertokin oli ihan hyvä, mutta ruudussa Taavi kiersi etummaista tötsää, vaikka tehtiin ruutu ennen kiertoa. Muutama läpijuoksu namipallolle ja johan onnistui ruutukin.
Lauantaina oltiin pelastuskoirien taajamaetsintäharjoituksessa, joka pidettiin pienteollisuusalueella. Taavi teki ensimmäistä kertaa hakua liinassa. Ei kyllä haitannut sitä yhtään ja ihanan rohkeasti ja reippaasti se meni joka paikkaan erilaisista alustoista välittämättä. Ukot löyty myös hyvin. Kiva ja opettavainen päivä.
Kuvat A. Kyyrö
Illalla intouduin vielä kokeilemaan rallyn voi-rataa kotona. Ollaan vähän yritetty harjoitella sitä julmetun vaikeaa oikean puolen seuruuta, mutta mutta...
Oikean puolen seuruu meni yllättävän hyvin, vaikkakin Taavi seuraa aika takana mun makuun ja varmaan siks vaihtaakin melko helposti vasemmalle kesken kaiken. Nyt kuitenkin pysyi oikealla melkein spiraalin loppuun asti. Ja siitä sit taas uudestaan käskin oikealle, niin loppu meni hyvin. Puolenvaihtoa jalkojen välistä ei olla treenattu ja se onnistui imuttamalla. Hurjan hankalaa oli myös miettiä, missä kohtaa itse pitää olla suhteessa kylttiin, että Taaville jää tilaa tarpeeksi. Osaamistasoon nähden ihan ok rata, joten jostain pitäis kaivaa into ja aika tuon oikean puolen seuruun opetteluun.
Sunnuntaina taas vähän rallyiltiin alla olevaa rataa, treenattavaa riittää, vaikka tykkäään kyllä Taavin fiiliksestä.
Päivällä Seija ja Osku kävi ällöttävän hoitopennun kanssa kylässä.
Elli |
Ketäs tuolla kaakattaa!? |
Maanantaina käytiin tietenkin uimassa ja illalla jälkitreeneissä nostelemassa jälkiä viistosta kulmasta. Eka jälki ei noussut ollenkaan. Taavi vaan oli kuono ylhäällä menossa kovalla vauhdilla jonnekin jäljen taakse. Toinen nosto oli superhyvä. Ihan aavistuksen ristiriitaiset fiilikset jäi...
Viimeisen lomapäiväni ilta vietettiin keskiviikkona tokotreeneissä ihan helvetin kuumalla kentällä. Taavilla tais aivot vähän kiehua, kun teki ihan ihme juttuja.
Aloitettiin ruudulla, namipallo ruudussa, loistava! Sit tehtiin ohjattua ja Taavi oli ihan jumissa ruutuun. Ekalla lähetyksellä juoksi ruutuun, toisella kapulan luo, mut vaikeeta oli. Toisen suunnan kapula oli kans ihan hirmu vaikee, kun ruutuun vaan olis pitänyt päästä.
Jättäviä tehtiin L:nä, maahan istu. Molemmissa Taavi pomppas ylös ja kääntyi minuun päin, kun olin palaamassa sen luon. Mistähän tuokin tuli, ei se tommosta ole ennen tehnyt. Korjattiin tietty molemmat ja ne oli hyvät, istuminen eritoten. Sit taas ruutu pallolle eri suunnasta ja se oli hyvä. Lopuksi vielä eteenlähetystä namitargetille, ei ongelmia.
Hetken viilennystauko autossa ja sit omatoimisesti kentälle toisen koiran häiriöksi. Taavi paljon paremmassa vireessä, mut tehtiinkin hömpöttelyjuttuja. Lopuksi vielä paikkaistuminen ja se oli kaikin puolin ihan mahtavan hieno.
torstai 2. toukokuuta 2019
Hakua ja tokoa
Perjantaina tokoteltiin kevään vikat hallitreenit. Alun paikkamakuu meni hyvin, vain ihan pientä vinkumista. Jäin kyllä aika lähelle.
Ohjatusti tehtiin sivulle tuloja namikasan yli. Taavi osasi hienosti luopua ja väisti nameja jonkun verran. Tehtiin myös muunlaisia sivulle tuloja eri kulmista ja seuruun askelsiirtymiä. Sain taas jalkani solmuun noissa koukeroissa... Taavi oli hyvä. Luoksetulo oli myös hyvä, mutta vikaksi tehdyssä tunnarissa keuli ihan huolella. Kalikat vaan lenteli, kun Tapsa viskoi niitä. Sillä ei ollut minkään näköistä keskittymistä tai ajatusta koko hommasta...
Itekseen tehtiin superhienoa merkin kiertoa, seuruuta, kaukoja ja luoksetulon pysäytyksiä ja Taavi oli koko ajan ihan mahtava ja mikä parasta, se oli hiljaa koko treenin ajan, paitsi halliin tullessa ja paikkikseen asettuessa.
Kotona oli sit pakko testata tuota tunnaria, kun se oli treenissä niin katastrofi. Kyllä se kotona osaa....
Lauantai-illan ratoksi Muru eksyi metsään ja me Tapsun kanssa etsittiin se. Taas toi luonto lisähaastetta ja tällä kertaa todella toivon, että meistä ei ollut liikaa häiriötä tai haittaa.
Etsintäsuunnitelmat on mulle se vaikein osa pelastushakua, aina haluaisin mennä vain vastatuuleen haravoiden, jos tuulta on tarjolla. En tiedä mikä olis oikeesti paras tapa, mut taas mentiin samalla tyylillä. Alue oli noin 25 hehtaaria ja keli oli lämmin, kahdenkymmenen asteen paikkeilla, heikko tuuli.
Oltiin edetty puolisen tuntia, kun Taavi haukahti pari kertaa parinkymmenen metrin päässä. Kuulin, että ei ollut ilmaisuhaukku, joten käskin sen luokse. Siellä oli pieni hirvenvasa, eikä emää missään. Vähän hirvitti, josko kohta saadaan hurjistunut hirvi niskaamme, joten häivyttiin paikalta pikaisesti. Hirvivauvan vuoksi jätettiin alueen keskeltä isompi alue käymättä läpi, jottei häiritä sitä enempää ja emä uskaltaisi palata sen luo, toivottavasti näin myös kävi!
Jatkoimme siis hommia ja vähän vajaan tunnin kohdalla Taavi nosti jäljen ja sen avulla lähemmäs maalia ja loppu meni varmaan vähän maa- ja ilmavainun yhdistelmällä. Muru löytyi ison siirtolohkareen päältä. Kovasti yritti Tapsu sinne kiivetä, mutta ei päässyt. Ilmaisu taas hyvä.
Tiistaina tokoiltiin ja Taavi oli ihan kivalla tuulella. Haukkuja tuli vain merkin kierrossa menomatkalla. Pasmat tosin sekosi, kun Taavi huomasi koutsin taskussa olevan keitettyä naudan munuaista. Sen jälkeen olikin vaikea tehdä muuta kuin tuijotella koutsin taskuja ja karkasi se pari kertaa jopa tökkimään koutsia namin toivossa...
Tehtiin ruutua, jossa Taavi hakeutui etumerkin taakse. Seuruu oli tosi hyvää, jopa peruuttaen tehdyt käännökset. Luoksetulo ja jättävät onnistuivat myös. Paikkiksessa Taavi painui maahan lopussa. Treenin lopuksi häröiltiin kaikki neljä koirakkoa yhtä aikaa hallissa omiamme ja tykkäsin Taavin minuun keskittymisestä, vaikka vieressä touhusikin pelottava beussi.
maanantai 22. huhtikuuta 2019
Kevätretki ja pitkästä aikaa hakuhommiakin
Lossikyytejä oli monta |
Finbyn jatulintarha |
Leirintäalueella köllöttelyä |
Autovahti |