Sinnin luustokuvat

Viime keskiviikkona käytiin Sinnin kanssa luustokuvissa. Rodulle tyypillisesti tarvittiin hevosenannos rauhoittavaa, jotta saatiin otukselta taju kankaalle.

Kuvattiin kaikki mahdollinen, mistä saa lausunnon ja selkä, olat ja kyynärät olikin oikein hyvät, mutta lonkat. Voi noita lonkkia. Tuomioksi tuli kaamea E/E ja itkuhan siitä pääsi.

Lueskelin taas nettiä ja ihan kauhealtahan nuo lonkat sen varjolla vaikuttaa. Siellä tosin puhuttiin jo alle vuotiaiden selvistä oireista, liikkumishaluttomuudesta, lonkkien napsumisista, sijoiltaan menoista, ylösnousun vaikeuksista ja muista sellaisista oireista, jotka näkyvät selvästi ja vaikuttavat suuresti koiran elämään ja joita Sinnillä ei ole. Vai olenko vain niin sokea, etten tajua niitä? 

Tilasin heti nivelvalmistetta ja fyssarilta jumppaohjeet, jotta tulevaisuus olisi paras mahdollinen näillä eväillä, mitä on annettu. 

Niin kauan kuin lonkat ei oireile, me ei anneta niiden vaikuttaa meidän elämään. Lajit, joita Sinnin kanssa harrastan, ei onneksi rasita lonkkia normaalia elämää enempää, joten kaikkea voidaan jatkaa. Lihaskunnosta koitetaan pitää huolta ja muutenkin liikkua paljon, koska liike on kuulemma lääke.

Kovasti sain tutuilta tsemppiviestejä ja kertomuksia siitä, miten huonoilla lonkilla on eletty ihan hyvä elämä, harrastettu pitkään ilman oireita ja asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Näin varmasti on, mutta kyllä tuo silti oli kova järkytys, kun pyrreillä  C on ollut huonoin lonkka mitä on lausuttu mies muistiin ja koko 2000 luvulla ei ole Sinnin lisäksi yhtäkään E lonkkaista. Mut ehkä tää ei ole tappotuomio kuitenkaan.

 

Täytyy vaan toivoa, ettei rupea tekemään nivelrikkoa... mouks! Yövuorokooman hälvettyä ja kyynelten hieman hälvettyä tajusin lausuntoraportin viimeisellä sivulla olevan maininnan lievästä nivelrikosta.

Iso harmitus tässä tietysti on, kun uudeksi vereksi toivottu Sinni ei voi lunastaa näitä odotuksia.

Nukutuksesta Sinni heräsi hyvin.