Pitkästä aikaa koirakavereita

Viime viikolla oli ihan kamala työviikko, mutta kerkesin käyttää koirat torstaina kuitenkin uimassa. Taavin pesu ja altaalle meno kuulosti ihan kuin ois sikaa tapettu. On ihan parasta hommaa Taavin mielestä ja malttia ei ole kyllä yhtään. Ihan vähän kokeiltiin rauhoittumista ennen allashuoneen oven avaamista, mut melko toivotonta oli, istui hiljaa ehkä sekunnin.

Sinnille laitoin tällä kertaa liivit ja niihin liinan kiinni, jotta sain estettyä sen hullun riekkumisen. Viimeksi en uittanut sitä koko puolituntista, vaan tauotin uintia enemmän kuin Taavilla ja väliajat Sinni riekkui ihan holtittomasti juosten ja loikkien ajoittain jo vaarallisen näköisestikin altaan korotetuilla reunoilla Taavin uidessa. Nyt siis liinalla estin tuon riekkumisen ja uinti onnistui Sinniltä huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Liivit päällä myös uskalsin uittaa sitä viime kertaa enemmän, mutta Sinni ui silti vielä vähemmän kuin Taavi, jonka mielestä tuo puoli tuntia on ihan liian lyhyt aika.

Tällä viikolla käytiin maanantaina Ainon kanssa lenkillä. Tytöt juoksivat kuin hullut, Tapsu on jo selkeästi rauhallisempi lenkkikaveri.

Ullalla oli supeehyvät namit

Ota näistä nyt kuva...

Tiistaina Tapsan kanssa hakutreeneissä. Kolmen hehtarin alue, kolme maalia, keskimmäiseltä ei palkaa. Itätuulta oli pari metriä sekunnissa ja metsässä tuntui, ettei ilma liiku mihinkään. 

Kokeilin etsintätaktiikkaa, jossa kierrän alueen reunoja pitkin. Taavi teki ihan mahtavan hyvin töitä ja eka maalimies löytyi sadan metrin päästä maanalaisesta punkkerista. Haukku kuului maan uumenista tosi vaisusti noin kauas.

Toisen ukon Taavi nosti 120 metrin päästä. Maali oli ison kiven päällä ja Taavin ilmaisu katkesi muutaman kerran sen hakiessa parempaa paikkaa ilmaisulle, mutta kun se oli todennut ettei sellaista löydy, niin paukutti sitten loppuajan hyvin.

Kolmas haetutti itseään vähän kauemmin, mutta lopulta sekin löytyi. Ilmaisu oli loistava. Aikaa meni 25 minuuttia ja pimeä ehti tulla tässä välissä. Syksy on siis jo pitkällä. Maalimiehiltä palattiin ns. hallinnassa siihen, mistä olin lähtenyt löydön tultua ja Taavi meni nämä osuudet tosi nätisti, mut hitto niihin menee aikaa!

Siellä se pimeässä puskassa haukkuu.

Keskiviikkona aamusta Sinnille 280 metrinen parituntinen jälki. Kolme esinettä, muutama kulma. Lämpötila 11 °C ja tuulta 4 m/s, kosteus 71 %.

Ei otettu varsinaista nostoa, mutta uudet hienot Seiffit koiravarusteet -valjaat päälle saatuaan Sinnillä oli heti selvää, että jälkeä ollaan menossa ajamaan ja vähän kuin vahingissa sen nosti ojan pohjalta.

Jälki oli merkattu ja Sinni ajoi sen kohtalaisen hyvin. Kaikki esineet nosti hyvin ja kulmatkin meni melko hyvin. Kahdessa kohtaa epäilen riistan hajun aiheuttaneen pienen hairahduksen jäljeltä, mutta kun en päästänyt jatkamaan väärille reiteille, niin oma jälki jatkui hyvin.

Iltapäivällä Taavin kanssa vähän tottista. Seuruu taas mitä sattuu, paikkis hyvä ja eteenmenot ihan superit...

Illalla Sinnin tokotreenit aloitettiin paikkamakuulla. Muuten hyvä, mutta palatessa ennakoi ylös nousemista.

Seuruu ja liikkeestä maahan meno oli illan aiheet. Seuruu on parantunut, vaikka tuona iltana joku haju kentällä meinasikin viedä välillä mennessään. Pitäis ottaa video, että näkisin onko seuruun paikka vähän liian takana vai tuntuuko se vain siltä.

Liikkeestä maahan menosta ei aluksi meinannut tulla mitään. Ihan kuin Sinni ei ois koskaan kuullutkaan maahan käskyä. Mut tarpeeksi kun hinkkasi, niin rupes onnistumaan. Ei vielä olla kuitenkaan yhdistetty tätä seuruuseen.

Tehtiin myös pari luoksetuloa, joissa Sinnillä on haasteena saada peppu irti maasta. Se vain istuisi paikallaan hamaan tappiin asti, vaikka kuin huutelen sitä tulemaan...

Loppuun vielä toinen paikkis. Sinni jäi hirveän vinoon.

Torstaina vietettiin Taavin kanssa sateinen päivä missäs muualla kuin metsässä. Ensin hallintaa, joka meni aikas hienosti. Vain seuruun kanssa ongelmia ja siinäkin nyt enempi keulimista kuin laamailua...

Ja sitten meillä oli vieraan tekemä jälki. Nosto meni hyvin, samoin kuin koko jälki. Taavin vauhti oli ihan hirmuinen ja liukkaassa märässä metsässä meinas olla vaikeuksia pysyä sen perässä. Mut selvisin.  

Treenin jälkeen Tapsu pääsi vielä pienelle kävelylle uuden tuttavuuden, Dellan kanssa.

Perjantaina aamusta molempien fyssari. Taavi oli aika jumissa, kuten epäilinkin. Sinni on niin raju leikeissään, että Taavi saa aina vähän osumaa päin juoksevasta ja jaloissa roikkuvasta Sinnistä, joten ei mikään ihme, että kroppa jumittaa.

Selkä, lantio ja reidet kaikki vähän juntturissa, muttei mitään vakavampaa ja ne saatiin hyvin auki. Vasen polvi taasen aiheutti hieman mietintää lumpion liikkeen ollessa aiempaa isompi ja tämän jalan reisikin oli oikeesti kipeän oloinen. Vähän laserhoitoa tälle jalalle ja uintikielto toistaiseksi. Muuten ei tarvi liikkumista tai muita tulevia suunnitelmia rajoittaa ellei rupea jotenkin oireilemaan jalkaa. Katotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Valmiina!

Taavi nauttii!

Sinni oli tällä kertaa melkoinen venkula ja rentoutui täysin vasta ihan lopuksi. Meinas pariin otteeseen jopa syödä fyssarin korvikset rakkaudenpuuskissaan. Onneksi siitä ei löytynyt mitään isompaa, pientä jumia rangassa vain. Ja Sinnin lihaksista on hävinny kaikki pentulöysyys ja tilalla on napakka ja vahva lihaksisto! (Myös eläinlääkäri mainitsi taannoisten verikokeiden yhteydessä Sinnin timmistä kunnosta 👍) Liikkuvuus molemmilla koirilla on huippuluokkaa.