Helteinen lomaviikko täynnä iloa, onnistumisia, haasteita ja vähän huoltakin

Helteet vaan jatkuu ja jatkuu ja niitä uhmaten käytiin vähän viime torstaina treenimässä.

Taavi tottisteli seuruun ja eteenmenojen merkeissä, meni ihan kivasti.

Sinni treenas ilmaisuja. Tehtiin kaksi kahden ukon settiä. Oikeastaan kaikki oli hyviä suorituksia tän hetken osaamistasoon nähden. Sinni etsii innokkaasti, poimii rulla  itsenäisesti maalimieheltä, tuo sen melkein mulle asti ja vie hyvin näytölle. 

Yhdelle maalille mennessään se tosin hapuili rullaa jo sinne juostessaan, mutta kävi kuitenkin hyvin maalimiehellä asti ja toisella se hamusi rullaa suuhunsa niin, että saikin otteen maalimiehen ranteesta. Osasi kuitenkin vaihtaa sen rullaan. Oiskin kätevää, kun vois vaan lähettää koiran metsään ja se sit raahais kadonneen sieltä ihmisten ilmoille..

Perjantaina käytiin hellettä paossa veneilemässä. Löydettiin levätön ranta ja uitiin ja pötköteltiin koko porukalla useampi tunti.

Lauantaina iltasella käytiin Taavin kanssa haun taidontarkastuksessa. Huh mikä keli! Lämpötila oli reilusti hellelukemilla, koepaikalle ajellessa mittari näytti 28 °C ja metsään mennesäkin vielä 25 °C, ilmankosteus korkealla ja vaikka päivällä oli tuulista, niin illaksi tyyntyi kokonaan, lehtikään ei värähtänyt metsässä. Todella haastava keli siis!

Alun sosiaalisuusosuus meni hyvin. Oltiin viimeisenä suoritusvuorossa, joten sosiaalisuuden jälkeen odoteltiin useampi tunti meidän vuoroa. Onneksi olin saanut juotua aika hyvin päivän aikana, joten en ihan tuupertunut, vaikken mitään ollut taas pystynyt syömään.

Hallinnassa seuruu kohtalainen ja paikkis hyvä, paitsi pari haukkua tuli ja nenä pitkällään haisteli välillä jotain, muttei hievahtanutkaan paikaltaan.

Kolmen hehtaarin alue oli haastavakulkuista pyhtääläistä kivikkoa tuulenkaadoilla höystettynä, jossa sai tarkkaan katsoa mihin jalkansa laittoi, ettei humpsahtanut kivenkoloon. Pari kertaa meinasin mennä nurinkin. Hyvä ja haastava koemaasto siis!

Täysin tuuleton pätsikeli teki hommasta haastavan ja Taavi ei ollut parhaimmillaan, hellekelit ei vaan ole sen juttu.

Ensimmäinen ukko löytyi melko nopeasti ja siltä hyvä ilmaisu siirtolohkareiden uumenista.

Toista ukkoa etsittiin hetki ja sen löydyttyä näkyi jo vähän kuumuus, ilmaisu ei ollut Taavimaisen vahva suoritus. Lisäksi Taavi joi ukon jälkeen, joka kielii siitä että ihan oikeasti oli hiki, kun normaalisti ei juurikaan suostu juomaan kesken hommien.

Kolmatta maalia etsittiin sitten pidempään, kun se sattui etsintäsuunnitelmassani aivan viimeiseen nurkkaan. Aikaa ukon löytyessä oli mennyt muutama minuutti yli puoli tuntia. Löytö tuli aika läheltä ja sen takia ja kuumuudesta johtuen ilmaisu oli vähän vaisu.

Haastavaan keliin nähden kuitenkin hyvä suoritus ja haun taidontarkastus läpi erinomaisin arvosanoin, vain ilmaisuista pientä miinusta.

Taavilla on nyt luvat eläkeikään asti voimassa, joten meillä ei ole enää tarve osallistua kokeisiin. Nyt vaanntoivotaan pitkää ikää ja terveyttä Taaville! Ja mulle.

Kuva Tomi Tuovinen

Sunnuntaina ajeltiin Sinnin kanssa aamusta Heinolaan näyttelyyn. Tuomarimuutoksen jälkeen meitä oli arvioimassa kovin miellyttävä ja koiran huomioon ottava Maija Mäkinen. Hän olikin varsin tarkka ja perusteellinen laskiessaan kaikki hampaat ja tutkiessaan tassuja myöden koiran läpikotaisi sekä juoksettaessaan meitä monta ympyrää ja eestaas useampaan kertaan samalla tutkien rotumääritelmää. Sinni jopa mitattiin. 

 

Arvostelu kuului näin:

22 kk reipas nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Hyvät kulmaukset, luusto ja käpälät. Takana yksinkertaiset kannukset. Hyvä karvan laatu. Liikkuu tasapainoisesti sivusta, kapeasti takaa. Viehättävä käytös. Käyttää iloisesti häntäänsä.

Sinni oli rop ja sai toisen sertinsä.

Ryhmäkehään ei jääty, koska kehästä autolle kävellessä huomasin Sinnin pissaavan tosi tummaa pissaa. Se oli edellisenä iltana päässyt varastamaan mun koejännitysahdistuksessa lattialle unohtamastani koirien hoitolaukusta kipulääkettä muutaman tabletin, mutta koska Muru oli sen heti oksettanut, kun tämän huomasi, ohje oli seurata vointia. Silti heti iski paniikki, että nyt on munuaiset paskana 😭😭.

Yleisvointi Sinnillä oli onneksi hyvä, mitään en ois tajunnu, jos en ois pissaa nähnyt. Jalka suorana ajoin Kouvolan eläinsairaalan päivystykseen ja siellä oltiin puolilta päivin. Hetki jouduttiin lääkäriä odottelemaan ennen kuin ehti Sinnin tutkia. Ei siitä kai mitään tuossa yleistutkimuksessa löytynyt tai lääkäri ei ainakaan sanonut. Hoitajan mukaan runsas mustikoiden syönti voi värjätä pissaa ja ehkä helteiden aiheuttama mahdollinen kuivuminen myös tummentaa virtsaa. Joka tapauksessa Sinni jäi verikokeisiin ja tiputukseen sairaalalle mun ajellessa yksin kotiin. Ei ole kyllä mitään herkkua jättää koira sinne ja odotella itse epätietoisena jotain väliaikatietoja.

Puol kasin jälkeen illalla sairaalalta sitten vihdoin soitettiin, ettei verikokeissa ollut mitään poikkeavaa ja Sinni on ollut koko ajan iloinen ja pirteä. En kuitenkaan saanut hakea sitä kotiin, vaan se jäi yöksi ja aamulla uudet verikokeet (haiskahtaa rahastukselta).

Aamun verikokeet edelleen hyvät ja sain hakea Sinnin kotiin. Kouvolaan päästyäni sitten kerrottiin kuitenkin, että maksa-arvoissa oli pientä poikkeamaa. Ei mitään hälyttävää kuitenkaan, maksa-arvoissahan näkyy heti jos vähänkään lääkkeistä ehti imeytyä. Kontrolliveret muutaman viikon päästä varuiksi. Kovasti oli väsynyt potilas kotiutuessaan.

Taavi pääsi uimaan Sinnin sairastaessa.

Tiistaina Taaville palauttavaa treeniä kokeen jälkeen. Ennen metsään menoa kuitenkin vähän hallintatreeniä. Metsään katosi kolme hieman huutelevaa maalimiestä Taavin nähden. Eivät menneet kauas ja palkan Taavi sai nopeasti. Tahvolla oli superhauskaa ja toisen treeniporukan aika läheltä kuulunut koiran haukku ei Taavin hommiin vaikuttanut mitenkään.

Keskiviikkona aamupäivällä Sinnille parituntinen 200 metriä pitkä jälki, jossa kaksi kulmaa ja kaksi esinettä. Ei nostoa, hyvin merkitty. Lämmintä oli 26,5 °C eli aivan tarpeeksi ja kosteuskin oli 75 % ja tuulta muutama metri.

Sinni lähti hyvin ja toisen suoran puolessa välissä olleelle esineelle asti hyvin, loppukin kohtalaisesti. Molemmissa kulmissa lenkit. 

Kyllä tuo merkkaaminen tuo varmuutta mulle, vaikken sitä haluaisi tehdä. Pakko nyt kuitenkin merkkailla tää loppukausi. Häntään en osannut vieläkään kiinnittää huomiota...

Illalla ukkosta edeltävässä hautovassa kelissä käytiin Sintun kanssa vähän tokoilemassa. Toinen koira ei Sinniä juuri häirinnyt, mutta lämpö vähän hyydytti. 

Tehtiin seuruuta, merkkien kiertoa ja paikkista yhdessä toisen kanssa sekä toisen häiriköidessä palloleikillä. Meni hyvin. Jostain pitäis kaivaa into näihin tokotteluihin, jotta edistyttäisiin oikeasti.

Torstaina Sinnille 200 m merkattu jälki, joka lipsahti neljä tuntia vanhaksi. Pari kulmaa ja esinettä, lämpötila 20 astetta ja kosteutta 85 %, tuulta muutama metri.

Ajoittain todella hyvää jäljestystä, mutta mahtui tuohon matkaan myös mustikkan syöntiä ja kulmat oli vaikeita. Molemmilla esinellä Sinni pysähtyi heiluttamaan häntäänsä, muuten häntä mulle edelleen vaikea.

Seuraavaan jälkeen en tee kulmia. Nyt treenattiin myös kesken jäljen palkkausta, toivottavsti Sinni tajus palkan tulevan hyvästä jäljestyksestä...

Illalla hakuilua partioiden Sinnille. Ekan ukon se nosti noin 70 metristä ja tää ukko oli kaikin puolin mallisuoritus hieman haastavassa maastossa.

Toisella ukolla Sinni oli käynyt ja poiminut rullankin, mutta tässäkin kohtaa oli vaikeaa maastoa ja isolle kivelle hypätessä rulla oli pudonnut, eikä Sinni sitä sitten enää poiminut uudestaan. Kierrettiin uusi lenkki ja nyt Sinni toimi hyvin tullessaan uudestaan ukolle. Ihan hyvä vähän pidempi treeni Sintturalle.