Kevättä

Viime torstaina pojat saivat kraniosakraalikäsittelyt. Kosti yllätti täysin alkuvilleyden jälkeen rauhoittumalla kyljelleen silmät kiinni saamaan hoitoa. Vasemman puolen SI-nivel oli todella jumissa ja on mahdollisesti aiheuttanut Kostin röntgenkuvissa näkyneen pienen lantion vinouden ja epäpuhtaudet sen takaliikkeisiin. Ihanaa, kun Kosti tykkäsi hoidosta ja saatiin jumeja vähän auki.

Taavin selkä oli edelleen jumissa, siis tosi jumissa, eikä se oikein antanut edes käsitellä itseään. Täytyy varata sille aika fyssarille, kun se saa kuitenkin tai ainakin viimeksi sai, selän käsiteltyä tosi hyvin. Ja itse on nyt ruvettava hieromaan sitä säännöllisemmin.

Illan pojat olivat bot-loimet päällä ja en tiedä johtuiko loimista en kyllä tiedä onko noi loimet oikeesti toimivat vai ihan vaan rahastusta vai käsittelystä, mutta molemmat oli tosi rauhattomia, joivat paljon ja läähättelivät ja ramppasivat ulkona.


Lauantaina mentiin Kostin kanssa viikonlopun hakuleirille Elina Niemen oppiin. Päivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Ollaan Kostin kanssa ehkä vähän jumiuduttu apujen käyttöön ja nyt niistä pitäisi pikku hiljaa päästä eroon. Tai ainakin joka treeniin yksi tai kaksi valmista ukkoa. Elinan tapa treenata poikkesi aika paljon siitä, mihin olen omissa treeniporukoissa tottunut, mutta ajatuksia heräsi ja se kai on leirien parasta antia.

Kostilla on hyvät suorat pistot, toki avut vielä mukana. Sen tyyli on aika rauhallinen, mutta Elinan mukaan oikein hyvä hakuun. Valmiskin pisto kokeiltiin ja se onnistui hyvin. Muutamalla pistolla Kosti ei juossut suoraan ukon syliin, vaan joutui tekemään töitä maalimiehen löytymiseksi. Näissä oli ilo huomata, että se ei antanut periksi, vaan etsi sitkeästi kunnes maalimies löytyi. Vieraille maalimiehille se oli kuulemma mennyt hieman varovasti, mutta namit maistuivat kuitenkin loistavasti ja muutama maalimies taisi saada pusunkin. Namien loputtua Kostilla ei tosin ole mitään mielenkiintoa jäädä maalimiehen luokse... Ilmaisua mun pitää vielä miettiä, josko sittenkin se rulla...?


Sunnuntai-iltana kävin vielä Taavin kanssa jäljellä. Jälki oli kaksi tuntia vanha ja pituutta sillä oli 500 m. Keli oli lämmin ja tuulinen ja jäljellä oli maastonvaihdoksia metsästä kalliolle ja takaisin metsään ja sieltä hakkuuaukolle ja takaisin. Haastetta siis oli.

Taavi nosti jäljen ihan ok, vähän olisi voinut ollu varmempi, mutta suunta oli kuitenkin heti oikea. Jäljestys meni hyvin siihen asti, kunnes tultiin kalliolle. Kalliolla oli keppi ja luulen tuulen vieneen hajua niin paljon mukanaa, että Taavi pyöri ja hyöri jonkun tovin melkoisen isoa lenkkiä ennen kuin löysi kepin ja jäljen taas uudestaan. Tässä kohtaa olisin kyllä pari kertaa harhautunut luulemaan Taavin olemaan jäljellä, vaikkei se ollut lähelläkään. Tai toisaalta, kyllähän se haju saattoi hyvinkin olla useamman metrin sivussa jäljestä ja varsinkin kun kepistä varmaan lähti tuulen mukana voimakas haju... Joka tapauksessa homma jatkui hyvin kepin löytymisen jälkeen, paitsi hakkuuaukealla piti hieman huomauttaa tuoreen heinän syönnistä. Vaikea jälki, jonka Taavi taas selvitti. Mun pitää vaan oppia antamaan sille rauha työskennellä.

Maanantaina tokoilemaan pääsi vain Taavi, kun Kosti huilasi leirin jälkeen. Perjantaitokot ovat siis siirtyneet maanantaille ja ulos. Ryhmän kokoonpano myös muuttui samalla hiukan ja meille ainakin tuli haastetta roppakaupalla lisää mukaan tulleen bortsun myötä. Koira tuli kentälle muristen ja jatkoi samaa murinaa ja tuijottelua koko paikkisriviin järjestäytymisen ajan. Taaviahan tuo ahdisti ihan hirmuisesti ja jäinkin ihan sen eteen. Toivottavasti tulokas tottuu porukkaan, ettei joka kerta tarvi murista ja äristä muille.

Liikkeinä oli ruutu, joka meni ekaks hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa, niin Taavi jäikin ihan etunauhalle juuri ja juuri ruudun puolelle. Korjausyrityksistä se tuntui vaan hermostuvan, mutta saatiin onnistuminen loppuun. Tehtiin myös kaukoja ja ne meni lähes loistavasti.



Kevättalven ajan olin mukana kuunteluoppilaana SporttiRakin alo/avo-nettitokokurssilla. Voin kyllä sanoa rahojen menneen lähes täysin hukkaan. Kurssi sisälsi luokkien liikkeistä opetusvideot, joiden pituudet olivat noin 1 - 3 minuuttia per liike sekä muutaman keskustelutunnin kuunteluoikeuden. Keskustelutunneista olisi saanut kovin paljon enemmän irti, jos olisi nähnyt kurssilaisten videot ja niihin annetut kommentit/ohjeet/neuvot. Olisin siis kovasti kaivannut koirakoiden videoiden katseluoikeutta ja mahdollisuutta päästä näkemään valmentajien videoiden perusteella antamat vinkit ja kommentit. Tämä mahdollisuus on ilmeisesti kuitenkin tulossa jatkossa kyseisen firman järjestämiin nettikurssien kuuntelupaikkoihin.