Tokotusta itekseen ja ohjatusti

Tiistaina pikainen käynti hallilla. Kosti treenas seuruuta ja luoksetuloa, Taavi ruutua, merkin kiertoa ja tunnaria. Kostia meinas hajut vähän viedä, mutta ihan kiva treeni kuitenkin sille vieraammassa paikassa. Taavi ei meinannut osua ruutuun, kun oli joko liian edessä tai takana... Merkin kierto sujuu hyvin ja tunnarissa oma löytyi toisella yrittämällä.

Kosti tarkkana

Perjantaina aamutreeni hallilla. Taavin ohjelmassa oli tunnari, ruutu, merkin kierto ja rallyn avon uudet käännöstehtävät.

Tunnariin laitoin parikymmentä kalikkaa ja Taavi toi ekalla oman! Haisteli hyvin ja tiesi minkä tuo. Lisää itsevarmuutta tähän tehtävään, niin eiköhän se oma ala tulla sieltä useammin ekalla kerralla eikä vasta tokalla.

Merkin kierto onnistui hyvin ja ruutukin kohtalaisesti. Ruutuun mennessä Taavi lähti ihan jonnekin muualle, mutta korjasi kuitenkin matkalla suunnan ruutuun, kun ilmeisesti huomasi sen vasta matkalla. Tehtiin pari toistoa ja kyllä se sinne nauhojen sisälle enempi tai vähempi hyvin osuu. Tääkin vaatii vielä paljon toistoja, jotta tulee varmuus tekemiseen.

Rallyn käännösliikkeet meni oikeastaan kaikki hyvin. Sivulta eteentuloja täytyy treenata varmasti eniten, koska apuaskelta ei saa enää käyttää ja kovin helposti Taavi jää hirmu vinoon. Käsiavun tarvii vielä ja vahvalla käsiavulla tulee kyllä aika lailla suoraankin.


Kosti harjoitteli seuruuta ja saatiin aikaiseksi useampi onnistunut liikkeellelähtö. Sivulle Kosti ei osaa vielä tulla ilman käsiapua. Merkin kiertoa tehtiin muutama kerta. Ekaksi ihan vierestä ja sitten jätin Kostin istumaan vähän kauemmaksi ja menin itse merkin viereen ja siitä sitten kierto. Kapulan pidossa onnistuttiin saamaan mälväämättömiä pitohetkiäkin ja loppuun vielä vauhdikas luoksetulo istumisesta.


Lauantaina osallistuin Kostin kanssa Tarja Martinpuron tokovalmennukseen. Puoli tuntia useamman tunnin autossa odottelun jälkeen oli vähän liian pitkä aika pennulle, mutta se mitä tehtiin, niin tehtiin hienosti. Kosti keskittyi ja rauhoittui hyvin treenaamaan ja leikki myös hyvin.

Suurin ongelma yllätys yllätys olen minä ja mun kädet, jotka ei ole koskaan oikeassa paikassa. Mun pitäisi oppia ajattelemaan palkan suunta paremmin, perusasennossa esimerkiksi enemmän ylhäältä kuin edestä. Perusasentoa tehtiin ja siinä mun pitäis pystyä jo pikkuhiljaa häivyttämään käsi ja saada Kostille tolkku oikeasta paikasta. Perusasentoa tulisi myös treenata eri paikoissa ja saada Kosti tottumaan erilaisiin häiriöihin. Lisäksi olisi hyvä käydä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä leikkimässä. Tällä pitäisi koiralle saada ajatus siitä, että vaikka on häiriöita ja kaikkee mielenkiintoista, niin ohjaajan luota saa palkkaa ja siellä on kivaa. Jos koira kuitenkin lähtee tutkimaan ympäristöä, on itsestään tehtävä mielenkiintoisempi kuin koiran keskittymisen vienyt häiriö. Leikkiminen muutenkin treenin välissä on suotavaa, nostaa virettä ja katkaisee treenin hyvin eri liikkeiden opettelun välillä. Leikkiessään koira pääsee myös purkamaan itseään hyvin.

Muuta koulutuksessa ylös kirjattua:

• Merkille lähetys, toimii myös ruudussa
• ensin palkka merkin taakse koiran nähden. Kun palkalle meno onnistuu, palkka salaa pois ja lähetys.
• paikka varmaksi ja sitten lähetyksiä eri suunnista
• jos koira menee ruutuun, mutta väärään paikkaan, kehutaan ja siirretään oikeaan paikkaan
• jos koira haukkuu lähetyksissä, "jumppa" ennen lähetystä voi auttaa
• anna koiran ratkoa pulmia itse!
• liikkeiden opetus ja motivaation kasvatus ovat kaksi eri asiaa
• opeta ruudussa oikea paikka!!

Sunnuntaille pukkas taas vähän liikaa treenejä, kun perjantain tokotunnit oli siirretty sunnuntaille jonkun jonninjoutavan aksakoulutuksen tieltä. Päivä aloitettiin kuitenkin Taavin kanssa näyttelytreeneissä, joissa tällä kertaa juostiin tosi paljon. Ja hyvä niin, koska se on se meille vaikea juttu. Aluksi haukututti enempi, mutta loppua kohti parannettiin ja juostiin hurjan hyvin lopputunnin juoksut. Eikä ollu väliä juostiinko rinkiä vai parijuoksua, kaikki onnistui hyvin.

Kostikin kävi hallissa pyörähtämässä ja juoksemassa muutaman kierroksen. Se tuntuu Taavin jälkeen aina ihan kuin ponia juoksuttaisi, vähän sellaista vikuroivaa. Se juoksee hirmu nätisti, mutta aina ei suunta ole ihan sama kuin mulla...


Iltapäivällä sitten ne poikien tokotunnit. Taavin porukka aloitti jumppaamalla erilaisia koiran taivutuksia ja venytyksiä. Jättäviä tehtiin ilman seuruuta ja Taavi oli näissä hyvä, osas erotella liikkeet toisistaan. Zetaa tehtiin myös ja siinä maahan meno onnistui, mutta muut meni väärin ekalla kierroksella. Kesti kuitenkin hyvin paikallaan mun kiertäessä. Tokalla kerralla autoin vähän ja nyt kaikki liikkeet oikein. Seisomisessa on kyllä vähän hankaluuksia pysyä paikallaan. Perusasentoon tuloja tehtiin lelun ohi. Taavia kun ei lelut kiinnosta, niin se käveli suoraan lelun yli sivulle. Kun vaihdoin lelun tilalle namikupin, niin kovin tuli haastetta ja kuppi oli varmuudeksi hyvä kiertää pitkän kaaren kautta =). Loppuun paikkaistuminen ja taas Taavi oli superhieno, ei mitään parannettavaa ja silti mun on vaikea luottaa... Matkaa oli tällä kertaa vajaa kymmenen metriä.

Kostin porukka teki alkuun samat jumppajutut. Huh, kun en kerkiä Kostin liikkeisiin mukaan ollenkaan. Perusasentoja treenattiin ringissä ja ilman rinkiä. Nää meni ihan hyvin auttamalla, mutta ilman käsiapua ei hommasta tule mitään. Maahanmenoja tehtiin myös ja niissä on malttia tullut lisää, Kosti malttaa odottaa palkkaa maassa. Paikkamakuu hihnanmitan päässä isoilla väleilä muihin, rauhallisesti sujui. Loppuun vielä vähän merkin kiertoa, kovasti on penneli namissa kiinni.

Iltasella vielä jälkiporukan treenivuoro. Taavi yritti tehdä ruutua, seuruuta liikkuroituna ja tunnaria, mutta taisi poika olla jo niin väsy, että kaikki meni vähän sinne päin. Ruutu oli nurkassa, josta Kosti aiemmin päivällä löysi hirveän määrän syötävää ja nenä vei siellä Taaviakin. Seuruu olis saanu olla vähän intensiivisempää, mutta hyvin selvittiin häiriöihmisistä ja liikkuroinnissa tulee aina itellekin uusia askelkuvioita eikä aina sitä samaa vanhaa kaavaa. Tunnarissa haisteli kauan, mutta ei osunut kertaakaan oman kalikan kohdalle. Toi ekaks väärän ja tokalla yrittämällä sit sen oman aavistuksen epävarman oloisena. Kotitreeniin pitää tämä selkeästi ottaa ja saada varmuutta. Lopun paikkikseen en unista kaveria enää ottanut.

Tulipahan testattua, että kolme pitkää keskittymistä vaativaa treeniä on vähän liikaa. Jos aamulla olis ollu vaikka hakua tai jotain sellaista, niin ei olis varmasti haitannut niin kovin, mutta näyttelytreenit oli Tapsan pääkopalle tosi vaativat ja omat tokotreenitkin ihan tarpeeks keskittymistä vaativat.




Niin on pimeät kelit, että lumesta huolimatta värikuvat näyttää ihan mustavalkokuvilta: