Hyvä fiilis palaa

Sunnuntaina kokeessa Kosti kävi sulattamassa kaikkien sydämet, kerjäämässä rapsutuksia, tutustumassa iiiisooon lempeään valkkariurokseen ja melkein syömässä buffan sämpylät. Kotiin ajelin Hyvinkään kautta. Kosti pääsi tutustumaan Nuttuun ja Taavi tietysti moikkaamaan rakasta tätiään. Nuttu ei hirveesti lämmennyt Kostille, mutta lenkillä käydessämme kävi kuitenkin nuuskimassa pentua. Kosti osasi käyttäytyä hienosti.


Maanantaina Kosti kävi kaupunkilenkillä katselemassa kaivinkoneita, niitä oli tällä kertaa kaksi eikä ne olleet enää yhtään jänniä. Tainnu pienessä päässä taas loksahtaa jotain kohdalleen ja viimeksi jännä juttu ei enää ollut mitään. Kaupungissa oli rauhallisempaa kuin viimeksi, mutta hyviä häiriöitä saatiin silti. Kotiin ajettiin kentän kautta, vähän perusasennon alkeita ja leikkiä.

Taavin kanssa otettiin heti härkää sarvista ja käytiin illalla kentällä. Alkuun estetreeniä loivalla A:lla ja hyppyä 70 - 80 -70 cm. Molemmat meni hyvin. Seuruuta, joka sekin oli taas ihan kivan oloista, paljon palkkaa ja käännöksiä. Sain avukseni kahden hengen henkilöryhmän ja leonbergiuroksen. Oli muuten aika karmee Taavin mielestä ja ohi seuratessamme se taas väisti paljon ja jäykisteli, mutta oli kuitenkin ihan hiljaa. Otin namit avuksi ja sitten mentiinkin tosi hienosti. Kuljin henkilöparin läpi useaan kertaan ja välillä pysähdyin istumaan. Kun mulla oli nami kädessä, ei ollut mitään ongelmaa.

Kosti kävi illalla vielä jäljellä. N. 150 askelta metsätiellä ja nami joka kolmannella. Laitoin jäljelle myös kuusi keppiä, ensimmaisen alkuun. Kosti on hirmu innokas jäljestäjä ja kahteen keppiin se reagoi, vahingossa varmaan. Hormilan oppien mukaan koitan nyt edetä, vaikken vierasta jäljentekijää saakaan. Mutta mennään nää alkujäljet nyt kovalla alustalla ja vähennetään nameja nopeaan tahtiin ja pidetään esineet/kepit mukana alusta asti.

Kosti muuten kävi tekemässä viime perjantaina asfaltilla Murun tekemän hajuvedellä tehostetun jäljen. Tai oikeastaan kolme jälkeä, jotka kaikki olivat noin 20 m pitkiä. Jokaisella jäljellä oli kolme rikkaa, alussa, keskellä ja lopussa. Kostilla ei ollut aluksi hajuakaan mistä on kyse, mutta viimeisen jäljen viimeinen pätkä näytti ihan jäljestykseltä.




Tässä näkyy yksi hajuvedellä tehostettu jälki. Jäljestettiin vasta kun vesi oli haihtunut. Mylpyröissä rikat. (Koiran kehittyessä hajuveden käyttöä vähennetään asteittain.

Keskiviikkona Tiina uhrautui mulle ihanasti koiratreenikamuksi ja saatiin illalla töiden jälkeen vielä Tapsan kanssa koirahäiriötreeniä Kuisma-parsonista. Kentälle mennessä Taavi haukkui kovasti ja selkeesti otti Kuismasta painetta. Seurattiin sitten moneen kertaan ees taas ja ympäri Kuidea sen välillä kävellen ja välillä istuen. Kokonaisuutena meni tosi hyvin ja Taavi teki heinosti töitä. Kerran se pääs vähän rähähtämään, mutta sekin oli sekunnissa ohi ja taas homma jatkui, täytyy ite pysyä skarppina! Kiitos Tiina!!

Kostikin pääsi kentälle Kuismaa kattomaan ja leikkimään. Kuisma oli ekaks vähän jännä, mutta kyllä sieltä leikkiä olis irronnu lopulta enempikin. Leikittiin Kostin kanssa myös ja taas on kädet verillä. Kovin ovat teräviä nuo naskalihampaat kun osuvat välillä vahingossa lelun ohi käteen...

Mun ei ehkä kannata enää koskaan sanoa, etten enää tee jotain. Joudun kuitenkin syömään sanani. Torstaina oltiin Taavin kanssa tokokokeessa Elimäella, tuomarina Kaarina Pirilä, hän oli yhtä mukava kuin edellisessäkin kokeessa. Jännityksen kanssa edistytään edelleen; mä nukuin yön, enkä oksentanut kertaakaan! Viime sunnuntain jälkeen vähän kyllä hirvitti, mutta päätin etten voi laittaa päätä pensaaseen. Koe alkoi pari tuntia myöhässä yksilöliikkeillä. Liikkurina oli mies, joka oli useaan kertaan aika lähellä ja tuuli heilutteli kehänauhoja melkoisesti, hyppy aivan toimitsijateltan edessä, joten kaikenlaisia häiriintymismahdollisuuksia oli tarjolla.

Seuraaminen oli todella pitkä, hidasta kävelyäkin oli varmaan kolmekymmentä askelta... Lähdössä Taavilla pieni vinkaisu, muuten se oli ihan hiljaa. Yhdessä pysähdyksessä Tapsa keksi kiertää mut ympäri ennen istumista. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä muuten hyvä, mutta pieni vinkaisu siinäkin liikkeelle lähdössä. Luoksetulo oli super! Saatiin palautteessa kehuja suorasta eteentulosta ja näyttävästä sivulletulosta. Noutoesineen pidossa Taavi hyppäs mua vasten sen jälkeen, kun oli luovuttanut kapulan (olen palkannu sitä liian nopeasti kapulan luovutuksen jälkeen). Kaket vaati ekassa maahanmenossa kaksi käskyä, mutta istumaan Taavi nousi ekalla!!! Estehypyssä Taavi tuli suoraan sivulle, mutta tuomarihan ei tiedä, että sen olis pitänyt tulla ekaks eteen. Viimeisenä liikkeenä paikkamakuu, joka harmittavasti nollattiin kolmella käskyllä... se siitä ykköstuloksesta, mutta mikä fiilis meillä oli kehässä!! Wuhuu!! Tätä lisää, me oltiin niin kimpassa kehänauhojen sisällä, ettei ole tosikaan. Makee fiilis, josta vois vaikka ruveta tykkäämään.

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min  0

Seuraaminen  9

Maahan meno seuraamisen yhteydessä  9,5

Luoksetulo  10

Noutoesineen pitäminen  8

Kauko-ohjaus  8

Estehyppy  10

Kokonaisvaikutus  9

146 pistettä ja kakkostulos. Päästiin palkinnoille, oltiin kolmansia.

Kosti toimitti taas maskotin virkaa ollen reipas rapsuteltava. Vieraat koiratkin kiinnosti kovasti, mutta ei menty katsomaan kuin yhtä kilttiä tervua. Kovasti sitten piti mielistellä ja kellistellä, kun jännitti vaikka kiinnosti.

Lauantaina samaan aikaan kun mä nukuin yövuoroväsymystäni pois, oli Taavi päiväretkellä Viipurissa Oskun kanssa. Tuliaisina tältä reissulta Venäjän muotovalion titteli. Kiitos Osku!! Vaikka tällaiset näyttelyreissut on huippuhelppoja, kun ei itse tarvi olla mukana, niin kyllä silti mieluusti olisin ollut.

Tuomatina Evgeny Kuplyauskas ja tässä arvostelu, jos siitä joku saa jotain selvää:

Kosti oli pari päivää Haru-siskon painikaverina, kiitosta vaan Seijalle!

Sunnuntaina aamusella Kosti kävi jäljellä. Kuusi keppiä, nami joka viidennellä, jälki vanheni 35 min ja pituutta oli n 40 metriä. Ens kerralla saa namit olla kyllä taas joka kolmannella, mut ompahan kokeiltu. Neljään keppiin Kosti reagoi ja muutenkin oli taas innokasta menoa.

Taavin sunnuntai kului luonnetestissä ja kotimatkalla pojat pääsivät pitkälle metsälenkille Pihkan kanssa.