Keskiviikkona oltiin kotikylän tokokokeissa, tuomarina Tommi Varis. Ei olis pitäny mennä, kun mulla oli makuupäivä, mutta tulipahan taas todettua, ettei makuupäivänä kannata tehdä mitään järkevää. Kaikeksi yllätykseksi tehtiin kuitenkin tulos, huono kolmostulos, mutta tulos kuitenkin. Alla videot kokeesta ihan siitä syystä, että kerrankin oli joku kuvaamassa ja koska kukaan ei koskaan julkaise todella pieleen menneistä kokeista mitään. Ollaan muiden aloittelelevien tokoharrastajien kanssa puhuttu siitä, miten väärän kuvan kokeista saa nettiä selatessa; videot on hyvistä suorituksista ja kaikilla meillä on ollut kuva, että kokeissa kaikki koirat tekee aina ihan kympin suorituksia. Rima omalle osallistumiselle on todella korkea, ihan turhaan. Tässä nyt olisi sitten todella huonoja suorituksia useampi.
Makuupäivänä kun ei oikein oma pakka pysy kasassa, niin en vaan millään pystynyt puuttumaan tai muuttamaan mitään kokeen alettua, nauratti vaan Taavin haahuilu, vaikka olis pitäny antaa sille kunnon kurinpalautus =P
Kiitos kuvaamisesta Johanna Koskiselle!
Pisteet:
Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 10
Seuraaminen 0
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 0
Noutoesineen pitäminen 8,5
Kauko-ohjaus 7
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 7,5
Yhteispisteet 117, 3.tulos. Tuo paikkiksen 10 oli kuitenkin se illan suurin tavoite!
Torstaina yritettiin sitten tehdä treeni, jossa pääsisin puuttumaan Taavin haahuiluun, mutta milläs puutut, kun treenissä Tapsa tekee ihan täysillä... Tehtiin häiriössä ja ilman häiriötä ja aina vaan se seurasi sika hyvin. Loppuun vielä treenattin neljän uroksen voimin näyttelykehässä juoksemista ja pönötystä.
Lauantaina starttasimme Pietan ja Focan kanssa sunnuntaiseen Viron Voitta 2016 näyttelyyn Tallinnaan. Edessä oli jännittävä reissu, sillä matkan aikana ja jo ennen sitä sattui ja tapahtui. Ennen reissuun lähtöä oli majapaikkamme myyty meidän alta ja uuden etsintään ei jäänyt kovinkaan paljon aikaa. Myös lauttamatkustamisesta olin saanut lauttayhtiöltä hyvin erilaisia ohjeita koiran kanssa matkustamisesta. Maksullisella vartioidulla parkkipaikallakin olimme saada sakot, vaikka maksu oli maksettu asiallisesti ja ennakkotietojen mukaan noin 10 € maksavasta ekinokokkilääkitysleimasta koiran passiin jouduimme lopulta pulittamaan 96 €.
Pieta hoiti meille ansiokkaasti uuden majapaikan ja kun koirien kanssa liikkeellä olimme, yritettiin päästä vähän kauemmaksi keskustasta. Ensimmäinen paikka olisi ollut reilusti keskustan ulkopuolella, mutta ei tämä uusikaan ihan keskustassa ollut... tai niin me luultiin, kunnes perjantaina selvisi asunnon osoitteen olevankin vuokrafirman toimiston osoite. Majapaikkamme ei olisi voinut olla enää keskemmällä Tallinnan vanhaa kaupunkia! Ja lauantaina illalla saapuessamme paikalle, oli Vana Tallinn Festivaalit täydessä vauhdissa! Onneksi koirat ovat reippaita reissaajia ja festarikansan läpi tunkeminen ahtailla Tallinnan kaduilla onnistui ihan hienosti, autohan piti jättää parkkiin vanhan kaupungin ulkopuolle... Myös majoittuminen huoneistossa, jonne juhlijoiden äänet kuuluivat, sujui rauhallisesti.
Tammikuussa varatessani lauttalippuja neuvottiin mua kuljettamaan koirat autokannella autossa. Edellisellä viikolla tiedustellessani tarkempia ohjeita koiran kanssa laivassa matkustamiseen, kerrotiin mulle, ettei kesällä voi koiria pitää autokannella sen kuumetessa liikaa. Kiva! Ja lemmikkihyttejä tai kennelpaikkaa ei tietenkään ollut saatavilla kuin menomatkaksi ja paluumatka olisi koirien vietettävä kuumalla autokannella... Lämpötilan noustessa hengenvaaralliseksi, voisi kuulemma laivan kapteenilta tiedustella lupaa ottaa koira laivaan sisään. Varustauduimme paluumatkaan viilennysalustalla, viilennysloimella, kylmälaukullisella kylmäkalleja ja viileää ilmaa puhaltavalla häkkituulettimella. Kotimatkan sitten jännitimmekin koirien mahdollista vilustumista autossa... Matka sujui kuitenkin molempiin suuntiin hienosti ja autokansi pysyi paluumatkalla todella kylmän ulkoilman ansiosta viileänä, eikä koiratkaan vilustuneet.
Koirille hankittiin myös ohjeiden mukaiset kuonokopat laivassa liikkumista varten. Näitä ei laivassa kuitenkaan käytetty, olivat vain varalta mukana kun ei kukaan muukaan koirillaan koppaa pitänyt.
Menomatkalla lemmikkihytissä Taavin piti ensin haistella tarkkaan edellisten matkustajien jättämät hajut
ja mennä sitten sänkyyn kauneusunille.
Uni maittoi myös majapaikassa.
Sunnuntaina pyrrejä oli kehässä kolme, kaksi urosta ja yksi narttu, tuomarina Aire-Piret Pärn Virosta.
Kuvat Pieta Luukkonen:
 |
| Voi kun mä olen söpö <3 |
 |
| Förde |
 |
| Foca |
Taavin arvostelu kuului näin:
Tuloksena SERT, CACIB, ROP, EE MVA, EEV-16! Foca oli VSP sertillä ja cacibilla! Onnea meille, ei ollut turha reissu! Kiitos Pieta, että lähdit mukaan tälle seikkailumatkalle!!! Ja toinen uros Förde (Tottakai Cuumoo Cammoo) sai juniorisertin ja junnutittelin (?), joten kaikki voitti!
Olen todella tyytyväinen Taaviin matkaseurana! Se vaan on niin helppo ja sopeutuvainen <3. Ruokakin maistui hyvin ja yhteiselo Focan kanssa sujui mallikkaasti. Ihania murmeleita molemmat <3
Maanataina käytiin hakemassa pk-konkari Minna Muurilta oppia tuohon Taavin haahuiluun koetilanteissa. Yritettiin kovasti saada Tapsaa herpaantumaan, mutta mitkään kikat ei auttanee, poitsu seuras todella mallikkaasti... Sain kuitenkin neuvoja mitä tehdä, jos saisin tuon haahuilun tapahtuvaksi jossain treenitilanteessa. Nyt sitten vaan toivotaan surkeita treenejä, jotta päästään puuttumaan =P
Illalla vielä pitkästä aikaa pieni lenkki Ottomaanin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti