perjantai 25. maaliskuuta 2016

Tokojuttuja ja sanojen syöntiä

Lauantaina käytiin kuokkimassa tokotreeneissä ja oli kyllä todella superit treenit! Mulla on niin mahtava koira, ettei mitään rajaa <3 <3

Alkuun paikkamakuu, jossa ensin tehtiin pelkkä maahanmenoharjoitus. Taavi tällä kertaa pysyi istumassa, vaikka vieressä käskettiin maahan. Mutta sitten kun tuli se varsinainen paikkis, meni Taavi pari kertaa maahan ihan vaan varmuuden vuoksi. Kotona ollaan saatu nyt tuo istumassa pysyminen toimimaan, mutta heti kun ollaan hallilla ja on muita koiria ja homma tehdään kokeenomaisesti, ennakoi Tahvo maahanmenoa pyrrimäisen nopeasti useaan kertaan. No itse paikkamakuu meni hyvin aussi- ja pyreneittenkoiranarttujen välissä.

Sitten tehtiin pareittain treeniä ja se oli ihan loistavaa meille. Olin niin iloinen, kun Taavi keskittyi hyvin hommiin ja oli oikein pätevä, vaikka parinamme oli Taavin mielestä kovin ihana aussinarttu. Ekana liikkeenä kaukot siten, että koirat olivat naamat vastatusten kahden metrin päässä toisistaan ja me ohjaajat siinä välissä. Taavi teki vaihdot hyvin.

Seuraavaksi tehtiin seuruupätkiä niin, että alussa olimme samassa alkuasetelmassa kuin kakeissa ja siitä sitten toinen lähti seuraamaan toisen taakse ja siellä palkattiin koira oikein riemukkaasti. Sitten seuraten paluu omalle paikalle ja sama toisinpäin. Näitä pari toistoa. Eka seuraamispätkä oli meiltä tosi huono ihan mun omasta epävarmuudesta johtuen. Kun rohkaistuin luottamaan Taaviin, seurasi se tosi hienosti ja perusasennossa toisen seuratessa piti kontaktin tosi hyvin.

Viimeisenä harjoitteena luoksetuloja. Aluksi koirat istumassa vierekkäin ja siitä vuoron perään luoksetulo. Muutamia toistoja näitä ja taas Tapsuli oli mahtava; pysyi hienosti istumassa, vaikka paikkaistumista ei juuri olla harjoiteltukaan ja omalla vuorollaa tuli hyvin luokse. Mahtitreenit siis ja meille just passelit häiriöharjoitukset, joissa testattiin myös mun luottoani koiraan.

Maanantaina karkotin yövuorokrapulaa tekemällä Tapsalle esineruudun. Lunta on vielä riittämiin, mutta lähimetsässä on tehty hakkuita ja hyvin kantavan hangen alta pilkotti sopivan tiheässä oksia, joiden suojiin esineitä sai vähän piiloon. Kaistaleella mennään edelleen, eikä syvyyskään vielä ollut sitä 50 m, mutta tää on ollut meille niin hankalaa, että turha yrittääkään isolla ruudulla. Viisi esinettä vein ruutuun ja kas kummaa! Neljä ekaa Taavi haki hirveällä innolla ja viimeinenkin oli hyvä, koska Taavi jaksoi tehdä töitä sen eteen, vaikkei vauhti niin kova ollutkaan. Koko talven olen haetuttanut Taavilla sisällä esineitä, lähinnä karvaturrin niin kovin rakastamia sukkia, ja se on toivottavasti auttanut, ainakin vähän siltä näytti :). Vaikka viimeinen oli hidas, ei se ollut lähelläkään sitä epävarmaa hiippailua, mitä tuo homma on meillä pahimmillaan ja yleensä ollut, vaan Taavi tiesi mitä siltä halutaan ja se jatkoi työskentelyä, kunnes löysi esineen. Nyt vaan odotellaan lumien sulamista ja kunnon ruututreenejä!

Tiistaina kävin aamulenkin lomassa tsekkaamassa treenikentän kuntoa. Todella on karmeassa kunnossa kenttä, ei ole koko talvena kaupunki laittanut tikkua ristiin tuon paikan hoidon eteen. Tehtiin muutama eteenmeno palkalle, mutta enempää ei uskaltanut, kun pelkäsin jäistä kynnöspeltoa muistuttuvalla kentällä Taavin satuttavan itsensä jos tehdään yhtään enempää.


Tiistaitokossa ekalla tunnilla lähes sama treeni kuin lauantaina, parina meillä kääpiövillakoiranarttu, jota Taavi jostain syystä väisti aika voimakkaasti. Tunti aloitettiin kuitenkin paikkamakuulla, Tapsa porokoiran ja malin välissä, hyvin meni.

Pariteenissä Taavi keskittyi hyvin tekemiseen ja ainut vaikea juttu oli istumassa pysyminen toisen maahan -käskyjen aikana. Luoksetuloissa villis lähti mun käskystä, mutta sekään ei juuri hetkauttanut Tapsaa, että ooin tyytyväinen! Lopuksi treenattiin myös kävelyä ja käännöksiä ilman koiraa, ei ole helppoa tuo kävely...


Kaveritunnilla viljeltiin halli täyteen tötsiä häiriöksi, mutta ei ne Taavia juuri haitannet. Aloitettiin liikkuroidulla kapulan pidolla, meni melko hyvin. Ihan pientä elämistä kapulan pidossa, mutta sen verran vähäistä, ettei sitä oikein pureskeluksikaan voi sanoa, ehkä enemmän kapulan paikan korjausta. Kapulaa pitää haistella ennen sen suuhun ottamista, mutta positiivisena juttuna liikkurin kapulan ojentaminen ei aiheuttanut Taavissa mitään liikehdintää kapulan suuntaan. Kolme hyvää toistoa tätä. Tehtiin myös pari noutoa kokonaisena liikkeenä, hyvin Tapsa osasi, vaikkei olla pitkään aika tehty.



Seuraaminen liikkuroituna olikin sitten vaikeampaa, mulle nimittäin. Sivusta seuranneet tekivät hyviä huomioita mun jalkojen vispaamisesta perusasennossa ja ihan liian nopeusta liikkeille lähdoistä ja muista. Kyllä nuo apusilmät ovat korvaamattomia! Taavi teki oman osuutensa niin hyvin, kuin huonosti liikkuvan ohjaajan kanssa voi tehdä. Tötsät eivät tuoneet lisähaittaa seuruuseen, hyvä niin.

Luoksetulo tötsäviidakon läpi onnistui myös hyvin ja muutama merkin kiertokin tehtiin lyhyestä matkasta sekä kaksi liikkuroitua hyppyä. Hypyt muuten oiekin loistavia, mutta eteen tulossa pientä törmäämistä havaittavissa, toinen toisto meni kuitenkin tämänkin osalta paremmin.

Lopuksi haastavin osuus treeniä; rinkihommia! Neljä koiraa piirissä ja siinä nenät ja sitten perät ringin keskelle istu - maahan -vaihtoja. Ylöättäen oli Taavilla taas vaikeuksia olla tottelematta muiden käskyjä, mutta noin nii  kuin muuten meni ihan jees, kun se kuitenkin yritti kovasti. Paras osa tätä treeniä oli pujotteluseuruu, Taavin kontaksi oli todella hyvä, vaikka koirien välit oli aika kapeat. Perusasennossakin kontaksi pysyi jokseenkin hyvin muiden kkertäessä meitä. Loppuun vielä paikkis rivissä, Tahvo sakemannin ja lappiksen välissä ja voi kun meni hienosti, niin oli hiljainen rivi ja liikkurikin sai kiertää koirat ihan rauhassa. Oli kyllä niin mahtavat treenit taas! Pitäisköhön mun pikku hiljaa oikeasti alkaa luottamaan tuohon otukseen <3


Torstaina ehdin pikatreeneihin mali- ja bc-urosten kanssa. Tehtiin ensin kolmiossa istu - maahan vaihtoja, tällä kertaa meillä meni hyvin. Seuruuta tein bcn tehdessä omia treenejään, Tahvo keskittyi meidän tekemiseen ihan superisti. Tuntuu kuin se olisi nykyään vaihtanut tressitilanteessa räyhäämisen useimmiten minuun keskittymiseen. Ei huono vaihto ollenkaan. Seuruu oli pientä ääntelyä lukuun ottamatta ihan kivaa, ehkä aavistuksen yli-innokasta tekemistä. 

Kaukoja teimme myös, mutta ihan kuin ne olisivat hukkuneet jonnekin, Taavi ei vaan meinannut nousta maasta millään ylös... Muutama luoksetulo lyhyeltä matkalta ja loppuun paikkis. Tapsa oli toisten välissä ja sitä taisi vähän hirvittää, kun se lähti mun perään. Eipä ole juurikaan tuollaista tapahtunut, mutta parempi toi kun toisten päälle meneminen. Uudella jätöllä jäi hyvin ja oli koko makuun hiljaa, vaikka bc jumppas muutamaan kertaan ylös ja takas maahan... Kokonaisuudessaan treeni jäi selvästi plussalle, vaikka tuo vinkuminen ärsyttääkin.




Pitkäperjantaina kumottiin viime vuoden vannomiset ja osallistuttiin Heinolassa möllitokokisoihin, tuomarina Susanna Berghäll. Paikka oli sisähalli, jossa keinonurmimatto. Tämä matto koitui vähän meidän kohtaloksi, sillä se haisi Taavin mielestä niin julmetun hyvälle, että sen nenä oli lähes liimattuna maahan ja pitihän sitä mattoa jopa jossain välissä vähän lussuttaakin... Tämän lisäksi ääntä löytyi vaikka muille jakaa. Noin kamalaa haistelua ja ääntelyä ei ole koskaan ollut missään ja se vaikutti voimakkaasti saamiimme pisteisiin ja selkeesti meiltä puuttui se yhdessä tekemisen meininki, joka muuten on löytyynyt meidän viime aikojen treeneihin. Hyvin huomasi, että tutuissa paikoissa tuttujen kesken treenaaminen on ihan eri asia kuin uusi ja vieras paikka. Mutta silti mulla oli kokeen jälkeen aika voittajafiilis; mein paikkis onnistui!

Kaikki liikkeet meni liikkeinä aika hyvin mutta vaikka saimme seuraamisesta kehuja, oli se mun mielestä aika surkeaa. Hypyssä Taavi törmäs muhun todella voimakkaasti, kapulan pito olisi kuulemma saanut olla tiukempaa ja kaukoissa istumaannousu vaati kaksi käsyä ja hämmästyksekseni myös liikkeestä maahan vaati toisen käskyn. Mutta me uskallettiin osallistua vieraassa paikasssa vieraiden koirien kanssa mölleihin ja odotteluaikoinakin Taavi lähes viisveisasi muista koirista. Paikkamakuu oli viimeisenä ja Tapsa rivin reunimmaisena. Mulla oli kuitekin täysi luotto siihen ja uskalsin hyvin jättää sen täyden matkan päähän. Maahan se tosin meni vieruskaverin käskystä... Vaikka esitimme muille pääsiäisviihdettä koko rahan edestä, olen tyytyväinen että mentiin! 

Möllitokon pisteet:
      - paikalla makaaminen 1 min 7 (vinkuminen ja kaverin käskystä maahan meno rokotti pisteitä)
      - seuraaminen 8,5 (lähdön haukahdus ja muutama vinkuminen käännöksissä pudotti pisteitä)
      - maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 (tuplakäsky)
      - luoksetulo 10 (joku liike sentään onnistui)
      - noutoesineen pitäminen 9 (ote olisi voinut olla tiukempi (omasta mielestä kyllä vallan kelpo pito))
      - kouko-ohjaus 6 (vähän vinkumista ja istumaannousussa tuplakäsky) 
      - estehyppy 6 (vinkumista paikalle jäädessä ja voimakas törmäys)
      - kokonaisvaikutus 7 (liikkeiden välissä jatkuva ja lähes toivoton maan haistelu oli suurin syy tähän ja sitten se vinkuminen)

Kokonaispisteet 151,5 ja kakkostulos.


Lenkille olemme päässeet Remun kanssa.

Taavista tuli eno, kun Martta-sisko synnytti viisi ihanaa palleroa Kivasti-kennelille.

3 kommenttia:

  1. Hienoa kun ahkera paikkis harkanne on tuottanut tulosta. Hyvä työ!!! Niin sitä pitää :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa kun ahkera paikkis harkanne on tuottanut tulosta. Hyvä työ!!! Niin sitä pitää :)

    VastaaPoista
  3. Ooh, toi möllitokokoe on ollut hieno uskallus ja testi teille!
    Oottehan johonkin oikeaankin kokeeseen osallistumassa jo?

    Ärsyttää kun ollaan niin vähän ehditty taas sun kanssa lenkkeilemään.
    Joskus oisi kyllä kiva teidän ja Remunkin kanssa päästä kattomaan Läpättimen pääkopan toimintaa :)
    Kunhan aikataulut natsaa.

    VastaaPoista