Tokotukseksi meni tämä viikko

Tiistaitokon paikkamakuu meni tällä kertaa melko hyvin. Uskalsin jättää Tapsan irti, en tosin mennyt kovin kauas, mutta se vinkui vähän... Päivän ohjelmaan kuului peruuttaminen ja käännökset. Peruutusta tehtiin seinän vieressä ja Tapsa jo vähän hokasi mistä oli kyse. Täyskäännöksessä (mä käännyn vasemmalle ja Taavi pysyy siinä reiden vierellä koko ajan, tälle varmaan on joku virallinen nimikin, mut en tiiä mikä) Taavin kontakti tippuu ja halusin siihen neuvoja. Kontaktin tippuminen ei ole paha, mutta lähdettiin hakemaan siihen korjaukseksi palkan lentoa etuviistoon oikealle heti käännöksen jälkeen. Ihan joka kerralla Tapsa ei palkan lentoa huomannu, kun on niin tottunut kädestä palkkaamiseen, tehtiin sekä namilla että lelulla. Jatkosuunnitelmana tehdä palkkauksesta yllätyksellistä ja vaihtelevaa. Myös mun vasemman käden paikalla oli iso merkitys. Jos käsi oli lähellä vartaloani, oli käännös huomattavasti parempi kuin käden ollessa irti vartalosta. Täyskäännös oikealle oli tosi hyvä ja vasen täyskäännös meni juoksussa paremmin kuin kävellessä.

Paikkaistumista ja hyppyä harjoiteltiin myös. Istumisessa Tapsa painui ekaks muutaman kerran maahan, mutta sen hokattua kyseessä olevan istumisliike, niin homma toimi hyvin. Hyppy muuten huippu, mutta edelleen varmistan käsillä eteen tuloa. Eteen tuloa tehtiin myös ihan omana liikkeenä pienellä matkalla. Kesken näiden harjoitusten tuli nuori hoffiuros tervehtimään Taavia. Mä jouduin tyttömäisen panikoinnin valtaan, vaikka siihen ei tällä kertaa onneksi ollut syytä. Kohtaaminen sujui ystävällisessä hengessä ja siinä vaiheessa kun tokeennuin ja pääsin koirien luo yllätti Tapsa mut kykenemällä tulemaan vierelle ja seuraamalla hyvässä kontaktissa pois paikalta! Tämän jälkeen Tahvon piti kyllä omien harjoitusten tiimellyksessä vähän väliä vilkuilla hoffin suuntaan.


Välikevennyksrnä vähän pönötystä

Torstaina kylmänkosteassa +1 °C ja lähes säkkisumuisessa märässä marraskuun kelissä jäljestettiin  550 m pitkä jälki. Jälki vanheni n. 4 tuntia ja sinne oli ripoteltu hankkimani fh-jälkiesineet.

Juuri kun olin lähettämässä Taavia janalle, tuli puskista setä. Hetken rupattelu ei onneksi vienyt Tapsan keskittymiskykyä, vaan lähetyksen jälkeen jälki löytyi hyvin. Muutaman kerran piti kyllä katsella metsässä kävelevän miehen suuntaan.

Yritin koko jäljen pitää molemmat kädet liinassa, olla melko lähellä Taavia ja pitää vauhdin hitaana ja tasaisena. Esineiltä palkkasin useamman kerran. Esineen jälkeen 'uudelle' jäljelle lähetystä Taavi ei ehtinyt odotella, vaan viimeisen namin syötyään se pinkoi jo menemään. Yritin kuitenkin parhaani mukaan rauhoittaa esineiden jälkeistä jatkamista. Jälki oli kaikkinensa tosi hyvä, kulmat meni hienosti ja kaikki esineet löytyivät, aikaa meni vajaa 20 min. Todennäköisesti tämä oli vuoden viimeinen jälki, ensilumi satoi jo.



Illalla oltiin tokaa kertaa naapurikaupungin hallilla tokokurssilla. Voi että se hiekkapohja on hirveä, näin kosteilla keleillä kantautuu tassuissa ja vaatteissa ihan tolkuton määrä hiekkaa kotiin, vaikka kuin yrittää putsata ulkona.

Meitä oli tällä kertaa vain kolme ja aloitettiin kimppaseuruulla ohjatusti. Tehtii  ihan muutaman askeleen etenemiä ja käännöksiä. Tapsa keskittyi melko hyvin, vaikkakin perusasennot ei olleet ihan priimaa. Jättäviä tehtiin erotteluharjoituksena, Taavi osaa liikkeet, mutta edelleen istuminen saattaa vaihtua maahanmenoksi. Tätä pitää treenata lisää ja mun pitää muistaa keskittyä tosi tarkasti äänensävyjen eroihin eri käskyssä. Vauhtiluoksareita tehtiin useampi ja Taavi tuli kyllä kovaa, mutta vähän piti matkalla vilkaista hallin reunalla vuoroaan odottavia koiria. Lopuksi paikkamakuu ja paikkaistuminen. Molemmat ok, Tapsu irti, mutta en mennyt kauaksi. Olimme koiran naama aksapuolelle päin ja oli kyllä taas hurja häiriö sieltä puolelta. Suurimpien huutojen ja haukkumksien jälkeen kävin välipalkkaamassa. Hyvä suoritus meiltä!


Perjantaina aamulla käytiin ihan vähän omineen hömppätreenaamassa hallilla. Ihan vaan vähän ruutua ja kapulan viskomista ja häirittyä paikkamakuuta ja muutama merkin kierto ja pikkusen peruuttamista.


Sunnuntaina jälkiryhmän tottistreenit alkoi hyvin, Taavi paikkamakuussa picardiuroksen tehdessä omaa treeniään. Pientä vinkumista, mutta muuten jees. Me treenattiin käännöksiä. Oikealle ei ongelmaa, vasen ja täyskäännös tuottavat päänvaivaa, ainakin mulle. Tapsa yritti ihan sikana ja välillä meidän suoritus hipoi täydellisyyttä, mutta sitten oli niitä katastrofikäännöksiäkin. Vasemnalle käännyttäessä Taavi ikään kuin ottaa yhden askeleen taakse ennen kuin jatkaa taas eteenpäin. Yritettiin erilaisilla kävelyrytmeillä ja niillä olikin vaikutusta, kunhan vain oppis mikä se paras rytmi olis!!

Muutama vauhtiluoksari tehtiin myös ja sitten henkilöryhmää. Taavi sitten päätti kesken seuruun mennä moikkaamaan paikkamakuussa ollutta lansunarttua. Voi V ton koiruuden kanssa! Ihan kuin ei olis tarpeeksi vaikeeta ton paikkamakuun kanssa, niin pitää sitten vielä keksiä tommosta! Ja mä en kuulemma osaa olla koiralle tarpeeks vihanen... Joka tapauksessa jatkettiin henkilöryhmää ja se meni tosi loistavasti. Lopuksi vielä eteenmeno purkille. Ei voida jatkossa todellakaan viedä namipurkkia yhdessä eteenmenoon (tai ruutuun), kun tyyppi kiljuu minkä kerkee sen jälkeen. Pysyy kyllä hallinnassa, mutta huutaa kuin hyeena koko ajan. Eli jatkossa namipurkki viedään Tapsan näkemättä.


Tällä viikolla lenkkiseurana on ollut Remu-briard, jolla oli mukanaan ranskanbulldog Siiri. Siirin kanssa Tapsa olis voinut pistää leikiksi. Ja ehkä rankin lenkki ikinä tehtiin Kuisma-parsonin kanssa! Ensin tuli pataljoona sotapoikia kävellen ja pyörällä vastaa. Sen jälkeen jouduttiin keskelle sotatannerta, aika isot oli pommit ja sitten vielä rupes Kuisma vittuilemaan. Tapsa paineistu pommeista ja ammunnasta hieman ja siinä ehkä syy herkempään rähjäämiseen. Jos jotain positiivista yrittää hakea, niin rähjä ei jäänyt päälle ja koirat pystyivät kuitenkin melkein koko pitkän lenkin kulkemaan sivistyneesti.

Kuva Tiina Suuronen