Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Pelastushakutreenit mentiin kolmella valmiilla ukolla. Ei mitään ongelmia, hienot löydöt hyvillä ilmaisuilla pitkästä matkasta. Täytyy ruveta keksimään vähän jotain haasteita noihin treeneihin, kun tuntuu muuten menevän liian hyvin ;P.


Jälkitreeneissä kokeenomainen harjoitus, jossa maalimies lopussa ja ekaa kertaa meidän jäljelle tallottiin myös harha! Jälki oli noin tunnin vanha ja keli tuuleton ja kuiva.

Voi hurja kun on jotenkin sen kesäisen mun sössimän jäljen jälkeen ollu huono luotto tohon hommaan. Siis mun omaan tekemiseen, Taavihan homman handlaa. Nytkin oli jotenkin karmee, kun ei ollu mitään hajua jäljen kulkusuunnasta ja sitten kun oli vielä se harhakin siellä ja kun talloja oli maalina, niin ei kukaan ollut opastamassa.

Kaikesta huolimatta Taavi lähti janalle ihan kivasti, ensin vähän vinoon, mutta oikaisi suunnan ennen kuin ehdin sitä korjailla. Jälki löytyi ja veto oli tutun voimakas. Ensimmäinen esine jäi kuitenkin löytymättä ja Taavi vähän pyrki lähellä menevälle tielle. Oliko tähän syynä jäljentekijän kulkeminen maaliin juuri äsken tuota tietä pitkin ja siten voimakas haju vai joku muu? Tiedä häntä, mutta estin tielle menon ja sitten löytyi taas oikea jälki. Loput neljä esinettä löytyivät hyvin ja maalimies sieltä jäljen päästä, nyt ei Tapsu edes säikähtänyt sitä kuten edellisellä kerralla. Kyllä taas oli vähän vaikeeta mulla lopussa, kun olin ihan varma, että se maali on jossain muualla. Onneksi annoin Taavin tehdä työnsä ja saatiin onnistunut jälki. Menen taas vähän itseeni ja yritän olla itse jäljestämättä.


Eräänä aamuna ehdin vähän kotipihatokoilla. Noutoesineen pitoa metallikapulalla, vähänhän se ote voisi olla tiukempi. Tapsu pitää kuitenkin melko hyvin ja hakikin sen kerran kun heitin. Ruutua tehtiin useampi toisto ja kyllä nyt on tainnut lamppu syttyä. Ensimmäisen lähetyksen tein namille, loput ilman. Kaikki toistot oikein hyviä näin aloittelijalle. Kaukoja pari maasta istumaan nousua.

Seuraaminen on edelleen vähän mitä sattuu, mutta ollaan selvästi parannettu. Tätä pitää nyt vaan jaksaa hinkata ja koittaa saada treenistä yllätyksellistä ja monipuolista ja vaihtelevaa... ei ole helppoa mulle, kangistun kaavoihin niin opeasti! Luoksetulo oli kivan vauhdikas ja voi sitä edestä sivulle tuloa, se oli niin hieno! Liikkeestä maahan meno oli myös sitä vähän haahuilevaa seuraamista lukuun ottamatta hyvä.


Perjantaina kävi Paavo vähän hieromassa. Vaikka viime kerrasta on jo aikaa, muisti Tapsuli mistä on kyse. Paavon tervehdittyään pyrrinen paineli makkarin lattialle pötkölleen. Ei se kauaa siinä ollut, kun Paavolla meni hetki saapua paikalle ja kaivella kansiostaan Taavin tiedot jne. Mutta kun päästiin aloittamaan, niin homma sujuin hienosti. Yhden kerran Taavi nousi ylös sen oloisena, että nyt mä syön ton hierojan. Pieni tauko ja homma jatkui hyvin. Muutaman kerran jouduin painamaan Taavin pään alas, mutta muuten ei tarvinnut Taaviin puuttua. Suurimman osan ajasta koira vain pötkötti täysin rentona silmät puoliummessa. Välillä Taavi läähättää voimakkaasti, vaikka muuten on rento ja silmät lurpassa. Kropasta ei löytynyt mitään erityistä.


Kun Paavo oli lähtenyt, pakkasin itseni, Taavin ja tavarat autoon ja suuntasimme Lintukotoon Tottakai -päiville. Perjantai meni majoittuessa, lenkillä, syödessä, saunoessa ja höpötellessä.

Kuva Pieta Luukkonen

Lauantai aloitettiin hakutreeneillä. Taaville neljä ukkoa ja yksi tyhjä. Ukonilma jyrisi jossain lähellä ja laitan sen piikkiin, että Taavi ei ollut ihan parhaimmillaan. Kyllä kaikki ukot löytyivät, mutta viimeistä ukkoa lukuun ottamatta haukut olivat vähän epävarmoja ja yhdelle ukolle jouduin lähettämään Taavin pariin kertaan sen käännyttyä liian aikaisin radansuuntaisesti. Tyhjälle lähti oikein hyvällä vauhdilla.

Kuva Ville Heikkinen

Seuraavana vuorossa oli BH-treeni. Kentällä lähes kaikki isot koirat ja pienetkin leikkimässä. Ensin käveltiin kaavio ilman koiria ja sitten tehtiin osa kaaviosta ja jättävät sekä henkilöryhmä koiran kanssa. Meillä seuraaminen oli aluksi vähän väljää, mutta parani muutaman metrin jälkeen. Tekemistä siinä vielä on... Mutta noin muuten meni oikein kivasti. Jättävät toimi hienosti ja henkilöryhmä meni sekä hihnassa että ilman mun mielestä loistavasti! Siihen olen myös erityisen tyytyväinen, miten Taavi jaksoi lähes koko ajan olla tosi rento, vaikka kentällä oli paljon koiria ja välillä nuoremmat vähän kähinöikin siellä. Käytin tilaisuutta hyväkseni paikkamakuun treenaamiseen.


Viimeinen päivän aihe oli nose work. Tähän olimme saaneet ennakkotehtävänä ohjeet harjoitella kotona pilttipurkin haistelua, johon olimme valinneet jonkin hajun. Mulla purkissa oli sitruunateepussi ja kotiharjoittelussa Tapsa hokasi todella nopeasti mitä siltä haetaan. Lintukodossa sitten tehtiin muutama kierros harjoitteita seuraavasti:
Ensin koira jätettiin pienen matkan päähän ja itse mentiin penkin taakse seisomaan. Hajupurkki oli penkillä ja koira kutsuttiin haistelemaan. Kun koira painoi nenänsä purkille, se palkattiin.


Seuraavalla kierroksella lisättiin tyhjä purkki ja palkka oikean purkin haistelusta. Ja jos homma onnistui hyvin, vaihdeltiin purkkien paikkaa. Taidettiin tehdä kaikkiaan kolme kierrosta. Koiralle ei annettu mitään käskyjä, vaan sen tuli itse ratkaista mitä siltä haetaan. Taavi oli hyvä ja yritän jatkaa tätä treeniä kotonakin, jos vaikka saisin koulutettua tuosta karvahirmusta kanttarellikoiran. Myös tunnistusnoudon harjoittelussa tätä voisi yrittää hyödyntää.

Kuvat Pieta Luukkonen:

Tapsu odottaa lupaa päästä purkille

Haistelua

Lisää haistelua

Sunnuntaina treenattiin vielä esineruutua ja tokoa. Ruudussa Taavi yllätti todella positiivisesti! Tapsulle oli tallattuun ruutuun laitettu kolme esinettä polkumallisesti peräjälkeen. Taavi ei nähnyt esineiden vientiä ja silti se lähti innoissaan metsään ja etsi sieltä ripeästi ensimmäisen esineen. Erikoista oli se, että esineen löydyttä Taavi poimi sen suuhunsa, mutta jatkoi matkaa vielä eteenpäin. Teki melkoisen lenkin ennen kuin hämmästykseltäni sain sen huudeltua oikeaan suuntaan. Esine tuli sitten vauhdilla mulle. Edelleenkään en vaadi mitään luovutusasentoja, katotaan niitä sitten kun esineiden etsintä on varmempaa.

Toiselle esineelle Taavi lähti edelleen innoissaan ja toi nopeasti toisen esineen. Kolmannellekin se lähti innokkaasti ja sitä se joutui oikein etsimään. Mutta se etsi hyvin ja motivaatio riitti ja viimeinenkin esine palautui! Mä olin niin tyytyväinen! Esinemotivaatio on selvästi kasvanut, kun olemme oppineet vähän leikkimään. Nytkin sain Taavia leikitettyä kivasti jokaisen palautuksen jälkeen.


Tokoa tehtiin Annen ja Kodan kanssa, vähän oli hapuilevaa, kun ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia. Vähän kaikkea tehtiin ja Taavi oli ihan kivassa vireessä. Aloitettiin paikkiksella, hyvin meni. Vähän oli aluksi ympäristön katselua, mutta loppua kohti Taavi paransi muhun keskittymistään.

Anne neuvoi luopumistreeniä kontaktin parantamiseen. Tehtiin niin, että Tapsu laitettiin istumaan (ei perusasentoon) ja Anne yritti houkutella sitä nameilla. Ei tarvinnu palauttaa Tapsu kuin pari kertaa istualleen, kun se hokasi mistä on kyse. Ollaan kotona tehty myös näitä luopumisharjoituksia, mutta nyt oli eka kerta kun joku toinen houkuttelee. Ei se mua kattonut kertaakaan, mutta varmaan jos näitä harjoituksia päästäisiin tekemään apparin kanssa lisää, saisin sen varmaan parantamaan kontaktia.

Kaukot oli hyvät, luoksetulossa Tapsu tuli sivulle... hyppy oli tällä kertaa oikein kiva, seuraamista tehtiin vähän useilla käännöksillä kivalla kontaktilla. Kapulan pitoa tehtiin sekä puisella että metallisella, metallilla aika hento ote. Kiitos seurasta ja vinkeistä Anne!


Ihan huippuhauska viikonloppu! Kiitos kaikille!! On vaan niin kiva päästä touhuamaan ja juttelemaan muiden pyrri-ihmisten kanssa. Ollaan niin samantyylisiä ja ymmärretään toisiamme. Ja omat haasteet, ihmettelyt ja epäilyt koiran kanssa tuntuvat heti vähäpätöisemmiltä kun huomaa, ettei olekaan ainut jonka koira tekee jotain. Taavikin karkasi huoneesta vain kolme kertaa =)

Taavi ja Foca Pietan kuvaamina

Pentuhömppää: