Vähän treeniä ja erkkarit

Keskiviikkona oltiin uudella radalla pahaporukalla. Maasto oli aika monimuotoinen, kumpareita ja paikoin hyvä näkyvyys, paikoin vähän peiteisempää! Tykkäsin paikasta. Keli oli todella tuulinen, myrskypuuskia ajoittain.

Tapsalle neljä ukkoa, joista kaksi ekaa haamuina ja kaksi muistikuvina. Haettiin siis suoruutta pistoon ja palkkaus oli 5 - 7 haukun jälkeen. Haamut meni oikein hyvin, paitsi ekaa ukkoa oli Taavi vähän lipaissut poskesta, vaikka mm oli yrittänyt kiinnittää huomion palkkapurkkiin... Muistikuvat onnistuivat myös hienosti ja tänään saatiinkin neljä todella hyvää suoraa pistoa. Täytyy jatkossakin tehdä pienillä avuilla ukkoja, niin saadaan suoruutta vahvistetuksi, eikä tarvi kutsua koiraa pois kesken. Lisäksi hallinta oli mielestäni ihan hyvää, Taavi malttaa jo aika kivasti kulkea mukana ukolta takaisin keskilinjalle.

Harmi kun tulee noihin treeneihin muiden menojen takia taas useamman viikon tauko...


Torstaina oli vuorossa jälkitreenit ja voi mitkö treenit olikin! Taavin tähän asti vaikein ja paras jälki!! Keli oli kevyesti tuulinen viileä suomalainen kesäsää. Vieraan tekemä jälki, jolla pituutta karkeasti arvioiden kilometrin verran. Jälki vanheni noin tunnin.

Taavi lähti janalle (n. 5m) hyvin ja lähti ensin oikeaan suuntaan, vaihtoi suunnan takajäljeksi, mutta korjasi kuitenkin kuonon kohti oikeaa suuntaa ja sitten mentiin. Jarruttelin tosi voimakkaasti ja se tuntui auttavan ja pitävän Taavin tarkemmin jäljellä. Jälki kulki kangasmetsässä polkujen yli ja osin hiekkarinnettä ylös ja sitten oikein kuivalla jäkälä/sammal -pohjalla.

Kesken jäljestyksen ilmestyi jostain kaksipyöräinen helvetinvehje eli crossipyörä päristelemään polkuja pitkin. Mä niin vihaan noita vehkeitä tai lähinnä sitä että niillä ajetaan missä ja miten sattuu ihan reikä päässä!!! No, pärrän hurjastellessa ohi Taavi nosti päätä ja seurasi hetken vehkeen menoa, mutta jatkoi sitten hommia. Tuo kaamea kapistus tietenkin ajoi juuri Tapsan jälkeä pitkin rinnettä alas... tullessamme jäljen kulmaan, joka kääntyi mopon jäjelle, Taavi meni ensin muutaman metrin yli jäljestä ja pyöri hetken, mutta löysi kuitenkin oikean suunnan ja paineli mäkeä ylös pakokaasun katkusta ja sotketusta hiekasta huolimatta. Loppuosa jäljestä meni myös hyvin.

Jarruttelua sai lopussa vähän vähentää, mutta liina tiukalla mentiin koko matka. Kulmat onnistuivat tänään hienosti ja kaikki seitsemän esinettä tai keppiä löytyivät. Upea suoritus!! Mun pitäis tehä enemmän näitä jälkiä, joista en tiedä missä ne menee. Sitä tahtomattaankin vaikuttaa koiran menoon jos tietää missä jälki menee. Näin myös oppii lukemaam koiraa paremmin.


Perjantaina vuorossa paikkamakuu, henkilöryhmä ja ampumaharjoitus. Paikkamakuu meni hyvin. Häiriökoiria oli kahdesta neljään ja taas muutama kävi tekemässä maahanmeno ja istumisharjoituksia ihan Taavin edessä. Ja mun suureksi yllätykseksi ja helpotukseksi Taavi kesti maassa hyvin. Kovasti se rauhoittelee itseään lipomalla ja kääntämällä katsetta pois, mikä on sata kertaa parempi kuin toisen koiran tuijottaminen ja räyhääminen.

Tehtiin kolme toistoa, joista viimeisessä Taavi oli irti. Täytyy myöntää sen vähän jännittäneen mua, mutta turhaan. Näitä lisää ja ehkä se luotto paikkikseen palaa!

Henkilöryhmästä ei meinannut tulla mitään, Tapsa oli jotenkin levoton, eikä jaksanut keskittyä tekemiseen. Mentiin sitten vähän syrjemmälle tekemään omineen tottistreeniä ja se meni hyvin.

Lopuksi lähdettiin paukkuvarman flätin kanssa "lenkille". Laukauksia tuli neljä ja Taavi kyllä paineistui niistä selvästi aika paljon, ei auttanut fätin rento esimerkki. Kova kiire sillä tuli autolle ja palautuminen vei taas hetken. Täytyy kai mennä asekaupoille ja ruveta kotona siedättämään paukkuihin...


Lauantaina kello soi ennen kukonlaulua ja matkasimme Tammelaan Mustialan kartanolle Suomen Pyreneläisten erikoisnäyttelyyn. Paimenilla oli tuomarina ranskalainen Michel Thebault. Hän oli todella tarkka ja perusteellinen, ei todellakaan mikään erimaatti. Tutki jokaista koiraa pitkään ja hartaasti ja vain harva sai ERIn. Hampaatkin hän kopeloi jokaista takahammasta myöden ja kallonmuodon tutki koko kämmenen otteilla. Arvostelu oli kaikin puolin tarkkaa ja tiukkaa.

Taavi antoi kopeloida itsensä todella hyvin, olin tosi tyytyväinen sen käytökseen. Kimppakehässä pari pientä rähähdystä, muuten oikein mallikasta menoa.

Taavi sai ERIn ja sijoittui avoimen luokan kolmanneksi. Tähän ERIin täytyy olla todella tyytyväinen, sen verran hintsusti niitä jaettiin! Arvostelu kuului näin:

Ja sama suomeksi:

2 V,Hyvä napakka selkä, hyvä encolure. Erittäin hyvä luusto, Erinom. kulmaukset. Hieman pihtikintut takana Täydellinen hampaisto, hyvä leuka, erinom. pigmentti, hyvän muotoinen kallo, korvat hieman raskaat, liikkeet keveät ja säännölliset. Normaali luonne.

Tuo encolure on googlen mukaan kaula-aukko, että ehkä sillä tairkoitetaan hyvää kaulaa tai kaulakarvoitusta tms.?

Lisäksi esiinnyimme kasvattajakehässä: Tottakai ROP -kasvattaja ja BIS kasvattaja kakkonen (meniköhän se noin?).

Taavin sisko Maisa sai sertin valioituen ja ollen lopulta BIS kolmonen. Ihan huippua Maisa!!

Kyllä oli kiva nähdä muita pyrri-ihmisiä ja saada vertaistukea. Voi miten hienoja koiria meillä kaikilla on. Ja aika samanlaisia hullukurisia koheltajia lopun pelin. Se todettiin, että pyrrin kanssa eläminen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta se on niin antoisaa, ettei siitä vaihtaisi mihinkään!

ihana Maisa-sisko

ROP veteraani Selma

Velipoika Zero. Veljekset eivät oikein tykänneet toisistaan...

Tarkka tuomari

BIS1:lle kelpais ruoka =)

BIS palkitut