Taavin Touhut & Sinnin Seikkailut: Lampaita, leikkiä, siedätystä, treenejä ja kamalasti kuvia ja videoita

Viikko sitten lauantaina oltiin Woollandiassa Somerolla paimentamassa pyrriyhdistyksen paimennuspäivillä. Oli ihan kivaa, vaikka tuuli olikin niin kova, että meinas viedä mut mennessään ja melko hyvästä vaatevarautumisesta huolimatta meinasi tulla välillä vilu. Tuuli sai myös Tapsan silmät rähmimään, kai hiekkapölyä oli ilmassa niin paljon, että sen silmät ei tykänny. Taavi pääsi päivän aikana kolme kertaa lampaille.

Ensimmäinen kerta käveltiin vain liinassa lampaiden perässä. Taavia vähän häiritsi viereisessä pyörössä ja sen ympärillä olleet beussit ja meidän pyörön ympärillä vuoroaan odottavat pyrrit. Se ei oikein pystynyt keskittymään lampaisiin, homma meni enemmänkin toisten koirien tuijotteluksi.

Toisella kerralla lampaat kiinnosti jo enemmän ja tehtiin perässä kävellen pysäytyksiä ja kuljeteltiin lampaita sinne tänne. Taavi oli hyvin kuulolla ja totteli hienosti "odota"-käskyä.

Kolmannella kerralla Taavi oli jo vapaana (liina roikkui kyllä varoiksi perässä) ja minä lampaiden edessa sauvan kanssa. Voi luoja kun tuo liikkuminen voi olla vaikeaa. Heti kun pitää kulkea takaperin ja miettiä omaa ja koiran liikkumista, niin ei meinaa millään onnistua. Mutta ihan hienosti Tahvo teki hommia. Huomaa viime vuoteen eroa, ikä on tuonut selvää malttia ja hallittavuutta.

Väliaikoina hengattiin aina välillä muiden koirien seassa ja lähes koko ajan Taavi oli oikein rennon oloinen. Beauceronit saivat kulkea ohi ihan rauhassa ja tilan omat koirat kävivät välillä nuuhkimassa. Tyttöpyrreistä Taavi olis tykänny tosi paljon, pojat ei sitten olleet ihan niin kivoja, mutta ei siinäkään mitään suurempaa. Masiakin käytiin vähän nuuhkimassa. Ihan suoraan vastaan tulevat koirat olivat ne vaikeimmat ja niiden kohdalla saattoi vähän karvat nousta niskassa pystyyn ja vähän piti haukkuakin, mutta tilanne meni ehkä nopeammin ohi kuin aikaisemmin.

Kuvat Claudia Ottka

Tiistaina olin pehatreeneissä taas siedättämässä Taavia toisiin koiriin. Kolme eri urosta nähtiin ja kaikkien kohdalla Taavi oli ihan rento ja välinpitämätön tai sitten enemmänkin iloisesti menossa katsomaan niitä kuin rähjäämässä. Tyrnistä se meni ihan sekaisin,vaikkei sitä edes oikein nähnyt. Ei paljon jauhelihaherkku kiinnostanut, kun olis kieli pitkällä pitänyt päästä Tyrniä haistelemaan. Kaupunkilenkit on myös menneet hyvin niiden muutamien koirien kohdalla, joihin olemme törmänneet.

Oli mulle taas neljä ukkoa ripoteltu raunioihin, vaikka omat ajatukset on nyt enemmän tuon käytöksen muokkaamisessa kuin missään muussa. Ehkä ihan kiva Taavin tehä kuitenkin muitakin juttuja.

Edelleen se liikkuminen siellä raunioilla on mulle se haastavin juttu. En jotenkin osaa hahmottaa aluetta ja suunnitella miten se olisi paras kiertää. Joka kerta on erilainen tuuli ja niitä piiloja on sillä alueella aika helvetisti. Tänään yritin kuitenkin lähetellä Taavia vähän tarkemmin eri kohteisiin, viimeksihän se teki töitä aika itsenäisesti. Aika hyvin Tapsu meni sinne minne mä sen halusin menevän ja hienosti kävi kaikenlaisissa putkissa ja onkaloissa tarkistamassa.

Pari ukkoa löytyi aika helposti, muutamaa edelliselle koiralle käytössä ollutta piiloa Taavi haisteli tosi tarkasti ja mä jo hämäännyin ja ihmettelin, miksei se ilmaise. Ajattelin sitten palata siihen kohtaan myöhemmin uudestaan. Taavi kuitenkin tiesi ettei siellä ketään ole ja uudella kiekalla ei enää ollut niistä piiloista/alueista kiinnostunut. Kyllä tuo koiranluku on haastavaa!

Yksi ukko oli piilossa isossa pystyssä olevassa viemäriputkessa. Taavi ilmaisi ensin vaakaputken pystyputken alapuolella, mutta vaihtoi kesken kaiken pystyputkeen. Oliko ukko molemmissa putkissa vai kulkeutuiko vain haju hämäävästi?. Nostettiin ensin pystyputken ukko ja sitten tarkistettiin tyhjä vaakaputki.

Viimeinen ukko oli killeri mulle. Se oli roskiksessa, jonka viereisestä roskiksesta Taavi löysi tokan ukon. Eihän mulle tullu mieleen haistattaa kaikkia viereisiä roskiksia löydön jälkeen vaan matka jatkui. Ja kyllähän Taavi sille ekalle roskisukolle haukkui sillälailla hassussa paikassa roskisten välissä, että olis pitäny siitä jo älytä tarkistuttaa muutkin pöntöt... Uudella yrittämällä Taavi sitten ilmaisi sen viereisenkin roskiksen.

Osa rauniorataa (kuva Satu Polukselta)

Torstaina olimme Tiina Bångin vetämässä tottissemmassa. Oli todella mukavan tuntuinen kouluttaja, menisin uudestaankin.

Aluksi otettiin paikkamakuut, Taavi liinassa. Hyvä niin, sillä rivissä yksi koira vähän häröili ja Tapsa oli ampaisemassa sinne. Liinan päässä oli Milla, jolla loistava tilannetaju ja ajoitus. Taavi sai pienen nypyn liinasta sivulle ja oli ihan kiltisti maassa loppuajan. Näitä tarvittaisiin varmasti todella paljon lisää. Harmi kun tuon treeniseuran saaminen on niin kiven alla varsinkin nyt kun ei ole ryhmäpaikkaa tokoon. (Motivaatio edelleen toko suhteen olematon, että ehkä ihan hyvä ettei ole sitä ryhmäpaikkaa... tai sit motivaatio vois nousta, jos olis porukka, missä treenata...)

Yksilövuoroilla käytiin ensin läpi seuraamista. Siinä lähinnä ensimmäisellä askeleella putoavaa katsekontaktia. Taavi siis aina pudottaa kontaktin ekalla askeleella, mutta kontakti palaa sen jälkeen. Tosin vilkuileehan se pidemmilläkin matkoilla... Tähän auttavana reseptinä saimme ohjeen harjoitella niin, että ensin tehdään paikaltaan käännös oikealle, kaksi askelta, pysähdys ja sitten taas liikkeelle. Hurjan hyvin paransi Tapsa tuota ekan askeleen kontaktia jo tuon pienen harjoitusajan puitteissa. Tuohon matkalla vilkuiluun onkin sitten vaikeampi puuttua, kun Taavi on niiiin älyttömän nopea, että mä en ehdi reagoida siihen. Sen katse on jo taikaisin mussa, ennen kuin ehdin edes ajatella asiasta huomauttamista. Ehkä tämäkin paranee ajan kanssa tekemällä vain pieniä onnistuneita pätkiä...

Toisella sessiolla käytiin läpi sitä, miten kaukot opetetaan. Ensin pitäisi päättää onko etu- vai takapää paikoillaan ja sitten oli vielä joku pompun kautta tekeminen, mikä ei kyllä ihan auennut mulle. Mutta siis tosi pienissä erissä ja hirveän pitkään niin, että ei mene kauaksi koirasta. Tämä aihe vaatisi kyllä multa lisää perehtymistä erilaisiin tapoihin opettaa asia...

Taavi sai kovasti kehuja erittäin hyvästä peräpään käytöstä ja nopeudesta, mikä on kyllä jossain asioissa mulle haastavaa =)

Kuvat Milla Ristola:

Kaukojen opettelua

Tässäkin opetellaan kaukoja, ehkä ;)

Aika rankkaa oli tokoilla

Kerkesin myös käydä katsomassa tällä viikolla ällösöpöjä pyrripalleroita Seijalla <3

Viikon päätteeksi käytiin vielä sunnuntaina mätsäilemässä eli siedättymässä muihin. Muuten meni tosi hyvin, mutta sitten siellä oli yksi venhäterrieri. Mä en tiedä mikä niissä on, kun ei olla nähty niitä kuin muutamassa mätsärissä ja näyttelyssä koko Taavin ikänä ja niiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa. Tai siis Taavin mielestä ne on ihan kauheita ja niille pitää huutaa. Ja tietenkin me saatiin se vehnis pariksi sinne kehään =/. Tähän nähden kehä meni tosi hyvin, vain yksi pieni rähähdys. Saatiin sininen nauha, kun tuomarin mielestä Taavi liikkuu niin kamalan rumasti ja on hirveän ahdas takaa. Sijoituttiin lopulta sinisten neljänneksi.