Leiriviikonloppu

Perjantaina saavuimme alkuillasta leiripaikalle majoittumaan ja odottelemaan, että kaikki saapuvat paikalle. Sain onnekseni Taavin kanssa oman huoneen. Huoneen jakaminen vieraan koiran kanssa tuntui lähes mahdottomalta ajatukselta. Kimppahuoneessa Tapsan olisi pitänyt olla koko ajan häkissä, kun muuten meno olisi varmasti mennyt tavalla tai toisella liian hurjaksi. Ja vieraan koiran läsnä ollessa Tapsa tuskin olisi pystynyt lepäämään, vaikka koirat olisivatkin olleet häkeissä. Minusta nyt vaan tuntuu pahalta pitää pikkumiestä esim. koko yö häkissä, kun se rauhoittuu paljon paremmin sängyn alle. Häkissä olossa ei ole mitään ongelmaa, jos häkki on autossa, mutta sisätiloissa Taavi ei siellä oikein tunnu viihtyvän... Ja yö autossa nyt vasta mahdottomalta ajatukselta tuntuukin, kyllä murukoiran pitää päästä kainaloon, jos se niin tahtoo :P

Illan ohjelmassa oli vapaata lenkkeilyä ja esineruutua. Taaville otettiin ruutu kahdella esineellä, jotka molemmat olivat melko lähellä lähetyspaikkaa. Molemmille esineille se juoksi ekalla lähetyksellä lähes alueen takarajalle, taisi olla ihmistä etsimässä =) ja sitten toisella yrittämällä löysi esineen, noukki sen matkaa ja toi melkein mulle asti. Ihan kohtalainen suoritus siihen nähden, että esineruutua on tullut tehdyksi muistaakseni kaksi kertaa...?

Lauantaina osallistuin metsäjälkeilyyn, kouluttajana Tiina Taalikka. Päivän aikana tehtiin kaksi jälkiharjoitusta niin, että ensimmäisellä jäljellä Taaville oli viisi keppiä, jäljen pituus oli parisataa metriä, siinä oli yksi suora kulma ja iso kaarros ja jälki oli vieraan tekemä. Lähetyksessä oli myös n. viiden metrin jana. Kepit oli makupalapussissa hajustettuja.

Taavi lähti janalle hyvin ja bongasi jäljen loistavasti. Pieni suunnan tarkistus ja sitten lähdettiin reippaalla vauhdilla etenemään. Taavi ilmaisi kaikki kepit ja kulmassa teki pienen kaarroksen, mutta lähti siitäkin hyvin oikeaan suuntaan. Ihan huippusuoritus!

Toinen jälki oli samanmoinen, mutta hiukan lyhyempi ja siinä oli neljä keppiä, joita ei ollut hajustettu kuin ihmisen käsissä. Janalle lähtö meni tässäkin hyvin ja oikea suunta löytyi, mutta sitten tapahtui jotain ja Tapsa härväs jonkin aikaa ja musta tuntu jo, ettei sillä ole mitään hajua missä mennään. Sitten se kuitenkin ilmaisi kepin ja jatkoi matkaa määrätietoisesti ilmaisten myös toisen kepin. Jäljen kaksi ensimmäistä keppiä jäivät ilmaisematta.

Jatkossa teemme siis lisää janoja ja keppejä jäljelle niin, että parin seuraavan treenin ajan ne ovat namihajustettuja ja sitten voisi jo kokeilla ihan ilman lisähajujakin. Ja jälkien pitäisi pääsääntöisesti olla jonkun muun kuin mun tekemiä. Mun pitää panostaa ilmaisun palkkaukseen, että ehdin ajoissa. Mutta ihan hyvällä mallilla ollaan =)


Sunnuntai oli hakuhommia, kouluttajana Ari Starck (ihan huippu, tykkäsin tosi paljon). Vedettiin pitkä harjoitus, jossa kaikkien koirat kävivät radalla kaksi kertaa. Ensin Taaville oli kaksi haamua, joilta toivottiin myös ilmaisua ilman maalimiehen avustusta (haukku tai kaksi). Molemmille upposi tosi hienosti suoraan, mutta Tapsan haukut on vähän vienoja, joten niiden kuuluvuus ei ole ihan paras mahdollinen, vielä, mutta se yritti kuitenkin haukkua maalimiehen löydettyään.

Toisella kierroksella haamuja oli kolme, muuten sama homma. Ensimmäiselle ukolle Taavi upposi taas tosi hyvin, mutta kun mitään ei alkanut kuulua, niin lähdin hissukseen maalimiehen luo. Löysin Taavin viiden metrin päästä ukosta nuolemasta tassuaan. Ukolle mennessään Taavi oli käynyt ukolla, mutta se oli satuttanut toisen etujalkansa ja se oli vähän linkuttanut sitä. Namipurkki ei ollut ollenkaan kiinnostanut ja se oli nilkuttanut syrjemmälle nuolemaan tassuaan. Jalasta ei mitään kuitenkaan löytynyt ja keskilinjalle mentäessä Taavi ei enää edes ontunut.

Toiselle ukolle Tapsa upposi hyvin, mutta oli ensin jäänyt hieman kauas ukosta haukahtelemaan. Olisiko äskeinen tassuun sattuminen maalimiehen lähellä jotenkin vaikuttanut tähän? No, Tapsa oli kuitenkin pienellä houkuttelulla tullut sitten lähemmäksi. Kolmas ukko meni sitten taas kokonaisuutena ihan hyvin.

Ekan kierroksen jälkeen tehtiin Taaville myös erillinen ilmaisuharjoitus, jossa kolmella kerralla oli jo nähtävissä selvää kehitystä. Kyllä meistä vielä kelpo hakukoirakko tulee!

Arin neuvot jatkoa varten olivat seuraavat: ääniavut pois kokonaan, maalimiehet aina hyvin piiloon, jottei silmillä etsiminen onnistu, tuulia on tarkkailtava ja otettava ne huomioon jo mm:n piilolle menossa (piilolle aina tuulen alapuolelta). Ilmaisutreenejä pitää tehdä nyt tosi paljon, että saadaan haukku kuntoon. Haamuilla jatketaan niin, että haamu pienenee koko ajan, lopulta vain käsi näkyy keskilinjalle. Mun on myös kiinnitettävä siihen huomiota, että Taavi ihan oikeasti näkee haamuun, kun se kuitenkin on noin pieni. Ja jos koira lähtee vinoon, niin se kutsutaan takaisin ja lähetetään uudestaan.

Kun suorat pistot onnistuvat satavarmasti valmiille ukoille, ruvetaan ottamaan mukaan tyhjiä pistoja. Näillä sitten jatketaan vähitellen rataa pidentäen koiran kehityksen mukaan. Umpparit on sitten kuulemma ihan helppoja kun koira osaa varmasti valmiin.


Ihan loistava viikonloppu siis takana, vaikka keli olikin aivan järkyttävän kuuma. Se myös harmittavasti näkyi koirien jaksamisessa ja siksi mä jätinkin lauantai-illan esineruutu ja tottistreenit väliin, jotta pikkumies saisi vähän levättyä. Taaviin olen kyllä tosi tyytyväinen. Pitkien treenien lisäksi leirielämä oli sille varmasti omalla tavallaan väsyttävä kokemus; uusi paikka, paljon koiria, paljon autossa odottamista, yksin vieraassa huoneessa oloa, outoja ääniä oven takana... Ja me käytiin molemmat uimassa! =)