Alkuun vietinnostatusta namihärnillä ja sitten aika paljon seurattiin jousikättä apuna käyttäen. Meni hyvin, eikä ukotkaan haitanneet. Välillä Tapsa vähän vilkuili, mutta tosi vähän. Myös istumista, seisomista ja makuuta otettiin vähän. Liekö pientä hienohelmaisuutta, mutta kurainen kentän pinta ei oikein innostanut Taavia maahan. Lisää viettiä ja taas vähän seurattiin, käännöksiä, pysähdyksiä, juoksua, kävelyä ja mutkittelua, hieno suoritus. Käsi saa olla jo ajoittain melko kauan ylhäällä.
Tehtiin myös paikkamakuuta ja siitä luoksetuloa muutaman kerra. Hyvin tuo raitapaituli pysyy paikoillaan, tänne -käskyn sai tänään toistaa pariin kertaan, sen verran mielenkiintoista katseltavaa vesakon raivaus oli. Vauhtia yritin saada lisää sillä, että peruutan itse karkuun ja kyllä se näytti toimivan. Kokonaisuudessaan ihan loistava treeni!
Kotimatkalla koukattiin keskustaan pienelle kävelylle. Hyvää harjoitusta pieni ihmis- ja autovilinä metsäläiselle.
Loppupäiväksi pyrähdettiinkin sitten Hyvinkäälle katsomaan ihanaista Nuttusta. Vaikka viime näkemästä on jo aikaa, niin hyvin löytyi lähes yhteinen sävel. Mitä nyt Nuttu välillä vähän hermostui Taaviin, kun se oli koko ajan kuono Nutun ahterissa eikä aina ihan niin hellällä otteella...
Tehtiin pitkä metsälenkki, koiruudet saivat riekkua rauhassa ja me Jennin kanssa parannettiin maailmaa.
Onhan tuo Tapsa melkoinen tohelo ja koheltaja Nuttuun verrattuna, kai se Tapetsukin vähän rauhoittuu kunhan ikää karttuu. Ihania muruja molemmat <3
Tässä luokattoman huonoja valokuvia vauhdikkaista kavereista:
Tänään oli taas junnutottiksen vuoro ja me oltiin niin liekeissä Tapsan kanssa! Hyvä vietinnostatus alkuun ja seuraamisten välillä vietinkohotusta. Tehtiin taas seuraamista, istumista, maahan menoa, seisomista ja edestä sivulle tuloa.
Seuraaminen menee hyvin, pitkillä yhtäjaksoisilla pätkillä Tapsa (ja varmaan myös vähän minä) herpaantuu ja siihen sainkin hyvän vinkin, kun koira jää vaikka katselemaan jotain, niin ite ilolla karkuun ja näin on taas koiran mielenkiinto minussa, eikä jossain ihan muussa. Mähän olen aikaisemmin jäänyt houkuttelemaan Taavia, mutta jatkossa koitetaan mennä karkuun. Nää on niin helppoja juttuja, mutta kun ei niitä vaan tuolla itekseen tehdessä tajua.
Maahan meno ja istuminen on Taavilla hyvät, seisominen on vähän ollut sitten vaikeampi, tarjoaa siinä helposti istumista. Vikahan on ollut tietysti mun käden paikassa ja kun se saatiin kohilleen, niin eipä tullut enää istumisia!
Edestä sivulle tuloja ei olla hirveästi harjoiteltu, se on sitten tämän viikon läksynä seuraamisen kädenhäivyttämisen lisäksi. Ja sitten pitäisi vielä muistaa se, että ensin tulee käsky, sitten apu ja koiralle on annettava aikaa reagoida käskyyn.
Lopuksi vielä luokse tulo pitkästä matkasta, vauhtia oli niin paljon, että törmäyshän siitä tuli. No, vauhtiahan tuossa harjoiteltiin, tekniikkatreenit on sitten erikseen!
Kaikin puolin jäi taas tosi hyvä fiilis, kivaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti