Lauantai vierähti Seijan ja Aunen kanssa Herttoniemen raunioradalla pyrriseurassa akitavahvistuksella. Päivän teema oli siis pelastushaku raunioilla ja sisällä rakennuksessa. Herttoniemessä on upeat puitteet harrastukselle, noin hienoa etsintätaloa ei varmasti muualla ole.
Ensin Taavilla oli kolme ukkoa ulkona raunioilla. Ensimmäinen oli avonaisessa vanerilaatikossa. Taavi kyllä selvästi sai vainun ukosta ja tiesi, että jossain ihan tässä lähellä on ihminen, kierteli ja kaarteli laatikkoa, mutta ei vaan hokannut, että missä. Laatikolta Taavi sitten lähti hirveällä innolla etsimään omineen seuraavaa ja pienen häröilyn jälkeen puun takana istuva ukko löytyi hyvin. Kolmantena piilona oli betoninen kupeellaan oleva kaivonrengas, josta ukko löytyi myös melko nopeasti. Tässä vaiheessa otin Taavin hihnaan ja lähdimme kävelemään takaisinpäin ja ohitimme laatikon, jossa ukko oli vielä löytämättä. No, nythän se sitten löyti ja pienen harkinnan jälkeen Taavi uskaltautui mennä sisälle laatikkoon herkuttelemaan.
Kokonaisuutena hyvä harjoitus, vaikkakin Taavilla oli kyllä intoa paljon enemmän kuin järkeä mukana. Lärppä on niin innoissaan päästessään hakuhommiin ja selvästi tietää, mitä pitää tehdä. Opiksi se, että ukkojen välillä koira kiinni ja pieni rauhoittuminen, jottei mene ihan härväämiseksi ja järkikin pysyisi vauhdissa mukana.
Toinen harjoitus tehtiin sisällä talossa. Taas kolme ukkoa piilossa; kaksi kaapeissa, joiden ovet olivat rakosellaan, toinen pimeässä huoneessa. Kolmas ukko yläkerrassa ison huoneen toisessa päässä aitalabyrintin päässä muurin takana.
Ensin Taavi päästettiin hämärään huoneeseen, jossa ei ollut ketään. Selvästi Taavi tajusi kuitenkin, että sisätiloissakin on tarkoitus etsiä ihmistä. Toinenkin huone oli tyhjä ja kun se oli koluttu läpi, avattiin ovi seuraavaan huoneeseen. Tässä huoneessa ilma kiersi niin, että haju kulkeutui ukosta huoneen toiseen laitaan. Taavi taas haistoi selvästi maalin olevan jossain lähellä, mutta haki sitä aluksi huoneen toisesta laidasta, aivan kuten oli oletettuakin. No, löytyihän se oikeakin paikka. Tästä ovi auki pimeään huoneeseen, josta Taavi löysi ukon niin nopeasti, etten edes kerennyt näkemään miten sen löysi.
Viimeisenä Taavi päästettiin portaikkoon, josta lähti raput kellariin ja yläkertaan. Taavi valitsi ensin alakerran ja kävi omineen tutkimassa tilan. Kun ketään ei löytynyt, palasi Tapsa takaisin ja lähti yläkertaan. Ylös päästyään ei jäänyt epäselväksi, etteikö suunta olisi selvä! Hienosti ja itsevarmasti Taavi kulki läpi aitalabyrintin suoraan maalimiehelle. Voi sitä riemua! Ja sitä itsevarmuutta, jolla Taavi työskenteli!
Sisäetsintä meni siis paremmin, rauhallisemmin kuin ulkona. Mutta olen varma, että jos toinen harjoitus olisi ollut ulkona, olisi se ollut paljon rauhallisempi kuin ensimmäinen. Taavi vaan on niin innoissaan, että aluksi vauhti jyrää ajatuksen. Sisäetsintä oli ihan huippu, tuollaiseen on mahdollisuus niin harvoin ja ihana huomata, miten tuon pieni lärppäkorva tietää mitä siltä odotetaan ja nauttii tekemisestä <3
Lopuksi vielä päästimme koirat temmeltämään keskenään ja kyllähän siinä vilske kävi kun kuusi, vai oliko niitä jopa enemmän, pyrriä peuhasi. Taavi oli aluksi irokeesi pystyssä, kun ei tainnut pieni poika oikein tietää miten suhtautua kaikkiin. Hyvin meni ja Taavi aivan selvästi rakastui! Friia sai Tapsan jakamattoman ja melko tunkeilevan huomion, mutta ei ollut siitä ihan niin mielissää kuin Taavi olisi halunnut. Tapsa ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa Friian yrityksiä kertoa, ettei sinne takalistoon kannattasi ihan noin innolla mennä nuuskuttelemaan.
Ihan huippu päivä! Kiitos Seija ja kiitos Herttoniemen porukka!! Tulemme mielellämme toistekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti